Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kannata antaa niin helposti. Sana kulkee. Tapailitko vielä molempia samaan aikaan?
antaa? ja miehenkö kuuluu antaa? Siitäkö ei sana kulje?
Kun kasvat isoksi huomaat eron. Miehiä ja naisia kohdellaan tässä eri tavalla. Nainen saa annoistaan miinuspisteitä, mies ei, tai jopa pluspisteitä. Näin se vain menee, vaikka saan kuinka paljon alanuolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläasteikäisenä näin unta rinnakkaisluokallani olevasta pojasta. En tuntenut poikaa juuri lainkaan. Unessa poika tuli minua käytävällä vastaan pidellen kättään oikean silmän päällä. Silmän alta valui nestettä jonka unessa ajattelin veren ja kyynelten sekoitukseksi. Minut valtasi valtava myötätunto ja huoli pojasta ja kysyin häneltä onko hän kunnossa. Poika hymyili ja sanoi että kyllä tää tästä.
Viikkoa myöhemmin tämä poika sai kemianluokassa happoa silmäänsä kun yksi moniongelmainen koulukiusaaja sekoili menemään. Onneksi opettaja osasi reagoida välittömästi jo luokassa ja ambulanssi oli paikalla parissa minuutissa. Silmä leikattiin useampaan otteeseen ja näkö saatiin pelastettua. Loppuvuoden poika kulki silmälappu oikean silmänsä päällä. (Ja happoa heittänyt poika joutui nuorisovankilaan.)
Edelleen kun tuota mietin, menee kylmät väreet.
Mulla ei ole mitään niin kuumottavia kummitusjuttuja kuin monilla täällä. Lähinnä on jäänyt mietityttämään muutama vuosien aikana kadonneen tavaran kohtalo.
Lapselta katosi aikoinaan itkuhälytin ja yhdet lahjaksi saadut kengät, jotka olin laittanut odottamaan kasvamista, eikä näitä tavaroita tänä päivänäkään ole löytynyt, vaikka joka paikka pengottiin ja ollaan mm. muutettu tässä välissä. Oletin, että muuttolaatikkoja pakatessa tulevat jostakin vastaan, mutta ei, niitä ei meillä ole.
Itseltäni on tällä hetkellä hukassa ajokortti, on ollut jo vajaat pari kuukautta, enkä voi ymmärtää missä se on. Kaikki laukut, laatikot, auto, takkien taskut on etsitty.
Kun muutin opiskelija-asuntoon Helsinkiin, aloin saada outoja kirjeitä. Kirjeessä oli minun etunimeni, muistaakseni ei ainakaan koko sukunimeä ja osoitekin oli hieman puutteellinen. Posti kuitenkin toimitti ne minulle, kirjeitä tuli varmaan 10. Kirjeissä (naisen vanhanaikainen käsiala) moitittiin "minua" kovasti siitä että olin jättänyt hänet. Jotenkin viitekehys oli sellainen sodanaikainen. Kovasti kaipaili "minua", sävy oli vihainen ja jopa uhkaava. Kirjoitukset olivat sekavia ja sitten kirjeiden tulo yhtäkkiä loppui. Etunimeni on muuten vanhanaikainen (tyyliin "Olavi"), vaikka olin parikymppinen. Kirjeistä ei löytynyt suoraan mitään sellaista mitä olisi voinut liittää minuun. Eikä lähettäjän osoitetta. Epäilen että kyseessä oli joku vanha nainen joka menetti rakastettunsa joskus nuoruudessa. Ehkä mies on asunut joskus tuossa talossa joka oli ollut jo kymmeniä vuosia opiskelija-asuntona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin pahassa auto-onnettomuudessa jossa auto suistui tieltä yli 100km/h ja rupesi lopulta pyörimään ympäri.Auto eteni tieltä pellolle ja pysyi "oikein päin" pitkään.
Istuin siis holtittomasti pomppivassa autossa ja tajusin että nyt käy huonosti.
Yhtäkkiä rauhallinen miesääni sanoi "Sinä et kuole tähän".
Muistaakseni ehtisin kuulla tämän kolme kertaa.Ääni oli rauhoittava ja vieras.
Sen jälkeen auto on lähtenyt pyörimään ja olen menettänyt tajuntani.
Poliisin mukaan hengissäselviäminen oli ihme.Koskaan aikaisemmin tuollaista ääntä en ole kuullut eikä se oli toistunut koskaan.
Olen kertonut asiasta vain kahdelle ihmiselle koska en voi sitä järjellä selittää.Jopa nämä läheiset joille kerroin vaikuttivat epäileväisiltä.
En ole ollut uskovainen mutta tuon kokemuksen jälkeen ymmärsin että tässä maailmassa on oltava paljon sellaista mitä emme arjessa näe.Sen hetken miettiminen saa joka kerta kyyneleet silmiin.Ehdottomasti todennäköisin selitys tälle ja näille kaikille muillekin oudoille näyille ja kuuloaistimuksille, joita muut eivät havaitse, on meidän omat aivomme. Aivot tuottavat kaikenlaista "omaa tuotantoa", varsinkin silloin kun nukumme tai olemme nukahtamassa/väsyneitä. Ääniä, näkyjä, tunteita...
Lisäksi aistimme ovat oikeasti paljon parempia kuin luulemme, aivomme vain normaalisti editoivat kaikkea havaitsemaamme, jotta pystyisimme analysoimaan sitä paremmin. Silmä ottaa vastaan huikean määrän fotoneita, mutta kun tieto siirtyy aivoihin, aivot heittävät suuren osan siitä roskakoppaan, koska ihminen joka jää analysoimaan ihan kaikkea toimii hitaammin tai ei pysty toimimaan ollenkaan. Monet autistiset/kirjoon kuuluvat ihmiset ovat tästä hyvä esimerkki. Kun aivot eivät tee tätä seulontaa tärkeiden ja turhien asioiden välillä, ei ihminen oikein pysty keskittymään mihinkään. Meteliä on liikaa, valoa on liikaa, värejä, liikettä... Siksi evoluutio on suosinut aivoja, jotka osaavat jättää asioita huomiotta.
Meillä on siis päässämme supertietokone, joka teeskentelee taskulaskinta. Jos se hetkeksikin paljastaa todellisen luonteensa, ihmiset ovat häkeltyneitä. "Enkeleitä, tunnelin päässä valkoinen valo, demoni seisoo sängynpäädyssäni, osaan ennustaa, meillä kummittelee!" Hauskaa, että jos tuollainen ilmiö tapahtuu kerran, se on ihmisille todiste yliluonnollisesta, mutta jos se alkaa toistua koko ajan, saat skitsofreniadiagnoosin tms ja ilmiö onkin täysin luonnollinen.
Sama pätee muuten niihin tietokoneisiin ja taskulaskimiinkin. Jos vaikka televisiosi alkaa sekoilla koko ajan, toteat että se on rikki ja heität menemään. Ei mitään ihmeellistä, koneilla on tapana mennä rikki. Mutta jos koneessa onkin vain yksi toimintahäiriö, se voi hyvinkin olla aaveen viestintää! Varsinkin tapahtuessaan silloin kun olet tunteellisessa tilassa, esim suremassa jonkun kuolemaa tai sairastumista. Jos sama toimintahäiriö tapahtuisi esimerkiksi keskellä juhlia tai koska tahansa ollessasi onnellinen tai huoleton, päädyt vain läimäyttämään laitetta, käynnistämään sen uudelleen tai säätämään antennia, samalla kiroten laitteen valmistajaa. Todennäköisesti myös unohdat tapahtuman hyvin nopeasti, jopa minuuteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet autistiset/kirjoon kuuluvat ihmiset ovat tästä hyvä esimerkki. Kun aivot eivät tee tätä seulontaa tärkeiden ja turhien asioiden välillä, ei ihminen oikein pysty keskittymään mihinkään. Meteliä on liikaa, valoa on liikaa, värejä, liikettä... Siksi evoluutio on suosinut aivoja, jotka osaavat jättää asioita huomiotta.
Meillä on siis päässämme supertietokone, joka teeskentelee taskulaskinta. Jos se hetkeksikin paljastaa todellisen luonteensa, ihmiset ovat häkeltyneitä. "Enkeleitä, tunnelin päässä valkoinen valo, demoni seisoo sängynpäädyssäni, osaan ennustaa, meillä kummittelee!" Hauskaa, että jos tuollainen ilmiö tapahtuu kerran, se on ihmisille todiste yliluonnollisesta, mutta jos se alkaa toistua koko ajan, saat skitsofreniadiagnoosin tms ja ilmiö onkin täysin luonnollinen.[/quote]
Oikea asiantuntija paikalla. Olen täysin terve ja hyvin koulutettu ihminen. Aivoni toimivat mainiosti ja älykkyydelläni ei ole mitään tekemistä sen mahdollisen yliluonnollisen tapahtuman takia. Telepatia on hyvin kiistelty asia esimerkkinä. Sinä olet ihminen joka muka älykkäänä kuljet laput silmillä ja tuomitset meidät muut hulluiksi ja tyhmiksi. Olen hyvin avoin ja annan tilaa tulkita asioita useammallakin tavalla. Skitsofrenia on todella vakava sairaus, mutta paljon monisyisempi kuin tiedätkään. Ihmismieli on todella supertietokone siitä olen kanssasi samaa mieltä. Sen tutkimuksia seuraan mielenkiinnolla jatkuvasti!
Sain uuden puhelimen ja en jostain syystä saanut vanhoja numeroita siirrettyä sinne. En ollut äidin veljen kanssa juuri missään tekemisissä kuin mummolassa törmättiin välillä. Ei ollut koskaan hänen puhelinnumeroansa. Ystäväni antoi isäpuolensa numeron mulle, kun tarvitsin sitä saadakseen hänet tarvittaessa kiinni. No yritin monta kertaa soittaa isäpuolelle ja outo miesääni aina puhui. Numeropalvelun kautta selvisi numeron kuuluvan äitini veljelle. Olin aivan puulla päähän lyöty. En todellakaan tiedä miten juuri hänen numeronsa oli päätynyt isäpuolen nimiin. EIkä isäpuolen numero ollut lähellekkään sama. Ystävä oli antanut sen verran kauan sitten numeron ettei viestejä saanut selattua taaksepäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ole mitenkään ihmeellinen juttu, mutta häiritsee kyllä sitäkin enemmän! Asumme miehen kanssa kahdestaan ja nyt yhtäkkiä meiltä on alkanut hävitä keittiövälineitä, kyllä. Ensin katosi hyvä kuorimaveitsi, kummallakaan ei ole mitään hajua, missä ihmeessä se voi olla. Ei ole pudonnut mihinkään, sitä on käytetty vain keittiössä ja käytön jälkeen pesty, sitten laatikkoon. Nyt sitä ei näy missään. Samaten on alkanut hävitä haarukoita ja lusikoita. Vähän aika sitten meillä oli vielä vaikka kuinka paljon haarukoita ja lusikoita, mutta nyt jos ei yhtenä päivänä laita tiskikonetta päälle niin lusikat ja haarukat loppuu. Isoja lusikoita on enää 5 ja koko ajan saa olla tiskaamassa niitä että ei lopu puhtaat. Haarukoitakin ihan muutama ja loppuu kesken, jos ei koko ajan pese. Mihin ihmeeseen ne on kadonnut, en vaan pysty ymmärtämään :D
Meillä on ihan sama juttu, katoavat keittiövälineet. Yhdessä vaiheessa kasa likaisia muovikulhoja oli kadonnut tiskipöydältä, kunnes löytyivät astiakaapista (likaisina), vaikka minä tai mieheni emme varmasti niitä sinne laittaneet. Jossain vaiheessa meillä oli myös tilanne, että yksi paistinlasta katsoi mystisesti. Etsittiin joka paikasta - kaikki keittiön laatikot ja kaapit, mutta ei löytynyt. Kunnes sitten kuukausien päästä tein ruokaa, nappasin jostain paistinlastan ja huomasin hämmästyksekseni, että se oli juuri tuo kadonnut paistinlasta. En ymmärrä.
Lisäksi yleensä verhon takana olevan ikkunan karmiin oli jossain vaiheessa ilmestynyt pureskeltu purkka. Eikä meillä siis tosiaan asu miehen ja minun lisäksi muita, eikä meistä kumpikaan liimaile purkkaa ikkunoihin. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ole mitenkään ihmeellinen juttu, mutta häiritsee kyllä sitäkin enemmän! Asumme miehen kanssa kahdestaan ja nyt yhtäkkiä meiltä on alkanut hävitä keittiövälineitä, kyllä. Ensin katosi hyvä kuorimaveitsi, kummallakaan ei ole mitään hajua, missä ihmeessä se voi olla. Ei ole pudonnut mihinkään, sitä on käytetty vain keittiössä ja käytön jälkeen pesty, sitten laatikkoon. Nyt sitä ei näy missään. Samaten on alkanut hävitä haarukoita ja lusikoita. Vähän aika sitten meillä oli vielä vaikka kuinka paljon haarukoita ja lusikoita, mutta nyt jos ei yhtenä päivänä laita tiskikonetta päälle niin lusikat ja haarukat loppuu. Isoja lusikoita on enää 5 ja koko ajan saa olla tiskaamassa niitä että ei lopu puhtaat. Haarukoitakin ihan muutama ja loppuu kesken, jos ei koko ajan pese. Mihin ihmeeseen ne on kadonnut, en vaan pysty ymmärtämään :D
Meillä on ihan sama juttu, katoavat keittiövälineet. Yhdessä vaiheessa kasa likaisia muovikulhoja oli kadonnut tiskipöydältä, kunnes löytyivät astiakaapista (likaisina), vaikka minä tai mieheni emme varmasti niitä sinne laittaneet. Jossain vaiheessa meillä oli myös tilanne, että yksi paistinlasta katsoi mystisesti. Etsittiin joka paikasta - kaikki keittiön laatikot ja kaapit, mutta ei löytynyt. Kunnes sitten kuukausien päästä tein ruokaa, nappasin jostain paistinlastan ja huomasin hämmästyksekseni, että se oli juuri tuo kadonnut paistinlasta. En ymmärrä.
Lisäksi yleensä verhon takana olevan ikkunan karmiin oli jossain vaiheessa ilmestynyt pureskeltu purkka. Eikä meillä siis tosiaan asu miehen ja minun lisäksi muita, eikä meistä kumpikaan liimaile purkkaa ikkunoihin. :D
ööö...eikö teillä koskaan käy vieraita? Selittäisi tuon purkkajutun. Ei todellakaan hyvää käytöstä vieraalta läimästä jenkkiä ikkunakarmiin, mutta silti täysin mahdollista. Meitä kun on joka lähtöön. Samoin voisi olla jonkun huoltomiehen/talkkarin jäljiltä, kun oli laittamassa teillä jotain. Tai purkka on voinut olla siinä kauan, edellisen asukkaan jäljiltä ja nyt vasta huomattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84%C3%A4nivalli
Yliäänipamaus on fysikaalinen ilmiö, jota kansanomaisesti kutsutaan usein äänivallin rikkoutumiseksi. Vastoin yleistä harhaluuloa ilmiö ei kuitenkaan johdu äänen nopeuden ylittymisestä vaan pikemminkin siitä, että kappale etenee yliäänennopeudella. Kun lentokoneen, luodin tai jonkin muun kappaleen nopeus on äänen nopeutta suurempi, sen ympärille muodostuu kartiomainen ääniaaltojen muodostama tihentymä, shokkiaalto. Ilmiö on luonteeltaan samankaltainen kuin veneen tai laivan keula-aalto. Kun shokkiaalto osuu havaitsijan korvaan, se kuullaan pamauksena, samalla tavoin laivan keula-aalto voidaan havaita sen osuessa rantakivikkoon.
Selitys on siis liian matalalla ilmatilassa lentäjän suorittama äänivallin rikkominen. Tämä suihkukoneen pamaus on kuulema joskus -60 luvulla särkenyt omakotilaojen ikkunoita.
Olen viisikymppinen nainen. Lapsuudessani kadotin sellaisia tavaroita, joista todella pidin. Hain, en löytänyt. Esimerkkinä sellaisia pieniä joulukortteja, joita annettiin eka- ja tokaluokalla toisille. Olin tilannut ne, kirjoittanut ne - ja kadottanut. Löysin ne myöhemmin vintiltä. Talviaikaan en edes käynyt vintillä, joten joku oli vienyt ne sinne.
Vasta nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, tajuan, että isosiskoni oireili jo silloin (oli viisi vuotta minua vanhempi). Hän sairastui myöhemmin skitsofreniaan, parikymppisenä. Hän on yhä joutavan tarkka, jos ostan hänelle joululahjaksi kenkiä pari kokoa ja sanon, anna toiset jollekin palvelukodissa olevalle - ei ikinä anna. Lojukoon omassa komerossa. Ja siellä on vähävaraisia.
Eli hän piilotti. Voisi tuntua tavanomaiselta lapsuuden juksaukselta, mutta ei meidän perheessä, kun olimme köyhiä. Ei ollut piilotettavia tavaroita useinkaan. 😑
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin pahassa auto-onnettomuudessa jossa auto suistui tieltä yli 100km/h ja rupesi lopulta pyörimään ympäri.Auto eteni tieltä pellolle ja pysyi "oikein päin" pitkään.
Istuin siis holtittomasti pomppivassa autossa ja tajusin että nyt käy huonosti.
Yhtäkkiä rauhallinen miesääni sanoi "Sinä et kuole tähän".
Muistaakseni ehtisin kuulla tämän kolme kertaa.Ääni oli rauhoittava ja vieras.
Sen jälkeen auto on lähtenyt pyörimään ja olen menettänyt tajuntani.
Poliisin mukaan hengissäselviäminen oli ihme.Koskaan aikaisemmin tuollaista ääntä en ole kuullut eikä se oli toistunut koskaan.
Olen kertonut asiasta vain kahdelle ihmiselle koska en voi sitä järjellä selittää.Jopa nämä läheiset joille kerroin vaikuttivat epäileväisiltä.
En ole ollut uskovainen mutta tuon kokemuksen jälkeen ymmärsin että tässä maailmassa on oltava paljon sellaista mitä emme arjessa näe.Sen hetken miettiminen saa joka kerta kyyneleet silmiin.
Mä koin samaa. Kirjoitin tuosta Kreikassa pääni sisällä kysyvästä äänestä, joka käsitteli hukkaamaani passia. Miesääni oli rauhallinen, mutta hieman käskevä ja voimistui kun kysyi uudelleen. Sain myös sen "se löytyy kyllä" -vastauksen samalla äänellä, mutta nyt vain toteavana ja vain kerran.
On täällä muutakin väkeä maailmassa kuin ihmiset. Olen saanut useinkin suojelua.
Jordaniassa mulle sattui muuten kameran mystinen katoaminen. Olin ostanut mukaan vain kertakäyttökameran. Siinä oli kuvia Wadi Rum -autiomaasta, Petrasta ja monta kuvaa ihanista paikallisista ihmisistä, joihin tutustuin. Tarkistin vielä käsilaukkuni kentällä ja se oli siellä. Kun pääsin Helsinki-Vantaalle, se oli hävinnyt. Ajattelin kyllä, että koska Israelin raja kulki parin kilsan päässä ja mua joskus luullaan juutalaiseksi, vaikka Jordania on arabimaa .....Tämä sattui 1992. Silloin maiden suhteet olivat siinä jamassa, että Aqabasta ei saanut mennä Eilatiin. Käsilaukku oli kyllä mulla koko ajan itselläni, mutta en esim osannut pelätä laukkuvarkaita. Kaikki muu oli tallella. Niiden kuvien katoaminen harmitti kympillä.
Xboxin peliohjain katosi. Etittiin joka paikasta ja katottiin sohvan alta monta kertaa eikä löytynyt mistään. Ostettiin uusi tilalle ja parin kk:n päästä huomasin sattumalta että se kadonnut ohjain pilkistää sieltä sohvan alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet autistiset/kirjoon kuuluvat ihmiset ovat tästä hyvä esimerkki. Kun aivot eivät tee tätä seulontaa tärkeiden ja turhien asioiden välillä, ei ihminen oikein pysty keskittymään mihinkään. Meteliä on liikaa, valoa on liikaa, värejä, liikettä... Siksi evoluutio on suosinut aivoja, jotka osaavat jättää asioita huomiotta.
Meillä on siis päässämme supertietokone, joka teeskentelee taskulaskinta. Jos se hetkeksikin paljastaa todellisen luonteensa, ihmiset ovat häkeltyneitä. "Enkeleitä, tunnelin päässä valkoinen valo, demoni seisoo sängynpäädyssäni, osaan ennustaa, meillä kummittelee!" Hauskaa, että jos tuollainen ilmiö tapahtuu kerran, se on ihmisille todiste yliluonnollisesta, mutta jos se alkaa toistua koko ajan, saat skitsofreniadiagnoosin tms ja ilmiö onkin täysin luonnollinen.
Oikea asiantuntija paikalla. Olen täysin terve ja hyvin koulutettu ihminen. Aivoni toimivat mainiosti ja älykkyydelläni ei ole mitään tekemistä sen mahdollisen yliluonnollisen tapahtuman takia. Telepatia on hyvin kiistelty asia esimerkkinä. Sinä olet ihminen joka muka älykkäänä kuljet laput silmillä ja tuomitset meidät muut hulluiksi ja tyhmiksi. Olen hyvin avoin ja annan tilaa tulkita asioita useammallakin tavalla. Skitsofrenia on todella vakava sairaus, mutta paljon monisyisempi kuin tiedätkään. Ihmismieli on todella supertietokone siitä olen kanssasi samaa mieltä. Sen tutkimuksia seuraan mielenkiinnolla jatkuvasti!
Täysin terveetkin aivot tilttaavat silloin tällöin. Minusta sinä olet normaali ihminen, joka luottaa tunteisiinsa enemmän kuin järkeensä. Se, että sinusta tuntuu yliluonnolliselta, ei kuitenkaan todista että kokemuksissasi on mitään yliluonnollista. Me kaikki tiedämme, että aivot pystyvät luomaan vaikka mitä aistimuksia, koska unet ovat todiste siitä. Samoin unihalvaukset ja lääkkeiden aiheuttamat harhat. Siis mieti, eihän se lääke niitä harhoja luo, vaan saa ainoastaan aivosi menemään toimintahäiriöön. Tuloksena on milloin mitäkin pikku-ukkoja ja hirviöitä. Kun meillä on näin pitävät todisteet aivojen kyvystä luoda "viihdesisältöä", on mielestäni täysin tarpeetonta keksiä vaihtoehtoisia selityksiä, kuten suojelusenkeleitä ja mummon aaveita. Edes silloin kun olet täysin terve ja hereillä, koska aivosi voivat "nytkähdellä" silloinkin.
Ja muuten, koulutustasosi ja terveytesi ei mitenkään todista, ettetkö voisi olla täysi hörhö. Monet tiedemiehet ovat hurahtaneet erilaisiin henkimaailman asioihin. He saattavat hoitaa työnsä ihan hyvin, ja vapaa-ajalla tutkia henkimaailman juttuja menetelmillä, jotka ovat kaikkea muuta kuin tieteellisiä. Kyse on kognitiivisesta dissonanssista; kun kehität jonkun uskomuksen, joka on ristiriidassa faktojen kanssa, kehität selityksiä, joiden avulla molemmat voisivat olla yhtä aikaa totta, tai jotka todistavat faktat vääriksi. Haluat niin kovasti pitää uskomuksestasi kiinni, että vääristät ympäröivän maailman tukemaan sitä. Kaikki ihmiset tekevät tätä jossain asiassa.
Pohdipa rehellisesti, kumpi on todennäköisempää? Sinun aivosi tekivät hetken jotain epätavallista kuten kaikilla ihmisillä joskus, vai että sinä olet yksi harvoja ihmisiä, jotka pystyvät aistimaan henkimaailman, jonka olemassaoloa kukaan ei ole pystynyt todistamaan vedenpitävästi?
Kannattaa muuten vinkata kaikille tuntemillesi telepaatikoille, että skeptikot ovat valmiita maksamaan huimasti rahaa, jos pystyt todistamaan kykysi kokeessa. Helppoa rahaa, jos oikeasti omaa jotain kykyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ole mitenkään ihmeellinen juttu, mutta häiritsee kyllä sitäkin enemmän! Asumme miehen kanssa kahdestaan ja nyt yhtäkkiä meiltä on alkanut hävitä keittiövälineitä, kyllä. Ensin katosi hyvä kuorimaveitsi, kummallakaan ei ole mitään hajua, missä ihmeessä se voi olla. Ei ole pudonnut mihinkään, sitä on käytetty vain keittiössä ja käytön jälkeen pesty, sitten laatikkoon. Nyt sitä ei näy missään. Samaten on alkanut hävitä haarukoita ja lusikoita. Vähän aika sitten meillä oli vielä vaikka kuinka paljon haarukoita ja lusikoita, mutta nyt jos ei yhtenä päivänä laita tiskikonetta päälle niin lusikat ja haarukat loppuu. Isoja lusikoita on enää 5 ja koko ajan saa olla tiskaamassa niitä että ei lopu puhtaat. Haarukoitakin ihan muutama ja loppuu kesken, jos ei koko ajan pese. Mihin ihmeeseen ne on kadonnut, en vaan pysty ymmärtämään :D
Meillä on ihan sama juttu, katoavat keittiövälineet. Yhdessä vaiheessa kasa likaisia muovikulhoja oli kadonnut tiskipöydältä, kunnes löytyivät astiakaapista (likaisina), vaikka minä tai mieheni emme varmasti niitä sinne laittaneet. Jossain vaiheessa meillä oli myös tilanne, että yksi paistinlasta katsoi mystisesti. Etsittiin joka paikasta - kaikki keittiön laatikot ja kaapit, mutta ei löytynyt. Kunnes sitten kuukausien päästä tein ruokaa, nappasin jostain paistinlastan ja huomasin hämmästyksekseni, että se oli juuri tuo kadonnut paistinlasta. En ymmärrä.
Lisäksi yleensä verhon takana olevan ikkunan karmiin oli jossain vaiheessa ilmestynyt pureskeltu purkka. Eikä meillä siis tosiaan asu miehen ja minun lisäksi muita, eikä meistä kumpikaan liimaile purkkaa ikkunoihin. :D
En nyt halua turhia huolia aiheuttaa mutta silti kaikkein todennäköisin selitys näille on että miehelläsi käy siellä vieraita. Hän on sitten ihmettelevinään näitä juttuja vaikka ne ne ovat vain hänen mokiaan. Esim. likaiset kulhot laitetaan juuri noin nopeasti piiloon kun vieras tulee, sitten ne unohdetaan sinne. Sori mutta oli pakko sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Olen neljän lapsen äiti. Esikoiseni on nyt 18 vuotias ja jotenkin ollaan aina tuon esikoispojan kanssa tunnettu olevamme samalla aaltopituudella, jopa pojan teini-iän myrskyissä. Katseella jo tiedetään jotenkin mitä toinen tahtoo ja ajattelee.
Kerran, muutama vuosi sitten kun poika oli 15, hän halusi kävellä koulumatkat, mikä ok, vaikka matka oli pitkä, noin 5 km.
Yks päivä poika oli vähän myöhässä, mikä ok toki, mutta jotenkin aloin "etsiä poikaa henkisesti".
"Näin" pojan kävelevän koulumatkaansa kotiin päin ja jotenkin mielessäni osasin nähdä että "nyt se on mutkassa, nyt rinteessä, vielä postilaatikkojen ohi, tuossa parkkipaikat, ja nyt käännös. Nyt pihatiellä, tuossa ulkovarasto ja poika tulee kotiin nyt"
Sillä sekunnilla tuli.
En saanut sanaa suustani.
Ja ei oltu puhelimella yhteyksissä tai mitään.
Meillä esikoisen kanssa jokin yhteys, en tiedä mikä, mutta esikoinenkin sen tietää, muttei osaa selittää.
Ja ihan normaali työssäkäyvä nainen olen, ilman mielenterveysongelmia =)
Minulla on tätä ihan samaa jokaisen perheenjäsenen kanssa! Eli tiedän henkisellä tasolla missä joku menee. Vain minulla, sisaruksilla tai äidillä ei ole. Perheeni on jo tottunut tähän ja haha välillä sisarukset soittavat minulle ja kysyvät onko äiti jo tulossa töistä kotiin vai missä menee jos äite ei ole vastannut puhelimeen. Muut pitävät hulluna jos satun tästä jollekin puhumaan :D
N20
Kirjoitin syksyllä toiseen ketjuun jutun isäni ystävästä, joka katosi Ranskassa ja löytyi lopulta kuolleena kansallispuistosta, lomakossaan kuitti jääkaapista: https://www.vauva.fi/keskustelu/4278859/ketju/tosielaman_kauhutarinoita…
Lapseni tokaisut asioista, joita juuri ajattelen. Aluksi ajattelin, että ehkä puhuin ääneen, mutta näitä tapahtui myös muiden läsnäollessa ja he vahvistivat, että olin ollut hiljaa. Näistä jää aina hämmentynyt olo, ja vain kerran olen jututtanut lasta lisää aiheesta. Hän vain tokaisi ettei halua puhua siitä tämän enempää. Tämä telepatia toimii vain yhteen suuntaan.
Lapseni maalasi eilen kerhossa kuvan kartongille, jota hän kantoi käsissään, kun lähdimme kauppaan. Kävimme useammassa paikassa asioilla, mutta jossain vaiheessa kuva siirtyi hänen käsistään rattaiden alla olevaan säilytysosaan ja unohtui. Kävellessämme kotiinpäin, näimme edessämme kartongin, jossa oli tutunnäköinen kuva (tästä kohtaa emme olleet kertaakaan kerhon jälkeen kävelleet, ja se oli vähän kauempana mistään käymästämme paikasta). Tultuamme kohdalle se tosiaan oli lapseni maalaama kuva.
Selvästikin kuva on jossain vaiheessa pudonnut ja kulkeutunut jonkun käsissä eteenpäin, mutta oli jotenkin uskomatonta, että se oli ajautunut paikkaan, josta sen vielä poimimme.
"Tää on mun mielestä ihan normaalia. Tai olen ainakin kuullut, että jos viettää paljon aikaa saman henkilön kanssa, niin tollaista tapahtuu."
Tapasin mieheni aikuisella iällä yhteisen harrastuksen kautta. Ihan alusta saakka huomasimme käyttävämme juuri samaa äännähdystä yhtäaikaa vaikka emme edes katsoneet toisiimme. Ja aina juuri samaa niistä miljoonista vaihtoehdoista. Siis hmm..äh. joojoo, just, hohhhoijaa yms.ajatuksissaan tai tilanteeseen reagoidessaan. Toistui ja toistuu lähes päivittäin vieläkin viidentoista vuoden jälkeen.
Samoin alamme puhua samasta asiasta ihan yhtäaikaa vaikka olisimme olleet ihan hiljaa pitkän aikaa eikä asia ole muuten tullut millään tavalla esille.
Kun tartun puhelimeen soittaakseni toiselle, sehän tietysti soi ja toinen soittaa minulle päin juuri silloin.
Ja sama toisinpäin.
Alussa tämä tuntui suorastaan pelottavalta, mutta nyt olemme hyväksyneet asian ja todenneet, että alkuräjähdyksessä meidän on luotu samoista hiukkasista ja nyt sitten löysimme toisemme:-)