Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Muistan pienenä, että minulla oli isoveli. Hän oli seitsemän, kun itse olin vauva ja muistan kun olin kolmevuotias niin hän vain yhtäkkiä lakkasi käymästä meillä. Äitini ei tehnyt asialle yhtään mitään eikä kukaan selitellyt minne veli katosi. Isä masentui rankasti, alkoholisoitui ja alkoi päihteiden väärinkäyttäjäksi vuosien myötä, eikä veljestä puhuttu. Kuulin aikuisena, että veljen äiti vei veljen aina entiselle anopilleen hoitoon isäviikonloppuina eikä tuonut veljeä enää meille. 

En ole koskaan saanut tietää mikä ratkaisuun johti. Äiti väittää kateutta, mutta on uskomatonta että syynä olisi ollut pelkästään mustasukkaisuus. Äitin nimittäin kertoi, että silloin kun olin ollut pieni, isäni oli tehnyt taktisia katoamistemppuja pariksi päiväksi ja jopa öiksi jostain syystä. Sitä paitsi tuntuu uskomattomalta, että hän ei taistellut pojastaan yhtään vaikka hänellä olisi ollut kaikki valttikortit käytettävissä. Ainoa asia, mikä minulle tulee mieleen, että isäni kiukutellessaan äidilleni kävi veljeni äidin luona kostopettämässä ja tämän avulla veljeni äiti kiristi isääni. En keksi muuta, vaikka mielessä on käynyt muitakin vaihtoehtoja. 

Olen täysin erilainen kuin muut perheen lapset. Olen aika erinäköinen, ellei joitain äidin puolelta tulevia yhteneväisyyksiä lasketa, mutta muuten poikkean täysin luonteeltani, käytökseltäni ja arvoiltani mitä sisarukseni. Ainoat yhteneväisyydet ovat kotona opittuja. Tätä samaa ovat sanoneet kaverini ja kaikki jotka tuntevat meidät. Lisäksi samat ihmiset ovat ihmetelleet sitä miten eri tavoin meitä lapsia kohdeltiin. Minua koskivat eri säännöt kuin muita lapsia, olin vastuussa kaikesta ja minusta tehtiin kodin syntypukki. Lisäksi muutenkin lapsena huomasin, että kehityin sisaruksiani suhteessa nopeammin. Aikuistuin hirveästi nopeammin ja otin luonnostaan enemmän vastuuta kodinhoidosta yms. ihan pyytämättäkin, lisäksi järjestelmällinen järki minulla on ollut aina parempi kuin toisilla sisaruksillani. He asuvat edelleen kolmikymppisinä yhdessä, eivät osaa siivota ja heidän taloudenpitonsa on niin ja näin, vaikka ovat aika hakoja laittamaan ruokaa ja säästeliäitä. 

Olen joskus epäillyt isyyttä aika rankasti, vaikka kaikilla meistä pitäisi olla sama isä. 

aaveitako kirjoitti:

Kun odotin ekaa lastani ja synnyttämisen aika tuli,lähdin sairaalaan.Synnytys ei tahtonut oikein sujua ja lääkäri mietti jo imukupin käyttöä,pelästyin kovasti,ajattelin että miten tässä käy...luokseni tuli hoitaja ja kysyi oletteko sen niminen henkilö...kerroin että olen,siis oman nimeni.Hoitaja kertoi että äitini oli tullut osastolle ja kysynyt minua,kertoivat että olen juuri synnytyssalissa..äitini lähetti sitten hoitajan välityksellä minulle terveiset...ajattelin sitten että jos kerran äitini on synnyttänyt 8 lasta niin kyllä minä nyt yhden ulos saan,ja poika rupesi syntymään.Kysyin myöhemmin äidiltäni että miten hän sattuikin tulemaan sairaalaan juuri sillä hetkellä, äitini ihmetteli ettei hän ole ollut sairaalassa käymässä silloin.Kysyin kaikilta sukulaisilta,myös miehen puolelta oliko joku silloin käynyt...kieltävät vastaukset kaikilta...mysteeriksi jäi että kuka se henkilö oli joka kävi ja kaksi kertaa vielä vakuutti olevansa minun äitini!!

Äitisi oli kanssasi hädän hetkellä. Ei maailma ole niin yksioikoinen paikka :)

Vierailija kirjoitti:

Muistan pienenä, että minulla oli isoveli. Hän oli seitsemän, kun itse olin vauva ja muistan kun olin kolmevuotias niin hän vain yhtäkkiä lakkasi käymästä meillä. Äitini ei tehnyt asialle yhtään mitään eikä kukaan selitellyt minne veli katosi. Isä masentui rankasti, alkoholisoitui ja alkoi päihteiden väärinkäyttäjäksi vuosien myötä, eikä veljestä puhuttu. Kuulin aikuisena, että veljen äiti vei veljen aina entiselle anopilleen hoitoon isäviikonloppuina eikä tuonut veljeä enää meille. 

En ole koskaan saanut tietää mikä ratkaisuun johti. Äiti väittää kateutta, mutta on uskomatonta että syynä olisi ollut pelkästään mustasukkaisuus. Äitin nimittäin kertoi, että silloin kun olin ollut pieni, isäni oli tehnyt taktisia katoamistemppuja pariksi päiväksi ja jopa öiksi jostain syystä. Sitä paitsi tuntuu uskomattomalta, että hän ei taistellut pojastaan yhtään vaikka hänellä olisi ollut kaikki valttikortit käytettävissä. Ainoa asia, mikä minulle tulee mieleen, että isäni kiukutellessaan äidilleni kävi veljeni äidin luona kostopettämässä ja tämän avulla veljeni äiti kiristi isääni. En keksi muuta, vaikka mielessä on käynyt muitakin vaihtoehtoja. 

No kyllä mulla tulee ainakin ekana mieleen että äitisi olisi kieltänyt velipuoltasi käymästä. Siis mitä veljesi äiti olisi kiristänyt isältäsi?

aaveitako kirjoitti:

Kun odotin ekaa lastani ja synnyttämisen aika tuli,lähdin sairaalaan.Synnytys ei tahtonut oikein sujua ja lääkäri mietti jo imukupin käyttöä,pelästyin kovasti,ajattelin että miten tässä käy...luokseni tuli hoitaja ja kysyi oletteko sen niminen henkilö...kerroin että olen,siis oman nimeni.Hoitaja kertoi että äitini oli tullut osastolle ja kysynyt minua,kertoivat että olen juuri synnytyssalissa..äitini lähetti sitten hoitajan välityksellä minulle terveiset...ajattelin sitten että jos kerran äitini on synnyttänyt 8 lasta niin kyllä minä nyt yhden ulos saan,ja poika rupesi syntymään.Kysyin myöhemmin äidiltäni että miten hän sattuikin tulemaan sairaalaan juuri sillä hetkellä, äitini ihmetteli ettei hän ole ollut sairaalassa käymässä silloin.Kysyin kaikilta sukulaisilta,myös miehen puolelta oliko joku silloin käynyt...kieltävät vastaukset kaikilta...mysteeriksi jäi että kuka se henkilö oli joka kävi ja kaksi kertaa vielä vakuutti olevansa minun äitini!!

Olisiko hoitaja keksinyt "hätävalheen"? Tai sekoittanut tahallaan johonkin muuhun. Synnytys sujuu paremmin, jos ympärillä on jotain tuttua, se vaikuttaa hormoneihin. Vieraassa ympäristössä vieraiden ihmisten parissa oleminen voi "lukita" synnytystä.

Näen aina Helsingin päärautatieasema aseman läpi kävellesaäni saman miehen joka kävelee ohitseni, mutta ei Katso minua. Tätä on tapahtunut jo kahdenkymmenen vuoden ajan Aina JOKA KERTA riippumatta ajasta ja päivästä. Minusta se on vaan outoa että aina itse kun Satun kävelemään siellä näin tapahtuu. Lisäksi siis on ollut taukoja jopa vuoden jolloin en ole siellä päin liikkunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei ole mitenkään ihmeellinen juttu, mutta häiritsee kyllä sitäkin enemmän! Asumme miehen kanssa kahdestaan ja nyt yhtäkkiä meiltä on alkanut hävitä keittiövälineitä, kyllä. Ensin katosi hyvä kuorimaveitsi, kummallakaan ei ole mitään hajua, missä ihmeessä se voi olla. Ei ole pudonnut mihinkään, sitä on käytetty vain keittiössä ja käytön jälkeen pesty, sitten laatikkoon. Nyt sitä ei näy missään. Samaten on alkanut hävitä haarukoita ja lusikoita. Vähän aika sitten meillä oli vielä vaikka kuinka paljon haarukoita ja lusikoita, mutta nyt jos ei yhtenä päivänä laita tiskikonetta päälle niin lusikat ja haarukat loppuu. Isoja lusikoita on enää 5 ja koko ajan saa olla tiskaamassa niitä että ei lopu puhtaat. Haarukoitakin ihan muutama ja loppuu kesken, jos ei koko ajan pese. Mihin ihmeeseen ne on kadonnut, en vaan pysty ymmärtämään :D

Joko jompi kumpi on ne kännissä heittänyt pois, tai sitten teillä käy joku varkaissa. Kannattaa vaihdatta lukot.

Oletteko katsoneet alimman vetolaatikon takaa? Itselläni löytyi sieltä vaikka mitä... Vetäkää laatikko kokonaan irti ja tarkistakaa.

yliluonnollista kirjoitti:

Olin vanhainkodissa yötyövuorossa,siihen aikaan oli vielä kaksi yökköä..katseltiin parvekkeelta yömaisemaa ja juotiin kahvia.Vastapäätä oli sellainen maakellari jossa oli ovi,sitä muinaisuudessa oli käytetty ruumiiden säilytyspaikkana...näin kuinka se ovi aukesi ja ulos tuli mies jolla oli musta puku päällä ja valkoinen paita..olin ällikällä lyöty..mies käveli edestakas kunnes meni sisälle kellariin takaisin,ovi jäi raolleen...kysyin kaveriltani näkikö hän saman,sanoi ettei nähnyt.Aamulla näin että ovi oli edelleen raollaan.Saman mustapukuisen miehen olen nähnyt jälkeenkin...kerran aamulla kun lähdettiin kaikki kansliasta työhömme,katsahdin vielä käytävään,kansliasta tuli ulos mies musta puku päällä. Eräs mummu soitti kelloa huoneestaan ja kertoi että ovelle koputettiin ja hän sanoi ,sisään,huoneeseen tuli mies jolla juhlapuku ja valkoinen paita ja sanoi..anteeksi,hänen piti mennä viereiseen huoneeseen mutta sen jälkeen tulla tähän.Seuraavana päivänä viereisen huoneen asukas kuoli ja viikon päästä tämä mummo josta kerroin.Aika mysteeriä,molemmat mummot olivat uskovaisia.

Vanhainkodin pappi? Kiertävä pastori?

Hengailin nuorempana erään tyypin kanssa joitain viikkoja. Lainasin hänelle "seurusteluaikana" yhden itselleni tärkeän kirjan. Tyyppi ei ollutkaan minulle sopiva, joten lopetin suhteen. Myöhemmin muistin, että tärkeä kirjani jäi hänelle lainaan. Se harmitti, mutta en lähtenyt pyytämään sitä takaisin. En enää muista kuinka kauan erosta oli kulunut aikaa, kun eräänä päivänä kirja (tunnistettavine omistuskirjoituksineen) oli ilmestynyt yöpöydälleni. En tajua miten hän on sen palauttanut, enkä koskaan ottanut yhteyttä kysyäkseni.

Vierailija kirjoitti:

Mua on vuosia vaivannut, miksi extyttöystäväni jätti minut. Kun en ole vastausta saanut vaikka olen kysynyt, pääasiallisesti "vika on mussa ei sussa" selitys. Mutta musta on mussakin pakko jotain olla, parisuhteen aloitukseen kun tarvii kaksi, myös sen lopetukseen tarvii kaksi eli syy ei oo vaan toisessa. Ei ainakaan tälläsessä tapauksessa jossa en oikeasti keksi mikä meni väärin.

Lisäksi kun vaan heräsi yksi aamu ja käyttäyty mua kohtaan ihan erilailla (kylmästi) vähän aikaa ja jätti sitten. Ennen sitä aamua ei käynyt mielessäkään että erottaisiin, kaikki oli ainakin mun silmiin tosi hyvin. Oon kyllä miettinyt että jos sillä olikin paha olo mun kanssa mutta olin niin sokea etten sitä nähnyt, mutta kun se oli niin onnellisen oloinen silloin kun seurusteltiin eikä antanut mitään syytä ajatella toisin. Tähän liittyy paljon outoja yksityiskohtia mitä en tänne kirjoita. Mutta kun tivasin syytä niin kyllä se jotain selitti, ne vaan oli niin omituisia ja järjenvastaisia syitä etten voinut niitä uskoa.

Myöhemmin kun nähtiin ja kysyin niistä vastauksista mitä oli mulle antanut,  se myönsi ettei ollut oikea syy. Luulen tietäväni oikean syyn ja luulen ettei vaan kehdannut sitä mulle sanoa. Mutta koska tuo oli niin omituinen tapahtuma yksityiskohtineen niin se vaivaa edelleen ja vaikka syyn keksisinkin en olisi sitä häneltä kuullut ja vain hän voi tietää oikean syyn.

Toivoisin vain että kertoisi mulle rehellisesti miksi mut jätti, kaipaan häntä edelleen ja ero tuli yllättäen, lisäksi kyseessä on mun ensirakkaus. Haluaisin myös tietää että hänellä on kaikki hyvin nykyään, toivon kaikkea hyvää.

Sama juttu tapahtui mulle kuukausi sitten, todella ahdistavaa olla epätietoisuudessa. Jotain vastauksia myös saanut, mutta ei käy järkeen.

Kuka Diadocheista oli aiottu perijä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan pienenä, että minulla oli isoveli. Hän oli seitsemän, kun itse olin vauva ja muistan kun olin kolmevuotias niin hän vain yhtäkkiä lakkasi käymästä meillä. Äitini ei tehnyt asialle yhtään mitään eikä kukaan selitellyt minne veli katosi. Isä masentui rankasti, alkoholisoitui ja alkoi päihteiden väärinkäyttäjäksi vuosien myötä, eikä veljestä puhuttu. Kuulin aikuisena, että veljen äiti vei veljen aina entiselle anopilleen hoitoon isäviikonloppuina eikä tuonut veljeä enää meille. 

En ole koskaan saanut tietää mikä ratkaisuun johti. Äiti väittää kateutta, mutta on uskomatonta että syynä olisi ollut pelkästään mustasukkaisuus. Äitin nimittäin kertoi, että silloin kun olin ollut pieni, isäni oli tehnyt taktisia katoamistemppuja pariksi päiväksi ja jopa öiksi jostain syystä. Sitä paitsi tuntuu uskomattomalta, että hän ei taistellut pojastaan yhtään vaikka hänellä olisi ollut kaikki valttikortit käytettävissä. Ainoa asia, mikä minulle tulee mieleen, että isäni kiukutellessaan äidilleni kävi veljeni äidin luona kostopettämässä ja tämän avulla veljeni äiti kiristi isääni. En keksi muuta, vaikka mielessä on käynyt muitakin vaihtoehtoja. 

No kyllä mulla tulee ainakin ekana mieleen että äitisi olisi kieltänyt velipuoltasi käymästä. Siis mitä veljesi äiti olisi kiristänyt isältäsi?

Ei, vaan nimenomaan päinvastoin. Äitini halusi adoptoida veljeni ja veljeni kutsui häntä äidiksi, mitkään tapaamisajat eivät pitäneet ja joskus veljeni äiti ei tullut hakemaan lastaan. Mistä noita tietää mitä noiden eronneiden naisten päissä liikkuu välillä kun tätäkin palstaa lukee. Veljeni äiti oli noihin aikoihin aika alkoholisoitunut ja vanhempani olivat kuulemma taivastelleet veljeni vaatteita, miten likaisia ja risaisia ne olivat mutta hänen äitinsä osti uudet nahkasaappaat elareilla jotka oli noihin kuluihin tarkoitettu. Parhaimmat keskustelunavaukset olivat myös tulleet kun veljeni oli yhdellä päivällisellä kysellyt miksi hänen äitinsä nuolee miesten kikkeleitä. Se oli ollut paras hiljentäjä hetkeen eikä kukaan ollut minuutteihin puhunut mitään. Sossu ei puuttunut ilmoituksista huolimatta, koska äidit olivat automaattisesti lasten huoltajia. 

Jos nyt oikein laskin, niin isäni saattoi häijyyttään käydä vieraissa eksänsä luona. Hän ei päässyt ikinä yli tuosta avioliitosta, joten tuo sopisi kuvaan. Koska veljeni äiti oli mustasukkainen, niin hän vei veljeni hoitoon muualle ja kiristi tässä asiassa isääni uhkaamalla kertoa pettämisestä - mikä olisi tuhonnut vanhempieni avioliiton. Tätä siis tarkoitin. Äitini ihmetteli miksi veljeni ei tullut enää, eikä saanut isääni puuttumaan asiaan. Mikä muukaan ajaisi miehen noin kädettömäksi kuin törttäily selän takana? 

Minulla oli joskus keittöpöydän päällä ollut ananas siirtynyt yön aikana ikkunalaudalle. Asuin silloin yksin enkä ole koskaan ollut mikään unissakävelijä. En keksi siihen mitään selitystä, paitsi että jos  nyt juuri silloin olenkin kävellyt unissani ja itse siirtänyt sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan pienenä, että minulla oli isoveli. Hän oli seitsemän, kun itse olin vauva ja muistan kun olin kolmevuotias niin hän vain yhtäkkiä lakkasi käymästä meillä. Äitini ei tehnyt asialle yhtään mitään eikä kukaan selitellyt minne veli katosi. Isä masentui rankasti, alkoholisoitui ja alkoi päihteiden väärinkäyttäjäksi vuosien myötä, eikä veljestä puhuttu. Kuulin aikuisena, että veljen äiti vei veljen aina entiselle anopilleen hoitoon isäviikonloppuina eikä tuonut veljeä enää meille. 

En ole koskaan saanut tietää mikä ratkaisuun johti. Äiti väittää kateutta, mutta on uskomatonta että syynä olisi ollut pelkästään mustasukkaisuus. Äitin nimittäin kertoi, että silloin kun olin ollut pieni, isäni oli tehnyt taktisia katoamistemppuja pariksi päiväksi ja jopa öiksi jostain syystä. Sitä paitsi tuntuu uskomattomalta, että hän ei taistellut pojastaan yhtään vaikka hänellä olisi ollut kaikki valttikortit käytettävissä. Ainoa asia, mikä minulle tulee mieleen, että isäni kiukutellessaan äidilleni kävi veljeni äidin luona kostopettämässä ja tämän avulla veljeni äiti kiristi isääni. En keksi muuta, vaikka mielessä on käynyt muitakin vaihtoehtoja. 

No kyllä mulla tulee ainakin ekana mieleen että äitisi olisi kieltänyt velipuoltasi käymästä. Siis mitä veljesi äiti olisi kiristänyt isältäsi?

Ei, vaan nimenomaan päinvastoin. Äitini halusi adoptoida veljeni ja veljeni kutsui häntä äidiksi, mitkään tapaamisajat eivät pitäneet ja joskus veljeni äiti ei tullut hakemaan lastaan. Mistä noita tietää mitä noiden eronneiden naisten päissä liikkuu välillä kun tätäkin palstaa lukee. Veljeni äiti oli noihin aikoihin aika alkoholisoitunut ja vanhempani olivat kuulemma taivastelleet veljeni vaatteita, miten likaisia ja risaisia ne olivat mutta hänen äitinsä osti uudet nahkasaappaat elareilla jotka oli noihin kuluihin tarkoitettu. Parhaimmat keskustelunavaukset olivat myös tulleet kun veljeni oli yhdellä päivällisellä kysellyt miksi hänen äitinsä nuolee miesten kikkeleitä. Se oli ollut paras hiljentäjä hetkeen eikä kukaan ollut minuutteihin puhunut mitään. Sossu ei puuttunut ilmoituksista huolimatta, koska äidit olivat automaattisesti lasten huoltajia. 

Jos nyt oikein laskin, niin isäni saattoi häijyyttään käydä vieraissa eksänsä luona. Hän ei päässyt ikinä yli tuosta avioliitosta, joten tuo sopisi kuvaan. Koska veljeni äiti oli mustasukkainen, niin hän vei veljeni hoitoon muualle ja kiristi tässä asiassa isääni uhkaamalla kertoa pettämisestä - mikä olisi tuhonnut vanhempieni avioliiton. Tätä siis tarkoitin. Äitini ihmetteli miksi veljeni ei tullut enää, eikä saanut isääni puuttumaan asiaan. Mikä muukaan ajaisi miehen noin kädettömäksi kuin törttäily selän takana? 

Sitä siis meinasin, että pelkkä mustasukkaisuus tuskin ajaa vieraannuttamaan lasta noin tehokkaasti. En usko että isäni olisi antanut noin helpolla periksi ilman hyvää syytä. Sitä paitsi myöhemmin hän masentui pahasti ja invalidioitui henkisesti aivan täysin. Se tapahtui lisäksi tämän jälkeen, mutta vuosien kuluessa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli joskus keittöpöydän päällä ollut ananas siirtynyt yön aikana ikkunalaudalle. Asuin silloin yksin enkä ole koskaan ollut mikään unissakävelijä. En keksi siihen mitään selitystä, paitsi että jos  nyt juuri silloin olenkin kävellyt unissani ja itse siirtänyt sen.

Niin ja tarkenukseksi vielä, siitä pöydästä ikkunalautaan oli noin 5 metrin matka.

Tämä tapahtui joskus ollessani 10-11-vuotias ja nukuin kesäisin isoveljeni kanssa kotitalon piha-aitassa. Kävin nukkumaanmenon jälkeen vielä ulkona pissalla kun näin yöhämärässä jonkun kävelevän talon pihan läpi kulkevaa kujatietä pitkin n. 50 metrin päässä. Sellainen vanhempi mies, kantoi toisessa kädessä muovikassia. Katsoin kulkijaa vähän aikaa ja luikin sitten aittaan ja vedin salvan oven eteen. En sinällään säikähtänyt kulkijaa, kujatietä saattoi joskus kulkea joku vieraampikin, jos tiesi oikotieksi.

Seuraavana päivänä kun olin lähdössä pyörällä jonnekin se olikin lukossa. Pyöriä ei siihen aikaan pidetty omalla kotipihalla lukossa, käytin lukkoa todella harvoin jos ollenkaan. Vara-avain piti sitten etsiä, että sain pyörän auki. Minä epäilin tuota yökulkijaa, äiti ei millään uskonut että tiellä olisi ensinnäkään kukaan kulkenut, saati kiusallaan pannut pyörää lukkoon. Oli vain sitä mieltä, että itse olen pyöräni lukinnut ja hukannut avaimen. En ollut!!!

Mua on jo vuosia vaivannut miksi lapsuuden- ja nuoruuden aikainen paras ystäväni lopetti yhteydenpidon kokonaan. Oltiin kuin paita ja peppu, mutta 16-vuotiaana hän muutti toiselle paikkakunnalle niin sitten ei enää voitu nähdä, yhteyttä pidettiin kuitenkin mesellä ja puhelimitse päivittäin. Kunnes yhteydenpito hänen puolelta loppui kokonaan, ei vastannut viesteihin eikä puheluihin, meseenkään ei enää kirjautunut, lopulta puhelinliittymäkin lakkasi toimimasta ei hälyttänyt vaan "liittymä ei ole käytössä".

Mulla on edelleen ikävä tuota henkilöä ja haluaisin vain tietää mitä hänelle kuuluu, kyseessä on kuitenkin mulle lapsuuden ja nuoruuden tärkein ihminen heti äidin jälkeen. Haluaisin vain tietää onko hänellä kaikki hyvin. Ei ole pitänyt yhteyttä muihinkaan kavereihin joita hänellä oli tällä paikkakunnalla. Muutaman kerran olen nähnyt hänen mummon ja kysynyt "mitä x:lle kuuluu" niin edes oma mummonsa ei tiedä kun ei pidä yhteyttä mummoonsa, mikä on todella omituista :(

Omituisinta on se, että hän ei koskaan liittynyt esim. Facebookiin vaikka yhdessä vaiheessa kaikki liittyi sinne ja haali kavereihin kaikki ihmiset jotka on tuntenut jossain vaiheessa elämää. Ainoa asia mitä hänestä löytää googlella on se kun valmistui ammattiin, muuta ei löydy. 

Ihan älytöntä että ikävöin ihmistä jota en ole nähnyt yli 10:een vuoteen ja jolta olen saanut viestin viimeksi 8v sitten. Tiedän että kuollut ei ole, ihmettelen ja harmittaa miksi lopetti yhteydenpidon. Hänen muita sukulaisia en ole nähnyt mutta olen ajatellut jos lähestyisin hänen sisaruksia facessa ja kysyisin, mutta mietin vain onko se soveliasta vuosien jälkeen tehdä noin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin vuosia sitten TKKssa ja asuin teeķkarikylässä solukämpässä. Smökkibileistä kotiuduttuani lankapuhelin soi ja salainen ihailijani soitti. Hän kertoi miten kauniilta olin näyttänyt ja luki minulle runoja joita oli kirjoittanut minusta. Juttelimme pitkään kaikista asioista ja hän ei pyynnöistäni huolimatta suostunut kertomaan minulle kuka hän on. Puhelut loppuivat, kun aloin seurustella kurssikaverini kanssa. Minua on jäänyt vaivaamaan kuka soittelija oli. Ääntä en tunnistanut, joten hän ei ollut kukaan lähipiiristäni ja takaisin soittoon hän ei vastannut. Tämä jää varmaan ikuiseksi mysteeriksi.

Olisiko mitenkään voinut olla se sama henkilö kurssiltasi jonka kanssa aloit seurustella?

Seurustelukumppanini ei puhunut suomea, joten ei voinut olla sama henkilö.

Ystäväni näki paria kuukautta ennen toisen lapseni syntymää unta, että saan pojan tiettynä päivämääränä. Päivämäärä oli kaksi päivää lasketun ajan jälkeen. Emme tienneet sukupuolta raskauden aikana, mutta uni kävi toteen. Tämä oli lähinnä hauska ja lämmittävä juttu. Se päivä oli hirveän hauska kun "tiesin" synnyttäväni silloin. Iltaan se kyllä meni, supistelu alkoi iltapäivällä ja poika syntyi klo 23.06 :)

Mulle on tapahtunut moniakin.

Kerron pari: Olin lomalla Kreikassa joskus 80-luvulla. Kaveri oli viikon, minä kaksi. Viimeistä edellisenä iltana olin käynyt tuliaisostoksilla ja sitä varten pankissa vaihtamassa rahaa (oli pakko mennä silloin pankkiin Visan kanssa, passi todisteena, automaatteja ei ollut). Ostelinm yhtä ja toista ja palasin hotelliin, illalla vähän bailasin ja tulin nukkumaan. 

Asuin siis yksin samassa kämpässä johon kumpikin olimme majoittuneet. Aamulla heräsin kovaan miesääneen, joka kysyi pääni sisällä: missä passisi on? Jotenkin unissani vastasin, että no siellä laatikossa, johon me ne tullessa laitettiin ja nukuin lisää. Tuli uusi kysymys: missä passisi on? Vastailin taas mielessäni että kaikki hyvin. Lisää kysymyksiä. Kyllästyin ja avasin laatikon todistaakseni asian - eikä passi ollutkaan siellä. PANIIKKI! Lähtö oli illalla, Ateena oli 100 kilsan päässä (konsulaatti).

Yritin rauhoitella itseäni ja tiesin että pankki aukeaa olikohan 9 tai 10. Olin varma että jäi sinne rahaa vaihtaessani. Ei löytynyt. Kuljin mielestäni koko reitin ja kyselin. Ei ollut. Lopulta lähdin torin kulmassa sijaitsevalle tupakkakioskille ostamaan tupakkaa kun hermostuin niin kamalasti. Aloin selittää ukkelille mitä oli tapahtunut. Hän hymyili ja antoi minun selittää. Hermostuin lisää sitä hymyilystä ja aloin jo pelätä kaikkea hullua. En muistanut ollenkaan että olin käynyt siellä aiemmin. Lopulta ukkeli sai puheenvuoron ja hän sanoi että olin jättänyt passin sinne tiskille eilen ja kun hän ei tiennyt missä hotellissa asun, oli vienyt sen poliisille. Halasin ja lähdin poliisille, josta sain passini takaisin kunhan miehet olivat ensin pari tuntia tarkkailleet käytöstäni ja vertailleet passin kuvaa ja itseäni.

Olisin vasta illalla juuri ennen lähtöä ottanut esille lentoliput ja passin ym ilman tätä miesääntä joka alkoi kysyä minulta pääni sisällä passistani. Oli vähän outoa.

Toinen outo homma tapahtui Turkissa: olimme bailaamassa ja eksyin tyttökaveristani. Olin aika tuiskeessa ja jäin puistonpenkille istumaan. Jotkut kummalliset miehet tulivat siihen ja sanoivat että lähde mukaan, heillä on juotavaa. MInä olin lähdössä heidän kanssa, noustiin autoon. Juuri kun auto oli lähdössä, paikalle ajoi pimeässä yössä siis kaksi moottoripyöräpoliisia aurinkolasit silmillään. He kysyivät mitä täällä tapahtuu. Miehet selittivät auttavansa minua. POliisit tilasivat minulle taksin hotellille ja miehet lähtivät toiseen suuntaan. 

Suomessa kerran tapahtui niin, että olin erittäin kovassa stressissa ja piti lähteä silti töihin. Pakoputki tipahti. Ajattelin, että kai se mukana roikkuu vaikka tiesin että se voi sytyttää bensatankin, siis kipinät, jotka se ottaa asfaltista. En jaksanut välittää asiasta. Hetken päästä moottoripyörämies (ei poliisi) ilmestyi taakseni ajaessa ja viittoi että mene tien sivuun. Menin. Hän sanoi että hän sitoo nyt tuon pakoputken auton rakenteisiin niin, että voi turvallisesti ajaa korjaamolle. Oli talvi ja hämärää, mutta miehellä oli aurinkolasit. Odotti, että lähden ja ajoi jonkin matkaa perässä ja sitten häipyi.