Lue keskustelun säännöt.
Ihmisten käsitykset omasta mukavuudestaan
19.12.2017 |
Olen alkanut pohtia, miten realistisesti ihmiset arvioi sitä, miten mukavia ovat tai miten moni heistä pitää oikeasti. Olen aina ajatellut olevani ihan hyvä tyyppi, mutta kuinka moni muu kokee näin? Jossain tutkimuksessa oli, että ihminen yliarvioi sen, miten moni hänen ystävistään on läheinen. Eli sinunkin ystävistä muutama ei välttämättä pidä sinua niin läheisenä mitä sinä pidät heitä! Mitä ajatuksia tämä herättää?
Kommentit (5)
Minä olen herännyt jossain vaiheessa siihen, etten olekaan niin mukava tyyppi kuin olen itse kuvitellut. Kohtelen naisia huonosti, enkä edes huomaa sitä. Suustani pääsee asioita, jotka loukkaavat, vaikka se ei ole tarkoitus. Jotenkin pelottavaa, kun ei itse oikein ymmärrä mitä tekee väärin. En varmaan sitten oikein osaa sosiaalisia sääntöjä ja olen liian rehellinen tai jotain? Olen aina vitsaillut että olen jonkun sortin autisti, ehkä oikeasti olenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en edes yritä olla mukava ja miellyttävä, joten tuo oma arvio omasta kylmäkiskoisuudesta osuu täysin nappiin. En ole mukavaa seuraa, enkä näe vaivaa teeskennellä muuta.
No on täälä toinenkin artisti. Monesti Tapani sanoa voi joku ottaa vittuiluna. Ja myöhemmin itsekin mietin että sen olisi voinut ottaa vittuiluna. Tosin tiedän mistä sen olen perinyt. Mm isäni sanoo joskus todella tylysti vaikka välittää minusta paljon. Eli ei tarkoituksella sanoma ole se mikä itsestä tuntuu. Mitä enemmän ajatusmaailma poikkeaa toisen ajatusmaailmasta. Sen enemmän väärinkäsityksiä syntyy. Toisaalta jos tutustuu ihmiseen niin ajatusmaailmojen eroll voi oll erityisen paljon annettavaa toisilleen niin oppimisen kun kehittymisenkin kannalta. Toisaalta käytös ei todellakaan aina miellytä kaikkia, mutta hyvä muistaa että jos ei käytös miellytä ketään on mahdotonta palvella ihmisiä eli oikeastaan tehdä mitään töitä missään muodossaan. Lisäksi jos on kaikkien kaveri se tarkoittaa ettei välttämättä ole suoraan sanoja vaan puhuu selän takana pahaa. Kaikesta ei missään olosuhteissa voi olla samaa mieltä.
Minä pidän itseäni mitäänsanomattomana jne. Tiedän olevani kiltti.
Minulle on monesti sanottu kuinka mukava olen jne. Kiltteyttäni koitetaan hyväksikäyttää. Kerran kun sitten sanon jotakin vähemmän kilttiä puolustaakseni itseäni vittuilulta, saattavat jotkut lopettaa yhteydenpidon.
On se kumma, kun menee samalle tasolle toisen kanssa, ei enää kelpaakaan.
Näin 4-kymppiselle ei enää uutinen. Varsinkaan tuo, että voi olettaa olevansa muille läheisempi kin onkaan. Ei tee enää mieli kiintyä ihmisiin niin helposti.