Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin paljon työttömiä? Miksi ei saa töitä? En veetuile, haluan että selitätte!
19.12.2017 |
Itse aloitin työt 18-vuotiaana, nyt ikää 27 ja töitä olen saanut aina kun olen hakenut. Olen ollut kahviloissa, kaupassa ja tarjoilijana sekä pienen hetken puhelinmyyjänä (oli paskaa). Samalla kun olin kaupassa, opiskelin itseni sh amk ja työllistyin heti valmistumisen jälkeen ja niissä hommissa olen ollut nyt kaksi vuotta kahdessa eri paikassa. Jokaiseen paikkaan mihin olen hakenut olen myös päässyt. Ei se kahvilatyö tai kauppa ehkä mukavinta mahdollista ole, mutta jos ongelma on työttömyys niin miksi ei vaikkapa kaupan kassalle pääse? Vai onko vaatimukset sitten niin korkealla? Missä vika? Myöskään tutuistani kukaan ei ole jäänyt työttömäksi, jokaiselle löytynyt jotain.
Selittäkää siis tyhmälle, miksi työtä ei löydy, vai ollaanko vaan nirsoja.
Kommentit (519)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä työllisyyskeskustelussa aina unohdetaan, että ihmisiä kyllä palkattaisiin, jos heistä olisi firmalle rahallisesti enemmän tuloa kuin menoa. Sitä voi jokainen kohdallaan miettiä. Tuoko työpanokseni työnantajalle enemmän rahaa sisään kuin palkkani sivukuluineen, joko suoraan tai välillisesti esim säästettynä aikana.
Jokainen yrittäjä osaa laskea tämän, suurin osa ihmisistä ei vaan halua tehdä työtä yrittäjäriskillä. Silti omaa arvoaan ja hyötyään kannattaa ihan jokaisen, myös työssä olevan, pohtia kriittisesti.
Työelämä menee muutenkin yhä enemmän siihen suuntaan, että vakityötä ei ole, vaan jokainen myy itseään ja osaamistaan tuntiperusteisesti. Voi hyvin olla, että 20 vuotta eteenpäin ei enää olekaan muunlaista työtä. Siihen kannattaa asennoitua, eikä jäädä haikailemaan menneitä.
Valitettavasi väitteesi ei pidä paikkaansa, vai mitä sanot niistä lukuisista suuria voittoja tahkoavista pörssiyrityksistä, jotka ovat voitoistaan huolimatta vähentäneet henkilökuntansa minimiin? Kolikon kääntöpuolella on sitten töihin jäljelle jääneiden sairastuminen työuupumukseen, jonka hintalappu yhteiskunnalle on merkittävä, vähintään 25 mrd, mutta jopa 40 mrd, lähteestä riippuen.
Suomessa mentiin reilut viisi vuotta niin, että keskivertoyritys ei investoinut edes pääoman kulumisen vertaa.
Asiaa hämmästeltiin, jopa EK:ssa, etenkin, kun rahoitusta oli tarjolla hyvin ja hyvinkin edulliseen hintaan.
Yritykset keskittyivät saneeraamaan toimintaansa investointien sijaan.
Tällöin ei voi odottaa myöskään talouskasvua, koska kasvun edelytyksenä on aina investoinnit.
Toisaalta myöskään tuottavuus ei kasvanut. Tuottavuutta selitetään usein noin, kuten sinäkin, eli työntekijän tuottavuudella, mutta työntekijöitä suurempi merkitys on tuottavuudessakin investoinneilla. Ja niitä kun ei ollut, ei myöskään tuottavuus kasvanut.
Yritykset keskittyivät jakamaan tuloksensa ulos ennätyssuurina osinkoina. Osingot todelllakin ovat olleet jo muutaman vuoden ajan ennätyssuuret.
Suursijoittajien lyhyet tuotto-odotukset ovat globaali ongelma. Tästä syystä yritykset eivät investoi ja hakevat voiton kasvua vain henkilöstöä vähentämällä.
Nyt, kun investointimme ovat viimein käynnistyneet, saamme myös talouskasvua. Investoimattomuus johti siihen, että kysynnän nyt kasvaessa yritykset eivät kykene tyydyttämään kysyntää, eli ne eivät kykene toimittamaan niin paljoa kuin asiakkaat haluaisivat ostaa. Myyvät siis ei-oota.
Jos investoinnit olisi hoidettu ajallaan, olisi tämänhetkinen talouskasvumme nykyistä vielä suurempaa.
Samoin tarjolla olevien työpaikkojen. Työttömyysongelmaa se ei kokonaan ratkaisisi, koska osalla työttömistä on osaaminen sellaista, että sitä ei enää tarvita.
Hallituskin suuressa tyhmyydessään leikkasi koulutuksesta, joten pikaista paranemista on turha odottaa.
Samaan aikaan yritykset myös lakkasivat kouluttamasta henkilökuntaansa, siitäkin huolimatta, että koulutuksesta on sovittu työmarkkinaratkaisuissa.
Ahneen lopun tiedämme kaikki. Nyt ennustetaan talouden globaalia romahdusta jo useammalta suunnalta.
Mitään ei ole opittu historiasta. Yhdysvallat vapauttaa finanssisektoria sääntelystä, vaikka edelliseen syvään lamaan ja pankkien kaatumiseen johti nimenomaan sääntelyn puute. Korjausliike tehtiin sääntelemälllä, nyt sitä taas vapautetaan.
Suomen 90-luvun lama oli samalla tavalla itse aiheutettu; kokoomus vaati rahoitusmarkkinoiden vapauttamista sääntelystä, mikä johti talouden ylikuumenemiseen, kasinotalouteen ja äärettömän syvään lamaan, jonka seurauksista kärsimme edelleen. Osa pitkäaikaistyöttömyydestäkin juontaa juurensa tuosta itse aiheutetusta lamasta. Samoin pysyvä ja kasvava köyhyys.
Tässä on toki paljon pointtia, mutta kommentoin nyt tuohon, mikä liittyi suoraan omaan kommenttiini. Kyllä se pörssiyrityskin palkkaa, jos saa suuremman hyödyn palkkaamisesta kuin palkkaamatta jättämisestä. Jos taas homma hoituu kuten nytkin, eikä lisäkasvua juuri tavoitella ainakaan investoinneilla, tällöin ei palkata. Nämä ovat lopulta hirveän yksinkertaisia asioita.
Pitkällä tähtäimellä tottakai järkevät investoinnit olisivat se, mikä kantaa. Googlella yms todellisilla jättikasvajillahan tuloksesta ihan hurja määrä investoidaan ja se sataa taas osakkeenomistajille arvonnousuna.
Investoidakaan ei vaan kannata vääränlaiseen osaamiseen. Sitä työttömissä on paljon, vaikkei sitä saisikaan sanoa.
No niin. Eli edelleen sama johtopäätös. Vaikka työnhakijat tyrkyttäisivät itseään miten paljon, töihin ei vain pääse. Silti jaksetaan syyllistää työttömiä ja vihjailla joistakin piilotyöpaikosta, joita ei oikeasti ole.
Oikeanlaiselle osaamiselle on aina piilotyöpaikkoja.
Entä sitten? Oikeanlainen osaaminen on aikalaista arpapeliä. Yhtenä päivänä se on it-ala ja toisena päivänä rakennusala. Se, että työttömillä on vääränlaista osaamista ei ole sen yksittäisen työntekijän syy, koska kaikki eivät voi osata kaikkea. Ja juurihan tuossa sanottiin, että asia riippuu paljon alan investointihalukkuudesta ja kannattavuudesta, joten aika pienet mahdollisuudet on sen työnhakijan vaikuttaa työllistymiseensä. Tällainen aktiivimalli ei tuota niitä investointeja, tuottoja eikä oikeanlaista osaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä työllisyyskeskustelussa aina unohdetaan, että ihmisiä kyllä palkattaisiin, jos heistä olisi firmalle rahallisesti enemmän tuloa kuin menoa. Sitä voi jokainen kohdallaan miettiä. Tuoko työpanokseni työnantajalle enemmän rahaa sisään kuin palkkani sivukuluineen, joko suoraan tai välillisesti esim säästettynä aikana.
Jokainen yrittäjä osaa laskea tämän, suurin osa ihmisistä ei vaan halua tehdä työtä yrittäjäriskillä. Silti omaa arvoaan ja hyötyään kannattaa ihan jokaisen, myös työssä olevan, pohtia kriittisesti.
Työelämä menee muutenkin yhä enemmän siihen suuntaan, että vakityötä ei ole, vaan jokainen myy itseään ja osaamistaan tuntiperusteisesti. Voi hyvin olla, että 20 vuotta eteenpäin ei enää olekaan muunlaista työtä. Siihen kannattaa asennoitua, eikä jäädä haikailemaan menneitä.
Valitettavasi väitteesi ei pidä paikkaansa, vai mitä sanot niistä lukuisista suuria voittoja tahkoavista pörssiyrityksistä, jotka ovat voitoistaan huolimatta vähentäneet henkilökuntansa minimiin? Kolikon kääntöpuolella on sitten töihin jäljelle jääneiden sairastuminen työuupumukseen, jonka hintalappu yhteiskunnalle on merkittävä, vähintään 25 mrd, mutta jopa 40 mrd, lähteestä riippuen.
Suomessa mentiin reilut viisi vuotta niin, että keskivertoyritys ei investoinut edes pääoman kulumisen vertaa.
Asiaa hämmästeltiin, jopa EK:ssa, etenkin, kun rahoitusta oli tarjolla hyvin ja hyvinkin edulliseen hintaan.
Yritykset keskittyivät saneeraamaan toimintaansa investointien sijaan.
Tällöin ei voi odottaa myöskään talouskasvua, koska kasvun edelytyksenä on aina investoinnit.
Toisaalta myöskään tuottavuus ei kasvanut. Tuottavuutta selitetään usein noin, kuten sinäkin, eli työntekijän tuottavuudella, mutta työntekijöitä suurempi merkitys on tuottavuudessakin investoinneilla. Ja niitä kun ei ollut, ei myöskään tuottavuus kasvanut.
Yritykset keskittyivät jakamaan tuloksensa ulos ennätyssuurina osinkoina. Osingot todelllakin ovat olleet jo muutaman vuoden ajan ennätyssuuret.
Suursijoittajien lyhyet tuotto-odotukset ovat globaali ongelma. Tästä syystä yritykset eivät investoi ja hakevat voiton kasvua vain henkilöstöä vähentämällä.
Nyt, kun investointimme ovat viimein käynnistyneet, saamme myös talouskasvua. Investoimattomuus johti siihen, että kysynnän nyt kasvaessa yritykset eivät kykene tyydyttämään kysyntää, eli ne eivät kykene toimittamaan niin paljoa kuin asiakkaat haluaisivat ostaa. Myyvät siis ei-oota.
Jos investoinnit olisi hoidettu ajallaan, olisi tämänhetkinen talouskasvumme nykyistä vielä suurempaa.
Samoin tarjolla olevien työpaikkojen. Työttömyysongelmaa se ei kokonaan ratkaisisi, koska osalla työttömistä on osaaminen sellaista, että sitä ei enää tarvita.
Hallituskin suuressa tyhmyydessään leikkasi koulutuksesta, joten pikaista paranemista on turha odottaa.
Samaan aikaan yritykset myös lakkasivat kouluttamasta henkilökuntaansa, siitäkin huolimatta, että koulutuksesta on sovittu työmarkkinaratkaisuissa.
Ahneen lopun tiedämme kaikki. Nyt ennustetaan talouden globaalia romahdusta jo useammalta suunnalta.
Mitään ei ole opittu historiasta. Yhdysvallat vapauttaa finanssisektoria sääntelystä, vaikka edelliseen syvään lamaan ja pankkien kaatumiseen johti nimenomaan sääntelyn puute. Korjausliike tehtiin sääntelemälllä, nyt sitä taas vapautetaan.
Suomen 90-luvun lama oli samalla tavalla itse aiheutettu; kokoomus vaati rahoitusmarkkinoiden vapauttamista sääntelystä, mikä johti talouden ylikuumenemiseen, kasinotalouteen ja äärettömän syvään lamaan, jonka seurauksista kärsimme edelleen. Osa pitkäaikaistyöttömyydestäkin juontaa juurensa tuosta itse aiheutetusta lamasta. Samoin pysyvä ja kasvava köyhyys.
Tässä on toki paljon pointtia, mutta kommentoin nyt tuohon, mikä liittyi suoraan omaan kommenttiini. Kyllä se pörssiyrityskin palkkaa, jos saa suuremman hyödyn palkkaamisesta kuin palkkaamatta jättämisestä. Jos taas homma hoituu kuten nytkin, eikä lisäkasvua juuri tavoitella ainakaan investoinneilla, tällöin ei palkata. Nämä ovat lopulta hirveän yksinkertaisia asioita.
Pitkällä tähtäimellä tottakai järkevät investoinnit olisivat se, mikä kantaa. Googlella yms todellisilla jättikasvajillahan tuloksesta ihan hurja määrä investoidaan ja se sataa taas osakkeenomistajille arvonnousuna.
Investoidakaan ei vaan kannata vääränlaiseen osaamiseen. Sitä työttömissä on paljon, vaikkei sitä saisikaan sanoa.
No niin. Eli edelleen sama johtopäätös. Vaikka työnhakijat tyrkyttäisivät itseään miten paljon, töihin ei vain pääse. Silti jaksetaan syyllistää työttömiä ja vihjailla joistakin piilotyöpaikosta, joita ei oikeasti ole.
Oikeanlaiselle osaamiselle on aina piilotyöpaikkoja.
Entä sitten? Oikeanlainen osaaminen on aikalaista arpapeliä. Yhtenä päivänä se on it-ala ja toisena päivänä rakennusala. Se, että työttömillä on vääränlaista osaamista ei ole sen yksittäisen työntekijän syy, koska kaikki eivät voi osata kaikkea. Ja juurihan tuossa sanottiin, että asia riippuu paljon alan investointihalukkuudesta ja kannattavuudesta, joten aika pienet mahdollisuudet on sen työnhakijan vaikuttaa työllistymiseensä. Tällainen aktiivimalli ei tuota niitä investointeja, tuottoja eikä oikeanlaista osaamista.
Vääränlainen osaaminen voi tarkoittaa myös sitä, että osaaminen on vanhentunutta, on puutteelliset digitaidot, ylipäätään työn tekemisen tapa ei ole tätä päivää. Pelkkä vahva osaaminen yhdestä kokonaisuudesta ei riitä ainakaan yhtään vaativammassa työnkuvassa. Ja tämä on vahvasti muuttunut 2000-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä työllisyyskeskustelussa aina unohdetaan, että ihmisiä kyllä palkattaisiin, jos heistä olisi firmalle rahallisesti enemmän tuloa kuin menoa. Sitä voi jokainen kohdallaan miettiä. Tuoko työpanokseni työnantajalle enemmän rahaa sisään kuin palkkani sivukuluineen, joko suoraan tai välillisesti esim säästettynä aikana.
Jokainen yrittäjä osaa laskea tämän, suurin osa ihmisistä ei vaan halua tehdä työtä yrittäjäriskillä. Silti omaa arvoaan ja hyötyään kannattaa ihan jokaisen, myös työssä olevan, pohtia kriittisesti.
Työelämä menee muutenkin yhä enemmän siihen suuntaan, että vakityötä ei ole, vaan jokainen myy itseään ja osaamistaan tuntiperusteisesti. Voi hyvin olla, että 20 vuotta eteenpäin ei enää olekaan muunlaista työtä. Siihen kannattaa asennoitua, eikä jäädä haikailemaan menneitä.
Valitettavasi väitteesi ei pidä paikkaansa, vai mitä sanot niistä lukuisista suuria voittoja tahkoavista pörssiyrityksistä, jotka ovat voitoistaan huolimatta vähentäneet henkilökuntansa minimiin? Kolikon kääntöpuolella on sitten töihin jäljelle jääneiden sairastuminen työuupumukseen, jonka hintalappu yhteiskunnalle on merkittävä, vähintään 25 mrd, mutta jopa 40 mrd, lähteestä riippuen.
Suomessa mentiin reilut viisi vuotta niin, että keskivertoyritys ei investoinut edes pääoman kulumisen vertaa.
Asiaa hämmästeltiin, jopa EK:ssa, etenkin, kun rahoitusta oli tarjolla hyvin ja hyvinkin edulliseen hintaan.
Yritykset keskittyivät saneeraamaan toimintaansa investointien sijaan.
Tällöin ei voi odottaa myöskään talouskasvua, koska kasvun edelytyksenä on aina investoinnit.
Toisaalta myöskään tuottavuus ei kasvanut. Tuottavuutta selitetään usein noin, kuten sinäkin, eli työntekijän tuottavuudella, mutta työntekijöitä suurempi merkitys on tuottavuudessakin investoinneilla. Ja niitä kun ei ollut, ei myöskään tuottavuus kasvanut.
Yritykset keskittyivät jakamaan tuloksensa ulos ennätyssuurina osinkoina. Osingot todelllakin ovat olleet jo muutaman vuoden ajan ennätyssuuret.
Suursijoittajien lyhyet tuotto-odotukset ovat globaali ongelma. Tästä syystä yritykset eivät investoi ja hakevat voiton kasvua vain henkilöstöä vähentämällä.
Nyt, kun investointimme ovat viimein käynnistyneet, saamme myös talouskasvua. Investoimattomuus johti siihen, että kysynnän nyt kasvaessa yritykset eivät kykene tyydyttämään kysyntää, eli ne eivät kykene toimittamaan niin paljoa kuin asiakkaat haluaisivat ostaa. Myyvät siis ei-oota.
Jos investoinnit olisi hoidettu ajallaan, olisi tämänhetkinen talouskasvumme nykyistä vielä suurempaa.
Samoin tarjolla olevien työpaikkojen. Työttömyysongelmaa se ei kokonaan ratkaisisi, koska osalla työttömistä on osaaminen sellaista, että sitä ei enää tarvita.
Hallituskin suuressa tyhmyydessään leikkasi koulutuksesta, joten pikaista paranemista on turha odottaa.
Samaan aikaan yritykset myös lakkasivat kouluttamasta henkilökuntaansa, siitäkin huolimatta, että koulutuksesta on sovittu työmarkkinaratkaisuissa.
Ahneen lopun tiedämme kaikki. Nyt ennustetaan talouden globaalia romahdusta jo useammalta suunnalta.
Mitään ei ole opittu historiasta. Yhdysvallat vapauttaa finanssisektoria sääntelystä, vaikka edelliseen syvään lamaan ja pankkien kaatumiseen johti nimenomaan sääntelyn puute. Korjausliike tehtiin sääntelemälllä, nyt sitä taas vapautetaan.
Suomen 90-luvun lama oli samalla tavalla itse aiheutettu; kokoomus vaati rahoitusmarkkinoiden vapauttamista sääntelystä, mikä johti talouden ylikuumenemiseen, kasinotalouteen ja äärettömän syvään lamaan, jonka seurauksista kärsimme edelleen. Osa pitkäaikaistyöttömyydestäkin juontaa juurensa tuosta itse aiheutetusta lamasta. Samoin pysyvä ja kasvava köyhyys.
Tässä on toki paljon pointtia, mutta kommentoin nyt tuohon, mikä liittyi suoraan omaan kommenttiini. Kyllä se pörssiyrityskin palkkaa, jos saa suuremman hyödyn palkkaamisesta kuin palkkaamatta jättämisestä. Jos taas homma hoituu kuten nytkin, eikä lisäkasvua juuri tavoitella ainakaan investoinneilla, tällöin ei palkata. Nämä ovat lopulta hirveän yksinkertaisia asioita.
Pitkällä tähtäimellä tottakai järkevät investoinnit olisivat se, mikä kantaa. Googlella yms todellisilla jättikasvajillahan tuloksesta ihan hurja määrä investoidaan ja se sataa taas osakkeenomistajille arvonnousuna.
Investoidakaan ei vaan kannata vääränlaiseen osaamiseen. Sitä työttömissä on paljon, vaikkei sitä saisikaan sanoa.
No niin. Eli edelleen sama johtopäätös. Vaikka työnhakijat tyrkyttäisivät itseään miten paljon, töihin ei vain pääse. Silti jaksetaan syyllistää työttömiä ja vihjailla joistakin piilotyöpaikosta, joita ei oikeasti ole.
Oikeanlaiselle osaamiselle on aina piilotyöpaikkoja.
Määrittele "oikeanlainen osaaminen", ettei jää pelkäksi yrittäjäjargoniksi.
No se on yrityksestä riippuvaa tietenkin. Mutta sanotaan nyt, että jonkun firman ydinliiketoimintaa on Drupal-kehitys. Kyllä siinä kohdassa, kun se oikeasti todella hyvä senioritason osaaja, jolla on projektinjohtamisen kokemusta ja joka osaa suunnitella laajoja ohjelmistoarkkitehtuureja, laittaa avoimen hakemuksen, aletaan firmassa pohtia, mitenkä tälle luodaan työpaikka.
Tätä on tietenkin vaikea soveltaa suoraan koulunpenkiltä.
Niin, eli asia ratkeaisi, jos kaikki työttömät kouluttautuisivat tuollaiseksi ohjelmistoammattilaiseksi, niinkö? Ei kun hei, tässähän oli vain yksi yritys joka ei voi palkata kaikkia työttömiä. Mihinkäs ne loput heitetään?
Ihan naurettavaa heitellä tällaisia oikeanlaisen osaamisen argumentteja, kun puhutaan kuitenkin yleisellä tasolla. Nyt puhutaan rakenteista eikä yksittäisen ihmisen työllistymisestä.
Jäin työttömäksi, sillä tein neljä vuotta itselle sopimatonta matalapalkkaista vuorotyötä oman alan hommia etsien, ja sitten en enää jaksanut ja otin lopputilin.
Nyt etsin edelleen oman alan töitä ja samalla hankin lisäkoulutusta. Toivon, että jos en saa töitä, pääsen kuitenkin opiskelemaan, koska nyt kerrankin olisi aikaa lukea pääsykokeisiin kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä työllisyyskeskustelussa aina unohdetaan, että ihmisiä kyllä palkattaisiin, jos heistä olisi firmalle rahallisesti enemmän tuloa kuin menoa. Sitä voi jokainen kohdallaan miettiä. Tuoko työpanokseni työnantajalle enemmän rahaa sisään kuin palkkani sivukuluineen, joko suoraan tai välillisesti esim säästettynä aikana.
Jokainen yrittäjä osaa laskea tämän, suurin osa ihmisistä ei vaan halua tehdä työtä yrittäjäriskillä. Silti omaa arvoaan ja hyötyään kannattaa ihan jokaisen, myös työssä olevan, pohtia kriittisesti.
Työelämä menee muutenkin yhä enemmän siihen suuntaan, että vakityötä ei ole, vaan jokainen myy itseään ja osaamistaan tuntiperusteisesti. Voi hyvin olla, että 20 vuotta eteenpäin ei enää olekaan muunlaista työtä. Siihen kannattaa asennoitua, eikä jäädä haikailemaan menneitä.
Valitettavasi väitteesi ei pidä paikkaansa, vai mitä sanot niistä lukuisista suuria voittoja tahkoavista pörssiyrityksistä, jotka ovat voitoistaan huolimatta vähentäneet henkilökuntansa minimiin? Kolikon kääntöpuolella on sitten töihin jäljelle jääneiden sairastuminen työuupumukseen, jonka hintalappu yhteiskunnalle on merkittävä, vähintään 25 mrd, mutta jopa 40 mrd, lähteestä riippuen.
Suomessa mentiin reilut viisi vuotta niin, että keskivertoyritys ei investoinut edes pääoman kulumisen vertaa.
Asiaa hämmästeltiin, jopa EK:ssa, etenkin, kun rahoitusta oli tarjolla hyvin ja hyvinkin edulliseen hintaan.
Yritykset keskittyivät saneeraamaan toimintaansa investointien sijaan.
Tällöin ei voi odottaa myöskään talouskasvua, koska kasvun edelytyksenä on aina investoinnit.
Toisaalta myöskään tuottavuus ei kasvanut. Tuottavuutta selitetään usein noin, kuten sinäkin, eli työntekijän tuottavuudella, mutta työntekijöitä suurempi merkitys on tuottavuudessakin investoinneilla. Ja niitä kun ei ollut, ei myöskään tuottavuus kasvanut.
Yritykset keskittyivät jakamaan tuloksensa ulos ennätyssuurina osinkoina. Osingot todelllakin ovat olleet jo muutaman vuoden ajan ennätyssuuret.
Suursijoittajien lyhyet tuotto-odotukset ovat globaali ongelma. Tästä syystä yritykset eivät investoi ja hakevat voiton kasvua vain henkilöstöä vähentämällä.
Nyt, kun investointimme ovat viimein käynnistyneet, saamme myös talouskasvua. Investoimattomuus johti siihen, että kysynnän nyt kasvaessa yritykset eivät kykene tyydyttämään kysyntää, eli ne eivät kykene toimittamaan niin paljoa kuin asiakkaat haluaisivat ostaa. Myyvät siis ei-oota.
Jos investoinnit olisi hoidettu ajallaan, olisi tämänhetkinen talouskasvumme nykyistä vielä suurempaa.
Samoin tarjolla olevien työpaikkojen. Työttömyysongelmaa se ei kokonaan ratkaisisi, koska osalla työttömistä on osaaminen sellaista, että sitä ei enää tarvita.
Hallituskin suuressa tyhmyydessään leikkasi koulutuksesta, joten pikaista paranemista on turha odottaa.
Samaan aikaan yritykset myös lakkasivat kouluttamasta henkilökuntaansa, siitäkin huolimatta, että koulutuksesta on sovittu työmarkkinaratkaisuissa.
Ahneen lopun tiedämme kaikki. Nyt ennustetaan talouden globaalia romahdusta jo useammalta suunnalta.
Mitään ei ole opittu historiasta. Yhdysvallat vapauttaa finanssisektoria sääntelystä, vaikka edelliseen syvään lamaan ja pankkien kaatumiseen johti nimenomaan sääntelyn puute. Korjausliike tehtiin sääntelemälllä, nyt sitä taas vapautetaan.
Suomen 90-luvun lama oli samalla tavalla itse aiheutettu; kokoomus vaati rahoitusmarkkinoiden vapauttamista sääntelystä, mikä johti talouden ylikuumenemiseen, kasinotalouteen ja äärettömän syvään lamaan, jonka seurauksista kärsimme edelleen. Osa pitkäaikaistyöttömyydestäkin juontaa juurensa tuosta itse aiheutetusta lamasta. Samoin pysyvä ja kasvava köyhyys.
Tässä on toki paljon pointtia, mutta kommentoin nyt tuohon, mikä liittyi suoraan omaan kommenttiini. Kyllä se pörssiyrityskin palkkaa, jos saa suuremman hyödyn palkkaamisesta kuin palkkaamatta jättämisestä. Jos taas homma hoituu kuten nytkin, eikä lisäkasvua juuri tavoitella ainakaan investoinneilla, tällöin ei palkata. Nämä ovat lopulta hirveän yksinkertaisia asioita.
Pitkällä tähtäimellä tottakai järkevät investoinnit olisivat se, mikä kantaa. Googlella yms todellisilla jättikasvajillahan tuloksesta ihan hurja määrä investoidaan ja se sataa taas osakkeenomistajille arvonnousuna.
Investoidakaan ei vaan kannata vääränlaiseen osaamiseen. Sitä työttömissä on paljon, vaikkei sitä saisikaan sanoa.
No niin. Eli edelleen sama johtopäätös. Vaikka työnhakijat tyrkyttäisivät itseään miten paljon, töihin ei vain pääse. Silti jaksetaan syyllistää työttömiä ja vihjailla joistakin piilotyöpaikosta, joita ei oikeasti ole.
Oikeanlaiselle osaamiselle on aina piilotyöpaikkoja.
Entä sitten? Oikeanlainen osaaminen on aikalaista arpapeliä. Yhtenä päivänä se on it-ala ja toisena päivänä rakennusala. Se, että työttömillä on vääränlaista osaamista ei ole sen yksittäisen työntekijän syy, koska kaikki eivät voi osata kaikkea. Ja juurihan tuossa sanottiin, että asia riippuu paljon alan investointihalukkuudesta ja kannattavuudesta, joten aika pienet mahdollisuudet on sen työnhakijan vaikuttaa työllistymiseensä. Tällainen aktiivimalli ei tuota niitä investointeja, tuottoja eikä oikeanlaista osaamista.
Vääränlainen osaaminen voi tarkoittaa myös sitä, että osaaminen on vanhentunutta, on puutteelliset digitaidot, ylipäätään työn tekemisen tapa ei ole tätä päivää. Pelkkä vahva osaaminen yhdestä kokonaisuudesta ei riitä ainakaan yhtään vaativammassa työnkuvassa. Ja tämä on vahvasti muuttunut 2000-luvulla.
Toisaalta taas yrityksenhän olisi syytä sitoutua työntekijäänsä myös siten, että kouluttaa tätä edelleen ja pitää työntekijänsä taitotasoa yllä ja kiinni tässä päivässä. Ja ymmärtääkseni juuri tätä nyky-yritykset tekevät varsin nihkeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisille ei kelpaa "huonommat" työt, siitä monen työttömyys johtuu. Sitten on erikseen sairaat ja mielenterveysongelmaiset.
Ei pidä paikkaansa - siivoamaankaan ei pääse ilman koulutusta ja kokemusta eikä kaupan kassallekaan edes osapäiväiseksi.
Siivoojaksi? Voi, kyllä pääsee.
Kaikista helpoiten pääsee sellaiseen yritykseen, jonka ammattilaiset tietävät kiertää kaukaa. Toisin sanoen tällaisessa yrityksessä työolot ovat tolkuttoman huonot ihan jo työturvallisuudesta alkaen, puhumattakaan koko alalle tyypillisistä kohdemitoituksista.
Jos ei ole turhan nirso, voi päästä myös nollasopimuksella tekemään esimerkiksi kaksi työtuntia tiistaina ennen virka-ajan alkamista, ja 40 minuuttia sitten illalla virka-ajan jälkeen. Ja jos olet oikein ansioitunut työntekijä, saatat saada vakituiset osa-aikakohteet, jotka opit rytmittämään mielekkäästi omaan elämääsi. Jos haluat mitään tuon inhimillisempää, silloin koulutus on syytä käydä.
Terveisin alaa kokeillut, ja myös hyvin nopeasti alalta poistunut
Mitä epäinhimillistä tästä piti löytää.
Parempaakin työtä kannattaa tavoitella, mutta kyllä työ kuin työ pitää olla kriteeri. Kuvaamasi sopii varsin hyvin etenkin nuorille ja sehän on työ, jonka mukaan elämä suunnitellaan.Työ jonka palkalla elää, ja josta jää voitolle. :-)
Niin?
Olen kyllä ollut siivoojana ja minusta palkka ei ollut hyvä. Piti ottaa toinenkin työ ja sitten alkoi jo riittää minun makuuni, koska en halunnut tinkiä esim. omasta (vuokra-)asunnosta.Mutta, että jonkun muun pitäisi kustantaa toisille kämpät ja muut? Ja jotkut vielä kauhisteli, jokin aika sitten, että Saksassa moni tekee kahta työtä. (35-38h/vko). Se on ihan Ok. Se on ihan inhimillistä. Mummoni teki aikanaan kolmea työtä ja hän oli vielä viiden alaikäisen leskiäiti.
Ei se ole mikään kauhukertomus se on elämää.Jos tässä puhutaan henkilökohtaisista mielipiteistä, sitten koen asiakseni sanoa, että hyvinvointivaltiossa EI OLE inhimillistä, että ihmisen tulee uhrata kaikki liikenevä vapaa-aikansa työnteolle saadakseen yhden pienipalkkaisen kokoaikatyön ansion, viis siitä, kenen mummonkaimanhessu on niin elänyt.
Hyvinvointivaltio on kupla.
Ihmiset ovat vain lakanneet lisääntymästä (elätettävien määrän lasku= elintason nousu).
Ihmiset ovat myös lakanneet ostamasta suomalaista. Nouseehan se elintaso, jos suomalaisella palkalla tai tuella elintasoshoppaa itselleen kaiken jostain Kiinasta.Minun elintaso on huomattavan huono. Vuokrakämppä kauempana, ei varaa pitää autoa, ei kerry säästöjä, ei lomamatkoja, ei harrastuksia, ei sisustusta, vanhat vaatteet, elektroniikkaa hyvin niukasti, (koko perheessä yksi läppäri ja kaksi kännykkää) vaikka tienaan lähes ylimmän tulodesiilin alarajan, koska minulla on elätettäviä ja ostan vain suomalaista. Mielelläni käyttäisin siis enemmän tienaamiani rahoja, enkä makselisi kaiken maailman pummien pleikkareita. Minulla on sentään lapsia.
No ainakaan en ole pummi, enkä kuormastasyöjä.
Ihan kupla koko hyvinvointivaltio, olette vain ahneita.
Tosiasia on kuitenkin, että sinun veroillasi ei makseta edes niitä rahoja, joita yhteiskunta käyttää noihin "elätettäviisi".
Suomalainen on tullut 25 ikävuoteensa mennessä maksamaan yhteiskunnalle keskimäärin 300 000 euroa. Jos koulutus on pitkä ja kallis, voi helposti tulla lisää vilä 100 000 €. Niinpä muuten nettomaksajaksi siirrytään vasta sitten, kun veroissaan on maksanut tuon "velkansa" yhteiskunnalle.
Miten muuten kykenet ostamaan vain suomalaista, kun täällä ei enää juurikaan valmisteta mitään....ei siis kovin uskottavaa juttua. mutta uskottavuutesi ve ijo lause "kaikkien pummien pleikkareita". Tuo lause kertoo siitä, että luulet paljon, mutta tiedät vain vähän.
Minä olen ollut nettomaksaja oikeasti jo 20 vuotta, eikä se harmita minua lainkaan. Tai sikäli kyllä, että verotuskäytäntömme ei ole oikeudenmukainen. Meidän suurituloisten veronmaksua on alennettu jo reilut parikymmentä vuotta ja samaan aikaan on lisätty pieni- ja keskituloisten veronmaksuosuutta, mitä en mitenkään pidä oikeudenmukaisena.
No olihan potaskaa!
Valkoinen mustaksi vaan..?Väität siis, että minä maksan vasta omaa osuuttani yhteisistä menoista, vaikka teen ahkerasti työtä ja elätän itse itseni ja perheeni?
Tajunnetko ollenkaan miltä saat työttömän panoksen kuulostamaan? Vaikka päivänselväähän se on.. sitä ei ole ! On vain muilta hamuava käsi.
Minäkin maksan mielelläni yhteisiä menoja. En sitä, että muut ei hoida itseänsä, perhettänsä eikä läheisiänsä. Minä hoidan, jopa sellaisissa kohden mitkä on minunkin mielestä järkevää olla yhteisiä menoja (päiväkoti, peruskoulu).
Olet väärässä siinäkin, ettenkö ostaisi suomalaista. Minulla on olevinaan hyvät tulot, mutta siihen se viimeistään kuluu, että haluaa maksaa muillekin palkan eikä pihistellä toisten elämisestä. Se on tosiasia, se on todellinen elintaso.. Kaikki muu on elintasoshoppailua. Ja sinä yrität väittää, että minä teen väärin?
On niin kova vinkuminen käynnissä mitä kaikkea pitäisi kenenkin saada, että kukaan ei edes kuule, kun yrittää sanoa, että lopettakaa se toisiltanne varastaminen.
Väität, että sinulla on varaa maksaa veroja moninkertaisesti pienituloisen maksuun nähden.
Onko sinulla olevinaan kovinkin suuret tulot. Omani taisin jo kertoa. Mutta onko se minun syyni, että sinulla ei ole mitään kuluja? Oletko kovastikin pihistellyt lapsiluvussa? Ostatko sinä kaiken Kiinasta, väitäthän, että Suomessa ei valmisteta mitään..? Kyllä minä löydän suomalaista (se on vaivalloista). Hoidatko itse läheisesi vai sosialisoitko kaiken vastuusi?En tietenkään usko, että tulonsiirrot poistamalla ja tasavero (prosenttiin) siirtymällä päästään noin vain kahteenkymmeneen prosenttiyksikköön. Mutta varmasti saan käyttää monta tonnia enemmän vuodessa itse ansaitsemaani rahaa. Lisäksi on palveluita, joita voi karsia ja maksuja joita voi nostaa.
Ei se mikään maailmanloppu kenellekään ole. Porukka on vaan kovin kovin hemmoteltuja. Ja kaikki tämä on pelkkä kupla.Korostan, että en riistä ketään, minulle kelpaa se, että muidenkin tekemä työ maksaa. Mutta rikkaat ja köyhät, kaikki ajattelevat vain omaansa, riistätte toinen toisianne ja samalla minuakin. Ja vielä tekee mieli syyttää minua? Kerro sinäkin itsestäsi, jos tahdot vai keräsitkö vaan pisteet äänestäjiltä?
Pleikkarin maininnalla viittasin vain aikaisempaan viestiin, jossa kukalie "ossi" uhosi jatkavansa pleikan peluutaan.
Ai sinun pitäisi saada vielä lisää?
90-luvulta lähtien ansiotulojen verotusta on jatkuvasti laskettu kaikissa tuloluokissa. Prosenttialennukset ovat tarkoittaneet, että suurituloisilla on jäänyt enemmän rahaa käteen, pieni-ja keskituloisten käteen jäävään osuuteen prosentuaaliset alennukset eivät ole juurikaan vaikuttaneet.
Valtion verotuloissa alennusten jättämä vaje on kompensoitu korottamalla välillisiä veroja, niitä tasaverotettuja. Tasaverot aiheutttavat suuremman loven pieni- ja keskituloisten tuloihin , suurituloisten kohdalla ne tarkoittavat enemmän rahaa käteen.
Verotuksemme pääpaino ei ole enää ansiotuloissa, vaan noissa tasaverotetuissa välillisiissä veroissa, niiden osuus valtion verotuloissa n jo suurempi kuin palkkaverojen.
Näin kätevästi on siirretty veronmaksutaakkaa suurituloisilta pieni- ja keskituloisille.
Väität olevasi hyvätuloinen, niinpä olisit vielä 80-luvun lopulla maksanut nykyistä vastaavista tuloistasi kolmanneksen enemmän veroa kuin mitä maksat nykyään.
HUomaan selvästi, että et ole mitenkään paneutunut siihen, mitä yhteiskunnassamme on tapahtunut, puhumattakaan, että tietäsiit edes, mitä ovat tulonsiirrot ja kuka niitä saa. Sinä , melko hyväosaisena, ruikutat vain tyytymättömyyttäsi siihen että haluaisit saada enemmän.
Meillä on siis jo käytössä hyvin pitkälle tasaverotus. Se on osaltaan vaikuttanut tuloerojen kasvuun, mikä taas on vaikuttanut talouskavuun negatiivisesti.
OECD:n mukaan kasvaneet tuloeromme ovat kutistaneet maamme talouskasvusta 9 %.
90-luvun puolivälistä saakka ihmisten hyvinvoinnista on jatkuvasti leikattu. Tämä tarkoittaa etuuksien pienentämistä ja se on jatkuvasti kohdistunut nimenomaan yhteiskuntamme heikoimmin pärjääviin.
Tilastokeskuksen mukaan suurituloiset saavat kaikista maamme tulonsiirroista 10 %, kun pienituloiset saavat alle 10 %. Koska suurituloisia n lukumääräisessti huomattavasti vähemmän kuin pienituloisia, tarkoittaa tämä siten, että suurituloiset saavat tulonsiirtoina huomattavasti enemmän rahaa/nuppi kuin pienituloiset. Kas, kun osa tulonsiirroista on ansiosidonnaisia.
Mitäpä, jos koittaisit selvitää, mitä tulonsiirtoja olet itse saanut? Olen varma, etä oikea tieto yllättäisi sinut. Olet saanut enemmän kuin osaat edes ajatella.
En ole saanut tulonsiirtoja.
Kannatan kaikkien tulonsiirtojen lakkauttamista, toisin kuin jatkuvasti väität, en ole ahne, vaan minulla on paljon elätettäviä. Tulonsiirtojärjestelmä on (inhimillisesti") sokea, se ei tiedä keneltä se ottaa eikä kenelle se antaa. Se ei välitä oikeudesta mitään, ei sillä ole moraalia. Tuloluokat lasketaan tulojen mukaan. Ja jopa köyhyysrajan alapuolelle jäävä joutuu maksamaan kateusverot sen mukaan. (Ei sen puoleen, ettenkö kannattaisi vapautta päättää omista rahoistaan. )
Ilmeisesti keskustelen poliitikon kanssa..
Ei ne yksinkertaiset perussäännöt ja mekanismit häviä mihinkään, vaikka päälle pystytettäisiin valtava monimutkainen rakennelma.
Ihan turha selittää minulle, että en tee tarpeeksi. Ota laskin käteen, maksan veroa 17 kertaa enemmän kuin pienituloinen, työttömän veropanos on negatiivinen. Paljonko voi yksi ihminen vielä olla velkaa?
Tasaveroprosentillakin maksaisin enemmän veroa kuin pieni ja keskituloiset, mutta se minusta asettuu kohtuullisuuksiin.
Tietänet varsin hyvin, että valehtelet kun väität, että tasaverot vievät pienituloisilta enemmän ja jättävät minulle enemmän. Sitä kutsutaan tasaveroksi siksi, että se on kaikille tasan saman suuruinen.
Mutta sinun mielestäsi minun pitäisi maitotölkistäkin maksaa enemmän kuin pienituloinen. Millä perusteella?
Eniten risoo, että esiinnytään hyväntekijöinä, vaikka kannatetaan tosiasiallisesti toisten rahoilla elämistä, pakotettua yhteistaloutta ja väkisin ottamista, syytetään ihmisiä ahneiksi ja itsekkäiksi, jos eivät halua antaa omistaan tuntemattomille. ?! Vaaditaan vaikka ja mitä, (aikuiset miehet vaativat itselleen ilmaiset pyörät Helsinkiin meidän rahoilla, ei eivät lähettäneet pyöriä meidän lapsille..) Eikä olla mistään kiitollisia.
Minä kannatan työntekoa, vapautta käyttää rahojaan, miten haluaa, kannatan yhteistä hyvää esim. terveydenhuoltoa, infraa, poliisia tms. Ja kannatan myös moraalista vastuuntuntoa, vapaaehtoista hyvyydestä ja rakkaudesta tulevaa vastuunottoa lähimmäisistä ja asuinpaikastaan.
Vastustatko näitä ihanteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä työllisyyskeskustelussa aina unohdetaan, että ihmisiä kyllä palkattaisiin, jos heistä olisi firmalle rahallisesti enemmän tuloa kuin menoa. Sitä voi jokainen kohdallaan miettiä. Tuoko työpanokseni työnantajalle enemmän rahaa sisään kuin palkkani sivukuluineen, joko suoraan tai välillisesti esim säästettynä aikana.
Jokainen yrittäjä osaa laskea tämän, suurin osa ihmisistä ei vaan halua tehdä työtä yrittäjäriskillä. Silti omaa arvoaan ja hyötyään kannattaa ihan jokaisen, myös työssä olevan, pohtia kriittisesti.
Työelämä menee muutenkin yhä enemmän siihen suuntaan, että vakityötä ei ole, vaan jokainen myy itseään ja osaamistaan tuntiperusteisesti. Voi hyvin olla, että 20 vuotta eteenpäin ei enää olekaan muunlaista työtä. Siihen kannattaa asennoitua, eikä jäädä haikailemaan menneitä.
Valitettavasi väitteesi ei pidä paikkaansa, vai mitä sanot niistä lukuisista suuria voittoja tahkoavista pörssiyrityksistä, jotka ovat voitoistaan huolimatta vähentäneet henkilökuntansa minimiin? Kolikon kääntöpuolella on sitten töihin jäljelle jääneiden sairastuminen työuupumukseen, jonka hintalappu yhteiskunnalle on merkittävä, vähintään 25 mrd, mutta jopa 40 mrd, lähteestä riippuen.
Suomessa mentiin reilut viisi vuotta niin, että keskivertoyritys ei investoinut edes pääoman kulumisen vertaa.
Asiaa hämmästeltiin, jopa EK:ssa, etenkin, kun rahoitusta oli tarjolla hyvin ja hyvinkin edulliseen hintaan.
Yritykset keskittyivät saneeraamaan toimintaansa investointien sijaan.
Tällöin ei voi odottaa myöskään talouskasvua, koska kasvun edelytyksenä on aina investoinnit.
Toisaalta myöskään tuottavuus ei kasvanut. Tuottavuutta selitetään usein noin, kuten sinäkin, eli työntekijän tuottavuudella, mutta työntekijöitä suurempi merkitys on tuottavuudessakin investoinneilla. Ja niitä kun ei ollut, ei myöskään tuottavuus kasvanut.
Yritykset keskittyivät jakamaan tuloksensa ulos ennätyssuurina osinkoina. Osingot todelllakin ovat olleet jo muutaman vuoden ajan ennätyssuuret.
Suursijoittajien lyhyet tuotto-odotukset ovat globaali ongelma. Tästä syystä yritykset eivät investoi ja hakevat voiton kasvua vain henkilöstöä vähentämällä.
Nyt, kun investointimme ovat viimein käynnistyneet, saamme myös talouskasvua. Investoimattomuus johti siihen, että kysynnän nyt kasvaessa yritykset eivät kykene tyydyttämään kysyntää, eli ne eivät kykene toimittamaan niin paljoa kuin asiakkaat haluaisivat ostaa. Myyvät siis ei-oota.
Jos investoinnit olisi hoidettu ajallaan, olisi tämänhetkinen talouskasvumme nykyistä vielä suurempaa.
Samoin tarjolla olevien työpaikkojen. Työttömyysongelmaa se ei kokonaan ratkaisisi, koska osalla työttömistä on osaaminen sellaista, että sitä ei enää tarvita.
Hallituskin suuressa tyhmyydessään leikkasi koulutuksesta, joten pikaista paranemista on turha odottaa.
Samaan aikaan yritykset myös lakkasivat kouluttamasta henkilökuntaansa, siitäkin huolimatta, että koulutuksesta on sovittu työmarkkinaratkaisuissa.
Ahneen lopun tiedämme kaikki. Nyt ennustetaan talouden globaalia romahdusta jo useammalta suunnalta.
Mitään ei ole opittu historiasta. Yhdysvallat vapauttaa finanssisektoria sääntelystä, vaikka edelliseen syvään lamaan ja pankkien kaatumiseen johti nimenomaan sääntelyn puute. Korjausliike tehtiin sääntelemälllä, nyt sitä taas vapautetaan.
Suomen 90-luvun lama oli samalla tavalla itse aiheutettu; kokoomus vaati rahoitusmarkkinoiden vapauttamista sääntelystä, mikä johti talouden ylikuumenemiseen, kasinotalouteen ja äärettömän syvään lamaan, jonka seurauksista kärsimme edelleen. Osa pitkäaikaistyöttömyydestäkin juontaa juurensa tuosta itse aiheutetusta lamasta. Samoin pysyvä ja kasvava köyhyys.
Tässä on toki paljon pointtia, mutta kommentoin nyt tuohon, mikä liittyi suoraan omaan kommenttiini. Kyllä se pörssiyrityskin palkkaa, jos saa suuremman hyödyn palkkaamisesta kuin palkkaamatta jättämisestä. Jos taas homma hoituu kuten nytkin, eikä lisäkasvua juuri tavoitella ainakaan investoinneilla, tällöin ei palkata. Nämä ovat lopulta hirveän yksinkertaisia asioita.
Pitkällä tähtäimellä tottakai järkevät investoinnit olisivat se, mikä kantaa. Googlella yms todellisilla jättikasvajillahan tuloksesta ihan hurja määrä investoidaan ja se sataa taas osakkeenomistajille arvonnousuna.
Investoidakaan ei vaan kannata vääränlaiseen osaamiseen. Sitä työttömissä on paljon, vaikkei sitä saisikaan sanoa.
No niin. Eli edelleen sama johtopäätös. Vaikka työnhakijat tyrkyttäisivät itseään miten paljon, töihin ei vain pääse. Silti jaksetaan syyllistää työttömiä ja vihjailla joistakin piilotyöpaikosta, joita ei oikeasti ole.
Oikeanlaiselle osaamiselle on aina piilotyöpaikkoja.
Määrittele "oikeanlainen osaaminen", ettei jää pelkäksi yrittäjäjargoniksi.
No se on yrityksestä riippuvaa tietenkin. Mutta sanotaan nyt, että jonkun firman ydinliiketoimintaa on Drupal-kehitys. Kyllä siinä kohdassa, kun se oikeasti todella hyvä senioritason osaaja, jolla on projektinjohtamisen kokemusta ja joka osaa suunnitella laajoja ohjelmistoarkkitehtuureja, laittaa avoimen hakemuksen, aletaan firmassa pohtia, mitenkä tälle luodaan työpaikka.
Tätä on tietenkin vaikea soveltaa suoraan koulunpenkiltä.
Niin, eli asia ratkeaisi, jos kaikki työttömät kouluttautuisivat tuollaiseksi ohjelmistoammattilaiseksi, niinkö? Ei kun hei, tässähän oli vain yksi yritys joka ei voi palkata kaikkia työttömiä. Mihinkäs ne loput heitetään?
Ihan naurettavaa heitellä tällaisia oikeanlaisen osaamisen argumentteja, kun puhutaan kuitenkin yleisellä tasolla. Nyt puhutaan rakenteista eikä yksittäisen ihmisen työllistymisestä.
No ei tietenkään ole mitään universaalia yhtä oikeanlaista osaamista, joka olisi takuu työpaikkaan. Oikea osaaminen on aina yrityksestä ja toimialasta riippuvaa. Se mikä on oikeaa Nokialle ei ole oikeaa Fazerille tai Stockmannille.
Jos pitää yleisellä tasolla miettiä, niin miettii sitten, missä on itse todella vahva. Onko siitä vahvuudesta oikeasti konkreettista hyötyä jollekin firmalle. Voiko sitä vahvuutta syventää tai laajentaa jotenkin. Ja miten pukee ne omat vahvuutensa konkreettisiksi hyödyiksi jonkun firman kannalta. Sitten vaan rakentaa omaa ammatillista identiteettiään, hyödyntää esim Linkediniä ja facebookia ja twitteriä (jos ne ovat omalla alalla yhtään käytössä), verkostoituu ja jossain kohdassa alkaa kokeilla niitä avoimia hakemuksia. Ei mulla sen parempaa yleisreseptiä ole, it-puolesta osaan sanoa sitten tarkemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen kyllä eri mieltä oppisopimuksen kustannuksista. Meidän alallamme (sähkäri), vaatii jatkuvaa valvontaa eli käytännössä menisi hyväntekeväisyydeksi. Joko kaveri seuraa mua tai mä kaveria ja jos hommat venyy harjoittelijan takia ei asiakas sitä ylityötä ole maksamassa, se on varma. Mietipä mitä itse maksaisit, vaikka kiukaan kytkennästä.?
Toki firmoillakin on yhteiskuntavastuuta, mutta onhan tuo iso kuluerä."
Mitäs mieltä olet siitä, että työtön (epätoivoinen) ihminen hankkii työharjoittelupaikan, jossa tekee työtä ilmaiseksi eli käytännössä hyväntekeväisyyyttä? Toki harjoittelija saa nimelliskorvauksen HARJOITTELUSTAAN, mutta aika monet teetättävät harjoittelijalla täyspäiväistä työtä - vieläpä alalla, missä harjoittelijalla on alan pätevyys, koulutus ja työkokemus.
Kenen hyväntekeväisyydestä on loppujen lopuksi kyse? Tietenkin työttömän, jota työharjoittelusysteemin hyväksikäyttää härskisti! Oletko kuullut, että työharjoittelun jälkeen esim. maisteri työllistyisi?
Jaa-a. Minulla oli omalla työmaalla sähkäri jonka apupoikana toimin. Tein kyllä hommia itsenäisesti tosi paljon ja sähkäri vaan kävi tarkastamassa lopputuloksen. Kyllä minusta selkeästi hyötyä oli ja opin myös tosi paljon, vaikka sähkötöitä tehtiinkin vain ehkä viikon päivät.
Mutta joo riippuu työmaasta.
Niin. Mietis nyt vähän.
Asiakkaan luulisi olevan helppo ymmärtää, että se on hän joka halutessaan maksaa apupojalle täyden liksan. En minä ollenkaan vastusta asiaa, jos asiakas haluaa maksaa kaksinkertaisen hinnan työstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä työllisyyskeskustelussa aina unohdetaan, että ihmisiä kyllä palkattaisiin, jos heistä olisi firmalle rahallisesti enemmän tuloa kuin menoa. Sitä voi jokainen kohdallaan miettiä. Tuoko työpanokseni työnantajalle enemmän rahaa sisään kuin palkkani sivukuluineen, joko suoraan tai välillisesti esim säästettynä aikana.
Jokainen yrittäjä osaa laskea tämän, suurin osa ihmisistä ei vaan halua tehdä työtä yrittäjäriskillä. Silti omaa arvoaan ja hyötyään kannattaa ihan jokaisen, myös työssä olevan, pohtia kriittisesti.
Työelämä menee muutenkin yhä enemmän siihen suuntaan, että vakityötä ei ole, vaan jokainen myy itseään ja osaamistaan tuntiperusteisesti. Voi hyvin olla, että 20 vuotta eteenpäin ei enää olekaan muunlaista työtä. Siihen kannattaa asennoitua, eikä jäädä haikailemaan menneitä.
Valitettavasi väitteesi ei pidä paikkaansa, vai mitä sanot niistä lukuisista suuria voittoja tahkoavista pörssiyrityksistä, jotka ovat voitoistaan huolimatta vähentäneet henkilökuntansa minimiin? Kolikon kääntöpuolella on sitten töihin jäljelle jääneiden sairastuminen työuupumukseen, jonka hintalappu yhteiskunnalle on merkittävä, vähintään 25 mrd, mutta jopa 40 mrd, lähteestä riippuen.
Suomessa mentiin reilut viisi vuotta niin, että keskivertoyritys ei investoinut edes pääoman kulumisen vertaa.
Asiaa hämmästeltiin, jopa EK:ssa, etenkin, kun rahoitusta oli tarjolla hyvin ja hyvinkin edulliseen hintaan.
Yritykset keskittyivät saneeraamaan toimintaansa investointien sijaan.
Tällöin ei voi odottaa myöskään talouskasvua, koska kasvun edelytyksenä on aina investoinnit.
Toisaalta myöskään tuottavuus ei kasvanut. Tuottavuutta selitetään usein noin, kuten sinäkin, eli työntekijän tuottavuudella, mutta työntekijöitä suurempi merkitys on tuottavuudessakin investoinneilla. Ja niitä kun ei ollut, ei myöskään tuottavuus kasvanut.
Yritykset keskittyivät jakamaan tuloksensa ulos ennätyssuurina osinkoina. Osingot todelllakin ovat olleet jo muutaman vuoden ajan ennätyssuuret.
Suursijoittajien lyhyet tuotto-odotukset ovat globaali ongelma. Tästä syystä yritykset eivät investoi ja hakevat voiton kasvua vain henkilöstöä vähentämällä.
Nyt, kun investointimme ovat viimein käynnistyneet, saamme myös talouskasvua. Investoimattomuus johti siihen, että kysynnän nyt kasvaessa yritykset eivät kykene tyydyttämään kysyntää, eli ne eivät kykene toimittamaan niin paljoa kuin asiakkaat haluaisivat ostaa. Myyvät siis ei-oota.
Jos investoinnit olisi hoidettu ajallaan, olisi tämänhetkinen talouskasvumme nykyistä vielä suurempaa.
Samoin tarjolla olevien työpaikkojen. Työttömyysongelmaa se ei kokonaan ratkaisisi, koska osalla työttömistä on osaaminen sellaista, että sitä ei enää tarvita.
Hallituskin suuressa tyhmyydessään leikkasi koulutuksesta, joten pikaista paranemista on turha odottaa.
Samaan aikaan yritykset myös lakkasivat kouluttamasta henkilökuntaansa, siitäkin huolimatta, että koulutuksesta on sovittu työmarkkinaratkaisuissa.
Ahneen lopun tiedämme kaikki. Nyt ennustetaan talouden globaalia romahdusta jo useammalta suunnalta.
Mitään ei ole opittu historiasta. Yhdysvallat vapauttaa finanssisektoria sääntelystä, vaikka edelliseen syvään lamaan ja pankkien kaatumiseen johti nimenomaan sääntelyn puute. Korjausliike tehtiin sääntelemälllä, nyt sitä taas vapautetaan.
Suomen 90-luvun lama oli samalla tavalla itse aiheutettu; kokoomus vaati rahoitusmarkkinoiden vapauttamista sääntelystä, mikä johti talouden ylikuumenemiseen, kasinotalouteen ja äärettömän syvään lamaan, jonka seurauksista kärsimme edelleen. Osa pitkäaikaistyöttömyydestäkin juontaa juurensa tuosta itse aiheutetusta lamasta. Samoin pysyvä ja kasvava köyhyys.
Tässä on toki paljon pointtia, mutta kommentoin nyt tuohon, mikä liittyi suoraan omaan kommenttiini. Kyllä se pörssiyrityskin palkkaa, jos saa suuremman hyödyn palkkaamisesta kuin palkkaamatta jättämisestä. Jos taas homma hoituu kuten nytkin, eikä lisäkasvua juuri tavoitella ainakaan investoinneilla, tällöin ei palkata. Nämä ovat lopulta hirveän yksinkertaisia asioita.
Pitkällä tähtäimellä tottakai järkevät investoinnit olisivat se, mikä kantaa. Googlella yms todellisilla jättikasvajillahan tuloksesta ihan hurja määrä investoidaan ja se sataa taas osakkeenomistajille arvonnousuna.
Investoidakaan ei vaan kannata vääränlaiseen osaamiseen. Sitä työttömissä on paljon, vaikkei sitä saisikaan sanoa.
No niin. Eli edelleen sama johtopäätös. Vaikka työnhakijat tyrkyttäisivät itseään miten paljon, töihin ei vain pääse. Silti jaksetaan syyllistää työttömiä ja vihjailla joistakin piilotyöpaikosta, joita ei oikeasti ole.
Oikeanlaiselle osaamiselle on aina piilotyöpaikkoja.
Entä sitten? Oikeanlainen osaaminen on aikalaista arpapeliä. Yhtenä päivänä se on it-ala ja toisena päivänä rakennusala. Se, että työttömillä on vääränlaista osaamista ei ole sen yksittäisen työntekijän syy, koska kaikki eivät voi osata kaikkea. Ja juurihan tuossa sanottiin, että asia riippuu paljon alan investointihalukkuudesta ja kannattavuudesta, joten aika pienet mahdollisuudet on sen työnhakijan vaikuttaa työllistymiseensä. Tällainen aktiivimalli ei tuota niitä investointeja, tuottoja eikä oikeanlaista osaamista.
Vääränlainen osaaminen voi tarkoittaa myös sitä, että osaaminen on vanhentunutta, on puutteelliset digitaidot, ylipäätään työn tekemisen tapa ei ole tätä päivää. Pelkkä vahva osaaminen yhdestä kokonaisuudesta ei riitä ainakaan yhtään vaativammassa työnkuvassa. Ja tämä on vahvasti muuttunut 2000-luvulla.
Toisaalta taas yrityksenhän olisi syytä sitoutua työntekijäänsä myös siten, että kouluttaa tätä edelleen ja pitää työntekijänsä taitotasoa yllä ja kiinni tässä päivässä. Ja ymmärtääkseni juuri tätä nyky-yritykset tekevät varsin nihkeästi.
Kyllä meillä panostetaan talossa jo olevien osaamiseen paljonkin. Toisaalta taloon ei oteta uusia, joiden työelämätaidot ovat vanhentuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa mentiin reilut viisi vuotta niin, että keskivertoyritys ei investoinut edes pääoman kulumisen vertaa.
Asiaa hämmästeltiin, jopa EK:ssa, etenkin, kun rahoitusta oli tarjolla hyvin ja hyvinkin edulliseen hintaan.
Yritykset keskittyivät saneeraamaan toimintaansa investointien sijaan.
Ei investoitu, koska ei ollut näköpiirissä kysyntää joka olisi vaatinut niitä investointeja ja olemassa oleva kapasiteetti ei ollut edes täydessä käytössä. Kustannusrakennetta kevennettiin, että selvitään vaikeiden aikojen yli. Kyllä yritykset investoivat sitten kun on näköpiirissä, että niille investoinneille saadaan tuottoa.
Ei asuntojakaan rakenneta sellaisille paikkakunnille, joissa ei ole töitä eikä asukkaita. Sitten kun tulee töitä ja asukkaita, aletaan rakentaa - kuten Uudessakaupungissa. Sielläkin varmaan ensin vähän katseltiin, että mahtaakohan tämä autotehtaan veto kestää pidempäänkin. Ei pitkäaikaisia investointeja uskalleta tehdä muutaman vuoden kysyntäpiikin varaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.
Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.
Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.
Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.
Miten voisin muuttaa, kun mulla on koti ja perhe täällä? Mies ja kouluikäiset lapset? Ei tunnu kovin kannattavalta asua viikot toisella paikkakunnalla ja päivään pitäisi saada aikaa perheellekin. Jos olisin sinkku, niin toki olisin jo muuttanut.
Sitten ei auta valittaa, jos ei ole valmis yhtään tekemään mitään. Itse kun menin kolmannelle luokalle kansakouluun (8-vuotiaana), menin jo kolmanteen kouluun. Ei se minua ole pilannut, 58 vuotta on takana ja hyvin menee. Ei ne lapset siitä rikki mene jos koulu ja kaverit vaihtuu. Kodin voi pistää vaikka vuokralle ja muuttaa vuokralle toiseen kaupunkiin. Mutta turha näitä on löpistä, aina teillä on joku syy, mutku ja mutku. Siinä se vika, miksi ette työllisty. Töissä vaaditaan reipasta otetta ja toimeen tarttumista.
Mitä hittoa? Miehenikö pitäisi sitten jättää se menestyvä yrityksensä ja muuttaa vaimon työn perässä? Vai tosiaanko olet sitä mieltä, että molempien työn takia perheen pitäisi asua erillään?
Minä olen sitä mieltä, että pärjännette miehen rahoilla eikä kannata muuttaa.
Tai voit ottaa jotain pientä/helppoa duunia lisäksi itsellesi.
Kaikkea ei voi saada.
En minä sitä avioliittoanne silti halua olla kustantamassa. Ymmärrän oikein hyvin, että haluatte pysyä siellä, mutta omilla rahoilla tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä työllisyyskeskustelussa aina unohdetaan, että ihmisiä kyllä palkattaisiin, jos heistä olisi firmalle rahallisesti enemmän tuloa kuin menoa. Sitä voi jokainen kohdallaan miettiä. Tuoko työpanokseni työnantajalle enemmän rahaa sisään kuin palkkani sivukuluineen, joko suoraan tai välillisesti esim säästettynä aikana.
Jokainen yrittäjä osaa laskea tämän, suurin osa ihmisistä ei vaan halua tehdä työtä yrittäjäriskillä. Silti omaa arvoaan ja hyötyään kannattaa ihan jokaisen, myös työssä olevan, pohtia kriittisesti.
Työelämä menee muutenkin yhä enemmän siihen suuntaan, että vakityötä ei ole, vaan jokainen myy itseään ja osaamistaan tuntiperusteisesti. Voi hyvin olla, että 20 vuotta eteenpäin ei enää olekaan muunlaista työtä. Siihen kannattaa asennoitua, eikä jäädä haikailemaan menneitä.
Valitettavasi väitteesi ei pidä paikkaansa, vai mitä sanot niistä lukuisista suuria voittoja tahkoavista pörssiyrityksistä, jotka ovat voitoistaan huolimatta vähentäneet henkilökuntansa minimiin? Kolikon kääntöpuolella on sitten töihin jäljelle jääneiden sairastuminen työuupumukseen, jonka hintalappu yhteiskunnalle on merkittävä, vähintään 25 mrd, mutta jopa 40 mrd, lähteestä riippuen.
Suomessa mentiin reilut viisi vuotta niin, että keskivertoyritys ei investoinut edes pääoman kulumisen vertaa.
Asiaa hämmästeltiin, jopa EK:ssa, etenkin, kun rahoitusta oli tarjolla hyvin ja hyvinkin edulliseen hintaan.
Yritykset keskittyivät saneeraamaan toimintaansa investointien sijaan.
Tällöin ei voi odottaa myöskään talouskasvua, koska kasvun edelytyksenä on aina investoinnit.
Toisaalta myöskään tuottavuus ei kasvanut. Tuottavuutta selitetään usein noin, kuten sinäkin, eli työntekijän tuottavuudella, mutta työntekijöitä suurempi merkitys on tuottavuudessakin investoinneilla. Ja niitä kun ei ollut, ei myöskään tuottavuus kasvanut.
Yritykset keskittyivät jakamaan tuloksensa ulos ennätyssuurina osinkoina. Osingot todelllakin ovat olleet jo muutaman vuoden ajan ennätyssuuret.
Suursijoittajien lyhyet tuotto-odotukset ovat globaali ongelma. Tästä syystä yritykset eivät investoi ja hakevat voiton kasvua vain henkilöstöä vähentämällä.
Nyt, kun investointimme ovat viimein käynnistyneet, saamme myös talouskasvua. Investoimattomuus johti siihen, että kysynnän nyt kasvaessa yritykset eivät kykene tyydyttämään kysyntää, eli ne eivät kykene toimittamaan niin paljoa kuin asiakkaat haluaisivat ostaa. Myyvät siis ei-oota.
Jos investoinnit olisi hoidettu ajallaan, olisi tämänhetkinen talouskasvumme nykyistä vielä suurempaa.
Samoin tarjolla olevien työpaikkojen. Työttömyysongelmaa se ei kokonaan ratkaisisi, koska osalla työttömistä on osaaminen sellaista, että sitä ei enää tarvita.
Hallituskin suuressa tyhmyydessään leikkasi koulutuksesta, joten pikaista paranemista on turha odottaa.
Samaan aikaan yritykset myös lakkasivat kouluttamasta henkilökuntaansa, siitäkin huolimatta, että koulutuksesta on sovittu työmarkkinaratkaisuissa.
Ahneen lopun tiedämme kaikki. Nyt ennustetaan talouden globaalia romahdusta jo useammalta suunnalta.
Mitään ei ole opittu historiasta. Yhdysvallat vapauttaa finanssisektoria sääntelystä, vaikka edelliseen syvään lamaan ja pankkien kaatumiseen johti nimenomaan sääntelyn puute. Korjausliike tehtiin sääntelemälllä, nyt sitä taas vapautetaan.
Suomen 90-luvun lama oli samalla tavalla itse aiheutettu; kokoomus vaati rahoitusmarkkinoiden vapauttamista sääntelystä, mikä johti talouden ylikuumenemiseen, kasinotalouteen ja äärettömän syvään lamaan, jonka seurauksista kärsimme edelleen. Osa pitkäaikaistyöttömyydestäkin juontaa juurensa tuosta itse aiheutetusta lamasta. Samoin pysyvä ja kasvava köyhyys.
Tässä on toki paljon pointtia, mutta kommentoin nyt tuohon, mikä liittyi suoraan omaan kommenttiini. Kyllä se pörssiyrityskin palkkaa, jos saa suuremman hyödyn palkkaamisesta kuin palkkaamatta jättämisestä. Jos taas homma hoituu kuten nytkin, eikä lisäkasvua juuri tavoitella ainakaan investoinneilla, tällöin ei palkata. Nämä ovat lopulta hirveän yksinkertaisia asioita.
Pitkällä tähtäimellä tottakai järkevät investoinnit olisivat se, mikä kantaa. Googlella yms todellisilla jättikasvajillahan tuloksesta ihan hurja määrä investoidaan ja se sataa taas osakkeenomistajille arvonnousuna.
Investoidakaan ei vaan kannata vääränlaiseen osaamiseen. Sitä työttömissä on paljon, vaikkei sitä saisikaan sanoa.
No niin. Eli edelleen sama johtopäätös. Vaikka työnhakijat tyrkyttäisivät itseään miten paljon, töihin ei vain pääse. Silti jaksetaan syyllistää työttömiä ja vihjailla joistakin piilotyöpaikosta, joita ei oikeasti ole.
Oikeanlaiselle osaamiselle on aina piilotyöpaikkoja.
Määrittele "oikeanlainen osaaminen", ettei jää pelkäksi yrittäjäjargoniksi.
No se on yrityksestä riippuvaa tietenkin. Mutta sanotaan nyt, että jonkun firman ydinliiketoimintaa on Drupal-kehitys. Kyllä siinä kohdassa, kun se oikeasti todella hyvä senioritason osaaja, jolla on projektinjohtamisen kokemusta ja joka osaa suunnitella laajoja ohjelmistoarkkitehtuureja, laittaa avoimen hakemuksen, aletaan firmassa pohtia, mitenkä tälle luodaan työpaikka.
Tätä on tietenkin vaikea soveltaa suoraan koulunpenkiltä.
Niin, eli asia ratkeaisi, jos kaikki työttömät kouluttautuisivat tuollaiseksi ohjelmistoammattilaiseksi, niinkö? Ei kun hei, tässähän oli vain yksi yritys joka ei voi palkata kaikkia työttömiä. Mihinkäs ne loput heitetään?
Ihan naurettavaa heitellä tällaisia oikeanlaisen osaamisen argumentteja, kun puhutaan kuitenkin yleisellä tasolla. Nyt puhutaan rakenteista eikä yksittäisen ihmisen työllistymisestä.
Eli koska työttömiä on paljon (ja iso osa heistä työkyvyttömiä), ei mielestäsi kannata miettiä asiaa siltä kantilta, että jokainen työtön, joka saa oikean palkkatyön, on hyvä asia? En oikein ymmärrä mitä haikailet? 100% turvattua tietä jokaiselle, näin saat takuuvarmasti työn? Melkoinen utopia, edes tilanteessa, jossa olisi täystyöllisyys..
Osaamista pitää aina lähteä miettimään kiinnostuksen ja lahjakkuuden kautta. Kaikesta ei pysty luomaan ammattia, se on selvä, mutta jokaisella on potentiaalia, jota voi hyötykäyttää. Se pitää vaan osata esittää niin, että joku muukin sen ymmärtää.
Ja työ luo työtä. Pari tyyppiä keksii jotain uutta, yhtäkkiä tarvitaan 10 lisää kaveriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.
Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.
Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.
Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.
Miten voisin muuttaa, kun mulla on koti ja perhe täällä? Mies ja kouluikäiset lapset? Ei tunnu kovin kannattavalta asua viikot toisella paikkakunnalla ja päivään pitäisi saada aikaa perheellekin. Jos olisin sinkku, niin toki olisin jo muuttanut.
Sitten ei auta valittaa, jos ei ole valmis yhtään tekemään mitään. Itse kun menin kolmannelle luokalle kansakouluun (8-vuotiaana), menin jo kolmanteen kouluun. Ei se minua ole pilannut, 58 vuotta on takana ja hyvin menee. Ei ne lapset siitä rikki mene jos koulu ja kaverit vaihtuu. Kodin voi pistää vaikka vuokralle ja muuttaa vuokralle toiseen kaupunkiin. Mutta turha näitä on löpistä, aina teillä on joku syy, mutku ja mutku. Siinä se vika, miksi ette työllisty. Töissä vaaditaan reipasta otetta ja toimeen tarttumista.
Mitä hittoa? Miehenikö pitäisi sitten jättää se menestyvä yrityksensä ja muuttaa vaimon työn perässä? Vai tosiaanko olet sitä mieltä, että molempien työn takia perheen pitäisi asua erillään?
Minä olen sitä mieltä, että pärjännette miehen rahoilla eikä kannata muuttaa.
Tai voit ottaa jotain pientä/helppoa duunia lisäksi itsellesi.Kaikkea ei voi saada.
En minä sitä avioliittoanne silti halua olla kustantamassa. Ymmärrän oikein hyvin, että haluatte pysyä siellä, mutta omilla rahoilla tietysti.
Ihan niin kuin sinä kustantaisit yhtään kenenkään avioliittoa. Kustanna nyt vaikka ensin ihan oma elämäsi ja lunasta kaikki se, mitä olet ihan itse saanut pelkästään syntymällä, saamalla terveydenhoidon ja kouluttautumalla, ehkä saattamalla omiakin jälkeläisiä maailmaan. Keskustellaan sitten uudestaan siitä, kuinka monen kansalaisen avioliiton sinä itse omilla rahoillasi maksat.
Että minua sieppaa tämä ainainen "minä olen nettoveronmaksaja" hapatus. Siinä kun yleensä unohdetaan kaikki se, mitä ME MUUT olemme maksaneet juuri sinun vuoksesi. Ja sepä tämän hyvinvointiyhteiskunnan pointti onkin, että veronmaksulla pyritään turvaamaan kaikkien säällinen hyvinvointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sitä mieltä, että pärjännette miehen rahoilla eikä kannata muuttaa.
Tai voit ottaa jotain pientä/helppoa duunia lisäksi itsellesi.Kaikkea ei voi saada.
En minä sitä avioliittoanne silti halua olla kustantamassa. Ymmärrän oikein hyvin, että haluatte pysyä siellä, mutta omilla rahoilla tietysti.
Kyllä yhteiskunnankin etu on tukea sitä avioliittoa. Jos mies joutuisi elättämään vaimonsa kokonaan ilman yhteiskunnan tukea, hän saattaisi nääntyä kuorman alle ja pistää vaimon pihalle. Tämän jälkeen yhteiskunta joutuisi maksamaan vaimolle työttömyystuen lisäksi vähintään myös asumistukea, mahdollisesti myös toimeentulotukea. Halvemmaksihan se tulee maksaa pelkkää työttömyystukea ja toivoa että sen voimin perhesopu säilyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.
Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.
Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.
Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.
Miten voisin muuttaa, kun mulla on koti ja perhe täällä? Mies ja kouluikäiset lapset? Ei tunnu kovin kannattavalta asua viikot toisella paikkakunnalla ja päivään pitäisi saada aikaa perheellekin. Jos olisin sinkku, niin toki olisin jo muuttanut.
Sitten ei auta valittaa, jos ei ole valmis yhtään tekemään mitään. Itse kun menin kolmannelle luokalle kansakouluun (8-vuotiaana), menin jo kolmanteen kouluun. Ei se minua ole pilannut, 58 vuotta on takana ja hyvin menee. Ei ne lapset siitä rikki mene jos koulu ja kaverit vaihtuu. Kodin voi pistää vaikka vuokralle ja muuttaa vuokralle toiseen kaupunkiin. Mutta turha näitä on löpistä, aina teillä on joku syy, mutku ja mutku. Siinä se vika, miksi ette työllisty. Töissä vaaditaan reipasta otetta ja toimeen tarttumista.
Mitä hittoa? Miehenikö pitäisi sitten jättää se menestyvä yrityksensä ja muuttaa vaimon työn perässä? Vai tosiaanko olet sitä mieltä, että molempien työn takia perheen pitäisi asua erillään?
Minä olen sitä mieltä, että pärjännette miehen rahoilla eikä kannata muuttaa.
Tai voit ottaa jotain pientä/helppoa duunia lisäksi itsellesi.Kaikkea ei voi saada.
En minä sitä avioliittoanne silti halua olla kustantamassa. Ymmärrän oikein hyvin, että haluatte pysyä siellä, mutta omilla rahoilla tietysti.
”Voit ottaa jotain pientä ja helppoa duunia itsellesi”.
Voit ottaa?
Eikö tässä nyt ole 26 sivua jauhettu siitä, kuinka helppoakin duunia ei noin vain ”voi ottaa”?
Ja mitä rahaan tulee, olen oikeutettu peruspäivärahaan ihan siinä missä muutkin. Haen töitä jatkuvasti, kuten suurin osa muistakin työttömistä.
Olen itse töissä parhaillaan, mutta etsin uusia töitä itselleni.
Miksi en ole vielä päässyt uusiin töihin:
- Monessa työpaikassa vaaditaan monen vuoden työkokemusta kyseiseltä alalta tai kyseisen alan tutkintoa. Ei filosofian maisteri välttämättä pääse toimistotöihin, kun pitäisi olla merkonomi tai tradenomi.
- Koska kilpailu on kovaa, erottautuminen on vaikeaa
Toki varmasti oma aktiivisuus vaikuttaa. Olen kyllä laittanut sähköposteja yrityksiin, sähköisiä hakemuksia jne, mutta kai sitä pitäisi käydä paikan päällä kysymässä töitä, niin olisi joidenkin mielestä aktiivinen työnhakija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.
Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.
Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.
Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.
Miten voisin muuttaa, kun mulla on koti ja perhe täällä? Mies ja kouluikäiset lapset? Ei tunnu kovin kannattavalta asua viikot toisella paikkakunnalla ja päivään pitäisi saada aikaa perheellekin. Jos olisin sinkku, niin toki olisin jo muuttanut.
Sitten ei auta valittaa, jos ei ole valmis yhtään tekemään mitään. Itse kun menin kolmannelle luokalle kansakouluun (8-vuotiaana), menin jo kolmanteen kouluun. Ei se minua ole pilannut, 58 vuotta on takana ja hyvin menee. Ei ne lapset siitä rikki mene jos koulu ja kaverit vaihtuu. Kodin voi pistää vaikka vuokralle ja muuttaa vuokralle toiseen kaupunkiin. Mutta turha näitä on löpistä, aina teillä on joku syy, mutku ja mutku. Siinä se vika, miksi ette työllisty. Töissä vaaditaan reipasta otetta ja toimeen tarttumista.
Mitä hittoa? Miehenikö pitäisi sitten jättää se menestyvä yrityksensä ja muuttaa vaimon työn perässä? Vai tosiaanko olet sitä mieltä, että molempien työn takia perheen pitäisi asua erillään?
Minä olen sitä mieltä, että pärjännette miehen rahoilla eikä kannata muuttaa.
Tai voit ottaa jotain pientä/helppoa duunia lisäksi itsellesi.Kaikkea ei voi saada.
En minä sitä avioliittoanne silti halua olla kustantamassa. Ymmärrän oikein hyvin, että haluatte pysyä siellä, mutta omilla rahoilla tietysti.”Voit ottaa jotain pientä ja helppoa duunia itsellesi”.
Voit ottaa?
Eikö tässä nyt ole 26 sivua jauhettu siitä, kuinka helppoakin duunia ei noin vain ”voi ottaa”?
Ja mitä rahaan tulee, olen oikeutettu peruspäivärahaan ihan siinä missä muutkin. Haen töitä jatkuvasti, kuten suurin osa muistakin työttömistä.
Kyllä töitä on tarjolla, mutta nirppanokkaiset kermaperseet ei kelpuuta puhelinmyyntiä, mainostenjakoa sun muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.
Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.
Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.
Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.
Miten voisin muuttaa, kun mulla on koti ja perhe täällä? Mies ja kouluikäiset lapset? Ei tunnu kovin kannattavalta asua viikot toisella paikkakunnalla ja päivään pitäisi saada aikaa perheellekin. Jos olisin sinkku, niin toki olisin jo muuttanut.
Sitten ei auta valittaa, jos ei ole valmis yhtään tekemään mitään. Itse kun menin kolmannelle luokalle kansakouluun (8-vuotiaana), menin jo kolmanteen kouluun. Ei se minua ole pilannut, 58 vuotta on takana ja hyvin menee. Ei ne lapset siitä rikki mene jos koulu ja kaverit vaihtuu. Kodin voi pistää vaikka vuokralle ja muuttaa vuokralle toiseen kaupunkiin. Mutta turha näitä on löpistä, aina teillä on joku syy, mutku ja mutku. Siinä se vika, miksi ette työllisty. Töissä vaaditaan reipasta otetta ja toimeen tarttumista.
Mitä hittoa? Miehenikö pitäisi sitten jättää se menestyvä yrityksensä ja muuttaa vaimon työn perässä? Vai tosiaanko olet sitä mieltä, että molempien työn takia perheen pitäisi asua erillään?
Minä olen sitä mieltä, että pärjännette miehen rahoilla eikä kannata muuttaa.
Tai voit ottaa jotain pientä/helppoa duunia lisäksi itsellesi.Kaikkea ei voi saada.
En minä sitä avioliittoanne silti halua olla kustantamassa. Ymmärrän oikein hyvin, että haluatte pysyä siellä, mutta omilla rahoilla tietysti.Ihan niin kuin sinä kustantaisit yhtään kenenkään avioliittoa. Kustanna nyt vaikka ensin ihan oma elämäsi ja lunasta kaikki se, mitä olet ihan itse saanut pelkästään syntymällä, saamalla terveydenhoidon ja kouluttautumalla, ehkä saattamalla omiakin jälkeläisiä maailmaan. Keskustellaan sitten uudestaan siitä, kuinka monen kansalaisen avioliiton sinä itse omilla rahoillasi maksat.
Että minua sieppaa tämä ainainen "minä olen nettoveronmaksaja" hapatus. Siinä kun yleensä unohdetaan kaikki se, mitä ME MUUT olemme maksaneet juuri sinun vuoksesi. Ja sepä tämän hyvinvointiyhteiskunnan pointti onkin, että veronmaksulla pyritään turvaamaan kaikkien säällinen hyvinvointi.
Taas yksi epärehellinen.. Maksan mielelläni koulutuksesta, vaikka se raha menee suurimmaksi osaksi muille.
Ei ole kenenkään tarvinnut elättää minua kuin omien vanhempieni. Ihan turhaan uliset siellä.
Jos tavallinen pienituloinen palkansaaja kustantaa yhden tyttiksen opiskelut, kun poikkis on niin saita.. Niin minä kustannan 17 tyttiksen opiskeluja.
Kaaviosta puuttuu tietenkin joku ökyrikas, mutta saat vapaasti lisätä sen sinne, jos löydät luvut.
Ei se minun ja pienituloisen saati elämäntapatyöttömän, joka asettuu kauas jonnekin miinuksen tuolle puolen, välistä etoa mihinkään muuta. Pointti on joka tapauksessa se, että tulonsiirrot nostavat veroprosenttiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.
Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.
Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.
Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.
Miten voisin muuttaa, kun mulla on koti ja perhe täällä? Mies ja kouluikäiset lapset? Ei tunnu kovin kannattavalta asua viikot toisella paikkakunnalla ja päivään pitäisi saada aikaa perheellekin. Jos olisin sinkku, niin toki olisin jo muuttanut.
Sitten ei auta valittaa, jos ei ole valmis yhtään tekemään mitään. Itse kun menin kolmannelle luokalle kansakouluun (8-vuotiaana), menin jo kolmanteen kouluun. Ei se minua ole pilannut, 58 vuotta on takana ja hyvin menee. Ei ne lapset siitä rikki mene jos koulu ja kaverit vaihtuu. Kodin voi pistää vaikka vuokralle ja muuttaa vuokralle toiseen kaupunkiin. Mutta turha näitä on löpistä, aina teillä on joku syy, mutku ja mutku. Siinä se vika, miksi ette työllisty. Töissä vaaditaan reipasta otetta ja toimeen tarttumista.
Mitä hittoa? Miehenikö pitäisi sitten jättää se menestyvä yrityksensä ja muuttaa vaimon työn perässä? Vai tosiaanko olet sitä mieltä, että molempien työn takia perheen pitäisi asua erillään?
Minä olen sitä mieltä, että pärjännette miehen rahoilla eikä kannata muuttaa.
Tai voit ottaa jotain pientä/helppoa duunia lisäksi itsellesi.Kaikkea ei voi saada.
En minä sitä avioliittoanne silti halua olla kustantamassa. Ymmärrän oikein hyvin, että haluatte pysyä siellä, mutta omilla rahoilla tietysti.”Voit ottaa jotain pientä ja helppoa duunia itsellesi”.
Voit ottaa?
Eikö tässä nyt ole 26 sivua jauhettu siitä, kuinka helppoakin duunia ei noin vain ”voi ottaa”?
Ja mitä rahaan tulee, olen oikeutettu peruspäivärahaan ihan siinä missä muutkin. Haen töitä jatkuvasti, kuten suurin osa muistakin työttömistä.Kyllä töitä on tarjolla, mutta nirppanokkaiset kermaperseet ei kelpuuta puhelinmyyntiä, mainostenjakoa sun muuta.
Eikä edes suostu tekemään työtään ilmaiseksi työkokeiluna! Kyllä on niin nirppanokkaista, kun palkkaakin kehtaavat vaatia...
3) Yrittäjyys on Suomessa aivan liian hankalaa, byrokraattista ja riskialtista useimmille työttömille.