Muita jotka ei osaa englantia? HÄVETTÄÄ!

Luulin että tässä olisi nyt ollut puhe ihmisistä, jotka ihan oikeasti osaavat heikosti englantia.

Ei mulla muuta, jatkakaa toki.

Siis häh? Luulin, että aloitus on niistä, jotka ei oikeasti osaa enkkua. Itse olen lukenut C-englannin, joten toisinaan koen kuuluvani heihin, jotka osaavat enkkua luvattoman huonosti, mutta kirjoitin siitä kylläkin ällän.... Lisäksi olen ihan tavallisessa asiakaspalvelutyössä ja jos pitää palvella asiakkaita englanniksi se sujuu ihan hyvin, jopa kumma kyllä töissä näitä asiakkaita muut ohjaavat minulle, koska eivät mielellään puhu englantia... ja varmaan ovat koulussa ainakin lukeneet sitä enemmän kuin minä. Mutta olen asunut Englannissa 5kk aikoinaan, se auttaa paljon kielitaidossa. Ne tekstit ovat sitten asia erikseen....

En koskaan mieti puhuessani,, että mun pitäisi osata oikeammin, onpa nyt noloa, tms. saksan jälkeen tuollainen ei yksinkertaisesti ole ongelma enkussa. Ja siis tilanteet, joissa käytän kieliä ovat kuitenkin suht arkipäiväisiä, onneksi!

Tää kuulostas niin tutulta! Minä luen ja kuuntelen ja kirjoitan englantia todella sujuvasti, mutta puhuminen tuottaa vaikeuksia. Joskus kun luen tai kuulen englantia, en välttämättä edes tajua luinko/kuulinko sen suomeksi tai englanniksi. Mutta heti kun pitää esim. asiakaspalvelussa tai ulkomailla ollessa puhua englantia, alan epäillä omaa kielitaitoani.

Eikä todellakaan ole sama asia puhua itsekseen englantia kuin käyttää sitä keskustelussa toisen henkilön kanssa. Saatan itsekseni harjoitella erilaisia lauseita ja ääntämystä ja kuulostaa sujuvalta, mutta sitten keskustelussa puheeni kuulostaa kunnon ralli-englannilta. :D Olen asunut Briteissä aikoinaan ja silloin moni kommentoi minulle, että puhun todella hyvää englantia, mutta niin se vaan taito ruostuu, kun sitä ei käytä.

Minua on aina lohduttanut ajatus, jonka luin jostain: maailman puhutuin kieli on huonosti puhuttu englanti!

Vierailija kirjoitti:

Miten joku ei muka oikeasti osaa?? Ihan mielenkiinnosta ihmettelen??? Miten enkuntaidolta VOI VÄLTTYÄ?

Mä asun Kaliforniassa ja täälläkin, englanninkielisessä maassa on yllättävän paljon ihmisiä, jotka eivät osaa englantia juuri ollenkaan , vaikka ovat asuneet täällä vuosikausia, joten kai sitä Suomessa voi olla oppimatta.

Itse uskon ap:n osaavan oikeasti ihan hyvin englantia. Suomalaisilla on taipumus vähätellä omaa kielitaitoaan.

Osaat sentään jotain, kävin Japanissa ja siellä oikeasti tajusin mitä se on kun ei osata puhua enkkua. Onneksi pärjäsin elekielellä ja maailman yksinkertaisimmalla japanilla, niin ei vastapuolen kielitaidottomuus haitannut yhtään.

Jos kuitenkin pystyt työssäsi meilailemaan ja juttelemaan englanniksi plus puolituttujen kanssa niin mielestäni se on jo kyllä tosi hyvin!

Minä olen 30-vuotias, maisteriksi valmistunut ja työskentelen asiantuntijatehtävissä ja koen myös olevani todella huono englannissa. En sanoisi etten osaa englantia koska ymmärrän kuitenkin suurimman osan lukemastani ja kuulemastani sekä osaan kirjoittaa kohtalaisesti. Puhuminen sen sijaan on minulle aivan mahdotonta! Menen aivan lukkoon, pelkään kielioppivirheitä ja häpeilen ääntämystäni. En voisi edes kuvitella että pärjäisin työssäni jos joutuisin käyttämään englantia tehtävissäni! Menen ihan lukkoon ajatuksesta. Nykyisessä työpaikassani ei onneksi ole vaaraa tästä mutta tiedän kyllä että jossakin vaiheessa uraani englantikammoni vielä muodostuu ongelmaksi :(.

Ja kyse tosiaan on vain englannista. Puhun ruotsia, ranskaa ja italiaa paljon huonommin mutta niillä asioiminen on minusta ihan ok. Jotenkin englantiin liittyy niin paljon odotuksia, kaikkien nuorten ja koulutettujen pitäisi automaattisesti osata sitä yhtä hyvin kuin äidinkieltään. Se ahdistaa ja pistää lukkoon.

mua ihmetyttää enemmän että joku olevinaan suurikin valtiojohtaja, kuten putin,  ei osaa puhua englantia.

kyllä sä ap varmaan osaat ihan hyvää englantia puhua, niin että ihmiset tietää mitä puhut, suomalaiset vain ovat niin tarkkoja ja luulevat olevansa huonoja jos eivät puhu samalla aksentilla ja joka sanaa oikein, kuin englanninkieliset.

 

Vierailija kirjoitti:

Jos kuitenkin pystyt työssäsi meilailemaan ja juttelemaan englanniksi plus puolituttujen kanssa niin mielestäni se on jo kyllä tosi hyvin!

Minä olen 30-vuotias, maisteriksi valmistunut ja työskentelen asiantuntijatehtävissä ja koen myös olevani todella huono englannissa. En sanoisi etten osaa englantia koska ymmärrän kuitenkin suurimman osan lukemastani ja kuulemastani sekä osaan kirjoittaa kohtalaisesti. Puhuminen sen sijaan on minulle aivan mahdotonta! Menen aivan lukkoon, pelkään kielioppivirheitä ja häpeilen ääntämystäni. En voisi edes kuvitella että pärjäisin työssäni jos joutuisin käyttämään englantia tehtävissäni! Menen ihan lukkoon ajatuksesta. Nykyisessä työpaikassani ei onneksi ole vaaraa tästä mutta tiedän kyllä että jossakin vaiheessa uraani englantikammoni vielä muodostuu ongelmaksi :(.

Ja kyse tosiaan on vain englannista. Puhun ruotsia, ranskaa ja italiaa paljon huonommin mutta niillä asioiminen on minusta ihan ok. Jotenkin englantiin liittyy niin paljon odotuksia, kaikkien nuorten ja koulutettujen pitäisi automaattisesti osata sitä yhtä hyvin kuin äidinkieltään. Se ahdistaa ja pistää lukkoon.

Osaavatko kaikki 'nuoret ja koulutetut ' esim.  ranskalaiset, saksalaiset,espanjalaiset tai italialaiset  sitten sinun mielestä 'automaattisesti yhtä hyvin kuin äidinkieltään' ? Entäpä sitten se japanilaisten tai  kiinalaisten 'automaattinen englannintaito' ?

Onhan noista maista sentään tullut länsimaiden markkinoille yhtä jos toistakin kamaa (ja aika fiksuakin sellaista) ... 

Sitä en epäile, etteikö esim.  Yoko Ono, tai hänen ja John Lennonin yhteinen poika osaisi sekä japania ,että englantia yhtä sujuvastikin, mutta suurin piirtein jotain tuon kaltaisia ja vastaavia  harvinaisuuksia ovat kyllä  ne japanilaiset,jotka Japanissa englantia osaavat ja puhuvat esim. yhtä hyvin sujuvasti kuin he.

Tai ovat sitten jotain Havajin saarella, tai Kanadassa toista tai kolmatta siirtolaissukupolvea edustavia, noihin paikkoihin joskus 1920-30 asettuneita japanilaisia siirtolaisperheitä, eli nykyään heidän jälkeläisiään, jotka ovat keskuudessaan säilyttäneet myös äidinkielensä .

Tai sitten  itse sinne Yhdysvaltoihin asettuneita japanilaisia. (...heitä on muuten siellä kyllä vähintäänkin yhtä paljon kuin amerikansuomalaisia.)

Keskivertokoulutettu ja keskivertotaustainen Japanissa asuva Japanin kansalainen puhuu kyllä nykyään englantia ,mutta puhuu sitä kuten vastaavan taustan  japanilaiset sitä keskimäärin puhuvat.

Ihan hyvin sitä heidän puhettaan  kyllä suomalainenkin kuitenkin  ymmärtää, jos nyt on itse englantia lukenut vaikka lukioluokille asti ja  on siellä jotain siitä myös oppinut. 

1980-luvun teininä (silloin Suomessa oli nykyiseen verrattuna todella vähän ulkomaalaisia) muistan kyllä ,että  ne ulkomaalaiset joiden kanssa oman koulussa opitun englantini käyttöä rohkaistuin käytännössä kokeilemaan olivat juuri jotain japanilaisia, saksalaisia tai italialaisia, sen jälkeen ehkä jotain esim.  puolalaisia yms. niistä sellaisista  maista, joissa sitä oli lähinnä vasta toisen maailmansodan jälkeen opetettu kouluissa, mutta joilla ei siis ollut mitään siirtomaasuhdetta sen enempää Britanniaan kuin Yhdysvaltoihinkaan.

Noiden maiden nuorten kanssa olimme englannin osaamisen suhteen ja lähtökohtiemme ja mahdollisuuksiemme puolesta siihen osaamiseen nähden  jokseenkin 'samalla viivalla' kohtaamistemme molemmat osapuolet aina.

Sanoisin, että täällä Suomessa silloin jo vieläpä paljon paremmassa asemassa kuin monessa muussa maassa, missä englantia kouluissa vieraana kieleä opetettiin.

Meillä kun ei koskaan ole ollut tv-dubbausta kuin kork. lastenohjelmissa, niin kuulimme englantia niin brittiaksentilla kuin jenkkiaksenteillakin tai vaikka sitten japaniksi, jos ohjelma tai elokuva oli sieltä peräisin.

1. tv-sukupolvi sai siis  täällä tv.stä kuullakseen kaikkia tv-maailmassa edustettuina olleita kieliä ja koska moniarvoisuus ohjelmapolitiikassamme näkyi ja kuului, niin (monen muun maan tuonnista poiketen) ei silloin todellakaan tarvinnut tyytyä vain johonkin pelkkään amerikanenglanniksi puhuttujen massasarjojen katseluun.

Tämä oli suhteessa verrattuna melkein yhtä radikaali muutos silloin, kuin mitä nyt on ja edustaa nykyään tietokone ja nettimaailma oppimisen mahdollisuuksien tarjoajana kaikille.

Voimme olla kehitykselle kiitollisia siitä ,että nyt nuo välineet ovat kaikkien helposti käytettävissä ja jo laitteetkin siihen hankittavissa, melkein sen jo, kuka ne vain haluaa.

Samalainen asenteellisuus englannissa tavallaan kuin laulamisessa.

Suomalaiset eivät kehtaa laulaa, jos eivät osaa tai ovat kehnoja.

Siitä syntyy kierre sille ettei edes opi koskaan kohtalaiseksi ja puolustuksena tälle on että ei haittaa koska ei laulaminen/englanti merkitse minulle mitään.

Eli häpeä ja ulkopuolinen paine on kamala. Siksi suomalaiset eivät kehity.

Meillä on hyvin vihamielinen ilmapiiri myös vähemmistöjä kohtaan. Huono itsetunto kehottaa takertumaan muiden puutteellisuuksiin ja erilaisuuksiin, kun ei itse tunne itseään tarpeeksi hyväksi.

Siksi esimerkiksi meillä vihataan ja rangaistaan kannabiksen käyttäjiä. Vaikkei sille ole mitään syytä.

Suomessa on huono olla henkisesti. Ilmapiiri on todella saastunut ja ennakkoluuloinen ja leimaantumisen vaara on suuri.

Syynä kansallinen heikko itsetunto.

Terve itsetunto ei keskity heikkouksiin vaan kääntää ne eduksi. Silloin tietää missä on petrattavaa ja terve itsetunto ei lyttää tai aiheuta ongelmia muille vaan elää omaa elämäänsä ja tukee muita tiellään.

Tässä on erään vaihto-oppilaan resepti suomalaisille.

Hänen mukaansa suurin osa osaa hyvää englantia, mutta suurin osa ei usko itseensä ja taitoihinsa vaan häpeää puutteellisuuksia. Se on sairaus.

Hän myös ihmetteli miksi kannabiksen (miedomman kuin alkoholin) käyttäjiä jahdataan ja rangaistaan, kuin toisinajattelijoita muinaisessa Neuvostoliitossa tai natsisaksassa.

Se aiheutti kummastusta. Kun kyse on kuitenkin ihmisistä ei rikollisista.

Hän kuitenkin kertoi että suomalaiset ovat hitaita ymmärtämään asioita. Heillä menee kolme kertaa pidempi aika tajuta että päättäjät ovat valehdelleet asiasta. Nettiaikana paljastuu kaikenlaisia huijauksia läpi ja siinä englannin kielen taito on tärkeässä osassa. Etenkin lukutaito.

Vanhempi väestö on suomalaisen median armoilla ja meillä todellakin tulee vain valikoitua tietoa maailmalta.

No menipäs nyt taas...

Vähänkö väliä miten huonosti puhuu, eipä tuo Suomeen sukuun naitu puhu yhtään parempaa suomea kuin minä englantia. Hän asuu Suomessa. Minä puhun sentään hyvää suomea, huonoa englantia, huonoa ruotsia ja kehnoa saksaa. Hän puhuu hyvää englantia ja huonoa suomea.

Vierailija kirjoitti:

Samalainen asenteellisuus englannissa tavallaan kuin laulamisessa.

Suomalaiset eivät kehtaa laulaa, jos eivät osaa tai ovat kehnoja.

Siitä syntyy kierre sille ettei edes opi koskaan kohtalaiseksi ja puolustuksena tälle on että ei haittaa koska ei laulaminen/englanti merkitse minulle mitään.

Eli häpeä ja ulkopuolinen paine on kamala. Siksi suomalaiset eivät kehity.

Meillä on hyvin vihamielinen ilmapiiri myös vähemmistöjä kohtaan. Huono itsetunto kehottaa takertumaan muiden puutteellisuuksiin ja erilaisuuksiin, kun ei itse tunne itseään tarpeeksi hyväksi.

Siksi esimerkiksi meillä vihataan ja rangaistaan kannabiksen käyttäjiä. Vaikkei sille ole mitään syytä.

Suomessa on huono olla henkisesti. Ilmapiiri on todella saastunut ja ennakkoluuloinen ja leimaantumisen vaara on suuri.

Syynä kansallinen heikko itsetunto.

Terve itsetunto ei keskity heikkouksiin vaan kääntää ne eduksi. Silloin tietää missä on petrattavaa ja terve itsetunto ei lyttää tai aiheuta ongelmia muille vaan elää omaa elämäänsä ja tukee muita tiellään.

Tässä on erään vaihto-oppilaan resepti suomalaisille.

Hänen mukaansa suurin osa osaa hyvää englantia, mutta suurin osa ei usko itseensä ja taitoihinsa vaan häpeää puutteellisuuksia. Se on sairaus.

Hän myös ihmetteli miksi kannabiksen (miedomman kuin alkoholin) käyttäjiä jahdataan ja rangaistaan, kuin toisinajattelijoita muinaisessa Neuvostoliitossa tai natsisaksassa.

Se aiheutti kummastusta. Kun kyse on kuitenkin ihmisistä ei rikollisista.

Hän kuitenkin kertoi että suomalaiset ovat hitaita ymmärtämään asioita. Heillä menee kolme kertaa pidempi aika tajuta että päättäjät ovat valehdelleet asiasta. Nettiaikana paljastuu kaikenlaisia huijauksia läpi ja siinä englannin kielen taito on tärkeässä osassa. Etenkin lukutaito.

Vanhempi väestö on suomalaisen median armoilla ja meillä todellakin tulee vain valikoitua tietoa maailmalta.

Tämä on täyttä totta.

Chileläinen vaihto-oppilas asui luonani 3kk, niin aina piti muistuttaa että täällä cannabis on yhtä vaarallista kuin heroiini. Eli voi menettää opiskelupaikan, työpaikan, asunnon ja sen jälkeen kun on merkattu saa aina odotella kotiin poliiseja.

Hän vetosi YK:n ihmisoikeus lausuntoihin ja todisteli lakia opiskelleena miten rajusti tässä rikotaan ihmisoikeuksia, jopa suhteessa Suomen perustuslakiin. Selitin että täällä pitää juoda viinaa ja uskoa että se on paljon miedompaa ja vähempi haittaista kuin cannabis. Kummallista kun chileläinenkin osaa kehnolla suomen taidollaan tulkita perustuslakia ja ihmettelee miksi näinkin kielitaitoinen kansa ei osaa päivittää tietojaan cannabiksesta 2017 vuodelle!?

Ei englanninkielisen tutkimusmateriaalin lukeminen luulisi olevan ongelma. Tai uutisten lukeminen. Uskotaan vaan vanhoihin uskomuksiin vähän samaan tapaan kuin käydään kirkossa, koska niin on aina käyty, vaikkei uskota helvettiäkään.

Hänestä tämä oli myös käsittämätöntä. Vertasi ikävästi asiaa natseihin. Natsit eivät usko Hitlerin olevan paha vaikka kaikki todisteet on annettu.

Uskotaan vaan väärin kun väärin uskominen on heidän mielestään oikein.

Pyöritteli vain päätään.

Englantia oppii puhumaan vain puhumalla. Suosittelen keskustelemaan ulkomaalaisten kanssa cannabiksesta.

Eli osaat englantia loppujen lopuksi ihan hyvin koska olet pystynyt hoitamaan työasiat, tavanomaisen asioinnin ja jopa lukemaan kirjoja kielellä. Sinusta vain TUNTUU ettet osaa, mikä on aivan eri asia kuin se jos et oikeasti osaisi.

Toivottavasti olet tunteistasi hiljaa tosielämässä. Suomalaisissa on kuitenkin paljon niitä esim. vanhempaa sukupolvea ja kouluttamattomia jotka eivät osaa englantia kuin korkeintaan pari sanaa. Sellaiset kokevat helposti vittuiluna sen jos sujuvasti englanniksi pärjäävä murehtii itsetunto-ongelmiaan.

I really cannot speak English, nor write it. I don't care, I still have pen pals from Asia, America and Canada and they understand me. They rarely teach me to correct my mistakes because they want to be nice :p

Vierailija kirjoitti:

Samalainen asenteellisuus englannissa tavallaan kuin laulamisessa.

Suomalaiset eivät kehtaa laulaa, jos eivät osaa tai ovat kehnoja.

Siitä syntyy kierre sille ettei edes opi koskaan kohtalaiseksi ja puolustuksena tälle on että ei haittaa koska ei laulaminen/englanti merkitse minulle mitään.

Eli häpeä ja ulkopuolinen paine on kamala. Siksi suomalaiset eivät kehity.

Meillä on hyvin vihamielinen ilmapiiri myös vähemmistöjä kohtaan. Huono itsetunto kehottaa takertumaan muiden puutteellisuuksiin ja erilaisuuksiin, kun ei itse tunne itseään tarpeeksi hyväksi.

Siksi esimerkiksi meillä vihataan ja rangaistaan kannabiksen käyttäjiä. Vaikkei sille ole mitään syytä.

Suomessa on huono olla henkisesti. Ilmapiiri on todella saastunut ja ennakkoluuloinen ja leimaantumisen vaara on suuri.

Syynä kansallinen heikko itsetunto.

Terve itsetunto ei keskity heikkouksiin vaan kääntää ne eduksi. Silloin tietää missä on petrattavaa ja terve itsetunto ei lyttää tai aiheuta ongelmia muille vaan elää omaa elämäänsä ja tukee muita tiellään.

Tässä on erään vaihto-oppilaan resepti suomalaisille.

Hänen mukaansa suurin osa osaa hyvää englantia, mutta suurin osa ei usko itseensä ja taitoihinsa vaan häpeää puutteellisuuksia. Se on sairaus.

Hän myös ihmetteli miksi kannabiksen (miedomman kuin alkoholin) käyttäjiä jahdataan ja rangaistaan, kuin toisinajattelijoita muinaisessa Neuvostoliitossa tai natsisaksassa.

Se aiheutti kummastusta. Kun kyse on kuitenkin ihmisistä ei rikollisista.

Hän kuitenkin kertoi että suomalaiset ovat hitaita ymmärtämään asioita. Heillä menee kolme kertaa pidempi aika tajuta että päättäjät ovat valehdelleet asiasta. Nettiaikana paljastuu kaikenlaisia huijauksia läpi ja siinä englannin kielen taito on tärkeässä osassa. Etenkin lukutaito.

Vanhempi väestö on suomalaisen median armoilla ja meillä todellakin tulee vain valikoitua tietoa maailmalta.

Vanhempi väestö on jo 1960-luvulla kansakoulussa alkanut englannin lukemisensa, ja hyvin  monet ovat kehittäneet taitoaan siitä jatkuvasti vain eteenpäin. Yo- todistukseen saakka ja opinnoissaan , työväenopistojenkin englannin piirit ovat olleet valtavan suosittuja.

Ihanhan sinä puhut kuin koko englannin kieli olisi ja kai koko nettikin siinä ohessa joku nykynuorten keksimä ja luoma juttu. (vaikka iskä tai äiskähän ne koneet teilläkin varmasti kotiin ensimmäiseksi kantoi, ennenkuin niiden käyttöä pääsitte te opettelemaan.)

50-vuotias voi aivan yhtä hyvin lukea esim. Herald Tribunea tai Washington Postia tai katsella ja  kuunnella netistä aivan mitä BBC:n kanavaa haluaa.Veikkaisin, että esim. noidenkin mainittujen lehtien lukijat ja ostajat täällä Suomessa ovat pääsääntöisesti keski-ikäistä lukijakuntaa edustavaa.

Koulutettua väkeä toki enimmäkseen.

Sitä vähemmän kouluja käynyttä ja opintoja suorittanutta porukkaa on muuten nuorissakin.

Eivät kaikki suinkaan ole siinäkään ikäluokassa näet ole ihan luonnostaan englanninkielen opettajia, tulkkeja tai ammattikääntäjiä.

Miä puupää oon kuunnellu paljon rokkia, ja osaan aika hyvin englantia. Kännissä puhunut pitkät keskustelut jossain roskilden festareilla ym.

Kieltä pitää harjoitella eri toimintaympäristöissä. Ja laulaa mukana.

On kuule sellaisia 50 vuotiaita ja vanhempia, jotka ei osaa yhtään.

Se ettei ne ole voineet lähteä mihinkään on haastavaa noitten sukulaisille ja kavereillekin kun koko maailmankuva voi olla erilainen kun ei ole sieltä junttilanperältä lähdetty.

Suomi ja suomen kielialue on kuitenkin niin pieni. En tarkoita vajakkeja, vaan ihmisiä jotka eivät osaa englantia.

Sinä osaat kuitenkin, joten graavi aloitus.

Olen 38 vuotias enkä osaa yhtään englantia. Oikeasti, en ole koskaan osannutkaan.Englantia opiskeltu ala-asteen 3 luokasta lähtien, mutta en ole oppinut. Ei ole kysymys mistään "itseluottamuksen puutteesta", vaan siitä etten oikeasti pysty hoitamaan mitään asioita. En kirjallisesti enkä puhumalla. Lukemalla ymmärrän yksittäisiä sanoja mutta en itse asiaa. Jos joku vaikka puhuu jotain englanniksi, niin minulla ei ole minkäänlaista taitoa vastata yhtään mitään takaisin.Olipa asia mikä tahansa. Sähköpostitse en pysty hoitamaan mitään asioita, en edes yksinkertaisia. En osaa kirjoittaa minkäänlaisia lauseita. enkä puhua Mua ärsyttää kun huonosta kielitaidosta valittavat ihmiset, jotka oikeasti pystyvät puhumaan edes jotain ja hoitamaan perusasiat esim sähköpostitse muutamilla lauseilla. Sitten neuvotaan esim minua että "pitää rohkeasti käyttää kieltä" jne. Miten ihmeessä käytät, jos et oikeasti osaa? Kun käyn ulkomailla olisi kiva että osaisin edes yhden lauseen sanoa tarvittaessa arkisiin asioihin. En tiedä onko tämä yleistä, mutta olen jo luovuttanut. Suomi saa riittää kielitaidoksi. Olen joskus selannut kielioppikirjoja. Vaihtoehtoja lauseisiin on niin paljon, ettei niitä voi muistaa enkä pysty mitään puhumaan tai kirjoittamaan niiden perusteella.

Duu juu nou praun haus?

Englantia ei myöskään opi TV ohjelmista vaikka niin väitetään. Olen katsonut saippuasarjat 90 luvulta lähtien enkä osaa mitään. Yksittäisiä sanoja kylläkin oppii, mutta niiden perusteella en osaa kirjoittaa yhtään lausetta enkä puhua mitään.