Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin paljon työttömiä? Miksi ei saa töitä? En veetuile, haluan että selitätte!
19.12.2017 |
Itse aloitin työt 18-vuotiaana, nyt ikää 27 ja töitä olen saanut aina kun olen hakenut. Olen ollut kahviloissa, kaupassa ja tarjoilijana sekä pienen hetken puhelinmyyjänä (oli paskaa). Samalla kun olin kaupassa, opiskelin itseni sh amk ja työllistyin heti valmistumisen jälkeen ja niissä hommissa olen ollut nyt kaksi vuotta kahdessa eri paikassa. Jokaiseen paikkaan mihin olen hakenut olen myös päässyt. Ei se kahvilatyö tai kauppa ehkä mukavinta mahdollista ole, mutta jos ongelma on työttömyys niin miksi ei vaikkapa kaupan kassalle pääse? Vai onko vaatimukset sitten niin korkealla? Missä vika? Myöskään tutuistani kukaan ei ole jäänyt työttömäksi, jokaiselle löytynyt jotain.
Selittäkää siis tyhmälle, miksi työtä ei löydy, vai ollaanko vaan nirsoja.
Kommentit (519)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.
Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.
Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.
Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.
Miten voisin muuttaa, kun mulla on koti ja perhe täällä? Mies ja kouluikäiset lapset? Ei tunnu kovin kannattavalta asua viikot toisella paikkakunnalla ja päivään pitäisi saada aikaa perheellekin. Jos olisin sinkku, niin toki olisin jo muuttanut.
Sitten ei auta valittaa, jos ei ole valmis yhtään tekemään mitään. Itse kun menin kolmannelle luokalle kansakouluun (8-vuotiaana), menin jo kolmanteen kouluun. Ei se minua ole pilannut, 58 vuotta on takana ja hyvin menee. Ei ne lapset siitä rikki mene jos koulu ja kaverit vaihtuu. Kodin voi pistää vaikka vuokralle ja muuttaa vuokralle toiseen kaupunkiin. Mutta turha näitä on löpistä, aina teillä on joku syy, mutku ja mutku. Siinä se vika, miksi ette työllisty. Töissä vaaditaan reipasta otetta ja toimeen tarttumista.
Mitä hittoa? Miehenikö pitäisi sitten jättää se menestyvä yrityksensä ja muuttaa vaimon työn perässä? Vai tosiaanko olet sitä mieltä, että molempien työn takia perheen pitäisi asua erillään?
Minä olen sitä mieltä, että pärjännette miehen rahoilla eikä kannata muuttaa.
Tai voit ottaa jotain pientä/helppoa duunia lisäksi itsellesi.Kaikkea ei voi saada.
En minä sitä avioliittoanne silti halua olla kustantamassa. Ymmärrän oikein hyvin, että haluatte pysyä siellä, mutta omilla rahoilla tietysti.Ihan niin kuin sinä kustantaisit yhtään kenenkään avioliittoa. Kustanna nyt vaikka ensin ihan oma elämäsi ja lunasta kaikki se, mitä olet ihan itse saanut pelkästään syntymällä, saamalla terveydenhoidon ja kouluttautumalla, ehkä saattamalla omiakin jälkeläisiä maailmaan. Keskustellaan sitten uudestaan siitä, kuinka monen kansalaisen avioliiton sinä itse omilla rahoillasi maksat.
Että minua sieppaa tämä ainainen "minä olen nettoveronmaksaja" hapatus. Siinä kun yleensä unohdetaan kaikki se, mitä ME MUUT olemme maksaneet juuri sinun vuoksesi. Ja sepä tämän hyvinvointiyhteiskunnan pointti onkin, että veronmaksulla pyritään turvaamaan kaikkien säällinen hyvinvointi.
Taas yksi epärehellinen.. Maksan mielelläni koulutuksesta, vaikka se raha menee suurimmaksi osaksi muille.
Ei ole kenenkään tarvinnut elättää minua kuin omien vanhempieni. Ihan turhaan uliset siellä.
Jos tavallinen pienituloinen palkansaaja kustantaa yhden tyttiksen opiskelut, kun poikkis on niin saita.. Niin minä kustannan 17 tyttiksen opiskeluja.
Kaaviosta puuttuu tietenkin joku ökyrikas, mutta saat vapaasti lisätä sen sinne, jos löydät luvut.
Ei se minun ja pienituloisen saati elämäntapatyöttömän, joka asettuu kauas jonnekin miinuksen tuolle puolen, välistä etoa mihinkään muuta. Pointti on joka tapauksessa se, että tulonsiirrot nostavat veroprosenttiani.Eli toisin sanoen ajattelet, että kun maksat veroja, sinä voit päättää, mitä maksat ja kenelle? Anteeksi että rikon illuusiosi. Maksat ihan samat verot kuin me muutkin, samoihin asioihin, eikä sieltä valikoida itselle mieluisia kohteita kuin rusinoita pullasta. Tervetuloa hyvinvointiyhteiskuntaan, jossa hyvinvointi kuuluu myös heille, joista et niin erityisemmin pidä.
Et todellakaan ole vain vanhempiesi elättämä, vaan _me_ kaikki olemme pitäneet huolta siitä, että sinun äitisi on saanut sinut synnyttää turvallisesti maailmaan, ja olet saanut asianmukaisen terveydenhoidon selvitäksesi elämässä. Niitä ei todellakaan ole kustantaneet vain sinun vanhempasi. Poisluettuna tietenkin se vaihtoehto, että sinun äitisi on synnyttänyt sinut yksin pimeässä saunan lauteilla, etkä ole saanut mitään rokotuksia, et mitään yhteiskunnan tukemaa terveydenhuoltoa jne. Sallinet että epäilen tätä. Eli parempi, että pidät ensin huolta vain siitä, että olet nyt kustantanut ihan omasi, ja perheesi elämän - keskity vasta sitten meihin muihin, jotka ihan yhtä lailla maksamme veroja jokapäiväisestä elämästämme.
Ja hei: me teemme tätä siksi, että kaikilla tässä maassa olisi säälliset olot. Ei siksi, että sinä saisit vähän isomman Audin pihaasi.
Minulla ei ole varaa autoon ollenkaan.
En ole väittänyt, etten olisi saanut terveydenhuoltoa ja rokotuksia. Me kaikki olemme. Kysyn miksi minun pitää maksaa siitä enemmän kuin naapurin Jaskan? Miksi minun verolapussa lukee 30000 euroa ja Jaskan verolapussa lukee 5000 euroa.
Miten voit millään väittää, että 30000 ja 5000 ovat saman verran?
Tulonsiirrot on valtava menoerä, mutta myös moraalisesti kestämätön, koska se on elättämistä. Kyllä ihmisen pitää tehdä sen verran, että itse ne sponsorinsa hankkii, jos ei muu auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taisin tökätä palavalla kepillä muurahaispesää!
Jännää miten 99% teistäkin ottaa tämän loukkauksena tai hyökkäyksenä.
Olen töissä ja silti koin tuon loukkaavaksi ja hyökkäykseksi. Eikös täälläkin naureskella joillekin työnhakijoille. Kaikki ei vain ole samallla viivalla. Osa kelpaa ja osa ei kelpaa. Mistä sen työnantajan päänsisään pääsee. Moni pääsee töihin suhteilla ja niillä joilla ei suhteita ole, on huomattavasti vaikeampi päästä mihinkään. Se suhde voi olla vaikka joku tutun tuttu tai opiskelukaveri työpaikassa.
Ällöttävä ketju.
Tässä ketjussa toiset ovat niitä pahiksia tai hylkijöitä. Itse on hyvis. Molemmin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian vanha, opiskellut väärää alaa, ja en halua nollatuntisopimusta (jotka pitäisi muutenkin kieltää, samoin kuin puhelinmyynti).
EI nollatuntisopimuksia saa tai tarvitse kieltää. Mutta ihmisiä ei pitäisi velvoittaa reagoimaan niihin. Opiskelijoille ja muille pientä lisätuloa haluaville nuo sopimukset ovat todella hyviä kun yhteisiin pelisääntöihin päästään.
Nollatuntisopimuksella voi myös ansaita tasan saman palkan kun muutkin työntekijät.
Niin mä ainakin olen tehnyt jo pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.
Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.
Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.
Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.
Miten voisin muuttaa, kun mulla on koti ja perhe täällä? Mies ja kouluikäiset lapset? Ei tunnu kovin kannattavalta asua viikot toisella paikkakunnalla ja päivään pitäisi saada aikaa perheellekin. Jos olisin sinkku, niin toki olisin jo muuttanut.
Sitten ei auta valittaa, jos ei ole valmis yhtään tekemään mitään. Itse kun menin kolmannelle luokalle kansakouluun (8-vuotiaana), menin jo kolmanteen kouluun. Ei se minua ole pilannut, 58 vuotta on takana ja hyvin menee. Ei ne lapset siitä rikki mene jos koulu ja kaverit vaihtuu. Kodin voi pistää vaikka vuokralle ja muuttaa vuokralle toiseen kaupunkiin. Mutta turha näitä on löpistä, aina teillä on joku syy, mutku ja mutku. Siinä se vika, miksi ette työllisty. Töissä vaaditaan reipasta otetta ja toimeen tarttumista.
Mitä hittoa? Miehenikö pitäisi sitten jättää se menestyvä yrityksensä ja muuttaa vaimon työn perässä? Vai tosiaanko olet sitä mieltä, että molempien työn takia perheen pitäisi asua erillään?
Minä olen sitä mieltä, että pärjännette miehen rahoilla eikä kannata muuttaa.
Tai voit ottaa jotain pientä/helppoa duunia lisäksi itsellesi.Kaikkea ei voi saada.
En minä sitä avioliittoanne silti halua olla kustantamassa. Ymmärrän oikein hyvin, että haluatte pysyä siellä, mutta omilla rahoilla tietysti.Ihan niin kuin sinä kustantaisit yhtään kenenkään avioliittoa. Kustanna nyt vaikka ensin ihan oma elämäsi ja lunasta kaikki se, mitä olet ihan itse saanut pelkästään syntymällä, saamalla terveydenhoidon ja kouluttautumalla, ehkä saattamalla omiakin jälkeläisiä maailmaan. Keskustellaan sitten uudestaan siitä, kuinka monen kansalaisen avioliiton sinä itse omilla rahoillasi maksat.
Että minua sieppaa tämä ainainen "minä olen nettoveronmaksaja" hapatus. Siinä kun yleensä unohdetaan kaikki se, mitä ME MUUT olemme maksaneet juuri sinun vuoksesi. Ja sepä tämän hyvinvointiyhteiskunnan pointti onkin, että veronmaksulla pyritään turvaamaan kaikkien säällinen hyvinvointi.
Taas yksi epärehellinen.. Maksan mielelläni koulutuksesta, vaikka se raha menee suurimmaksi osaksi muille.
Ei ole kenenkään tarvinnut elättää minua kuin omien vanhempieni. Ihan turhaan uliset siellä.
Jos tavallinen pienituloinen palkansaaja kustantaa yhden tyttiksen opiskelut, kun poikkis on niin saita.. Niin minä kustannan 17 tyttiksen opiskeluja.
Kaaviosta puuttuu tietenkin joku ökyrikas, mutta saat vapaasti lisätä sen sinne, jos löydät luvut.
Ei se minun ja pienituloisen saati elämäntapatyöttömän, joka asettuu kauas jonnekin miinuksen tuolle puolen, välistä etoa mihinkään muuta. Pointti on joka tapauksessa se, että tulonsiirrot nostavat veroprosenttiani.Eli toisin sanoen ajattelet, että kun maksat veroja, sinä voit päättää, mitä maksat ja kenelle? Anteeksi että rikon illuusiosi. Maksat ihan samat verot kuin me muutkin, samoihin asioihin, eikä sieltä valikoida itselle mieluisia kohteita kuin rusinoita pullasta. Tervetuloa hyvinvointiyhteiskuntaan, jossa hyvinvointi kuuluu myös heille, joista et niin erityisemmin pidä.
Et todellakaan ole vain vanhempiesi elättämä, vaan _me_ kaikki olemme pitäneet huolta siitä, että sinun äitisi on saanut sinut synnyttää turvallisesti maailmaan, ja olet saanut asianmukaisen terveydenhoidon selvitäksesi elämässä. Niitä ei todellakaan ole kustantaneet vain sinun vanhempasi. Poisluettuna tietenkin se vaihtoehto, että sinun äitisi on synnyttänyt sinut yksin pimeässä saunan lauteilla, etkä ole saanut mitään rokotuksia, et mitään yhteiskunnan tukemaa terveydenhuoltoa jne. Sallinet että epäilen tätä. Eli parempi, että pidät ensin huolta vain siitä, että olet nyt kustantanut ihan omasi, ja perheesi elämän - keskity vasta sitten meihin muihin, jotka ihan yhtä lailla maksamme veroja jokapäiväisestä elämästämme.
Ja hei: me teemme tätä siksi, että kaikilla tässä maassa olisi säälliset olot. Ei siksi, että sinä saisit vähän isomman Audin pihaasi.
Minulla ei ole varaa autoon ollenkaan.
En ole väittänyt, etten olisi saanut terveydenhuoltoa ja rokotuksia. Me kaikki olemme. Kysyn miksi minun pitää maksaa siitä enemmän kuin naapurin Jaskan? Miksi minun verolapussa lukee 30000 euroa ja Jaskan verolapussa lukee 5000 euroa.
Miten voit millään väittää, että 30000 ja 5000 ovat saman verran?Tulonsiirrot on valtava menoerä, mutta myös moraalisesti kestämätön, koska se on elättämistä. Kyllä ihmisen pitää tehdä sen verran, että itse ne sponsorinsa hankkii, jos ei muu auta.
Mietihän järjellä.
Jos sinä ja naapurin Jaska maksaisitte veroa 30 000 € molemmat, sinä eläisit elämääsi tällä hetkellä kuten ennenkin, ja Jaska olisi pienituloisena todennäköisesti sillan alla.
Vaihtoehtoisesti jos te molemmat maksaisitte aivan minimaaliset määrät veroa, todennäköisesti se ei riittäisi ylläpitämään hyvinvointiyhteiskunnan palveluita.
Ja huom: jos vielä tilanne olisi niin, että sinä saisit vaikka pitää kaikki itse tienaamasi rahat, ja jotkut muut "saavat itse hankkia sponsorinsa", sinulla ei todennäköisesti riittäisi maksavia asiakkaita. Se, että myös niillä vähän vähemmän varakkailla on varaa, tarkoittaa sitä, että ne varat lähtevät kiertoon - ja se hyödyttää myös sinua.
Toki se on oma keskustelunsa, voiko veronnostolla enää määräänsä enempää vaikuttaa. Toki suurituloisimmat ovat päinvastaisesti nauttineet verohelpotuksista toisin kuin pieni- ja keskituloiset, eikä tämä ole odotusten vastaisesti satanutkaan hyvinvointina köyhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistellaanpa hieman vihervassarien saavutuksia joihin siis demaritkin luetaan. Heidän edellisestä hallituskaudesta ei ole kulunut kunnolla paria vuotta. Tuon nelivuotiskauden ajan Suomen talous kynti totaalisesti pohjamutia ilman pienintäkään toivoa paremmasta. Työttömyys paheni vuosi vuoden perään. Silloin vihervassarit tekivät todella järkyttävän isoja leikkauksia PIENITULOISILTA ja todella kovalla kädellä köyhää säälimättä. Mutta, nyt kaikki tuo epäinhimillinen kohtelu on unohdettu, tai paremminkin haluttu unohtaa.
Lapsiperheet, vähävaraiset, eläkeläiset ja työttömät saivat tuta heidän termein "inhimillisen" ja "oikeudenmukaisen" tulonjaon ja kohtelun. Nyt kaikki on siis suloisesti unohdettu, ja täällä haikaillaan taas tuota kansalaisten ja Suomen kurjistamisen hallintoa takaisin. Ei uskoisi, kuinka lyhyt on ihmisen muisti, tai pikemminkin: aatteen palo voi käydä järjen ja kansan hyvinvoinnin edellä.
Heidän hallituskautensa päättyi lopulta täydelliseen fiaskoon, jossa hallituksen kaikki keskeiset talous- ja työllisyystavoitteet jäivät valovuosien päähän tavoitteistaan. Kaiken kukkuraksi samaiset herrat kaatoivat eduskunnan salissa omia esityksiään. Ja oikeasti [sic!] heitä huudetaan takaisin, kenties joku lankeaakin vedätykseen.
Tuskin koskaan millään muulla oppositioryhmällä on ollut niin äärettömän tekopyhää ja historiatonta retoriikkaa kuin mitä nyt puhujapöntöistä huudellaan.
Osoittaa hyvin yksinkertaista ajattelua ja tietämättömyyttä kuvitella, että hallitus voisi vaikuttaa työllisyyttä kasvattavasti. Eihän nykyinenkään talouskasvu ole mitenkään hallituksen ansiota, vaan johtuu muun Euroopan talouskasvusta.
Kikyllä ei ole oikeasti mitään yhteyttä talouskasvuun. EK:ssakin todettiin, että ei kikystä onneksi haittaakaan ole ollut...
Tosin aikoinaan, silloin kun meillä vielä oli valtionyrityksiä, hallitukset kylenivät vaikuttamaan työllisyyttä kasvattavasti.. Nehän perustettiin aikoinaan työllisyystarkoituksessa, valitettavasti ne sittemmin on lahjoitettu pois, ulkomaalaisille, jotka nyt korjaavat sangan tuottoisat hedelmät ( myydyt valtionyhtiöt tekivät hyvää tulosta).
Olen kirjoittanut täällä siitä, kuinka yritykset laittoivat investointihanat täydellisesti kiinni reilun viiden vuoden ajaksi. Ne keskittyivät jakamaan tuloksensa ulos ennätyssuurina osinkoina.
En toista nyt aiempia kommentteja, ne on luettavissa ketjusta, mutta todellinen syy työttömyyden kasvuun oli nimenomaan investoimattomuus.
Et ilmeisesti ole tietoinen siitä, että edellinen hallitus teki budjettinsa, kuten aina, perustuen valtiovarainministeriön näkemykseen talouskasvusta. Valtovarainministeriössäkään ei aavistettu investointihanojen kiinnilaittoa, joten talousennuste meni pahasti yläkanttiin pieleen. Siitä seurasi välttämättömyys leikata.
Sipilän hallitus saa ymmärtämättömiltä ansaitsematonta kiitosta nyt; se laati aloittaessaan budjettinsa samoin valtiovarainministeriön ennusteen perusteella - joka tällä kertaa sattui olemaan pahasti alakanttinen. Hieman tekisi mieli pohtia, oliko se vahingossa alakanttiin vai tarkoituksella?
Koska edellinen hallitus joutui leikkaamaan ( kuten on tehty jatkuvasti 90-luvun puolivälistä saakka) , ei Sipilän hallituksen leikkauksia voi perustella mitenkään. Siinä on kyse vain ideologiasta, eli hyvinvointivaltio halutaan ajaa mahdollisimman alas. Koko hallitusohjelmassa ei mainita hyvinvointivaltiota tai edes hyvinvointiyhteiskuntaa sanallakaan.
Suomesta ollaan kovaa vauhtia tekemässä uusliberalistinen pikku-Yhdysvallat.
Suomeksi se tarkoittaa keskiluokan katoamista ja pelkkiä etuja jo ennestään rikkaalle eliitille.
Sinä et siihen eliitiin kuulu, mutta ilmeisen mielelläsi kannatat sellaista politiikkaa. Ja ammut itseäsi jalkaan samalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian vanha, opiskellut väärää alaa, ja en halua nollatuntisopimusta (jotka pitäisi muutenkin kieltää, samoin kuin puhelinmyynti).
EI nollatuntisopimuksia saa tai tarvitse kieltää. Mutta ihmisiä ei pitäisi velvoittaa reagoimaan niihin. Opiskelijoille ja muille pientä lisätuloa haluaville nuo sopimukset ovat todella hyviä kun yhteisiin pelisääntöihin päästään.
Nollatuntisopimuksella voi myös ansaita tasan saman palkan kun muutkin työntekijät.
Niin mä ainakin olen tehnyt jo pitkään.[/quoteNo onnea sulle hei. Terveisiä meiltä, joita roikotetaan nollasopimuksella todella pienillä viikkotunneilla, ja parhaat tunnit tulevat lähinnä kerran vuodessa ruuhka-aikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.
Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.
Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.
Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.
Miten voisin muuttaa, kun mulla on koti ja perhe täällä? Mies ja kouluikäiset lapset? Ei tunnu kovin kannattavalta asua viikot toisella paikkakunnalla ja päivään pitäisi saada aikaa perheellekin. Jos olisin sinkku, niin toki olisin jo muuttanut.
Sitten ei auta valittaa, jos ei ole valmis yhtään tekemään mitään. Itse kun menin kolmannelle luokalle kansakouluun (8-vuotiaana), menin jo kolmanteen kouluun. Ei se minua ole pilannut, 58 vuotta on takana ja hyvin menee. Ei ne lapset siitä rikki mene jos koulu ja kaverit vaihtuu. Kodin voi pistää vaikka vuokralle ja muuttaa vuokralle toiseen kaupunkiin. Mutta turha näitä on löpistä, aina teillä on joku syy, mutku ja mutku. Siinä se vika, miksi ette työllisty. Töissä vaaditaan reipasta otetta ja toimeen tarttumista.
Mitä hittoa? Miehenikö pitäisi sitten jättää se menestyvä yrityksensä ja muuttaa vaimon työn perässä? Vai tosiaanko olet sitä mieltä, että molempien työn takia perheen pitäisi asua erillään?
Minä olen sitä mieltä, että pärjännette miehen rahoilla eikä kannata muuttaa.
Tai voit ottaa jotain pientä/helppoa duunia lisäksi itsellesi.Kaikkea ei voi saada.
En minä sitä avioliittoanne silti halua olla kustantamassa. Ymmärrän oikein hyvin, että haluatte pysyä siellä, mutta omilla rahoilla tietysti.Ihan niin kuin sinä kustantaisit yhtään kenenkään avioliittoa. Kustanna nyt vaikka ensin ihan oma elämäsi ja lunasta kaikki se, mitä olet ihan itse saanut pelkästään syntymällä, saamalla terveydenhoidon ja kouluttautumalla, ehkä saattamalla omiakin jälkeläisiä maailmaan. Keskustellaan sitten uudestaan siitä, kuinka monen kansalaisen avioliiton sinä itse omilla rahoillasi maksat.
Että minua sieppaa tämä ainainen "minä olen nettoveronmaksaja" hapatus. Siinä kun yleensä unohdetaan kaikki se, mitä ME MUUT olemme maksaneet juuri sinun vuoksesi. Ja sepä tämän hyvinvointiyhteiskunnan pointti onkin, että veronmaksulla pyritään turvaamaan kaikkien säällinen hyvinvointi.
Taas yksi epärehellinen.. Maksan mielelläni koulutuksesta, vaikka se raha menee suurimmaksi osaksi muille.
Ei ole kenenkään tarvinnut elättää minua kuin omien vanhempieni. Ihan turhaan uliset siellä.
Jos tavallinen pienituloinen palkansaaja kustantaa yhden tyttiksen opiskelut, kun poikkis on niin saita.. Niin minä kustannan 17 tyttiksen opiskeluja.
Kaaviosta puuttuu tietenkin joku ökyrikas, mutta saat vapaasti lisätä sen sinne, jos löydät luvut.
Ei se minun ja pienituloisen saati elämäntapatyöttömän, joka asettuu kauas jonnekin miinuksen tuolle puolen, välistä etoa mihinkään muuta. Pointti on joka tapauksessa se, että tulonsiirrot nostavat veroprosenttiani.Eli toisin sanoen ajattelet, että kun maksat veroja, sinä voit päättää, mitä maksat ja kenelle? Anteeksi että rikon illuusiosi. Maksat ihan samat verot kuin me muutkin, samoihin asioihin, eikä sieltä valikoida itselle mieluisia kohteita kuin rusinoita pullasta. Tervetuloa hyvinvointiyhteiskuntaan, jossa hyvinvointi kuuluu myös heille, joista et niin erityisemmin pidä.
Et todellakaan ole vain vanhempiesi elättämä, vaan _me_ kaikki olemme pitäneet huolta siitä, että sinun äitisi on saanut sinut synnyttää turvallisesti maailmaan, ja olet saanut asianmukaisen terveydenhoidon selvitäksesi elämässä. Niitä ei todellakaan ole kustantaneet vain sinun vanhempasi. Poisluettuna tietenkin se vaihtoehto, että sinun äitisi on synnyttänyt sinut yksin pimeässä saunan lauteilla, etkä ole saanut mitään rokotuksia, et mitään yhteiskunnan tukemaa terveydenhuoltoa jne. Sallinet että epäilen tätä. Eli parempi, että pidät ensin huolta vain siitä, että olet nyt kustantanut ihan omasi, ja perheesi elämän - keskity vasta sitten meihin muihin, jotka ihan yhtä lailla maksamme veroja jokapäiväisestä elämästämme.
Ja hei: me teemme tätä siksi, että kaikilla tässä maassa olisi säälliset olot. Ei siksi, että sinä saisit vähän isomman Audin pihaasi.
Minulla ei ole varaa autoon ollenkaan.
En ole väittänyt, etten olisi saanut terveydenhuoltoa ja rokotuksia. Me kaikki olemme. Kysyn miksi minun pitää maksaa siitä enemmän kuin naapurin Jaskan? Miksi minun verolapussa lukee 30000 euroa ja Jaskan verolapussa lukee 5000 euroa.
Miten voit millään väittää, että 30000 ja 5000 ovat saman verran?Tulonsiirrot on valtava menoerä, mutta myös moraalisesti kestämätön, koska se on elättämistä. Kyllä ihmisen pitää tehdä sen verran, että itse ne sponsorinsa hankkii, jos ei muu auta.
Näin avoimesti kerroit meille, että et ymmärrä verotuksestamme oikeastaan mitään.
Verotuksemme pääpaino EI ole tuloverotuksessa, vaan välillisissä veroissa, jotka ovat tasaveroja.
Valtion verotuloissa välillisistä veroista kerättävä summa on jo suurempi kuin palkoista kerättävät verot.
Käytännössä se tarkoittaa, että pienituloisen kokonaisveroaste on jopa yli 70 %; pienituloinen maksaa vähemmän valtionveroa, mutta saman verran kuin sinä noita tasaveroja. Tuloihin suhteuttuna pienituloinen maksaa siis huomattavasti enemmän kuin esim. minä, melko suurituloinen palkansaaja.
Tulovero on ainoa progressiivinen veromme ja tuloverotusta on jatkuvasti laskettu 90-luvun puolivälistä lähtien. Me suurempituloiset olemme olleet hyötyjinä.
Puhutaanko ihan oikeasta epäkohdasta, siitä, joka saa aikaan sen, että meidän kokonaisveroasteemme on yksi maailman korkeimmista?
Suuret pääomatulot.
Niiden avulla on hyvin helppo minimoida veronmaksu. Valitettavasti näin tapahtuukin, laillisesti. Pääministeri itse näyttää vakuutuskuorineen esimerkkiä.
VAkuutuskuorien käyttäminen on kallista, joten se kannattaa vain silloin, kun on kyse oikeasti suurista pääomatuloista. Meikäläisen 200 000 euron sijoitussalkulla sen käyttäminen olisi aivan liian kallista suhteessa pääomatuloihini. Niinpä me piensijoittajat olemmekin tilastojen mukaan ainoita, jotka maksamme pääomatuloverot säädetyn prosentin mukaisesti.
He, joilla olisi varaa maksella veroja, eivät niin tee.
Lisäksi heidät on vapautettu yhdestä suurimmasta verostamme, eli kunnallisverosta, kokonaan. He ja heidän perheensä kuitenkin käyttävät kunnallisveroilla tuotettuja julkisia palveluita (mm. päiväkoti, koulut jne.) siinä missä me muutkin. Heille se on ilmaista. Me muut, palkansaajat ja eläkeläiset, maksamme nuo palvelut heidän puolestaan toistuvissa kunnallisverojen korotuksissa.
Verotuksen tarkoitus on tasoittaa tuloeroja. Se toimii koko ajan huonommin, koska ihmisten tukia ja etuuksia on leikattu jatkuvasti. Yhteiskunnan palkkasumma ei kasva, ei ole kasvanut useaan vuoteen. Pääomatulot ovat kasvaneet reippaasti, mutta niistä ei saada vastaavaa määrää verotuloja verosuunnittelun johdosta.
Viimeisimmät OECD:n ja IMF:n tutkimukset osoittavat, että liian suuriksi kasvaneet tuloerot ovat jo talouskasvun este. (Suomen Pankin nettijulkaisu "euro ja talous") Suomen kohdalla se tarkoittaa, että olemme OECD:n arvion mukaan menettäneet 9 % talouskasvua . Kyse on siis erittäin merkittävästä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian vanha, opiskellut väärää alaa, ja en halua nollatuntisopimusta (jotka pitäisi muutenkin kieltää, samoin kuin puhelinmyynti).
EI nollatuntisopimuksia saa tai tarvitse kieltää. Mutta ihmisiä ei pitäisi velvoittaa reagoimaan niihin. Opiskelijoille ja muille pientä lisätuloa haluaville nuo sopimukset ovat todella hyviä kun yhteisiin pelisääntöihin päästään.
Nollatuntisopimuksella voi myös ansaita tasan saman palkan kun muutkin työntekijät.
Niin mä ainakin olen tehnyt jo pitkään.[/quoteNo onnea sulle hei. Terveisiä meiltä, joita roikotetaan nollasopimuksella todella pienillä viikkotunneilla, ja parhaat tunnit tulevat lähinnä kerran vuodessa ruuhka-aikoihin.
Minä tiedän varmaan kymmeniä ihmisiä jotka tekee sillä paljon parjatulla nollasopparilla töitä 30-40 tuntia viikossa, ja on tehnyt sitä jo pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisin tökätä palavalla kepillä muurahaispesää!
Jännää miten 99% teistäkin ottaa tämän loukkauksena tai hyökkäyksenä.
Olen töissä ja silti koin tuon loukkaavaksi ja hyökkäykseksi. Eikös täälläkin naureskella joillekin työnhakijoille. Kaikki ei vain ole samallla viivalla. Osa kelpaa ja osa ei kelpaa. Mistä sen työnantajan päänsisään pääsee. Moni pääsee töihin suhteilla ja niillä joilla ei suhteita ole, on huomattavasti vaikeampi päästä mihinkään. Se suhde voi olla vaikka joku tutun tuttu tai opiskelukaveri työpaikassa.
Tuo on ihan validi pointti, minä sanoudun irti ko. kommenteista ja paheksun ilkeilyä. Emme me kaikki tulonsiirtoja vastustavat ole ilkeitä. Minä en ainakaan halua pilkata ketään mistään erilaisuudesta. Olen itse aika tunteeton, meitä on moneksi. Mä yritän tajuta herkempiä ja toivon, että he saa edes hitusen sitä vahvuutta mitä taas toisilla on. Mutta aikuiseksi pitää kuitenkin kaikkien kasvaa. Piittaamattomien kovisten ja empaattisten herkkisten. Itsensä kanssa pitää pärjätä ja vähän muidenkin, koska tarvitsemme toisiamme joka tapauksessa.
Mä en vaan usko, että viranomaiset ja "hyvinvointi"koneisto ratkaisee ihmisten välejä. Lähinnä se ruokkii individualismia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian vanha, opiskellut väärää alaa, ja en halua nollatuntisopimusta (jotka pitäisi muutenkin kieltää, samoin kuin puhelinmyynti).
EI nollatuntisopimuksia saa tai tarvitse kieltää. Mutta ihmisiä ei pitäisi velvoittaa reagoimaan niihin. Opiskelijoille ja muille pientä lisätuloa haluaville nuo sopimukset ovat todella hyviä kun yhteisiin pelisääntöihin päästään.
Nollatuntisopimuksella voi myös ansaita tasan saman palkan kun muutkin työntekijät.
Niin mä ainakin olen tehnyt jo pitkään.[/quoteNo onnea sulle hei. Terveisiä meiltä, joita roikotetaan nollasopimuksella todella pienillä viikkotunneilla, ja parhaat tunnit tulevat lähinnä kerran vuodessa ruuhka-aikoihin.
Minä tiedän varmaan kymmeniä ihmisiä jotka tekee sillä paljon parjatulla nollasopparilla töitä 30-40 tuntia viikossa, ja on tehnyt sitä jo pitkään.
Joten otantasi tästä kymmenestä ihmisestä kertoo kaiken nollasopimuksella työskentelemisestä? Nollasopimuksella roikotetaan aika paljon ihmisiä ihan kirjaimellisesti nollatunneilla, eikä sitä asiaa kumoa se, että sinä tunnet yksitoista kummintutunkaimankoiraa, jotka työskentelevät täysillä tunneilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisin tökätä palavalla kepillä muurahaispesää!
Jännää miten 99% teistäkin ottaa tämän loukkauksena tai hyökkäyksenä.
Olen töissä ja silti koin tuon loukkaavaksi ja hyökkäykseksi. Eikös täälläkin naureskella joillekin työnhakijoille. Kaikki ei vain ole samallla viivalla. Osa kelpaa ja osa ei kelpaa. Mistä sen työnantajan päänsisään pääsee. Moni pääsee töihin suhteilla ja niillä joilla ei suhteita ole, on huomattavasti vaikeampi päästä mihinkään. Se suhde voi olla vaikka joku tutun tuttu tai opiskelukaveri työpaikassa.
Tuo on ihan validi pointti, minä sanoudun irti ko. kommenteista ja paheksun ilkeilyä. Emme me kaikki tulonsiirtoja vastustavat ole ilkeitä. Minä en ainakaan halua pilkata ketään mistään erilaisuudesta. Olen itse aika tunteeton, meitä on moneksi. Mä yritän tajuta herkempiä ja toivon, että he saa edes hitusen sitä vahvuutta mitä taas toisilla on. Mutta aikuiseksi pitää kuitenkin kaikkien kasvaa. Piittaamattomien kovisten ja empaattisten herkkisten. Itsensä kanssa pitää pärjätä ja vähän muidenkin, koska tarvitsemme toisiamme joka tapauksessa.
Mä en vaan usko, että viranomaiset ja "hyvinvointi"koneisto ratkaisee ihmisten välejä. Lähinnä se ruokkii individualismia.
No mikä on sinun esityksesi vaihtoehtoisesta toimintamallista vs. "hyvinvointi"koneisto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian vanha, opiskellut väärää alaa, ja en halua nollatuntisopimusta (jotka pitäisi muutenkin kieltää, samoin kuin puhelinmyynti).
EI nollatuntisopimuksia saa tai tarvitse kieltää. Mutta ihmisiä ei pitäisi velvoittaa reagoimaan niihin. Opiskelijoille ja muille pientä lisätuloa haluaville nuo sopimukset ovat todella hyviä kun yhteisiin pelisääntöihin päästään.
Nollatuntisopimuksella voi myös ansaita tasan saman palkan kun muutkin työntekijät.
Niin mä ainakin olen tehnyt jo pitkään.[/quoteNo onnea sulle hei. Terveisiä meiltä, joita roikotetaan nollasopimuksella todella pienillä viikkotunneilla, ja parhaat tunnit tulevat lähinnä kerran vuodessa ruuhka-aikoihin.
No mitäs ongelmaa tuossa on? Jos sun tunnit ei riitä kattamaan elämisen kuluja niin saathan sä työttömyystuet päälle. Niin mäkin olen saanut. Olen tehnyt nollatuntisopparilla jo pari vuotta töitä ja useimpina kuukausina saan töistä ihan normi tulot, mutta hiljaisempina kuukausina saan sovitellun työttömyystuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.
Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.
Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.
Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.
Miten voisin muuttaa, kun mulla on koti ja perhe täällä? Mies ja kouluikäiset lapset? Ei tunnu kovin kannattavalta asua viikot toisella paikkakunnalla ja päivään pitäisi saada aikaa perheellekin. Jos olisin sinkku, niin toki olisin jo muuttanut.
Sitten ei auta valittaa, jos ei ole valmis yhtään tekemään mitään. Itse kun menin kolmannelle luokalle kansakouluun (8-vuotiaana), menin jo kolmanteen kouluun. Ei se minua ole pilannut, 58 vuotta on takana ja hyvin menee. Ei ne lapset siitä rikki mene jos koulu ja kaverit vaihtuu. Kodin voi pistää vaikka vuokralle ja muuttaa vuokralle toiseen kaupunkiin. Mutta turha näitä on löpistä, aina teillä on joku syy, mutku ja mutku. Siinä se vika, miksi ette työllisty. Töissä vaaditaan reipasta otetta ja toimeen tarttumista.
Mitä hittoa? Miehenikö pitäisi sitten jättää se menestyvä yrityksensä ja muuttaa vaimon työn perässä? Vai tosiaanko olet sitä mieltä, että molempien työn takia perheen pitäisi asua erillään?
Minä olen sitä mieltä, että pärjännette miehen rahoilla eikä kannata muuttaa.
Tai voit ottaa jotain pientä/helppoa duunia lisäksi itsellesi.Kaikkea ei voi saada.
En minä sitä avioliittoanne silti halua olla kustantamassa. Ymmärrän oikein hyvin, että haluatte pysyä siellä, mutta omilla rahoilla tietysti.”Voit ottaa jotain pientä ja helppoa duunia itsellesi”.
Voit ottaa?
Eikö tässä nyt ole 26 sivua jauhettu siitä, kuinka helppoakin duunia ei noin vain ”voi ottaa”?
Ja mitä rahaan tulee, olen oikeutettu peruspäivärahaan ihan siinä missä muutkin. Haen töitä jatkuvasti, kuten suurin osa muistakin työttömistä.Kyllä töitä on tarjolla, mutta nirppanokkaiset kermaperseet ei kelpuuta puhelinmyyntiä, mainostenjakoa sun muuta.
Eikä edes suostu tekemään työtään ilmaiseksi työkokeiluna! Kyllä on niin nirppanokkaista, kun palkkaakin kehtaavat vaatia...
Mainostenjaosta saa aina palkkaa, ja puhelinmyynnissäkin pääsee provikoille jos edes vähän viitsii yrittää. Ja mitä kauemmin alalla on, sitä paremmiksi taidot karttuu ja tilipussi paksuuntuu.
Kaikissa ei ole ainesta huippumyyjäksi, mutta kenestä tahansa voi tulla kelvollinen myyjä, joka pystyy elättämään itsensä palkallaan. Mutta kermaperseiltä puuttuu kärsivällisyys ja pitkäjänteinen ajattelu, ja ne odottaa pääsevänsä heti käsiksi isoihin rahoihin.
Mainostenjaosta työnmäärä on todella iso palkkaan nähden, eli tällä työllä ei todellakaan itseään elätä. Ja puhelinmyynti btw on yksi niitä aloja, joilla on erittäin isoja työsuojelullisia ongelmia lähtien jo palkanmaksusta (toisin sanoen yleistä on, että teet 8 tunnin päivän etkä saa lainkaan palkkaa).
Toki tuo kermaperse-argumentti on niin laiha, ettei koko kommenttiin viitsi sen enempää pureutua. Pulushakkia, u know...
Mainostenjako oli esimerkki pienestä ja helposta duunista, jota on usein tarjolla. Sen voi yhdistää muihin töihin tai yrittäjyyteen tai sillä voi täydentää puolison tuloja.
Ja btw, puhelinmyynnistä annetaan usein yksipuolisen negatiivinen kuva, vaikka alalla on paljon rehellisiäkin firmoja. Kannattaa ottaa myös palkan määräytymisestä etukäteen selvää, jotta välttyisi turhilta pettymyksiltä. Mutta kermaperseille on liian kiusallista myöntää, että puhelinmyynti on varteenotettava vaihtoehto, joten kaikki huomio kiinnitetään niihin jotka kokee tulleensa huijatuiksi ja hyväksikäytetyiksi alalla.
Puhelinmyynnin "kuva" on muodostunut julksiuuteen tulleista tapauksista, joissa työntekijälle ei ole jäänyt palkkaa käytännösääs lainkaan. Yhden tullessa julkisuuteen asian tiimoilta, ovat muutkin uskaltautuneet samaan. Se on kuva on aivan oikea.
Fiksu ihminen ymmärtää myös, että kaikista ei ole huijaamaan vanhuksia puhelinmyynnillä. On olemassa sellainen käsite kuin moraali, joka esim. minun kohdallani tarkoittaa sitä, että en voi tietoisesti huijata ketään. Jos joutuisin työttömäksi, en taatusti kykenisi puhelinmyynnillä tienaamaan lainkaan, vaikka tällä hetkellä tienaan erittäin hyvää palkkaa myynnin ja markkinoinnin korkeassa asiantuntijatehtävässä. (nyt saikulla, tapaturman johdosta liikuntarajoitteinen)
Olen muuten itse joutunut uhkaamaan näitä "yrityksiä" kuluttajaoikeudella muistisairaan äitini hyväksikäytön johdosta, joten kokemusta on siltäkin puolelta.
Sinulla ei siis ollut tarjota minkäänlaisia oikeita ja todellisia ratkaisuja työttömyysongelmaan.
Katsokaa, mikä on työttömyysaste esim. Kreikassa tai Espanjassa. Ei meillä ole (vielä) mitään suurta hätää. Ihmiset on vaan nyt kouluttautuneet väärille aloille, ja töitä ei enään niiltä löydy, tai ainakaan sillä hinnalla mitä normipalkkainen suomalainen firmalle kustantaa. Muualla tehdään sama homma halvemmalla.
Sanoisin, että pitää olla valmis kouluttautumaan uusiksi, muuttamaan työn perässä, ja joustamaan muutenkin vaatimuksissaan. Ikävää, mutta tässä tilanteessa totta. Siis minun mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työstä pitää saada palkka jolla pärjää, ei sitä että voisi ostaa ylimääräistä, vaan niin että pystyy kattamaan asumiskulut, ruoan ja terveydenhoitomenot.
Miten niin pitää?
En pane ajatusta pahakseni sinänsä, mutta kenen se riittävä palkka pitää maksaa?
Miten paljon työntekijän pitää tehdä työtä, että hän on oikeutettu saamaan em. riittävän palkan?
Onko hän velvoitettu johonkin muuhun? Kouluttautumiseen esimerkiksi? Siis palkan vastineeksi?Entä, jos ei saa riittävää palkkaa? Mitäs sitten tapahtuu?
Entä, jos ei pysty tarjoamaan riittävää palkkaa? Mitkä sanktiot?
Se on helppoa huudella trapetsilta, kun turvaverkko on viritetty alle. Voisiko kuitenkin vähän vaatia, että aaveellakin perusteltaisiin, mistä se palkka oikein sinne ihmiselle tupsahtaa, vai Jumalako sen maksaa?
Työn tekemisen ja palkan maksamisen idea on se, että toinen antaa työpanoksen ja toinen korvaa sen rahasummalla x. Jos tällä toisella ei ole varaa maksaa työpanoksesta rahasummaa x, liiketoiminta ei ole kannattavaa ja sitä ei tietenkään pidä sitten yrittääkään pyörittää. Yrityksen pitää olla kannattava samalla tavalla kuin työssäkäynnin pitää olla kannattavaa.
Yritys on kannattava minulle, mutta mistäs sulle saatais töitä. ?
Sitähän sä valitit. Että kukaan ei ota sua töihin..
Menipä taas ohi ja lujaa.
Sun ei ole kannattavaa palkata ketään sun yritykseen jos se yritys ei tuota niin paljon että sulla olis varaa maksaa sille työntekijälle sellainen kasa euroja että se vastaa sitä sen työntekijän työpanosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.
Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.
Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.
Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.
Miten voisin muuttaa, kun mulla on koti ja perhe täällä? Mies ja kouluikäiset lapset? Ei tunnu kovin kannattavalta asua viikot toisella paikkakunnalla ja päivään pitäisi saada aikaa perheellekin. Jos olisin sinkku, niin toki olisin jo muuttanut.
Sitten ei auta valittaa, jos ei ole valmis yhtään tekemään mitään. Itse kun menin kolmannelle luokalle kansakouluun (8-vuotiaana), menin jo kolmanteen kouluun. Ei se minua ole pilannut, 58 vuotta on takana ja hyvin menee. Ei ne lapset siitä rikki mene jos koulu ja kaverit vaihtuu. Kodin voi pistää vaikka vuokralle ja muuttaa vuokralle toiseen kaupunkiin. Mutta turha näitä on löpistä, aina teillä on joku syy, mutku ja mutku. Siinä se vika, miksi ette työllisty. Töissä vaaditaan reipasta otetta ja toimeen tarttumista.
Mitä hittoa? Miehenikö pitäisi sitten jättää se menestyvä yrityksensä ja muuttaa vaimon työn perässä? Vai tosiaanko olet sitä mieltä, että molempien työn takia perheen pitäisi asua erillään?
Minä olen sitä mieltä, että pärjännette miehen rahoilla eikä kannata muuttaa.
Tai voit ottaa jotain pientä/helppoa duunia lisäksi itsellesi.Kaikkea ei voi saada.
En minä sitä avioliittoanne silti halua olla kustantamassa. Ymmärrän oikein hyvin, että haluatte pysyä siellä, mutta omilla rahoilla tietysti.Ihan niin kuin sinä kustantaisit yhtään kenenkään avioliittoa. Kustanna nyt vaikka ensin ihan oma elämäsi ja lunasta kaikki se, mitä olet ihan itse saanut pelkästään syntymällä, saamalla terveydenhoidon ja kouluttautumalla, ehkä saattamalla omiakin jälkeläisiä maailmaan. Keskustellaan sitten uudestaan siitä, kuinka monen kansalaisen avioliiton sinä itse omilla rahoillasi maksat.
Että minua sieppaa tämä ainainen "minä olen nettoveronmaksaja" hapatus. Siinä kun yleensä unohdetaan kaikki se, mitä ME MUUT olemme maksaneet juuri sinun vuoksesi. Ja sepä tämän hyvinvointiyhteiskunnan pointti onkin, että veronmaksulla pyritään turvaamaan kaikkien säällinen hyvinvointi.
Taas yksi epärehellinen.. Maksan mielelläni koulutuksesta, vaikka se raha menee suurimmaksi osaksi muille.
Ei ole kenenkään tarvinnut elättää minua kuin omien vanhempieni. Ihan turhaan uliset siellä.
Jos tavallinen pienituloinen palkansaaja kustantaa yhden tyttiksen opiskelut, kun poikkis on niin saita.. Niin minä kustannan 17 tyttiksen opiskeluja.
Kaaviosta puuttuu tietenkin joku ökyrikas, mutta saat vapaasti lisätä sen sinne, jos löydät luvut.
Ei se minun ja pienituloisen saati elämäntapatyöttömän, joka asettuu kauas jonnekin miinuksen tuolle puolen, välistä etoa mihinkään muuta. Pointti on joka tapauksessa se, että tulonsiirrot nostavat veroprosenttiani.Eli toisin sanoen ajattelet, että kun maksat veroja, sinä voit päättää, mitä maksat ja kenelle? Anteeksi että rikon illuusiosi. Maksat ihan samat verot kuin me muutkin, samoihin asioihin, eikä sieltä valikoida itselle mieluisia kohteita kuin rusinoita pullasta. Tervetuloa hyvinvointiyhteiskuntaan, jossa hyvinvointi kuuluu myös heille, joista et niin erityisemmin pidä.
Et todellakaan ole vain vanhempiesi elättämä, vaan _me_ kaikki olemme pitäneet huolta siitä, että sinun äitisi on saanut sinut synnyttää turvallisesti maailmaan, ja olet saanut asianmukaisen terveydenhoidon selvitäksesi elämässä. Niitä ei todellakaan ole kustantaneet vain sinun vanhempasi. Poisluettuna tietenkin se vaihtoehto, että sinun äitisi on synnyttänyt sinut yksin pimeässä saunan lauteilla, etkä ole saanut mitään rokotuksia, et mitään yhteiskunnan tukemaa terveydenhuoltoa jne. Sallinet että epäilen tätä. Eli parempi, että pidät ensin huolta vain siitä, että olet nyt kustantanut ihan omasi, ja perheesi elämän - keskity vasta sitten meihin muihin, jotka ihan yhtä lailla maksamme veroja jokapäiväisestä elämästämme.
Ja hei: me teemme tätä siksi, että kaikilla tässä maassa olisi säälliset olot. Ei siksi, että sinä saisit vähän isomman Audin pihaasi.
Minulla ei ole varaa autoon ollenkaan.
En ole väittänyt, etten olisi saanut terveydenhuoltoa ja rokotuksia. Me kaikki olemme. Kysyn miksi minun pitää maksaa siitä enemmän kuin naapurin Jaskan? Miksi minun verolapussa lukee 30000 euroa ja Jaskan verolapussa lukee 5000 euroa.
Miten voit millään väittää, että 30000 ja 5000 ovat saman verran?Tulonsiirrot on valtava menoerä, mutta myös moraalisesti kestämätön, koska se on elättämistä. Kyllä ihmisen pitää tehdä sen verran, että itse ne sponsorinsa hankkii, jos ei muu auta.
Näin avoimesti kerroit meille, että et ymmärrä verotuksestamme oikeastaan mitään.
Verotuksemme pääpaino EI ole tuloverotuksessa, vaan välillisissä veroissa, jotka ovat tasaveroja.
Valtion verotuloissa välillisistä veroista kerättävä summa on jo suurempi kuin palkoista kerättävät verot.
Käytännössä se tarkoittaa, että pienituloisen kokonaisveroaste on jopa yli 70 %; pienituloinen maksaa vähemmän valtionveroa, mutta saman verran kuin sinä noita tasaveroja. Tuloihin suhteuttuna pienituloinen maksaa siis huomattavasti enemmän kuin esim. minä, melko suurituloinen palkansaaja.
Tulovero on ainoa progressiivinen veromme ja tuloverotusta on jatkuvasti laskettu 90-luvun puolivälistä lähtien. Me suurempituloiset olemme olleet hyötyjinä.
Puhutaanko ihan oikeasta epäkohdasta, siitä, joka saa aikaan sen, että meidän kokonaisveroasteemme on yksi maailman korkeimmista?
Suuret pääomatulot.
Niiden avulla on hyvin helppo minimoida veronmaksu. Valitettavasti näin tapahtuukin, laillisesti. Pääministeri itse näyttää vakuutuskuorineen esimerkkiä.
VAkuutuskuorien käyttäminen on kallista, joten se kannattaa vain silloin, kun on kyse oikeasti suurista pääomatuloista. Meikäläisen 200 000 euron sijoitussalkulla sen käyttäminen olisi aivan liian kallista suhteessa pääomatuloihini. Niinpä me piensijoittajat olemmekin tilastojen mukaan ainoita, jotka maksamme pääomatuloverot säädetyn prosentin mukaisesti.
He, joilla olisi varaa maksella veroja, eivät niin tee.
Lisäksi heidät on vapautettu yhdestä suurimmasta verostamme, eli kunnallisverosta, kokonaan. He ja heidän perheensä kuitenkin käyttävät kunnallisveroilla tuotettuja julkisia palveluita (mm. päiväkoti, koulut jne.) siinä missä me muutkin. Heille se on ilmaista. Me muut, palkansaajat ja eläkeläiset, maksamme nuo palvelut heidän puolestaan toistuvissa kunnallisverojen korotuksissa.
Verotuksen tarkoitus on tasoittaa tuloeroja. Se toimii koko ajan huonommin, koska ihmisten tukia ja etuuksia on leikattu jatkuvasti. Yhteiskunnan palkkasumma ei kasva, ei ole kasvanut useaan vuoteen. Pääomatulot ovat kasvaneet reippaasti, mutta niistä ei saada vastaavaa määrää verotuloja verosuunnittelun johdosta.
Viimeisimmät OECD:n ja IMF:n tutkimukset osoittavat, että liian suuriksi kasvaneet tuloerot ovat jo talouskasvun este. (Suomen Pankin nettijulkaisu "euro ja talous") Suomen kohdalla se tarkoittaa, että olemme OECD:n arvion mukaan menettäneet 9 % talouskasvua . Kyse on siis erittäin merkittävästä asiasta.
Lisää toki kaavaan tasaverot, erotus ei siitä pienene miksikään. Suhteellinen ei ole absoluuttista ja pahoittelen, että itsekin käytin ensin suhteellista eroa. Tuossa edeltävässä kommentissa on kuitenkin se käytännön erotus, minun ja naapurin Jaskan välillä.
Jaskasta puheenollen. Hän käy siis töissä, enkä minä ole hänelle ollenkaan katkera, mutta minulla on muitakin naapureita.
Toinen naapurini on nimeltään Ahti, ehkä sinäkin tunnet hänet. Hän ei käy töissä ollenkaan, ei ole koskaan ollut. Hän on ehkä vielä köyhempi kuin Jaska, koska Jaskalla näkyy olevan varaa ryypätä. Ahti taas ei kunniallisena ihmisenä ryyppää ollenkaan. Minäkin olen raitis mies ja arvostan sitä, mutta silti Ahdin elämäntyyli häiritsee minua enemmän kuin Jaskan. Jaska on antanut työpanoksen ja kantanut kortensa kekoon. Ahti ei tee mitään. Jopa vaikka hänellä on jopa yhtä suuri perhe kuin minulla, mikä ei toki ole tavallista.
Sano mitä sanot. Ahti on kuormastasyöjä ja pummi. Ei millään sanakikkailulla ja selityksillä voi muuttaa sitä, että koen epäoikeudenmukaiseksi, maksaa 30000 tuloveroa, kun toinen ei tee mitään. Pyydän kuitenkin, että kerrot kuka ne tulonsiirrot sinun mielestäsi maksaa, jos edes näillä minun maksamilla veroilla ei pääse nimittämään itseään nettomaksajaksi. Itsehän sanot, ettei rikkaatkaan muka maksa veroja. Kuka ne sitten maksaa? Jos Jaska ne maksaa, niin luulisi häntäkin harmittavan, ei nimittäin elä kovin leveästi...
Ja eikä tämä sinun logiikkasi johda siihen, että palvelut+tulonsiirrot eli hyvinvointiyhteiskunta on paisunut liian suureksi, kun maksajiakin on niin vaikea löytää. ?
Selitys 1: Kohtaanto-ongelma. Työpaikat ovat Etelä-Suomessa, koti ja perhe vaikkapa Itä-Suomessa, jossa myös puolisolla työpaikka. Minä en ainakaan syyllistä ketään siitä, että ei halua jättää puolisoa selviämään arjesta yksin mahdollisten lasten kanssa. Kahdesta kodista voi tulla myös kustannuksia.
Selitys 2: Työnteko ei kannata. Työmatkakulut tai asunnon vuokraaminen toiselta paikkakunnalta voi tulla niin kalliiksi, että työtä ei kannata ottaa vastaan, etenkin jos se on lyhytkestoinen.
Selitys 3: Osaaminen. Kaupan kassalle on tarjolla töihin opiskelijoita/merkonomeja/tradenomeja yllin kyllin. Miksi työnantaja valitsisi esimerkiksi DI:n tai maisterin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisin tökätä palavalla kepillä muurahaispesää!
Jännää miten 99% teistäkin ottaa tämän loukkauksena tai hyökkäyksenä.
Olen töissä ja silti koin tuon loukkaavaksi ja hyökkäykseksi. Eikös täälläkin naureskella joillekin työnhakijoille. Kaikki ei vain ole samallla viivalla. Osa kelpaa ja osa ei kelpaa. Mistä sen työnantajan päänsisään pääsee. Moni pääsee töihin suhteilla ja niillä joilla ei suhteita ole, on huomattavasti vaikeampi päästä mihinkään. Se suhde voi olla vaikka joku tutun tuttu tai opiskelukaveri työpaikassa.
Tuo on ihan validi pointti, minä sanoudun irti ko. kommenteista ja paheksun ilkeilyä. Emme me kaikki tulonsiirtoja vastustavat ole ilkeitä. Minä en ainakaan halua pilkata ketään mistään erilaisuudesta. Olen itse aika tunteeton, meitä on moneksi. Mä yritän tajuta herkempiä ja toivon, että he saa edes hitusen sitä vahvuutta mitä taas toisilla on. Mutta aikuiseksi pitää kuitenkin kaikkien kasvaa. Piittaamattomien kovisten ja empaattisten herkkisten. Itsensä kanssa pitää pärjätä ja vähän muidenkin, koska tarvitsemme toisiamme joka tapauksessa.
Mä en vaan usko, että viranomaiset ja "hyvinvointi"koneisto ratkaisee ihmisten välejä. Lähinnä se ruokkii individualismia.
Et siis usko hyvinvointivaltioon, vaikka todennäköisesti olet nykyisessa asemassasi juuri hyvinvointivaltion tarjoamien mahdollisuuksien johdosta, mm. ilmainen koulutus. Melkoinen paradoksi.
Haluat siis kieltää muilta samat mahdollisuudet, jotka sinua edeltävä sukupolvi tarjosi sinulle.
Vaikuttaa siltä, että et edes tiedä, mitä tulonsiirtoja olet itse saanut - ja saat ja tulet saamaan.
Vaikuttaa myös siltä, että kuvittelet tulonsiirtojen olevan vain tytöömyyskorvauksia ja toimeentulotukea.
Tosiasiassa ne ovat sieltä tulonsiirtojen pienimmästä päästä.
Valtion sosiaalimenoista 40 % syntyy vanhuudesta (eläkkeet +vanhuspalvelut). Näitä tulet itsekin kuluttamaan jossain vaiheessa.
23 % syntyy sairauksien- ja terveydenhoidosta. Mukana myös sinun terveuydenhoitosi, esim. työterveyshuollon kautta, jota verovaroista tuetaan merkittävästi. Tai sitten KEla-osuus yksityisen käytöstä omalla rahalla, jos et julkisia ole käyttänyt. Saatat kyllä joutua käyttämään, jos sairastut erikoissairaanhoitoa vaativalla tavalla.
Perhe ja lapset vievät 10 %. Mm. lapsilisät, jotka ovat kaikille samansuuruiset. Sinullekin. Äitiyspäivärahat , jotka ovat ansiosidonnaisia, eli suurempituloinen saa tulonsiirtoina korkeampaa päivärahaa. Tuki sekin.
Toimintarajoitteisuus 10 %. Vammaiset ja heidän palvelunsa ym.
Työttömyyden hoitomenot 8,4 %. Sisältää korvauksien lisäksi mm. TE-keskusten tilakustannukset.
Toimeentulotuen osuus on 2,8 % kaikista sosiaalimenoista.
Suomen verovaje, eli keräämättä jäävät verot arvioidaan 5 mrd:n suuruiseksi.
Sillä rahalla saisi alennettua kaikkien verotusta merkittävästi. Vain halu puuttuu saada kaikki maksamaan veronsa säädetyn mukaisesti.
Tottakai sen saa sanoa. Kyllä teollisuustyöstä työttömäksi jääneet tietävät itsekin, että heidän osaamiselleen ei enää ole kysyntää. Herääkin kysymys, miksi hallitus ei halua räätälöidä heille sopivia koulutuksia?
2014 uudistettiin verotusta siten, että jakamattoman voiton verotus keveni, jaetun voiton kasvoi, eli kokonaisverotus säilyi samana. Tämäkään ei innostanut investoimaan.
Elinkeinoelämän keskusliiton teettämä Pk-toimintaympäristökysely kertoo, että suomalaisista yrityksistä puolet pyrkii vain säilyttämään nykyisen kokonsa ja markkina-asemansa. Tämä on huolestuttavaa.
Miksi yritysten sitten tulisi pyrkiä kasvamaan?
Jos yritys ei kasva, syö palkkojen ja muiden kustannuksien nousu yrityksen kannattavuuden. Näin yritys ajautuu ennemmin tai myöhemmin vaikeuksiin.
Pyrkimys kasvun tekemiseen pakottaa yrityksen panostamaan myyntiin, ja myynnin haasteet opettavat yritystä kehittymään jatkuvasti paremmaksi. Ilman myynnin kehittämistä koko yritys näivettyy.
Yrityksen kasvu on henkilöstön ja muiden tuotannontekijöiden kasvun summa. Tällä tarkoitan paitsi määrää myös laatua. Tekemisen laatu menee eteenpäin, kun yritys pyrkii kasvamaan ja laadun parantuminen tuo taas lisää kasvua.
Kasvava yritys työllistää enemmän ihmisiä, investoi tuotekehitykseen, tarvitsee isompia toimitiloja, käyttää runsaammin muiden yrityksien palveluita ja maksaa enemmän veroja.
Bisneksen tekemisen luonnonlaki on, että markkinat syövät elävältä ne yritykset, jotka eivät pysty kasvamaan.
Yrityksien kasvuhaluista riippumatta markkinoinnin osaamisen ja investointien puute on keskeinen kasvun este Suomessa.
Ja tästä pääsemmekin sitten siihen toiseen oleelliseen asiaan; investoimattomuus tarkoittaa tuottavuuden laskua.
On se kumma, että 8 mrd:n vuotuiset yritystuetkaan (VATT.n laskelma) eivät ole johtaneet investointeihin.
Herääkin kysymys, tulisiko yritystuillekin rakentaa vastikkeellinen "aktiivimalli".