Pitkässä parisuhteessa! Onko kommunikaatio oikeasti kaikista tärkeintä?

Kyllä tärkeintä on se, ettei toinen ällötä eikä vituta.

Onhan se keskustelukin ihan mielekästä.

Kyllä. Koska keskutelemattomuus johtaa siihen, että tehdään omia johtopäätöksiä toinen näkemyksistä ja ne voivat olla täysin väärät. Keskutelemattomuus johtaa siihen, että parisuhde muuttuu enemmän ja enemmän vain kulisseiksi ja paiskunnalla ei ole mitään yhteistä. Pakolliset arkiset asia käydään läpi, mutta suhdetta ei ole. 

Minä olen vähän erimieltä. Riippuu tietysti asiasta, mutta jos kompromissin saavuttaminen ei ole mahdollista, asian voi haudataan kokonaan (jos kyse olisi vaikka koiran hankkimisesta, otetaanko puudeli vai pystykorva eikä päästä sopuun kumpi, niin ei oteta koiraa ollenkaan). Ei sellaisesta kannata jauhaa, mitä ei voi ratkaista. Muutenkaan en niin kauheasti halua keskustella asioista, suurin osa asioista sujuu ihan hyvin vatvomattakin. Asioihin voi sopeutua kumpikin osaltaan ja vuorollaan enemmän tai vähemmän ilman suuria keskusteluitakin. Mutta he jotka haluavat keskustella, tekevät tietysti niin. 

Kommunikaatio on se kaikkein tärkein juttu luottamuksen ohella.

Vierailija kirjoitti:

Kommunikaatio on se kaikkein tärkein juttu luottamuksen ohella.

Perustelut?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tärkeintä on se, ettei toinen ällötä eikä vituta.

Onhan se keskustelukin ihan mielekästä.

Repesin! :'D Kuinka rehellistä ja hellyyttävää. Kiitos tästä.

Riippuu asiasta, vaikuttaako se teidän elämään ja arkipäivään ja parisuhteeseen. Esimerkki: toinen on uskovainen ja toinen ateisti. Vaatiiko se uskovainen että rukoillaan iltarukous yhdessä ja käydään kirkossa koko perhe, vai tekeekö se uskovaisjutut ihan itsekseen. Jos erimielisyydet ei vaikuta mihinkään, ei niistä tarvitse loputtomiin jauhaa, mutta jos vaikuttaa, täytyy joku kompromissi löytää.

Minä olin naimisissa 20 vuotta. Puhuimme paljon. Ero tuli silti.

Mies oli väsytystaistelija. Hän puhui ja puhuu edelleen niin kauan, kunnes saa tahtonsa periksi. ”Ihan sama, kunhan olet hiljaa”. En osaa sanoa, miten minun olisi pitänyt puhua toisin, ellen halunnut jauhaa samasta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin naimisissa 20 vuotta. Puhuimme paljon. Ero tuli silti.

Mies oli väsytystaistelija. Hän puhui ja puhuu edelleen niin kauan, kunnes saa tahtonsa periksi. ”Ihan sama, kunhan olet hiljaa”. En osaa sanoa, miten minun olisi pitänyt puhua toisin, ellen halunnut jauhaa samasta asiasta.

Paljon puhuminen ei ole sama kuin hyvä kommunikaatio. Puhumista olennaisempi osa kommunikaatiota on kuunteleminen (ja välillä myös se, mitä ei sanota). Mieheltäsi puuttui selvästi se oleellinen taito, eikä puhumisen lisääminen olisi tilannetta parantanut.

Suurin osa kommunikaatiosta on sanatonta viestintää, millä voi vaikuttaa suhteeseen todella paljon. Esim. onko se kunniottavaa vai halveksuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa kommunikaatiosta on sanatonta viestintää, millä voi vaikuttaa suhteeseen todella paljon. Esim. onko se kunniottavaa vai halveksuvaa.

Hyvin sanottu!

4

Liika vaivaaminen joka asiasta ei voi olla hyväksi millekkään parisuhteelle. Ihan kaikesta ei tarvitse vääntää. Liika märehtiminen tuo helposti pienien ristiriitojen pinon puolisoiden välille. 

Monesti on hyvä vain antaa olla ja vaieta, jos asia ei ole kynnyskysymys.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin naimisissa 20 vuotta. Puhuimme paljon. Ero tuli silti.

Mies oli väsytystaistelija. Hän puhui ja puhuu edelleen niin kauan, kunnes saa tahtonsa periksi. ”Ihan sama, kunhan olet hiljaa”. En osaa sanoa, miten minun olisi pitänyt puhua toisin, ellen halunnut jauhaa samasta asiasta.

Ei kai sit sillä kommunikointikyvyllä ole väliä, jos on isoissa asioissa eri mieltä ja kykenemätön kunnioittamaan toisen näkemystä saatika vielä  tulemaan vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vähän erimieltä. Riippuu tietysti asiasta, mutta jos kompromissin saavuttaminen ei ole mahdollista, asian voi haudataan kokonaan (jos kyse olisi vaikka koiran hankkimisesta, otetaanko puudeli vai pystykorva eikä päästä sopuun kumpi, niin ei oteta koiraa ollenkaan). Ei sellaisesta kannata jauhaa, mitä ei voi ratkaista. Muutenkaan en niin kauheasti halua keskustella asioista, suurin osa asioista sujuu ihan hyvin vatvomattakin. Asioihin voi sopeutua kumpikin osaltaan ja vuorollaan enemmän tai vähemmän ilman suuria keskusteluitakin. Mutta he jotka haluavat keskustella, tekevät tietysti niin. 

Samaa mieltä. Esim. meillä: mä inhoan mieheni vanhempia ja mies rakastaa heitä. Asia ei keskustelemalla parane. Tuottaa vaan pahaa mieltä. Joten turha sitä on vatvoa.

Minusta tärkeintä on että molemmat vetää samaan suuntaan. Ja mieluusti eteenpäin.

Kommunikaatio on kyllä tärkeä osa parisuhdetta. Mutta mun mielestä tärkeintä on kyky sietää niitä kumppanin ärsyttäviä piirteitä. Monissa asioissa voidaan päästä molempia tyydyttävään kompromissiin kunhan ollaan rehellisiä ja aidosti kuullaan sitä toistakin puolta. Osassa taas joutuu tunnustumaan sen, että asiasta ollaan erimieltä ja jos ei pysty sen kanssa elämään niin se on ero sitten. Itse en kyllä jaksa vatvoja samoja juttuja kerta toisensa jälkeen. Jos kummallakaan ei ole asiaan uutta annettavaa niin parempi antaa olla.

Tahtotilat ratkaisee 100%. Sivusta seurattuna jotkut kestää ihan järkyttäviä tyyppejä kumppaneinaan vuosikaudet, jopa vuosikymmenet. Mikä muu voi syynä olla kuin 100% tahtotila sitoutua puolisoonsa, pitäytyä kerran tekemässään päätöksessä. Nykyajan ihmisten tahtotilat eivät ole pitkäjänteisiä tässä asiassa varmaan monestakin syystä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin naimisissa 20 vuotta. Puhuimme paljon. Ero tuli silti.

Mies oli väsytystaistelija. Hän puhui ja puhuu edelleen niin kauan, kunnes saa tahtonsa periksi. ”Ihan sama, kunhan olet hiljaa”. En osaa sanoa, miten minun olisi pitänyt puhua toisin, ellen halunnut jauhaa samasta asiasta.

Tuohan taas ei ole esimerkki toimivasta kommunikaatiosta. Kommunikaatio on vuorovaikutusta, sitä että ymmärretään tai ainakin halutaan ymmärtää toista, että molemmilla on mahdollisuus ja halu tuoda ajatuksensa kuulluksi ja kunnioittaa toisen ajatuksia. Hyvänkin kommunikaatioyhteyden rakentanut pari voi tietysti myös päätyä eroon, kun ajatustenvaihdon lopputulemana on, että emme ole yhteensopivat.

Asioista pitää jaksaa jauhaa koko ajan. Esim. jos puolison nenä ei sytytä, asiaa pohditaan niin kauan kun todellakin sytyttää.