Mitä sinä pitkän parisuhteen nainen teet niin paljon paremmin kun olet onnistunut pitämään miehesi?

Ei se ihmeitä vaadi. Antaa miehelle tilaa, osoittaa välillä pieniä huomion osoituksia, kunnioittaa häntä ja mikä tärkeintä muistaa antaa ainakin sen 2 kertaa viikossa. Lisäksi kun pitää itsensä kunnossa ja arvostaa itseään, niin siinä se. Ole hyvä. 

Annan pettämisen ja huonon kohtelun anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Siedin pettämistä ja alistamista aivan liian kauan. En suosittele kenellekään. Ei ne pitkät parisuhteet ole aina hyviä parisuhteita.

Samanlaista. Voi kun olisi kadehtijat tienneet. Sitä oli niin huonossa kunnossa, että epänormaalista tuli normaali. Toipuminen kestää kauan.

Meillä yhteistä taivalta lähes 30v ja mitään ei ole tarvinnut tehdä muita paremmin, enkä ole edes hyvän näköinen, ainoa mikä yhdistää on huumori, kunnioitus, arvostus ja luottamus. Löysin kerralla hyvän miehen, 10+ ja kaiken sen mitä aviomieheltä voi toivoa. Ehkä oli vain hyvää tuuria.

Vierailija kirjoitti:

En tee mitään kompromisseja, ikinä, missään asiassa, ja laitan itseni aina etusijalle kaikessa.

Onnellisesti naimisissa jo ikuisuuden.

Oikeasti.

Jep. Parisuhteet menevät paremmin, kun ihmiset pitävät omista tarpeistaan kiinni. Useimmat kompromissit ovat täysin turhia: kumpikin voi saada, mitä haluaa, kunhan ajatellaan vähän laatikon ulkopuolelta.

(Meillä esimerkiksi joulut vietetään eri paikoissa, koska mies ei pidä sukuloimisesta. Hyvin toimii.)

Suhtaudun perheeseemme yksikkönä. Ei ole mitään "minun" tai "sinun" vaan kaikki on meidän. Niin ilot kuin surut, säästöt ja kulut, lapset ja omaisuus. Kaikki mitä teen tähtää meidän yhteiseen hyväämme, ja miehellä samoin.

Pidän kilteistä, kunnollisista, luotettavista, lempeistä ja älykkäistä miehistä, ja sellainen on myös oma mieheni, valitsin huolellisesti enkä kelpuuttanut huonosti käyttäytyvää ja epäluotettavaa hulttiota. Tämä tekee ison eron elämänlaatuun, meillä on mukavaa ja seesteistä. Tietenkin itsekin käyttäydyn kunnolla, en hae draamaa enkä räjähtele, olen tasainen ja hyväntuulinen luonne.

Lisäksi jostain syystä vain sovimme yhteen, meillä on samanlainen huumorintaju, arvot ja tavoitteet, siksi sekä arki että juhla sujuu hyvässä hengessä. Ennen kaikkea pidämme toisistamme ihmisinä ja olemme myös hyviä ystäviä sen lisäksi että olemme romanttisesti kiinnostuneita toisistamme.  

Yksinkertaisesti haluamme olla yhdessä, pidämme vilpittömästi toisistamme ja kohtelemme toisiamme niin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan.

Yhteistä taivalta takana noin parikymmentä vuotta.

Minulla kävi hyvä tuuri. Rakastuin kypsään, ehjään ihmiseen, jonka rinnalla sain aikuistua turvallisesti ja eheytyä itsekin. Ollaan samanikäisiä mutta mies oli kypsempi henkisesti ja sieti tempoimiseni. Nyt yhdessä yli 30 vuotta. Yhteiset kokemukset ja yhdessä jaetut henkilö.koht. kokemukset ovat hitsanneet meidät lujasti yhteen. Ehkä avainsana on jakaminen ja toisen puolesta iloitseminen, toisen kannustaminen.

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun perheeseemme yksikkönä. Ei ole mitään "minun" tai "sinun" vaan kaikki on meidän. Niin ilot kuin surut, säästöt ja kulut, lapset ja omaisuus. Kaikki mitä teen tähtää meidän yhteiseen hyväämme, ja miehellä samoin.

Hitto, että ahdistais asua tuollaisessa kodissa ja parisuhteessa. Omat rahat, kulut ja säästöä sekä yksityisyyttä voi ihan hyvin olla perheessä. Kaikkea ei todellakaan tarvitse jakaa. 

Vierailija kirjoitti:

Pidän kilteistä, kunnollisista, luotettavista, lempeistä ja älykkäistä miehistä, ja sellainen on myös oma mieheni, valitsin huolellisesti enkä kelpuuttanut huonosti käyttäytyvää ja epäluotettavaa hulttiota. Tämä tekee ison eron elämänlaatuun, meillä on mukavaa ja seesteistä. Tietenkin itsekin käyttäydyn kunnolla, en hae draamaa enkä räjähtele, olen tasainen ja hyväntuulinen luonne.

Lisäksi jostain syystä vain sovimme yhteen, meillä on samanlainen huumorintaju, arvot ja tavoitteet, siksi sekä arki että juhla sujuu hyvässä hengessä. Ennen kaikkea pidämme toisistamme ihmisinä ja olemme myös hyviä ystäviä sen lisäksi että olemme romanttisesti kiinnostuneita toisistamme.  

Yksinkertaisesti haluamme olla yhdessä, pidämme vilpittömästi toisistamme ja kohtelemme toisiamme niin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan.

Yhteistä taivalta takana noin parikymmentä vuotta.

Tää on ihana! Terv vastaaja 12. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se ihmeitä vaadi. Antaa miehelle tilaa, osoittaa välillä pieniä huomion osoituksia, kunnioittaa häntä ja mikä tärkeintä muistaa antaa ainakin sen 2 kertaa viikossa. Lisäksi kun pitää itsensä kunnossa ja arvostaa itseään, niin siinä se. Ole hyvä. 

Tämä on yksi parhaista tähän mennessä, mutta saanut jostais syystä hirveästi alapeukkuja. Miksiköhän ihmeessä

Veikkaan, että näillä on asian kanssa jotakin tekemistä:

en valehtele, en petä

kohtelen häntä aina kunnioittavasti ja arvostavasti, sekä rakastavasti

en puhu hänestä pahaa selkänsä takana

en nalkuta enkä nälvi

jos on jokin asia, joka hiertää, kerron siitä suoraan, asiallisesti, ilman riitaa, ilman mykkäkouluja

hänen mielestään olen hauska

olen jonkin asteinen kodinhengetär, pidän kodin siistinä ja laitan ruokaa (osa-aikatyössä käyn, joten on aikaa)

tykkään ilahduttaa häntä, ja sen huomaa monesta asiasta, mitä arjessa ja juhlassakin teen

keksin kivaa yhteistä tekemistä

en rajoita hänen menojaan, harrastuksiaan, ystäviään yms.

tuen häntä

rakastan häntä juuri sellaisena kuin hän on, en yritä muuttaa häntä

hyvää seksiä on joka päivä

T. melkein 10 v yhdessä

Vastaan hieman toisin kuin useimmat, mutta täysin totuudenmukaisesti. Olen lihonut suhteen aikana paljon ja olen miehen elätettävä ku ei oo koulutusta eikä mitään tuloja. En ota suihin, enkä anna anaaliakaan. Seksissä on joskus jopa muutaman kuukauden taukoja, koska olen masennukseen taipuvainen ja aina ei vaan innosta. Miten sitten olen saanut mieheni "pidettyä"? Siten, että rakastan häntä ja hän uskoakseni rakastaa minua. Meillä on "vanhanaikainen avioliitto". Mies tuo leivän pöytään ja minä hoidan kodin ja teen joka päiväksi hyvää ruokaa ja tämä järjestely sopii molemmille loistavasti. Me keskustelemme todella paljon kaikista asioista ja viihdymme yhdessä. Emme voi saada lapsia (vika miehessä), mutta sekin lopulta vain lujitti suhdettamme. Jos toista todella rakastaa, ei ulkonäköasioilla tai seksin määrällä lopulta ihan oikeasti ole merkitystä. Koska tää on vauvapalsta, tiedän että mulle tullaan väittämään että mieheni pettää, mutta tiedän ihan takuulla ettei hän tee niin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla kävi hyvä tuuri. Rakastuin kypsään, ehjään ihmiseen, jonka rinnalla sain aikuistua turvallisesti ja eheytyä itsekin. Ollaan samanikäisiä mutta mies oli kypsempi henkisesti ja sieti tempoimiseni. Nyt yhdessä yli 30 vuotta. Yhteiset kokemukset ja yhdessä jaetut henkilö.koht. kokemukset ovat hitsanneet meidät lujasti yhteen. Ehkä avainsana on jakaminen ja toisen puolesta iloitseminen, toisen kannustaminen.

Tämä olisi voinut olla minunkin kirjoittamani. Ja sitten se, että kyse ei ole mistään "pitämisestä". Se toisen puolesta iloitseminen ja kannustaminen on molemminpuolista, mikä on, surullista kyllä, aika harvinaista kun katsoo ympärillä olevien parisuhteita.

Jos vaikka jättäisitte sen nalkuttamisen, uhriutumisen, kaiken analysoinnin atomeiksi ja pätemisen minimiin, sillä pääsette jo pitkälle.

20 vuotta yhdessä, ei siksi että rakastetaan, vaan kun on lapsi eikä haluta erota. Mitä rakkaus edes on, kai joskus rakastin tuota miestä. Liian paljon tapahtunut.

Oon aika vaikea mut otin omalla laillaan vaikean miehen. Pidän huolta itsestäni (enemmän liikkumalla kuin meikkaamalla) ja seksiä on kyllin ja monipuolisesti. Molemmille omat jutut on tärkeitä, mutta niin on perhekin, ja aikaa jaetaan tasapuolisesti, ei niin että toinen aina. Pyritään järjestämään kahdenkeskistä aikaa myös, määrä ja laatu vaihtelee. Me ollaan vaan vähän sitkasta tyyppiä, luotto on 100 prossaa eikä toista petetä. Joku ainahauskan perään oleva olisi lähtenyt.

Itse/yksin/paremmin oon siis lähinnä valinnut hyvän miehen.

Näistä vastauksista näkee selvästi, mitkä ovat oikeasti naisten kirjoittamia ja mitkä miesten fantasioita.

Pidän kassit tyhjänä ja mahan täynnä

Ehkä tärkein asia tapahtui 30 v sitten eli rakastuin minulle sopivaan mieheen. Siitä sitten olemme tätä rakastamista jatkaneet. Kuten joku jo aiemmin sanoi olemme kumppaneita kaikessa. Tämä ei tarkoita sitä etteikö kummallakin olisi ihan omaa tilaa tai että roikuttaisiin kokoajan yhdessä. Voi kai sanoa, että mies on mun paras ystävä. Ihmisinä olemme hyvin erilaisia, mutta kunnioitamme ja täydennämme toisiamme. Voin luottaa siihen, että mieheni on aina tukenani ja tietenkin sama toisin päin. Seksiä meillä on aina ollut runsaasti ja tuloksena siitä on kolme lasta. Lapset alkavat jo pian lähteä omilleen ja sitä aikaa tässä jo odotellaan.