Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?

Vierailija kirjoitti:

Sinä kuulostat sydänhymiöinesi ihan teiniltä. Ja se ei ole sattumaa.

Osui ja upposi? <3

En ole tuo jolle vastasit, mutta kuulostat ylimieliseltä ja tunnekylmältä, eikä mikään määrä perään lätkittyjä sydänhymiöitä muuta tätä. Pystyt varmasti parempaankin, sillä toivon ettei tuon yksittäisen kirjoituksen sävy kuvasta empatiasi määrää. Et tiedä yhdenkään yksittäisen lapsettoman syytä jäädä lapsettomaksi tai heidän elämäntilannettaan, ja jokainen lapsi toisaalta ansaitsee syntyä perheeseen jossa he ovat toivottuja itsensä takia, ei sen takia minkä funktion he mahdollisesti täyttävät vanhemmilleen myöhemmin elämässä. On valitettavasti perheitä, joissa vanhemmat todellakin vaihtaisivat kaiken pois...

En itse lähtisi hekumoimaan kenenkään onnettomuudella, aivan kuin joku ihminen ansaitsee rangaistukseksi jotain hirveää, koska on omalla kohdallaan kokenut lapsettomuuden paremmaksi ratkaisuksi, toisin kuin "paremmat

En pidä lapsista. Yläkerrassa asuu niin hirveä kakara, että sen parkumista kuunnellessa menee viimeisetkin halut perustaa perhe.

Vierailija kirjoitti:

Itse en halua lapsia ja yksi iso syy on, että en jaksaisi sitä jatkuvaa kyttäämistä ja arvostelua. Lapsen pitäisi olla lauman jäsen, mutta niiden pitäisi Suomessa olla kuninkaita. Kaikessa vaan huudetaan LAPSEN ETU!!!! Ja se etu menee muuten vanhemman elämänlaadun ja hyvinvoinnin edelle. Eli pitäisi ottaa talouteen pikku keisari ja pitäisi palvoa maata sen jalkojen alla. Ei kiitos.

Veit sanat suustani. Jatkuvaa jankkausta joka paikassa "lapset sitä ja tätä, lapsiperheille rahaa ja tukia, lapset on koko maailman napa". Joo ei kiitos. Ei kiinnosta kakarat pätkääkään ja oman elämän menettäminen sen myötä.

Ennen lapsen voi vain hankkia ja se kasvoi siinä sivussa, mutta nyky-yhteiskunnassa, jos hankkii lapsen, niin sun pitää olla helvetin kiinnostunut kaikkeen siihen liittyvästä, eri kasvatusmetodeista, ruokavaliosta, vaivauinneista ym. Kokoajan kriteerit ja lapsiin käytetty aika, ja vaiva vaan kasvaa. Ei meidän 80-luvulla syntyneiden vanhemmat keskittynyt läheskään niin paljon meihin, mitä meidän pitäisi keskittyä jälkikasvuumme.

Kuka hullu haluaa ruveta siihen?

Kunnollinen vanhemmuus vaatii yhä enemmän, niin henkisesti, ajallisesti kuin rahallisestikin. Yhä harvempi jaksaa ja kykenee siihen ja hyvä jos itsekin tiedostaa omat voimavaransa. Onhan se tietysti surullista ilmiönä, että kun hyvinvointi on yhteiskunnassa lisääntynyt, niin lapsia ei enää tehdä.

Minä en ole nuori aikuinen, lapseni ovat jo täysi-ikäinen, teini ja nuorin alle 10. En ymmärrä ollenkaan, mitä uhrauksia olisin joutunut tekemään. Minulla on ihan mukiinmenevä työura, parisuhde kunnossa, omat harrastukset ja oma kaveripiiri. Jos olisimme vain kaksin olisimme voineet tehdä hienompia ja kalliimpia ulkomaanmatkoja, se on totta, mutta toisaalta lomaa on ilman lapsiakin tasan se 5 viikkoa vuodessa, joten ei tuo nyt isoa muutosta vuodenkulkuun olisi tehnyt. Toinen mikä tulee mieleen, niin pariskuntana olisin varmasti lukenut paljon enemmän kirjoja, mutta en nyt isona uhrauksena tuotakaan osaa pitää. En usko, että työurani olisi yhtään hienompi ilman lapsia. Meillä on yhdessä retkeilevä perhe, täysi-ikäinen opiskelee ja on osa-aikatöissä, teini yläkoulussa ja pienin alakoulussa. Elämä on tasaisen mukavaa, ei huudeta, ei tapella, ei itketä. Ruokapöydässä keskustellaan ja aika paljon olen oppinut maailmasta kun sitä seuraa nuorempien silmin. Kun katsoan lapsiani yhdessä vaikka sohvalla katsomassa leffaa, tunnen onnen häilähdyksen, kuinka tyytyväinen olenkaan. Ja viikonloppuisin voin nukkua tasan niin pitkään kuin huvittaa :)

Nuoret pelkää, että vauva haittaa opiskelua, hankaloittaa työpaikan saantia tai sen säilyttämistä,

nuoret pelkää uraputken katkeamista,

nuoret pelkää työttömyyttä,vähävaraisuutta, saavutetuista eduista luopumista,

nuoret pelkää lisääntyviä kotitöitä,

nuoret pelkää luopumista harrastuksista,

nuoret pelkää ulkonäön rupsahtamista,

nuoret pelkää parisuhteen vaikeutumista,

Nuoret pelkää kipua, sairautta

Nuoret pelkää osaamattomuutta vauvan hoidossa

Nuoret pelkää elämätöntä elämää eivätkä sen takia uskalla elää.

Pelko on heikkoutta, varsinkin, jos kehittelee itse uhkia, joita ei edes vielä ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Nuoret pelkää, että vauva haittaa opiskelua, hankaloittaa työpaikan saantia tai sen säilyttämistä,

nuoret pelkää uraputken katkeamista,

nuoret pelkää työttömyyttä,vähävaraisuutta, saavutetuista eduista luopumista,

nuoret pelkää lisääntyviä kotitöitä,

nuoret pelkää luopumista harrastuksista,

nuoret pelkää ulkonäön rupsahtamista,

nuoret pelkää parisuhteen vaikeutumista,

Nuoret pelkää kipua, sairautta

Nuoret pelkää osaamattomuutta vauvan hoidossa

Nuoret pelkää elämätöntä elämää eivätkä sen takia uskalla elää.

Pelko on heikkoutta, varsinkin, jos kehittelee itse uhkia, joita ei edes vielä ole olemassa.

WORD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

35 nainen, vela, naimisissa ja piuhat vedetty solmuun ja ai että on hyvä olla. Naurattaa ja vähän myös surettaa katsella ja kuunnella lapsiperheiden surkeaa elämää, mutta itsepähän ovat tiensä valinneet. Itsellä suurimmat huolet on että miten taata itselle mahdollisimman mukava elintaso jossain palmun alla sitten kun joskus ~50v jää pois työelämästä. Toki nytkin jää reilusti aikaa nauttia elämästä ja tehdä vapaa-ajallaan mitä haluaa, vaikka viettää aikaa omalla, velattomalla kesäasunnolla. Olisi nekin rahat voinut laittaa irma-petterin vaippoihin ja harrastuksiin, olisi varmasti ollut paljon palkitsevampaa. Eikun... Kaiken kaikkiaan velana eläminen on ihanaa, onneksi tajusin sen jo 15 vuotiaana!

Minulla on sinun kaltaisesi täti: vela, rempsakka ja tomera, ja iät ja ajat mussuttanut samanlaisia sinisilmäisiä lapsettoman höpinöitä niinkuin sinäkin. Vaan mites kävikään. Nyt vanhana ja yksinäisenä jatkuvasti sisarustensa lasten kimpussa että "tulkaa käymään" ja "kiva olisi kun kävisi joku välillä katsomassa." Kerron sinulle salaisuuden, joka ei sinullekaan avaudu vasta kun sitten, kun jotain oikeasti hirveää tapahtuu; murtuu lonkka, tulee aivoinfarkti, joutuu vuodepotilaaksi, eikä enää mennäkään ja koetakaan koko rahan edestä. Siinä vaiheessa sitä tajuaa millä tässä elämässä oikeasti on merkitystä. Ei rahalla, ei petikumppaneiden määrällä, ei designer-vaatteilla ja hienoilla taloilla tai satojen tonnien autoilla. Pelkästään sillä, että on rakastanut ehdottomasti, ja on saanut saman rakkauden takaisin.  Se on todellakin oma valintasi teetkö lapsia vai et, kaikki meistä eivät todellakaan sovellu vanhemmiksi. Tuo on sinulle varmaankin 5/5 ratkaisu, sillä lapsi ansaitsee vanhemman joka välittää muustakin kuin pelkästään omasta mukavuudestaan. Älä kuitenkaan luule tietäväsi lapsiperheiden elämästä yhtään mitään pelkän pintaraapaisun perusteella - meistä kukaan ei antaisi sitä rakkautta pois mikä on meille annettu, oli ajoittain kuinka rankkaa hyvänsä. <3

P.s. et muuten kuulosta yhtään 35-vuotiaalta, vaan enemmänkin parikymppiseltä. Sattumaako..?

t. 34-vuotias 2 lapsen äiti  <3 <3

Sinä kuulostat sydänhymiöinesi ihan teiniltä. Ja se ei ole sattumaa.

Osui ja upposi? <3

Itse asiassa ei.

Ei palloa jalkaan. kirjoitti:

Ennen lapsen voi vain hankkia ja se kasvoi siinä sivussa, mutta nyky-yhteiskunnassa, jos hankkii lapsen, niin sun pitää olla helvetin kiinnostunut kaikkeen siihen liittyvästä, eri kasvatusmetodeista, ruokavaliosta, vaivauinneista ym. Kokoajan kriteerit ja lapsiin käytetty aika, ja vaiva vaan kasvaa. Ei meidän 80-luvulla syntyneiden vanhemmat keskittynyt läheskään niin paljon meihin, mitä meidän pitäisi keskittyä jälkikasvuumme.

Kuka hullu haluaa ruveta siihen?

No tämä!

Ennen lapsi oli osa elämää, mutta nykyisin sen pitäisi olla se sinun elämäsi. 

Väittäisin, että nykyinen työelämä on rankempaa monella tapaa. Ensinnäkin lähes joka hommaan vaaditaan koulutus, ja kun olet saannut koulut käytyä oletkin jo noin 20-25v.. Sitten etenkin "naisten aloilla" on vain pätkätöitä tarjolla ja muutenkin huono palkka. Pitää tehdä kaikki ylityöt ja viikonloppuvuorot mitä tarjotaan, että tienaat edes puolet siitä mitä miehet. Itse ainakin ajattelen niin, että naisella on oltava rahaa säästössä, että pystyy jäämään kotiin lapsen kanssa. Ja huonosta palkasta, kun säästää niin siinä voi mennä aikaa. Ei nykyisin ajatella niin, että mies elättää koko perheen. Enkä nyt ajattele, että kaiken pitäisi olla mitään extra luksusta, mutta ihan normi elämisen kulut on korkeammat ja nykypäivän naisilla on oltava esim oma auto, että töihin ylipäätään pääsee (riippuu toki työmatkasta) .

Vierailija kirjoitti:

Ei palloa jalkaan. kirjoitti:

Ennen lapsen voi vain hankkia ja se kasvoi siinä sivussa, mutta nyky-yhteiskunnassa, jos hankkii lapsen, niin sun pitää olla helvetin kiinnostunut kaikkeen siihen liittyvästä, eri kasvatusmetodeista, ruokavaliosta, vaivauinneista ym. Kokoajan kriteerit ja lapsiin käytetty aika, ja vaiva vaan kasvaa. Ei meidän 80-luvulla syntyneiden vanhemmat keskittynyt läheskään niin paljon meihin, mitä meidän pitäisi keskittyä jälkikasvuumme.

Kuka hullu haluaa ruveta siihen?

No tämä!

Ennen lapsi oli osa elämää, mutta nykyisin sen pitäisi olla se sinun elämäsi. 

 

Kuka pakottaa??? Ei kukaan. Onko tämä nykysukupolvi niin pihalla, etteivät tajua ettei siihen instagram-maailmaan tarvitse lähteä mukaan, ei se ole todellisuutta.  Jos naistenlehdessä lukee, että lapsen kanssa pitää joogata, niin ei tarvitse.

Vauvauintiin eikä muskariin ei kukaan pakota, viettäkää sellainen vauva-aika kuin haluatte. Tarhaikäisenä toki teidän pitää mennä tarhan ohjeiden mukaan, mutta kai täysivaltainen ihminen osaa pakata laukkuun sopivat vaihtovaatteet? Viikonloppuisin teette mitä perheenä haluatte tehdä. Ei sinne kotieläinpihalle ole pakko mennä. Tai sinne voi mennä vanhemmista toinen ja toinen viettää päivän sängyn pohjalla maaten. Koulusta samoin tulee ohjeet, kasvatatte lapsen omatoimiseksi ja luotettavaksi niin tekee läksyt itsenäisesti. "Teitkö läksyt?" ei liene liikaa vaadittu kysyä.

NoMäVaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret pelkää, että vauva haittaa opiskelua, hankaloittaa työpaikan saantia tai sen säilyttämistä,

nuoret pelkää uraputken katkeamista,

nuoret pelkää työttömyyttä,vähävaraisuutta, saavutetuista eduista luopumista,

nuoret pelkää lisääntyviä kotitöitä,

nuoret pelkää luopumista harrastuksista,

nuoret pelkää ulkonäön rupsahtamista,

nuoret pelkää parisuhteen vaikeutumista,

Nuoret pelkää kipua, sairautta

Nuoret pelkää osaamattomuutta vauvan hoidossa

Nuoret pelkää elämätöntä elämää eivätkä sen takia uskalla elää.

Pelko on heikkoutta, varsinkin, jos kehittelee itse uhkia, joita ei edes vielä ole olemassa.

WORD

EXCEL

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin, että nykyinen työelämä on rankempaa monella tapaa. Ensinnäkin lähes joka hommaan vaaditaan koulutus, ja kun olet saannut koulut käytyä oletkin jo noin 20-25v.. Sitten etenkin "naisten aloilla" on vain pätkätöitä tarjolla ja muutenkin huono palkka. Pitää tehdä kaikki ylityöt ja viikonloppuvuorot mitä tarjotaan, että tienaat edes puolet siitä mitä miehet. Itse ainakin ajattelen niin, että naisella on oltava rahaa säästössä, että pystyy jäämään kotiin lapsen kanssa. Ja huonosta palkasta, kun säästää niin siinä voi mennä aikaa. Ei nykyisin ajatella niin, että mies elättää koko perheen. Enkä nyt ajattele, että kaiken pitäisi olla mitään extra luksusta, mutta ihan normi elämisen kulut on korkeammat ja nykypäivän naisilla on oltava esim oma auto, että töihin ylipäätään pääsee (riippuu toki työmatkasta) .

Tähän vielä lisätäkseni:huonot tulot ja pätkätyöt tuovat epävarmuuden tunteen. Jos kaiken aikaa on jo nyt töissä, että tienaisi edes jotain ja jäisi vähän säästöönkin niin ei se toimi lapsen kanssa niin, että äiti on 24/7 töissä.

Ei ole kolmen tonnin nettotuloilla varaa, kun 20v kuluttua pitäisi jäädä eläkkeelle. M30

Itsekkyydestä ja laiskuudesta on kyse,ei muusta. Oikein hyvä,etteivät tee lapsia eivät he niistä osaisi huolehtiakaan. Kuollaan sukupuuttoon koko porukka,ei näin tyhmiä geenejä kannata enempää levitellä.

Minä taas olen pahoillani että aikuinen ihminen kokee ettei kykene elämään täyttä ja onnellista elämää ilman lapsia ja että hänen rakkautensa puolisoon on aina ehdollista vaatien kumppania lisääntymään tai lisääntymisavuksi. Minä rakastun ihmiseen, en mahdollisuuteen lisääntyä hänen kanssaan. Ihmiseen, en lisääntymispotentiaaliin. En siksi että hän tuottaisi/mahdollistaisi minulle lapsen. Hän riittää minulle, itsenään, sellaisenaan. Ei siksi että myöhemmin hänen ansiostaan on +1, +2 jne. Nykyhetkessä ja tulevaisuudessa. Ei siksi että hän joskus antaa minulle lapsia.

Tämän rakkauden täytyy olla jotenkin syvästi erilaista, kuin lisääntymisehdollisen. Ei parempaa, mutta erilaista.

Parempi niin kirjoitti:

Itsekkyydestä ja laiskuudesta on kyse,ei muusta. Oikein hyvä,etteivät tee lapsia eivät he niistä osaisi huolehtiakaan. Kuollaan sukupuuttoon koko porukka,ei näin tyhmiä geenejä kannata enempää levitellä.

Hyvä. Mitään ongelmaa ei siis ole, vielä kun turha vouhotus asiasta loppuisi.

Parempi niin kirjoitti:

Itsekkyydestä ja laiskuudesta on kyse,ei muusta. Oikein hyvä,etteivät tee lapsia eivät he niistä osaisi huolehtiakaan. Kuollaan sukupuuttoon koko porukka,ei näin tyhmiä geenejä kannata enempää levitellä.

Pätee täydellisesti minuun, mutta lisäksi en halua kiduttaa itseäni parisuhteilla.

Vuosi vuodelta vain vahvistuu käsitys siitä, etten halua lapsia. Olen vasta 21v, mutta kärsinyt mt-häiriöistä puolet elämästäni enkä koe olevani kykeneväinen huolehtimaan pienestä ihmisestä, joka on minusta riippuvainen. Omankin elämän kanssa on tarpeeksi jaksamista. Psyykkisten ongelmien lisäksi minulla on ahtautunut trikuspidaaliläppä, colitis ulcerosa, nivelreuma, migreeni ja autismi. Diagnoosilistani on pitkä. Ulkonäöltäni olen ruma perunanenä. Lapsi saisi geenien puolesta todella huonot lähtökohdat elämään , joten teen palveluksen yhteiskunnalle, jos jään lapsettomaksi.