Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?

Vierailija kirjoitti:

Elämä, varsinkin asumiskustannukset ovat niin hävyttömän kalliita  ja lisäksi pätkätyöt, niin nuoret ei pysty/uskalla perustaa perheitä.

 

juuri näin! elämä on tänä päivänä suomessa järkyttävän kallista, pätkäsoppareita saa tehdä kyllä tehdä mutta vakinaistatyöpaikkaa ei saa koska henkilöstöpalveluyritykset, hallitus on heikentänyt työttömyysturvaa varsinkin ansiosidonnaista mikä on luonut turvaa työttömyyden varalle nyt sitä ei käytännössä ole enää vaikka moni makselee työttömyykassan maksuja. 

Erityisesti suomalaisilla miehillä lienee huomattavan paljon siperialaisia "shamaanigeenejä". Tuo varmaankin on pääsyy siihen että mm. suomalaisia merimiehiä kai pidettiin aikoinaan noitina?

Niinpä Suomen kansan kollektiivinen tietoisuus on hyvin kärryillä siitä että Lopun Ajat (hepr. akharit hajjamim [ha + yamim]) ovat melkein nurkan takana, joten ei paljon kantsi kersoja hankkia ydinlaskeuman uhreiksi!

Claude: Suomalaiset ovat geneettisesti poikkeuksellinen eurooppalainen väestö. Suomalaisilla on merkittävä niin sanottu itäinen / pohjois-euraasialais-siperialainen geenikomponentti, joka liittyy muinaisiin arktisiin ja siperialaisiin väestöihin. Tämä näkyy erityisesti:

Yhteytenä ancient North Eurasian (ANE) -väestöihin, jotka asuivat Siperiassa jääkauden aikaan

Yhteytenä Siberian tai Northeast Asian -komponenttiin, joka on suomalaisilla ja muilla suomalais-ugrilaisilla kansoilla selvästi korkeampi kuin germaanisilla tai slaavilaisilla kansoilla

Yhteytenä samojedi- ja hantikansoihin Siperiassa, joihin suomalaisilla on etäinen mutta havaittava yhteys

Lapsien tekemättä jättäminen on kyse ihan suoranaisesta viisaudesta. Katso sinäkin vähän ympärillesi.

Eihän nuo ap:n luettelemat ole mitään epärealistisia kauhukuvia. Eihän lapsiperhe-elämä ole mitään muuta kuin epämukavuutta ja vaivannäköä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä olenko oikea ihminen kirjoittamaan tähän, koska itselläni on yksi lapsi. Mutta enempää en halua. Rakastan lastani yli kaiken ja hän on ehdoitta parasta elämässäni. Kuitenkin arki on melko haastavaa. Molemmat miehen kansssa käydään töissä (itse teen kolmivuorotyötä). Joka aamu sama rumba (herätä lapsi, pue päivävaatteet, pue ulkovaatteet ja vie päiväkotiin.) Samaan aikaan pitää myös itse laittautua töihin ja henkisesti valmistautua tärkeään palaveriin. 

Koen, että lapsiarjen ja töiden sovittaminen on vaikeaa. Rehellisesti sanottuna ihan s*****n vaikeaa. Tämän yhden kanssa juuri ja juuri saamme kaiken sopimaan, mutta enempään emme pysty. Emme halua tälläistä arkea ! Lapsi sairastaaa vähän väliä.. kumpi jää töistä pois ja kuuntelee esimiehen "jaah.. no eipä kai siinä sitten muu auta" -jaarittelut. Tai hikihatussa etsimme ja soittelemme hoitajaa lapselle. 

Eh. Ei kiitos. 

Juuri tuo mielikuva itselläni oli aina päässä kun pohdin perheen perustamista. Tuo osio, joka on toistuva ja lähes väistämätön riippumatta omista valinnoista tai lapsen luonteesta. Arjessa jatkuvasti pienen huomiointi, kasvatus siinä samalla, lisätehtävät, huomion tarve ja myöhemmin sitten koulusta huolehtiminen ja muut sälät. Siinä on paljon, paljon mikä korvautuu välittämisen kautta ja paljon minkä haluaa tehdä. Mutta joka on kuormittavaa, ehkä onnistuu vain juuri ja juuri. Itsellä tunteiden käsittely ei ole huippuluokkaa enkä ole idealisti vaikka oikeuden- ja velvollisuudentuntoinen olenkin. Resurssit vastaan toiveet, kaikki ei aina mahdollistu kuten toivoisi tai uskoisi. Tämän olen myös nähnyt. Tiesin mitä olisi vastassa ja huippuhetket joita kaipaisi ovat pienoisosassa ja oikeastaan saatavilla vain jos muun hoitaa tarpeeksi hyvin.

Boomerit tuhosivat tulevaisuuden nuorille ja sitten ihmettelevät perään, ettei tuhottuun yhteiskuntaan haluta perustaa perheitä. 

en halua lapseni kärsivän kuten itse kärsin. yhden abortin olen tehnyt nuorempana. nyt jo pian nelikymppinen.

Rohkeutta, empatiaa, kaukonäköisyyttä, vastuun kantamista omasta tulevaisuudesta, jne.

Varmasti monta näkökulmaa asiaan. Yleisesti ottaen ihmiset tekee valintoja, mitkä edistää heidän elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo syntyvyyden lasku koske kuin kouluttamatonta väestöä, jolla ei ole rahaa, töitä eikä mielenterveyttä perheellistyä, jos puoliso olisikin. Koulutetut ja varakkaat jatkavat sukuaan aina, eivät tosin parikymppisinä. 

Huomioi se, että koulutettu hyväosainen väestönosa on Suomessa marginaalissa. Suurin osa on keskiluokkaa tai sen alla.

Kumpaakin. Lisäksi itsekkyyttä ja arvojen ja rakkauden kylmeneminen, eli lopun aikoja.

Itsellä oli monta syytä haluta lapsia, yksi suurimmista saada jakaa rakkautta <3 Jos ei ole itse saanut oikeaa rakkautta, sitä on vaikea jakaa jälkeläisille. 

Myös löyhentynyt moraali, eli hedonistinen vapaa sekstailu on kierouttanut, rikkonut ja kyynistänyt monen tunne-elämän. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän nuo ap:n luettelemat ole mitään epärealistisia kauhukuvia. Eihän lapsiperhe-elämä ole mitään muuta kuin epämukavuutta ja vaivannäköä.

Niin surullista että tämä umpinegatiivinen narratiivi on voittanut yleisessä keskustelussa :(

Lapsi-perhe elämä on ollut todella paljon enemmän mukavuutta kuin epämukavuutta, eikä vaivannäkökään ole niin megalomaanista kuin annetaan ymmärtää. Minusta lapset on ihan parasta vaikka muutenkin elämäni on ihanaa. Tietenkin välillä on ollut rankempia aikoja, mutta ne hyvät ajat on ehdottomasti voittopuolella.

Mutta ei lapsia kannata "hankkia", ellei heitä oikeasti halua. 

Vierailija kirjoitti:

Kumpaakin. Lisäksi itsekkyyttä ja arvojen ja rakkauden kylmeneminen, eli lopun aikoja.

Itsellä oli monta syytä haluta lapsia, yksi suurimmista saada jakaa rakkautta <3 Jos ei ole itse saanut oikeaa rakkautta, sitä on vaikea jakaa jälkeläisille. 

Myös löyhentynyt moraali, eli hedonistinen vapaa sekstailu on kierouttanut, rikkonut ja kyynistänyt monen tunne-elämän. 

Ketä kohtaan nuori on itsekäs, jos hän ei tee lasta? Ei mielikuvituslasta voi kohdella itsekkäästi, kun sitä ei ole olemassa. 😂 make it make sense.

Nuoret miettivät enemmän maailman tilaa ja koska heillä on empatiaa, he miettivät mikä on lapselle parhaaksi. Onko itsellä voimia, resursseja jne. Syntyykö lapsi pätkätyököyhälistöön. Pääseekö hyviin kouluihin? Saako asua turvallisessa naapurustossa? Jne...

Sinulla näyttää olevan uskovainen/tiukkapipo maailmankuva miten muiden ihmisten kuuluu elää. Onneksi sinulla ei ole valtaa päättää muiden elämästä. Voit päättää vain omastasi. Voit toki kokea ylemmyydentunnetta, kun saat omassa viisaudessasi paheksua muiden ihmisten elämää, mutta oikeastihan sinulla ei ole mitään valtaa muihin. Sorry. 😇 Oikea kysymys on: miksi olet niin kiinnostunut tuomitsemaan ja arvostelemaan miten sinulle täysin tuntemattomien ihmisten kuuluu elää? Sinulla ei ole siihen pätevyyttä, eikä kellään ihmisellä ole. 

Omalla kohdallani kyse ei ainakaan ole rohkeudesta. Ei mun kuuppa kestäisi äitiyttä, nytkin tekee tiukkaa jaksaa normaalia elämää eikä tarvitse huolehtia kuin itsestäni. 

Luultavasti molempia: pelkoa tulevasta jo ihan ilmastonmuutoksesta lähtien...ja rohkeutta valita olla tuomatta lapsia siihen epävarmaan tulevaisuuteen. 

Tutkimusten mukaan lapsia haluttaisiin tehdä jopa enemmän kun koskaan ennen, mutta ei haluta tehdä koska epävarma työ ja rahan puute ja valtavat vaatimukset lapsettomuudelle.

on siis valhe otsikossa että lapsia ei haluta, niitä kyllä halutaan mutta yhteiskunta ei anna siihen mahdollisuutta kuten ennen. Lapsilisänkin ostovoima on puolitettu 2000-luvulla sitä ei ole sidottu lainkaan indeksiin kuten  eläkkeet on sidottu, joita onkin korotettu jopa 8% vuosivauhtia.

Yhteiskunta viha akuin ruttoa lapsia ja lapsiperheitä, sen karussa olevan perheen tuomitseminen ja metsästäminen kuvastaa erinomaisesti tilannetta nyky-yhteiskunnassa.

Ei kun viisaudesta.

"..siis valtavat vaatimukset lapsiperheille"

Suomalaiset naiset ainakin on peloteltu synnytyskomplikaatioilla hermostuneiksi. Pelkosynnyttäjien määrä kasvaa koko ajan eikä lapsia haluta mahdollisten synnytysvaurioiden vuoksi. Kai se sitten pelkoa on.

Pelätään myös oman hedonistisen "live, love, laugh" -elämän katoamista vaikka ei tajuta, että se alkaa tuntua aika ontolta sitten vanhempana ja yksinäisenä.

Minulla on kaksi lasta, enkä voisi olla iloisempi ja onnellisempi heistä. Pikkulapsiaika on työlästä, mutta lasten kehitystä on mahtava seurata. Lapset ovat nyt melko itsenäisiä teinejä, joiden kanssa tulemme hyvin toimeen. Päätös lasten hankinnasta on ollut parasta elämässäni. 

Valvomiset, sairastelut ja muut olivat välillä raskaita, mutta kestettävissä, koska nämä menevät ohi.

Minun kaveripiiristäni kaikki, joilla jäi lapset tekemättä, ovat naisia, jotka eivät löytäneet järkevää miestä hoitamaan osansa ja kantamaan vastuunsa. Kaikenlaisia mieslapsia olisi löytynyt, muttei sellaisten kanssa kannata lisääntyä.