Olen korviani myöten ihastunut varattuun mieheen

Elämä on liian lyhyt miettiäkseen tommosia, anna mennä vaan ja kokeile onnea. ps. Multakin on "viety" nainen, enkai mä sille mitään mahda että rakastui toiseen. Aluksi vähän vitutti mutta kyllä se siitä, nykyään olen rakastuneena toiseen, kuitenkaan en kaunaa kanna asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ihmisillä vain on näitä romanttisia ja seksuaalisia tarpeita. Mutta kannattaa kemiasta huolimatta koettaa tarkastella ihmistö ihmisenä, ei vain niiden ihastuttavien piirteiden kautta. Jos katsot sitä ruminta ja ärsyttävintä asiaa kyseisessä ihmisessä, luultavasti alkaa ärsyttää. Jos ei auta, mieti sitä paskalla ja kaikkia sen ruumiinnesteitä.

Hyvä pointti. Itsekin olen yrittänyt ihastuksista eroonpyrkiessä käyttää samaa taktiikkaa, useinhan se ihastus on vähintään puolet pelkkää himoa "kun se nyt vaan näyttää niin ihanalta" jolloin jää helposti ne ärsyttävät pikkujutut huomaamatta. Kun ajatuksella alkaa sitten miettimään, että hei toihan on oikeesti aika ärsyttävä kälättäjä ja alkaa kummasti helpottamaan kun kuvittelee arkea sellaisen kanssa eläessä.

Se tässä nyt on vähän ongelma, kun en ihastunut alunperinkään hänen ulkonäköön, vaan hauskoihin juttuihin. Ja nimenomaan siihen kuinka vaivatonta hänen seurassaan on olla. Ja tekisi mieli vaan jutella lisää ja lisää. Yleensä ne joihin olen ollut ihastunut ulkonäön perusteella, ovatkin paljastuneet aivan vääränlaisiksi muuten. Mutta tässä tapauksessa ihastuin ihmiseen ja hellyyttävään luonteeseen. Nykyään hän näyttääkin silmissäni syötävän hyvältä ja mietin vaan kuinka kivaa meillä voisi olla. -ap

Varokaa varatut miehet! Ei kannata olla hauska eikä varsinkaan rento sinkkunaisten seurassa. Näin he alkavat kuvitella omiaan. Kannattaa vaan olla tylypaska, niin eivät sinkkunaiset ala haaveilemaan toisena naisena olemisesta, kun joku mies on kerrankin heille kiva.

Sulla taitaa olla aika heikko itsetunto, jos pelkäät suhteesi kaatuvan tuollaiseen. Kunnon mies ei petä vaikka mikä olisi, jos kotona asiat on kunnossa.

Itse asiassa olen sinkkunainen, joka on kyllästynyt ap:n kaltaisten sinkkunaisten itsekkyyteen ja ainaiseen varattujen miesten perään haikailuun. En tajua ollenkaan, mitä hiton kiksejä tuollaisesta voi saada. Jotain draamaqueeneja yleensä nämä ap:n kaltaiset tyypit, jotka jollain sairaalla tavalla nauttii siitä, että voivat tehdä kiusaa jollekin toiselle naiselle. Ei voi olla niin hiton vaikeaa jättää asiaa siinä vaiheessa, kun kuulee toisen olevan jo varattu. Kyllä niitä miehiä piisaa ilmankin, että tarvitsee yrittää mennä jonkun toisen suhdetta sorkkimaan ja selittää omantuntonsa puhtaaksi sillä, ettei itsellä muka ole mitään moraalista vastuuta siitä, miten muita ihmisiä kohtelee. Ap on täysin asiaton työkaveri, kun miettii jotain pettämiskuvioita työkaverinsa kanssa, joka kuitenkin on jo maininnut varta vasten ap:lle, että hänellä on sitten tyttöystävä. Jos työkaveri on ollut niin mukava ap:lle ja saanut tämän tuntemaan olonsa vaivattomaksi työpaikalla, niin ap vois vastavuoroisesti kunnioittaa tämän työkaverin parisuhdetta. Kuten sanoin, ei voi olla noin vaikeaa olla asiallinen ihminen muita kohtaan.

Täyttä asiaa alusta loppuun.

Niin kauan kuin muistan olen ajatellut samoin.

Mielestäni naisten tulisi olla solidaarisia toinen toiselleen ja jättää varatut miehet rauhaan.

Niin kauan kuin on naisia jotka suostuvat/haluavat parisuhteeseen varatun miehen kanssa, niin kauan on myös pettäviä miehiä ja rikottuja parisuhteita.

Jokaisen meidän tulisi aloittaa muutos itsestämme jos haluamme muutosta toisten ihmisten käyttäytymiseen ja tekoihin.

Varmasti olisi vähemmän pettäviä miehiä, mutta toisaalta mies joka haluaa toista naista, sen myös löytää keinolla tai toisella. Hän ostaa seksipalveluja tai kertoo naisille olevansa vapaa tms. Miesten uskollisuutta ei voi laittaa naisten vastuulle, paitsi osaltaan vaimon vastuulle.

Minulla itselläni ihan sama tilanne, ihastunut varattuun mieheen ollaan, kavereita työympyröissä, melkein kuvaus osuu sanatarkalleen huh.. Ei se siis ilmeisesti mitenkään harvinaista ole. Olen myös ihastunut lähinnä miehen luonteeseen, sekä sivussa ulkonäköön.

Itselläni auttaa hillitsemään omat impulssini, kun mietin realistisesti tulevaisuutta tuon miehen kanssa ja en näe mitään järkeä aloittaa alunperin varatun miehen kanssa. Mies vaikuttaa vikoineenkin täydelliseltä minulle, koen että minulla olisi paljon annettavaa miehelle, mutta onko hänellä minulle? Ansaitsen parempaa, hän on varattu, joka on ylitsepääsemätön vika hänessä. Koen että ihastus on molemmin puolinen. Mietin myös hillintää edistääkseni millainen mies varattuna ihastuu toiseen naiseen? Eikö yksi muka riitä? Onko mies jumissa avioliitossaan ja haluaa vaihtelua? Itselläni hillintä on mennyt niin heikoksi, että kirjoitin jopa "rakkauskirjeen" lähettämättä sitä. Mietin ettei se tilannetta ainakaan helpottaisi.

Jos aloittaisi suhteen noin huonolta pohjalta, ryöstämällä jonkun toisen miehen, se olisi ainainen kitka tulevaisuudessakin, mies selvästi rakastaa vaimoaan, mikä on outo ristiriita, miksi sitten katselee muitakin? On narsistista kuvitella olevansa niin tärkeä, että onnistuu tuhoamaan kunnon miehen, kyllä mies itse sen tekee. Olen raadollisen rehellinen, tämä on ehdoton yksi viehätys ihastumisessa varattuun mieheen. Se on kova kilpailu, jossa oikeasti voi vain hävitä. Hivelisi narsistista itsetuntoa, jos joku siitä huolimatta olisi niin ihastunut itseen, että olisi valmis riskeeraamaan tai uhraamaan pitkäaikaisen liiton, mutta se lopputuloksena vain tuntuu liian pahalta, suuremmalta kuin mitä suurinkin ihastuksen tunne. Välitän sen verran itsestäni, etten halua tehdä itsestäni moista haaskalintua jota päädyn halveksimaan ja jota muutkin tulevat ennen pitkää tekemään.

Olen ollut hermoraunio tämän takia ja miettinyt onko tätä maanpäällinen helvetti? Mutta ihastus ei niin harvinaista ole, on oltava muutakin, parempaa. Ihastus on maailman voimakkain tunne. On typerää tuomita ihmisiä sen perusteella, että ovat ihastuneita. Ei sille paljoa mitään voi, mutta voi yrittää pitää etäisyyttä fyysisesti, ettei näe toista kovin usein. Onnekseni mies vaihtoi työympyrää (itsestäni riippumattomasta syystä) joten en joudu näkemään häntä enää työn merkeissä. Silti oloni on murtunut ja kaipaan häntä. Mutta kaikki suurinkin ihastus menee ohi. Ja näin vanhana en ole enää romantikko. Ikäeroakin on hieman,  mutta en näe sitä esteeksi, koska olen nuorekas. Uusimpien tieteellisten tutkimusten valossa rakastuminenkin on vain voimakasta himoa. Joku voisi tulkita voimakkaan ihastumisen luonteeseen rakastumiseksi. Mietin vaan että taas mun superpaskaa tuuria. Ihastumiseni tuli täysin yllättäen, puun takaa, en ollut etsimässä ketään uutta..

Täällä myös yksi kohtalotoveri. Meillä tunne on molemminpuolinen ja pidetään yhteyttä, fyysistä suhdetta ei ole paria suutelua lukuunottamatta. Mies on varattu, minä en.  Alussa tuntui vaikealta, ihastuin tosi paljon. Nyt en odota mitään, nautin tästä tunteesta kun joku välittää. Ollaan puhuttu ystävyydestä, mutta ymmärrän toki ettei tällainen yhteydenpito ole puolisolle ok. Ehkä tämä tästä hiipuu, viimeistään sitten kun tapaan jonkun.

Mene sänkyyn sen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on liian lyhyt miettiäkseen tommosia, anna mennä vaan ja kokeile onnea. ps. Multakin on "viety" nainen, enkai mä sille mitään mahda että rakastui toiseen. Aluksi vähän vitutti mutta kyllä se siitä, nykyään olen rakastuneena toiseen, kuitenkaan en kaunaa kanna asiasta.

No hyvä, jos sulla ei mennyt usko ihmisiin, mutta useimmille tuo olisi tosi rankka kokemus, jos ihminen, johon kaikkein eniten luottaa ja uskoo, paljastuisikin pettäjäksi, joka on valehdellut päin naamaa samaan aikaan kun on tapaillut toista. Ruokkinut kasvavaa ihastusta tätä toista ihmistä kohtaan välittämättä siitä, että on sitoutunut toiseen ja tämä oma kumppani on edelleen sitoutunut häneen. Vähin, mitä voi tehdä, on päättää ja käsitellä rauhassa entinen suhde ennen kuin hyppää uuteen. Ihan vain kunnioituksesta sitä ennen niin rakasta ihmistä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

ihmisten tunteet muita kohtaan vaihtelee. Joku voi tuntua hetken ihan mahtavalta ja veto voi olla suuri ja sitten se laimeneekin itsestään. Se, mistä nämä johtuu on täysin käsittämättömiä asioita. Joskun niistä voi olla etua jollekin, joskus ne vie tuhoon. Ihmeellistä. Järjellä ei ole mitään tekemistä tässä. Jonkun seurassa on vaan hyvä olla ja jos saa vastakaikua, se palkitsee. Siinä voi muut aiemmat ihmiset jäädä sillon vähän sivuun, jos ei konkreettisesti, niin tunnetasolla. Tarve olla tässä uudessa mielihyvää tuottavassa suhteessa on suuri. Tämä on joku, miten ihmisen aivot tunnetasolla ihmissuhteissa toimii luonnollisestikin. Ei siinä ole mietitty tämän mekanismin kääntöpuolta ollenkaan. Sitä, mitä se aiheuttaa näille sivuutetuille tässä vaiheessa. He joutuvat kärsimään, ehkä pohtimaannhankalia kysymyksiä, kuten oliko vikaa itsessä, eikä vastausta saa mistään. Sivuutettu on todennäköisesti ollut samanlainen koko ajan. Alussa kelpasi ja sitten ei.

Tämä on taas tätä samaa lässytystä, kuinka aina pitää toimia tunteiden mukaan kun niille ei mitään voi. Anna mä arvaan, sä olet myös niin "temperamenttinen ja intohimoinen", ettet vain voi säädellä yhtään mitä teet tai mitä suusta pääsee?

Jos ihastuu toiseen, niin ei ole pakko alkaa pettäjäksi. Pettäminen on aina tietoinen VALINTA. Voi valita ja toimia myös toisin. Se, joka päättää alkaa pettämään puolisoaan ja märehtimään ihastuksessaan, tekee ihan tietoisen päätöksen siitä, että oma kumppani ei ansaitsekaan enää luotettavaa kumppania, vaan hänellä on oikeutettu syy (minun tunteeni merkitsevät kaikkein eniten jopa silloin kun satutan muita) itsekkäästi ja valehdellen toista ihmistä kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ihmisten tunteet muita kohtaan vaihtelee. Joku voi tuntua hetken ihan mahtavalta ja veto voi olla suuri ja sitten se laimeneekin itsestään. Se, mistä nämä johtuu on täysin käsittämättömiä asioita. Joskun niistä voi olla etua jollekin, joskus ne vie tuhoon. Ihmeellistä. Järjellä ei ole mitään tekemistä tässä. Jonkun seurassa on vaan hyvä olla ja jos saa vastakaikua, se palkitsee. Siinä voi muut aiemmat ihmiset jäädä sillon vähän sivuun, jos ei konkreettisesti, niin tunnetasolla. Tarve olla tässä uudessa mielihyvää tuottavassa suhteessa on suuri. Tämä on joku, miten ihmisen aivot tunnetasolla ihmissuhteissa toimii luonnollisestikin. Ei siinä ole mietitty tämän mekanismin kääntöpuolta ollenkaan. Sitä, mitä se aiheuttaa näille sivuutetuille tässä vaiheessa. He joutuvat kärsimään, ehkä pohtimaannhankalia kysymyksiä, kuten oliko vikaa itsessä, eikä vastausta saa mistään. Sivuutettu on todennäköisesti ollut samanlainen koko ajan. Alussa kelpasi ja sitten ei.

Tämä on taas tätä samaa lässytystä, kuinka aina pitää toimia tunteiden mukaan kun niille ei mitään voi. Anna mä arvaan, sä olet myös niin "temperamenttinen ja intohimoinen", ettet vain voi säädellä yhtään mitä teet tai mitä suusta pääsee?

Jos ihastuu toiseen, niin ei ole pakko alkaa pettäjäksi. Pettäminen on aina tietoinen VALINTA. Voi valita ja toimia myös toisin. Se, joka päättää alkaa pettämään puolisoaan ja märehtimään ihastuksessaan, tekee ihan tietoisen päätöksen siitä, että oma kumppani ei ansaitsekaan enää luotettavaa kumppania, vaan hänellä on oikeutettu syy (minun tunteeni merkitsevät kaikkein eniten jopa silloin kun satutan muita) itsekkäästi ja valehdellen toista ihmistä kohtaan. 

Kyllä tunteita voi hallita ihan tutkitustikin. Lapsille taito ei ole vielä kovin kehittynyt, mutta aikuiset pääosin osaavat hallita tunteitaan jo paljon paremmin.

Vierailija kirjoitti:

No koskaan ei voi tietää millainen toisen parisuhde on. Minäkin ihastuin varattuun miehen ja nyt olemme olleet monta vuotta yhdessä ja naimisissa. Mies oli se aloitteen tekijä. Kirjoitteli facebookissa ja nähtiinkin paljon. Itse ajattelin pidän suhteen kaveripohjalla eli mihinkään fyysiseen en ala (eikä alettukaan ennen eroa). Jossain vaiheessa mies sitten päätti jättää tyttöystävänsä. Heillä oli mennyt jo pitkään huonosti mutta mies oli halunnut yrittää. Ihastuminen minuun sai hänet kuitenkin tekemään eropäätöksen.

Sillä on muitakin FB-ihastuksia sun selkäs takana. Varmaan selittää tällä hetkellä jollekin toiselle naiselle, kuinka sun kanssa on mennyt jo pitkään huonosti, mutta ihastuminen tähän toiseen naiseen antaa taas uskoa elämään. Ehkä he vaihtavat parhaillaan lämpimiä jouluviestejä keskenään. Haluaako uusi ihastus pukilta lahjan...  ;)

Mulla on tällaisia ihastuksia ollut muutama vuosien vareella, sellaisia todella kovaan himoon perustuvia ja itselle siinä elämäntilanteessa tärkeitä. Esim ovat nostaneet itsetuntoa tms. Eli niillä lienee ollut joku hyödyllinenkin funktio sitten, miksi olen niin kovasti ihastunut.

Pakko sanoa, että näin viisikymppisenäkään en vielä hallitse tunteitani ja voi lopettaa ihastumista. Tekoja sen sijaan voi hallita. Ainoa, mikä on itseäni estänyt kahdesti pettämästä, on ollut uskonto. Kuudes käsky älä tee huorin. Olen siis todella uskovainen ja joskus ihminen näköjään tarvitsee tällaista itseään korkeampaa voimaa, kun oma tahto ei enää meinaa riittää. Mutta tietysti kaikki eivät usko samalla lailla tietenkään.

Vierailija kirjoitti:

tässähyväneuvo kirjoitti:

Hei, aloittaja!

Mä annan sulle koko sydämestäni hyvän neuvon elämäsi matkan varrelle...

Älä koskaan ota toisen miestä, vaan ota itsellesi kokonaan ihan oma mies. Toisin sanoen unohda varatut miehet, vaikka kuinka olisit ihastunut. Kyllä niitä vapaitakin miehiä löytyy. Varattuihin miehiin sekoaminen tuo sinulle elämässäsi vain paljon tuskaa ja kyyneleitä. Puhumattakaan siitä, miten siitä aiheutuu myös kyyneleitä varatun miehen perheelle. Varatulla miehellä on hyvin usein tapana loppupeleissä mennä takaisin vaimon/avovaimon luo, vaikka mies ensin saattaisikin jättää tämän toisen naisen takia. Loppupeleissä se on yleensä toinen nainen, joka jää sitten yksin hylättynä "nuolemaan näppejään", kun mies palaa takaisin kotiin vaimon/avovaimon helmoihin. Suosittelen siis, että vaikka mies olisinkuinka ihana, niin anna olla. Se ei vaan oo se oikee sulle, koska se on jo jonkun toisen se oikee.

Entä jos ei ole aikeissakaan ottaa toisen miestä eikä halua ottaa yhtään ketään miestä? Eikö silloinkaan saisi olla ihastunut? Eihän siitä kukaan kärsi?

Tuossapa ei mitään väärää olekaan. Täällä on kritisoitu niitä jotka tieten tahtoen hakevat sitä fyysistä kontaktia ja haluavat vietellä sen varatun osapuolen.

särjettyromantikko kirjoitti:

Minulla itselläni ihan sama tilanne, ihastunut varattuun mieheen ollaan, kavereita työympyröissä, melkein kuvaus osuu sanatarkalleen huh.. Ei se siis ilmeisesti mitenkään harvinaista ole. Olen myös ihastunut lähinnä miehen luonteeseen, sekä sivussa ulkonäköön.

Itselläni auttaa hillitsemään omat impulssini, kun mietin realistisesti tulevaisuutta tuon miehen kanssa ja en näe mitään järkeä aloittaa alunperin varatun miehen kanssa. Mies vaikuttaa vikoineenkin täydelliseltä minulle, koen että minulla olisi paljon annettavaa miehelle, mutta onko hänellä minulle? Ansaitsen parempaa, hän on varattu, joka on ylitsepääsemätön vika hänessä. Koen että ihastus on molemmin puolinen. Mietin myös hillintää edistääkseni millainen mies varattuna ihastuu toiseen naiseen? Eikö yksi muka riitä? Onko mies jumissa avioliitossaan ja haluaa vaihtelua? Itselläni hillintä on mennyt niin heikoksi, että kirjoitin jopa "rakkauskirjeen" lähettämättä sitä. Mietin ettei se tilannetta ainakaan helpottaisi.

Jos aloittaisi suhteen noin huonolta pohjalta, ryöstämällä jonkun toisen miehen, se olisi ainainen kitka tulevaisuudessakin, mies selvästi rakastaa vaimoaan, mikä on outo ristiriita, miksi sitten katselee muitakin? On narsistista kuvitella olevansa niin tärkeä, että onnistuu tuhoamaan kunnon miehen, kyllä mies itse sen tekee. Olen raadollisen rehellinen, tämä on ehdoton yksi viehätys ihastumisessa varattuun mieheen. Se on kova kilpailu, jossa oikeasti voi vain hävitä. Hivelisi narsistista itsetuntoa, jos joku siitä huolimatta olisi niin ihastunut itseen, että olisi valmis riskeeraamaan tai uhraamaan pitkäaikaisen liiton, mutta se lopputuloksena vain tuntuu liian pahalta, suuremmalta kuin mitä suurinkin ihastuksen tunne. Välitän sen verran itsestäni, etten halua tehdä itsestäni moista haaskalintua jota päädyn halveksimaan ja jota muutkin tulevat ennen pitkää tekemään.

Olen ollut hermoraunio tämän takia ja miettinyt onko tätä maanpäällinen helvetti? Mutta ihastus ei niin harvinaista ole, on oltava muutakin, parempaa. Ihastus on maailman voimakkain tunne. On typerää tuomita ihmisiä sen perusteella, että ovat ihastuneita. Ei sille paljoa mitään voi, mutta voi yrittää pitää etäisyyttä fyysisesti, ettei näe toista kovin usein. Onnekseni mies vaihtoi työympyrää (itsestäni riippumattomasta syystä) joten en joudu näkemään häntä enää työn merkeissä. Silti oloni on murtunut ja kaipaan häntä. Mutta kaikki suurinkin ihastus menee ohi. Ja näin vanhana en ole enää romantikko. Ikäeroakin on hieman,  mutta en näe sitä esteeksi, koska olen nuorekas. Uusimpien tieteellisten tutkimusten valossa rakastuminenkin on vain voimakasta himoa. Joku voisi tulkita voimakkaan ihastumisen luonteeseen rakastumiseksi. Mietin vaan että taas mun superpaskaa tuuria. Ihastumiseni tuli täysin yllättäen, puun takaa, en ollut etsimässä ketään uutta..

Olen avioliitossa oleva mies. Viime aikoina olen ihastunut helposti, mutta olen pystynyt hillitsemään itseni. Älä tunne syyllisyyttä tunteistasi, ne ovat osa normaalia elämää ja ihmisyyttä. Eikä kukaan oikeasti toista rakastava, en minäkään, lähde liitostani seikkailemaan satunnaisten ihastumisten takia. Jos tunteet syvenisivät liikaa, niin sitten selvittäisen ne ihastumisen kohteen kanssa ja eroaisin vaimostani ensin. Tämä on mielestäni aika tärkeä asia, on paljon selän takana pettäviä ihmisiä joilta ei löydy munaa puhua asioista suoraan vaan yritetään saada kaikki menettämättä mitään.

Ei yksikään pitkä liitto varmaan mene ilman että kumpikaan osapuoli olisi joskus vähän ihastunut johonkin toiseen. Eikä kukaan ulkopuolinen voi rikkoa liittoa joka ei jo muutenkin olisi heikoissa kantimissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ihmisillä vain on näitä romanttisia ja seksuaalisia tarpeita. Mutta kannattaa kemiasta huolimatta koettaa tarkastella ihmistö ihmisenä, ei vain niiden ihastuttavien piirteiden kautta. Jos katsot sitä ruminta ja ärsyttävintä asiaa kyseisessä ihmisessä, luultavasti alkaa ärsyttää. Jos ei auta, mieti sitä paskalla ja kaikkia sen ruumiinnesteitä.

Hyvä pointti. Itsekin olen yrittänyt ihastuksista eroonpyrkiessä käyttää samaa taktiikkaa, useinhan se ihastus on vähintään puolet pelkkää himoa "kun se nyt vaan näyttää niin ihanalta" jolloin jää helposti ne ärsyttävät pikkujutut huomaamatta. Kun ajatuksella alkaa sitten miettimään, että hei toihan on oikeesti aika ärsyttävä kälättäjä ja alkaa kummasti helpottamaan kun kuvittelee arkea sellaisen kanssa eläessä.

Se tässä nyt on vähän ongelma, kun en ihastunut alunperinkään hänen ulkonäköön, vaan hauskoihin juttuihin. Ja nimenomaan siihen kuinka vaivatonta hänen seurassaan on olla. Ja tekisi mieli vaan jutella lisää ja lisää. Yleensä ne joihin olen ollut ihastunut ulkonäön perusteella, ovatkin paljastuneet aivan vääränlaisiksi muuten. Mutta tässä tapauksessa ihastuin ihmiseen ja hellyyttävään luonteeseen. Nykyään hän näyttääkin silmissäni syötävän hyvältä ja mietin vaan kuinka kivaa meillä voisi olla. -ap

Varokaa varatut miehet! Ei kannata olla hauska eikä varsinkaan rento sinkkunaisten seurassa. Näin he alkavat kuvitella omiaan. Kannattaa vaan olla tylypaska, niin eivät sinkkunaiset ala haaveilemaan toisena naisena olemisesta, kun joku mies on kerrankin heille kiva.

Mitä ihmettä selität? Naisten ihailu on elämän suola. Jotkut yksinkertaiset kuvittelevat miesten haluavan vain seksiä, mutta kyllä se on naisten huomio ja ihailu, joita me miehet eniten halutaan.

Olisiko ap terapia mitään? Joku pakkomielleongelma, johon jumittaa.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2bfbee26-50a0-44d9-b487-eb7480f6a933

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus varattu mies tuntuu maailman kiinnostavimmalta juuri siksi, että se on varattu. Kielletty hedelmä. Haaste. Varattu mies = laadukas mies, kysyntää on ollut naisten keskuudessa eli ei ole "viallinen" tapaus vaan kelpo mies. Alfa.

Itse olen sitoutumiskammoinen ja ihastun usein varattuihin miehiin tai "saavuttamattomiin" julkkiksiin (niitä kohtaan paljon työni puolesta) varmaan siksi, että he ovat turvallisia kohteita. Ei tarvitse pelätä, että joutuisi parisuhteeseen (eli ts. henkiseen vankilaan). On kivempi vain fantasioida ja leikitellä ajatuksella. En ole koskaan varattuja iskenyt ihastumisesta huolimatta. Ihastuksen näkeminen tuo vain iloa päivääni :)

Niin, no tuota juuri en ymmärrä. Eikö siinä vaiheessa miehen laadukkuus häviä, kun huomaa, että hän olisi valmis pettämään vaimoaan/tyttöystäväänsä ja valehtelemaan tälle päin naamaa, kunhan vain saa tyhjentää kassinsa vieraaseen naiseen. Silloinhan hän muuttuu kelvosta miehestä valehtelevaksi kusettajaksi, joka pettää rakkaan ihmisen luottamuksen helpon panon takia. Miksi siis edelleen kiinnostus tätä varattua miestä kohtaan vaan pysyy? Itsellä hyvä tyyppi -kuva murenee saman tien, jos huomaan toisen olevan valmis pettämään ja valehtelemaan perheelleen. Ei tuollaista miehistä pohjasakkaa vaan pidä enää sen jälkeen viehättävänä, kun karu totuus kusettajasta ja kieroilevasta valehtelijasta paljastuu. Ihminen, joka on valmis valehtelemaan hänelle, jota väittää rakastavansa, on todella luotaantyöntävä ja kiero ihmistyyppi.

Mutta jos mies ei petäkään houkutuksista ja viettelystä huolimatta, on hän miesten eliittiä ja muuttuu aina vain kiinnostavammaksi.

Vierailija kirjoitti:

Olisin kyllä ärsyyntynyt jos tietäisin jonkun miehen työkaverin haaveilevan miehestäni. 👹Toki eihän siinä mitään jos ei sitä tuo julki vaan tietoisesti pyrkii pois ihastuksesta. Itse en ole ikinä ymmärtänyt sitä ettei muka tunteilleen voi mitään. Kylläpä vaan voimme.

Todennäköisesti haaveileekin. Siinähän ärsyynnyt.

Vierailija kirjoitti:

Kuvittele , että kyseisellä mieheltä löytyisi joku tosi paha turn-off.

Omalta osaltani voin todeta että ei tarvitse kuvitella edes. Mies on varattu. Todella suuri turn- off.

Varattuun on helppo ihastua, kun todennäköisesti sitä henkilöä ei tule saamaan. Häneen ei myöskään tutustu sillä tavalla, että näkisi siitä ihmisestä kaikkein huonoimmat puolet. Niinpä tietyn väljän osan voi täyttää kaikilla omilla toiveilla ja idealisoida tuon henkilön. Oli miten oli, niin ei kai siinä auta kuin sallia itselleen ne tunteet kuitenkin. Jostain ne kertovat. Sen jälkeen sitten päättää mitä asialle tehdä vai tehdäkö mitään.

Arvasin, että kommenttiosio on taas täynnä mustasukkaisia ja vainoharhaisia naisia, jotka käskevät jättää miehen rauhaan. Nämä naurattaa joka kerta.

Kannattaa kasvattaa omaa itseluottamusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvittele , että kyseisellä mieheltä löytyisi joku tosi paha turn-off.

Omalta osaltani voin todeta että ei tarvitse kuvitella edes. Mies on varattu. Todella suuri turn- off.

Tuo vika on mahdollista korjata nopeasti.