Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Tästä on aikaa n. 15 vuotta kun ystävättäreni antoi minulle kaksi runkopatjasänkyä. No ne olivat hyvät. Kuukausia aiemmin ystävättäreni kertoi että hänellä on kadonnut kultainen sydän. Ei siitä sen kummempaa mutta erään kerran tuo kyseinen sydän löytyi runkopatjan sängynpäältä lakanoiden alta ja siihen mennessä olimme vaihtaneet lakanoita jo useasti eikä mitään ollut löytynyt. Soitin tohkeissani ystävälleni ja kerroin löytämisestäni. Hän ihmetteli kovasti niin kuin minä myös. Sanoinkin hänelle että toivottavasti et luule että olen pöllinyt sen, se vaan ilmestyi yks kaks sängylle. Tänä päivänä mietin asiaa. Sängyt kulkivat limittäin autossakin että luulisi olevan sinne tipahtaneen jos oli jo silloin mukana, ja miten selittää sen että löytyi vasta useiden lakananvaihtojen jälkeen??!

Olin baarissa, kun ventovieras mies huudahti ilahtuneeseen sävyyn nimeni joka on vähän harvinaisempi, tyyliä Alisa.  Istui pöytään , kertoi miten kiva nähdä ja alkoi sitten naureskellen kysellä  muistanko sitä ja tätä  eivätkä ne jutut olleet mitenkään kivoja,  oli  päihdesekoiluja ja  yksityiskohtaisia seksikuvauksia.  Kun koetin hämmentyneenä selittää että sori, luulet mua joksikin toiseksi,  pamautti vanhan osoitteeni ja isäni nimen ! Tilanne oli ahdistava ja olin helpottunut, kun kaveri tuli vessasta kalpeana migreenin kynsissä ja sopersi tahtovansa kotiin.

Vieläkin mietin, että mitä helvettiä tapahtui ?! Miten mies tiesi nimeni, isäni nimen ja  osoitteen jossa asuin teininä ? Kyseinen henkilö oli minulle täysin vieras eikä tämän jutuissa ollut mitään totuuspohjaa, mm. sinä kesänä kun olimme kuulemma  Tukholmassa ryyppäämässä poliisit perässä, olin todellisuudessa kiertelemässä suomea matkailuautossa perheeni kanssa... Olin muutenkin kiltti heppatyttö, enkä mikään bilehile.

Vierailija kirjoitti:

Multa on hävinnyt kahdet kengät.

Miten kengät voi hävitä?

Eihän kukaan tule kengittä kotiin, tai no, mä en ainakaan.

Minne ne kotona saattoi hävitä?

Tapauksista on jo aikaa, mutta kadonneiden kenkien mysteeri palaa yhä mieleen.

Meille ilmestyi uuden veroiset laadukkaat kengät, ei olleet minun eikä isäni. Yhtään kenkäparia ei kadonnut, joten ei voineet olla vaihtuneetkaan kellään vieraalla. Kolme vuotta myöhemmin otin ne käyttööni, hyvät kengät.

Mulle on alkanut viime vuosina sattua sellaista, että vaikka kadulla kävellessä tulee vastaan joku tyyppi, jota kauempaa katson joksikin tuttavakseni, olkoon vaikka Ritva. Kun henkilö tulee kohdalle, huomaan, ettei se ollutkaan hän. Kuitenkin jonkin ajan päästä ihan ihkaoikea Ritva tulee minua vastaan. Joskus noita lookalikeja tulee päivän aikana vastaan parikin ennen sitä oikeaa ihmistä. Ja nämä ihmiset ovat siis yleensä sellaisia, jotka eivät todellakaan tule vastaan joka päivä, jotka eivät välttämättä edes asu tässä kaupungissa ja joihin törmää todella harvoin.

Olen koettanut selittää tätä jollakin dejavu-tyyppisellä ilmiöllä, että aivot huijaavat minut jälkikäteen uskomaan nähneeni kaksoisolennon aiemmin, mutta mielestäni näin ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Asuin ensimmäisessä omassa kämpässäni , eräs ystäväni asui saman kadun varrella ja keittiöni ikkunasta näkyi ystävän olohuone. Kerran sitten näin valot siellä ja päätin mennä kylään ,  koputin mutta kukaan ei avannut ja kun soitin ystävälläi tämä sanoi olevansa Prismassa! Kerroin hämmästyneenä, että heillä on valot päällä ja ystäväni vakuutti ihmeissään ettei voi olla. Palasin sitten kotiin ja katsoin välillä ikkunasta, valo paloi yhä... noin 2h myöhemmin ystäväni sitten soitti että ovat kotona, voin tulla ja heillä muuten palaa olkkarissa valot!  

Ah, yllätyskyläilijöitä... Joo, minäkin sanoisin mieluummin, että olen Prismassa kuin kertoisin että olemme harrastamassa s*ksiä.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.

Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!

Mitä tuohon voi sanoa?

Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.

Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.

Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:

1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?

2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?

3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.

Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.

Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?

Koulukiusaamista?

Tapahtui yli kymmenen vuotta sitten. Asuin vanhempieni kanssa uudessa omakotitalossa. Yhtenä iltapäivänä tulin koulusta kotiin, ja tiesin että talo olisi tyhjä sillä vanhempani olivat siihen aikaan töissä. Hämmästyin kun kotiin tullessa yläkerrasta kuului todella kovaa musiikkia. Oliko joku kotona? Mutta kuka se muka voisi olla? Ja miksi joku soittaisi musiikkia niin kovalla?Menin yläkertaan tutkimaan asiaa. Ääni tuli huoneestani. Olin aivan kauhuissani, sillä olin luonteeltani pelokas enkä viihtynyt yksin kotona. Lopulta uskaltauduin menemään huoneeseeni. Huone oli tyhjä, mutta cd-soitin oli päällä ja pauhasi aivan täysillä niin että korvia särki. Sammutin soittimen ja jäin paikoilleni kauhusta jäykkänä odottamaan vanhempieni paluuta.

Tuo tapaus on jäänyt vaivaamaan minua. Miten cd-soitin oli mennyt itsestään päälle? Meillä ei ollut lemmikkieläimiä. Vaikka soitin olisi mennyt päälle itsestään sähkökatkoksen ja sähköjen palautumisen takia, miten äänet olivat täysillä?

Vierailija kirjoitti:

Teini-ikäisenä oli parasta kun kesälomalla porukat oli töissä ja sain huudattaa musiikkia. Raahasin mankkarin kylpyhuoneeseen ja laitoin nupit kaakkoon niin että suihkuunkin kuulee. Kylppäri on nelikerroksisen omakotitalon alimmassa kerroksessa. Yhtäkkiä kuului järjettömän kova pamaus. Siinä vaahdotellessani olin katsellut kattolampun kuuppaa joten satuin näkemään että sekin oikein tärähti. Säikähdin ja laitoin musan pois. Ajattelin että isäni oli tullut käymään kotona kesken päivää ja paiskoo mielenosoituksellisesti ovea koska minä huudatan radioa. Tosin edes hän ei olisi saanut paiskattua ovea niin lujaa, se oli niin kova pamaus että tunsin sen kropassani.

Menin vettä valuvana tutkimaan taloa. Katsoin jopa ylimpään kerrokseen, josko siellä oleva valtava lasivitriini olisi kaatunut omia aikojaan. Ei ollut. Missään ei näkynyt mitään jälkiä pamauksen aiheuttajasta. Ja olen satavarma että se oli tullut talon sisältä. Olen asunut paikassa jossa melkein vieressä räjäytettiin kalliota, eikä se ollut mitenkään samanlaista.

Syytä en koskaan saanut selville.

Pamaus saatoi johtua lähelle osuneesta salaman iskusta. Olen itse sellaisen kerran kokenut. Pamaus oli aivan järjettömän kova ja koko kämppä tärähti. Vaikka verhot olivat kiinni, asunto valaistui hetkeksi kirkkaalla valolla. Jos olisin ollu esim. suihkussa, enkä olisi nähnyt valoa, olisin todellakin ihmetellyt mitä tapahtui.  Ei ollut ukkonen, vaan kyse oli yksittäisestä salamasta. Ei edes satanut, vaan salama iski kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Asuin lapsena kerrostalossa, jonka takana oli kallio. Paljas kallio vietti heti kerrostalon takaa loivasti ylöspäin, mutta sen sivuilla ja takaosassa oli myös metsäistä aluetta. Leikin siellä kavereideni kanssa usein. Tämä tapahtuma oli kauan aikaa poissa mielestäni, mutta palaa nyt aikuisiällä mieleeni melkeinpä säännöllisesti.

En muista tarkkaa ikääni, mutta olin varmaan tämän sattuessa kahdeksan tai yhdeksän vuotta vanha. Kaverini oli tullut koulun jälkeen kylään ja olimme menossa kalliolle leikkimään. Muistan vieläkin aivan selvästi käsittämättömän painostavan ja pelottavan tunnelman, kun astuin ulko-ovesta pihalle. Joko tämä päivä tai edellispäivä oli ollut sateinen ja taivas oli harmaa vieläkin, mutta jo lapsena ajattelin, että tämä ei kyllä johdu sateesta.

En sanonut kaverille mitään, vaan kiersimme talon vierustaa sen taakse kallion juurelle, kuten tapana oli. Heti kulmalta käntyessäni ja kallion nähdessäni tunne siitä, että jokin on nyt vinossa voimistui. Koko kallio näytti yhtäkkiä uhkaavalta ja tajusin, että enhän minä tuonne uskalla mennä. Olin satavarma, että huipulla joku mies katseli meitä, vaikka en nähnyt siellä ketään. En taaskaan sanonut kaverille mitään, koska enhän minä nyt voisi sanoa että pelkään mennä paikkaan, joka on käytännössä takapihaani. Onneksi pienen nurmialueen päätyttyä heti kallion juurella oli painanne, johon oli kertynyt sadevettä. Selitin äkkiä kaverille että hei, jäädään tähän uittamaan kukkia! Kaveri onneksi suostui, ja kyykistyimme lätäkön ääreen uittamaan leinikinkukkia. Minä asetuin kasvot kalliota päin ja tarkkailin sitä koko ajan ihan vainoharhaisena, mutta en kertaakaan nähnyt siellä ketään. Siinä sitten uitettiin kukkia, kunnes varmaan keksin jonkun tekosyyn mennä takaisin sisälle.

Johtuiko painostava tunnelma sateesta ja loput lapsen mielikuvituksesta? Olin silloin ihan varma, että kalliolla on joku, jonka kanssa en halua olla missään tekemisissä. En kuitenkaan pelännyt kalliolle menoa enää koskaan tämän jälkeen, enkä muutenkaan ollut pelännyt ulkona koskaan ennen tätä päivää tai sen jälkeen. Muistan kuulleeni lätäkön äärestä pari kertaa myös jostain kantaututta hiljaista puhetta, mutta ajattelin jo silloin, että se tulee joltain parvekkeelta. Kaverini oli sitä tyyppiä joka ei juuri väittänyt vastaan, mutta olisiko hänkin aistinnut jotain ja siksi suostunut jäämään heti lätäkölle?

Uskon vakaasti siihen, että ihminen pystyy toisinaan aistimaan sen, jos ympäristössä jokin on yhtäkkiä "väärin". Kyllähän lapsen mielikuvitus on tähän todennäköisin selitys, mutta jostain syystä selkäpiitä karmii vieläkin, kun muistelen miten tuijotin peloissani kalliolle.

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui yli kymmenen vuotta sitten. Asuin vanhempieni kanssa uudessa omakotitalossa. Yhtenä iltapäivänä tulin koulusta kotiin, ja tiesin että talo olisi tyhjä sillä vanhempani olivat siihen aikaan töissä. Hämmästyin kun kotiin tullessa yläkerrasta kuului todella kovaa musiikkia. Oliko joku kotona? Mutta kuka se muka voisi olla? Ja miksi joku soittaisi musiikkia niin kovalla?Menin yläkertaan tutkimaan asiaa. Ääni tuli huoneestani. Olin aivan kauhuissani, sillä olin luonteeltani pelokas enkä viihtynyt yksin kotona. Lopulta uskaltauduin menemään huoneeseeni. Huone oli tyhjä, mutta cd-soitin oli päällä ja pauhasi aivan täysillä niin että korvia särki. Sammutin soittimen ja jäin paikoilleni kauhusta jäykkänä odottamaan vanhempieni paluuta.

Tuo tapaus on jäänyt vaivaamaan minua. Miten cd-soitin oli mennyt itsestään päälle? Meillä ei ollut lemmikkieläimiä. Vaikka soitin olisi mennyt päälle itsestään sähkökatkoksen ja sähköjen palautumisen takia, miten äänet olivat täysillä?

Silläkin uhalla että pilaan hyvän selittämättömän tarinan. Minulla oli aikanaan cd-soitin joka toimi sähkökatkon yhteydessä juurin noin. Hyppäsi siis päälle ja oletuksena volyymi täysillä. Tästä tuli sanomista taloyhtiössä kun oli paukahtanut yöaikaan huutamaan juurikin sähkökatkon yhteydessä. Itse en ollut kotosalla vaan huoltomies oli käynyt möykän sammuttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut KELAssa ystävällistä palvelua

Oletko varma, ettei kyseessä ollut unihalvaus?

Olen kerran kauppakeskuksessa ja näin jonkun lapsen joka muistutti hieman yhtä oppilastani. Ajattelin vain että tulipa vähän "Meiju" mieleen. Kävelen hieman eteenpäin ja katson toiseen liikkeeseen; "Meiju" on siellä ja vilkuttaa. 

Asumme kaksikerroksisessa talossa ja olin mennyt aikaisin nukkumaan. Mieheni tekee vuorotyötä ja ei ollut silloin kotona. Olin jo torkahtanut ja kuulin, kun mieheni tuli kotiin. Huusin hänelle, että on hiljaa, "ollaan jo nukkumassa" . Nukahdin uudelleen samantien ja heräsin puolen tunnin päästä. Menen vessaan ja juttelen miehelle, joka on viereisessä huoneessa tai näin ainakin luulen. Vastausta ei kuulu ja käyn alakerrassakin. Ei ketään. Soitan kännykkään ja mies vastaa. Minä jo hieman vihaisena siellä kyselen et missä ihmeessä sä huitelet, ensin herätä ja häivyttää jonnekin!? Mies ihan ihmeissään vastaa, että on jäänyt ylitöihin ja on just lähössä töistä kotiin. Sillon vähän jännitti et kukahan meillä kävi ja vai kuulinko ihan omiani. Piti käydä kyllä kaikki huoneet läpi varmuuden varalta.

Häivyt siis 😂

Kun olin yläasteella, potki silloinen kaveriporukkani minut aivan yllättäen joukosta ulos. He eivät edes puhuneet minulle, eivätkä kutsuneet minua enää mukaan menoihinsa, vaikka aiemmin olin tiivis osa porukkaa. Sittemmin he puhuivat minulle vain vittuillakseen, ja alkoivat kiusaajikseni. Kun yritin kysyä heiltä, että mistä nyt oikein tuulee, he joko ignoroivat minut tai naureskelivat pirullisesti.

En nyt 10 vuotta myöhemminkään tiedä, mistä siinä oli kyse. Juttu oli tosi outo, koska meillä ei ollut edes ollut minkäänlaista riitaa - olimme ennen tuota oikein hyvissä väleissä. Vieläkin mietin, teinkö jotain väärin tai luulivatko he minun tehneen.

Vierailija kirjoitti:

Luin n. puoli vuotta sitten aivan loistavan reseptin intialaiseen kastikkeeseen. Luin sen aivan sattumalta koska etsin vain reseptejä joihin voisin käyttää erehdyksessä ostamaani kurkumaa. Merkkasin reseptin selaimen kirjanmerkkeihin ja tein sitä useita kertoja. Ostin kaupasta aina ne mausteet mitä siihen kuului: kurkumaa, korianteria, juustokuminaa, inkivääriä ja paprikaa.

Viime marraskuussa halusin taas käyttää tuota reseptiä kun poikaystäväni oli tulossa luokseni (asumme eri maissa) ja olin hänelle sitä hehkuttanut. Etsin sen kirjanmerkeistäni mutta tällä kertaa siihen ei kuulunutkaan ollenkaan korianteria tai paprikaa ja kaikkien muidenkin mausteiden määrä oli vain neljännes alkuperäisestä. Työvaiheet olivat myös erilaiset. Samaa oli vain kuvitus. En koskaan aiemmin ollut ostanut paljoakaan mausteita mutta minulla oli laatikollinen juuri tähän reseptiin tarvittavia aineksia.

Vieläkin haluan sen alkuperäisen, en ole koskaan tehnyt niin hyvää ruokaa. Harmittaa etten kirjoittanut sitä ihan paperille. Kuvittelinkohan kaiken vai luinko väärin? Monta kertaa?

Netissä olevia reseptejä voi päivittää ja muuttaa se, joka on reseptin luonut. Tällöin päivityksen jälkeen avatessasi reseptin uudelleen kirjanmerkeistä näet tuon muutetun version.

Olin kerran yksin lasten kanssa kotona yötä, kun herään keskellä yötä siihen että alakerran olohuoneessa pauhaa Toccata ja fuuga. Jotka tuntee teoksen tietää, että se on aika hurja..

Olipa kerran elämä-dvd oli mennyt vissiin itestään päälle..

Ehkä joku aatteli että reseptistä tulee suositumpi jos siinä on vähemmän aineita. Ei tarvi köyhien ostaa niin paljon tavaraa. 

Muutin työn perässä vieraalle paikkakunnalle, josta en tuntenut ketään. Kaiken lisäksi olen kouluttautunut väärälle alalle jossa tuntuu että minun pitää koko ajan näytellä vähän jotain muuta kuin mitä olen. Selviän, mutta viihdyn paljon itsekseni, ja olen nuissa piireissä vähän ulkopuolinen. Työpaikalla oli myös viime talvena tosi kylmä, ja päätin tähän talveen varustautua ostamalla vintage-liikkeestä paksun neuletakin jota voin työssä käyttää. Huomasin juuri äsken naulakolla käydessä että neuletakin niskassa on merkkilappu jossa lukee Outsider. 

Vierailija kirjoitti:

Ihme juttu kirjoitti:

Edellisessä asunnossani jääkaapista katosi säännöllisesti ruokaa. Kerrankin olin ostanut jääkaapin täyteen ruokaa ja kun tulin seuraavana päivänä töistä kotiin, niin jääkaappi oli täysin tyhjä eikä minulla ollut pariin viikkoon varaa ostaa uutta ruokaa, joten söin sitten kaurahiutaleita, pähkinöitä, hapankorppuja ja mitä nyt kuiva-ainekaapeista sattui löytymään. Oudointa oli, että asuntoon oli vaihdettu uusi lukko juuri ennen kuin muutin sinne ja vain minulla oli avain sinne.

Jos ihan täysin varma ja vakuuttunut olet, että sieltä joku vie ruokaa, ja lukkokin on vasta vaihdettu, niin jäljelle jää kai joku yleisavaimen haltija tai vuokranantaja? Itse laittaisin jo jonkinlaisen kameravalvonnan tuossa tapauksessa keittiöön, kamerathan ei nykyään paljoa maksa. Liiketunnistimella varustettu kamera paikkaan josta sitä ei helposti huomaa ja jääkaappiin osoittamaan (ja muista tulla kertomaan meille mitä tapahtui!). Tuskin mikään yliluonnollinen entiteetti sun jääkaappia tyhjäksi syö vaikka sellaisiin uskoisikin. 

Eniten ihmettelen miten kädettömiä ihmiset ovat. Ilmoitus vuokranantajalle, rikosilmoitus varkaudesta sekä muut toimet kans tiskiin, mutta ei - jäädään syömään pähkinöitä kaapista. Oliko silloinen puoliso asialla? Tai joku tuttu?