Sisko suuttui verisesti, kun en ottanut hänen isompia lapsia jouluksi :(

Yritetäänpä ymmärtää siskoakin.

Hänellä saattaa olla synnytyksen jälkeinen masennus eikä siksi jaksa laittaa Joulua. Haluaisi kuitenkin lasten voivan Joulusta nauttia. Ei tarvitsisi ylimääräistä stressiä joulujärjestelyistä ja pieni hengähdystauko perheenpylrityksestä tekisi hyvää.

Tee lasu.

Ja jätä se sika siskosi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä ilkeitä ja tylyjä ihmisiä vastailemassa!

Sisko voi olla hyvinkin väsynyt uuden vauvan jälkeen.

Olet lasten lähisukulainen, heidän tätinsä.

Etkö pidä lapsista. hehän ovat sinulle hyvin läheistä sukua?

Auta siskoa ja tee kiva joulu itsellesi ja lapsille. Ottakaa lapset mukaan mökille.

Takaan, että tulee hauskempaa kuin kaksin miehen kanssa!

Ei, ei. Suomessa sukulaisuus on kirosana. Ensin tulee oma lepo ja oma rauha ja oma aika ja omat tavat ja oma mies ja omat lahjat ja oma joulu, oma netflix ja oma läppäri ja omat suklaat ja ruuat. Siihen ei siskon pikkupennut kuulu. Pilaavat kaiken.

Toisissa suvuissa tuo näyttää olevan ihan dna:ssa, että joulun henki on se, että ajatellaan vaan ja ainoastaan itseään.

Vanhempien kannattaisi miettiä tuhannen tarkkaan, kuinka monesta lapsesta pystyy realistisesti huolehtimaan. En ymmärrä yhtään tuota asennetta, että lasten kohdalla hankitaan heitä noin hövelisti useampia ja sitten inistään ja syytellään muita, jos sukulaiset eivät haluakaan heitä hoitaa. Miksi sukulaisten pitäisi jaksaa kun ette itsekään jaksa jälkikasvuanne? Aika itsekkäitä marttyyreita olette. Onko tuo teille joku meriitti, että hankitte lapsia ylen määrin? Mitä enemmän lapsia, sen enemmän kunniaa mammapiirissä? Sillä ei tietty ole mitään väliä, ettei itse lapsistaan huolehdi. Kunhan ulospäin näyttää siltä, että on kykenevä suurperheen äiti, vaikka todellisuudessa lapset heitetään sukulaisten niskoille.

Minulla on kaksi lasta, mutta ei tulisi mieleenkään " sulkea" ovi siskolasteni naaman edestä jouluna. Ja olen varma, että jos jostain syystä tarvitsisin apua hän hoitaisi minun lapsiani, joulunakin. Lasteni serkut ovat minulle rakkaita. Ei rasituksia, eikä velvollisuuksia, vaan ihan kivaa seuraa.

Onko tullut mieleen että oma elämäsi on jo lähtökohtaisesti lapsiperhe-elämää kun ap on lapseton. Ja jos siskosi lapset ovat ihan kivaa seuraa, niin se ei todellakaan tarkoita että ap:n siskon lapset ovat. Oletettavasti jos äidillä ei ole kykyä huolehtia lapsista ja ajattelee vain itsekkäästi huomioimatta lapsiaan, niin lapset tuskin ovat kovin tasapainoisia (lisäksi jotenkin tuo pienen perheen elämä uuden vauvan kanssa kuulostaa siltä että isommat lapset voisivat olla eri suhteesta, niin luultavasti lisäksi voivst olla erolapsia).

Sinun tilanteesi oman siskosi ja lastenne kanssa on lähtökohtaisesti aivan erilainen, siskosi tuskin yrittää hyötyä sinusta ja hänen suhtautumisensa ja toimintansa omia lapsiaan kohtaan tuskin on edesvastuutonta. Siten vastauksesi ap:n kysymykseen ja siinä näkyvä syyllistämisen sävy on aika ikävä ja tahditon.

Vierailija kirjoitti:

Yritetäänpä ymmärtää siskoakin.

Hänellä saattaa olla synnytyksen jälkeinen masennus eikä siksi jaksa laittaa Joulua. Haluaisi kuitenkin lasten voivan Joulusta nauttia. Ei tarvitsisi ylimääräistä stressiä joulujärjestelyistä ja pieni hengähdystauko perheenpylrityksestä tekisi hyvää.

Edelleen, ketään ei voi painostaa ottamaan toisen lapsia vastuulleen. Etenkään, jos kyseessä on ihminen, joka ei alun perinkään ole halunnut lapsia. Se tuskin on kenellekään hyvä ratkaisu. Ap ei edes ollut missään vaiheessa järjestämässä perhejoulua, jonne sisko voisi kätevästi kärrätä omat lapsensa (sinun mielestäsi). Hän oli ilmoittanut tästä siskolleen jo monta kuukautta aikaisemmin. Pitäisikö ap:n muka todella perua kaikki omat suunnitelmansa ja olla aina automaattisesti siskonsa käytettävissä ja toimittavana varaäitinä, vaikkei itse tällaista elämää ole valinnut? Ei todellakaan pidä! Ap ei ole valinnut lapsiperhe-elämää ja perhejoulujen järjestämistä. Ap:n sisko on.

Jos sisko ja tämän mies (kaksi aikuista!) olisivat halunneet myös vanhemmille lapsilleen mukavan joulun, niin heillä siis oli hyvin aikaa järjestää jokin toinen ratkaisu. Tässä siis vaikuttaa siltä, että kumpaakaan vanhemmista ei vain kiinnosta vanhempien lasten hyvinvointi. Sitähän se siskokin itki puhelimeen "ap kadehtii hänen VAUVAonneaan". Sisko ei siis välitä isommista lapsistaan ja haluaa heidät siksi pois jaloista. Ei ihme, että niin monet päätyvät nykyään lapsettomaan elämään, koska suomalaisissa perheissä näyttää saavan hyväksyntää tällainen perheenjäsenten painostaminen, manipulointi, syyllistäminen ja silkka hyväksikäyttö.

Vierailija kirjoitti:

Yritetäänpä ymmärtää siskoakin.

Hänellä saattaa olla synnytyksen jälkeinen masennus eikä siksi jaksa laittaa Joulua. Haluaisi kuitenkin lasten voivan Joulusta nauttia. Ei tarvitsisi ylimääräistä stressiä joulujärjestelyistä ja pieni hengähdystauko perheenpylrityksestä tekisi hyvää.

On eri asia pyytää apua joulun järjestämiseen kuin kipata omat lapsensa toiselle ihmiselle, koska haluaa keskittyä pelkkään vauvaan. Tuo on tosi törkeää lasten arvottamista, ja ei ihme, että ap ei halunnut siihen osallistua. Kyllä ap ja hänen miehensä varmaan olisivat käyneet esim. hoitamassa jouluostokset ja jouluruokien hankinnat siskolle ja tämän miehelle, jos nämä olisivat sitä pyytäneet. Siskohan on tiennyt koko syksyn, että ap aikoo itse mennä mökille miehensä kanssa, joten tällaisestakin ratkaisusta oltaisiin voitu sopia.

Mutta sisko ei pyytänyt helpotusta joulujärjestelyihin vaan halusi nimenomaan päästä eroon isommista lapsistaan ja mikään muu vaihtoehto ei ilmeisesti ole kelvannut. Ap ei kuitenkaan ole velvoitettu hoitamaan suurperheenpyöritystä. Ei silloinkaan, kun siskoa väsyttää. Hän voi auttaa sen verran kuin jaksaa/on aikaa, esim. juuri jouluostosten teossa jne., mutta lapseton täti ei tosiaankaan ole velvollinen astumaan perheenäidin rooliin aina kun sormia napsautetaan. Jokainen auttaa sen mukaan, miten niitä kykyjä löytyy ja miten se sopii omaan elämään. Lapsenlikkana sukulaislapsille toimitaan, jos halua ja aikaa on.

Huomaa muuten, että sisko pitää ap:n apua jo itsestäänselvyytenä, koska ei ottanut lainkaan todesta sitä, kun ap kertoi jo monta kuukautta aikaisemmin, ettei ole käytettävissä. Koko syksy ollut aikaa järkätä asia, mutta vielä jouluviikollakin yritetään painostaa juuri sitä tyyppiä muuttamaan suunnitelmiaan, joka kertoi esteestä jo useita kuukausia aikaisemmin... 

Et tehnyt mitään väärää, itekin olisin kieltäytynyt ottamasta. Kyllä lasten pitäisi KOTONAAN saada olla vanhempien ja uuden sisaruksen kanssa.

Tuo on just ärsyttävää aikuisissa ihmisissä että EI vastausta ei hyväksytä, aina pitäs alistuu toisten tahtoon ja jos pitää puoliaan ni saa haukut. Ja jos otat tänä vuonna ni voi olla että seuraavanakin vuonna pyytää/vaatii ottamaan.

Nauti joulustasi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko ottaa nämä vanhemmat lapset luoksesi heti tammikuussa viikonlopuksi? Siskosi saisi sen kaipaamansa ajan ja sinä voisit järjestää lapsille kivan tätiviikonlopun. Hiukan vaikuttaisi siltä, että sellainen voisi olla heillekin tarpeen. Mutta tosiaan, en minäkään omaa jouluani haluaisi uhrata, kun itselläkin on toiveena rauhoittua ja irrottautua kiireestä muutamaksi päiväksi juuri silloin.

Kannatan tätä ehdotusta.

Sisarenlapsille sekä sinulle ap yhteinen aikanne voi perustaa läheisen sukulaisuussuhteen, joka kantaa lopun elämää. Lapsilla on hyvä olla luotettava aikuisystävä vanhempien ohella. Tämä suhde voi muodostua myös itsellesi tärkeämmäksi kuin osaat nyt kuvitellakaan.

Ajattele, että tarjoat tätä yhdessäoloaikaa nimenomaan niille lapsille, sisko olkoon sivuosassa.

Minulla on parempi ehdotus: ota sinä ne apn siskon lapset luoksesi tammikuussa. Ap varmaan antaa yhteystiedot.

Mitä tuosta keuhkoat? Ap on kirjoittanut tälle palstalle varmaankin saadakseen erilaisia näkemyksiä ja kannanottoja tilanteensa johdosta. Palstan mielipiteitä lukiessaan ap:lle saattaa syntyä omia ideoita tilanteen hoitamiseksi. Lisäksi hänen kirjoituksestaan syntyy vaikutelma, ettei sinänsä ajatus lasten ottamisesta hetkeksi hoitoon ole poissuljettu, paitsi jouluna, jolloin hänelle ei sovi.

Ehdotus ottaa lapset luokseen ap:lle paremmin sopivana aikana, on mielestäni rakentava. Täällä on jo riittävästi esitetty kielteisiä näkemyksiä hänen siskostaan ja tämän käyttäytymisestä, joten eiköhän se puoli asiasta ole jo selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko ottaa nämä vanhemmat lapset luoksesi heti tammikuussa viikonlopuksi? Siskosi saisi sen kaipaamansa ajan ja sinä voisit järjestää lapsille kivan tätiviikonlopun. Hiukan vaikuttaisi siltä, että sellainen voisi olla heillekin tarpeen. Mutta tosiaan, en minäkään omaa jouluani haluaisi uhrata, kun itselläkin on toiveena rauhoittua ja irrottautua kiireestä muutamaksi päiväksi juuri silloin.

Kannatan tätä ehdotusta.

Sisarenlapsille sekä sinulle ap yhteinen aikanne voi perustaa läheisen sukulaisuussuhteen, joka kantaa lopun elämää. Lapsilla on hyvä olla luotettava aikuisystävä vanhempien ohella. Tämä suhde voi muodostua myös itsellesi tärkeämmäksi kuin osaat nyt kuvitellakaan.

Ajattele, että tarjoat tätä yhdessäoloaikaa nimenomaan niille lapsille, sisko olkoon sivuosassa.

Minulla on parempi ehdotus: ota sinä ne apn siskon lapset luoksesi tammikuussa. Ap varmaan antaa yhteystiedot.

Mitä tuosta keuhkoat? Ap on kirjoittanut tälle palstalle varmaankin saadakseen erilaisia näkemyksiä ja kannanottoja tilanteensa johdosta. Palstan mielipiteitä lukiessaan ap:lle saattaa syntyä omia ideoita tilanteen hoitamiseksi. Lisäksi hänen kirjoituksestaan syntyy vaikutelma, ettei sinänsä ajatus lasten ottamisesta hetkeksi hoitoon ole poissuljettu, paitsi jouluna, jolloin hänelle ei sovi.

Ehdotus ottaa lapset luokseen ap:lle paremmin sopivana aikana, on mielestäni rakentava. Täällä on jo riittävästi esitetty kielteisiä näkemyksiä hänen siskostaan ja tämän käyttäytymisestä, joten eiköhän se puoli asiasta ole jo selvä.

Ehdottelemalla moisia annatte ymmärtää, ettei ap tee tarpeeksi siskonsa lasten eteen. Mistä te tiedätte, ettei ap jo ota lapsia säännöllisesti hoitoonsa? Miksi annatte ymmärtää, että hänen pitäisi tehdä vieläkin enemmän siskonsa ja tämän lasten eteen? Ainakin omasta mielestä vaikuttaa päinvastoin siltä, että ap on auttanut paljonkin siskoaan.  Sisko vaikuttaa olevan jo niin tottunut ap:n apuun ja siihen, että tämä loppupeleissä aina joustaa omista suunnitelmistaan, ettei voi millään hyväksyä kieltävää vastausta nyt joulunaikaankaan. Ei vaikka sitä ei-vastausta on annettu koko syksyn ajan.  Siis joulunakaan ei ap saisi tehdä omia suunnitelmia. Jos kieltäytyy, niin haukutaan kateelliseksi. Tuo haiskahtaa juurikin siltä, että hoitoapua on annettu ja paljon ja sitä apua on alettu pitää itsestäänselvyytenä.

Vierailija kirjoitti:

Sanot suorat sanat siskollesi. Lasten kuuluu olla joulu kotona ja on törkeää lähettää ne pois. Jos on kerran suuttunut jo valmiiksi, niin ei tuo haittaa mitään, vaikka suuttuu vielä enemmän. Minun siskoni on täys idiootti kans. On tehnyt neljä ja yrittää työntää niitä milloin mihinkin pois tieltä. Joulun on ulkoistanut täysin vanhemmilleen. Ei tee itse mitään joulun eteen, menee vain valmiille ja hoidattaa lapsensa täysin isovanhemmilla. Itse istuu yöpaidassa puolille päivin ja mässyttää ruokaa ja lukee lehtiä sillä aikaa, kun vahemmat ruokkii ja ulkoiluttaa lapset. Kaikki ne neljä! Kerran erehdyin sinne jouluksi ja mulla niin keitti se siskon homma, että en pysty enää meneen sinne. Asuu parun kilsan päässä vahemmistaan, mutta on siellä lasten kanssa monta yötä passattavana. Ei koske kuitenkaan mua, niin annan olla. Jos mä oisin sinä, niin sanoisin sille siskollesi.

Mun käly tekee samaa. Nyt kun on eronnut käyttää lapsen päivällä omilla vanhemmillaan ruokittavana ja hoidettavana ja illalla kun vanhemmat on sanoneet, että ei voi olla yötä nyt ajattaa veljeäni aattoiltana 40km suuntaansa hakemaan lapsen, että pääsee baariin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritetäänpä ymmärtää siskoakin.

Hänellä saattaa olla synnytyksen jälkeinen masennus eikä siksi jaksa laittaa Joulua. Haluaisi kuitenkin lasten voivan Joulusta nauttia. Ei tarvitsisi ylimääräistä stressiä joulujärjestelyistä ja pieni hengähdystauko perheenpylrityksestä tekisi hyvää.

Edelleen, ketään ei voi painostaa ottamaan toisen lapsia vastuulleen. Etenkään, jos kyseessä on ihminen, joka ei alun perinkään ole halunnut lapsia. Se tuskin on kenellekään hyvä ratkaisu. Ap ei edes ollut missään vaiheessa järjestämässä perhejoulua, jonne sisko voisi kätevästi kärrätä omat lapsensa (sinun mielestäsi). Hän oli ilmoittanut tästä siskolleen jo monta kuukautta aikaisemmin. Pitäisikö ap:n muka todella perua kaikki omat suunnitelmansa ja olla aina automaattisesti siskonsa käytettävissä ja toimittavana varaäitinä, vaikkei itse tällaista elämää ole valinnut? Ei todellakaan pidä! Ap ei ole valinnut lapsiperhe-elämää ja perhejoulujen järjestämistä. Ap:n sisko on.

Jos sisko ja tämän mies (kaksi aikuista!) olisivat halunneet myös vanhemmille lapsilleen mukavan joulun, niin heillä siis oli hyvin aikaa järjestää jokin toinen ratkaisu. Tässä siis vaikuttaa siltä, että kumpaakaan vanhemmista ei vain kiinnosta vanhempien lasten hyvinvointi. Sitähän se siskokin itki puhelimeen "ap kadehtii hänen VAUVAonneaan". Sisko ei siis välitä isommista lapsistaan ja haluaa heidät siksi pois jaloista. Ei ihme, että niin monet päätyvät nykyään lapsettomaan elämään, koska suomalaisissa perheissä näyttää saavan hyväksyntää tällainen perheenjäsenten painostaminen, manipulointi, syyllistäminen ja silkka hyväksikäyttö.

Ymmärrän täysin lähtökohdan. Paska âiti, jonka ei olis pitänyt alkujaan edes tehdä lapsia. Mutta kun ne lapset on tehty, eikä jälkisynnytysehkäisyä ole vielä keksitty, niin ne lapset nyt ovat olemassa.

Vaikka kuinka annetaan jotenkin ymmärtää, että tässä on kyse aikuisista niin kyse on noista lapsista. Heitä ei haluta, ovat ehkä vaikeita, tai kuuluisi olla jotenkin muuten. Totuus on, että kolme lasta on nyt tilanteessa jossa heitä ei vaan haluta. Ei äiti, ei täti, (ei isovanhemmat?) Nuo kolme lasta olisi oikeutettua hyvään jouluun siinä missä heidän luokkakaverinsakin. Tuo kahdeksan vuotias ei ole mikää pieni joka ei ymmärrä. Hän on ehkä kolmannella luokalla. Osaa jo lukea ja kirjoittaa ja menee ehkä bussilla yksin kouluun.

Ei ap kirjoittanut, ettei hän halunnut noita lapsia, koska ne ovat niin kauheita. Hän halusi olla yksin miehensä kanssa. Kyllä, hänellä on siihen oikeus. Ei ole mitään velvollisuuksia yhtään ketään kohtaan. Ei edes lähisukulaisia. Joulu on niin pyhä. Jokainen saa viettää sen juuri niinkuin haluaa. Voi aivan hyvin olla ajattelematta niitä yksinäisiä sukulaisia ja pistää puhelin jopa kiinni. Mutta toisille joulu on aikaa olla läheisten kanssa. Tarjota hyvä joulu muillekin, eikä vaan miettiä miten parhaiten tehdä se itselle kivaksi. Siksi lukemattomat ihmiset ostavat kinkun, jota syövät muutkin kuin he itse. Laittavat laatikot pöytään, jotta muutkin voivat ottaa niistä ja tekevät muutaman tunnin matkan käydäkseen katsomassa sitä vanhaa äitiä. Ostavat jopa lahjoja muillekin kuin itselle. Tai istuvat ja haaveilevat kuinka joku muistaisi heidätkin.

Ei lapsettomalla ole mitään velvollisuuksia nähdä noita lapsia ihmisinä, jotka eivät vielä itse osaa itselleen joulua laittaa. Koska sitä he ovat, pieniä ihmisiä, joista olisi varmaan kiva olla haluttuja ja toivottuja. Mennä takaisin kouluun ja kertoa kuinka ihana joulu oli. Mutta nyt mietitää aikuisten valtakamppailuja, velvollisuuksia, narsistisia ominaisuuksia ja lapsettomuuden valintoja, manipulaatioita ja lasuja.

Ehkä joulu on teistä juuri se oikea hetki näpäyttää siskoa, laittaa rajat ja tehdä selväksi, että todellakin on valinnut sen lapsettoman elämän. Mutta vaikka kuinka jotenkin näette nuo lapset vain lapsina, niin hekin ovat ajattelevia ja tuntevia yksilöitä. Jotka ymmärtävät hyvin missä mennään ja mikä heidän lähimmille ihmisille on tärkeintä. Uusi vauva, lapsettomuus ja lepoloma. Eivät todellakaan he.

Joku tuossa ylempänä kirjoitti kuinka kauheaa olisi jos teinienkin pitäisi auttaa. Tätäkö haluatte teineillenne opettaa? Ettei pienempiä auteta?

Aiemmin yhteiskunnan sivistyksen taso mitattiin sillä, kuinka hyvin osattiin pitää huolta pienemmistä ja heikommista. Nyt mietitään, kuinka ei pidä taipua painostukseen, kun kyse on lapsista ja missä he viettävät joulunsa. Kyllä nuo lapset selviävät hengissä ilman koko joulua. Ilman ainoatakaan jouluruokaa, lahjaa, kuusta tai pukkia. Mutta tuollaistako te oikeasti toivoisitte lähisukulaisillenne, vain siksi, että heidän äitinsä on paska ja manipuloiva ja kaikkea muuta?

Minulle siskoni lasten hyvinvointi menisi ennen omia halujani. He ovat lapsia. Lähisukua, eivät random narkkareita. Ja olisivat menneet myös ennen kuin sain omat lapset. Ja menisi myös omien vanhempienikin hyvinvointi. En sulkisi ovea jouluna koskaan heidänkään nenän edestä.

Ihan vaan mielenkiinnosta niin mikä teistä on se joulun sanoma, jonka kertoisitte noille lapsille? Siis heille, ei heidän itsekkälle äidille tai isälle( tai uudelle miehelle?) tai edes ap:lle. Se, ettei teillä ole mitään velvollisuuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko ottaa nämä vanhemmat lapset luoksesi heti tammikuussa viikonlopuksi? Siskosi saisi sen kaipaamansa ajan ja sinä voisit järjestää lapsille kivan tätiviikonlopun. Hiukan vaikuttaisi siltä, että sellainen voisi olla heillekin tarpeen. Mutta tosiaan, en minäkään omaa jouluani haluaisi uhrata, kun itselläkin on toiveena rauhoittua ja irrottautua kiireestä muutamaksi päiväksi juuri silloin.

Kannatan tätä ehdotusta.

Sisarenlapsille sekä sinulle ap yhteinen aikanne voi perustaa läheisen sukulaisuussuhteen, joka kantaa lopun elämää. Lapsilla on hyvä olla luotettava aikuisystävä vanhempien ohella. Tämä suhde voi muodostua myös itsellesi tärkeämmäksi kuin osaat nyt kuvitellakaan.

Ajattele, että tarjoat tätä yhdessäoloaikaa nimenomaan niille lapsille, sisko olkoon sivuosassa.

Minulla on parempi ehdotus: ota sinä ne apn siskon lapset luoksesi tammikuussa. Ap varmaan antaa yhteystiedot.

Mitä tuosta keuhkoat? Ap on kirjoittanut tälle palstalle varmaankin saadakseen erilaisia näkemyksiä ja kannanottoja tilanteensa johdosta. Palstan mielipiteitä lukiessaan ap:lle saattaa syntyä omia ideoita tilanteen hoitamiseksi. Lisäksi hänen kirjoituksestaan syntyy vaikutelma, ettei sinänsä ajatus lasten ottamisesta hetkeksi hoitoon ole poissuljettu, paitsi jouluna, jolloin hänelle ei sovi.

Ehdotus ottaa lapset luokseen ap:lle paremmin sopivana aikana, on mielestäni rakentava. Täällä on jo riittävästi esitetty kielteisiä näkemyksiä hänen siskostaan ja tämän käyttäytymisestä, joten eiköhän se puoli asiasta ole jo selvä.

Ehdottelemalla moisia annatte ymmärtää, ettei ap tee tarpeeksi siskonsa lasten eteen. Mistä te tiedätte, ettei ap jo ota lapsia säännöllisesti hoitoonsa? Miksi annatte ymmärtää, että hänen pitäisi tehdä vieläkin enemmän siskonsa ja tämän lasten eteen? Ainakin omasta mielestä vaikuttaa päinvastoin siltä, että ap on auttanut paljonkin siskoaan.  Sisko vaikuttaa olevan jo niin tottunut ap:n apuun ja siihen, että tämä loppupeleissä aina joustaa omista suunnitelmistaan, ettei voi millään hyväksyä kieltävää vastausta nyt joulunaikaankaan. Ei vaikka sitä ei-vastausta on annettu koko syksyn ajan.  Siis joulunakaan ei ap saisi tehdä omia suunnitelmia. Jos kieltäytyy, niin haukutaan kateelliseksi. Tuo haiskahtaa juurikin siltä, että hoitoapua on annettu ja paljon ja sitä apua on alettu pitää itsestäänselvyytenä.

Teet aika pitkälle meneviä päätelmiä ap:n niukoista tiedoista. 

Teet niinkuin parhaaksi näet ja minkä päätöksen kanssa pystyt hyvin elämään. Apua on hyvä rajata, jos se on nautinnon hakua vaan siskolta itselleen ja itse joutuu jatkuvasti luopumaan omista tarpeistaan. Jos perheessä on kriisi, synnytyksen jälkeistä masennusta tms ottaisin lapset hoitoon jouluksi. Velvoitettahan hoitaa ei ole. Lähimmäisen rakkaus lapsia kohtaan ajaisi minut kyllä auttamaan. Sääliksi käy lapsia joita kukaan ei halua. Tosi kurjaa kuulla tollaisesta lähisukulaisten välisestä pattitilanteesta, jossa ei voi tehdä kompromisseja esim. Viettämällä jouluaatto kaikki yhdessä ollen tai auttamalla joulun järjestelyissä tai ottamalla lapset päiväksi tai yhden yön yli luokseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko ottaa nämä vanhemmat lapset luoksesi heti tammikuussa viikonlopuksi? Siskosi saisi sen kaipaamansa ajan ja sinä voisit järjestää lapsille kivan tätiviikonlopun. Hiukan vaikuttaisi siltä, että sellainen voisi olla heillekin tarpeen. Mutta tosiaan, en minäkään omaa jouluani haluaisi uhrata, kun itselläkin on toiveena rauhoittua ja irrottautua kiireestä muutamaksi päiväksi juuri silloin.

Kannatan tätä ehdotusta.

Sisarenlapsille sekä sinulle ap yhteinen aikanne voi perustaa läheisen sukulaisuussuhteen, joka kantaa lopun elämää. Lapsilla on hyvä olla luotettava aikuisystävä vanhempien ohella. Tämä suhde voi muodostua myös itsellesi tärkeämmäksi kuin osaat nyt kuvitellakaan.

Ajattele, että tarjoat tätä yhdessäoloaikaa nimenomaan niille lapsille, sisko olkoon sivuosassa.

Minulla on parempi ehdotus: ota sinä ne apn siskon lapset luoksesi tammikuussa. Ap varmaan antaa yhteystiedot.

Mitä tuosta keuhkoat? Ap on kirjoittanut tälle palstalle varmaankin saadakseen erilaisia näkemyksiä ja kannanottoja tilanteensa johdosta. Palstan mielipiteitä lukiessaan ap:lle saattaa syntyä omia ideoita tilanteen hoitamiseksi. Lisäksi hänen kirjoituksestaan syntyy vaikutelma, ettei sinänsä ajatus lasten ottamisesta hetkeksi hoitoon ole poissuljettu, paitsi jouluna, jolloin hänelle ei sovi.

Ehdotus ottaa lapset luokseen ap:lle paremmin sopivana aikana, on mielestäni rakentava. Täällä on jo riittävästi esitetty kielteisiä näkemyksiä hänen siskostaan ja tämän käyttäytymisestä, joten eiköhän se puoli asiasta ole jo selvä.

Ehdottelemalla moisia annatte ymmärtää, ettei ap tee tarpeeksi siskonsa lasten eteen. Mistä te tiedätte, ettei ap jo ota lapsia säännöllisesti hoitoonsa? Miksi annatte ymmärtää, että hänen pitäisi tehdä vieläkin enemmän siskonsa ja tämän lasten eteen? Ainakin omasta mielestä vaikuttaa päinvastoin siltä, että ap on auttanut paljonkin siskoaan.  Sisko vaikuttaa olevan jo niin tottunut ap:n apuun ja siihen, että tämä loppupeleissä aina joustaa omista suunnitelmistaan, ettei voi millään hyväksyä kieltävää vastausta nyt joulunaikaankaan. Ei vaikka sitä ei-vastausta on annettu koko syksyn ajan.  Siis joulunakaan ei ap saisi tehdä omia suunnitelmia. Jos kieltäytyy, niin haukutaan kateelliseksi. Tuo haiskahtaa juurikin siltä, että hoitoapua on annettu ja paljon ja sitä apua on alettu pitää itsestäänselvyytenä.

Emme tiedäkään, vain ap tietää, mutta kirjoittaessaan palstalle, haluaa varmaan lukea ERILAISIA näkemyksiä - johan tietää itsekin siskonsa viat ja ongelmat. Tämä on vaihtoehto, jos häntä kiinnostavat ne siskonlapset. Jos ei kiinnosta, ei tarvitse ottaa lukuun. Sinulla menee nyt aika syvälle tunteisiin - menes nyt vaikka kuusta koristelemaan ja unohda siskot ja siskonlapset ynnä muu paha maailma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritetäänpä ymmärtää siskoakin.

Hänellä saattaa olla synnytyksen jälkeinen masennus eikä siksi jaksa laittaa Joulua. Haluaisi kuitenkin lasten voivan Joulusta nauttia. Ei tarvitsisi ylimääräistä stressiä joulujärjestelyistä ja pieni hengähdystauko perheenpylrityksestä tekisi hyvää.

Edelleen, ketään ei voi painostaa ottamaan toisen lapsia vastuulleen. Etenkään, jos kyseessä on ihminen, joka ei alun perinkään ole halunnut lapsia. Se tuskin on kenellekään hyvä ratkaisu. Ap ei edes ollut missään vaiheessa järjestämässä perhejoulua, jonne sisko voisi kätevästi kärrätä omat lapsensa (sinun mielestäsi). Hän oli ilmoittanut tästä siskolleen jo monta kuukautta aikaisemmin. Pitäisikö ap:n muka todella perua kaikki omat suunnitelmansa ja olla aina automaattisesti siskonsa käytettävissä ja toimittavana varaäitinä, vaikkei itse tällaista elämää ole valinnut? Ei todellakaan pidä! Ap ei ole valinnut lapsiperhe-elämää ja perhejoulujen järjestämistä. Ap:n sisko on.

Jos sisko ja tämän mies (kaksi aikuista!) olisivat halunneet myös vanhemmille lapsilleen mukavan joulun, niin heillä siis oli hyvin aikaa järjestää jokin toinen ratkaisu. Tässä siis vaikuttaa siltä, että kumpaakaan vanhemmista ei vain kiinnosta vanhempien lasten hyvinvointi. Sitähän se siskokin itki puhelimeen "ap kadehtii hänen VAUVAonneaan". Sisko ei siis välitä isommista lapsistaan ja haluaa heidät siksi pois jaloista. Ei ihme, että niin monet päätyvät nykyään lapsettomaan elämään, koska suomalaisissa perheissä näyttää saavan hyväksyntää tällainen perheenjäsenten painostaminen, manipulointi, syyllistäminen ja silkka hyväksikäyttö.

Ymmärrän täysin lähtökohdan. Paska âiti, jonka ei olis pitänyt alkujaan edes tehdä lapsia. Mutta kun ne lapset on tehty, eikä jälkisynnytysehkäisyä ole vielä keksitty, niin ne lapset nyt ovat olemassa.

Vaikka kuinka annetaan jotenkin ymmärtää, että tässä on kyse aikuisista niin kyse on noista lapsista. Heitä ei haluta, ovat ehkä vaikeita, tai kuuluisi olla jotenkin muuten. Totuus on, että kolme lasta on nyt tilanteessa jossa heitä ei vaan haluta. Ei äiti, ei täti, (ei isovanhemmat?) Nuo kolme lasta olisi oikeutettua hyvään jouluun siinä missä heidän luokkakaverinsakin. Tuo kahdeksan vuotias ei ole mikää pieni joka ei ymmärrä. Hän on ehkä kolmannella luokalla. Osaa jo lukea ja kirjoittaa ja menee ehkä bussilla yksin kouluun.

Ei ap kirjoittanut, ettei hän halunnut noita lapsia, koska ne ovat niin kauheita. Hän halusi olla yksin miehensä kanssa. Kyllä, hänellä on siihen oikeus. Ei ole mitään velvollisuuksia yhtään ketään kohtaan. Ei edes lähisukulaisia. Joulu on niin pyhä. Jokainen saa viettää sen juuri niinkuin haluaa. Voi aivan hyvin olla ajattelematta niitä yksinäisiä sukulaisia ja pistää puhelin jopa kiinni. Mutta toisille joulu on aikaa olla läheisten kanssa. Tarjota hyvä joulu muillekin, eikä vaan miettiä miten parhaiten tehdä se itselle kivaksi. Siksi lukemattomat ihmiset ostavat kinkun, jota syövät muutkin kuin he itse. Laittavat laatikot pöytään, jotta muutkin voivat ottaa niistä ja tekevät muutaman tunnin matkan käydäkseen katsomassa sitä vanhaa äitiä. Ostavat jopa lahjoja muillekin kuin itselle. Tai istuvat ja haaveilevat kuinka joku muistaisi heidätkin.

Ei lapsettomalla ole mitään velvollisuuksia nähdä noita lapsia ihmisinä, jotka eivät vielä itse osaa itselleen joulua laittaa. Koska sitä he ovat, pieniä ihmisiä, joista olisi varmaan kiva olla haluttuja ja toivottuja. Mennä takaisin kouluun ja kertoa kuinka ihana joulu oli. Mutta nyt mietitää aikuisten valtakamppailuja, velvollisuuksia, narsistisia ominaisuuksia ja lapsettomuuden valintoja, manipulaatioita ja lasuja.

Ehkä joulu on teistä juuri se oikea hetki näpäyttää siskoa, laittaa rajat ja tehdä selväksi, että todellakin on valinnut sen lapsettoman elämän. Mutta vaikka kuinka jotenkin näette nuo lapset vain lapsina, niin hekin ovat ajattelevia ja tuntevia yksilöitä. Jotka ymmärtävät hyvin missä mennään ja mikä heidän lähimmille ihmisille on tärkeintä. Uusi vauva, lapsettomuus ja lepoloma. Eivät todellakaan he.

Joku tuossa ylempänä kirjoitti kuinka kauheaa olisi jos teinienkin pitäisi auttaa. Tätäkö haluatte teineillenne opettaa? Ettei pienempiä auteta?

Aiemmin yhteiskunnan sivistyksen taso mitattiin sillä, kuinka hyvin osattiin pitää huolta pienemmistä ja heikommista. Nyt mietitään, kuinka ei pidä taipua painostukseen, kun kyse on lapsista ja missä he viettävät joulunsa. Kyllä nuo lapset selviävät hengissä ilman koko joulua. Ilman ainoatakaan jouluruokaa, lahjaa, kuusta tai pukkia. Mutta tuollaistako te oikeasti toivoisitte lähisukulaisillenne, vain siksi, että heidän äitinsä on paska ja manipuloiva ja kaikkea muuta?

Minulle siskoni lasten hyvinvointi menisi ennen omia halujani. He ovat lapsia. Lähisukua, eivät random narkkareita. Ja olisivat menneet myös ennen kuin sain omat lapset. Ja menisi myös omien vanhempienikin hyvinvointi. En sulkisi ovea jouluna koskaan heidänkään nenän edestä.

Ihan vaan mielenkiinnosta niin mikä teistä on se joulun sanoma, jonka kertoisitte noille lapsille? Siis heille, ei heidän itsekkälle äidille tai isälle( tai uudelle miehelle?) tai edes ap:lle. Se, ettei teillä ole mitään velvollisuuksia?

Mitä sä keuhkoat? Lapset saivat jouluksi paikan eli joku heidät pystyi vastaanottamaan. Koska äiti ei järjestänyt asiaa ajoissa, vaikka olisi voinut, joutuvat he tosin tämän joulun viettämään eri paikoissa. Mutta heillä on paikka, missä olla jouluna. On aivan tajutonta vaatia, että joku jouluviikolla järjestää paniikissa perhejoulun kolmelle lapselle, jos suunnitelmissa on ollut koko ajan lähteä pois kotoa mökille. Nyt lapset ovat ilmeisesti päässeet sellaisiin koteihin viettämään joulua, joissa joulua on jo järjestelty ja porukat eivät ole matkustamassa jouluksi muualle. Vähän nyt rajaa noihin vaatimuksiin. Lapseton täti ei ollut ainut vaihtoehto, joten en tajua miksi vaadit juuri häntä vastuuseen perhejoulun järjestämisestä... Taidat olla yhtä sekaisin ja vaativa kuin tuo ap:n siskokin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko ottaa nämä vanhemmat lapset luoksesi heti tammikuussa viikonlopuksi? Siskosi saisi sen kaipaamansa ajan ja sinä voisit järjestää lapsille kivan tätiviikonlopun. Hiukan vaikuttaisi siltä, että sellainen voisi olla heillekin tarpeen. Mutta tosiaan, en minäkään omaa jouluani haluaisi uhrata, kun itselläkin on toiveena rauhoittua ja irrottautua kiireestä muutamaksi päiväksi juuri silloin.

Kannatan tätä ehdotusta.

Sisarenlapsille sekä sinulle ap yhteinen aikanne voi perustaa läheisen sukulaisuussuhteen, joka kantaa lopun elämää. Lapsilla on hyvä olla luotettava aikuisystävä vanhempien ohella. Tämä suhde voi muodostua myös itsellesi tärkeämmäksi kuin osaat nyt kuvitellakaan.

Ajattele, että tarjoat tätä yhdessäoloaikaa nimenomaan niille lapsille, sisko olkoon sivuosassa.

Minulla on parempi ehdotus: ota sinä ne apn siskon lapset luoksesi tammikuussa. Ap varmaan antaa yhteystiedot.

Mitä tuosta keuhkoat? Ap on kirjoittanut tälle palstalle varmaankin saadakseen erilaisia näkemyksiä ja kannanottoja tilanteensa johdosta. Palstan mielipiteitä lukiessaan ap:lle saattaa syntyä omia ideoita tilanteen hoitamiseksi. Lisäksi hänen kirjoituksestaan syntyy vaikutelma, ettei sinänsä ajatus lasten ottamisesta hetkeksi hoitoon ole poissuljettu, paitsi jouluna, jolloin hänelle ei sovi.

Ehdotus ottaa lapset luokseen ap:lle paremmin sopivana aikana, on mielestäni rakentava. Täällä on jo riittävästi esitetty kielteisiä näkemyksiä hänen siskostaan ja tämän käyttäytymisestä, joten eiköhän se puoli asiasta ole jo selvä.

Ehdottelemalla moisia annatte ymmärtää, ettei ap tee tarpeeksi siskonsa lasten eteen. Mistä te tiedätte, ettei ap jo ota lapsia säännöllisesti hoitoonsa? Miksi annatte ymmärtää, että hänen pitäisi tehdä vieläkin enemmän siskonsa ja tämän lasten eteen? Ainakin omasta mielestä vaikuttaa päinvastoin siltä, että ap on auttanut paljonkin siskoaan.  Sisko vaikuttaa olevan jo niin tottunut ap:n apuun ja siihen, että tämä loppupeleissä aina joustaa omista suunnitelmistaan, ettei voi millään hyväksyä kieltävää vastausta nyt joulunaikaankaan. Ei vaikka sitä ei-vastausta on annettu koko syksyn ajan.  Siis joulunakaan ei ap saisi tehdä omia suunnitelmia. Jos kieltäytyy, niin haukutaan kateelliseksi. Tuo haiskahtaa juurikin siltä, että hoitoapua on annettu ja paljon ja sitä apua on alettu pitää itsestäänselvyytenä.

Emme tiedäkään, vain ap tietää, mutta kirjoittaessaan palstalle, haluaa varmaan lukea ERILAISIA näkemyksiä - johan tietää itsekin siskonsa viat ja ongelmat. Tämä on vaihtoehto, jos häntä kiinnostavat ne siskonlapset. Jos ei kiinnosta, ei tarvitse ottaa lukuun. Sinulla menee nyt aika syvälle tunteisiin - menes nyt vaikka kuusta koristelemaan ja unohda siskot ja siskonlapset ynnä muu paha maailma.

Mä olen myös melko kummastuneena seurannut, miten paljon alapeukkuja ja kiukkuista palautetta saavat vastaukset, joissa lähdetään siitä oletuksesta, että ap kuitenkin haluaisi olla avuksi siskolleen ja tämän lapsille, vaikka ei nyt juuri jouluaan halua käyttää siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko ottaa nämä vanhemmat lapset luoksesi heti tammikuussa viikonlopuksi? Siskosi saisi sen kaipaamansa ajan ja sinä voisit järjestää lapsille kivan tätiviikonlopun. Hiukan vaikuttaisi siltä, että sellainen voisi olla heillekin tarpeen. Mutta tosiaan, en minäkään omaa jouluani haluaisi uhrata, kun itselläkin on toiveena rauhoittua ja irrottautua kiireestä muutamaksi päiväksi juuri silloin.

Kannatan tätä ehdotusta.

Sisarenlapsille sekä sinulle ap yhteinen aikanne voi perustaa läheisen sukulaisuussuhteen, joka kantaa lopun elämää. Lapsilla on hyvä olla luotettava aikuisystävä vanhempien ohella. Tämä suhde voi muodostua myös itsellesi tärkeämmäksi kuin osaat nyt kuvitellakaan.

Ajattele, että tarjoat tätä yhdessäoloaikaa nimenomaan niille lapsille, sisko olkoon sivuosassa.

Minulla on parempi ehdotus: ota sinä ne apn siskon lapset luoksesi tammikuussa. Ap varmaan antaa yhteystiedot.

Mitä tuosta keuhkoat? Ap on kirjoittanut tälle palstalle varmaankin saadakseen erilaisia näkemyksiä ja kannanottoja tilanteensa johdosta. Palstan mielipiteitä lukiessaan ap:lle saattaa syntyä omia ideoita tilanteen hoitamiseksi. Lisäksi hänen kirjoituksestaan syntyy vaikutelma, ettei sinänsä ajatus lasten ottamisesta hetkeksi hoitoon ole poissuljettu, paitsi jouluna, jolloin hänelle ei sovi.

Ehdotus ottaa lapset luokseen ap:lle paremmin sopivana aikana, on mielestäni rakentava. Täällä on jo riittävästi esitetty kielteisiä näkemyksiä hänen siskostaan ja tämän käyttäytymisestä, joten eiköhän se puoli asiasta ole jo selvä.

Ehdottelemalla moisia annatte ymmärtää, ettei ap tee tarpeeksi siskonsa lasten eteen. Mistä te tiedätte, ettei ap jo ota lapsia säännöllisesti hoitoonsa? Miksi annatte ymmärtää, että hänen pitäisi tehdä vieläkin enemmän siskonsa ja tämän lasten eteen? Ainakin omasta mielestä vaikuttaa päinvastoin siltä, että ap on auttanut paljonkin siskoaan.  Sisko vaikuttaa olevan jo niin tottunut ap:n apuun ja siihen, että tämä loppupeleissä aina joustaa omista suunnitelmistaan, ettei voi millään hyväksyä kieltävää vastausta nyt joulunaikaankaan. Ei vaikka sitä ei-vastausta on annettu koko syksyn ajan.  Siis joulunakaan ei ap saisi tehdä omia suunnitelmia. Jos kieltäytyy, niin haukutaan kateelliseksi. Tuo haiskahtaa juurikin siltä, että hoitoapua on annettu ja paljon ja sitä apua on alettu pitää itsestäänselvyytenä.

Emme tiedäkään, vain ap tietää, mutta kirjoittaessaan palstalle, haluaa varmaan lukea ERILAISIA näkemyksiä - johan tietää itsekin siskonsa viat ja ongelmat. Tämä on vaihtoehto, jos häntä kiinnostavat ne siskonlapset. Jos ei kiinnosta, ei tarvitse ottaa lukuun. Sinulla menee nyt aika syvälle tunteisiin - menes nyt vaikka kuusta koristelemaan ja unohda siskot ja siskonlapset ynnä muu paha maailma.

Mä olen myös melko kummastuneena seurannut, miten paljon alapeukkuja ja kiukkuista palautetta saavat vastaukset, joissa lähdetään siitä oletuksesta, että ap kuitenkin haluaisi olla avuksi siskolleen ja tämän lapsille, vaikka ei nyt juuri jouluaan halua käyttää siihen. 

Koska osalla kirjoittajista on kokemusta näistä "kun mikään ei riitä" -sukulaisista ja osalla ei. Niillä, joilla ei ole kokemusta asiasta lainkaan ihmettelevät, mikä siinä on niin vaikeaa taipua ja muuttaa omia suunnitelmiaan lasten hyväksi. Totta kai omista suunnitelmista luovutaan, uhraudutaan ja elämä eletään muiden ehdoilla ja ainakin ollaan sitten hyvityslinjalla jälkikäteen, jos joskus sanoo ei. Koska ein sanominen sukulaisille on väärin.

Ne, joilla taas on kokemusta asiasta tietävät, että tällaisessa tilanteessa on pakko sanoa joskus ei, jos haluaa pysyä järjissään. Joskus tilanne on ratkaistavissa vain kompromisseilla, koska muuten menettää otteen täysin omaan elämäänsä ja on vain sukulaisten virheiden ja sotkujen siivooja. Elämä on pelkkää uhrautumista, omien haaveiden ja tavoitteiden unohtamista. Ei saa ikinä suunnitella omaa elämää eteenpäin, koska on aina oltava hätävarana.

Ja tässä tapauksessa kompromissi tarkoittaa sitä, että esim. lapsettoman tädin sanoessa välillä ei kolmen lapsen hoitamiselle, voidaan heidät ripotella muiden sukulaisten hoiviin, jos äiti ja tämän puoliso eivät heitä edelleenkään itse halua. Ja sen on riitettävä ratkaisuksi, koska yhtä ihmistä ei voi vaatia ottamaan toisen elämää elääkseen. Lapseton täti tekee sen, mitä voi ja tarvittaessa sanoo ei. Hänen ei tarvitse sitä jälkikäteen hyvittää, koska hän tekee jo nyt sen mitä voi, pystyy ja haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko ottaa nämä vanhemmat lapset luoksesi heti tammikuussa viikonlopuksi? Siskosi saisi sen kaipaamansa ajan ja sinä voisit järjestää lapsille kivan tätiviikonlopun. Hiukan vaikuttaisi siltä, että sellainen voisi olla heillekin tarpeen. Mutta tosiaan, en minäkään omaa jouluani haluaisi uhrata, kun itselläkin on toiveena rauhoittua ja irrottautua kiireestä muutamaksi päiväksi juuri silloin.

Kannatan tätä ehdotusta.

Sisarenlapsille sekä sinulle ap yhteinen aikanne voi perustaa läheisen sukulaisuussuhteen, joka kantaa lopun elämää. Lapsilla on hyvä olla luotettava aikuisystävä vanhempien ohella. Tämä suhde voi muodostua myös itsellesi tärkeämmäksi kuin osaat nyt kuvitellakaan.

Ajattele, että tarjoat tätä yhdessäoloaikaa nimenomaan niille lapsille, sisko olkoon sivuosassa.

Minulla on parempi ehdotus: ota sinä ne apn siskon lapset luoksesi tammikuussa. Ap varmaan antaa yhteystiedot.

Mitä tuosta keuhkoat? Ap on kirjoittanut tälle palstalle varmaankin saadakseen erilaisia näkemyksiä ja kannanottoja tilanteensa johdosta. Palstan mielipiteitä lukiessaan ap:lle saattaa syntyä omia ideoita tilanteen hoitamiseksi. Lisäksi hänen kirjoituksestaan syntyy vaikutelma, ettei sinänsä ajatus lasten ottamisesta hetkeksi hoitoon ole poissuljettu, paitsi jouluna, jolloin hänelle ei sovi.

Ehdotus ottaa lapset luokseen ap:lle paremmin sopivana aikana, on mielestäni rakentava. Täällä on jo riittävästi esitetty kielteisiä näkemyksiä hänen siskostaan ja tämän käyttäytymisestä, joten eiköhän se puoli asiasta ole jo selvä.

Ehdottelemalla moisia annatte ymmärtää, ettei ap tee tarpeeksi siskonsa lasten eteen. Mistä te tiedätte, ettei ap jo ota lapsia säännöllisesti hoitoonsa? Miksi annatte ymmärtää, että hänen pitäisi tehdä vieläkin enemmän siskonsa ja tämän lasten eteen? Ainakin omasta mielestä vaikuttaa päinvastoin siltä, että ap on auttanut paljonkin siskoaan.  Sisko vaikuttaa olevan jo niin tottunut ap:n apuun ja siihen, että tämä loppupeleissä aina joustaa omista suunnitelmistaan, ettei voi millään hyväksyä kieltävää vastausta nyt joulunaikaankaan. Ei vaikka sitä ei-vastausta on annettu koko syksyn ajan.  Siis joulunakaan ei ap saisi tehdä omia suunnitelmia. Jos kieltäytyy, niin haukutaan kateelliseksi. Tuo haiskahtaa juurikin siltä, että hoitoapua on annettu ja paljon ja sitä apua on alettu pitää itsestäänselvyytenä.

Emme tiedäkään, vain ap tietää, mutta kirjoittaessaan palstalle, haluaa varmaan lukea ERILAISIA näkemyksiä - johan tietää itsekin siskonsa viat ja ongelmat. Tämä on vaihtoehto, jos häntä kiinnostavat ne siskonlapset. Jos ei kiinnosta, ei tarvitse ottaa lukuun. Sinulla menee nyt aika syvälle tunteisiin - menes nyt vaikka kuusta koristelemaan ja unohda siskot ja siskonlapset ynnä muu paha maailma.

Mä olen myös melko kummastuneena seurannut, miten paljon alapeukkuja ja kiukkuista palautetta saavat vastaukset, joissa lähdetään siitä oletuksesta, että ap kuitenkin haluaisi olla avuksi siskolleen ja tämän lapsille, vaikka ei nyt juuri jouluaan halua käyttää siihen. 

Koska osalla kirjoittajista on kokemusta näistä "kun mikään ei riitä" -sukulaisista ja osalla ei. Niillä, joilla ei ole kokemusta asiasta lainkaan ihmettelevät, mikä siinä on niin vaikeaa taipua ja muuttaa omia suunnitelmiaan lasten hyväksi. Totta kai omista suunnitelmista luovutaan, uhraudutaan ja elämä eletään muiden ehdoilla ja ainakin ollaan sitten hyvityslinjalla jälkikäteen, jos joskus sanoo ei. Koska ein sanominen sukulaisille on väärin.

Ne, joilla taas on kokemusta asiasta tietävät, että tällaisessa tilanteessa on pakko sanoa joskus ei, jos haluaa pysyä järjissään. Joskus tilanne on ratkaistavissa vain kompromisseilla, koska muuten menettää otteen täysin omaan elämäänsä ja on vain sukulaisten virheiden ja sotkujen siivooja. Elämä on pelkkää uhrautumista, omien haaveiden ja tavoitteiden unohtamista. Ei saa ikinä suunnitella omaa elämää eteenpäin, koska on aina oltava hätävarana.

Ja tässä tapauksessa kompromissi tarkoittaa sitä, että esim. lapsettoman tädin sanoessa välillä ei kolmen lapsen hoitamiselle, voidaan heidät ripotella muiden sukulaisten hoiviin, jos äiti ja tämän puoliso eivät heitä edelleenkään itse halua. Ja sen on riitettävä ratkaisuksi, koska yhtä ihmistä ei voi vaatia ottamaan toisen elämää elääkseen. Lapseton täti tekee sen, mitä voi ja tarvittaessa sanoo ei. Hänen ei tarvitse sitä jälkikäteen hyvittää, koska hän tekee jo nyt sen mitä voi, pystyy ja haluaa.

Olettaen, että ap:n tapaus on tällainen jatkuva sukulaisavun hyväksikäyttö. Aloituksesta ei käy ilmi.

Itsekeskeistä, manipuloivaa siskoa on välttämätöntä rajata, joten selvää on ettei tällaiseen joulukiristykseen tule taipua. Mutta noin härski ja itsekeskeinen ihminen on kyllä täysin kelvotonta materiaalia vanhemmaksi, samoin vaikuttavat olevan myös kyseisten lasten isät, koska ylipäätään tällainen joulusuunnitelma lapsille on olemassa - kukaan normaalin kirjoissa oleva ihminen ei halua olla erossa pienistä lapsistaan jouluaattona, ei vaikka kuinka olisi väsynyt ja rahat lopussa. Mikään masennus tai kuvitelma siitä, ettei joulu ole tarpeeksi hieno ei sellaista selitä. Koska lasten jokainen biologinen vanhempi vaikuttaisi olevan epäkypsä, lapsista välinpitämätön itsekeskeinen urpo, se lasu kannattaa tehdä mahdollisimman pian - parasta lapsille olisi päästä pois tuollaisesta kodin irvikuvasta, jonne heitä ei haluta ja saada turvallinen, vakaa kasvuympäristö. Sijaishuollossa on kuitenkin ihmisiä, jotka ovat oikeasti motivoituneita lasten hyvinvointiin ja joiden välittäminen on paljon suurempaa kuin tämän kyseisen äidin "rakkaus" (hän oletettavasti ei sellaiseen tunteeseen kykene, maailman surullisinta on se, että tällaisetkin ihmiset ovat lisääntymiskykyisiä). Ja niitä lapsia toki on hyvä tavata muuten ja olla kiinnostunut heistä, jotta heille tulisi edes jotain kautta välittämisen ja rakastetuksi tulemisen tunnetta, kun sitä mitä ilmeisemmin vanhempien taholta on turha odottaa. Karseita ihmisiä, olen ap pahoillani että olet joutunut tuollaisen siskon riesaksesi saamaan. Yrittäisin tosiaan panostaa niihin lapsiin sen verran kuin on mahdollista, mutta tiukasti kuitenkin rajaten tuon rajattoman ja manipuloivan siskon vallankäyttöyritykset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko ottaa nämä vanhemmat lapset luoksesi heti tammikuussa viikonlopuksi? Siskosi saisi sen kaipaamansa ajan ja sinä voisit järjestää lapsille kivan tätiviikonlopun. Hiukan vaikuttaisi siltä, että sellainen voisi olla heillekin tarpeen. Mutta tosiaan, en minäkään omaa jouluani haluaisi uhrata, kun itselläkin on toiveena rauhoittua ja irrottautua kiireestä muutamaksi päiväksi juuri silloin.

Kannatan tätä ehdotusta.

Sisarenlapsille sekä sinulle ap yhteinen aikanne voi perustaa läheisen sukulaisuussuhteen, joka kantaa lopun elämää. Lapsilla on hyvä olla luotettava aikuisystävä vanhempien ohella. Tämä suhde voi muodostua myös itsellesi tärkeämmäksi kuin osaat nyt kuvitellakaan.

Ajattele, että tarjoat tätä yhdessäoloaikaa nimenomaan niille lapsille, sisko olkoon sivuosassa.

Minulla on parempi ehdotus: ota sinä ne apn siskon lapset luoksesi tammikuussa. Ap varmaan antaa yhteystiedot.

Mitä tuosta keuhkoat? Ap on kirjoittanut tälle palstalle varmaankin saadakseen erilaisia näkemyksiä ja kannanottoja tilanteensa johdosta. Palstan mielipiteitä lukiessaan ap:lle saattaa syntyä omia ideoita tilanteen hoitamiseksi. Lisäksi hänen kirjoituksestaan syntyy vaikutelma, ettei sinänsä ajatus lasten ottamisesta hetkeksi hoitoon ole poissuljettu, paitsi jouluna, jolloin hänelle ei sovi.

Ehdotus ottaa lapset luokseen ap:lle paremmin sopivana aikana, on mielestäni rakentava. Täällä on jo riittävästi esitetty kielteisiä näkemyksiä hänen siskostaan ja tämän käyttäytymisestä, joten eiköhän se puoli asiasta ole jo selvä.

Ehdottelemalla moisia annatte ymmärtää, ettei ap tee tarpeeksi siskonsa lasten eteen. Mistä te tiedätte, ettei ap jo ota lapsia säännöllisesti hoitoonsa? Miksi annatte ymmärtää, että hänen pitäisi tehdä vieläkin enemmän siskonsa ja tämän lasten eteen? Ainakin omasta mielestä vaikuttaa päinvastoin siltä, että ap on auttanut paljonkin siskoaan.  Sisko vaikuttaa olevan jo niin tottunut ap:n apuun ja siihen, että tämä loppupeleissä aina joustaa omista suunnitelmistaan, ettei voi millään hyväksyä kieltävää vastausta nyt joulunaikaankaan. Ei vaikka sitä ei-vastausta on annettu koko syksyn ajan.  Siis joulunakaan ei ap saisi tehdä omia suunnitelmia. Jos kieltäytyy, niin haukutaan kateelliseksi. Tuo haiskahtaa juurikin siltä, että hoitoapua on annettu ja paljon ja sitä apua on alettu pitää itsestäänselvyytenä.

Emme tiedäkään, vain ap tietää, mutta kirjoittaessaan palstalle, haluaa varmaan lukea ERILAISIA näkemyksiä - johan tietää itsekin siskonsa viat ja ongelmat. Tämä on vaihtoehto, jos häntä kiinnostavat ne siskonlapset. Jos ei kiinnosta, ei tarvitse ottaa lukuun. Sinulla menee nyt aika syvälle tunteisiin - menes nyt vaikka kuusta koristelemaan ja unohda siskot ja siskonlapset ynnä muu paha maailma.

Mä olen myös melko kummastuneena seurannut, miten paljon alapeukkuja ja kiukkuista palautetta saavat vastaukset, joissa lähdetään siitä oletuksesta, että ap kuitenkin haluaisi olla avuksi siskolleen ja tämän lapsille, vaikka ei nyt juuri jouluaan halua käyttää siihen. 

Koska osalla kirjoittajista on kokemusta näistä "kun mikään ei riitä" -sukulaisista ja osalla ei. Niillä, joilla ei ole kokemusta asiasta lainkaan ihmettelevät, mikä siinä on niin vaikeaa taipua ja muuttaa omia suunnitelmiaan lasten hyväksi. Totta kai omista suunnitelmista luovutaan, uhraudutaan ja elämä eletään muiden ehdoilla ja ainakin ollaan sitten hyvityslinjalla jälkikäteen, jos joskus sanoo ei. Koska ein sanominen sukulaisille on väärin.

Ne, joilla taas on kokemusta asiasta tietävät, että tällaisessa tilanteessa on pakko sanoa joskus ei, jos haluaa pysyä järjissään. Joskus tilanne on ratkaistavissa vain kompromisseilla, koska muuten menettää otteen täysin omaan elämäänsä ja on vain sukulaisten virheiden ja sotkujen siivooja. Elämä on pelkkää uhrautumista, omien haaveiden ja tavoitteiden unohtamista. Ei saa ikinä suunnitella omaa elämää eteenpäin, koska on aina oltava hätävarana.

Ja tässä tapauksessa kompromissi tarkoittaa sitä, että esim. lapsettoman tädin sanoessa välillä ei kolmen lapsen hoitamiselle, voidaan heidät ripotella muiden sukulaisten hoiviin, jos äiti ja tämän puoliso eivät heitä edelleenkään itse halua. Ja sen on riitettävä ratkaisuksi, koska yhtä ihmistä ei voi vaatia ottamaan toisen elämää elääkseen. Lapseton täti tekee sen, mitä voi ja tarvittaessa sanoo ei. Hänen ei tarvitse sitä jälkikäteen hyvittää, koska hän tekee jo nyt sen mitä voi, pystyy ja haluaa.

Olettaen, että ap:n tapaus on tällainen jatkuva sukulaisavun hyväksikäyttö. Aloituksesta ei käy ilmi.

Ap kertoi, että siskolla on tapana tehdä tällaisia vaatimuksia niin paljon, ettei hänelle tullut edes mieleen, että joku muu voi pitää käytöstä kummallisena ja luulee ap:n keksimäksi provoksi. Eli ap on jo niin tottunut siskon tempauksiin ja pitää sitä normaalina käytöksenä. Nyt jouluna vain päätti, että ei suostukaan siskon vaatimuksiin ja sai siitäkin heti huonon omantunnon. 

Mun lähipiirissä oli tapaus, jossa toinen vanhempi kuoli. Jäljelle jäänyt vanhempi huolehti lapset, mutta sai halutessaan lapsia hoitoon kuolleen vanhemman sisarruksille. He olisivat tarvittaessa ottaneet nuo lapset kasvatettavikseen. Lapsista varttui vastuuntuntoisia aikuisia. Vieläkin välit noihin kuolleen vanhemman sisarruksiin on lämpimät. Heillä on myös ollut halua antaa lähimmäisen rakkautta sukulaisilleen. Hyvä saa hyvän kiertämään. Oli heillä omia haasteita myös elämässä, mutta rakkautta riitti silti suvun lapsille. Hädässä autetaan, olen kasvanut siihen.