Nalleretki-mainos itkettää. Kuinka paljon näitä on? :'(
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun se rakkain ihminen on murtanut sun psyykkeen aivan murskaksi niin lähteminen ei olekaan niin helppoa.
Entäpä jos lähtisi jo ennen sitä? Harvassa tapauksessa kai se väkivalta purskahtaa silmille täysin puskasta, vaan siitä on merkkejä jo kauan ennen kuin se menee todella pahaksi.
Nyt jo vallalla itku ja parku, etä naiset eroavat ihan turhaan hyvistä miehistään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun se rakkain ihminen on murtanut sun psyykkeen aivan murskaksi niin lähteminen ei olekaan niin helppoa.
Entäpä jos lähtisi jo ennen sitä? Harvassa tapauksessa kai se väkivalta purskahtaa silmille täysin puskasta, vaan siitä on merkkejä jo kauan ennen kuin se menee todella pahaksi.
Nyt jo vallalla itku ja parku, etä naiset eroavat ihan turhaan hyvistä miehistään...
Niinpä, rakkaus on kertakäyttökamaa, aina vaan pitää lähteä etsimään parempaa, mikään ei riitä, nykysukupolvi ei ymmärrä että rakkaus on kompromisseja, kaikissa meissä on vikamme. Voi että, kun osataan olla yksisilmäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää tossa mainoksessa se, että haetaan empatiaa typerän naisen typerän käytöksen takia. Kuka pakottaa lapsensa elämään tollasessa tilanteessa? Ja se että stereotyyppisesti perheen isä on väkivaltainen ja nainen viaton uhri. Ei jatkoon.
Samaa mieltä. Itse muistan lapsuudestani sen, kuinka isä ja äiti riitelivät. Kun isä kävi päälle, äiti huusi meidät lapset apuun ja väliin ja heittäytyi uhriksi. Me pienet sitten juoksutettiin äitirukkaa pakoon pahalta isältä.
Ja kas, kun meni pari päivää, äiti oli niin rakastunut isään. Ja seuraavana viikonloppuna taas sama homma. Isä kännäsi, äiti itki ja haukkui isää meille ja kun isä raivostui, huusi meidät yleisöksi puolustamaan häntä.
Vihasin isää, mutta vihasin äitiäkin, koska tällaiset naiset saavat nautintoa siitä uhriutumisesta ja käyttävät lapsialapsia yleisönä kärsimyksilleen ja nauttivat, kun lapset hädissään häntä puolustavat. Sitten onkin ihana ottaa miehen anteeksipyyntö vastaan ja harrastaa kiihkeää sovintoseksiä ja unohtaa lapset seuraavaan kertaan.
Eli kumpikaan ei saa minusta vapautusta. Se uhriutuva vaimo tarvitsee sitä jatkuvaa draamaa ja saa voimaa siitä ja siksi ei eroa pahoinpitelevästä miehestä ja pelasta lapsiaan. Lapset ovat vain hänelle yleisö hänen kärsimykselleen,
Feministisuvakkien propagandaa, taas demonisoidaan suomalaista miestä!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun se rakkain ihminen on murtanut sun psyykkeen aivan murskaksi niin lähteminen ei olekaan niin helppoa.
Entäpä jos lähtisi jo ennen sitä? Harvassa tapauksessa kai se väkivalta purskahtaa silmille täysin puskasta, vaan siitä on merkkejä jo kauan ennen kuin se menee todella pahaksi.
Se alkaa vähitellen, ensin yleensä "vain" henkisellä väkivallalla.
Meillä ainakin fyysinen väkivalta tuli kuvioon mukaan vasta n. 4 vuoden jälkeen ja silloin olin henkisesti jo ihan nujerrettu.
Henkinen väkivalta on sen harjoittajan taholta ihan liian helppo naamioida siten, että väitetään uhrin olevan "huumorintajuton", "tosikko, joka ei ymmärrä vitsejä", "yliherkkä" tms. Ja uhri katsoo peiliin yrittäen olla vahvempi jatkossa, olla herkistelemättä liikaa...
Niin itkettää :(
Jos itse haluaa olla tuollaisessa suhteessa niin eikö lapsista voisi edes tehdä lastensuojeluilmoitukset, että edes he pääsisivät pois.
Nykyään sentään saa apua ja tukea jos elää perhehelvetissä.
Pitää vain toimia heti eikä vasta sitten kun se hullu on jo saanut riehua vuosikausia.
Toisin oli vuonna -69 kun synnyin ja 70-luvun alussa. Isäni oli ilkeä narsisti mutta erittäin taitava esittämään "normaalia ja hyvää miestä". Äidilleni isän todellinen luonne paljastui vasta vuosi häiden jälkeen kun olin syntynyt.
Isäni uhkaili äiti hullujenhuoneella, kuinka vie minut ja tappaa meidät kirveellä jos äiti edes ajattelee lähtevänsä. Avioeroakin oli silloin vaikeampi saada.
Ja mitä poliisi teki kun äitini meni tekemään rikosilmoitusta...sanoi vaan että Rouva on nyt hysteerinen ja menee kotiin takaisin. Äitini pääsi pois siitä helvetistä vasta 80-luvulla kun avioerolaki muuttui ja minä olin tarpeeksi vanha ymmärtämään koko kuvion. Onneksi äitini oli aina käynyt lyömisen jälkeen lääkärissä niin oli todisteita.
Vierailija kirjoitti:
En vaan tajua, mikseivät lähteneet turvakotiin, kun mies oli poissa. Ja naisella 50-luvun kotiäidin habitus.
Habituksesta puhuen, köyhillä lapsilla on vastaavissa tietoiskuissa harmaa villapipo.
Ehkä köyhyyteen ja huono-osaisuuteen pitää liittää tietyt symbolit, että viesti menee perille. Osa vaatii tosielämässäkin että köyhä näyttää tarpeeksi kurjalta ollakseen "aito", ts. ei huijari.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään sentään saa apua ja tukea jos elää perhehelvetissä.
Pitää vain toimia heti eikä vasta sitten kun se hullu on jo saanut riehua vuosikausia.
Toisin oli vuonna -69 kun synnyin ja 70-luvun alussa. Isäni oli ilkeä narsisti mutta erittäin taitava esittämään "normaalia ja hyvää miestä". Äidilleni isän todellinen luonne paljastui vasta vuosi häiden jälkeen kun olin syntynyt.
Isäni uhkaili äiti hullujenhuoneella, kuinka vie minut ja tappaa meidät kirveellä jos äiti edes ajattelee lähtevänsä. Avioeroakin oli silloin vaikeampi saada.
Ja mitä poliisi teki kun äitini meni tekemään rikosilmoitusta...sanoi vaan että Rouva on nyt hysteerinen ja menee kotiin takaisin. Äitini pääsi pois siitä helvetistä vasta 80-luvulla kun avioerolaki muuttui ja minä olin tarpeeksi vanha ymmärtämään koko kuvion. Onneksi äitini oli aina käynyt lyömisen jälkeen lääkärissä niin oli todisteita.
Laulaja T.T. Purontaka kertoi samaa. Hänen äitinsä uskoi sitkeästi, että avioero on synti. Fiksu lääkäri järjesti sen hänelle saman tien kun näki vammat.
Vierailija kirjoitti:
Ja nythän päättäjät teki selväksi alkoholin saatavuutta lisäämällä että tätä me halutaa tähän maahan lisätä :(
0,8% johtaakin varmasti kaikkien ihmisten alkoholisoitumiseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun se rakkain ihminen on murtanut sun psyykkeen aivan murskaksi niin lähteminen ei olekaan niin helppoa.
Entäpä jos lähtisi jo ennen sitä? Harvassa tapauksessa kai se väkivalta purskahtaa silmille täysin puskasta, vaan siitä on merkkejä jo kauan ennen kuin se menee todella pahaksi.
Et sitten ole kuullut sammakon keittämisestä?
Olen kuullut. Ymmärsitkö sinä tarinan opetuksen olevan, ettei kannata olla se sammakko?
Mutta kun alfaurokset on niin ihania, niiden takia kestää mitä vain.
Lähteminen ei ole aina niin helppoa, kaikilla ei ole läheisiä joiden luo paeta tai rahaa hommata salassa uutta asuntoa. Turvakodit on ikävä kyllä usein tupaten täynnä. Itse vien tänä vuonna joululahjoja turvakoteihin. Sinne kun pakenee joutuu usein jättämään koko omaisuuden taakseen. Jos mitenkään voin auttaa näitä perheitä ja lapsia, mielelläni teen sen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nythän päättäjät teki selväksi alkoholin saatavuutta lisäämällä että tätä me halutaa tähän maahan lisätä :(
0,8% johtaakin varmasti kaikkien ihmisten alkoholisoitumiseen!
Joissain perheissä saatavuuden lisääminen voi jopa auttaa.
Juoppo kyllä varautuu että viinat ei lopu kesken. Pulloja ei ehkä kanneta kotiin ihan yhtä paljon kun tietää että tarvittaessa saa lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää tossa mainoksessa se, että haetaan empatiaa typerän naisen typerän käytöksen takia. Kuka pakottaa lapsensa elämään tollasessa tilanteessa? Ja se että stereotyyppisesti perheen isä on väkivaltainen ja nainen viaton uhri. Ei jatkoon.
Nykyisin naiset osaavat ryypätä mukana eli taitaa turvallisen äidin nalleretket järjestää lapset keskenään.
Ai nykyisin vasta? Ihan yhtä kauan on tuo ollut kummankin sukupuolen ongelma, tosin ehkä naissukupuolen puolella marginaalisempi.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun alfaurokset on niin ihania, niiden takia kestää mitä vain.
Ryyppäävä ääliö on kaukana alfasta. Olet käsittänyt tämän asian täysin väärin.Alfat eivät sorru päihteisiin.
Suomessa ei todellakaan turvakoteja löydy läheskään joka pitäjästä, hyvä jos maa kunnastakaan löytyy.. oma lapsuuteni oli alkoholisti isän varjostama ja kyllähän me lapset ois lähdetty pakosalle vaan eipä ollut paikkaa minne mennä. Lähimmät naapuritkin kun sijaitsivat 20km päässä. Piilouduttiin tukalan tilanteen tullen millon mihinkin, vaan talvella pakkasella ei kauaa jaksanut metsässä odottaa että ukko sammuisi..
Vierailija kirjoitti:
En vaan tajua, mikseivät lähteneet turvakotiin, kun mies oli poissa. Ja naisella 50-luvun kotiäidin habitus.
Ei niitä turvakoteja ole jokaisella paikkakunnalla. Joku parinsadan kilometrin taksimatka on aika kallis.
Voi kuule, ei näillä kännissä perheensä hankeen ajavilla ole varaa juoda itseään humalaan nelosoluella. He jatkavat halvimmalla tölkkioluella ja Alkosta hakevat kossulekan kaveriksi, muuhun tarjontaan vilkaisemattakaan, aivan kuten tähänkin asti.