Lue keskustelun säännöt.
Anoppi heittäytyi vaikeaksi lapsen nimiasiassa
Eli tilanne se, että miehen äiti vaatii saada päättää tyttäremme nimen! Suvussa kulkee kuulemma Linda ja Anniina ja vaatii jommankumman niistä sisältyvän nimeen.
Aivan hirveitä kumpikin nimi evätkä sovi niihin nimiin mitä olemme ajatelleet. Ärsyttää, että mieheni on niin äitinsä vietävissä eikä laita vastaan.
Ei oma äitinikään puutu meidän lapsemme nimen valintaan. Jos nimet olisi hieman kauniimpia niin voisin suostua. Argh
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Täytyy valitettavasti epäillä, että nimi Anniina olisi kulkenut kenenkään suvussa kovin montaa sukupolvea.
Jotkut suvut lisääntyy nuorena. Ap taitaa olla sellaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä aikanaan appiukko olisi halunnut nimetä esikoispoikamme ja kaiken kukkuraksi päättää kaikki kolme nimeä. Nimitti vauvaa jo odotusaikana tuolla valitsemallaan etunimellä ja toiseksi ajatteli lapsen isän etunimeä, kolmanneksi minun isäni kutsumanimeä. Sinänsä ihan sointuva nimiketjuhan se oli, mutta yksikään nimi ei ollut sellainen että olisin voinut kuvitella lapsellemme. Eikä mieskään onneksi innostunut. Perinnenimet nyt on muutenkin minusta mielikuvituksettomia, tyyliin laitetaan se sama saatanan Marjukka kun on aina ollut suvun naisilla se. Sovittiinkin miehen kanssa jo odotusaikana että yhtään perinnenimeä ei edes harkita, ei ne jo aikaa sitten kuolleet ja kuopatut ole moksiskaan jos ei heidän nimeä lapselle laiteta. Enkä todellakaan halua, että kumpikaan minun nimistä valikoituisi aikanaan ehkä tuleville lapsenlapsille, ei olisi kunnianosoitus vaan järkytys!
Toisessa liitossani muuten sama meininki, mutta mieheni oli toivonut poikalasta jo suunnilleen koko elämänsä ja tyttöjä pukkasi ensin kolme... Sitten viimein poika syntyi ja hänestä tuli mieheni isoukin kaima, onneksi sattui papalla olemaan ihan kiva nimi niin oli helppo myöntyä minunkin. Toiseksi nimeksi sain puolestani valita ja tilin tasaten sekä pienenä piruiluna etnisiä nimiä kammoksuvalle puolisolleni valitsin oman isoukkini venäläisen nimen, joka sointui etunimeen kauniisti. Kolmas nimi päätettiin sitten yhdessä.
Moni on maininnut tässä keskusteluketjussa, ettei toisella tai kolmannella nimellä ole mitään väliä. Ei oo kummoinen kunnianosoitus menneille sukupolville, jos sillä ei kerta ole mitään väliä??? Minusta nimillä todellakin on väliä ja ne tulee antaa lapselle harkiten. Vanhemmilla on tähän asiaan tietenkin kaikki valta ja muksu voi myöhemmin vaihtaa nimensä jos ei tykkää. Anoppia tai muita innokkaita nimeäjiä voi toki kuunnella ja mielipiteistä keskustella, mutta kyllä ei tarvitse toisten toiveita tässä täyttää. Kunhan nimi/nimet ovat vanhemmille mieleiset, se riittää :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyy aiheeseen:
Mitä jos anoppi on ihan sydänkohtauksen partaalla, kun lasta ei kasteta kirkkoon (koska lapsen vanhemmat ovat kirkosta eronneita).
Okei, eihän se asia anopille mitenkään kuulu, mutta ei kuitenkaan haluttaisi välejä rikkoa eikä muutakaan. Ainoa henkilö, joka tästä on ongelman siis tehnyt, on itse anoppi. Taitaa olla vähän vahvempi usko hänellä, kuin pelkästään "tapauskovainen perinteitä ylläpitävä".
Nyt etsin siis FIKSUJA tapoja käsitellä/selvittää anopin kanssa tätä asiaa. Tämä on kyllä sarjaa "Kumpi tuli ensin, muna vai kana" ja siitä voidaan tapella maailman tappiin asti eikä kumpikaan ole sen enempää oikeassa eikä väärässä.
Minusta tämä on asia jossa teidän ei tarvitse mennä vastaan. Mutta jos haluatte sen tehdä, niin lapsen voi siunata liittämättä häntä seurakunnan jäseneksi. Jos ei itse usko mihinkään jumalaan/jumaluuksiin niin eihän sellainen siunausrituaali haittaakaan tee, mutta jos se hieman lievittäisi anopin angstia?
Siunauksen voi liittää nimiäisiin tms. jos sellaiset on, tai sen voi käydä hoitamassa kirkolla ilman sen kummempia juhlia tai kokoontumisajoja.
Niin että ihan vaan vähän hömpänpömppää, muttei kummiskaan?
Eiku?
Minun käsittääkseni kirkko ei suostu tällaisiin "kevytristiäisiin". Eli siis joko kaste tai nimiäiset, sekamuotoja ei ole.
Tässä kysyttiin konkreettisia ehdotuksia, kysyjä itse päättäköön paljonko hömpänpömppää sietää ja seurakunta millaisiin tilaisuuksiin osallistuu. Ihan varmasti vauvalle halutessaan saa siunauksen ilman seurakuntaan liittämistä, nimiäisiinkin tiedän saaneen mutta voi olla että ilmiön kasvaessa linja tiukkenee. (Ja henk.koht. ajattelen että hyvä Jos tiukkenee, ihme pelleilyä, mutta jos siunaus olisi ratkaisu kysyjän dilemman niin ei se mun takamusta hierrä.)
Ihan absurdi ketju. Kas kun ei bussikuski, ala-asteen luokanopettaja tai naapuri heittäytynyt hankalaksi. Asia ei ole heidän päätettävissään, millään tapaa, niin mitä vaikeaa siinä on jos heillä on mielipide jonka voi vapaasti ignoorata?
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi oli äärimmäisen pettynyt, kun ensimmäinen lapsi sai toiseksi nimekseen mun isoisän nimen, toiselle lapselle sit tuli toiseksi nimeksi miehen isän toinen nimi. Kauhea show siitä, kun HÄNEN suvustaan oltu valittu yhtään nimeä. Ja ei edes miehen tpista nimeä kierrätetty.
No, muutenkin hankala tapaus. Suuttui siitäkin, kun ei saanut tietää nimeä ennen ristiäisiä. Ja monesta muustakin asiasta. Nykyään menee hyvin, ei juuri olla tekemisissä. Ei kukaan jaksa tuollaista ilkeää kotkaa, joka ruman nokkansa tunkee joka asiaan.
Eli sä pilasit sen, että sun lapsellasi olisi ollut suhde omaan mummiinsa? Ja olet vielä ylpeä sitä?
Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on kyllä outoa että edes ap kysyy tälläisiä asioita. Onko todella Suomessa jo niin yhteiskunnasta irtautuneita ihmisiä, etteivät ollenkaan tajua sukulaisuussuhteita?
Kyllä jokainen lapsi syntyy sukuun, joten ei se ole vaan sen yhden naisen ja miehen lapsi vaan jatkumoa heidän suvulleen ihan itsestään selvästi.
Itse ajattelen niin että jos lapsi saa isänsa sukunimen, sitten olisi tasapuolista muistaa lapsen etunimissä äidinäidin ja/tai isän puolen sukua ja/tai miehen äidin sukua.
Ihanne voisi olla että lapsella olisi yksi "oma" nimi ja ne muut nimet olisivat suvussa kulkevia nimiä tai vastaavia.
Se, että lapselle annetaan, kolme "prinsessanimeä" kuin nukelle, on äidin narsistinen piirre.
Monet lapset arvostavat kasvaessaan sitä, että heillä on nimi, joka liittää heidät edellisiin sukupolviin.
Ja höpö höpö. Yksikään argumenttisi ei kestä tarkempaa analysointia.
Niinkö? Et kumminkaan osannut sitten tehdä sitä analyysia ja kumota yhtään mun argumenttia.
Mitä erityisesti vastustat? Sitäkö että sukulaisuussuhteet olisivat olemassa vai mitä? Vai sitä että nimet periytyvät? Mistähän muuten olet itse saanut muuten sukunimesi syntyessäsi ja miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi oli äärimmäisen pettynyt, kun ensimmäinen lapsi sai toiseksi nimekseen mun isoisän nimen, toiselle lapselle sit tuli toiseksi nimeksi miehen isän toinen nimi. Kauhea show siitä, kun HÄNEN suvustaan oltu valittu yhtään nimeä. Ja ei edes miehen tpista nimeä kierrätetty.
No, muutenkin hankala tapaus. Suuttui siitäkin, kun ei saanut tietää nimeä ennen ristiäisiä. Ja monesta muustakin asiasta. Nykyään menee hyvin, ei juuri olla tekemisissä. Ei kukaan jaksa tuollaista ilkeää kotkaa, joka ruman nokkansa tunkee joka asiaan.Eli sä pilasit sen, että sun lapsellasi olisi ollut suhde omaan mummiinsa? Ja olet vielä ylpeä sitä?
Huoh.
Turha alapeukuttaa tätä: tämähän on tosiasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämänkin ketjun muutamissa postauksissa kukkii taas se mielestäni täysin käsittämätön väärinkäsitys, että ”etunimi” tarkoittaa vain ensimmäistä nimeä. Koskahan mammat oppivat, että henkilöllä voi Suomessa olla kolme etunimeä, joista ensimmäinen on yleensä kutsumanimi. Mutta kyllä ne toinen ja kolmaskin nimi etunimiä ovat!
Kyl tästä keskustelusta huomaa, että sekä anopit että miniät ihan överiherkkänahkaisia.
Oma anoppini voisi hyvinkin mainita, että mitkä nimet ovat pyörineet suvussa, että jos haluan niitä miettiä nimivaihtoehdoiksi. Itse kiittäisin ehdotuksista, ja sanoisin, että katsotaan nyt mihin päädytään. Nimet olisivat ehdotuksia siinä missä muutkin. Anoppi saa kiitoksen osallistumisesta, minä pidätän itselläni oikeuden päättää. Sama oman äitini kanssa. Kenenkään tarvitse suuttua.
Tosin meikäläisen nimi oli aiheuttanut kränää äitini ja anoppinsa välillä. Isoäidin mielestä mun nimi muistutti käyttöesinettä, tyyliin Sohvi-nimi muistuttaa sohvaa. Kyllä se siihen sitten tottui ja vissiin tykästyikin, kun tyttö ja nimi osuiviat niin hyvin yksiin. Mun nimi on ihan tavallinen suomalainen/eurooppalainen nimi, mutta ei niin kovin yleinen just mun ikäryhmässä. Tykkään nimestäni, ja on kiva ettei tavallisuudestaan huolimatta tule kaikilla oman sukupolveni ihmisillä vastaan. Toimii myös ulkomailla, eikä sitä koskaan kirjoiteta väärin oikein missään (paitsi tyyliin Thaimaassa mut..).
Kun pikkuveljeni syntyi, olisin halunnut nimetä hänet tyyliin Amalia Puttoseksi (meidän sukunimi oli jotain muuta kuin Puttonen). Olin 7-vuotias, ja tiesin kyllä, että kyseessä oli poika, mutta olisin silti halunnut hänelle kauniin naisten nimen, ja eri sukunimen kuin muulla perheellä. Jostain syystä vanhemmat eivät suostuneet, jännä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyy aiheeseen:
Minusta tämä on asia jossa teidän ei tarvitse mennä vastaan. Mutta jos haluatte sen tehdä, niin lapsen voi siunata liittämättä häntä seurakunnan jäseneksi. Jos ei itse usko mihinkään jumalaan/jumaluuksiin niin eihän sellainen siunausrituaali haittaakaan tee, mutta jos se hieman lievittäisi anopin angstia?Siunauksen voi liittää nimiäisiin tms. jos sellaiset on, tai sen voi käydä hoitamassa kirkolla ilman sen kummempia juhlia tai kokoontumisajoja.
Ei AP mutta halusin vastata tähän.
En ymmärrä näitä uskovaisia joiden mielestä se, että ei ole kristitty tarkoittaa että voi piipahtaa kirkossa, roiskia vähän vettä lapsen päälle ja siunata lasta. Olen aina selittänyt että oma ateismi ei ole valkoinen paperi johon muu uskonnollinen maailma voi piirtää ihan mitä sattuu, vaan valmis maalaus ihan samalla tavalla kun jollakin uskovaisella. Uskon siihen, että en usko mihinkään. Ihan samalla tavalla kun muut usko jumalaan, jahveen tai ukkosen jumalaan.
En ikinä kehtaisi ehdottaa juutalaiselle että ei se haittaa jos menee naimisiin kirkossa kun se kuitenkin ei ole totta sen henkilön mielestä, ainoastaan minun mielestä. En usko jumalaan joten en halua mitään kirkko leikkejä. Elämäni kohokohdat, ne joista saa kaikein kauneimmat muistot, eivät ole Ritva-mummoa varten että hän saa nähdä kolmannen lapsenlapsen kävelevän alttarille. Tai Seppo-sedän takia koska tottakai pitää olla ristiäiset vaikkapa vaan suvun takia jos ei itse ole niistä kiinnostunut.
Ilmoitin anopille, joka on erittäin varakkaasta suvusta, että 30 000 euroa puhtaana käteen, niin lapsen kolmas nimi vaihtuu. Loppui nimihömpötykset siihen, tosin ei tullut rahojakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua tässä aloituksessa häiritsee eniten se, että AP sanoo miehensä olevan niin lapanen, ettei sano äidilleen vastaan vaan myötäilee hänen nimihömpötystänsä. Eikö tämä jo kerro siitä, että APn mielestä on kyse vain ja ainoastaan hänen päätöksestään lapsen nimeksi? Lienee selvää, että mies voisi olla ihan kiinnostunut siitä, että ihan Ok ja kaunis ’Linda’ tai ’Anniina’ olisi joku etunimistä. Eihän tuossa ole edes kyse siitä, että anoppi on nimeltään Lempi Impi Siviä (sellainenkin ihminen on ollut olemassa 😁) ja niistä olisi ’pakko’ valita lapsen nimi.
Minusta kuulostaa siltä, että AP haluaa unohtaa, että lapsellaan on myös isä, ja sillä isällä on oikeus eri mielipiteeseen kuin äidillä, ilman että isä siitä lapaseksi muuttuisi.
Vierailija kirjoitti:
1920 alkaen ollut Anniinoita eli kohta 100v
Eli hyttysen paskan verran. Vrt oikeisiin sukuihin joilla sukupuut 800-luvulle ja ihan oikeasti miehillä lähinnä Friedrich, Christian, Karl tai näiden joku yhdistelmä. Joku maaorjasta polveutunu ei omaa oikeaa sukua ellei jotenkin onnistunut moiseen mennä avioon sodan aikana.
Eihän noilla lähtökohtaisesti edes ole ollut sukunimeäkään ennenkuin laki pakotti ottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ateisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyy aiheeseen:
Minusta tämä on asia jossa teidän ei tarvitse mennä vastaan. Mutta jos haluatte sen tehdä, niin lapsen voi siunata liittämättä häntä seurakunnan jäseneksi. Jos ei itse usko mihinkään jumalaan/jumaluuksiin niin eihän sellainen siunausrituaali haittaakaan tee, mutta jos se hieman lievittäisi anopin angstia?Siunauksen voi liittää nimiäisiin tms. jos sellaiset on, tai sen voi käydä hoitamassa kirkolla ilman sen kummempia juhlia tai kokoontumisajoja.
Ei AP mutta halusin vastata tähän.
En ymmärrä näitä uskovaisia joiden mielestä se, että ei ole kristitty tarkoittaa että voi piipahtaa kirkossa, roiskia vähän vettä lapsen päälle ja siunata lasta. Olen aina selittänyt että oma ateismi ei ole valkoinen paperi johon muu uskonnollinen maailma voi piirtää ihan mitä sattuu, vaan valmis maalaus ihan samalla tavalla kun jollakin uskovaisella. Uskon siihen, että en usko mihinkään. Ihan samalla tavalla kun muut usko jumalaan, jahveen tai ukkosen jumalaan.
En ikinä kehtaisi ehdottaa juutalaiselle että ei se haittaa jos menee naimisiin kirkossa kun se kuitenkin ei ole totta sen henkilön mielestä, ainoastaan minun mielestä. En usko jumalaan joten en halua mitään kirkko leikkejä. Elämäni kohokohdat, ne joista saa kaikein kauneimmat muistot, eivät ole Ritva-mummoa varten että hän saa nähdä kolmannen lapsenlapsen kävelevän alttarille. Tai Seppo-sedän takia koska tottakai pitää olla ristiäiset vaikkapa vaan suvun takia jos ei itse ole niistä kiinnostunut.
Minä olen tuon lainauksen ehdottelija, ja vakaumuksellisesti uskonnoton. Jos huomaat, niin aloitan sillä että asiassa ei tarvitse mielestäni tehdä myönnytyksiä. Ehdotusten pyytäjän tarkka vakaumus ei käynyt ilmi viestistä, ateismia on passiivista ja aktiivista. Tämä oli kysyttäessä heitetty vaihtoehto, tiedoksi että näinkin voi _halutessaan ja oikeaksi kokiessaan_ toimia, enkä osaa nähdä miten se kenenkään henkilökohtaista uskoa voisi loukata. Kukaan muu kuin kysyjä ei voi tietää sotisiko siunaus heidän ajatuksiaan vastaan.
Tuo "ei siitä mitään haittaakaan ole" tarkoitti tilannetta jossa ei-uskova perhe itse valitsee siunauksen (motiiveista viis), ei että pitäisi suostua ja antaa polkea omaa katsomustaan.
Piis änd loov!
Vierailija kirjoitti:
Täytyy valitettavasti epäillä, että nimi Anniina olisi kulkenut kenenkään suvussa kovin montaa sukupolvea.
Miksi ei....
Annika on muinais illyyrialainen nimi.
Vierailija kirjoitti:
Mua harmitti kun kaikkein kaunein tytön nimi mitä tiedän (pidin nimestä jo ennen kuin tapasin mieheni) on mun anoppini nimi ja en nyt voi sitä antaa kun en halua anopin täyskaimaa tyttärestäni. Toinen nimi nyt on lähes ihan sama, käytännössähän sen käyttö on nolla.
Kansalaiselle on hyötyä toisesta nimestä virastoissa. Matti Virtanen voi kadota koneeseen, Matti Apolinaire Virtanen ei.
Vierailija kirjoitti:
Minua tässä aloituksessa häiritsee eniten se, että AP sanoo miehensä olevan niin lapanen, ettei sano äidilleen vastaan vaan myötäilee hänen nimihömpötystänsä. Eikö tämä jo kerro siitä, että APn mielestä on kyse vain ja ainoastaan hänen päätöksestään lapsen nimeksi? Lienee selvää, että mies voisi olla ihan kiinnostunut siitä, että ihan Ok ja kaunis ’Linda’ tai ’Anniina’ olisi joku etunimistä. Eihän tuossa ole edes kyse siitä, että anoppi on nimeltään Lempi Impi Siviä (sellainenkin ihminen on ollut olemassa 😁) ja niistä olisi ’pakko’ valita lapsen nimi.
Minusta kuulostaa siltä, että AP haluaa unohtaa, että lapsellaan on myös isä, ja sillä isällä on oikeus eri mielipiteeseen kuin äidillä, ilman että isä siitä lapaseksi muuttuisi.
En tiedä mutta heitänpä esiin, entä jos ap ja miehensä ovat puhuneet nimistä paljon eikä mies ole maininnut LindaAnniinaa missään vaiheessa ennen anopin "määräystä". Silloin minäkin olettaisin tilanteen muutoksen johtuvan anopin päsmäröinnistä ja nuttuskehveli-ukosta.
Kyllä sen täälläkin huomaa kuinka miehen puheessa esiintyy tietyt aiheet ainoastaan 24h sisällä äitinsä tapaamisesta (asiat sellaisia että anoppia ärsyttää, mies ottaa puheeksi satunnaisesti, mutta aina vrk sisään käynyt äidillään yksin).
Mummoni sanoi, kun äitini oli raskaana, että jos tulee poika niin nimeksi annettaiisiin Simo, hänen oman isänsä mukaan. No onneksi olen tyttö, äitini olisi nimittäin Simoon saattanut suostua :D Isästäni en tiedä, mutta aikalailla äitini mielipidettä kunnioittaa.
Sama nyt nimistä, ettei nyt junan alle kuitenkaan.