Lue keskustelun säännöt.
Mitä sinä pitkän parisuhteen nainen teet niin paljon paremmin kun olet onnistunut pitämään miehesi?
Kommentit (197)
Ei pitäisi triggeröityä, mutta "onnistua pitämään"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en mitenkään "pidä" miestäni. Ihan vapaaehtoisesti hän meidän kanssa asuu.
Kohtelemme toisiamme kunnioituksella ja luottamuksella, meillä on hauskaa yhdessä. Toista ei pidetä itsestäänselvyytenä. Käytin vuosia sopivan kumppanin etsintään: Itsetunnon piti olla kohdillaan ja asioistaan piti osata huolehtia ihan itse.
En tiedä, miten muut toimivat, joten vaikea vastata.
Vuonna 1981 alkanut yhteinen taipaleemme jatkuu edelleen onnellisena.
Olen itsenäinen ja itsellinen, en ole miehestä riippuvainen, rahani ja aikani ovat omiani. Miestä kaiketi viehättää se, että en ripustaudu häneen enkä tarvitse häntä, vaan olen kanssaan, koska haluan olla. Liian monelle mies on elättäjä vielä 2010-luvun lopussa.
En sitten yhtään mitään. Jostain syystä mies silti roikkuu mukana edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen fiksu, nätti, pukeudun kivasti, haluan näyttää kauniilta, minulla on törkeä huumorintaju, nautin seksistä, en ole mustasukkainen ja minulla on suurin piirtein samanlainen oman tilan ja ajan tarve kuin miehellänikin. Niin, ja lapsettomia toki ollaan myös. Keskitymme toisiimme.
Hyväksyn hänet sellaisena kuin hän on, virheine kaikkineen. Mun vahvuudet on enemmän ajattelussa ja arvoissa kuin pinnallisissa asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hänen paras kaveri enkä tomera täti. Olen mukana auto rempoissa, muissakin askareissa kädessä pysyy työkalut. Sit osaan halata ja pussata, mut antaa tilaa ja tärkeintä: pitää osata kuunnella ilman et alkaa omia näkemyksiään huutamaan :) sit minä aina saan kans miehestä kaverin minun hommiin. Ja joka viikon kruunaa miehen tekemä makkarakastike perunoilla namskis!
Hmm, ainakin asuin keskellä pitkää parisuhdetta lapsen kanssa muulla paikkakunnalla useamman vuoden, muutenkin suljen korvani kaikenlaiselta nillitykseltä parhaani mukaan. Nytkin ottaa pattiin. Mies ei halua erota ja se olisi käytännön syistä erittäin vaikeaa. Eivät kaikki pitkät parisuhteet ja avioliitot ole pelkästään onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmistä ei pidetä, ihan vapaaehtoisuuteen homma perustuu. Yhteiset arvot ja huumori, rakkaus kantaa. Yhdessä 30 vuotta.
Otin vierelleni miehen, joka rakastaa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mun kanssani olisi mieheni halunnut jatkaa vielä 14 vuoden jälkeenkin mutta mielestäni liittomme oli aikansa elänyt. Mitäkö tein? Elin normaalisti omaa elämääni roikkumatta miehessä.
Enpä tiiä. Näin vanhempana pitkän liiton eläneenä muistan miten olen aina myötäilly ja laittanut toisen /toiset etusijalle välillä omista tarpeista tinkien. Oltiin hyvin nuoria kun yhteen mentiin. Liittoa takana 45vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehkä ole oikea ihminen vastaamaan tähän, mutta vastaan kuitenkin. Olin 10 vuotta hyvässä parisuhteessa, joka päättyi sopuisaan eroon. Olimme paitsi rakastavaisia, myös ystäviä, eli meillä oli mm. yhteisiä harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Olimme toisillemme tärkeimmät ihmiset ja pidimme toistemme puolta. Emme antaneet lapsuudenperheittemme tai ystäviemme tulla väliimme, vaan pidimme meitä kahta yksikkönä. Kestimme toistemme kriisivaiheet ja tuimme toisiamme kritisoimatta esim. uravalinnoissa. Vaikeina aikoina sovimme, että kohdellaan tarkoituksella toisiamme mahdollisimman kiltisti ja kunnioittavasti, kunnes riidat laantuvat. En kadu hetkeäkään tuota suhdetta, se oli hyvää aikaa elämässäni.
Olen yhtä söpö ja hoikka kuin 15vuotta sitten suhteen alkaessa.
Olemme lapsettomia, emme ole menossa naimisiin.
Seksiä useamman kerran viikossa. Rakastan hoidella miehen ihan muuten vaan ilman, että kaipaan itse "vastapalveluksia".
Tykkään passata; lämmin ruoka aina odottamassa kun mies tulee töistä.
Kohdellaan toisiamme kunnioittavasti.
Meillä on samanalaiset kiinnostuksen kohteet, harrastukset ja tulevaisuuden toiveet.
Vierailija kirjoitti:
Olen fiksu, nätti, pukeudun kivasti, haluan näyttää kauniilta, minulla on törkeä huumorintaju, nautin seksistä, en ole mustasukkainen ja minulla on suurin piirtein samanlainen oman tilan ja ajan tarve kuin miehellänikin. Niin, ja lapsettomia toki ollaan myös. Keskitymme toisiimme.
Mistä miinukset?
Siedin pettämistä ja alistamista aivan liian kauan. En suosittele kenellekään. Ei ne pitkät parisuhteet ole aina hyviä parisuhteita.
En tee mitään kompromisseja, ikinä, missään asiassa, ja laitan itseni aina etusijalle kaikessa.
Onnellisesti naimisissa jo ikuisuuden.
Oikeasti.
Olemme yhdessä vapaaehtoisesti joten en varsinaisesti "tee" mitään.
Ehkä kohtelen miestäni tasaveroisena, nautin seksistä, annan positiivista palautetta ja keksin aina jotain pientä kivaa meille.
Samalla reseptillä mieheni on onnistunut pitämään minut jo 22v:)
Päivittäin seksiä.