Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin paljon työttömiä? Miksi ei saa töitä? En veetuile, haluan että selitätte!
19.12.2017 |
Itse aloitin työt 18-vuotiaana, nyt ikää 27 ja töitä olen saanut aina kun olen hakenut. Olen ollut kahviloissa, kaupassa ja tarjoilijana sekä pienen hetken puhelinmyyjänä (oli paskaa). Samalla kun olin kaupassa, opiskelin itseni sh amk ja työllistyin heti valmistumisen jälkeen ja niissä hommissa olen ollut nyt kaksi vuotta kahdessa eri paikassa. Jokaiseen paikkaan mihin olen hakenut olen myös päässyt. Ei se kahvilatyö tai kauppa ehkä mukavinta mahdollista ole, mutta jos ongelma on työttömyys niin miksi ei vaikkapa kaupan kassalle pääse? Vai onko vaatimukset sitten niin korkealla? Missä vika? Myöskään tutuistani kukaan ei ole jäänyt työttömäksi, jokaiselle löytynyt jotain.
Selittäkää siis tyhmälle, miksi työtä ei löydy, vai ollaanko vaan nirsoja.
Kommentit (519)
E kirjoitti:
Paras tapa saada töitä on mennä töihin. Ihan vaikka sillä 0-tuntisopimuksella tai 7 euron tuntipalkalla.
Olen nollatuntisopimuksella ns. töissä. Viime vuonna sain vielä jonkin verran tunteja, tänä vuonna en ollenkaan. Eli ei toimi aina tuokaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
E kirjoitti:
Paras tapa saada töitä on mennä töihin. Ihan vaikka sillä 0-tuntisopimuksella tai 7 euron tuntipalkalla.
Olen nollatuntisopimuksella ns. töissä. Viime vuonna sain vielä jonkin verran tunteja, tänä vuonna en ollenkaan. Eli ei toimi aina tuokaan.
Hae muualle töihin, virallisestihan et ole työtön eli vaikka oikeasti teet 0 tuntia töitä sinulla kuitenkin on työnantaja.
E kirjoitti:
Paras tapa saada töitä on mennä töihin. Ihan vaikka sillä 0-tuntisopimuksella tai 7 euron tuntipalkalla.
Itsellä on pelkkä peruskoulutus, olen tehnyt töitä aina, mitä nyt välissä yhteensä ehkä 3 kk työttömyyttä, olen nyt 35-vuotias.
Ollut siivoojana, puhelinmyyjänä, kaupankasalla, useassa eri tehtaassa jne. Jokaisen uuden työn olen löytänyt suhteilla joita olen saanut jostain työpaikasta. Nykyisen työnantajan palvelukseen siirryin vuonna 2012, pakkaamoon sillä kuuluisalla 0-sopimuksella ja alle 10 euron tuntipalkalla. Työajat oli ärsyttävät. Tällähetkellä olen päässyt talossa kovalla työnteolla eteenpäin, olen vuoroesimies, kokoaikainen työ ja kk-palkka melkein 3000+vuorolisät. Ikinä en olisi tässä asemassa ja tilanteessa jos en olisi ottanut aikoinaan vastaan tuota 0-sopimusta huonolla palkalla. Jos työt loppuisivat niin tekisin mitä vaan, menisin vaikka ilmaiseen harjoittelen jonnekin etsimään uusia suhteita ja uusia mahdollisuuksia.
Kuulostaa siltä, että olet päässyt eteenpäin pikemmin supliikin kuin kovan työnteon ansiosta. Eli siksi, että osaat solmia suhteita.
Olenhan minäkin ollut työelämässä reilut 25 vuotta, eikä ole laiskaksi haukuttu, mutta en ole onnistunut siinä solmimaan suhteita, jotka nyt auttaisivat työllistymisessä mitenkään. Ehkä töissä olisikin tärkeämpi keskittyä ihan muuhun kuin työntekoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitin työt 18-vuotiaana, nyt ikää 27 ja töitä...
Selittäkää siis tyhmälle, miksi työtä ei löydy, vai ollaanko vaan nirsoja.
300 000 työtöntä, vapaita työpaikko 30 000. Osaatko laskea??
No höpöhöpö. Ei ne kaikki työpaikat mollissa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitin työt 18-vuotiaana, nyt ikää 27 ja töitä...
Selittäkää siis tyhmälle, miksi työtä ei löydy, vai ollaanko vaan nirsoja.
300 000 työtöntä, vapaita työpaikko 30 000. Osaatko laskea??
No höpöhöpö. Ei ne kaikki työpaikat mollissa ole.
Joo, ei ole.
Mutta toisaalta ei niihin kaikkiin työpaikkoihin työttömiä otetakaan. Etenkään niihin jotka ei ole mollissa. Miksi ne muuten siellä eivät olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap.
Suomessa on n. 600 000 ihmistä jotka etsii töitä + ne jotka on jo töissä mutta haluaa vaihtaa.
Miksi on noin paljon ihmisiä töitä vailla? No siksi että toistasataa vuotta ihmiset ovat keksineet koneita tekemään ihmisten työt, kun vielä tietokone keksittiin, tuli robotit niin peli oli selvä, netti on ollut viimeinen silaus vielä asiakaspalvelupuolella. Ihminen on erittäin hyvin onnistunut siinä että ihmisten ei tarvitse töitä tehdä vaan koneet tekee suuren osan.
Koskaan ei tule enää olemaan sellaista aikaa että kaikille ihmisille olisi töitä josta joku maksaa palkkaa. Koneet jauhaa rahaa omistajiensa taskuihin.
Ja vielä yksi fakta; vain joka neljäs avoin työpaikka täytetään työttömällä työnhakijalla.
Eli sinäkin ap kun et ole ollut työttömänä, olet ollut haluttu työntekijä seuraavassa paikassa, työnantajat haluavat mieluummin viedä toiselta työnantajalta työntekijän kuin ottaa kortistosta vaan jonkun piruparan.
Minä olen valmistunut 1992 ensimmäiseen ammattiin, suoraan kortistoon, silloin ei ollut töitä edes Helsingissä. Kun siskoni valmistui muutama vuosi myöhemmin, hän pääsi työharjoittelusta suoraan töihin, ja vaihtoi aina työpaikkaa lennosta kun edelliseen kyllästyi, hän ei ole ollut päivääkään elämässään työttömänä, minä taas olen ollut varmaan 10 vuotta yhteensä. Sisko ei ole joutunut mitään vaivaa näkemään työpaikan löytämiseksi kuin vasta silloin kun muutti Helsingistä pienemmälle paikkakunnalle, siellä joutui menemään puhelinmyyntiin hetkeksi että löysi kaupan alalta töitä, kysyi silloin minulta että onko sulla aina ollut näin hankalaa...
Minulla on jo useampi ammatti opiskeltuna ja taas kolmen vuoden työssäolon jälkeen jouduin huonolla tuurilla työttömäksi kun olin määräaikaisella sopimuksella, ja taloudellisen tilanteen takia työnantaja joutui laittamaan kaikki määräaikaiset pois. Olen hakenut muutamaa työpaikkaa, mutta en mihin tahansa mene, tässä kaupungissakin on muutama kymmenen työpaikkaa avoinna ja työttömiä jokunen tuhat. Suurimpaan osaan työpaikkoja minulla ei ole koulutusta, taitoja, mielenkiintoa, kokemusta tai edes fyysistä kykyä/ominaisuutta. En voi alkaa lääkäriksi tai kokiksi, puhelinmyyntiin en mene vaikka siitä on kokemusta monesta firmasta jo 90-luvulta, yrittäjäksikään en enää toista kertaa voi ryhtyä kun on luottotiedot mennyt sen edellisen takia ja velkoja lopuksi ikää maksettavana. Minä myös olen hakenut esim. Saleen kassalle, minulla sentään oli ollut oma liikekin monta vuotta, ja kaupallinen koulutus alla, niin silti en päässyt Salen kassalle töihin, en kyllä tiedä miksi ihmeessä, olisin vallan mainiosti osannut hyllyttää tavaraa ja käyttää kassaa ym.
N43
Mikset voisi alkaa kokiksi? Aikuiskoulutukseen vaan, sitä on työvoimakoulutuksenakin. Kokeista onkin pulaa. Parempi opiskella kuin olla kotona.
1. Miksi jengi ei kouluttaudu uudestaan? Ei ole niin vaikeaa kuin kuvittelette. Moneen ammattiin voi kouluttautua oppisopimuksellakin, eikä tarvitse kitkuttaa koulun penkillä ja pelkän opintotuen varassa, vaan vietät suurimman osan ajastasi työpaikalla töitä tehden ja saat liki samaa palkkaa kuin ammattilainenkin. Ja jos ei pelkkä amis kelpaa niin kyllä tässä maassa kaikenlaisia kouluja riittää. Mutta onhan niitä tekosyitäkin tietysti kaikenlaisia.
2. Ei voi muka muuttaa toiselle paikkakunnalle työn perässä, on liikaa vaadittu. Niin, mikä se sitten on elämässä tärkeää. Älä sitten ainakaan kitise että kymmenettä vuotta odotat töiden saamista siellä Iisalmessa, Parkanossa tai Raumalla. Lapset ei siihen kuole eikä pilalle mene, jos joutuvat muuttamaan. Etkä sinäkään. Voi tehdä hyvääkin. ps. eikä ole pakko mennä kehä kolmosen sisäpuolellekaan edes.
3. Ihan kuin vieraalle palkolliseksi meneminen olisi ainoa vaihtoehto. Mitä ihmiset ovat kautta maailman sivu tehneet, kun on pitänyt elättää itsensä? Työllistäneet itse itsensä. En ole kokoomuksen sun muiden äänestäjä, mutta sitähän sitä aina naristaan että poliitikot eivät ole työntekijän puolella - no menkää sitten itsekin sinne toiselle puolelle!
Ja tuon iän taakse piiloutuminen on monille pelkkä tekosyy. Hyvälle tyypille ja luotettavalle tekijälle löytyy kyllä töitä iästä huolimatta, kun osaa itsensä myydä (enkä tarkoita tällä mitään mielistelevää huoraamista, ymmärtänette kielikuvan). Itsellänikin oli edellisessä työpaikassa eläkeikää hipova mummeli työkaverina, mutta ei todellakaan mikään sammaloitunut fossiili vaan energinen ja aito, työtä, ihmisiä ja tilanteita pelkäämätön teräsnainen. Kovempi mimmi kuin minä, 20 vuotta nuorempi. Mutta jos sitä vaan antaa selkärankansa lusahtaa kasaan ja alistuneena tuijottelee kengänkärkiään ja miettii hauta-arkkunsa samettivuorauksen väriä, niin saahan sitä toivoa. Kyllä ihmisestä pitää löytyä munaa iästä ja sukupuolesta riippumatta. Ja sillä munalla/pokalla sitä voi vaikka mennä niitä töitä oma-alotteisesti kysymään. Entä sitten jos tuhahtelevat että nää hoidetaan nykyään netissä, siihen voi reippaasti vastata että selvä homma, mutta tiedättepähän nyt sitten jo valmiiksi kuka kävi ja kenelle kannattaa kutsu lähettää, että perästä kuuluu ja ollanpas yhteydessä. Asennetta, ei vässyköintiä!
Tai sitten sitä vaan tykkää makoilla kotona, onhan niitäkin. Varmaan se on ikävää jos häpeää itseään syystä tai toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap.
Suomessa on n. 600 000 ihmistä jotka etsii töitä + ne jotka on jo töissä mutta haluaa vaihtaa.
Miksi on noin paljon ihmisiä töitä vailla? No siksi että toistasataa vuotta ihmiset ovat keksineet koneita tekemään ihmisten työt, kun vielä tietokone keksittiin, tuli robotit niin peli oli selvä, netti on ollut viimeinen silaus vielä asiakaspalvelupuolella. Ihminen on erittäin hyvin onnistunut siinä että ihmisten ei tarvitse töitä tehdä vaan koneet tekee suuren osan.
Koskaan ei tule enää olemaan sellaista aikaa että kaikille ihmisille olisi töitä josta joku maksaa palkkaa. Koneet jauhaa rahaa omistajiensa taskuihin.
Ja vielä yksi fakta; vain joka neljäs avoin työpaikka täytetään työttömällä työnhakijalla.
Eli sinäkin ap kun et ole ollut työttömänä, olet ollut haluttu työntekijä seuraavassa paikassa, työnantajat haluavat mieluummin viedä toiselta työnantajalta työntekijän kuin ottaa kortistosta vaan jonkun piruparan.
Minä olen valmistunut 1992 ensimmäiseen ammattiin, suoraan kortistoon, silloin ei ollut töitä edes Helsingissä. Kun siskoni valmistui muutama vuosi myöhemmin, hän pääsi työharjoittelusta suoraan töihin, ja vaihtoi aina työpaikkaa lennosta kun edelliseen kyllästyi, hän ei ole ollut päivääkään elämässään työttömänä, minä taas olen ollut varmaan 10 vuotta yhteensä. Sisko ei ole joutunut mitään vaivaa näkemään työpaikan löytämiseksi kuin vasta silloin kun muutti Helsingistä pienemmälle paikkakunnalle, siellä joutui menemään puhelinmyyntiin hetkeksi että löysi kaupan alalta töitä, kysyi silloin minulta että onko sulla aina ollut näin hankalaa...
Minulla on jo useampi ammatti opiskeltuna ja taas kolmen vuoden työssäolon jälkeen jouduin huonolla tuurilla työttömäksi kun olin määräaikaisella sopimuksella, ja taloudellisen tilanteen takia työnantaja joutui laittamaan kaikki määräaikaiset pois. Olen hakenut muutamaa työpaikkaa, mutta en mihin tahansa mene, tässä kaupungissakin on muutama kymmenen työpaikkaa avoinna ja työttömiä jokunen tuhat. Suurimpaan osaan työpaikkoja minulla ei ole koulutusta, taitoja, mielenkiintoa, kokemusta tai edes fyysistä kykyä/ominaisuutta. En voi alkaa lääkäriksi tai kokiksi, puhelinmyyntiin en mene vaikka siitä on kokemusta monesta firmasta jo 90-luvulta, yrittäjäksikään en enää toista kertaa voi ryhtyä kun on luottotiedot mennyt sen edellisen takia ja velkoja lopuksi ikää maksettavana. Minä myös olen hakenut esim. Saleen kassalle, minulla sentään oli ollut oma liikekin monta vuotta, ja kaupallinen koulutus alla, niin silti en päässyt Salen kassalle töihin, en kyllä tiedä miksi ihmeessä, olisin vallan mainiosti osannut hyllyttää tavaraa ja käyttää kassaa ym.
N43
Mikset voisi alkaa kokiksi? Aikuiskoulutukseen vaan, sitä on työvoimakoulutuksenakin. Kokeista onkin pulaa. Parempi opiskella kuin olla kotona.
Tämä voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta työvoimakoulutuksen kautta ei noin vain aleta yhtään miksikään. Hakijoita nimittäin on enemmän kuin voidaan ottaa opiskelemaan.
Työstä pitää saada palkka jolla pärjää, ei sitä että voisi ostaa ylimääräistä, vaan niin että pystyy kattamaan asumiskulut, ruoan ja terveydenhoitomenot. Näin ei useimmissa hommissa ole joihin on helppo pääsy. Ensimmäisenä tulee mieleen juurikin puhelinmyyntihommat. Toinen syy on myös satunnaishommat, joissa työtä on kuukaudessa liian vähän. Ikä rajoittaa kunnon töiden saantia, myös se jos ei ole kunnon koulutusta. Itselläni myös meni muutama haastattelu varmaan osittain penkin alle kun sain jännitin liikaa haastattelun testitilanteessa. En muutenkaan ole kauhean supliikki persoona, nämä rajaa merkittävästi. Tosiaan tuntuu siltä ettei sitä työtä aina pidetä sillä että on kohtalainen työntekijä vaan sillä että osataan viihdyttää muita työpaikalla. Asioista päättävät nostavat itse aina vain isompia korvauksia hommistaan kuten tämä Petteri Orpo, reilua olisi ollut talkoohengessä allekirjoittaa näiden omiinkiin palkkoihin/palkkioihin leikkaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asioista päättävät nostavat itse aina vain isompia korvauksia hommistaan kuten tämä Petteri Orpo, reilua olisi ollut talkoohengessä allekirjoittaa näiden omiinkiin palkkoihin/palkkioihin leikkaukset.
Minusta reiluinta olisi pitää isopalkkaistenkin tuntipalkat ennallaan, mutta talkoohengessä vähentää työtuntimääriä. Näin työ-nimistä herkkua riittäisi useammalle jaettavaksi. Eikä työssä jo olevien tarvitsisi niin valitella stressiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisille ei kelpaa "huonommat" työt, siitä monen työttömyys johtuu. Sitten on erikseen sairaat ja mielenterveysongelmaiset.
Ei pidä paikkaansa - siivoamaankaan ei pääse ilman koulutusta ja kokemusta eikä kaupan kassallekaan edes osapäiväiseksi.
Siivoojaksi? Voi, kyllä pääsee.
Kaikista helpoiten pääsee sellaiseen yritykseen, jonka ammattilaiset tietävät kiertää kaukaa. Toisin sanoen tällaisessa yrityksessä työolot ovat tolkuttoman huonot ihan jo työturvallisuudesta alkaen, puhumattakaan koko alalle tyypillisistä kohdemitoituksista.
Jos ei ole turhan nirso, voi päästä myös nollasopimuksella tekemään esimerkiksi kaksi työtuntia tiistaina ennen virka-ajan alkamista, ja 40 minuuttia sitten illalla virka-ajan jälkeen. Ja jos olet oikein ansioitunut työntekijä, saatat saada vakituiset osa-aikakohteet, jotka opit rytmittämään mielekkäästi omaan elämääsi. Jos haluat mitään tuon inhimillisempää, silloin koulutus on syytä käydä.
Terveisin alaa kokeillut, ja myös hyvin nopeasti alalta poistunut
Mitä epäinhimillistä tästä piti löytää.
Parempaakin työtä kannattaa tavoitella, mutta kyllä työ kuin työ pitää olla kriteeri. Kuvaamasi sopii varsin hyvin etenkin nuorille ja sehän on työ, jonka mukaan elämä suunnitellaan.Työ jonka palkalla elää, ja josta jää voitolle. :-)
Niin?
Olen kyllä ollut siivoojana ja minusta palkka ei ollut hyvä. Piti ottaa toinenkin työ ja sitten alkoi jo riittää minun makuuni, koska en halunnut tinkiä esim. omasta (vuokra-)asunnosta.Mutta, että jonkun muun pitäisi kustantaa toisille kämpät ja muut? Ja jotkut vielä kauhisteli, jokin aika sitten, että Saksassa moni tekee kahta työtä. (35-38h/vko). Se on ihan Ok. Se on ihan inhimillistä. Mummoni teki aikanaan kolmea työtä ja hän oli vielä viiden alaikäisen leskiäiti.
Ei se ole mikään kauhukertomus se on elämää.Jos tässä puhutaan henkilökohtaisista mielipiteistä, sitten koen asiakseni sanoa, että hyvinvointivaltiossa EI OLE inhimillistä, että ihmisen tulee uhrata kaikki liikenevä vapaa-aikansa työnteolle saadakseen yhden pienipalkkaisen kokoaikatyön ansion, viis siitä, kenen mummonkaimanhessu on niin elänyt.
Hyvinvointivaltio on kupla.
Ihmiset ovat vain lakanneet lisääntymästä (elätettävien määrän lasku= elintason nousu).
Ihmiset ovat myös lakanneet ostamasta suomalaista. Nouseehan se elintaso, jos suomalaisella palkalla tai tuella elintasoshoppaa itselleen kaiken jostain Kiinasta.Minun elintaso on huomattavan huono. Vuokrakämppä kauempana, ei varaa pitää autoa, ei kerry säästöjä, ei lomamatkoja, ei harrastuksia, ei sisustusta, vanhat vaatteet, elektroniikkaa hyvin niukasti, (koko perheessä yksi läppäri ja kaksi kännykkää) vaikka tienaan lähes ylimmän tulodesiilin alarajan, koska minulla on elätettäviä ja ostan vain suomalaista. Mielelläni käyttäisin siis enemmän tienaamiani rahoja, enkä makselisi kaiken maailman pummien pleikkareita. Minulla on sentään lapsia.
No ainakaan en ole pummi, enkä kuormastasyöjä.
Ihan kupla koko hyvinvointivaltio, olette vain ahneita.
Tosiasia on kuitenkin, että sinun veroillasi ei makseta edes niitä rahoja, joita yhteiskunta käyttää noihin "elätettäviisi".
Suomalainen on tullut 25 ikävuoteensa mennessä maksamaan yhteiskunnalle keskimäärin 300 000 euroa. Jos koulutus on pitkä ja kallis, voi helposti tulla lisää vilä 100 000 €. Niinpä muuten nettomaksajaksi siirrytään vasta sitten, kun veroissaan on maksanut tuon "velkansa" yhteiskunnalle.
Miten muuten kykenet ostamaan vain suomalaista, kun täällä ei enää juurikaan valmisteta mitään....ei siis kovin uskottavaa juttua. mutta uskottavuutesi ve ijo lause "kaikkien pummien pleikkareita". Tuo lause kertoo siitä, että luulet paljon, mutta tiedät vain vähän.
Minä olen ollut nettomaksaja oikeasti jo 20 vuotta, eikä se harmita minua lainkaan. Tai sikäli kyllä, että verotuskäytäntömme ei ole oikeudenmukainen. Meidän suurituloisten veronmaksua on alennettu jo reilut parikymmentä vuotta ja samaan aikaan on lisätty pieni- ja keskituloisten veronmaksuosuutta, mitä en mitenkään pidä oikeudenmukaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.
Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.
Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.
Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.
Miten voisin muuttaa, kun mulla on koti ja perhe täällä? Mies ja kouluikäiset lapset? Ei tunnu kovin kannattavalta asua viikot toisella paikkakunnalla ja päivään pitäisi saada aikaa perheellekin. Jos olisin sinkku, niin toki olisin jo muuttanut.
Sitten ei auta valittaa, jos ei ole valmis yhtään tekemään mitään. Itse kun menin kolmannelle luokalle kansakouluun (8-vuotiaana), menin jo kolmanteen kouluun. Ei se minua ole pilannut, 58 vuotta on takana ja hyvin menee. Ei ne lapset siitä rikki mene jos koulu ja kaverit vaihtuu. Kodin voi pistää vaikka vuokralle ja muuttaa vuokralle toiseen kaupunkiin. Mutta turha näitä on löpistä, aina teillä on joku syy, mutku ja mutku. Siinä se vika, miksi ette työllisty. Töissä vaaditaan reipasta otetta ja toimeen tarttumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillekin soittelevat työnhakijat, jotka eivät edes käsitä pyytävänsä minua käytännössä kustantamaan osaksi omista rahoistani heidän työntekoaan.
Mitäs tykkäät kun työnhakijat soittelee? Olisiko kiva, että vielä enemmän soittoja saisit? Sitä kun kehotetaan työttömiä olemaan aktiivisia ja ottamaan itse yhteyttä työnantajiin!
Tykkään kyllä saada soittoja ja minusta olisi kiva ottaa työntekijä, koska firman rakenne on valmiiksi hyvä useammalle henkilölle. Mutta palkkakustannukset on se kynnys, mitä varten ei vielä onnistu, koska en oikeastaan itsekään saa tarpeeksi.
Toinen mietinnän aihe on, että uskaltaako ketä tahansa ottaa pilaamaan firman maine, kun on asiakaspalvelutyö. Hakemukset eivät tällä hetkellä viesti kovin kummoista viitseliäisyyttä. Olen myös nähnyt läheltä sukulaiseni työllistämien henkilöiden käyttäytymistä. Tuntuu hurjalta, että ei voi tietää mitä toinen aikoo tehdä omallesi, kun mitään peloitetta ei ole eikä mitään riskiä työntekijän puolella.
6 kk:n koeajan luulisi jo osoittavan työntekijän soveltuvuuden. Mutta jos työnantaja on huono ihmistuntija, eikä oikein itsekään ole tilanteen tasalla, niin Suomessa irtisanominen on OECD:n mukaan erityisen joustavaa muihin OECD-maihin verrattuna.
Mitä siis itket?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1. Miksi jengi ei kouluttaudu uudestaan? Ei ole niin vaikeaa kuin kuvittelette. Moneen ammattiin voi kouluttautua oppisopimuksellakin, eikä tarvitse kitkuttaa koulun penkillä ja pelkän opintotuen varassa, vaan vietät suurimman osan ajastasi työpaikalla töitä tehden ja saat liki samaa palkkaa kuin ammattilainenkin. Ja jos ei pelkkä amis kelpaa niin kyllä tässä maassa kaikenlaisia kouluja riittää. Mutta onhan niitä tekosyitäkin tietysti kaikenlaisia.
2. Ei voi muka muuttaa toiselle paikkakunnalle työn perässä, on liikaa vaadittu. Niin, mikä se sitten on elämässä tärkeää. Älä sitten ainakaan kitise että kymmenettä vuotta odotat töiden saamista siellä Iisalmessa, Parkanossa tai Raumalla. Lapset ei siihen kuole eikä pilalle mene, jos joutuvat muuttamaan. Etkä sinäkään. Voi tehdä hyvääkin. ps. eikä ole pakko mennä kehä kolmosen sisäpuolellekaan edes.
3. Ihan kuin vieraalle palkolliseksi meneminen olisi ainoa vaihtoehto. Mitä ihmiset ovat kautta maailman sivu tehneet, kun on pitänyt elättää itsensä? Työllistäneet itse itsensä. En ole kokoomuksen sun muiden äänestäjä, mutta sitähän sitä aina naristaan että poliitikot eivät ole työntekijän puolella - no menkää sitten itsekin sinne toiselle puolelle!
Ja tuon iän taakse piiloutuminen on monille pelkkä tekosyy. Hyvälle tyypille ja luotettavalle tekijälle löytyy kyllä töitä iästä huolimatta, kun osaa itsensä myydä (enkä tarkoita tällä mitään mielistelevää huoraamista, ymmärtänette kielikuvan). Itsellänikin oli edellisessä työpaikassa eläkeikää hipova mummeli työkaverina, mutta ei todellakaan mikään sammaloitunut fossiili vaan energinen ja aito, työtä, ihmisiä ja tilanteita pelkäämätön teräsnainen. Kovempi mimmi kuin minä, 20 vuotta nuorempi. Mutta jos sitä vaan antaa selkärankansa lusahtaa kasaan ja alistuneena tuijottelee kengänkärkiään ja miettii hauta-arkkunsa samettivuorauksen väriä, niin saahan sitä toivoa. Kyllä ihmisestä pitää löytyä munaa iästä ja sukupuolesta riippumatta. Ja sillä munalla/pokalla sitä voi vaikka mennä niitä töitä oma-alotteisesti kysymään. Entä sitten jos tuhahtelevat että nää hoidetaan nykyään netissä, siihen voi reippaasti vastata että selvä homma, mutta tiedättepähän nyt sitten jo valmiiksi kuka kävi ja kenelle kannattaa kutsu lähettää, että perästä kuuluu ja ollanpas yhteydessä. Asennetta, ei vässyköintiä!
Tai sitten sitä vaan tykkää makoilla kotona, onhan niitäkin. Varmaan se on ikävää jos häpeää itseään syystä tai toisesta.
1. Oppisopimukseen ei tätä nykyä enää pääse kovinkaan helposti juurikin siksi, että se maksaa työnantajalle sekä opetuksen että opetettavan palkan. Toki oppiminen ei ikinä ole mahdotonta, mutta joissakin elämäntilanteissa voi jo kysyä riskinottoa. Esimerkiksi perheelliselle, opintotukensa jo käyttäneelle ja ehkä jo useamman tutkinnon suorittaneelle kouluttautuminen on isomman kynnyksen takana, kuin vaikkapa nuoren ihmisen, jolla ei ole mitään sen suurempia sidoksia mihinkään. Tukien saaminen opintoihin voikin tulla esteeksi, jos opintotukea ei heru, eikä te-palvelut myönnä tukea omaehtoiseen opiskeluun.
2. Nykytyöelämän ihannetyöntekijä olisi ihminen, joka pystyy koska tahansa liikkumaan millä tahansa varoitusajalla ja minne tahansa, ja palata takaisin sitten, kun häntä ei enää tarvita. Mutta ihmisillä kuitenkin on elämässään juuret ja sidoksia, jotka eivät tähän taivu. Siellä Iisalmella saattaa esimerkiksi olla henkilökohtaisen verkoston lisäksi puolison työ, velallinen tupa tai vaikka ikääntyvä omainen, joka tarvitsee tukea. Jos sinä pystyt käytännössä hylkäämään kaiken itsellesi tärkeän, kiva kiva. En kuitenkaan haluaisi tämän olevan mikään eettinen malli ja ohjenuora, kun puhutaan kuitenkin hyvinvointiyhteiskunnasta.
3. Yrittäjyys lääkkeeksi työttömyyteen näin yleisesti osoittaa suurta ymmärtämättömyyttä sitä kohtaan, kuinka haastavaa yrittäjyys ja sillä itsensä elättäminen Suomessa on. Oletko kokeillut?
Tuohon hyvätyyppijargoniin etenkin ikäsyrjinnästä keskusteltaessa ei jaksa sen kummemmin edes ottaa kantaa, koska se on varsin yliolkainen suhtautuminen aivan konkreettiseen työmarkkinoiden ongelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.
Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.
Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.
Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.
Miten voisin muuttaa, kun mulla on koti ja perhe täällä? Mies ja kouluikäiset lapset? Ei tunnu kovin kannattavalta asua viikot toisella paikkakunnalla ja päivään pitäisi saada aikaa perheellekin. Jos olisin sinkku, niin toki olisin jo muuttanut.
Sitten ei auta valittaa, jos ei ole valmis yhtään tekemään mitään. Itse kun menin kolmannelle luokalle kansakouluun (8-vuotiaana), menin jo kolmanteen kouluun. Ei se minua ole pilannut, 58 vuotta on takana ja hyvin menee. Ei ne lapset siitä rikki mene jos koulu ja kaverit vaihtuu. Kodin voi pistää vaikka vuokralle ja muuttaa vuokralle toiseen kaupunkiin. Mutta turha näitä on löpistä, aina teillä on joku syy, mutku ja mutku. Siinä se vika, miksi ette työllisty. Töissä vaaditaan reipasta otetta ja toimeen tarttumista.
Mietipä muuttaminen siinä tilanteessa, kun alla on omistusasunto, joka pitäisi ensin myydä voidakseen muuttaa. Ja joka ei mene kaupan, koska se sattuu sijaitsemaan tappiomuuttokunnalla ja siinä on rakenteellisia vahinkoja, jotka saavat ostajat kaikkoamaan. Mutku.
Tai muuttaminen silloin, kun puolisollasi on hyvä vakituinen työ juuri nimenomaisella paikkakunnalla. Vaihtoehdoksi siis hajottaa perhe ja muuttaa itse viikkokuntaan? Loistoratkaisu. Pienten lasten vanhempana? Aivan varmasti. Mutku.
Okei, ei omistusasuntoa eikä pieniä lapsia. Entä, jos sattuukin olemaan kyseisellä paikkakunnalla oma vanhempi, joka ei käytännössä pärjää ilman ulkopuolista apua, ja paikkakunnan vanhuspalvelut on todettu ehkä konkreettisesti niin puutteellisiksi, että lapset kokevat velvollisuudekseen tukea oman vanhempansa asumista, kun muuallekaan ei ole pääsyä. Muutto toiselle paikkakunnalle tietäen, että oma vanhempi elää yksinäistä ja onnetonta elämää omassaan ilman läheisensä seuraa ja tukea, on varmasti mielekäs. Mutku.
Tarkoitukseni ei ole tehdä selväksi, että joka ikisen työttömän surkea kohtalo on jotakin tällaista. Pikemminkin tarkoitukseni on sanoa, että sinun elämäntilanteesi joskus 60-70- luvulla ei määritä kaikkien muidenkin työttömien elämäntilannetta ja valmiutta muuttaa työn perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitappa siinä sitten napata työtä mitä olet hakenut kun hylky vastauksen saatuaan kuulee hakijoita olleen 312 josta 1 valittiin. Kyllähän sitä helposti työllistyisi kaupan kassalle, siivoojaks, kahvilaan, tms. räkälään plokkariksi mut eivät ota kun kuulevat että on opiskeltu ammatti johon tähtää päästä jonain päivänä töihin.....
Kyllä ottavat ylikoulutettuja kassoille ja siivoojiksi. Tekijöistä ei ole pulaa, vaikka he pääsevätkin myöhemmin oman alansa töihin. Ja moni palkkaaja laskee ansioksi sen, että hakijalle on kelvannut omaa ammattia vähemmän vaativa työ. Itse ainakin kun nuoria palkkasin töihin, otin huomioon sen, mitä olivat tehneet aiemmin,vaikkei siitä mitään hyötyä olisi uudessa paikassa ollut. Se ensimmöinen työpaikkahan hankalinta on saada.
Pätee kenties, tosin vain hyvin nuorten kohdalla.
Saksassa on kokemusta jo parinkymmenen vuoden ajalta ns. mini- ja midijobeista (tämä Saksan Hatrz-reformi on ollut hallituksemme ohjenuorana aktiivimallin suunnittelussa ja halussa lisätä osa-aikatyötä).
Siellä tilastot osoittavat, että noista minijobeista ei käytännössä koskaan työllistytä oikeisiin töihin. Minijobit myös stigmatisoivat tekijänsä, eli työnantajien mielestä minijobien tekijät ovat ns. luusereita, joita ei kannata palkata niihin oikeisiin, kokopäivätöihin.
Niinpä nämä mini- ja midijobilaiset , joita muuten Saksassa on n. 8 miljoonaa, ovat tuomitut loppuiäkseen köyhyyteen.
Saksan malli on se, että työnantaja maksaa 450 euroa ja yhteiskunta kustantaa loput minimielämiseen tarvittavat rahat. Erittäin ongelmallista mallissa on se, että nuo "työt" eivät kerrytä eläkettä lainkaan.
Saksalaiset pelkäävätkin aiheellisesti, millainen pommi heitä odottaa mini- ja midijobilaisten eläköityessä , kun yhteiskunnan verovaroista maksama elatustarve vain kasvaa silloin.
Sama tilanne meilläkin on edessä, jos ihmiset eivät joutuvat tyytymään muka-työhön muka-palkalla, eivätkä saa kokopäivätyötä sellaisella palkalla, että se riittäisi kerryttämään eläkettä.
TAkuueläke kun on korkeampi kuin työttömyyden peruspäiväraha...
Mä olen seuraillut muutamaakin tapausta, joissa yrittäjäksi kykenemätön on kaikesta huolimatta ja viranomaisten kannustuksella ryhtynyt yrittäjäksi. Ei. Jos ei ole oikeasti tajua liiketoiminnasta, suunnitelmallisuutta ja rahanlaskutaitoa, ei vaan kannata.
Eikä tule veronmaksajille sen halvemmaksi, koska veroista ne starttirahat, mahdolliset yritystuet ja -tukipalvelut sekä jälkihoidot kuitenkin maksetaan. Kenties jää vielä verorästejä ja tulee turhia käräjäreissuja. Puhumattakaan siitä, että taitamaton yrittäjä ehtii jonkin aikaa tarjota huonoa tuotetta / palvelua, ei pysty kilpailemaan kuin hinnalla ja vaikeuttaa siten alansa muiden yritysten toimintaa.
Yhelle tämmöiselle tein jonkin aikaa töitä, kun oli kaveri ja piti jeesata pulasta. Palkkaa ei pystynyt maksamaan lopulta senttiäkään, joten palkka ja sivukulut hoituivat Palkkaturvan kautta veronmaksajien piikkiin. Onnea vaan takaisinperinnän kanssa...
Olen yli 50 ja korkeakoulutettu, ei enää kelpaa töihin mihinkään vaikka olen hakenut vuosia, nyt en enää jaksa edes yrittää. Kunpa olisi edes jotain että elämä olisi muutakin kuin pelkkää selviytymistä.
No ei se kaikilta onnistu.
Itsekkin taistelin amk-koulutuksen (tekninen) jälkeen pari kolme vuotta pätkää ja työttömyyttä ennen kuin lähdin/pääsin yliopiston opiskelemaan sosiaalityötä ja nyt siis työelämässä.
Ei kaikilla riitä rahkeet eikä pidäkkään. Yhteiskunta on raadollinen, yksi amk-koulutus ei johda välttämättä mihinkään, välillä ei yliopistokaan. Pitää jatkuvasti seurata trendejä ja olla aktiivinen, ei saa käydä myöskään huono tuuri matkalla.