Muita jotka ei osaa englantia? HÄVETTÄÄ!
Onko muita jotka ei osaa englantia? On aivan järkyttävän noloa olla kielitaidoton, kun on kuitenkin saanut saman koulutuksen kuin muutkin suomalaiset ikäiseni. Olen 39-vuotias. Kielitaidottomuus tuntuu painolastina, koska esim mieheni ei tiedä heikosta kielitaidostani. Muutaman kerran vuodessa olemme dinnerillä kansainvälisten ystäviensä kanssa ja selviän jotenkuten illasta small talkilla. Olen asiantuntijatyössä ja joudun ehkä pari kertaa viikossa käyttämään englantia, päivittäin meilaamaan enkuksi. Ongelma on, että vaikka osaan työssäni käyttää englantia niin silti on olo etten osaa. Ylipäätään kun juttelen naapureiden/lasten ulkomaalaistaustaisten kavereiden vanhempien kanssa, on kokoajan fiilis että jään kiinni heikosta kielitaidosta. Ne asiat mitä puhun, menee aina ok, mutta se tunne että pian puhutaan jotain mitä en ymmärrä jne
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Olen tällainen jo yli kuusikymppinen ukko. Kun menin kansakoulun kolmannelle luokalle, minulla alkoivat englannin tunnit. Oppikoulussa luin pitkän englannin. Mutta aloittajan tavoin pidän englannin taitoani melko heikkona. Onneksi minun ei työssäni tarvitse puhua eikä kirjoittaa englantia. Vältän erityisesti niitä tilanteita, joissa on 1 ulkomaalainen ja loput suomalaisia. tämän ulkomaalaisen takia sitten kaikki puhuvat englantia. Minä en puhu englantia toisten suomalaisten kuullen. Se varmaanki periytyy kouluvuosiltani 70-luvulla, jolloin Karjalainen vaikutti Suomen politiikassa. Tuolloin lanseerattiin nämä tankerovitsit ja tankero-sana näyttää edelleen olevan käytössä. Karjalainen osasi oikeasti englantia, onhan hän suomentanut kansantaloustieteellisiä teoksia, mutta hänen puhuttu englantinsa ei ollut kaikkein sujuvinta. Koska omakin ääntämykseni oli melkoista mongerrusta, rupesin hyvin pian vaikenemaan tässä pilkallisessa ja ivallisessa ilmapiirisssä.
Enää minun ei tarvitse tehdä mitään vajavaiselle englannin taidolleni. Ja on siitä se hyöty, että minua ei voi huijata puhelimessa englanniksi, koska en edes osaisi käydä mitään keskustelua englanniksi.
Minulla sama kokemus. Puhun jopa ihan mielelläni englantia ulkomailla ollessani. Jotkut ovat jopa kehuneet englantiani ja sanoneet pitävänsä aksentistani. En silti puhu hirveän sujuvasti, joten Suomessa menen täysin lukkoon jos pitää puhua suomalaisten kuullen, kun tiedän miten ivallisia ja ilkeitä suomalaiset ovat toisten englannintaidoista. Täällä pilkataan englannintaidottomia ihan avoimesti, julistetaan omaa myötähäpeäänsä jos joku puhuu vaikkapa julkisuudessa epätäydellisesti (kuten vaikka juuri Karjalainen) ja tavoitellaan täysin natiivintasoista puhetta ja ääntämystä. Se luo liikaa paineita ja se on mun mielestä ongelma, johon ihan ensimmäisenä pitäisi saada muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tällainen jo yli kuusikymppinen ukko. Kun menin kansakoulun kolmannelle luokalle, minulla alkoivat englannin tunnit. Oppikoulussa luin pitkän englannin. Mutta aloittajan tavoin pidän englannin taitoani melko heikkona. Onneksi minun ei työssäni tarvitse puhua eikä kirjoittaa englantia. Vältän erityisesti niitä tilanteita, joissa on 1 ulkomaalainen ja loput suomalaisia. tämän ulkomaalaisen takia sitten kaikki puhuvat englantia. Minä en puhu englantia toisten suomalaisten kuullen. Se varmaanki periytyy kouluvuosiltani 70-luvulla, jolloin Karjalainen vaikutti Suomen politiikassa. Tuolloin lanseerattiin nämä tankerovitsit ja tankero-sana näyttää edelleen olevan käytössä. Karjalainen osasi oikeasti englantia, onhan hän suomentanut kansantaloustieteellisiä teoksia, mutta hänen puhuttu englantinsa ei ollut kaikkein sujuvinta. Koska omakin ääntämykseni oli melkoista mongerrusta, rupesin hyvin pian vaikenemaan tässä pilkallisessa ja ivallisessa ilmapiirisssä.
Enää minun ei tarvitse tehdä mitään vajavaiselle englannin taidolleni. Ja on siitä se hyöty, että minua ei voi huijata puhelimessa englanniksi, koska en edes osaisi käydä mitään keskustelua englanniksi.
Minulla sama kokemus. Puhun jopa ihan mielelläni englantia ulkomailla ollessani. Jotkut ovat jopa kehuneet englantiani ja sanoneet pitävänsä aksentistani. En silti puhu hirveän sujuvasti, joten Suomessa menen täysin lukkoon jos pitää puhua suomalaisten kuullen, kun tiedän miten ivallisia ja ilkeitä suomalaiset ovat toisten englannintaidoista. Täällä pilkataan englannintaidottomia ihan avoimesti, julistetaan omaa myötähäpeäänsä jos joku puhuu vaikkapa julkisuudessa epätäydellisesti (kuten vaikka juuri Karjalainen) ja tavoitellaan täysin natiivintasoista puhetta ja ääntämystä. Se luo liikaa paineita ja se on mun mielestä ongelma, johon ihan ensimmäisenä pitäisi saada muutosta.
Niin, naureskelevatko suomalaiset sitten ulkomaan eläville, jotka yrittävät mongertaa Suomea, no ei tietenkään, koska sehän on niin hienoa olla kohtelias ja yrittää ymmärtää, mitä toinen puhuu ja on niin hienoa tuntea ulkomaalaisia. Jotenkin nurinkurinen asenne monella suomalaisella, että omia voi pilkata, ivata, kiusata, mutta ah meillä.on vaihto-oppilas Australiasta asti ah!
Minulla on hyvä passiivinen kielitaito ja luen ja kuuntelen enkuksi asioita, mutta en ole oikein ikinä hirveästi joutunut käyttämään englantia, niin en uskalla puhua englantia. Muutenkin kun kaikki muut osaavat. Ainakin ne, joiden kanssa olen tekemisissä. Osaan kirjoittaa aika yksinkertaista kieltä ja yleensä käännän google translatella sen, mitä haluaisin kirjoittaa englanniksi, koska se tuntuu helpommalta, eikä tarvitse etsiä jatkuvasti sanoja sanakirjasta. Ja sitten korjaan siitä käännöksestä huomaamani virheet. Osaan kyllä tilata ruokaa ravintolassa ja osaan käyttää ulkomailla matkoilla englantia. Sen sijaan en oikein kykene juttelemaan englanniksi ihmisten kanssa (esim. puolisollani on ulkomaalaisia ystäviä) tai tekemään työasioita englanniksi. Tämä ahdistaa minua todella paljon, sillä tarvitsen enkkua nykyisessä työssäni. Jos minulla on ollut vaikka jokin esitys, niin suunnittelen etukäteen kaiken, mitä sanon, koska ilman sitä en voisi pitää esitystä. Hakisin jatkuvasti sanoja.
Olen tällainen jo yli kuusikymppinen ukko. Kun menin kansakoulun kolmannelle luokalle, minulla alkoivat englannin tunnit. Oppikoulussa luin pitkän englannin. Mutta aloittajan tavoin pidän englannin taitoani melko heikkona. Onneksi minun ei työssäni tarvitse puhua eikä kirjoittaa englantia. Vältän erityisesti niitä tilanteita, joissa on 1 ulkomaalainen ja loput suomalaisia. tämän ulkomaalaisen takia sitten kaikki puhuvat englantia. Minä en puhu englantia toisten suomalaisten kuullen. Se varmaanki periytyy kouluvuosiltani 70-luvulla, jolloin Karjalainen vaikutti Suomen politiikassa. Tuolloin lanseerattiin nämä tankerovitsit ja tankero-sana näyttää edelleen olevan käytössä. Karjalainen osasi oikeasti englantia, onhan hän suomentanut kansantaloustieteellisiä teoksia, mutta hänen puhuttu englantinsa ei ollut kaikkein sujuvinta. Koska omakin ääntämykseni oli melkoista mongerrusta, rupesin hyvin pian vaikenemaan tässä pilkallisessa ja ivallisessa ilmapiirisssä.
Enää minun ei tarvitse tehdä mitään vajavaiselle englannin taidolleni. Ja on siitä se hyöty, että minua ei voi huijata puhelimessa englanniksi, koska en edes osaisi käydä mitään keskustelua englanniksi.