Lue keskustelun säännöt.
Anoppi heittäytyi vaikeaksi lapsen nimiasiassa
Eli tilanne se, että miehen äiti vaatii saada päättää tyttäremme nimen! Suvussa kulkee kuulemma Linda ja Anniina ja vaatii jommankumman niistä sisältyvän nimeen.
Aivan hirveitä kumpikin nimi evätkä sovi niihin nimiin mitä olemme ajatelleet. Ärsyttää, että mieheni on niin äitinsä vietävissä eikä laita vastaan.
Ei oma äitinikään puutu meidän lapsemme nimen valintaan. Jos nimet olisi hieman kauniimpia niin voisin suostua. Argh
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Eli tilanne se, että miehen äiti vaatii saada päättää tyttäremme nimen! Suvussa kulkee kuulemma Linda ja Anniina ja vaatii jommankumman niistä sisältyvän nimeen.
Aivan hirveitä kumpikin nimi evätkä sovi niihin nimiin mitä olemme ajatelleet. Ärsyttää, että mieheni on niin äitinsä vietävissä eikä laita vastaan.
Ei oma äitinikään puutu meidän lapsemme nimen valintaan. Jos nimet olisi hieman kauniimpia niin voisin suostua. Argh
Anoppi ei sitä nimeä päätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja anoppi saa syödä paskaa. Se on vanhemmat, jotka lapsen nimeää, ei naapurit, ei mummot, eikä paapat.
Tän on pakko olla provo. Ei kukaan vanhempi tuollaisia oikeasti mieti, omasta lapsesta kun on kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Liittyy aiheeseen:
Mitä jos anoppi on ihan sydänkohtauksen partaalla, kun lasta ei kasteta kirkkoon (koska lapsen vanhemmat ovat kirkosta eronneita).
Okei, eihän se asia anopille mitenkään kuulu, mutta ei kuitenkaan haluttaisi välejä rikkoa eikä muutakaan. Ainoa henkilö, joka tästä on ongelman siis tehnyt, on itse anoppi. Taitaa olla vähän vahvempi usko hänellä, kuin pelkästään "tapauskovainen perinteitä ylläpitävä".
Nyt etsin siis FIKSUJA tapoja käsitellä/selvittää anopin kanssa tätä asiaa. Tämä on kyllä sarjaa "Kumpi tuli ensin, muna vai kana" ja siitä voidaan tapella maailman tappiin asti eikä kumpikaan ole sen enempää oikeassa eikä väärässä.
Minusta tämä on asia jossa teidän ei tarvitse mennä vastaan. Mutta jos haluatte sen tehdä, niin lapsen voi siunata liittämättä häntä seurakunnan jäseneksi. Jos ei itse usko mihinkään jumalaan/jumaluuksiin niin eihän sellainen siunausrituaali haittaakaan tee, mutta jos se hieman lievittäisi anopin angstia?
Siunauksen voi liittää nimiäisiin tms. jos sellaiset on, tai sen voi käydä hoitamassa kirkolla ilman sen kummempia juhlia tai kokoontumisajoja.
Meillä mies olisi halunnut antaa tyttärellemme jonkun järkyn kaksiosaisen etunimen, koska hänellä ja anopillakin on. Joku heidän suvun juttu olmeisesti. Siihen en suostunut, koska kaikista tuntemistani ihmisistä, joilla on kaksiosainen nimi, vain yhdellä koko etunimi on sellaisenaan käytössä. Yleensähän, jos nimenä on esim. Maija-Liisa, kaikki kutsuvat Maijaksi. Ihan turha se Liisa sitten siinä. Mies olisi halunnut lapselle perinteillään etunimen, kuten joku Pirjo, Kerttu ym. Minulla itselläni on hieman erikoisempi etunimi, joten halusin lapsellekin nimen, josta 1) ei tule mieleen vanha ämmä 2) jollaista ei ole suunnilleen joka toisella vastaan tulevalla. Niinpä päätin etunimen omin nokkineni ja mies sai vaikuttaa toiseen ja kolmanteen nimeen.
Valitsin tyttärelle nimen, joka on osa isoäitini (äidin äiti) nimeä. Mies on ihan mammanpoika ja meni tietenkin kertomaan nimen anopille ennen kastajaisia, vaikka kielsin. Anoppi ihmetteli nimeä, mutta tuli siihen johtopäätökseen että nimi on viittaus hänen nimeensä (esim. mummoni nimi olisi Mailis, lapsestani tulisi Mai ja anopin nimi olisi Maija-Riitta). Anoppi sitten ihan ylpeänä kertoi muulle suvulle, kuinka hänen lapsenlapsensa nimetään oikein anopin mukaan. -_- Kun anoppi sitten otti asian esille vieraillessaan meillä ennen kastajaisia, hänen ilmeensä oli kyllä näkemisen arvoinen, kun ilmoitin, että itse asiassa lapsen nimi tulee omasta suvustani. :D
Kastajaisissa anoppi veti vielä herneen nenäänsä siitäkin, kun sai tietää, että lapselle tuli minun sukunimeni, eikä miehen (emme olleet tuolloin naimisissa). Valitti, että eikö heidän sukunsa nimi kelvannut ja että kyllä lapsella pitäisi ehdottomasti isänsä nimi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lindasta toinen nimi ja Anniinasta kolmas. Eli tyyliin Kerttu Linda Anniina.
Ongelma ratkaistu!
Meilläkin Anoppi oli seota, kun miehen suvussa kulkevat Johanna /Johannes ja me emme tehneet tyttärestämme Johannaa! En halunnut raamatullista 80-luvun jäännettä lapseni nimeen, eikä mieskään kys. Nimestä hirveästi välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se on, jos tekee naimakaupat Porvoolaiseen perheeseen.
Te olette lapsen maailmaan tuoneet, joten nimen saatte ehdottomasti päättää itse. Samantekevää mitä anoppi sanoo. Jos suuttuu, niin on sinä yksi "vi**nmoiset anopit"-ryhmään kuuluva. Olisi edes tyytyväinen, että on nyt lapsenlapsi, oli nimi itselleen mieluinen tai ei. Anoppi saa ehkä ehdotella nimiä, mutta ei päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa miten ihmiset menevät mukaan näihin nimiprovoihin, varsinkin jos mainitaan sana anoppi.
Ja vielä huvittavampaa on, että joku jaksaa tänne aina tulla asiasta kommenttia heittämään. Mulle on ainakin ihan se ja sama onko aloitus provo, jos siitä saa ihan asiallista keskustelua. Jos siis joku tästä keskustelusta saa apua vaikka sitten sitä Justiina-anoppia vastaan, niin hyvä. Pilkkua ei tarvitse alkaa viilaamaan sen takia kuitenkaan.
terv. palstaseniori, av:lla jo sen alusta saakka ollut
Lapsen tuleva nimi ja anoppi samassa lauseessa= mammat sekoaa
Vierailija kirjoitti:
Tän on pakko olla provo. Ei kukaan vanhempi tuollaisia oikeasti mieti, omasta lapsesta kun on kysymys.
Onhan tämä toki provo, mutta aina kun on kyse anopista tai nimistä niin palsta sekoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on oikeasti mahtava tilaisuus asettaa anopille rajoja.
Paljon hankalampia ovat ne jotka huomaamattomasti saavat manipuloitu sinut ties mihin juttuihin ja huomaat tilanteen vasta kun on liian myöhäistä.
Siinä kun sitten alkaa rajoja asettamaan, niin se rajojen asettaja leimaantuu vaikeaksi tyypiksi.
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa en jaksa kommentoida tähän enää mitään. Missä vaiheessa olen sanonut että nämä suvussa kiertävät nimet on jotain 8 polven nimiä. Kyllä aikuiset ihmiset jaksaa väntää mitättömistä asioista.
Suvussa kiertävä nimi on sellainen, jota annettu useammalle henkilölle kuin yhdelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa miten ihmiset menevät mukaan näihin nimiprovoihin, varsinkin jos mainitaan sana anoppi.
Ja vielä huvittavampaa on, että joku jaksaa tänne aina tulla asiasta kommenttia heittämään. Mulle on ainakin ihan se ja sama onko aloitus provo, jos siitä saa ihan asiallista keskustelua. Jos siis joku tästä keskustelusta saa apua vaikka sitten sitä Justiina-anoppia vastaan, niin hyvä. Pilkkua ei tarvitse alkaa viilaamaan sen takia kuitenkaan.
terv. palstaseniori, av:lla jo sen alusta saakka ollut
Ohis, mutta onhan se huvittavaa seurata, miten tosissaan ihmiset ottavat provot. Ei siitä kannata ottaa itseensä noin pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei se anoppi ala ristiäisissä/nimiäisissä vaatia, että nimi pitää vaihtaa muuksi kuin se, minkä haluatte omalle lapsellenne antaa.
Ilmeisesti mies kuitenkin haluaisi antaa Linda tai Anniina.
Anopin lempityttären tytärkö on Anniina ellei peräti Linda Anniina? Linda nyt tietysti voi olla ollut jo mummon mummon mummolla, koska se on vanha nimi, mutta Anniina on niin tuore nimi, ettei siitä vielä voi sanoa, että kulkee suvussa.
Kannattaa jo tässä vaiheessa pilata vähän välejä noin tyhmään anoppiin. Jos nyt annat periksi, niin päsmäröintiä on varmasti luvassa jatkossa.
Vierailija kirjoitti:
1920 alkaen ollut Anniinoita eli kohta 100v
30-luvulta ekat Anniinat ja niitäkin vain 5 kpl tuolloin, 60-lukuun mennessä alle 80 kpl.
Meidän kummankin suvussa kiertää tietyt nimet. Ja me haluttiin antaa näitä toisiksi nimiksi.
Minusta on kiva kun pojallani on sama toinen nimi kun monella serkullaan. Kun 1 heistä muutti viralliseksi nimeksi tämän, hoksasivat pojat tämän. Heillä on kiva nimi-seura.
Samoin. Kyllä omien lasten nimeäminen on vanhempien oikeus. Ei ainakaan meille niitä kukaan tullut tarjoilemaan, eli ap:n anoppi käsityksineen on ilmeisesti jäänne joltain muinaisemmalta ajalta.
Ap (miehineen) voi antaa lapselleen haluamansa nimet ja todeta anopille, että nämä ovat perinteenä ap:n suvussa. Vaikka "perinne" alkaisi vasta nyt :)