Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Itse herään päiväunilta todella usein siihen, että meidän ovikello soi. Ketään ei oven takana ole ja ihmettelin usein, että miksi meidän ovikelloa käy joku piloillaan soittelemassa. Mutta tämä tapahtui muutaman kerran myös niin, että lapseni oli kotona ja hänelle ihmettelin että miksi kello taas soi.. Hän sanoi ettei ovikello ole soinut lainkaan. Eli unessa tapahtunutta vain ja luulin, että se oli totta. Ehkä sinulla ollut vastaavaa?[/quote]
Mulle on käynyt noin, monta kertaa, herään johonkin kilahdukseen tai jopa kuullut lapseni huutavan äitiä, ei ollut huutanut. Aivot tunnistavat väärin jonkin oikeasti kuulemansa äänen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin yläasteella, potki silloinen kaveriporukkani minut aivan yllättäen joukosta ulos. He eivät edes puhuneet minulle, eivätkä kutsuneet minua enää mukaan menoihinsa, vaikka aiemmin olin tiivis osa porukkaa. Sittemmin he puhuivat minulle vain vittuillakseen, ja alkoivat kiusaajikseni. Kun yritin kysyä heiltä, että mistä nyt oikein tuulee, he joko ignoroivat minut tai naureskelivat pirullisesti.
En nyt 10 vuotta myöhemminkään tiedä, mistä siinä oli kyse. Juttu oli tosi outo, koska meillä ei ollut edes ollut minkäänlaista riitaa - olimme ennen tuota oikein hyvissä väleissä. Vieläkin mietin, teinkö jotain väärin tai luulivatko he minun tehneen.
Mulla tismalleen sama juttu! Kyllä tulee aina välillä mietittyä että miksi
Luultavasti joku levitellyt vääriä juoruja, kyllähän sitä kaikenlaista tuli vastaan tuon ikäisenä.
Yläasteella luokallani oli tyttö, joka ei erityisemmin pitänyt minusta. Hänestä alkoi tulla kirjoituksia vessojen seiniin, kaikkia törkeyksiä, puhelinnumero jne. Myös chatissa esiinnyttiin hänen nimellä ja jaettiin puhelinnumeroa. Sitten hän sai viestejä näiltä tyypeiltä. Pian hän alkoi saamaan sähköposteja, jossa väitettiin että minä olen kaiken takana ja mitä juoruja olen hänestä levittänyt. Oikeasti minulla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Tilanne meni ikäväksi, koska hän syytti minua ja alkoi sen vuoksi kiusaamaan ja uhkaili ajoittain, soitteli pilapuheluita jne.
Koskaan ei selvinnyt, kuka oikeasti kirjoitti ne tekstit ja levitti kaikki juorut. Haluaisin tietää kuka se oli ja miksi tää henkilö vihasi meitä molempia. Jos joskus voitan lotossa, maksan isot rahat sille kuka kertoo mulle syyllisen nimen. Mitään kostoa en halua, asia vaivaa edelleen vaikka aikaa onkin mennyt 15 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin yläasteella, potki silloinen kaveriporukkani minut aivan yllättäen joukosta ulos. He eivät edes puhuneet minulle, eivätkä kutsuneet minua enää mukaan menoihinsa, vaikka aiemmin olin tiivis osa porukkaa. Sittemmin he puhuivat minulle vain vittuillakseen, ja alkoivat kiusaajikseni. Kun yritin kysyä heiltä, että mistä nyt oikein tuulee, he joko ignoroivat minut tai naureskelivat pirullisesti.
En nyt 10 vuotta myöhemminkään tiedä, mistä siinä oli kyse. Juttu oli tosi outo, koska meillä ei ollut edes ollut minkäänlaista riitaa - olimme ennen tuota oikein hyvissä väleissä. Vieläkin mietin, teinkö jotain väärin tai luulivatko he minun tehneen.
Mulla tismalleen sama juttu! Kyllä tulee aina välillä mietittyä että miksi
Mullekin käynyt samat.
Kuulemma Saksassa tietyllä radiopituudella voi kuulla naisäänen sanovan jotain Itä-Saksan aikaista koodia, ja vastaavanlaisia lähetyksiä on muuallakin. Kukaan ei tiedä mistä tuo nauhoitus tulee ja kuka sitä ylläpitää, on kuitenkin ollut toiminnassa jo vuosikymmeniä (Itä-Saksastakin on jo melkein 30 vuotta).
Ilta-Sanomissa oli näistä juttukin: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000001155449.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ei ole kysymyksessä mistään yksittäistapauksesta, vaan jo reilun 30 vuoden aikana tapahtuneista. On käynyt kymmeniä kertoja niin, että näen jonkun ihmisen ja luulen tuntevani hänet, eikä hän olekaan se joksi häntä luulin. Kuluu vain hetki ja näen sen ihmisen, jonka olin näkevinäni hetki sitten. Tämä on kummastuttanut minua aina.
Minä en ole varma, yrittikö siskoni itsemurhaa minun ollessa joku 10-vuotias. Toisaalta minulla on siitä illasta erittäin tarkkoja muistikuvia (telkkarista tuli suunnistusta, ukkosti) mutta kuitenkin on sellainen fiilis, ettei tämä ole todellinen muisto. En muista tarkkaa vuotta, mutta jotenkin ajoitan sen isäni kuoleman jälkeiseen aikaan. Silti muistini mukaan äitini sanoi minulle, ettei iskälle saa kertoa tuosta itsemurhayrityksestä?
Tämä on jäänyt vähän vaivaamaan ja sukulaisiltakaan en oikein voi kysyä, koska he tuppaavat vaieta kaikesta negatiivisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin muutama vuosi sitten silloisesta poikaystävästäni. Eräs hyvä ystäväni sai tietää tämän heti. Seuraavana päivänä hän kertoi minulle, että näki juuri tuoreen exäni Tinderissä. Nimi täsmäsi ja tunnisti naaman kuvien perusteella joita oli nähnyt somessa hänestä (ei ollut kuulemma silti mikään sama kuva kuin somessa). Tätä seuraavana päivänä exäni tuli käymään luonani tuomaan jtn tavaroita. Mainitsin ohi mennen, että "menit sitten heti Tinderiin.." Exä kielsi heti kaiken ja totesi että hänelle on sitten tehty identiteettivarkaus. Näytti heti puhelintaan eikä siellä ollut Tinderiä ladattuna. Kerroin tämän kaverille, joka totesi että on 99% varma että näki exäni siellä. Kumpikaan ei koskaan myöntänyt puhuvansa paskaa. Exän kanssa yritettiin asiaa selvittää: tein itse tinder-profiilin ja aloin selata exän istuen vieressä niin kauan, että jotain löytyisi. Ei löytynyt mitään! Swaippasin niin kauan että miehet loppuivat, kilometrisäde jotain 40 km. Lähetimme jopa screenshotit kaverillemme niistä kuvista, jotka olisivat jotenkin voineet näyttää edes vähän exältäni. Hän totesi että ei ollut yksikään noista.
Toinen tapaus: olin pari vuotta sitten kaveriporukassa. Yhtäkkiä yksi porukan jäsen alkoi levittämään minusta perättömiä väitteitä yhteisessä whatsapp-ryhmässä, että olisin muka haukkunut läskiksi häntä ja muutamaa muuta sekä haukkunut jotain rumaksi. Vaikken todellakaan ollut! Sanoin sitä monta kertaa ja tivasin, mihin hänen väitteensä perustuvat. Mitään vastausta en ole häneltä koskaan saanut, vain hokemista "tiedät kyllä itsekin!" Aivan käsittämätöntä. Helvetin vaikea lähteä tollasta asiaa selvittämään, jos mitään perusteluja/kunnon keskustelua ei saa! Välithän siinä menivät, ei tollasta jaksa katella. Asia ei ole vieläkään selvinnyt.
Vierailija kirjoitti:
Mä istuin muuta vuosi sitten kotona, kun yhtäkkiä huomasin keittiössämme jakkaran. Jakkara ei ollut meidän. Kysyin mieheltä mistä tuo jakkara on tullut, ei hänelläkään mitään havaintoa....
Tuo oli varmaan se jakkara, jonka siskoni hävitti selittämättömästi. Nyt se löytyi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ole mitenkään ihmeellinen juttu, mutta häiritsee kyllä sitäkin enemmän! Asumme miehen kanssa kahdestaan ja nyt yhtäkkiä meiltä on alkanut hävitä keittiövälineitä, kyllä. Ensin katosi hyvä kuorimaveitsi, kummallakaan ei ole mitään hajua, missä ihmeessä se voi olla. Ei ole pudonnut mihinkään, sitä on käytetty vain keittiössä ja käytön jälkeen pesty, sitten laatikkoon. Nyt sitä ei näy missään. Samaten on alkanut hävitä haarukoita ja lusikoita. Vähän aika sitten meillä oli vielä vaikka kuinka paljon haarukoita ja lusikoita, mutta nyt jos ei yhtenä päivänä laita tiskikonetta päälle niin lusikat ja haarukat loppuu. Isoja lusikoita on enää 5 ja koko ajan saa olla tiskaamassa niitä että ei lopu puhtaat. Haarukoitakin ihan muutama ja loppuu kesken, jos ei koko ajan pese. Mihin ihmeeseen ne on kadonnut, en vaan pysty ymmärtämään :D
Kokeilepa irrottaa keittiön laatikot ja katso mitä on tippunut sinne taakse.
Tämä ei ole tapahtuma ei varsinaisesti koske itseäni, mutta olin siinä kyllä osallisena. Olin pieni vauva ehkä melkein vuoden ikäinen ja vanhempana asuivat rivitalossa. Oli yö, mutta en muista mikä vuodenaika. Minä olin yöllä sitten herännyt itkemään ja äitini oli nostanut syliinsä ja kannellut. Sitten äitini oli pysähtynyt katsomaan ikkunasta ulos ja nähnyt kummallisen valoilmiön. Kuulemma eriväriset valot olivat siellä pellolla vilkkuneet ja hän uskoo vieläkin, että kyseessä on ufo. Joku lautasen muotoinen oli siellä pyörinyt ja sitten yhtäkkiä noussut ilmaan ja hävinnyt. Isäni oli ollut nukkumassa ja äitini ei ollut häntä viitsinyt herättää. En pidä äitiäni sekopäisenä ja hän yleensä suhtautuu epäilevästi kaikkeen yliluonnolliseen, mutta tässä tapauksessa hän on aina pysynyt kannassaan. Olisi kiva tietää, mikä tässä on ollut kyseessä. Olenko minäkin ollut siellä äidin sylissä ufoja vauvana katsomassa. Itse en oikein usko tähän, mutta kyllä välillä tulee inhottava tunne, että mitä on oikein tapahtunut.
Meidän kissamme jäi auton töytäisemäksi ja loukkaantui. Verta tuli suusta ja varmaan kylkiluita oli murtunut ja oli myös shokissa. Olin silloin 12-vuotias ja lähdimme kissaa eläinlääkäriin viemään. Oli vielä viikonloppu ja vanhempani valitsivat "väärän" päivystävän eläinlääkärin, koska tämä oli sellainen paikka missä ei ollut mitään röntgen-laitteita. Kun pääsimme vastaanotolle niin nuori eläinlääkäri vaan pikaisesti katsoi, mutta ei oikein mitään kunnon vastauksia antanut. Ja totesi vaan, että heillä ei ole laitteita kuvaamiseen. En tiedä vieläkään missä kunnossa rakas kissani oli. Meidän olisi ehdottomasti pitänyt mennä sinne kaupungin päivystykseen ja oltaisiin ne röntgen kuvatkin saatu. Nyt vanhempani tyytyivät vaan heti kissani lopetukseen. Olisin halunnut varmuuden asiaan, että oliko kissa todella lopetuksen tarpeessa. Eläinlääkäri ei ainakaan osannut sanoa oikein mitään kunnossa. Tämä oli minulle todella kova paikka, sillä jäi epätietoinen olo ja se ettei yritetty tarpeeksi. Itse olin ihan pihalla pitkään tuon jälkeen.
Minäkin haluaisin myös tietää sen, että kuka minut on "kavaltanut", sillä minustakin on puhuttu paljon pahaa ja joku on tehnyt paljon töitä tämän juorun eteen. Kuka on ollut se päähenkilö.
Meilläkin on välillä ovikello soinut, mutta itse olen pistänyt sen pakkasen piikkiin, kun se jotenkin jäädyttää painikkeen, joka sitten alkaa "soittaa" omia aikojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin aloittanut työt asiakaspalvelussa selkäkipuisena ja en tuntenut ketään kyseisestä yrityksestä tai asiakkaista. Muutaman päivän päästä eräs asiakas tuli ja kysyi "miten selkäsi voi?". Tämä oli todella hämmentävää. Tulin siihen tulokseen, että ehkä olin toisessa yhteydessä ollut tämän henkilön kanssa, mutta kasvot eivät olleet jääneet mieleen.
Ehkä liikkumisestasi näki päälle että selkäsi on kipeä?
LÄhdin teini-ikäisenä äidin kanssa kauppaan ja kun palasimme, äiti kysyi kumpi jätti valot päälle? Sekä yläkerran wc:ssä, että alakerran kodinhoitohuoneeessa paloivat valot! Katsoimme hämmentyneenä toisiamme ja sitten äiti hymyili ja alkoi selittää jotain sähköpiikistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahden ihastukseni katoaminen kuin tuhka tuuleen. Tapailimme ja tuntui olevan kivaa mutta molemmat katosivat sanaakaan sanomatta. En ymmärrä mitä tein väärin vai jouduinko vain kahden pelimiehen uhriksi, saivat pimpsua ja sitten katosivat ilman mitään syytä :(
Olen mies. Menin kerran vaatekauppaan, ja kun astuin sisään, myyjätyttö huikkasi kassan takaa iloisesti "Moi (etunimeni), miten voin auttaa?". Tervehdin, ja voin sanoa että korvien välissä löi tyhjää kovaa kun yritin miettiä missä olen tavannut tämän itseäni varmasti yli 10 vuotta nuoremman naisen. Ei tullut mieleen, ja oli pakko kysyä että missä ollaan tavattu. Myyjä meni totiseksi ja tuijotti minua "en minä vaan tiedä, se tuli jostain". Hetki tuijoteltiin toisiamme suu auki, ja sitten revettiin nauramaan.
En ymmärrä vieläkään missä olisin voinut olla myyjän kanssa tekemisissä. En käynyt ko. kaupassa tai koko ketjussa, olin ostamassa lahjakorttia lahjaksi naisystävälleni, eikä myyjäkään osannut selittää missä oltaisiin tavattu.
Vierailija kirjoitti:
Mua on vuosia vaivannut, miksi extyttöystäväni jätti minut. Kun en ole vastausta saanut vaikka olen kysynyt, pääasiallisesti "vika on mussa ei sussa" selitys. Mutta musta on mussakin pakko jotain olla, parisuhteen aloitukseen kun tarvii kaksi, myös sen lopetukseen tarvii kaksi eli syy ei oo vaan toisessa. Ei ainakaan tälläsessä tapauksessa jossa en oikeasti keksi mikä meni väärin.
Lisäksi kun vaan heräsi yksi aamu ja käyttäyty mua kohtaan ihan erilailla (kylmästi) vähän aikaa ja jätti sitten. Ennen sitä aamua ei käynyt mielessäkään että erottaisiin, kaikki oli ainakin mun silmiin tosi hyvin. Oon kyllä miettinyt että jos sillä olikin paha olo mun kanssa mutta olin niin sokea etten sitä nähnyt, mutta kun se oli niin onnellisen oloinen silloin kun seurusteltiin eikä antanut mitään syytä ajatella toisin. Tähän liittyy paljon outoja yksityiskohtia mitä en tänne kirjoita. Mutta kun tivasin syytä niin kyllä se jotain selitti, ne vaan oli niin omituisia ja järjenvastaisia syitä etten voinut niitä uskoa.
Myöhemmin kun nähtiin ja kysyin niistä vastauksista mitä oli mulle antanut, se myönsi ettei ollut oikea syy. Luulen tietäväni oikean syyn ja luulen ettei vaan kehdannut sitä mulle sanoa. Mutta koska tuo oli niin omituinen tapahtuma yksityiskohtineen niin se vaivaa edelleen ja vaikka syyn keksisinkin en olisi sitä häneltä kuullut ja vain hän voi tietää oikean syyn.
Toivoisin vain että kertoisi mulle rehellisesti miksi mut jätti, kaipaan häntä edelleen ja ero tuli yllättäen, lisäksi kyseessä on mun ensirakkaus. Haluaisin myös tietää että hänellä on kaikki hyvin nykyään, toivon kaikkea hyvää.
Mun yli 40v miespuolinen kaveri on nyt 3 vuotta miettinyt syytä miksi treffikumppani hänet lemppasi. Nainen on kertonyt syyn, mutta mies ei usko tätä, vaan fantasioi siitä että on joku ylevämpi ja hienompi syy, ja että naista on joku uhannut, ja siksi hän ei ole enää uskaltanut kaverini kanssa olla.. Kaverillani on mielenterveysongelmia, kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Itse herään päiväunilta todella usein siihen, että meidän ovikello soi. Ketään ei oven takana ole ja ihmettelin usein, että miksi meidän ovikelloa käy joku piloillaan soittelemassa. Mutta tämä tapahtui muutaman kerran myös niin, että lapseni oli kotona ja hänelle ihmettelin että miksi kello taas soi.. Hän sanoi ettei ovikello ole soinut lainkaan. Eli unessa tapahtunutta vain ja luulin, että se oli totta. Ehkä sinulla ollut vastaavaa?
Mulle on käynyt noin, monta kertaa, herään johonkin kilahdukseen tai jopa kuullut lapseni huutavan äitiä, ei ollut huutanut. Aivot tunnistavat väärin jonkin oikeasti kuulemansa äänen?
Juuri näin. Kuulin kerran ovikellon soivan, kun kissa raapi ovea. Eikä meillä ollut sellaista!
No ei kannata antaa niin helposti. Sana kulkee. Tapailitko vielä molempia samaan aikaan?
Isäni on kova olemaan ihan omaa mieltään siitä miten asiat lapsuudessani ovat menneet. Vinkkinä, hän ei ollut kovin hyvä vanhempi joten suuttuu tai nauraa päin naamaa jos muistan mitään lapsuudestani, edes hyviä tai neutraaleja asioita. Ihan kuin hän yrittäisi manipuloida minua siten etten uskoisi minkään muistojeni olevan totta. Siitä on aiheutunut ihan oikeaa vahinkoa psyykelleni ja joudun juttelemaan näitä terapiassa.
Kerran oli sukua koolla ja tuli juttua siitä mikä on varhaisin muisto. Vuorollani sanoin että se kun sain vaaleanpunaisen lasten muovituolin syntymäpäivälahjaksi ja istuin siinä mökin tuvassa. Muistin vielä kortin jota pitelin kädessäni. Siinä oli kuva pupusta ja kultainen numero 6 ylänurkassa.
Isäni siihen väliin äkkiä tiuskaisemaan etten minä sellaista voi muistaa. Sanoin että ihan hyvin voin, vaikka onkin mielestäni outoa että varhaisin muistoni on niin myöhäiseltä iältä kuin 6-v.
Vain pari viikkoa tuon jälkeen löysin äitini jäämistöistä tuon muistamani pupukortin (kyllä, olin sen melko tarkasti muistanut, jopa niin että tunnistin sen heti). Siinä kortissa oli vain se hämärä asia että numero oli 2 eikä 6. Sen lisäksi myöhemmin enoni sanoi ostaneensa minulle vaaleanpunaisen tuolin 2-vuotislahjaksi. se tosin hajosi mökkikäytössä melko nopeasti. Eli oikea varhaisin (selkeä) muistoni on 2-vuotiaana? Eihän se voi mitenkään olla mahdollista?
Tätä, ja muitakin lapsuusmuistoja on vaikeaa hahmottaa isäni käytöksen vuoksi. Itseasiassa mysteerejä ja selvittämättömiä asioita on tämän saman asian vuoksi monta muutakin. Olisi kiva tietää mikä muistamastani on totta ja mikä ei! Äiti ei ole elossa kertomaan, eikä varmaan muistaisi niistä ajoista mitään vaikka olisikin.
Mulla tismalleen sama juttu! Kyllä tulee aina välillä mietittyä että miksi