Anoppi heittäytyi vaikeaksi lapsen nimiasiassa

Meillä sekä anoppi, että minun äitini ehdottelivat nimiä lapsillemme, mutta emme niitä laittaneet. Ei sen takia, että olisimme halunneet olla hankalia, vaan siksi, että halusimme laittaa juuri ne meitä miellyttävät nimet. Mies sanoi myös, että häntä ei kiinnosta nimetä lasta minkään ikävän isoäidin mukaan ja mitään henkilöpalvontaa emme harrasta muutenkaan. Lapsista tuli siis juuri sen nimisiä joka ikisestä nimeltään, kun meidän mielestämme hyvä oli ja asiasta ei ollut valitusoikeutta kenelläkään. Lapset ovat nyt jo teinejä ja tämä oli hyvä ratkaisu.

Meillä minun äitini yritti puuttua lapsemme nimeen! Yllätti todella, äiti on kuitenkin ihan fiksu ihminen muuten. Jouduin jopa riitelemään ja sanomaan tiukasti, että kyseessä on MUN lapsi, ja MINÄ päätän mieheni kanssa lapsen nimen.

Nimiäisten (tämäkin vielä, mitäs hölynpölyä se on?) jälkeen nikotteli, että miksei yhtään suvun nimeä. No sanottiin, ettei otettu kummankaan suvusta nimeä, ettei ketään loukata.

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa miten ihmiset menevät mukaan näihin nimiprovoihin, varsinkin jos mainitaan sana anoppi.

No ehkä ap ei laita oikeita nimiä tänne? Kyllä minäkin kirjoittelen tositapauksista, mutta muuttelen yksityiskohtia siten ettei joku tunnista.

Hohhoijaa en jaksa kommentoida tähän enää mitään. Missä vaiheessa olen sanonut että nämä suvussa kiertävät nimet on jotain 8 polven nimiä. Kyllä aikuiset ihmiset jaksaa väntää mitättömistä asioista.

Meillä myös anoppi ilmoitti nimet, joista hän pitäisi. Suurempi metakka nousi kuitenkin lapsen kummista, kun emme suostuneet ottamaan kummiksi hänen vaatimaansa henkilöä. En tiedä, onko jo asiasta yli päässyt, mutta aikanaan oli kyllä hänelle tosi kova paikka. Emme kuitenkaan suostuneet ottamaan anopin mieliksi kummiksi henkilöä, jonka kanssa kumpikaan meistä vanhemmista ei tullut toimeen. Eikä kyseinen henkilö ole koskaan mitään mielenkiintoa lapsiamme kohtaan osoittanutkaan, joten oikein hyvän päätöksen teimme.

Jos joku mun läheinen olisi alkanut vääntää mun lapsen nimestä niin olisin poistanut henkilön elämästäni ajaksi x. Anopit ovat saaneet itse päättää aikanaan omien lastensa nimestä, miksi se ei riitä. Toki voi ehdottaa, ei välttämättä miniä tiedä suvussa kulkevia nimiä, mutta vaatia ei voi. Oma äitini esim. ehdotteli kaikennäköistä ja latasin suoraan mielipiteeni nimistä. Joillekin yhdessä naureskeltiin, makuja on niin erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa miten ihmiset menevät mukaan näihin nimiprovoihin, varsinkin jos mainitaan sana anoppi.

Ja vielä huvittavampaa on, että joku jaksaa tänne aina tulla asiasta kommenttia heittämään. Mulle on ainakin ihan se ja sama onko aloitus provo, jos siitä saa ihan asiallista keskustelua. Jos siis joku tästä keskustelusta saa apua vaikka sitten sitä Justiina-anoppia vastaan, niin hyvä. Pilkkua ei tarvitse alkaa viilaamaan sen takia kuitenkaan.

terv. palstaseniori, av:lla jo sen alusta saakka ollut

Suvun perinteiset nimet eivät kelpaa, eivät ole tarpeeksi kauniita/trendikkäitä/wt-mäisiä.

Perintö ja rahat taitavat vielä joten kuten kelvata. Ja hoitoapu. Ja lastenkaitseminen. Ja rahallinen avustaminen. 

Ja salaa ihaillaan niiden vanhojen sukujen pitkiä perinteitä - mut kyllä niillä on rumat nimet! Kyllä meidän Jannica-Clea-Courtney ja Nico-Alec-Noel erottuu edukseen.

Itse olemme valinneet pojillemme nimet eikä niitä kerrottu etukäteen kenellekään mutta toiset nimet on molemmilla suvuista ja minusta se on ihan kivaa. Eikä pojat ole pahaksensa pistäneet, vanhat hyvät suomalaiset nimet.

Vierailija kirjoitti:

Suvun perinteiset nimet eivät kelpaa, eivät ole tarpeeksi kauniita/trendikkäitä/wt-mäisiä.

Perintö ja rahat taitavat vielä joten kuten kelvata. Ja hoitoapu. Ja lastenkaitseminen. Ja rahallinen avustaminen. 

Ja salaa ihaillaan niiden vanhojen sukujen pitkiä perinteitä - mut kyllä niillä on rumat nimet! Kyllä meidän Jannica-Clea-Courtney ja Nico-Alec-Noel erottuu edukseen.

Plääh ja haukotus... On joillakin vaikeaa. Jaxuhalit.

Pidä pääsi, tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Eli tilanne se, että miehen äiti vaatii saada päättää tyttäremme nimen! Suvussa kulkee kuulemma Linda ja Anniina ja vaatii jommankumman niistä sisältyvän nimeen.

Aivan hirveitä kumpikin nimi evätkä sovi niihin nimiin mitä olemme ajatelleet. Ärsyttää, että mieheni on niin äitinsä vietävissä eikä laita vastaan.

Ei oma äitinikään puutu meidän lapsemme nimen valintaan. Jos nimet olisi hieman kauniimpia niin voisin suostua. Argh

Trolli. Missään suvussa Suomessa ei "kulje" tuollaiset nimet.

Meidän suvuissa ei vanhemmat koskaan kerro lapsen tulevaa nimeä kenellekään ennen ristiäisiä ( nimiäisiä ).

Vasta kun nimi on papin tai vanhempien julkaisema, sitten kaikki saavat sen tietää. Ei aikaisemmin.

Ikivanhan perinteen mukaan, tietää hyvää onnea ,kun lapsen nimeä ei julkaista ennen sen virallista antamista.

Itsekin anoppina, en koskaan kysellyt tai esittänyt toiveitani lastenlasten  ( 5 lastenlasta nyt ) nimien suhteen.

Kysy siltä tossukka-mieheltäsi haluaisiko hän suvussa kulkevia nimiä. Ehkä hän on vain puun ja kuoren välissä sinun haluaman ja sukuperinteen ristiriidassa.

Jos mies sinne nyt jonkun Lindan tai Anniinan haluaa, niin koittakaa sovitella. Molempien sanaa pitää kuunnella nimiasiassa. Jos kumpikaan ei halua Lindaa tai Anniinaa, niin sitten asia on selvä.

Anopin mielipiteen voi kuulla, mutta sitä ei tarvitse toteuttaa.

Vierailija kirjoitti:

No ei ole anopin asia. Jos loukkaantuu, niin anna loukkaantua. Te vanhemmat päätätte lapsenne nimen. Pyydä miestäsi keskustelemaan äitinsä kanssa ja selittämään asia hänelle rauhallisesti. Jos ei mene jakeluun, niin on sitten anopin oma häpeä.

Miksi edes selvittää, antaa sen nimen minkä antaa ja anoppi kuulee sen sitten ristiäisissä.

Liittyy aiheeseen:

Mitä jos anoppi on ihan sydänkohtauksen partaalla, kun lasta ei kasteta kirkkoon (koska lapsen vanhemmat ovat kirkosta eronneita).

Okei, eihän se asia anopille mitenkään kuulu, mutta ei kuitenkaan haluttaisi välejä rikkoa eikä muutakaan. Ainoa henkilö, joka tästä on ongelman siis tehnyt, on itse anoppi. Taitaa olla vähän vahvempi usko hänellä, kuin pelkästään "tapauskovainen perinteitä ylläpitävä".

Nyt etsin siis FIKSUJA tapoja käsitellä/selvittää anopin kanssa tätä asiaa. Tämä on kyllä sarjaa "Kumpi tuli ensin, muna vai kana" ja siitä voidaan tapella maailman tappiin asti eikä kumpikaan ole sen enempää oikeassa eikä väärässä.

Meilläkin muuten anoppi aloitti sen vuosisadan riidan, kun emme mieheni kanssa valinneet lapsellemme hänen tahtomiaan kummeja. Kun kyllä hän tietää että ne olisi hyvä siihen ottaa ja hoitaisivat sen homman, heillä olisi myös rahaa ja kyllä hän tietää. No ei otettu, kun ei oltu tekemisissä kyseisten ihmisten kanssa, minä en edes ollut koskaan nähnytkään heitä.

Vierailija kirjoitti:

Liittyy aiheeseen:

Mitä jos anoppi on ihan sydänkohtauksen partaalla, kun lasta ei kasteta kirkkoon (koska lapsen vanhemmat ovat kirkosta eronneita).

Okei, eihän se asia anopille mitenkään kuulu, mutta ei kuitenkaan haluttaisi välejä rikkoa eikä muutakaan. Ainoa henkilö, joka tästä on ongelman siis tehnyt, on itse anoppi. Taitaa olla vähän vahvempi usko hänellä, kuin pelkästään "tapauskovainen perinteitä ylläpitävä".

Nyt etsin siis FIKSUJA tapoja käsitellä/selvittää anopin kanssa tätä asiaa. Tämä on kyllä sarjaa "Kumpi tuli ensin, muna vai kana" ja siitä voidaan tapella maailman tappiin asti eikä kumpikaan ole sen enempää oikeassa eikä väärässä.

Puolisosi voi kertoa äidilleen, että lapsi saa päättää itse sitten rippikouluiässä.

Kasteen voi saada silloinkin ihan normisti.

Anoppi on saanut päättää omien lastensa nimet. Te saatte ihan vapaasti päättää omien lastenne nimet, eikä anopin toivomuksilla ole mitään painoarvoa.

Vierailija kirjoitti:

Oisko kompromissi mahdollinen? Anopin kans kannattaa tulla juttuun varsinkin kun lapsi on vielä hoidettavassa iässä.

Linniina ta Anda olisivat hyviä kompromisseja.