Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin paljon työttömiä? Miksi ei saa töitä? En veetuile, haluan että selitätte!
19.12.2017 |
Itse aloitin työt 18-vuotiaana, nyt ikää 27 ja töitä olen saanut aina kun olen hakenut. Olen ollut kahviloissa, kaupassa ja tarjoilijana sekä pienen hetken puhelinmyyjänä (oli paskaa). Samalla kun olin kaupassa, opiskelin itseni sh amk ja työllistyin heti valmistumisen jälkeen ja niissä hommissa olen ollut nyt kaksi vuotta kahdessa eri paikassa. Jokaiseen paikkaan mihin olen hakenut olen myös päässyt. Ei se kahvilatyö tai kauppa ehkä mukavinta mahdollista ole, mutta jos ongelma on työttömyys niin miksi ei vaikkapa kaupan kassalle pääse? Vai onko vaatimukset sitten niin korkealla? Missä vika? Myöskään tutuistani kukaan ei ole jäänyt työttömäksi, jokaiselle löytynyt jotain.
Selittäkää siis tyhmälle, miksi työtä ei löydy, vai ollaanko vaan nirsoja.
Kommentit (519)
Vierailija kirjoitti:
Onko joku perehtynyt osuuskuntatoimintaan? Olen ymmärtänyt, että osuuskunnassa työtönkin voi tehdä töitä ilman, että sieltä mahdollisesti saatava tulo vaikuttaa tukiin, jos se kirjataan oikein. Olisiko tyyliin, että hommaa kohdellaan pääomatuloina tms?
Tietääkö joku tarkemmin?
Ei ole vaan kohdellaan yrittäjänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömän on vaikeampi saada työpaikkaa kuin työpaikan vaihtajan. Monessa haastattelussa olen nyt ollut muutaman kuukauden sisään, nenän vartta pitkin on kyselty miksi minulla on niin monta lyhytaikaista määräaikaista työtä ollut. Yksi kysyi olenko saanut edellisestä paikasta potkut koeajalla kun määräaikainen työ kesti 4 kuukautta ja viikon. Yhdessä haastattelussa haastattelija kysyi onko kaikki työni olleet työkkärin kautta ku on eri aloilta lyhyitä pätkiä. Yksi jankkasi yli viisi minuuttia etteikö minulla todella ole ketään suosittelijaa, ja itse kaivoi koneeltaan edellisen työpaikkani esimiehen ja sanoi, että kyllä hän nyt vain soittaa tuolle. En viitsinyt antaa ed. esimieheni numeroa, koska en ole häneltä kysynyt voiko toimia suosittelijanani. Ja toisekseen koin sen hieman outona asiana, koska olemme keskustelleet hänen kanssaan siitä, jos tulisin mahdollisesti tähän edelliseen paikkaani uudelleen töihin, vielä ei kuitenkaan olla päästy puusta pitkään siinä asiassa, joten olen hakenut myös muita paikkoja.
Viimeisimpään hakemaani paikkaan, mistä työnantaja vaivautui ilmoittamaan, että en tullut valituksi, oli tullut yli 200 hakemusta. Siksi olen edelleen työtön.
Vierailija kirjoitti:
"Olen kyllä eri mieltä oppisopimuksen kustannuksista. Meidän alallamme (sähkäri), vaatii jatkuvaa valvontaa eli käytännössä menisi hyväntekeväisyydeksi. Joko kaveri seuraa mua tai mä kaveria ja jos hommat venyy harjoittelijan takia ei asiakas sitä ylityötä ole maksamassa, se on varma. Mietipä mitä itse maksaisit, vaikka kiukaan kytkennästä.?
Toki firmoillakin on yhteiskuntavastuuta, mutta onhan tuo iso kuluerä."
Mitäs mieltä olet siitä, että työtön (epätoivoinen) ihminen hankkii työharjoittelupaikan, jossa tekee työtä ilmaiseksi eli käytännössä hyväntekeväisyyyttä? Toki harjoittelija saa nimelliskorvauksen HARJOITTELUSTAAN, mutta aika monet teetättävät harjoittelijalla täyspäiväistä työtä - vieläpä alalla, missä harjoittelijalla on alan pätevyys, koulutus ja työkokemus.
Kenen hyväntekeväisyydestä on loppujen lopuksi kyse? Tietenkin työttömän, jota työharjoittelusysteemin hyväksikäyttää härskisti! Oletko kuullut, että työharjoittelun jälkeen esim. maisteri työllistyisi?
Jaa-a. Minulla oli omalla työmaalla sähkäri jonka apupoikana toimin. Tein kyllä hommia itsenäisesti tosi paljon ja sähkäri vaan kävi tarkastamassa lopputuloksen. Kyllä minusta selkeästi hyötyä oli ja opin myös tosi paljon, vaikka sähkötöitä tehtiinkin vain ehkä viikon päivät.
Mutta joo riippuu työmaasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen seuraillut muutamaakin tapausta, joissa yrittäjäksi kykenemätön on kaikesta huolimatta ja viranomaisten kannustuksella ryhtynyt yrittäjäksi. Ei. Jos ei ole oikeasti tajua liiketoiminnasta, suunnitelmallisuutta ja rahanlaskutaitoa, ei vaan kannata.
Eikä tule veronmaksajille sen halvemmaksi, koska veroista ne starttirahat, mahdolliset yritystuet ja -tukipalvelut sekä jälkihoidot kuitenkin maksetaan. Kenties jää vielä verorästejä ja tulee turhia käräjäreissuja. Puhumattakaan siitä, että taitamaton yrittäjä ehtii jonkin aikaa tarjota huonoa tuotetta / palvelua, ei pysty kilpailemaan kuin hinnalla ja vaikeuttaa siten alansa muiden yritysten toimintaa.
Yhelle tämmöiselle tein jonkin aikaa töitä, kun oli kaveri ja piti jeesata pulasta. Palkkaa ei pystynyt maksamaan lopulta senttiäkään, joten palkka ja sivukulut hoituivat Palkkaturvan kautta veronmaksajien piikkiin. Onnea vaan takaisinperinnän kanssa...
Se, joka ei koskaan tee virheitä, ei todennäköisesti tee mitään muutakaan. Hautaudutaan poteroihimme, suljetaan ovet ja ikkunat, pelottaa! Saatanhan tehdä jonkun virheen!
Parempiko olisi ollut jäädä kotiin laakereilleen makaamaan?
Yrittäminen, epäonnistuminen ja virheistä oppiminen on oma juttunsa. Se ei ole sama asia kuin yrittämään kyvyttömien ihmisten kannustaminen yrittäjyyteen yrittäjyyden vuoksi ilman kunnollista bisnesideaa ja edes auttavaa liiketoimintasuunnitelmaa. Tajuat tämän kyllä itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osuuskunnan kautta ei määrity yrittäjäksi kunhan osuuskunnasta on koko ajan vähintään 7 jäsentä. Jos alle 7 jäsentä osuuskunnassa, kaikki jäsenet saavat yrittäjästatuksen.
Vierailija kirjoitti:
Osuuskunnan kautta ei määrity yrittäjäksi kunhan osuuskunnasta on koko ajan vähintään 7 jäsentä. Jos alle 7 jäsentä osuuskunnassa, kaikki jäsenet saavat yrittäjästatuksen.
Totta, ainakin toistaiseksi. Kannattaa kuitenkin ennen osuuskunnan perustamista tai sellaiseen liittymistä selvittää, miten oma työttömyyskassa suhtautuu asiaan. Kassoissa on eroja, ja siellä puolen on ilmennyt enenevästi haluja määritellä osuuskuntaan työsuhteessa oleva yrittäjäksi. Mikä on mielestäni tyhmää, koska sillä jälleen kerran vaikeutettaisiin ihmisten mahdollisuutta ottaa vastaan kaikki mahdolliset työkeikat ilman, että toimeentulo vaarantuu.
http://otlehti.pellervo.fi/2017/10/18/vakuutusoikeus-linjaa-tyoosuuskun…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herranjumala, kyllä teillä hemmetin hyviä syitä löytyy, löytyy myös nöyryyttä alistua kurjuuteen ja oravanpyörään, vaan ei rahtustakaan halua ja tahtoa! :D No, mädäntykää sitten laaja-alaisine näkemyksinenne sinne ikijuurillenne velkaisiin perheasuntoihinne, joissa lapsille ei koskaan tule mielenterveysongelmia, ja älkää herranjumala vaan tehkö ikinä mitään, ettette vaan tee nöyryyttäviä virheitä ja millään ei näin ollen ole yhtään mitään negatiivista vaikutusta mihinkään. Onneksi olette päättäväisyyden ja uhriutumisen vimmassanne oikeassa kaikissa näissä yhteiskunnallisissa haasteissa, joita ylitsepääsemättömiksi ongelmiksikin voi kutsua, samalla kun marttyyrin kyynel silmäkulmastanne tipahtaa kun Herrat Päättäjät, Jyrmyautoriteetit ja
Wiisaat Arkadianmäen Ukot nipistävät kolmekymppiä työttömyystuista ("yleislakko! barrikaadelle! eiku... emmäjaksa, kauhee vaiva")No se on morjens, hauskaa elämää! o/ Onneksi en ole te!
Tämä loukkaantunut hällävälismivaihe on aina hauska sen jälkeen, kun hyvät argumentit loppuvat. Ihmisen sanavarastosta tulee tällöin yllättävän elävää jopa melodramaattisella tasolla. :--)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.
Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.
Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.
Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.
Miten voisin muuttaa, kun mulla on koti ja perhe täällä? Mies ja kouluikäiset lapset? Ei tunnu kovin kannattavalta asua viikot toisella paikkakunnalla ja päivään pitäisi saada aikaa perheellekin. Jos olisin sinkku, niin toki olisin jo muuttanut.
Sitten ei auta valittaa, jos ei ole valmis yhtään tekemään mitään. Itse kun menin kolmannelle luokalle kansakouluun (8-vuotiaana), menin jo kolmanteen kouluun. Ei se minua ole pilannut, 58 vuotta on takana ja hyvin menee. Ei ne lapset siitä rikki mene jos koulu ja kaverit vaihtuu. Kodin voi pistää vaikka vuokralle ja muuttaa vuokralle toiseen kaupunkiin. Mutta turha näitä on löpistä, aina teillä on joku syy, mutku ja mutku. Siinä se vika, miksi ette työllisty. Töissä vaaditaan reipasta otetta ja toimeen tarttumista.
Mitä hittoa? Miehenikö pitäisi sitten jättää se menestyvä yrityksensä ja muuttaa vaimon työn perässä? Vai tosiaanko olet sitä mieltä, että molempien työn takia perheen pitäisi asua erillään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.
Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.
Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.
Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.
Miten voisin muuttaa, kun mulla on koti ja perhe täällä? Mies ja kouluikäiset lapset? Ei tunnu kovin kannattavalta asua viikot toisella paikkakunnalla ja päivään pitäisi saada aikaa perheellekin. Jos olisin sinkku, niin toki olisin jo muuttanut.
Sitten ei auta valittaa, jos ei ole valmis yhtään tekemään mitään. Itse kun menin kolmannelle luokalle kansakouluun (8-vuotiaana), menin jo kolmanteen kouluun. Ei se minua ole pilannut, 58 vuotta on takana ja hyvin menee. Ei ne lapset siitä rikki mene jos koulu ja kaverit vaihtuu. Kodin voi pistää vaikka vuokralle ja muuttaa vuokralle toiseen kaupunkiin. Mutta turha näitä on löpistä, aina teillä on joku syy, mutku ja mutku. Siinä se vika, miksi ette työllisty. Töissä vaaditaan reipasta otetta ja toimeen tarttumista.
Mitä hittoa? Miehenikö pitäisi sitten jättää se menestyvä yrityksensä ja muuttaa vaimon työn perässä? Vai tosiaanko olet sitä mieltä, että molempien työn takia perheen pitäisi asua erillään?
Merimiehetkin seilaa ympäriinsä. Ei niillä lapset ole siellä mukana.
Vierailija kirjoitti:
Ravintola-alalla jatkuvasti pulaa tekijöistä. Vuokrafirmaan vaan haastatteluun ja sieltä pääsee kyllä vaikka heti tiskaamaan. Muuta koulutusta tarvitse kuin hygieniapassin. Siitä sitten vaan eteenpäin uralla vaikka keittiöpäälliköksi asti, jos kiinnostusta on. Ei vaan noin fyysinen homma monelle kermaperseelle kelpaa. "Paskahommaa" on eräskin maisteri aikanaan tokaissut.
Toinen työllistävä ala on myyntityö. Onhan näitä muitakin, mutta kun aina vaaditaan heti kovaa palkkaa ja helppoa hommaa niin minkäs teet. Ei voida tehdä osa-aikatyötä, ei minkäänlaista joustoa työttömän työntekijän puolelta. Vakityö heti ja palkkaa pitää saada vähintään 3000 kk, muuten ei viitsitä työtä hakea.
Samat alat vuodesta toiseen kärsivät tekijäpulasta samaan aikaan kun tietyt työttömät sylkevät kattoon ja piereskelevät kotisohvillaan. Ehkä ihan hyvä juttu, että alkavat nyt kurittaa tällaisia loisia.
"Alalla on jatkuvasti pula tekijöistä" yleensä kertoo jotakin alastakin. Omalla alallani (ei ravintola- tai myyntiala) "huutavalla työvoimapulalla" tarkoitetaan sitä, että henkilöstö pidetään niin vähäisenä, ettei balanssi kärsi minkäänlaista heilahdusta. Näin ollen se "huutava pula" tarkoittaa armeijaa sijaisia, jotka ovat valmiita ampaisemaan töihin puolenkin tunnin varoajalla, ja töitä on tarjolla ehkä yhdeksi tai kahdeksi päiväksi. Ja tämä sijaisarmeija siis nimenomaan on sijaisarmeija, jota ei välttämättä ole tarkoituskaan vakinaistaa, vaan lähinnä tukemaan sen vakiporukan sairastelujen aiheuttamaa vajetta. Ja jotkut roikkuvat tässä tilanteessa pahimmillaan monia vuosia ihan riippumatta omasta ansiokkuudesta työntekijänä.
"Jousto" on myös siitä kiinnostava sanavalinta, että se tarkoittaa monille ihan eri asioita. Pahimmillaan "joustolla" on voitu kuitata ihan selviä työsuojelun vastaisia menetelmiä, maksamatta jääneitä palkkoja tai vaikka sitä, että työntekijää roikotetaan kostoksi nollatunneilla, kun hän ei ole pystynyt ottamaan vastaan parin tunnin työkeikkaa puolen tunnin varoajalla vastaan. Nykytyöelämä ei muuta olekaan kuin työntekijäpuolista joustoa, puhuttiinpa sitten nollasopimuslaisista, päiväkeikkalaisista tai kikyn puolituntista tekevistä lomarahastaan karhunosan menettäneistä työntekijöistä. Koskas saadaan sitä joustoa takaisin sieltä työnantajapuolelta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.
Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.
Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.
Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.
Miten voisin muuttaa, kun mulla on koti ja perhe täällä? Mies ja kouluikäiset lapset? Ei tunnu kovin kannattavalta asua viikot toisella paikkakunnalla ja päivään pitäisi saada aikaa perheellekin. Jos olisin sinkku, niin toki olisin jo muuttanut.
Sitten ei auta valittaa, jos ei ole valmis yhtään tekemään mitään. Itse kun menin kolmannelle luokalle kansakouluun (8-vuotiaana), menin jo kolmanteen kouluun. Ei se minua ole pilannut, 58 vuotta on takana ja hyvin menee. Ei ne lapset siitä rikki mene jos koulu ja kaverit vaihtuu. Kodin voi pistää vaikka vuokralle ja muuttaa vuokralle toiseen kaupunkiin. Mutta turha näitä on löpistä, aina teillä on joku syy, mutku ja mutku. Siinä se vika, miksi ette työllisty. Töissä vaaditaan reipasta otetta ja toimeen tarttumista.
Mitä hittoa? Miehenikö pitäisi sitten jättää se menestyvä yrityksensä ja muuttaa vaimon työn perässä? Vai tosiaanko olet sitä mieltä, että molempien työn takia perheen pitäisi asua erillään?
Merimiehetkin seilaa ympäriinsä. Ei niillä lapset ole siellä mukana.
On se kivaa, että työttömiltä viedään oikeus myös ehjään perhe-elämään. Aivan varmasti hallitus tulee vielä poistamaan työnhakumatkasäteen 80 km:sta kokonaan ja velvoittaa työttömät etsimään töitä pitkin poikin Suomea ihan viis siitä, onko perhettä tai ei. Ja sitten nämä jampat riemastuu, joiden suurin huoli työttömyydestä on se, että jonkun ei tarvitse herätä aamukuudelta, vaan nukkuu jopa aamu kahdeksaan minun!!!1 verorahoillani, kun minä!!!!1 olen nettoveronmaksaja!!!!1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä työllisyyskeskustelussa aina unohdetaan, että ihmisiä kyllä palkattaisiin, jos heistä olisi firmalle rahallisesti enemmän tuloa kuin menoa. Sitä voi jokainen kohdallaan miettiä. Tuoko työpanokseni työnantajalle enemmän rahaa sisään kuin palkkani sivukuluineen, joko suoraan tai välillisesti esim säästettynä aikana.
Jokainen yrittäjä osaa laskea tämän, suurin osa ihmisistä ei vaan halua tehdä työtä yrittäjäriskillä. Silti omaa arvoaan ja hyötyään kannattaa ihan jokaisen, myös työssä olevan, pohtia kriittisesti.
Työelämä menee muutenkin yhä enemmän siihen suuntaan, että vakityötä ei ole, vaan jokainen myy itseään ja osaamistaan tuntiperusteisesti. Voi hyvin olla, että 20 vuotta eteenpäin ei enää olekaan muunlaista työtä. Siihen kannattaa asennoitua, eikä jäädä haikailemaan menneitä.
Valitettavasi väitteesi ei pidä paikkaansa, vai mitä sanot niistä lukuisista suuria voittoja tahkoavista pörssiyrityksistä, jotka ovat voitoistaan huolimatta vähentäneet henkilökuntansa minimiin? Kolikon kääntöpuolella on sitten töihin jäljelle jääneiden sairastuminen työuupumukseen, jonka hintalappu yhteiskunnalle on merkittävä, vähintään 25 mrd, mutta jopa 40 mrd, lähteestä riippuen.
Suomessa mentiin reilut viisi vuotta niin, että keskivertoyritys ei investoinut edes pääoman kulumisen vertaa.
Asiaa hämmästeltiin, jopa EK:ssa, etenkin, kun rahoitusta oli tarjolla hyvin ja hyvinkin edulliseen hintaan.
Yritykset keskittyivät saneeraamaan toimintaansa investointien sijaan.
Tällöin ei voi odottaa myöskään talouskasvua, koska kasvun edelytyksenä on aina investoinnit.
Toisaalta myöskään tuottavuus ei kasvanut. Tuottavuutta selitetään usein noin, kuten sinäkin, eli työntekijän tuottavuudella, mutta työntekijöitä suurempi merkitys on tuottavuudessakin investoinneilla. Ja niitä kun ei ollut, ei myöskään tuottavuus kasvanut.
Yritykset keskittyivät jakamaan tuloksensa ulos ennätyssuurina osinkoina. Osingot todelllakin ovat olleet jo muutaman vuoden ajan ennätyssuuret.
Suursijoittajien lyhyet tuotto-odotukset ovat globaali ongelma. Tästä syystä yritykset eivät investoi ja hakevat voiton kasvua vain henkilöstöä vähentämällä.
Nyt, kun investointimme ovat viimein käynnistyneet, saamme myös talouskasvua. Investoimattomuus johti siihen, että kysynnän nyt kasvaessa yritykset eivät kykene tyydyttämään kysyntää, eli ne eivät kykene toimittamaan niin paljoa kuin asiakkaat haluaisivat ostaa. Myyvät siis ei-oota.
Jos investoinnit olisi hoidettu ajallaan, olisi tämänhetkinen talouskasvumme nykyistä vielä suurempaa.
Samoin tarjolla olevien työpaikkojen. Työttömyysongelmaa se ei kokonaan ratkaisisi, koska osalla työttömistä on osaaminen sellaista, että sitä ei enää tarvita.
Hallituskin suuressa tyhmyydessään leikkasi koulutuksesta, joten pikaista paranemista on turha odottaa.
Samaan aikaan yritykset myös lakkasivat kouluttamasta henkilökuntaansa, siitäkin huolimatta, että koulutuksesta on sovittu työmarkkinaratkaisuissa.
Ahneen lopun tiedämme kaikki. Nyt ennustetaan talouden globaalia romahdusta jo useammalta suunnalta.
Mitään ei ole opittu historiasta. Yhdysvallat vapauttaa finanssisektoria sääntelystä, vaikka edelliseen syvään lamaan ja pankkien kaatumiseen johti nimenomaan sääntelyn puute. Korjausliike tehtiin sääntelemälllä, nyt sitä taas vapautetaan.
Suomen 90-luvun lama oli samalla tavalla itse aiheutettu; kokoomus vaati rahoitusmarkkinoiden vapauttamista sääntelystä, mikä johti talouden ylikuumenemiseen, kasinotalouteen ja äärettömän syvään lamaan, jonka seurauksista kärsimme edelleen. Osa pitkäaikaistyöttömyydestäkin juontaa juurensa tuosta itse aiheutetusta lamasta. Samoin pysyvä ja kasvava köyhyys.
Tässä on toki paljon pointtia, mutta kommentoin nyt tuohon, mikä liittyi suoraan omaan kommenttiini. Kyllä se pörssiyrityskin palkkaa, jos saa suuremman hyödyn palkkaamisesta kuin palkkaamatta jättämisestä. Jos taas homma hoituu kuten nytkin, eikä lisäkasvua juuri tavoitella ainakaan investoinneilla, tällöin ei palkata. Nämä ovat lopulta hirveän yksinkertaisia asioita.
Pitkällä tähtäimellä tottakai järkevät investoinnit olisivat se, mikä kantaa. Googlella yms todellisilla jättikasvajillahan tuloksesta ihan hurja määrä investoidaan ja se sataa taas osakkeenomistajille arvonnousuna.
Investoidakaan ei vaan kannata vääränlaiseen osaamiseen. Sitä työttömissä on paljon, vaikkei sitä saisikaan sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvitteleppa itse itsesi työnantajana. Siis että Sinä omasta kukkarosta maksat palkan. Varmasti haluat rahoillesi vastiketta. Ei yrittäjä mieti haastattelutilanteessa tai hakemuksia lukiessaan mitään mutta kuin että yritys menestyy entistä paremmin kun palkkaa juuri Sinut. Kun kerran hakijoita on pilvin pimein, niin voi palkkaakin luvata ehkä jopa jokusen euron. Suomessa on yrittäjän niin älyttömän kallista palkata työntekijä, että jos viimepakosta joutuu työllistämään niin tekee sen niin, että saa työntekijän mahdollisimman halvalla ja mahdollisimman tuottavan. Eli yhtälö ei ole todellinen. Entäpä jos olisikin toisinpäin, niin kuin esim. Norjassa. Työntekijöistä pulaa joka sektorilla. Silloin ei mitään väliä paljonko palkkaa joutuu maksamaan kunhan vain saisi työntekijän jostain, vaikka naapurimaasta ja kielitaidottoman, osin osaamattoman. Suo siellä vetelä täällä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä työllisyyskeskustelussa aina unohdetaan, että ihmisiä kyllä palkattaisiin, jos heistä olisi firmalle rahallisesti enemmän tuloa kuin menoa. Sitä voi jokainen kohdallaan miettiä. Tuoko työpanokseni työnantajalle enemmän rahaa sisään kuin palkkani sivukuluineen, joko suoraan tai välillisesti esim säästettynä aikana.
Jokainen yrittäjä osaa laskea tämän, suurin osa ihmisistä ei vaan halua tehdä työtä yrittäjäriskillä. Silti omaa arvoaan ja hyötyään kannattaa ihan jokaisen, myös työssä olevan, pohtia kriittisesti.
Työelämä menee muutenkin yhä enemmän siihen suuntaan, että vakityötä ei ole, vaan jokainen myy itseään ja osaamistaan tuntiperusteisesti. Voi hyvin olla, että 20 vuotta eteenpäin ei enää olekaan muunlaista työtä. Siihen kannattaa asennoitua, eikä jäädä haikailemaan menneitä.
Valitettavasi väitteesi ei pidä paikkaansa, vai mitä sanot niistä lukuisista suuria voittoja tahkoavista pörssiyrityksistä, jotka ovat voitoistaan huolimatta vähentäneet henkilökuntansa minimiin? Kolikon kääntöpuolella on sitten töihin jäljelle jääneiden sairastuminen työuupumukseen, jonka hintalappu yhteiskunnalle on merkittävä, vähintään 25 mrd, mutta jopa 40 mrd, lähteestä riippuen.
Suomessa mentiin reilut viisi vuotta niin, että keskivertoyritys ei investoinut edes pääoman kulumisen vertaa.
Asiaa hämmästeltiin, jopa EK:ssa, etenkin, kun rahoitusta oli tarjolla hyvin ja hyvinkin edulliseen hintaan.
Yritykset keskittyivät saneeraamaan toimintaansa investointien sijaan.
Tällöin ei voi odottaa myöskään talouskasvua, koska kasvun edelytyksenä on aina investoinnit.
Toisaalta myöskään tuottavuus ei kasvanut. Tuottavuutta selitetään usein noin, kuten sinäkin, eli työntekijän tuottavuudella, mutta työntekijöitä suurempi merkitys on tuottavuudessakin investoinneilla. Ja niitä kun ei ollut, ei myöskään tuottavuus kasvanut.
Yritykset keskittyivät jakamaan tuloksensa ulos ennätyssuurina osinkoina. Osingot todelllakin ovat olleet jo muutaman vuoden ajan ennätyssuuret.
Suursijoittajien lyhyet tuotto-odotukset ovat globaali ongelma. Tästä syystä yritykset eivät investoi ja hakevat voiton kasvua vain henkilöstöä vähentämällä.
Nyt, kun investointimme ovat viimein käynnistyneet, saamme myös talouskasvua. Investoimattomuus johti siihen, että kysynnän nyt kasvaessa yritykset eivät kykene tyydyttämään kysyntää, eli ne eivät kykene toimittamaan niin paljoa kuin asiakkaat haluaisivat ostaa. Myyvät siis ei-oota.
Jos investoinnit olisi hoidettu ajallaan, olisi tämänhetkinen talouskasvumme nykyistä vielä suurempaa.
Samoin tarjolla olevien työpaikkojen. Työttömyysongelmaa se ei kokonaan ratkaisisi, koska osalla työttömistä on osaaminen sellaista, että sitä ei enää tarvita.
Hallituskin suuressa tyhmyydessään leikkasi koulutuksesta, joten pikaista paranemista on turha odottaa.
Samaan aikaan yritykset myös lakkasivat kouluttamasta henkilökuntaansa, siitäkin huolimatta, että koulutuksesta on sovittu työmarkkinaratkaisuissa.
Ahneen lopun tiedämme kaikki. Nyt ennustetaan talouden globaalia romahdusta jo useammalta suunnalta.
Mitään ei ole opittu historiasta. Yhdysvallat vapauttaa finanssisektoria sääntelystä, vaikka edelliseen syvään lamaan ja pankkien kaatumiseen johti nimenomaan sääntelyn puute. Korjausliike tehtiin sääntelemälllä, nyt sitä taas vapautetaan.
Suomen 90-luvun lama oli samalla tavalla itse aiheutettu; kokoomus vaati rahoitusmarkkinoiden vapauttamista sääntelystä, mikä johti talouden ylikuumenemiseen, kasinotalouteen ja äärettömän syvään lamaan, jonka seurauksista kärsimme edelleen. Osa pitkäaikaistyöttömyydestäkin juontaa juurensa tuosta itse aiheutetusta lamasta. Samoin pysyvä ja kasvava köyhyys.
Tässä on toki paljon pointtia, mutta kommentoin nyt tuohon, mikä liittyi suoraan omaan kommenttiini. Kyllä se pörssiyrityskin palkkaa, jos saa suuremman hyödyn palkkaamisesta kuin palkkaamatta jättämisestä. Jos taas homma hoituu kuten nytkin, eikä lisäkasvua juuri tavoitella ainakaan investoinneilla, tällöin ei palkata. Nämä ovat lopulta hirveän yksinkertaisia asioita.
Pitkällä tähtäimellä tottakai järkevät investoinnit olisivat se, mikä kantaa. Googlella yms todellisilla jättikasvajillahan tuloksesta ihan hurja määrä investoidaan ja se sataa taas osakkeenomistajille arvonnousuna.
Investoidakaan ei vaan kannata vääränlaiseen osaamiseen. Sitä työttömissä on paljon, vaikkei sitä saisikaan sanoa.
No niin. Eli edelleen sama johtopäätös. Vaikka työnhakijat tyrkyttäisivät itseään miten paljon, töihin ei vain pääse. Silti jaksetaan syyllistää työttömiä ja vihjailla joistakin piilotyöpaikosta, joita ei oikeasti ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä työllisyyskeskustelussa aina unohdetaan, että ihmisiä kyllä palkattaisiin, jos heistä olisi firmalle rahallisesti enemmän tuloa kuin menoa. Sitä voi jokainen kohdallaan miettiä. Tuoko työpanokseni työnantajalle enemmän rahaa sisään kuin palkkani sivukuluineen, joko suoraan tai välillisesti esim säästettynä aikana.
Jokainen yrittäjä osaa laskea tämän, suurin osa ihmisistä ei vaan halua tehdä työtä yrittäjäriskillä. Silti omaa arvoaan ja hyötyään kannattaa ihan jokaisen, myös työssä olevan, pohtia kriittisesti.
Työelämä menee muutenkin yhä enemmän siihen suuntaan, että vakityötä ei ole, vaan jokainen myy itseään ja osaamistaan tuntiperusteisesti. Voi hyvin olla, että 20 vuotta eteenpäin ei enää olekaan muunlaista työtä. Siihen kannattaa asennoitua, eikä jäädä haikailemaan menneitä.
Valitettavasi väitteesi ei pidä paikkaansa, vai mitä sanot niistä lukuisista suuria voittoja tahkoavista pörssiyrityksistä, jotka ovat voitoistaan huolimatta vähentäneet henkilökuntansa minimiin? Kolikon kääntöpuolella on sitten töihin jäljelle jääneiden sairastuminen työuupumukseen, jonka hintalappu yhteiskunnalle on merkittävä, vähintään 25 mrd, mutta jopa 40 mrd, lähteestä riippuen.
Suomessa mentiin reilut viisi vuotta niin, että keskivertoyritys ei investoinut edes pääoman kulumisen vertaa.
Asiaa hämmästeltiin, jopa EK:ssa, etenkin, kun rahoitusta oli tarjolla hyvin ja hyvinkin edulliseen hintaan.
Yritykset keskittyivät saneeraamaan toimintaansa investointien sijaan.
Tällöin ei voi odottaa myöskään talouskasvua, koska kasvun edelytyksenä on aina investoinnit.
Toisaalta myöskään tuottavuus ei kasvanut. Tuottavuutta selitetään usein noin, kuten sinäkin, eli työntekijän tuottavuudella, mutta työntekijöitä suurempi merkitys on tuottavuudessakin investoinneilla. Ja niitä kun ei ollut, ei myöskään tuottavuus kasvanut.
Yritykset keskittyivät jakamaan tuloksensa ulos ennätyssuurina osinkoina. Osingot todelllakin ovat olleet jo muutaman vuoden ajan ennätyssuuret.
Suursijoittajien lyhyet tuotto-odotukset ovat globaali ongelma. Tästä syystä yritykset eivät investoi ja hakevat voiton kasvua vain henkilöstöä vähentämällä.
Nyt, kun investointimme ovat viimein käynnistyneet, saamme myös talouskasvua. Investoimattomuus johti siihen, että kysynnän nyt kasvaessa yritykset eivät kykene tyydyttämään kysyntää, eli ne eivät kykene toimittamaan niin paljoa kuin asiakkaat haluaisivat ostaa. Myyvät siis ei-oota.
Jos investoinnit olisi hoidettu ajallaan, olisi tämänhetkinen talouskasvumme nykyistä vielä suurempaa.
Samoin tarjolla olevien työpaikkojen. Työttömyysongelmaa se ei kokonaan ratkaisisi, koska osalla työttömistä on osaaminen sellaista, että sitä ei enää tarvita.
Hallituskin suuressa tyhmyydessään leikkasi koulutuksesta, joten pikaista paranemista on turha odottaa.
Samaan aikaan yritykset myös lakkasivat kouluttamasta henkilökuntaansa, siitäkin huolimatta, että koulutuksesta on sovittu työmarkkinaratkaisuissa.
Ahneen lopun tiedämme kaikki. Nyt ennustetaan talouden globaalia romahdusta jo useammalta suunnalta.
Mitään ei ole opittu historiasta. Yhdysvallat vapauttaa finanssisektoria sääntelystä, vaikka edelliseen syvään lamaan ja pankkien kaatumiseen johti nimenomaan sääntelyn puute. Korjausliike tehtiin sääntelemälllä, nyt sitä taas vapautetaan.
Suomen 90-luvun lama oli samalla tavalla itse aiheutettu; kokoomus vaati rahoitusmarkkinoiden vapauttamista sääntelystä, mikä johti talouden ylikuumenemiseen, kasinotalouteen ja äärettömän syvään lamaan, jonka seurauksista kärsimme edelleen. Osa pitkäaikaistyöttömyydestäkin juontaa juurensa tuosta itse aiheutetusta lamasta. Samoin pysyvä ja kasvava köyhyys.
Tässä on toki paljon pointtia, mutta kommentoin nyt tuohon, mikä liittyi suoraan omaan kommenttiini. Kyllä se pörssiyrityskin palkkaa, jos saa suuremman hyödyn palkkaamisesta kuin palkkaamatta jättämisestä. Jos taas homma hoituu kuten nytkin, eikä lisäkasvua juuri tavoitella ainakaan investoinneilla, tällöin ei palkata. Nämä ovat lopulta hirveän yksinkertaisia asioita.
Pitkällä tähtäimellä tottakai järkevät investoinnit olisivat se, mikä kantaa. Googlella yms todellisilla jättikasvajillahan tuloksesta ihan hurja määrä investoidaan ja se sataa taas osakkeenomistajille arvonnousuna.
Investoidakaan ei vaan kannata vääränlaiseen osaamiseen. Sitä työttömissä on paljon, vaikkei sitä saisikaan sanoa.
No niin. Eli edelleen sama johtopäätös. Vaikka työnhakijat tyrkyttäisivät itseään miten paljon, töihin ei vain pääse. Silti jaksetaan syyllistää työttömiä ja vihjailla joistakin piilotyöpaikosta, joita ei oikeasti ole.
Oikeanlaiselle osaamiselle on aina piilotyöpaikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä työllisyyskeskustelussa aina unohdetaan, että ihmisiä kyllä palkattaisiin, jos heistä olisi firmalle rahallisesti enemmän tuloa kuin menoa. Sitä voi jokainen kohdallaan miettiä. Tuoko työpanokseni työnantajalle enemmän rahaa sisään kuin palkkani sivukuluineen, joko suoraan tai välillisesti esim säästettynä aikana.
Jokainen yrittäjä osaa laskea tämän, suurin osa ihmisistä ei vaan halua tehdä työtä yrittäjäriskillä. Silti omaa arvoaan ja hyötyään kannattaa ihan jokaisen, myös työssä olevan, pohtia kriittisesti.
Työelämä menee muutenkin yhä enemmän siihen suuntaan, että vakityötä ei ole, vaan jokainen myy itseään ja osaamistaan tuntiperusteisesti. Voi hyvin olla, että 20 vuotta eteenpäin ei enää olekaan muunlaista työtä. Siihen kannattaa asennoitua, eikä jäädä haikailemaan menneitä.
Valitettavasi väitteesi ei pidä paikkaansa, vai mitä sanot niistä lukuisista suuria voittoja tahkoavista pörssiyrityksistä, jotka ovat voitoistaan huolimatta vähentäneet henkilökuntansa minimiin? Kolikon kääntöpuolella on sitten töihin jäljelle jääneiden sairastuminen työuupumukseen, jonka hintalappu yhteiskunnalle on merkittävä, vähintään 25 mrd, mutta jopa 40 mrd, lähteestä riippuen.
Suomessa mentiin reilut viisi vuotta niin, että keskivertoyritys ei investoinut edes pääoman kulumisen vertaa.
Asiaa hämmästeltiin, jopa EK:ssa, etenkin, kun rahoitusta oli tarjolla hyvin ja hyvinkin edulliseen hintaan.
Yritykset keskittyivät saneeraamaan toimintaansa investointien sijaan.
Tällöin ei voi odottaa myöskään talouskasvua, koska kasvun edelytyksenä on aina investoinnit.
Toisaalta myöskään tuottavuus ei kasvanut. Tuottavuutta selitetään usein noin, kuten sinäkin, eli työntekijän tuottavuudella, mutta työntekijöitä suurempi merkitys on tuottavuudessakin investoinneilla. Ja niitä kun ei ollut, ei myöskään tuottavuus kasvanut.
Yritykset keskittyivät jakamaan tuloksensa ulos ennätyssuurina osinkoina. Osingot todelllakin ovat olleet jo muutaman vuoden ajan ennätyssuuret.
Suursijoittajien lyhyet tuotto-odotukset ovat globaali ongelma. Tästä syystä yritykset eivät investoi ja hakevat voiton kasvua vain henkilöstöä vähentämällä.
Nyt, kun investointimme ovat viimein käynnistyneet, saamme myös talouskasvua. Investoimattomuus johti siihen, että kysynnän nyt kasvaessa yritykset eivät kykene tyydyttämään kysyntää, eli ne eivät kykene toimittamaan niin paljoa kuin asiakkaat haluaisivat ostaa. Myyvät siis ei-oota.
Jos investoinnit olisi hoidettu ajallaan, olisi tämänhetkinen talouskasvumme nykyistä vielä suurempaa.
Samoin tarjolla olevien työpaikkojen. Työttömyysongelmaa se ei kokonaan ratkaisisi, koska osalla työttömistä on osaaminen sellaista, että sitä ei enää tarvita.
Hallituskin suuressa tyhmyydessään leikkasi koulutuksesta, joten pikaista paranemista on turha odottaa.
Samaan aikaan yritykset myös lakkasivat kouluttamasta henkilökuntaansa, siitäkin huolimatta, että koulutuksesta on sovittu työmarkkinaratkaisuissa.
Ahneen lopun tiedämme kaikki. Nyt ennustetaan talouden globaalia romahdusta jo useammalta suunnalta.
Mitään ei ole opittu historiasta. Yhdysvallat vapauttaa finanssisektoria sääntelystä, vaikka edelliseen syvään lamaan ja pankkien kaatumiseen johti nimenomaan sääntelyn puute. Korjausliike tehtiin sääntelemälllä, nyt sitä taas vapautetaan.
Suomen 90-luvun lama oli samalla tavalla itse aiheutettu; kokoomus vaati rahoitusmarkkinoiden vapauttamista sääntelystä, mikä johti talouden ylikuumenemiseen, kasinotalouteen ja äärettömän syvään lamaan, jonka seurauksista kärsimme edelleen. Osa pitkäaikaistyöttömyydestäkin juontaa juurensa tuosta itse aiheutetusta lamasta. Samoin pysyvä ja kasvava köyhyys.
Tässä on toki paljon pointtia, mutta kommentoin nyt tuohon, mikä liittyi suoraan omaan kommenttiini. Kyllä se pörssiyrityskin palkkaa, jos saa suuremman hyödyn palkkaamisesta kuin palkkaamatta jättämisestä. Jos taas homma hoituu kuten nytkin, eikä lisäkasvua juuri tavoitella ainakaan investoinneilla, tällöin ei palkata. Nämä ovat lopulta hirveän yksinkertaisia asioita.
Pitkällä tähtäimellä tottakai järkevät investoinnit olisivat se, mikä kantaa. Googlella yms todellisilla jättikasvajillahan tuloksesta ihan hurja määrä investoidaan ja se sataa taas osakkeenomistajille arvonnousuna.
Investoidakaan ei vaan kannata vääränlaiseen osaamiseen. Sitä työttömissä on paljon, vaikkei sitä saisikaan sanoa.
No niin. Eli edelleen sama johtopäätös. Vaikka työnhakijat tyrkyttäisivät itseään miten paljon, töihin ei vain pääse. Silti jaksetaan syyllistää työttömiä ja vihjailla joistakin piilotyöpaikosta, joita ei oikeasti ole.
Oikeanlaiselle osaamiselle on aina piilotyöpaikkoja.
Määrittele "oikeanlainen osaaminen", ettei jää pelkäksi yrittäjäjargoniksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteleppa itse itsesi työnantajana. Siis että Sinä omasta kukkarosta maksat palkan. Varmasti haluat rahoillesi vastiketta. Ei yrittäjä mieti haastattelutilanteessa tai hakemuksia lukiessaan mitään mutta kuin että yritys menestyy entistä paremmin kun palkkaa juuri Sinut. Kun kerran hakijoita on pilvin pimein, niin voi palkkaakin luvata ehkä jopa jokusen euron. Suomessa on yrittäjän niin älyttömän kallista palkata työntekijä, että jos viimepakosta joutuu työllistämään niin tekee sen niin, että saa työntekijän mahdollisimman halvalla ja mahdollisimman tuottavan. Eli yhtälö ei ole todellinen. Entäpä jos olisikin toisinpäin, niin kuin esim. Norjassa. Työntekijöistä pulaa joka sektorilla. Silloin ei mitään väliä paljonko palkkaa joutuu maksamaan kunhan vain saisi työntekijän jostain, vaikka naapurimaasta ja kielitaidottoman, osin osaamattoman. Suo siellä vetelä täällä..
Sinäkään et tällä perusteella varmaankaan lähtisi työttömälle saarnaamaan, että kyllä töitä löytyy ihan jokaiselle, kun työnantajan näkökulmakin kertoo sen, että ei niitä työntekijöitä niin vain palkata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä työllisyyskeskustelussa aina unohdetaan, että ihmisiä kyllä palkattaisiin, jos heistä olisi firmalle rahallisesti enemmän tuloa kuin menoa. Sitä voi jokainen kohdallaan miettiä. Tuoko työpanokseni työnantajalle enemmän rahaa sisään kuin palkkani sivukuluineen, joko suoraan tai välillisesti esim säästettynä aikana.
Jokainen yrittäjä osaa laskea tämän, suurin osa ihmisistä ei vaan halua tehdä työtä yrittäjäriskillä. Silti omaa arvoaan ja hyötyään kannattaa ihan jokaisen, myös työssä olevan, pohtia kriittisesti.
Työelämä menee muutenkin yhä enemmän siihen suuntaan, että vakityötä ei ole, vaan jokainen myy itseään ja osaamistaan tuntiperusteisesti. Voi hyvin olla, että 20 vuotta eteenpäin ei enää olekaan muunlaista työtä. Siihen kannattaa asennoitua, eikä jäädä haikailemaan menneitä.
Valitettavasi väitteesi ei pidä paikkaansa, vai mitä sanot niistä lukuisista suuria voittoja tahkoavista pörssiyrityksistä, jotka ovat voitoistaan huolimatta vähentäneet henkilökuntansa minimiin? Kolikon kääntöpuolella on sitten töihin jäljelle jääneiden sairastuminen työuupumukseen, jonka hintalappu yhteiskunnalle on merkittävä, vähintään 25 mrd, mutta jopa 40 mrd, lähteestä riippuen.
Suomessa mentiin reilut viisi vuotta niin, että keskivertoyritys ei investoinut edes pääoman kulumisen vertaa.
Asiaa hämmästeltiin, jopa EK:ssa, etenkin, kun rahoitusta oli tarjolla hyvin ja hyvinkin edulliseen hintaan.
Yritykset keskittyivät saneeraamaan toimintaansa investointien sijaan.
Tällöin ei voi odottaa myöskään talouskasvua, koska kasvun edelytyksenä on aina investoinnit.
Toisaalta myöskään tuottavuus ei kasvanut. Tuottavuutta selitetään usein noin, kuten sinäkin, eli työntekijän tuottavuudella, mutta työntekijöitä suurempi merkitys on tuottavuudessakin investoinneilla. Ja niitä kun ei ollut, ei myöskään tuottavuus kasvanut.
Yritykset keskittyivät jakamaan tuloksensa ulos ennätyssuurina osinkoina. Osingot todelllakin ovat olleet jo muutaman vuoden ajan ennätyssuuret.
Suursijoittajien lyhyet tuotto-odotukset ovat globaali ongelma. Tästä syystä yritykset eivät investoi ja hakevat voiton kasvua vain henkilöstöä vähentämällä.
Nyt, kun investointimme ovat viimein käynnistyneet, saamme myös talouskasvua. Investoimattomuus johti siihen, että kysynnän nyt kasvaessa yritykset eivät kykene tyydyttämään kysyntää, eli ne eivät kykene toimittamaan niin paljoa kuin asiakkaat haluaisivat ostaa. Myyvät siis ei-oota.
Jos investoinnit olisi hoidettu ajallaan, olisi tämänhetkinen talouskasvumme nykyistä vielä suurempaa.
Samoin tarjolla olevien työpaikkojen. Työttömyysongelmaa se ei kokonaan ratkaisisi, koska osalla työttömistä on osaaminen sellaista, että sitä ei enää tarvita.
Hallituskin suuressa tyhmyydessään leikkasi koulutuksesta, joten pikaista paranemista on turha odottaa.
Samaan aikaan yritykset myös lakkasivat kouluttamasta henkilökuntaansa, siitäkin huolimatta, että koulutuksesta on sovittu työmarkkinaratkaisuissa.
Ahneen lopun tiedämme kaikki. Nyt ennustetaan talouden globaalia romahdusta jo useammalta suunnalta.
Mitään ei ole opittu historiasta. Yhdysvallat vapauttaa finanssisektoria sääntelystä, vaikka edelliseen syvään lamaan ja pankkien kaatumiseen johti nimenomaan sääntelyn puute. Korjausliike tehtiin sääntelemälllä, nyt sitä taas vapautetaan.
Suomen 90-luvun lama oli samalla tavalla itse aiheutettu; kokoomus vaati rahoitusmarkkinoiden vapauttamista sääntelystä, mikä johti talouden ylikuumenemiseen, kasinotalouteen ja äärettömän syvään lamaan, jonka seurauksista kärsimme edelleen. Osa pitkäaikaistyöttömyydestäkin juontaa juurensa tuosta itse aiheutetusta lamasta. Samoin pysyvä ja kasvava köyhyys.
Tässä on toki paljon pointtia, mutta kommentoin nyt tuohon, mikä liittyi suoraan omaan kommenttiini. Kyllä se pörssiyrityskin palkkaa, jos saa suuremman hyödyn palkkaamisesta kuin palkkaamatta jättämisestä. Jos taas homma hoituu kuten nytkin, eikä lisäkasvua juuri tavoitella ainakaan investoinneilla, tällöin ei palkata. Nämä ovat lopulta hirveän yksinkertaisia asioita.
Pitkällä tähtäimellä tottakai järkevät investoinnit olisivat se, mikä kantaa. Googlella yms todellisilla jättikasvajillahan tuloksesta ihan hurja määrä investoidaan ja se sataa taas osakkeenomistajille arvonnousuna.
Investoidakaan ei vaan kannata vääränlaiseen osaamiseen. Sitä työttömissä on paljon, vaikkei sitä saisikaan sanoa.
No niin. Eli edelleen sama johtopäätös. Vaikka työnhakijat tyrkyttäisivät itseään miten paljon, töihin ei vain pääse. Silti jaksetaan syyllistää työttömiä ja vihjailla joistakin piilotyöpaikosta, joita ei oikeasti ole.
Oikeanlaiselle osaamiselle on aina piilotyöpaikkoja.
Määrittele "oikeanlainen osaaminen", ettei jää pelkäksi yrittäjäjargoniksi.
No se on yrityksestä riippuvaa tietenkin. Mutta sanotaan nyt, että jonkun firman ydinliiketoimintaa on Drupal-kehitys. Kyllä siinä kohdassa, kun se oikeasti todella hyvä senioritason osaaja, jolla on projektinjohtamisen kokemusta ja joka osaa suunnitella laajoja ohjelmistoarkkitehtuureja, laittaa avoimen hakemuksen, aletaan firmassa pohtia, mitenkä tälle luodaan työpaikka.
Tätä on tietenkin vaikea soveltaa suoraan koulunpenkiltä.
Ai sinun pitäisi saada vielä lisää?
90-luvulta lähtien ansiotulojen verotusta on jatkuvasti laskettu kaikissa tuloluokissa. Prosenttialennukset ovat tarkoittaneet, että suurituloisilla on jäänyt enemmän rahaa käteen, pieni-ja keskituloisten käteen jäävään osuuteen prosentuaaliset alennukset eivät ole juurikaan vaikuttaneet.
Valtion verotuloissa alennusten jättämä vaje on kompensoitu korottamalla välillisiä veroja, niitä tasaverotettuja. Tasaverot aiheutttavat suuremman loven pieni- ja keskituloisten tuloihin , suurituloisten kohdalla ne tarkoittavat enemmän rahaa käteen.
Verotuksemme pääpaino ei ole enää ansiotuloissa, vaan noissa tasaverotetuissa välillisiissä veroissa, niiden osuus valtion verotuloissa n jo suurempi kuin palkkaverojen.
Näin kätevästi on siirretty veronmaksutaakkaa suurituloisilta pieni- ja keskituloisille.
Väität olevasi hyvätuloinen, niinpä olisit vielä 80-luvun lopulla maksanut nykyistä vastaavista tuloistasi kolmanneksen enemmän veroa kuin mitä maksat nykyään.
HUomaan selvästi, että et ole mitenkään paneutunut siihen, mitä yhteiskunnassamme on tapahtunut, puhumattakaan, että tietäsiit edes, mitä ovat tulonsiirrot ja kuka niitä saa. Sinä , melko hyväosaisena, ruikutat vain tyytymättömyyttäsi siihen että haluaisit saada enemmän.
Meillä on siis jo käytössä hyvin pitkälle tasaverotus. Se on osaltaan vaikuttanut tuloerojen kasvuun, mikä taas on vaikuttanut talouskavuun negatiivisesti.
OECD:n mukaan kasvaneet tuloeromme ovat kutistaneet maamme talouskasvusta 9 %.
90-luvun puolivälistä saakka ihmisten hyvinvoinnista on jatkuvasti leikattu. Tämä tarkoittaa etuuksien pienentämistä ja se on jatkuvasti kohdistunut nimenomaan yhteiskuntamme heikoimmin pärjääviin.
Tilastokeskuksen mukaan suurituloiset saavat kaikista maamme tulonsiirroista 10 %, kun pienituloiset saavat alle 10 %. Koska suurituloisia n lukumääräisessti huomattavasti vähemmän kuin pienituloisia, tarkoittaa tämä siten, että suurituloiset saavat tulonsiirtoina huomattavasti enemmän rahaa/nuppi kuin pienituloiset. Kas, kun osa tulonsiirroista on ansiosidonnaisia.
Mitäpä, jos koittaisit selvitää, mitä tulonsiirtoja olet itse saanut? Olen varma, etä oikea tieto yllättäisi sinut. Olet saanut enemmän kuin osaat edes ajatella.