Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin paljon työttömiä? Miksi ei saa töitä? En veetuile, haluan että selitätte!
19.12.2017 |
Itse aloitin työt 18-vuotiaana, nyt ikää 27 ja töitä olen saanut aina kun olen hakenut. Olen ollut kahviloissa, kaupassa ja tarjoilijana sekä pienen hetken puhelinmyyjänä (oli paskaa). Samalla kun olin kaupassa, opiskelin itseni sh amk ja työllistyin heti valmistumisen jälkeen ja niissä hommissa olen ollut nyt kaksi vuotta kahdessa eri paikassa. Jokaiseen paikkaan mihin olen hakenut olen myös päässyt. Ei se kahvilatyö tai kauppa ehkä mukavinta mahdollista ole, mutta jos ongelma on työttömyys niin miksi ei vaikkapa kaupan kassalle pääse? Vai onko vaatimukset sitten niin korkealla? Missä vika? Myöskään tutuistani kukaan ei ole jäänyt työttömäksi, jokaiselle löytynyt jotain.
Selittäkää siis tyhmälle, miksi työtä ei löydy, vai ollaanko vaan nirsoja.
Kommentit (519)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Miksi jengi ei kouluttaudu uudestaan? Ei ole niin vaikeaa kuin kuvittelette. Moneen ammattiin voi kouluttautua oppisopimuksellakin, eikä tarvitse kitkuttaa koulun penkillä ja pelkän opintotuen varassa, vaan vietät suurimman osan ajastasi työpaikalla töitä tehden ja saat liki samaa palkkaa kuin ammattilainenkin. Ja jos ei pelkkä amis kelpaa niin kyllä tässä maassa kaikenlaisia kouluja riittää. Mutta onhan niitä tekosyitäkin tietysti kaikenlaisia.
2. Ei voi muka muuttaa toiselle paikkakunnalle työn perässä, on liikaa vaadittu. Niin, mikä se sitten on elämässä tärkeää. Älä sitten ainakaan kitise että kymmenettä vuotta odotat töiden saamista siellä Iisalmessa, Parkanossa tai Raumalla. Lapset ei siihen kuole eikä pilalle mene, jos joutuvat muuttamaan. Etkä sinäkään. Voi tehdä hyvääkin. ps. eikä ole pakko mennä kehä kolmosen sisäpuolellekaan edes.
3. Ihan kuin vieraalle palkolliseksi meneminen olisi ainoa vaihtoehto. Mitä ihmiset ovat kautta maailman sivu tehneet, kun on pitänyt elättää itsensä? Työllistäneet itse itsensä. En ole kokoomuksen sun muiden äänestäjä, mutta sitähän sitä aina naristaan että poliitikot eivät ole työntekijän puolella - no menkää sitten itsekin sinne toiselle puolelle!
Ja tuon iän taakse piiloutuminen on monille pelkkä tekosyy. Hyvälle tyypille ja luotettavalle tekijälle löytyy kyllä töitä iästä huolimatta, kun osaa itsensä myydä (enkä tarkoita tällä mitään mielistelevää huoraamista, ymmärtänette kielikuvan). Itsellänikin oli edellisessä työpaikassa eläkeikää hipova mummeli työkaverina, mutta ei todellakaan mikään sammaloitunut fossiili vaan energinen ja aito, työtä, ihmisiä ja tilanteita pelkäämätön teräsnainen. Kovempi mimmi kuin minä, 20 vuotta nuorempi. Mutta jos sitä vaan antaa selkärankansa lusahtaa kasaan ja alistuneena tuijottelee kengänkärkiään ja miettii hauta-arkkunsa samettivuorauksen väriä, niin saahan sitä toivoa. Kyllä ihmisestä pitää löytyä munaa iästä ja sukupuolesta riippumatta. Ja sillä munalla/pokalla sitä voi vaikka mennä niitä töitä oma-alotteisesti kysymään. Entä sitten jos tuhahtelevat että nää hoidetaan nykyään netissä, siihen voi reippaasti vastata että selvä homma, mutta tiedättepähän nyt sitten jo valmiiksi kuka kävi ja kenelle kannattaa kutsu lähettää, että perästä kuuluu ja ollanpas yhteydessä. Asennetta, ei vässyköintiä!
Tai sitten sitä vaan tykkää makoilla kotona, onhan niitäkin. Varmaan se on ikävää jos häpeää itseään syystä tai toisesta.
1. Oppisopimukseen ei tätä nykyä enää pääse kovinkaan helposti juurikin siksi, että se maksaa työnantajalle sekä opetuksen että opetettavan palkan. Toki oppiminen ei ikinä ole mahdotonta, mutta joissakin elämäntilanteissa voi jo kysyä riskinottoa. Esimerkiksi perheelliselle, opintotukensa jo käyttäneelle ja ehkä jo useamman tutkinnon suorittaneelle kouluttautuminen on isomman kynnyksen takana, kuin vaikkapa nuoren ihmisen, jolla ei ole mitään sen suurempia sidoksia mihinkään. Tukien saaminen opintoihin voikin tulla esteeksi, jos opintotukea ei heru, eikä te-palvelut myönnä tukea omaehtoiseen opiskeluun.
2. Nykytyöelämän ihannetyöntekijä olisi ihminen, joka pystyy koska tahansa liikkumaan millä tahansa varoitusajalla ja minne tahansa, ja palata takaisin sitten, kun häntä ei enää tarvita. Mutta ihmisillä kuitenkin on elämässään juuret ja sidoksia, jotka eivät tähän taivu. Siellä Iisalmella saattaa esimerkiksi olla henkilökohtaisen verkoston lisäksi puolison työ, velallinen tupa tai vaikka ikääntyvä omainen, joka tarvitsee tukea. Jos sinä pystyt käytännössä hylkäämään kaiken itsellesi tärkeän, kiva kiva. En kuitenkaan haluaisi tämän olevan mikään eettinen malli ja ohjenuora, kun puhutaan kuitenkin hyvinvointiyhteiskunnasta.
3. Yrittäjyys lääkkeeksi työttömyyteen näin yleisesti osoittaa suurta ymmärtämättömyyttä sitä kohtaan, kuinka haastavaa yrittäjyys ja sillä itsensä elättäminen Suomessa on. Oletko kokeillut?
Tuohon hyvätyyppijargoniin etenkin ikäsyrjinnästä keskusteltaessa ei jaksa sen kummemmin edes ottaa kantaa, koska se on varsin yliolkainen suhtautuminen aivan konkreettiseen työmarkkinoiden ongelmaan.
3. Yrittäminen Suomessa on tosi helppoa! Senkun liityt Zinzinoon myymään laadukasta Balance oil öljyä ja kasvattamaan verkostoa. Pääset mukaan huipputiimiin jossa kaikki auttaa toisiaan, koska tiimin menestys on jokaisen etu! 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä selityksiä työttömien määrälle:
- On ulosottovelkaa, joten ei haluta mennä töihin kun siitä ei jää itselle koko palkkaa käteen
- On oikeasti työkyvytön ja sairas, mutta ei pääse työkyvyttömyyseläkkeelle
-Päihdeongelmainen tai masentunut
- Työttömyys näkyy tilastoissa, mutta oikeasti on lähikuukausina aloittamassa opiskelun tai uuden työn, joten sen takia ei hae varsinaisesti töitä tai on lähellä eläkeikää
- On tilastoissa työtön, mutta oikeasti haluaa vaan parempaa rahaa samalla kun hoitaa lapsiaan tai ikääntyneitä vanhempiaan
- On tilastoissa työtön, mutta tekee töitä pimeästi
- On heikkolahjainen eikä pääse töihin, vaikka yrittäisi.
- Saa niin hyvää ansiosidonnaista, että mikä tahansa työ ei kelpaa tai on niin korkeasti koulutettu, ettei suostu tekemään kuin juuri sitä spesifiä koulutusta vastaavaa työtä, joiden osaajia tarvitaan vain kaksi Suomessa.
- Edellinen työ päättynyt niin traumaattisesti työpaikkakiusaamiseen, että ei uskalla hakea uutta
- Työnantajien asenteet palkata vain jo työssäolevia, joten työtön ei pääse edes haastatteluun eikä anneta mahdollisuutta näyttää osaamistaan
-Itsetunto ja itseluottamus laskevat työttömyyden pitkittyessä ja se vaikeuttaa työnhakua
- Koulutus ja osaaminen vähäistä tai vanhentunutta tai sellaiselta alalta, mille ei ole kysyntää eikä ole valmis tekemään mitään muuta
-rikosrekisteri tai luottotietojen puuttuminen rajoittavat mihin voi päästä
-ikä alkaa lähennellä kuuttakymmentä eikä ole verkostoja, jotka auttaisivat eteenpäin
Sitten on niitä, joilla on vain käynyt tosi huono tuuri eikä työnhaku ole tärpännyt. Ovat valmistuneet alalle, jolla ei olekaan enää niin paljon kysyntää eivätkä ole kovin hyviä markkinoimaan itseään uuteen työhön. Itsetunto laskee ja pidemmän päälle luovuttavat ja elävät yhteiskunnan tuilla kun toteavat, että ei kannata muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.
Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.
Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.
Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.
Miten voisin muuttaa, kun mulla on koti ja perhe täällä? Mies ja kouluikäiset lapset? Ei tunnu kovin kannattavalta asua viikot toisella paikkakunnalla ja päivään pitäisi saada aikaa perheellekin. Jos olisin sinkku, niin toki olisin jo muuttanut.
Sitten ei auta valittaa, jos ei ole valmis yhtään tekemään mitään. Itse kun menin kolmannelle luokalle kansakouluun (8-vuotiaana), menin jo kolmanteen kouluun. Ei se minua ole pilannut, 58 vuotta on takana ja hyvin menee. Ei ne lapset siitä rikki mene jos koulu ja kaverit vaihtuu. Kodin voi pistää vaikka vuokralle ja muuttaa vuokralle toiseen kaupunkiin. Mutta turha näitä on löpistä, aina teillä on joku syy, mutku ja mutku. Siinä se vika, miksi ette työllisty. Töissä vaaditaan reipasta otetta ja toimeen tarttumista.
Katos, EK:n pr-osasto tekee iltavuoroa. Tuleeko hyvätkin iltalisät vai otatteko ylityöt vapaana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap.
Suomessa on n. 600 000 ihmistä jotka etsii töitä + ne jotka on jo töissä mutta haluaa vaihtaa.
Miksi on noin paljon ihmisiä töitä vailla? No siksi että toistasataa vuotta ihmiset ovat keksineet koneita tekemään ihmisten työt, kun vielä tietokone keksittiin, tuli robotit niin peli oli selvä, netti on ollut viimeinen silaus vielä asiakaspalvelupuolella. Ihminen on erittäin hyvin onnistunut siinä että ihmisten ei tarvitse töitä tehdä vaan koneet tekee suuren osan.
Koskaan ei tule enää olemaan sellaista aikaa että kaikille ihmisille olisi töitä josta joku maksaa palkkaa. Koneet jauhaa rahaa omistajiensa taskuihin.
Ja vielä yksi fakta; vain joka neljäs avoin työpaikka täytetään työttömällä työnhakijalla.
Eli sinäkin ap kun et ole ollut työttömänä, olet ollut haluttu työntekijä seuraavassa paikassa, työnantajat haluavat mieluummin viedä toiselta työnantajalta työntekijän kuin ottaa kortistosta vaan jonkun piruparan.
Minä olen valmistunut 1992 ensimmäiseen ammattiin, suoraan kortistoon, silloin ei ollut töitä edes Helsingissä. Kun siskoni valmistui muutama vuosi myöhemmin, hän pääsi työharjoittelusta suoraan töihin, ja vaihtoi aina työpaikkaa lennosta kun edelliseen kyllästyi, hän ei ole ollut päivääkään elämässään työttömänä, minä taas olen ollut varmaan 10 vuotta yhteensä. Sisko ei ole joutunut mitään vaivaa näkemään työpaikan löytämiseksi kuin vasta silloin kun muutti Helsingistä pienemmälle paikkakunnalle, siellä joutui menemään puhelinmyyntiin hetkeksi että löysi kaupan alalta töitä, kysyi silloin minulta että onko sulla aina ollut näin hankalaa...
Minulla on jo useampi ammatti opiskeltuna ja taas kolmen vuoden työssäolon jälkeen jouduin huonolla tuurilla työttömäksi kun olin määräaikaisella sopimuksella, ja taloudellisen tilanteen takia työnantaja joutui laittamaan kaikki määräaikaiset pois. Olen hakenut muutamaa työpaikkaa, mutta en mihin tahansa mene, tässä kaupungissakin on muutama kymmenen työpaikkaa avoinna ja työttömiä jokunen tuhat. Suurimpaan osaan työpaikkoja minulla ei ole koulutusta, taitoja, mielenkiintoa, kokemusta tai edes fyysistä kykyä/ominaisuutta. En voi alkaa lääkäriksi tai kokiksi, puhelinmyyntiin en mene vaikka siitä on kokemusta monesta firmasta jo 90-luvulta, yrittäjäksikään en enää toista kertaa voi ryhtyä kun on luottotiedot mennyt sen edellisen takia ja velkoja lopuksi ikää maksettavana. Minä myös olen hakenut esim. Saleen kassalle, minulla sentään oli ollut oma liikekin monta vuotta, ja kaupallinen koulutus alla, niin silti en päässyt Salen kassalle töihin, en kyllä tiedä miksi ihmeessä, olisin vallan mainiosti osannut hyllyttää tavaraa ja käyttää kassaa ym.
N43
Mikset voisi alkaa kokiksi? Aikuiskoulutukseen vaan, sitä on työvoimakoulutuksenakin. Kokeista onkin pulaa. Parempi opiskella kuin olla kotona.
En ole nuorena ja hoikkanakaan jaksanut seistä töissä tuntikausia, enkä todellakaan jaksa yli nelikymppisenä 130 kiloisena. Muutenkin joka päivä kipuja kropassa, selkä, hartiat ja niska jumissa, välillä särkee sormiakin, mahassa juilii kiinnikeet kaksosten kiireellisen sektion jäljiltä 9 vuotta sitten. Minä olin juuri reilut 3 vuotta töissä ja minusta siellä tykättiin, ei musta fyysiseen työhön ole, mutta esimiehenä olin hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Miksi jengi ei kouluttaudu uudestaan? Ei ole niin vaikeaa kuin kuvittelette. Moneen ammattiin voi kouluttautua oppisopimuksellakin, eikä tarvitse kitkuttaa koulun penkillä ja pelkän opintotuen varassa, vaan vietät suurimman osan ajastasi työpaikalla töitä tehden ja saat liki samaa palkkaa kuin ammattilainenkin. Ja jos ei pelkkä amis kelpaa niin kyllä tässä maassa kaikenlaisia kouluja riittää. Mutta onhan niitä tekosyitäkin tietysti kaikenlaisia.
1. Oppisopimukseen ei tätä nykyä enää pääse kovinkaan helposti juurikin siksi, että se maksaa työnantajalle sekä opetuksen että opetettavan palkan. Toki oppiminen ei ikinä ole mahdotonta, mutta joissakin elämäntilanteissa voi jo kysyä riskinottoa. Esimerkiksi perheelliselle, opintotukensa jo käyttäneelle ja ehkä jo useamman tutkinnon suorittaneelle kouluttautuminen on isomman kynnyksen takana, kuin vaikkapa nuoren ihmisen, jolla ei ole mitään sen suurempia sidoksia mihinkään. Tukien saaminen opintoihin voikin tulla esteeksi, jos opintotukea ei heru, eikä te-palvelut myönnä tukea omaehtoiseen opiskeluun.
Niin, niin mikä oli ongelma jos opintotukea ei heru, siinähän tarjosin sitä oppisopimusta vaihtoehdoksi? Jos yrittäjä palkkaa työttömän oppisopimusopiskelijaksi, hän saa valtiolta tukea (olikohan 200 e/kk tai jotain sinne päin). Lisäksi maksaa kyseiselle työntekijälle/opiskelijalle 75% palkkaa normaaliin nähden. Eli hyvä diili työnantajalle joka muutenkin harkitsee jonkun palkkaamista, todellakin! Työnantaja ei maksa opetuksesta yhtään mitään, mikä juttu tuo nyt oli? Toki joitain minuutteja tuhlautuu sieltä täältä kun pitää uutta opettaa, mutta sitä varten se valtion tuki nyt varmaan olikin. Ei ne työt yleensä mitään rakettitiedettä tuppaa olemaan, että ei se oppisopimusopiskelu oikeastaan poikkea perus työnteosta juuri mitenkään. Työ tekijäänsä opettaa. Itse tein kahden viikon jälkeen uudella alalla uudessa työssä jo itsenäisiä työvuoroja (tokikaan mistään rautaisesta ammattitaidosta ei voinut vielä puhua, mutta sen verran sujui että pärjäsin ja asiat saattoi luottaa minun käsiini).
Ei perheen tai juurten perään nyyhkiminenkään ole minusta mikään kunnon syy yhtään millekään, jos elämässään haluaa jotain saavuttaa. Ne on niitä kompromisseja, kun kaikkea ei voi saada mitä haluaa. Epämukavuusalueelle täytyy mennä. Uusiin haasteisiin täytyy tarttua. Valintoja täytyy tehdä, vaikeitakin. Mutta niin ne asiat etenee. Tai päinvastoin ei etene.
Pelkureita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen seuraillut muutamaakin tapausta, joissa yrittäjäksi kykenemätön on kaikesta huolimatta ja viranomaisten kannustuksella ryhtynyt yrittäjäksi. Ei. Jos ei ole oikeasti tajua liiketoiminnasta, suunnitelmallisuutta ja rahanlaskutaitoa, ei vaan kannata.
Eikä tule veronmaksajille sen halvemmaksi, koska veroista ne starttirahat, mahdolliset yritystuet ja -tukipalvelut sekä jälkihoidot kuitenkin maksetaan. Kenties jää vielä verorästejä ja tulee turhia käräjäreissuja. Puhumattakaan siitä, että taitamaton yrittäjä ehtii jonkin aikaa tarjota huonoa tuotetta / palvelua, ei pysty kilpailemaan kuin hinnalla ja vaikeuttaa siten alansa muiden yritysten toimintaa.
Yhelle tämmöiselle tein jonkin aikaa töitä, kun oli kaveri ja piti jeesata pulasta. Palkkaa ei pystynyt maksamaan lopulta senttiäkään, joten palkka ja sivukulut hoituivat Palkkaturvan kautta veronmaksajien piikkiin. Onnea vaan takaisinperinnän kanssa...
Se, joka ei koskaan tee virheitä, ei todennäköisesti tee mitään muutakaan. Hautaudutaan poteroihimme, suljetaan ovet ja ikkunat, pelottaa! Saatanhan tehdä jonkun virheen!
Parempiko olisi ollut jäädä kotiin laakereilleen makaamaan?
Vierailija kirjoitti:
Tässä selityksiä työttömien määrälle:
- On ulosottovelkaa, joten ei haluta mennä töihin kun siitä ei jää itselle koko palkkaa käteen
- On oikeasti työkyvytön ja sairas, mutta ei pääse työkyvyttömyyseläkkeelle
-Päihdeongelmainen tai masentunut
- Työttömyys näkyy tilastoissa, mutta oikeasti on lähikuukausina aloittamassa opiskelun tai uuden työn, joten sen takia ei hae varsinaisesti töitä tai on lähellä eläkeikää
- On tilastoissa työtön, mutta oikeasti haluaa vaan parempaa rahaa samalla kun hoitaa lapsiaan tai ikääntyneitä vanhempiaan
- On tilastoissa työtön, mutta tekee töitä pimeästi
- On heikkolahjainen eikä pääse töihin, vaikka yrittäisi.
- Saa niin hyvää ansiosidonnaista, että mikä tahansa työ ei kelpaa tai on niin korkeasti koulutettu, ettei suostu tekemään kuin juuri sitä spesifiä koulutusta vastaavaa työtä, joiden osaajia tarvitaan vain kaksi Suomessa.
- Edellinen työ päättynyt niin traumaattisesti työpaikkakiusaamiseen, että ei uskalla hakea uutta
- Työnantajien asenteet palkata vain jo työssäolevia, joten työtön ei pääse edes haastatteluun eikä anneta mahdollisuutta näyttää osaamistaan
-Itsetunto ja itseluottamus laskevat työttömyyden pitkittyessä ja se vaikeuttaa työnhakua
- Koulutus ja osaaminen vähäistä tai vanhentunutta tai sellaiselta alalta, mille ei ole kysyntää eikä ole valmis tekemään mitään muuta
-rikosrekisteri tai luottotietojen puuttuminen rajoittavat mihin voi päästä
-ikä alkaa lähennellä kuuttakymmentä eikä ole verkostoja, jotka auttaisivat eteenpäinSitten on niitä, joilla on vain käynyt tosi huono tuuri eikä työnhaku ole tärpännyt. Ovat valmistuneet alalle, jolla ei olekaan enää niin paljon kysyntää eivätkä ole kovin hyviä markkinoimaan itseään uuteen työhön. Itsetunto laskee ja pidemmän päälle luovuttavat ja elävät yhteiskunnan tuilla kun toteavat, että ei kannata muutakaan.
Kun avoimia työpaikkoja täytetään, siihen palkataan vain joka neljäs kerta työtön työnhakija.
Jos olet ollut työtön yli 3kk alat olla epäkuranttia työnantajien mielestä, koska työpaikanvaihtajiakin riittää. Yli puoli vuotta niin parasta ennen päiväys on auttamatta ohi, vuodessa on viimeinen käyttöpäiväkin mennyt ja töihin pääsee enää satumaisella tuurilla ja tai suhteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1. Miksi jengi ei kouluttaudu uudestaan? Ei ole niin vaikeaa kuin kuvittelette. Moneen ammattiin voi kouluttautua oppisopimuksellakin, eikä tarvitse kitkuttaa koulun penkillä ja pelkän opintotuen varassa, vaan vietät suurimman osan ajastasi työpaikalla töitä tehden ja saat liki samaa palkkaa kuin ammattilainenkin. Ja jos ei pelkkä amis kelpaa niin kyllä tässä maassa kaikenlaisia kouluja riittää. Mutta onhan niitä tekosyitäkin tietysti kaikenlaisia.
2. Ei voi muka muuttaa toiselle paikkakunnalle työn perässä, on liikaa vaadittu. Niin, mikä se sitten on elämässä tärkeää. Älä sitten ainakaan kitise että kymmenettä vuotta odotat töiden saamista siellä Iisalmessa, Parkanossa tai Raumalla. Lapset ei siihen kuole eikä pilalle mene, jos joutuvat muuttamaan. Etkä sinäkään. Voi tehdä hyvääkin. ps. eikä ole pakko mennä kehä kolmosen sisäpuolellekaan edes.
3. Ihan kuin vieraalle palkolliseksi meneminen olisi ainoa vaihtoehto. Mitä ihmiset ovat kautta maailman sivu tehneet, kun on pitänyt elättää itsensä? Työllistäneet itse itsensä. En ole kokoomuksen sun muiden äänestäjä, mutta sitähän sitä aina naristaan että poliitikot eivät ole työntekijän puolella - no menkää sitten itsekin sinne toiselle puolelle!
Ja tuon iän taakse piiloutuminen on monille pelkkä tekosyy. Hyvälle tyypille ja luotettavalle tekijälle löytyy kyllä töitä iästä huolimatta, kun osaa itsensä myydä (enkä tarkoita tällä mitään mielistelevää huoraamista, ymmärtänette kielikuvan). Itsellänikin oli edellisessä työpaikassa eläkeikää hipova mummeli työkaverina, mutta ei todellakaan mikään sammaloitunut fossiili vaan energinen ja aito, työtä, ihmisiä ja tilanteita pelkäämätön teräsnainen. Kovempi mimmi kuin minä, 20 vuotta nuorempi. Mutta jos sitä vaan antaa selkärankansa lusahtaa kasaan ja alistuneena tuijottelee kengänkärkiään ja miettii hauta-arkkunsa samettivuorauksen väriä, niin saahan sitä toivoa. Kyllä ihmisestä pitää löytyä munaa iästä ja sukupuolesta riippumatta. Ja sillä munalla/pokalla sitä voi vaikka mennä niitä töitä oma-alotteisesti kysymään. Entä sitten jos tuhahtelevat että nää hoidetaan nykyään netissä, siihen voi reippaasti vastata että selvä homma, mutta tiedättepähän nyt sitten jo valmiiksi kuka kävi ja kenelle kannattaa kutsu lähettää, että perästä kuuluu ja ollanpas yhteydessä. Asennetta, ei vässyköintiä!
Tai sitten sitä vaan tykkää makoilla kotona, onhan niitäkin. Varmaan se on ikävää jos häpeää itseään syystä tai toisesta.
Oppisopimuskoulutus ei ole innostanut työnantajia. Sitä on ollut hyvinkin tarjolla jo vuosia, mutta käytetään todella vähän. Halukkaita oppisopimusoppijoita olisi kyllä, vain kouluttavia yrityksiä ei löydy.
Kovin hanakasti ollaan työntämässä työttömiä muuttamaan työpaikan perässä. Jos kaikki Suomen työttömät muuttaisivat kasvukeskuksiin, meillä edelleenkin olisi suuri työttömien massa.
Mietitääänpä seuraava skenaario; Itä-Suomesta perheellinen mies/nainen saa paikan Uudenkaupungin autotehtaalta 12 euron tuntipalkalla. ja muuttaa sinne. Vuokra-asuntoja ei ole, varsinkaan perheasuntoja, ja jos sellaisen sattuulöytämään, vuokrataso on erityisen korkea. Jos tällä muuttajalla käy hyvä tuuri, hän voi saada itselleen soluasunnon kontista (niitä sinne on raijattu paljon) , eli pienen huoneen hintaan 450 euroa/kk. Samaan aikaan perhe maksaa siellä Itä-Suomessa toisia asumis- ja ruokakustannuksia.
Tehtaan työntekijä saa siis palkkaa kuukaudessa n. 2080, josta hän maksaa veroa 22 % (ilman vähennyksiä) , eli käteen jää 1622 euroa/kk, josta huoneen hinta 450 euroa pois, jää 1172 euroa. Tuosta palkasta ei makseta kaksia asumiskuluja, joten....toivottavasti perheellä on kaksi elättäjää, eli toisella puoliskolla vakityö siellä Itä-Suomessa.
Helsinkiin muuttavien tilanne on vielä huonompi, koska vuokrataso täällä on vielä korkeampi ja vuokra-asunnon saaminen yhtä kiven alla.
Yrittäjäksi ryhtyminen edellyttää taitojen lisäksi pääomaa. Harvalla työttömällä sitä pääomaa löytyy, kun elämä on jo muutenkin kitkuttamista. TYöttömät ryhtyvät usein pakon edessa ns. yksinyrittäjiksi, eli myyvät osaamistaan yrittäjän statuksella (pudoten samalla yhteiskunnan turvaverkkojen uulkopuolelle), kun palkkatyötä ei saa. Joka neljäs yksinyrittäjä elää köyhyysrajan alapuolella.
Kuten huomannet, maailma ei ole noin mustavalkoinen kuin millaisena sinä sen näet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen seuraillut muutamaakin tapausta, joissa yrittäjäksi kykenemätön on kaikesta huolimatta ja viranomaisten kannustuksella ryhtynyt yrittäjäksi. Ei. Jos ei ole oikeasti tajua liiketoiminnasta, suunnitelmallisuutta ja rahanlaskutaitoa, ei vaan kannata.
Eikä tule veronmaksajille sen halvemmaksi, koska veroista ne starttirahat, mahdolliset yritystuet ja -tukipalvelut sekä jälkihoidot kuitenkin maksetaan. Kenties jää vielä verorästejä ja tulee turhia käräjäreissuja. Puhumattakaan siitä, että taitamaton yrittäjä ehtii jonkin aikaa tarjota huonoa tuotetta / palvelua, ei pysty kilpailemaan kuin hinnalla ja vaikeuttaa siten alansa muiden yritysten toimintaa.
Yhelle tämmöiselle tein jonkin aikaa töitä, kun oli kaveri ja piti jeesata pulasta. Palkkaa ei pystynyt maksamaan lopulta senttiäkään, joten palkka ja sivukulut hoituivat Palkkaturvan kautta veronmaksajien piikkiin. Onnea vaan takaisinperinnän kanssa...
Se, joka ei koskaan tee virheitä, ei todennäköisesti tee mitään muutakaan. Hautaudutaan poteroihimme, suljetaan ovet ja ikkunat, pelottaa! Saatanhan tehdä jonkun virheen!
Parempiko olisi ollut jäädä kotiin laakereilleen makaamaan?
Kyllä, Suomi on maa jossa on yleensä parempi jäädä kotiin makaamaan kuin ryhtyä yrittäjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen seuraillut muutamaakin tapausta, joissa yrittäjäksi kykenemätön on kaikesta huolimatta ja viranomaisten kannustuksella ryhtynyt yrittäjäksi. Ei. Jos ei ole oikeasti tajua liiketoiminnasta, suunnitelmallisuutta ja rahanlaskutaitoa, ei vaan kannata.
Eikä tule veronmaksajille sen halvemmaksi, koska veroista ne starttirahat, mahdolliset yritystuet ja -tukipalvelut sekä jälkihoidot kuitenkin maksetaan. Kenties jää vielä verorästejä ja tulee turhia käräjäreissuja. Puhumattakaan siitä, että taitamaton yrittäjä ehtii jonkin aikaa tarjota huonoa tuotetta / palvelua, ei pysty kilpailemaan kuin hinnalla ja vaikeuttaa siten alansa muiden yritysten toimintaa.
Yhelle tämmöiselle tein jonkin aikaa töitä, kun oli kaveri ja piti jeesata pulasta. Palkkaa ei pystynyt maksamaan lopulta senttiäkään, joten palkka ja sivukulut hoituivat Palkkaturvan kautta veronmaksajien piikkiin. Onnea vaan takaisinperinnän kanssa...
Se, joka ei koskaan tee virheitä, ei todennäköisesti tee mitään muutakaan. Hautaudutaan poteroihimme, suljetaan ovet ja ikkunat, pelottaa! Saatanhan tehdä jonkun virheen!
Parempiko olisi ollut jäädä kotiin laakereilleen makaamaan?
Minä perustin firman, ja tyhmä kun olin niin uskoin että toiminimi on paras yksinyrittäjälle. Yritin ja yritin, otin varastoon tavaraa, mainostin, olin hyvä asiakaspalvelija, liike oli kaunis, ikkunassa kauniit vaihtuvat somisteet... mutta ei, myyntiä ei tullut tarpeeksi, ja sitä maksan nyt loppuikäni. Minulla ei ollut varaa edes konkurssiin kun sekin olisi maksanut monta tonnia. Häpeä jäi vaikka parhaani yritin enkä ole tyhmä, toki olin suht nuori.
Suurin osa firmoista menee alle viidessa vuodessa nurin, ja yleensä yrittäjä jaa velkojensa vangiksi tai vähintäänkin menettää maineensa ja itsetuntonsa.
Vierailija kirjoitti:
1. Miksi jengi ei kouluttaudu uudestaan?
Jollakin pitäisi elää se opiskeluaikakin. Lainaa ei paljon kannata ottaa, kun ei ole takeita, että koulun jälkeen saisi mitään töitä sittenkään. Ei maassa taida olla pulaa paljon muista kuin lääkäreistä ja puheterapeuteista, ja ne koulutuspaikat on aina ihan täynnä ilman että minä niihin haen. Jos minä pääsen sisään, joku toinen ei pääse, eli vaikutus työllisyyden kannalta ihan se ja sama.
Vierailija kirjoitti:
2. Ei voi muka muuttaa toiselle paikkakunnalle työn perässä, on liikaa vaadittu.
Olen hakenut töitä myös muualta kuin kotipaikkakunnaltani. Eipä sitä ole muualta sen paremmin löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
3. Ihan kuin vieraalle palkolliseksi meneminen olisi ainoa vaihtoehto. Mitä ihmiset ovat kautta maailman sivu tehneet, kun on pitänyt elättää itsensä? Työllistäneet itse itsensä.
Moni on tuota yrittänyt, moni on siinä epäonnistunut. Jostakin syystä niitä epäonnistujien tarinoita ei kerrota lehdissä. Markkinat on kuitenkin rajalliset, ei yrittäjän palvelujen kysyntä sillä lisäänny, jos tarjonta kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja tuon iän taakse piiloutuminen on monille pelkkä tekosyy. Hyvälle tyypille ja luotettavalle tekijälle löytyy kyllä töitä iästä huolimatta, kun osaa itsensä myydä (enkä tarkoita tällä mitään mielistelevää huoraamista, ymmärtänette kielikuvan). Itsellänikin oli edellisessä työpaikassa eläkeikää hipova mummeli työkaverina, mutta ei todellakaan mikään sammaloitunut fossiili vaan energinen ja aito, työtä, ihmisiä ja tilanteita pelkäämätön teräsnainen.
No, en sitten ole hyvä tyyppi tai en ole luotettava tai en ole myyntitaitoinen. Miten sellaiseksi hyväksi tyypiksi tullaan? Onko minusta iän myötä hyvätyyppiys jotenkin karissut pois, kun aikaisemmin olen kyllä saanut töitä?
Entä tuo teräsmummelisi, oliko hän siis vasta mummoikäisenä tullut teille töihin? Vai ollut siellä ns. aina? Kyllä minunkin työpaikoissani on ollut yli kuusikymppisiä ihan päteviä työntekijöitä. Mutta he ovatkin tulleet taloon jo pari-kolmekymppisinä. Ei se ole mikään ihme, että sen ikäinen pystyy töitä tekemään. Se on ihme, jos sen ikäisenä saa työnantajan vakuutettua siitä, että on täysin työkykyinen edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten sitä vaan tykkää makoilla kotona
Joo, kyllä kotona on kiva makoilla, mutta en minä siksi täällä ole. Aina kotona on ollut kivaa, mutta töissä olen silti käynyt ja hommani hoitanut niin kauan kuin niitä oli. Eli ei johdu työttömyyteni siitä että kotona on niin mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Miksi jengi ei kouluttaudu uudestaan? Ei ole niin vaikeaa kuin kuvittelette. Moneen ammattiin voi kouluttautua oppisopimuksellakin, eikä tarvitse kitkuttaa koulun penkillä ja pelkän opintotuen varassa, vaan vietät suurimman osan ajastasi työpaikalla töitä tehden ja saat liki samaa palkkaa kuin ammattilainenkin. Ja jos ei pelkkä amis kelpaa niin kyllä tässä maassa kaikenlaisia kouluja riittää. Mutta onhan niitä tekosyitäkin tietysti kaikenlaisia.
2. Ei voi muka muuttaa toiselle paikkakunnalle työn perässä, on liikaa vaadittu. Niin, mikä se sitten on elämässä tärkeää. Älä sitten ainakaan kitise että kymmenettä vuotta odotat töiden saamista siellä Iisalmessa, Parkanossa tai Raumalla. Lapset ei siihen kuole eikä pilalle mene, jos joutuvat muuttamaan. Etkä sinäkään. Voi tehdä hyvääkin. ps. eikä ole pakko mennä kehä kolmosen sisäpuolellekaan edes.
3. Ihan kuin vieraalle palkolliseksi meneminen olisi ainoa vaihtoehto. Mitä ihmiset ovat kautta maailman sivu tehneet, kun on pitänyt elättää itsensä? Työllistäneet itse itsensä. En ole kokoomuksen sun muiden äänestäjä, mutta sitähän sitä aina naristaan että poliitikot eivät ole työntekijän puolella - no menkää sitten itsekin sinne toiselle puolelle!
Ja tuon iän taakse piiloutuminen on monille pelkkä tekosyy. Hyvälle tyypille ja luotettavalle tekijälle löytyy kyllä töitä iästä huolimatta, kun osaa itsensä myydä (enkä tarkoita tällä mitään mielistelevää huoraamista, ymmärtänette kielikuvan). Itsellänikin oli edellisessä työpaikassa eläkeikää hipova mummeli työkaverina, mutta ei todellakaan mikään sammaloitunut fossiili vaan energinen ja aito, työtä, ihmisiä ja tilanteita pelkäämätön teräsnainen. Kovempi mimmi kuin minä, 20 vuotta nuorempi. Mutta jos sitä vaan antaa selkärankansa lusahtaa kasaan ja alistuneena tuijottelee kengänkärkiään ja miettii hauta-arkkunsa samettivuorauksen väriä, niin saahan sitä toivoa. Kyllä ihmisestä pitää löytyä munaa iästä ja sukupuolesta riippumatta. Ja sillä munalla/pokalla sitä voi vaikka mennä niitä töitä oma-alotteisesti kysymään. Entä sitten jos tuhahtelevat että nää hoidetaan nykyään netissä, siihen voi reippaasti vastata että selvä homma, mutta tiedättepähän nyt sitten jo valmiiksi kuka kävi ja kenelle kannattaa kutsu lähettää, että perästä kuuluu ja ollanpas yhteydessä. Asennetta, ei vässyköintiä!
Tai sitten sitä vaan tykkää makoilla kotona, onhan niitäkin. Varmaan se on ikävää jos häpeää itseään syystä tai toisesta.
Oppisopimuskoulutus ei ole innostanut työnantajia. Sitä on ollut hyvinkin tarjolla jo vuosia, mutta käytetään todella vähän. Halukkaita oppisopimusoppijoita olisi kyllä, vain kouluttavia yrityksiä ei löydy.
Kovin hanakasti ollaan työntämässä työttömiä muuttamaan työpaikan perässä. Jos kaikki Suomen työttömät muuttaisivat kasvukeskuksiin, meillä edelleenkin olisi suuri työttömien massa.
Mietitääänpä seuraava skenaario; Itä-Suomesta perheellinen mies/nainen saa paikan Uudenkaupungin autotehtaalta 12 euron tuntipalkalla. ja muuttaa sinne. Vuokra-asuntoja ei ole, varsinkaan perheasuntoja, ja jos sellaisen sattuulöytämään, vuokrataso on erityisen korkea. Jos tällä muuttajalla käy hyvä tuuri, hän voi saada itselleen soluasunnon kontista (niitä sinne on raijattu paljon) , eli pienen huoneen hintaan 450 euroa/kk. Samaan aikaan perhe maksaa siellä Itä-Suomessa toisia asumis- ja ruokakustannuksia.
Tehtaan työntekijä saa siis palkkaa kuukaudessa n. 2080, josta hän maksaa veroa 22 % (ilman vähennyksiä) , eli käteen jää 1622 euroa/kk, josta huoneen hinta 450 euroa pois, jää 1172 euroa. Tuosta palkasta ei makseta kaksia asumiskuluja, joten....toivottavasti perheellä on kaksi elättäjää, eli toisella puoliskolla vakityö siellä Itä-Suomessa.
Helsinkiin muuttavien tilanne on vielä huonompi, koska vuokrataso täällä on vielä korkeampi ja vuokra-asunnon saaminen yhtä kiven alla.
Yrittäjäksi ryhtyminen edellyttää taitojen lisäksi pääomaa. Harvalla työttömällä sitä pääomaa löytyy, kun elämä on jo muutenkin kitkuttamista. TYöttömät ryhtyvät usein pakon edessa ns. yksinyrittäjiksi, eli myyvät osaamistaan yrittäjän statuksella (pudoten samalla yhteiskunnan turvaverkkojen uulkopuolelle), kun palkkatyötä ei saa. Joka neljäs yksinyrittäjä elää köyhyysrajan alapuolella.
Kuten huomannet, maailma ei ole noin mustavalkoinen kuin millaisena sinä sen näet.
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Miksi jengi ei kouluttaudu uudestaan? Ei ole niin vaikeaa kuin kuvittelette. Moneen ammattiin voi kouluttautua oppisopimuksellakin, eikä tarvitse kitkuttaa koulun penkillä ja pelkän opintotuen varassa, vaan vietät suurimman osan ajastasi työpaikalla töitä tehden ja saat liki samaa palkkaa kuin ammattilainenkin. Ja jos ei pelkkä amis kelpaa niin kyllä tässä maassa kaikenlaisia kouluja riittää. Mutta onhan niitä tekosyitäkin tietysti kaikenlaisia.
1. Oppisopimukseen ei tätä nykyä enää pääse kovinkaan helposti juurikin siksi, että se maksaa työnantajalle sekä opetuksen että opetettavan palkan. Toki oppiminen ei ikinä ole mahdotonta, mutta joissakin elämäntilanteissa voi jo kysyä riskinottoa. Esimerkiksi perheelliselle, opintotukensa jo käyttäneelle ja ehkä jo useamman tutkinnon suorittaneelle kouluttautuminen on isomman kynnyksen takana, kuin vaikkapa nuoren ihmisen, jolla ei ole mitään sen suurempia sidoksia mihinkään. Tukien saaminen opintoihin voikin tulla esteeksi, jos opintotukea ei heru, eikä te-palvelut myönnä tukea omaehtoiseen opiskeluun.
Niin, niin mikä oli ongelma jos opintotukea ei heru, siinähän tarjosin sitä oppisopimusta vaihtoehdoksi? Jos yrittäjä palkkaa työttömän oppisopimusopiskelijaksi, hän saa valtiolta tukea (olikohan 200 e/kk tai jotain sinne päin). Lisäksi maksaa kyseiselle työntekijälle/opiskelijalle 75% palkkaa normaaliin nähden. Eli hyvä diili työnantajalle joka muutenkin harkitsee jonkun palkkaamista, todellakin! Työnantaja ei maksa opetuksesta yhtään mitään, mikä juttu tuo nyt oli? Toki joitain minuutteja tuhlautuu sieltä täältä kun pitää uutta opettaa, mutta sitä varten se valtion tuki nyt varmaan olikin. Ei ne työt yleensä mitään rakettitiedettä tuppaa olemaan, että ei se oppisopimusopiskelu oikeastaan poikkea perus työnteosta juuri mitenkään. Työ tekijäänsä opettaa. Itse tein kahden viikon jälkeen uudella alalla uudessa työssä jo itsenäisiä työvuoroja (tokikaan mistään rautaisesta ammattitaidosta ei voinut vielä puhua, mutta sen verran sujui että pärjäsin ja asiat saattoi luottaa minun käsiini).
Ei perheen tai juurten perään nyyhkiminenkään ole minusta mikään kunnon syy yhtään millekään, jos elämässään haluaa jotain saavuttaa. Ne on niitä kompromisseja, kun kaikkea ei voi saada mitä haluaa. Epämukavuusalueelle täytyy mennä. Uusiin haasteisiin täytyy tarttua. Valintoja täytyy tehdä, vaikeitakin. Mutta niin ne asiat etenee. Tai päinvastoin ei etene.
Pelkureita.
Työnantajat eivät jostain syystä ota oppisopimuksella porukkaa kovin hanakasti. En tiedä onko syy siinä että ottavat sen saman tyypin mieluummin "työkokeiluun" tai "työharjoitteluun" puoleksi vuodeksi, ja sitten uus tyyppi kehiin. Ja sitten itketään kun ei löydy osaavia työntekijöitä ja on kauhea työvoimapula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työstä pitää saada palkka jolla pärjää, ei sitä että voisi ostaa ylimääräistä, vaan niin että pystyy kattamaan asumiskulut, ruoan ja terveydenhoitomenot.
Miten niin pitää?
En pane ajatusta pahakseni sinänsä, mutta kenen se riittävä palkka pitää maksaa?
Miten paljon työntekijän pitää tehdä työtä, että hän on oikeutettu saamaan em. riittävän palkan?
Onko hän velvoitettu johonkin muuhun? Kouluttautumiseen esimerkiksi? Siis palkan vastineeksi?
Entä, jos ei saa riittävää palkkaa? Mitäs sitten tapahtuu?
Entä, jos ei pysty tarjoamaan riittävää palkkaa? Mitkä sanktiot?
Se on helppoa huudella trapetsilta, kun turvaverkko on viritetty alle. Voisiko kuitenkin vähän vaatia, että aaveellakin perusteltaisiin, mistä se palkka oikein sinne ihmiselle tupsahtaa, vai Jumalako sen maksaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Miksi jengi ei kouluttaudu uudestaan? Ei ole niin vaikeaa kuin kuvittelette. Moneen ammattiin voi kouluttautua oppisopimuksellakin, eikä tarvitse kitkuttaa koulun penkillä ja pelkän opintotuen varassa, vaan vietät suurimman osan ajastasi työpaikalla töitä tehden ja saat liki samaa palkkaa kuin ammattilainenkin. Ja jos ei pelkkä amis kelpaa niin kyllä tässä maassa kaikenlaisia kouluja riittää. Mutta onhan niitä tekosyitäkin tietysti kaikenlaisia.
1. Oppisopimukseen ei tätä nykyä enää pääse kovinkaan helposti juurikin siksi, että se maksaa työnantajalle sekä opetuksen että opetettavan palkan. Toki oppiminen ei ikinä ole mahdotonta, mutta joissakin elämäntilanteissa voi jo kysyä riskinottoa. Esimerkiksi perheelliselle, opintotukensa jo käyttäneelle ja ehkä jo useamman tutkinnon suorittaneelle kouluttautuminen on isomman kynnyksen takana, kuin vaikkapa nuoren ihmisen, jolla ei ole mitään sen suurempia sidoksia mihinkään. Tukien saaminen opintoihin voikin tulla esteeksi, jos opintotukea ei heru, eikä te-palvelut myönnä tukea omaehtoiseen opiskeluun.
Niin, niin mikä oli ongelma jos opintotukea ei heru, siinähän tarjosin sitä oppisopimusta vaihtoehdoksi? Jos yrittäjä palkkaa työttömän oppisopimusopiskelijaksi, hän saa valtiolta tukea (olikohan 200 e/kk tai jotain sinne päin). Lisäksi maksaa kyseiselle työntekijälle/opiskelijalle 75% palkkaa normaaliin nähden. Eli hyvä diili työnantajalle joka muutenkin harkitsee jonkun palkkaamista, todellakin! Työnantaja ei maksa opetuksesta yhtään mitään, mikä juttu tuo nyt oli? Toki joitain minuutteja tuhlautuu sieltä täältä kun pitää uutta opettaa, mutta sitä varten se valtion tuki nyt varmaan olikin. Ei ne työt yleensä mitään rakettitiedettä tuppaa olemaan, että ei se oppisopimusopiskelu oikeastaan poikkea perus työnteosta juuri mitenkään. Työ tekijäänsä opettaa. Itse tein kahden viikon jälkeen uudella alalla uudessa työssä jo itsenäisiä työvuoroja (tokikaan mistään rautaisesta ammattitaidosta ei voinut vielä puhua, mutta sen verran sujui että pärjäsin ja asiat saattoi luottaa minun käsiini).
Ei perheen tai juurten perään nyyhkiminenkään ole minusta mikään kunnon syy yhtään millekään, jos elämässään haluaa jotain saavuttaa. Ne on niitä kompromisseja, kun kaikkea ei voi saada mitä haluaa. Epämukavuusalueelle täytyy mennä. Uusiin haasteisiin täytyy tarttua. Valintoja täytyy tehdä, vaikeitakin. Mutta niin ne asiat etenee. Tai päinvastoin ei etene.
Pelkureita.
Työnantajat eivät jostain syystä ota oppisopimuksella porukkaa kovin hanakasti. En tiedä onko syy siinä että ottavat sen saman tyypin mieluummin "työkokeiluun" tai "työharjoitteluun" puoleksi vuodeksi, ja sitten uus tyyppi kehiin. Ja sitten itketään kun ei löydy osaavia työntekijöitä ja on kauhea työvoimapula.
Juuri siksi. Oppisopimus kuitenkin velvoittaa työnantajaa palkanmaksuun (olkoonkin 75 % normaalipalkasta) ja opetukseen (joka siis on aina resurssi pois jostakin). Vastaavasti työkokeilussa saa omalta kannaltaan ihan ilmaisen työkokeilijan, josta saa vielä erikseen tukea - työnantajan kannalta siis huomattavasti parempi diili kuin oppisopimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vielä ap:n iässä kuvittelin noin, olin nuorena opiskelijana päässyt jokaiseen hakemaan työhön. Sitten sain potkut nelikymppisenä, työpaikasta missä olin ollut 15 vuotta.
Tuosta on nyt kaksi vuotta, enkä ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Hakemuksia olen lähettänyt ehkä noin 50 kpl, vähän alle. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, eikä alani töitä vain ole täällä paljon. En tiedä, mikä on vialla, kun yksikään rekrytoija ei kiinnostu minusta. Cv ja hakemus on tarkistettu ammattilaisella, ne ovat hänen mielestään ihan täydellisiä eikä mitään pidä muuttaa. Minusta olen ihan fiksu, asiallisen näköinen, it- ja kielitaidot ovat ihan nykypäivää, olen opiskellut niitä tässä työttömänä ollessani. En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan sanoa päivää ja hymyillä.
Epätoivo meinaa kyllä iskeä välillä, en tiedä mitä tässä elämälleen pitäisi tehdä. Ehkä haahuilen tällä tavoin eläkeikään saakka.
Mikä estää hakemasta jostain muulta paikkakunnalta? Muutto sitten, jos tärppää.
Miten voisin muuttaa, kun mulla on koti ja perhe täällä? Mies ja kouluikäiset lapset? Ei tunnu kovin kannattavalta asua viikot toisella paikkakunnalla ja päivään pitäisi saada aikaa perheellekin. Jos olisin sinkku, niin toki olisin jo muuttanut.
Sitten ei auta valittaa, jos ei ole valmis yhtään tekemään mitään. Itse kun menin kolmannelle luokalle kansakouluun (8-vuotiaana), menin jo kolmanteen kouluun. Ei se minua ole pilannut, 58 vuotta on takana ja hyvin menee. Ei ne lapset siitä rikki mene jos koulu ja kaverit vaihtuu. Kodin voi pistää vaikka vuokralle ja muuttaa vuokralle toiseen kaupunkiin. Mutta turha näitä on löpistä, aina teillä on joku syy, mutku ja mutku. Siinä se vika, miksi ette työllisty. Töissä vaaditaan reipasta otetta ja toimeen tarttumista.
Muuttaminen lisää lapsen riskiä sairastua mielenterveysongelmiin
Lauantai 11.6.2016 klo 15.06
Uusi tutkimus väittää, että lapsuudessaan ja nuoruudessaan paljon muuttaneilla on suurempi itsemurha- ja päihdeongelma- alttius kuin muilla.
Tanskassa suoritettu tutkimus seurasi 1,4 miljoonan henkilön elämää 15 vuoden iästä 40-vuotiaiksi saakka. Tutkijat selvittivät henkilöiden tekemien muuttojen määrän sekä iän, jossa nämä muutot olivat tapahtuneet. Tämän jälkeen tutkimusryhmä vertasi näin saatuja tietoja muun muassa henkilöiden yrittämiin itsemurhiin, heidän tekemiinsä rikoksiin sekä mielenterveys- ja päihdeongelmiin.
Näin selvisi, että mitä useammin henkilö varhaisessa nuoruudessaan joutui muuttamaan, sitä todennäköisemmin muutolla oli negatiivisia vaikutuksia hänen terveyteensä myöhemmällä iällä. Varsinkin 12-14-vuotiaana paljon muuttaneet yrittivät muita todennäköisemmin itsemurhaa kuin muut.
Perheiden taloudellisella asemalla ei ollut tutkimuksen mukaan vaikutusta muuttojen aiheuttamiin ongelmiin.
http://www.iltalehti.fi/perhe/2016060821696068_pr.shtml
Jotain tuo muuttaminen on tehnyt sinullekin selvästi, kykenet selvästi vain negtiivisiin tunteisiin muita ihmisiä kohtaan.
Olen kyllä eri mieltä oppisopimuksen kustannuksista. Meidän alallamme (sähkäri), vaatii jatkuvaa valvontaa eli käytännössä menisi hyväntekeväisyydeksi. Joko kaveri seuraa mua tai mä kaveria ja jos hommat venyy harjoittelijan takia ei asiakas sitä ylityötä ole maksamassa, se on varma. Mietipä mitä itse maksaisit, vaikka kiukaan kytkennästä.?
Toki firmoillakin on yhteiskuntavastuuta, mutta onhan tuo iso kuluerä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työstä pitää saada palkka jolla pärjää, ei sitä että voisi ostaa ylimääräistä, vaan niin että pystyy kattamaan asumiskulut, ruoan ja terveydenhoitomenot.
Miten niin pitää?
En pane ajatusta pahakseni sinänsä, mutta kenen se riittävä palkka pitää maksaa?
Miten paljon työntekijän pitää tehdä työtä, että hän on oikeutettu saamaan em. riittävän palkan?
Onko hän velvoitettu johonkin muuhun? Kouluttautumiseen esimerkiksi? Siis palkan vastineeksi?Entä, jos ei saa riittävää palkkaa? Mitäs sitten tapahtuu?
Entä, jos ei pysty tarjoamaan riittävää palkkaa? Mitkä sanktiot?
Se on helppoa huudella trapetsilta, kun turvaverkko on viritetty alle. Voisiko kuitenkin vähän vaatia, että aaveellakin perusteltaisiin, mistä se palkka oikein sinne ihmiselle tupsahtaa, vai Jumalako sen maksaa?
Suomessa lain mukaan tulee maksaa työehtosopimusten mukaiset palkat. Eli pitää.
TES:sistä löytynee paljon muutakin jännää vastauksena kysymyksiisi.
Jos ei asianmukaisia palkkoja tai homma kusee näin muuten --> liitto hyppää niskaan. Näin yksinkertaistettuna.
Ja mistä se palkka tupsahtaa - niin, noh, riippuu kenen näkövinkkelistä puhutaan. Jos puhutaan itsekseen kituuttavasta yrityksestä, joka maksaa nihkeästi palkkoja, ehkä se toiminta nyt vain ei ole niin kannattavaa, että kannattaisi palkata ylipäätään. Toisin sanoen, ehkei kannattaisi yrittämistä tarjota niin hanakasti vastauksena työttömyyteen, kun se ei todellisuudessa ole ratkaisu kuin havoille.
*harvoille. Voi se havoillekin olla ratkaisu, mitä ikinä ovatkaan.
Miksi ei?