Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin paljon työttömiä? Miksi ei saa töitä? En veetuile, haluan että selitätte!
19.12.2017 |
Itse aloitin työt 18-vuotiaana, nyt ikää 27 ja töitä olen saanut aina kun olen hakenut. Olen ollut kahviloissa, kaupassa ja tarjoilijana sekä pienen hetken puhelinmyyjänä (oli paskaa). Samalla kun olin kaupassa, opiskelin itseni sh amk ja työllistyin heti valmistumisen jälkeen ja niissä hommissa olen ollut nyt kaksi vuotta kahdessa eri paikassa. Jokaiseen paikkaan mihin olen hakenut olen myös päässyt. Ei se kahvilatyö tai kauppa ehkä mukavinta mahdollista ole, mutta jos ongelma on työttömyys niin miksi ei vaikkapa kaupan kassalle pääse? Vai onko vaatimukset sitten niin korkealla? Missä vika? Myöskään tutuistani kukaan ei ole jäänyt työttömäksi, jokaiselle löytynyt jotain.
Selittäkää siis tyhmälle, miksi työtä ei löydy, vai ollaanko vaan nirsoja.
Kommentit (519)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisille ei kelpaa "huonommat" työt, siitä monen työttömyys johtuu. Sitten on erikseen sairaat ja mielenterveysongelmaiset.
Ei pidä paikkaansa - siivoamaankaan ei pääse ilman koulutusta ja kokemusta eikä kaupan kassallekaan edes osapäiväiseksi.
Siivoojaksi? Voi, kyllä pääsee.
Kaikista helpoiten pääsee sellaiseen yritykseen, jonka ammattilaiset tietävät kiertää kaukaa. Toisin sanoen tällaisessa yrityksessä työolot ovat tolkuttoman huonot ihan jo työturvallisuudesta alkaen, puhumattakaan koko alalle tyypillisistä kohdemitoituksista.
Jos ei ole turhan nirso, voi päästä myös nollasopimuksella tekemään esimerkiksi kaksi työtuntia tiistaina ennen virka-ajan alkamista, ja 40 minuuttia sitten illalla virka-ajan jälkeen. Ja jos olet oikein ansioitunut työntekijä, saatat saada vakituiset osa-aikakohteet, jotka opit rytmittämään mielekkäästi omaan elämääsi. Jos haluat mitään tuon inhimillisempää, silloin koulutus on syytä käydä.
Terveisin alaa kokeillut, ja myös hyvin nopeasti alalta poistunut
Mitä epäinhimillistä tästä piti löytää.
Parempaakin työtä kannattaa tavoitella, mutta kyllä työ kuin työ pitää olla kriteeri. Kuvaamasi sopii varsin hyvin etenkin nuorille ja sehän on työ, jonka mukaan elämä suunnitellaan.Työ jonka palkalla elää, ja josta jää voitolle. :-)
Niin?
Olen kyllä ollut siivoojana ja minusta palkka ei ollut hyvä. Piti ottaa toinenkin työ ja sitten alkoi jo riittää minun makuuni, koska en halunnut tinkiä esim. omasta (vuokra-)asunnosta.Mutta, että jonkun muun pitäisi kustantaa toisille kämpät ja muut? Ja jotkut vielä kauhisteli, jokin aika sitten, että Saksassa moni tekee kahta työtä. (35-38h/vko). Se on ihan Ok. Se on ihan inhimillistä. Mummoni teki aikanaan kolmea työtä ja hän oli vielä viiden alaikäisen leskiäiti.
Ei se ole mikään kauhukertomus se on elämää.
Kahden tunnin siivoustöillä ei kauheasti elellä. Enemmän tunteja -> enemmän palkkaa -> siivojankin työllä elää, jolloin se elämä suunnitellaan työn ympärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, paskaakos tätä selittelemään? Onko joku työtön aloittajalle tai vastaaville jotain velkaa selityksineen? Pitäisikö työttömän potea jotain huonoa omatuntoa? Mistä? Onko työ jokin elämän keskeisin juttu, ihmisarvon mittari, alfa & omega?
En tiedä, mutta tehkää te muut mitä teette, tämä poika pelaa nyt pleikkaa. Kippis täältä sohvalta.
Ei työ ole ihmisarvon mittari, mutta omalla rahalla sitä pleikkaria pelataan, jos kivekset on jo laskeutunut. Työ on pelkkä elämisen ja syömisen edellytys.
Tulis sota ja tappas tommoset niin ehkä sitä työtäkin sitten olisi useammalle.
niin ei ne työttömät rintamallekkaan jaksaisi sieltä sohvalta nousta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, paskaakos tätä selittelemään? Onko joku työtön aloittajalle tai vastaaville jotain velkaa selityksineen? Pitäisikö työttömän potea jotain huonoa omatuntoa? Mistä? Onko työ jokin elämän keskeisin juttu, ihmisarvon mittari, alfa & omega?
En tiedä, mutta tehkää te muut mitä teette, tämä poika pelaa nyt pleikkaa. Kippis täältä sohvalta.
Ei työ ole ihmisarvon mittari, mutta omalla rahalla sitä pleikkaria pelataan, jos kivekset on jo laskeutunut. Työ on pelkkä elämisen ja syömisen edellytys.
Tulis sota ja tappas tommoset niin ehkä sitä työtäkin sitten olisi useammalle.
niin ei ne työttömät rintamallekkaan jaksaisi sieltä sohvalta nousta.
Tyhmähän sinne esimerkiksi Venäjää vastaan menisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitappa siinä sitten napata työtä mitä olet hakenut kun hylky vastauksen saatuaan kuulee hakijoita olleen 312 josta 1 valittiin. Kyllähän sitä helposti työllistyisi kaupan kassalle, siivoojaks, kahvilaan, tms. räkälään plokkariksi mut eivät ota kun kuulevat että on opiskeltu ammatti johon tähtää päästä jonain päivänä töihin.....
Kyllä ottavat ylikoulutettuja kassoille ja siivoojiksi. Tekijöistä ei ole pulaa, vaikka he pääsevätkin myöhemmin oman alansa töihin. Ja moni palkkaaja laskee ansioksi sen, että hakijalle on kelvannut omaa ammattia vähemmän vaativa työ. Itse ainakin kun nuoria palkkasin töihin, otin huomioon sen, mitä olivat tehneet aiemmin,vaikkei siitä mitään hyötyä olisi uudessa paikassa ollut. Se ensimmöinen työpaikkahan hankalinta on saada.
P-kapuhetta. Suomessa on erittäin tyypillistä se, että ensin katsotaan muodollinen pätevyys, ja sitten kyseisen alan työkokemus. Pelkkä "hyvätyyppiys" ei vain riitä, vaikka tätä myyttiä halutaankin ahkerasti tällaisissa keskusteluissa tyrkyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillekin soittelevat työnhakijat, jotka eivät edes käsitä pyytävänsä minua käytännössä kustantamaan osaksi omista rahoistani heidän työntekoaan.
Mitäs tykkäät kun työnhakijat soittelee? Olisiko kiva, että vielä enemmän soittoja saisit? Sitä kun kehotetaan työttömiä olemaan aktiivisia ja ottamaan itse yhteyttä työnantajiin!
Tykkään kyllä saada soittoja ja minusta olisi kiva ottaa työntekijä, koska firman rakenne on valmiiksi hyvä useammalle henkilölle. Mutta palkkakustannukset on se kynnys, mitä varten ei vielä onnistu, koska en oikeastaan itsekään saa tarpeeksi.
Toinen mietinnän aihe on, että uskaltaako ketä tahansa ottaa pilaamaan firman maine, kun on asiakaspalvelutyö. Hakemukset eivät tällä hetkellä viesti kovin kummoista viitseliäisyyttä. Olen myös nähnyt läheltä sukulaiseni työllistämien henkilöiden käyttäytymistä. Tuntuu hurjalta, että ei voi tietää mitä toinen aikoo tehdä omallesi, kun mitään peloitetta ei ole eikä mitään riskiä työntekijän puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillä sen näkee kellä on oikea syy, että otetaan kaikilta tuet pois.
Onko riittävä syy, että työnantaja ei huoli? Ei sinne töihin mennä, jos työnantaja ei halua ottaa. Sanotko sinkuillekin, että mitä siinä valitat yksinäisyyttäsi, mikset mene naimisiin!?
Itse olin 10 vuotta työttömyys kierteessä. Rakennusmaalarin koulutus.
Hain oman alan töitä ja myös kaikkia muita töitä johon mahdollista päästä ilman koulutusta jne. Valtavasti työhakemuksia, puheluita suoraan yrityksiin ja työhaastatteluita. Joka paikassa vaaditaan kaiken maailman suosittelijat ym. Mutta lopputulos oli aina ei.
Sitten kun lopulta pääsi johonkin yritykseen otettiin vain ns. kesäpojaksi. Eli määräaikainen työsopimus, joka kesti muutaman kuukauden. Mihinkään ei otettu vakituiseksi. Sitten taas kaikki työnhaku projektit alkaa alusta. Välillä entiset työantajat soittivat, että nyt olisi taas töitä 2 viikoksi :D. Joopajoo
Lopulta päädyin siivoojaksi. Töitä on ollut joka päivä 2 vuoden ajan. Irtisanomisesta tai työttömyydestä ei mitään pelkoa. Palkka on huono ja työ on aika järkyttävää toisinaan. Mutta tuntui olevan ainut vaihtoehto.. :(
Mutta olen tyytyväinen, että se 10 vuoden työnhaku helvetti on ohi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisille ei kelpaa "huonommat" työt, siitä monen työttömyys johtuu. Sitten on erikseen sairaat ja mielenterveysongelmaiset.
Ei pidä paikkaansa - siivoamaankaan ei pääse ilman koulutusta ja kokemusta eikä kaupan kassallekaan edes osapäiväiseksi.
Siivoojaksi? Voi, kyllä pääsee.
Kaikista helpoiten pääsee sellaiseen yritykseen, jonka ammattilaiset tietävät kiertää kaukaa. Toisin sanoen tällaisessa yrityksessä työolot ovat tolkuttoman huonot ihan jo työturvallisuudesta alkaen, puhumattakaan koko alalle tyypillisistä kohdemitoituksista.
Jos ei ole turhan nirso, voi päästä myös nollasopimuksella tekemään esimerkiksi kaksi työtuntia tiistaina ennen virka-ajan alkamista, ja 40 minuuttia sitten illalla virka-ajan jälkeen. Ja jos olet oikein ansioitunut työntekijä, saatat saada vakituiset osa-aikakohteet, jotka opit rytmittämään mielekkäästi omaan elämääsi. Jos haluat mitään tuon inhimillisempää, silloin koulutus on syytä käydä.
Terveisin alaa kokeillut, ja myös hyvin nopeasti alalta poistunut
Mitä epäinhimillistä tästä piti löytää.
Parempaakin työtä kannattaa tavoitella, mutta kyllä työ kuin työ pitää olla kriteeri. Kuvaamasi sopii varsin hyvin etenkin nuorille ja sehän on työ, jonka mukaan elämä suunnitellaan.Työ jonka palkalla elää, ja josta jää voitolle. :-)
Niin?
Olen kyllä ollut siivoojana ja minusta palkka ei ollut hyvä. Piti ottaa toinenkin työ ja sitten alkoi jo riittää minun makuuni, koska en halunnut tinkiä esim. omasta (vuokra-)asunnosta.Mutta, että jonkun muun pitäisi kustantaa toisille kämpät ja muut? Ja jotkut vielä kauhisteli, jokin aika sitten, että Saksassa moni tekee kahta työtä. (35-38h/vko). Se on ihan Ok. Se on ihan inhimillistä. Mummoni teki aikanaan kolmea työtä ja hän oli vielä viiden alaikäisen leskiäiti.
Ei se ole mikään kauhukertomus se on elämää.
Jos tässä puhutaan henkilökohtaisista mielipiteistä, sitten koen asiakseni sanoa, että hyvinvointivaltiossa EI OLE inhimillistä, että ihmisen tulee uhrata kaikki liikenevä vapaa-aikansa työnteolle saadakseen yhden pienipalkkaisen kokoaikatyön ansion, viis siitä, kenen mummonkaimanhessu on niin elänyt.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ottavat ylikoulutettuja kassoille ja siivoojiksi. Tekijöistä ei ole pulaa, vaikka he pääsevätkin myöhemmin oman alansa töihin. Ja moni palkkaaja laskee ansioksi sen, että hakijalle on kelvannut omaa ammattia vähemmän vaativa työ.
Ja yhtä moni katsoo, että hakijalta puuttuu ammattiylpeys, kun on ottanut omaa ammattiaan vähemmän vaativan työn.
Kumpaakin esiintyy. Voi kun olisi kristallipallo, josta voisi katsoa, kumpaa sorttia kukin palkkaaja edustaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisille ei kelpaa "huonommat" työt, siitä monen työttömyys johtuu. Sitten on erikseen sairaat ja mielenterveysongelmaiset.
Ei pidä paikkaansa - siivoamaankaan ei pääse ilman koulutusta ja kokemusta eikä kaupan kassallekaan edes osapäiväiseksi.
Siivoojaksi? Voi, kyllä pääsee.
Kaikista helpoiten pääsee sellaiseen yritykseen, jonka ammattilaiset tietävät kiertää kaukaa. Toisin sanoen tällaisessa yrityksessä työolot ovat tolkuttoman huonot ihan jo työturvallisuudesta alkaen, puhumattakaan koko alalle tyypillisistä kohdemitoituksista.
Jos ei ole turhan nirso, voi päästä myös nollasopimuksella tekemään esimerkiksi kaksi työtuntia tiistaina ennen virka-ajan alkamista, ja 40 minuuttia sitten illalla virka-ajan jälkeen. Ja jos olet oikein ansioitunut työntekijä, saatat saada vakituiset osa-aikakohteet, jotka opit rytmittämään mielekkäästi omaan elämääsi. Jos haluat mitään tuon inhimillisempää, silloin koulutus on syytä käydä.
Terveisin alaa kokeillut, ja myös hyvin nopeasti alalta poistunut
Mitä epäinhimillistä tästä piti löytää.
Parempaakin työtä kannattaa tavoitella, mutta kyllä työ kuin työ pitää olla kriteeri. Kuvaamasi sopii varsin hyvin etenkin nuorille ja sehän on työ, jonka mukaan elämä suunnitellaan.Niin, kyllä jollekin tuollaisenkin työn täytyy kelvata. Mutta menisitkö Sinä työskentelemään esimerkiksi paikkaan, jossa kaikista tekemistäsi työtunneista ei makseta eikä työturvallisuudesta huolehdita - tai että sinun täytyisi puolessatunnissa siivota kohde, jonka siivous vaatisi vähintään toisen mokoman, ja saat joko alituiset haukut tai tehdä säännöllisesti ihan omalla ajallasi sen lopun ajan ilman palkkaa?
Epäilenpä, että sinä olisit siihen aivan liian hyvä.
Öh. Olen ollut siivoojana. Lista tehtävistä oli toki mahdoton, mutta tein parhaani ja loput jätin tekemättä. Kotiin lähdin oikeaan aikaan ja palkan maksoivat oikein. Ihan tyytyväisiä olivat. Tosin Kiinasta yrittivät tuoda tekijöitä tilalle, mutta Kiinastahan ne köyhätkin nykyään kaiken ostaa eli pata kattilaa soimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisille ei kelpaa "huonommat" työt, siitä monen työttömyys johtuu. Sitten on erikseen sairaat ja mielenterveysongelmaiset.
Ei pidä paikkaansa - siivoamaankaan ei pääse ilman koulutusta ja kokemusta eikä kaupan kassallekaan edes osapäiväiseksi.
Siivoojaksi? Voi, kyllä pääsee.
Kaikista helpoiten pääsee sellaiseen yritykseen, jonka ammattilaiset tietävät kiertää kaukaa. Toisin sanoen tällaisessa yrityksessä työolot ovat tolkuttoman huonot ihan jo työturvallisuudesta alkaen, puhumattakaan koko alalle tyypillisistä kohdemitoituksista.
Jos ei ole turhan nirso, voi päästä myös nollasopimuksella tekemään esimerkiksi kaksi työtuntia tiistaina ennen virka-ajan alkamista, ja 40 minuuttia sitten illalla virka-ajan jälkeen. Ja jos olet oikein ansioitunut työntekijä, saatat saada vakituiset osa-aikakohteet, jotka opit rytmittämään mielekkäästi omaan elämääsi. Jos haluat mitään tuon inhimillisempää, silloin koulutus on syytä käydä.
Terveisin alaa kokeillut, ja myös hyvin nopeasti alalta poistunut
Mitä epäinhimillistä tästä piti löytää.
Parempaakin työtä kannattaa tavoitella, mutta kyllä työ kuin työ pitää olla kriteeri. Kuvaamasi sopii varsin hyvin etenkin nuorille ja sehän on työ, jonka mukaan elämä suunnitellaan.Niin, kyllä jollekin tuollaisenkin työn täytyy kelvata. Mutta menisitkö Sinä työskentelemään esimerkiksi paikkaan, jossa kaikista tekemistäsi työtunneista ei makseta eikä työturvallisuudesta huolehdita - tai että sinun täytyisi puolessatunnissa siivota kohde, jonka siivous vaatisi vähintään toisen mokoman, ja saat joko alituiset haukut tai tehdä säännöllisesti ihan omalla ajallasi sen lopun ajan ilman palkkaa?
Epäilenpä, että sinä olisit siihen aivan liian hyvä.
Öh. Olen ollut siivoojana. Lista tehtävistä oli toki mahdoton, mutta tein parhaani ja loput jätin tekemättä. Kotiin lähdin oikeaan aikaan ja palkan maksoivat oikein. Ihan tyytyväisiä olivat. Tosin Kiinasta yrittivät tuoda tekijöitä tilalle, mutta Kiinastahan ne köyhätkin nykyään kaiken ostaa eli pata kattilaa soimaa.
Eli vastaus jatkuu:
En menisi. Hankkisin muuta työtä. En rupeaisi toisten rahoilla elelemään. Olen hyvä kuin muutkin, enkä mikään uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä viesti ei nyt ole mitään kettuilua, vaan ihan vilpittömästi ihmettelen, miten voi olla niin että joku ei tunne ketään pitkäaikaistyötöntä. Millaisissa ympyröissä silloin oikein mahtaa elää?
Minä uskon, että tuntee, mutta ei tiedä tuntevansa. Minullakin on FB-kavereissa paljon kouluaikaisia kavereita ja myös opiskeluaikaisia kavereita kaksien eri opintojen ajalta. Nämä eivät ole mitenkään puolituttuja, kun kuitenkin useita vuosia on pyöritty yhdessä. Mutta hyvin harva näistä ihmisistä tietää, että olen työtön. Sama koskee sukulaisia, jotka ovat FB-kavereita ja joita näen lähinnä hautajaisissa. Ei heistäkään moni tiedä, että olen työtön. En todellakaan mainosta työttömyyttäni sosiaalisessa mediassa, koska minua hävettää. Pariin otteeseen olen päässyt määräaikaisena tekemään koulusihteerin työtä enkä sitäkään kehdannut mainostaa, kun se hävetti vielä enemmän.
Kyllä niitä työttömiä on jokaisen tuttavapiirissä ihan väkisinkin. He eivät vain suureen ääneen mainosta työttömyyttään, koska heitä hävettää. Nykyisen taloyhtiön hallituksessakin olin kaksi (vai kolme?) vuotta enkä noillekaan ihmisille paljastanut olevani työtön. Taloyhtiön isännöitsijälle ilmoitin tahallani ihan liian suuren ennakonpidätysprosentin palkkion maksua varten, ettei hän arvaisi minun olevan työtön.
Mitä vastaat kyselijöille? Kampaajasta lähtien ihmiset kyselevät missä olen töissä.
Olen sijoittaja. Teen etätyötä kotonani. Olen lottovoittaja. Olen plogisti. Pelaan ja voitan. Olen töissä Suomen vöissä. Työssäpä työssä, kuka nyt ilman töistä olisi???!!!
Vierailija kirjoitti:
Yleisimmät syyt: työpaikkoja on rajoitetusti ja työnantajat haluaa niihin (kärjistettynä) 20-vuotiaita, joilla on 10 vuoden työkokemus ja 10 vuoden opiskelut alalta.
Ja neljä ylä-asteikäistä lasta ja lääkärintodistus sterilisaatiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä viesti ei nyt ole mitään kettuilua, vaan ihan vilpittömästi ihmettelen, miten voi olla niin että joku ei tunne ketään pitkäaikaistyötöntä. Millaisissa ympyröissä silloin oikein mahtaa elää?
Minä uskon, että tuntee, mutta ei tiedä tuntevansa. Minullakin on FB-kavereissa paljon kouluaikaisia kavereita ja myös opiskeluaikaisia kavereita kaksien eri opintojen ajalta. Nämä eivät ole mitenkään puolituttuja, kun kuitenkin useita vuosia on pyöritty yhdessä. Mutta hyvin harva näistä ihmisistä tietää, että olen työtön. Sama koskee sukulaisia, jotka ovat FB-kavereita ja joita näen lähinnä hautajaisissa. Ei heistäkään moni tiedä, että olen työtön. En todellakaan mainosta työttömyyttäni sosiaalisessa mediassa, koska minua hävettää. Pariin otteeseen olen päässyt määräaikaisena tekemään koulusihteerin työtä enkä sitäkään kehdannut mainostaa, kun se hävetti vielä enemmän.
Kyllä niitä työttömiä on jokaisen tuttavapiirissä ihan väkisinkin. He eivät vain suureen ääneen mainosta työttömyyttään, koska heitä hävettää. Nykyisen taloyhtiön hallituksessakin olin kaksi (vai kolme?) vuotta enkä noillekaan ihmisille paljastanut olevani työtön. Taloyhtiön isännöitsijälle ilmoitin tahallani ihan liian suuren ennakonpidätysprosentin palkkion maksua varten, ettei hän arvaisi minun olevan työtön.
Mitä vastaat kyselijöille? Kampaajasta lähtien ihmiset kyselevät missä olen töissä.
Olen sijoittaja. Teen etätyötä kotonani. Olen lottovoittaja. Olen plogisti. Pelaan ja voitan. Olen töissä Suomen vöissä. Työssäpä työssä, kuka nyt ilman töistä olisi???!!!
Siis ilman töitä.
Kaikki tyssää ikääni : 59 v. Työttömäksi jäin 56-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää nyt olla sen verran pelisilmää, että jos hakee ns. koulutustaan alempitasoista työtä, niin siivoaa sen ansioluettelonsa siihen sopivaksi.
Tarkoitatko, että koulutus-kohdassa ei mainita maisterintutkintoa, vaan ainoastaan "ylioppilas 1998"? Sepä vasta hyvältä näyttäisikin :D.
Kirjoita hakemukseen että päätit pitää välivuoden raskaan opiskeluputken jälkeen ja välivuosi pääsi hiukan venähtämään. Nyt olet täysin toipunut rankoista ylioppilaskirjoituksista ja valmis töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisille ei kelpaa "huonommat" työt, siitä monen työttömyys johtuu. Sitten on erikseen sairaat ja mielenterveysongelmaiset.
Ei pidä paikkaansa - siivoamaankaan ei pääse ilman koulutusta ja kokemusta eikä kaupan kassallekaan edes osapäiväiseksi.
Siivoojaksi? Voi, kyllä pääsee.
Kaikista helpoiten pääsee sellaiseen yritykseen, jonka ammattilaiset tietävät kiertää kaukaa. Toisin sanoen tällaisessa yrityksessä työolot ovat tolkuttoman huonot ihan jo työturvallisuudesta alkaen, puhumattakaan koko alalle tyypillisistä kohdemitoituksista.
Jos ei ole turhan nirso, voi päästä myös nollasopimuksella tekemään esimerkiksi kaksi työtuntia tiistaina ennen virka-ajan alkamista, ja 40 minuuttia sitten illalla virka-ajan jälkeen. Ja jos olet oikein ansioitunut työntekijä, saatat saada vakituiset osa-aikakohteet, jotka opit rytmittämään mielekkäästi omaan elämääsi. Jos haluat mitään tuon inhimillisempää, silloin koulutus on syytä käydä.
Terveisin alaa kokeillut, ja myös hyvin nopeasti alalta poistunut
Mitä epäinhimillistä tästä piti löytää.
Parempaakin työtä kannattaa tavoitella, mutta kyllä työ kuin työ pitää olla kriteeri. Kuvaamasi sopii varsin hyvin etenkin nuorille ja sehän on työ, jonka mukaan elämä suunnitellaan.Niin, kyllä jollekin tuollaisenkin työn täytyy kelvata. Mutta menisitkö Sinä työskentelemään esimerkiksi paikkaan, jossa kaikista tekemistäsi työtunneista ei makseta eikä työturvallisuudesta huolehdita - tai että sinun täytyisi puolessatunnissa siivota kohde, jonka siivous vaatisi vähintään toisen mokoman, ja saat joko alituiset haukut tai tehdä säännöllisesti ihan omalla ajallasi sen lopun ajan ilman palkkaa?
Epäilenpä, että sinä olisit siihen aivan liian hyvä.
Öh. Olen ollut siivoojana. Lista tehtävistä oli toki mahdoton, mutta tein parhaani ja loput jätin tekemättä. Kotiin lähdin oikeaan aikaan ja palkan maksoivat oikein. Ihan tyytyväisiä olivat. Tosin Kiinasta yrittivät tuoda tekijöitä tilalle, mutta Kiinastahan ne köyhätkin nykyään kaiken ostaa eli pata kattilaa soimaa.
Minusta on aina yhtä hassua se, että ihminen tiedostaa epäkohdat, mutta pitää niitä "ihan ookoona", tai jopa odottaa, että muidenkin täytyy niihin alistua, koska itsekin on joutunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisille ei kelpaa "huonommat" työt, siitä monen työttömyys johtuu. Sitten on erikseen sairaat ja mielenterveysongelmaiset.
Ei pidä paikkaansa - siivoamaankaan ei pääse ilman koulutusta ja kokemusta eikä kaupan kassallekaan edes osapäiväiseksi.
Siivoojaksi? Voi, kyllä pääsee.
Kaikista helpoiten pääsee sellaiseen yritykseen, jonka ammattilaiset tietävät kiertää kaukaa. Toisin sanoen tällaisessa yrityksessä työolot ovat tolkuttoman huonot ihan jo työturvallisuudesta alkaen, puhumattakaan koko alalle tyypillisistä kohdemitoituksista.
Jos ei ole turhan nirso, voi päästä myös nollasopimuksella tekemään esimerkiksi kaksi työtuntia tiistaina ennen virka-ajan alkamista, ja 40 minuuttia sitten illalla virka-ajan jälkeen. Ja jos olet oikein ansioitunut työntekijä, saatat saada vakituiset osa-aikakohteet, jotka opit rytmittämään mielekkäästi omaan elämääsi. Jos haluat mitään tuon inhimillisempää, silloin koulutus on syytä käydä.
Terveisin alaa kokeillut, ja myös hyvin nopeasti alalta poistunut
Tiedän monia kantasuomalaisia, jotka eivät ole päässeet siivoojan työhön, koska heillä ei ole ollut koulutusta/kokemusta.
Sensijaan ulkomaisia otetaan riemusta kiljuen, oli huivi tai ei - kunhan on auttava suomen kieli tai edes englanti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisille ei kelpaa "huonommat" työt, siitä monen työttömyys johtuu. Sitten on erikseen sairaat ja mielenterveysongelmaiset.
Ei pidä paikkaansa - siivoamaankaan ei pääse ilman koulutusta ja kokemusta eikä kaupan kassallekaan edes osapäiväiseksi.
Siivoojaksi? Voi, kyllä pääsee.
Kaikista helpoiten pääsee sellaiseen yritykseen, jonka ammattilaiset tietävät kiertää kaukaa. Toisin sanoen tällaisessa yrityksessä työolot ovat tolkuttoman huonot ihan jo työturvallisuudesta alkaen, puhumattakaan koko alalle tyypillisistä kohdemitoituksista.
Jos ei ole turhan nirso, voi päästä myös nollasopimuksella tekemään esimerkiksi kaksi työtuntia tiistaina ennen virka-ajan alkamista, ja 40 minuuttia sitten illalla virka-ajan jälkeen. Ja jos olet oikein ansioitunut työntekijä, saatat saada vakituiset osa-aikakohteet, jotka opit rytmittämään mielekkäästi omaan elämääsi. Jos haluat mitään tuon inhimillisempää, silloin koulutus on syytä käydä.
Terveisin alaa kokeillut, ja myös hyvin nopeasti alalta poistunut
Mitä epäinhimillistä tästä piti löytää.
Parempaakin työtä kannattaa tavoitella, mutta kyllä työ kuin työ pitää olla kriteeri. Kuvaamasi sopii varsin hyvin etenkin nuorille ja sehän on työ, jonka mukaan elämä suunnitellaan.Niin, kyllä jollekin tuollaisenkin työn täytyy kelvata. Mutta menisitkö Sinä työskentelemään esimerkiksi paikkaan, jossa kaikista tekemistäsi työtunneista ei makseta eikä työturvallisuudesta huolehdita - tai että sinun täytyisi puolessatunnissa siivota kohde, jonka siivous vaatisi vähintään toisen mokoman, ja saat joko alituiset haukut tai tehdä säännöllisesti ihan omalla ajallasi sen lopun ajan ilman palkkaa?
Epäilenpä, että sinä olisit siihen aivan liian hyvä.
Öh. Olen ollut siivoojana. Lista tehtävistä oli toki mahdoton, mutta tein parhaani ja loput jätin tekemättä. Kotiin lähdin oikeaan aikaan ja palkan maksoivat oikein. Ihan tyytyväisiä olivat. Tosin Kiinasta yrittivät tuoda tekijöitä tilalle, mutta Kiinastahan ne köyhätkin nykyään kaiken ostaa eli pata kattilaa soimaa.
Eli vastaus jatkuu:
En menisi. Hankkisin muuta työtä. En rupeaisi toisten rahoilla elelemään. Olen hyvä kuin muutkin, enkä mikään uhri.
... Mutta jonkun, esimerkiksi opiskelijan, pitäisi mielestäsi kuitenkin ottaa vastaan työ, jota sinä et tekisi mistään hinnasta? Ja tässä yhteydessä siis puhuttiin myös työpaikoista, joissa esimerkiksi työturvallisuudesta ja palkanmaksusta ei huolehdita.
Minä olen kanssasi eri mieltä tästä. Jokainen "on yhtä hyvä kuin muukin" saamaan asiallisen korvauksen työpanoksestaan, eikä kenenkään tarvitse tehdä työtä, joka ajaa ansion sijaan ahdinkoon. Ei edes opiskelijan.
Olen siinä onnellisessa asemassa, että en ole koskaan ollut työtön. Sen sijaan oman alan koulutusta vastaavaa työtä en ole saanut, vaikka olen lähettänyt yli sata hakemusta. Nyt olen 36 vuotta ja pikkuhiljaa olen onnistunut saamaan sellaisia tehtäviä, joista olen haaveillut. Palkka tosin on vieläkin huono.