Olen katkera rikkaille vanhemmilleni, jotka ovat kohdelleet minua aina kuin köyhän perheen lasta. Nyt olen parikymppinen.

Näkee, että harva pohtii tätä sijoittamisen näkökulmasta. Suvulle kerätään omaisuutta sijoittamalla. Vasta sellainen 6-10 (lähes) velatonta sijoitusasuntoa (riippuen sijainnista ja vuokrista ja koosta tietenkin) mahdollistaa yhdelle ihmiselle hyvän elintason vuokratulojen varassa. Kaksi tarvitsee sitten enemmän. Varsinkin alussa sijoittaminen vaatii erittäin tiukkaa kurinalaisuutta, jotta saa mahdollisimman pian sitä alkupääomaa. Siksi monen lapsuus on voinut näyttäytyä niukkana ja vasta myöhemmin vanhemmat vaikuttaneet rikkailta. Eikä niitä sijoitusasuntoja, edes yhtä, voi antaa vaan lapselle käyttöön. Velka juoksee, tarvitaan vuokrat kattamaan lyhennykset ja tuomaan voittoa.

Tottakai jos asuntoja tai muuta velatonta omaisuutta on niin paljon, että pääomatuloilla elää riittävän hyvin, sitten voidaan omaisuutta käyttää lapsenkin hyväksi. Mutta syömällä pääomaa ei koskaan rikastu, köyhtyy vain.

Tämä ei nyt ota kantaa siihen, onko käytössä myös palkkatuloja. Puhtaasti pääomatulojen näkökulmasta näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoraan sanoen vituttaa kitkuttaa pienillä opintotuilla, ottaa velkaa ja yrittää löytää töitä henkensä pitimiksi samalla kun omat vanhemmat istuvat rahakirstujen päällä kuin mitkäkin Roope Ankat. En mä mitään yltäkylläisyyttä odota, mutta edes jotain helpotusta. Lapsena mulla oli oikeasti köyhemmät tavarat kuin aidosti köyhillä perheillä. Ikinä en saanut esim. aitoja merkkileluja vaan korkeintaan jotain halpiskopioita ja usein ei niitäkään. Lapsena olin jatkuvasti huolissani meidän rahatilanteesta. Teininä vasta tajusin vanhemmilla olevankin rahaa ja sitten he alkoivatkin perustella asiaa sillä, että jokaisen täytyy itse luoda omaisuutensa.

Esim. olen pitkään yrittänyt saada vanhempiani hankkimaan minulle asunnon, etten turhaan joutuisi hukkaamaan rahojani kalliisiin vuokriin. Ei, se ei tule kysymykseenkään heille. Heille se ei olisi raha eikä mikään. Lisäksi heillä on useita asuntoja, jotka ovat ostaneet ja joita vuokraavat muille. Minä en saa asua edes niissä, koska tahtovat ottaa oikeat vuokratulot vierailta ihmisiltä. Varmaan tähän vaan kaikki kommentoivat, että olen itsekäs nuori tyttö, mutta miettikää nyt tilannetta omalle kohdallenne. Eikö teistäkin tuntuisi jotenkin tosi epärakastetulta, kun omat vanhempanne eivät tahtoisi millään tapaa helpottaa elämääsi? Kaikki täytyy käydä vaikeamman kautta.

Vanhemmat eivät pyynnöistäni huolimatta ikinä kustantaneet minulle minkäänlaisia valmennuskursseja. Lukion arvosanat olisivat niiden avulla olleet varmasti paljon paremmat ja olisin päässyt yliopistoon ensiyrittämällä. Nyt jouduin yrittämään kolme kertaa. Ymmärrän, etteivät he tahdo syytää rahojaan mihinkään turhuuteen, mutta mielestäni pyytämäni asiat ovat enemmänkin kuin järkeviä. Lapsena tulin jopa kiusatuksi ainaisista ryysyvaatteistani ja surkeista leluista. Olen katkera siitä.

On sanomattakin selvää, ettei tämän vuoksi minua paljoa kiinnosta olla vanhempiini tekemisissä, koska he tahtovat minun vaan kärsivän mahdollisimman paljon eivätkä mitenkään tahdo auttaa minua. Onko muille yhtä pihejä ja ärsyttäviä vanhempia? Nytkin tässä työhakemuksia teen ja yritän samalla nyhertää opiskelujuttuja. Kaikki laskut ja muut stressaa älyttömästi. Vituttaa myös muiden ihmisten reaktiot, kun kuulevat vanhempieni ammateista. Isäni on pankinjohtaja ja äitini yhden ison yrityksen johtaja. Kaverit ja poikaystävä höhöttävät, että rikkaan perheen tyttö voikin tarjota, hehhee. Tällä rikkaan perheen tytöllä ei ole taskussa ainuttakaan ylimääräistä pennin pyörylää kuin mitä muillakaan opiskelijoilla.

Saisin helpommin töitäkin jos mulla olisi esimerkiksi ajokortti. Itselläni ei todellakaan ole varaa hankkia sitä, saati sitten autoa. Vanhemmilta on turha edes kysyä, eivät he maksa mitään.

Täältä saat vain vertaistukea. Mullekkin voisi isä koska vain lainata sen kymppitonnin rahaa, että saisin ostettua asunnon, sen sijaan että heitän nyt vuosia rahaa mustaan aukkoon vuokran muodossa. Vaan ei, hänen mielestään on niin opettavaista että pienestä palkastani vuokran lisäksi koitan epätoivoisesti säästää rahaa omavastuuseen. Niin tai ei hänen tarvisi edes lainata, voisin vain taata lainaan minulle.

Ja muutenkin sama juttu, että en ole mitenkään vanhempieni rikkaudesta hyötynyt elämässäni, edes ruokaostoksissa eivät auttaneet tai vuokrassa kun yhdessä välissä oli tiukkaa, ihan muilta tahoilta jouduin anelemaan rahaa vuokraan, vanhemmilta en edes yrittänyt, sieltä olisi tullut vain pilkkaa osakseni "hahhah, arvattiin ettet pärjää, mihis oot kaikkia rahas käyttänyt?".

Aivan sanasta sanaan sama kuin minulla, takaukset ja muut. Omat vittumaiset porukat saivat omilta vanhemmiltaan käsirahaa 20pros ensiaduntoonsa. Siis lahjaksi. Omille lapsille eivät edes taanneet, päin vadtoin ilkkuivat ja vittuilivat että meilläpä oli jo talo 27v ikäisenä, sinä typerä lapsi vasn maksat vuokraa harakoille.

No pakko oli maksaa. Meni 5v ennenkuin sain opintolainat maksettua ja siitä vielä 8v ennenkuin omarahoitusosuus oli kasassa (kun takaajas ei ollut). Sain ensiasuntoni vasta 36v iässä. Olisi ollut jo 10v aikaisemmin tulojen puolesta ostaa mutta kun ne paskapääporukat ei halunneet taata.

Vanhemmat eivät ole auttaneet ikinä missään. Ovat vain tuoneet surua ja kaunaa.

Itse olen nyt 30 vuotias, vielä menee muutama vuosi ennenkuin on rahat kasassa. Itse en alkanut heti säästämään asuntoa varten, kun en nuorempana osannut ajatella että sellainen olisi edes realistista minulle, harmittaa kyllä nyt kun meni vuosia "hukkaan", voisi olla jo oma asunto ihan ominavuin, jos en olisi ollut niin epävarma. Mitään ohjausta vanhemmiltani en ole oman asunnon hankintaa ajatellen saanut, ei halaistua sanaa että sellaisesta voisin edes haaveilla, ennenkuin itselläni vain syttyi lamppu päänpäälle.

Väärät ihmiset ovat saaneet lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Näkee, että harva pohtii tätä sijoittamisen näkökulmasta. Suvulle kerätään omaisuutta sijoittamalla. Vasta sellainen 6-10 (lähes) velatonta sijoitusasuntoa (riippuen sijainnista ja vuokrista ja koosta tietenkin) mahdollistaa yhdelle ihmiselle hyvän elintason vuokratulojen varassa. Kaksi tarvitsee sitten enemmän. Varsinkin alussa sijoittaminen vaatii erittäin tiukkaa kurinalaisuutta, jotta saa mahdollisimman pian sitä alkupääomaa. Siksi monen lapsuus on voinut näyttäytyä niukkana ja vasta myöhemmin vanhemmat vaikuttaneet rikkailta. Eikä niitä sijoitusasuntoja, edes yhtä, voi antaa vaan lapselle käyttöön. Velka juoksee, tarvitaan vuokrat kattamaan lyhennykset ja tuomaan voittoa.

Tottakai jos asuntoja tai muuta velatonta omaisuutta on niin paljon, että pääomatuloilla elää riittävän hyvin, sitten voidaan omaisuutta käyttää lapsenkin hyväksi. Mutta syömällä pääomaa ei koskaan rikastu, köyhtyy vain.

Tämä ei nyt ota kantaa siihen, onko käytössä myös palkkatuloja. Puhtaasti pääomatulojen näkökulmasta näin.

Ei mun vanhemmilla ainakaan mitään sijoitusasuntoja ole ollut, ihan vain huippuhyväpalkkaiset työt.

Ap, sydämettömiä, julmia, kylmiä, vaikuttaa todella persoonallisuushäiriöltä, hirveitä ihmisiä.

Katkaise välit, et tarvitse tuollaisia ankeuttajia. Olen uskossa ja rukoilen, että saavat ansionsa mukaan.

Palakoon siis helvetin tulessa, ikuisessa kärsimyksessä. Näin tapahtukoon. Aamen.

Vierailija kirjoitti:

Laskin tuossa, että jos kymppitonnin säästämiseen menee mulla 6 vuotta, niin sinä aikana olen maksanut vuokraa "kankkulankaivoon" 43200e, eli melkein puolet kaavailemani asunnon hinnasta.

Mitä järkeä, kysyn minä? Jos ei olisi mikään ongelma lainata sitä kymppitonnia, niin miksi, oi miksi ei voi sitä LAINATA? Ei tarvitse edes luopua niistä rahoista, vaan saa ne pikimmiten takaisin vaikka korkojenkin kanssa jos haluaa tienata.

No älä säästä vaan sijoita. Se on nopeampi tie.

On vähän eri asia sekin, että jonkun vanhemmat ovat oikeasti köyhiä ja siksi on ollut köyhä lapsuus. Silloin se on ehkä vähemmän katkeroittavaa, jos vanhemmat ovat kuitenkin yrittäneet parhaansa eikä ole kituutettu ns. turhaan. 

Ap:n tilanteessahan on joutunut ihan turhaan kulkemaan huonoissa vaatteissa kun vanhemmat ovat kulkeneet hienoissa. Kyllä minäkin tuntisin oloni hylätyksi ja ei-rakastetuksi tuollaisessa asettelussa. 

Omassa lapsuudessani oli myös ensimmäiset elinvuoteni rahasta tiukkaa, koska vanhemmat olivat köyhistä perheistä (=ei pesämunaa lainkaan) ja matalapalkkaduuneissa. Asiasta ei tehty meillä numeroa, ei rahasta puhuttu tai köyhyyttä korostettu sen enempää. Enhän minä pikkulapsena tiennyt muunlaisesta elämästä kuin siitä pienessä kerrostaloasunnossa asumisesta, jonkun vanhoilla leluilla leikkimisestä ja siskon vanhoissa vaatteissa kulkemisesta. En kaivannut esim. matkailua, talvella käytiin luistelemassa ja hiihtoretkillä, niissä oli lapselle elämystä kerrakseen. 

Myöhemmin kun vanhemmat olivat olleet jo muutaman vuoden työelämässä, niin saivat säästettyä sen verran, että päästiin vaikkapa joka kesä huvipuisoon, saatiin siskon kanssa harrastaa urheilua ja vaatteetkin saatiin kaupasta uusina, vaikkei ne niitä merkkivaatteita olleetkaan. Koen saaneeni hyvän lapsuuden ja nuoruuden ja kiitän siitä enimmäkseen vanhempiani. 

Aika julmaa, että ap:n vanhemmat ovat halunneet lapsensa mieluummin elävän jatkuvassa köyhyydessä kuin tavallisista varakkaiden ihmisten mukavuuksista nauttien. Kyseessähän on oman lapsen yksi ja ainut elämä, miksei halua tehdä siitä mahdollisimman hyvää? Kyllä sitä rahankäyttöä ja elämässä pärjäämistä voi opettaa ilman, että pakottaa lapsensa rakentamaan KAIKEN itse tyhjästä. Esimerkiksi juurikin opinnoissa auttaminen on asia, johon luulisi vanhempien panostavan. 

On vanha sanonta, että sukupolvien perinnöt ja omaisuuden tuhoaa seuraava sukupolvi tai viimeistään kolmas sukupolvi taivaan tuuliin.

Mun isovanhemmat elivät hyvin säästeliäästi ja testamenttasi meille jokaiselle lapsenlapselle nettona lähes 70.000€ ja mun serkku laittoon kymmenien vuosien isovanhempien säästöt taivaan tuuliin parissa vuodessa - osteli kalliita merkkilaukkuja, kenkiä, matkusteli ja sen jälkeen alkoi mankumaan kun hänellä ei ole koskaan rahaa ja halusi vanhempiensa ja muiden sisarusten auttavan, kun elämä oli niin kurjaa.

Ja monella varakkaalla ei ole rahaa, koska varallisuus on sijoitettuna, eikä niitä noin vain muuteta rahaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskin tuossa, että jos kymppitonnin säästämiseen menee mulla 6 vuotta, niin sinä aikana olen maksanut vuokraa "kankkulankaivoon" 43200e, eli melkein puolet kaavailemani asunnon hinnasta.

Mitä järkeä, kysyn minä? Jos ei olisi mikään ongelma lainata sitä kymppitonnia, niin miksi, oi miksi ei voi sitä LAINATA? Ei tarvitse edes luopua niistä rahoista, vaan saa ne pikimmiten takaisin vaikka korkojenkin kanssa jos haluaa tienata.

No älä säästä vaan sijoita. Se on nopeampi tie.

Paitsi jos sijoitukset kusee, ja jää tappiolle. Kaikilla ei ole mahdollisuuksia sisäistää kaikkia sijoittamisen oppeja, pankin tai muun tahon ohjeilla ei välttämättä tule ihan optimaalisia tuloksia. 

Ei kannata sijoittaa enempää kuin sen verran, mitä on valmis menettämään. Uhkapeliähän se on loppujenlopuksi, etenkin jos ei ole mahdollisuutta perehtyä asiaan kunnolla ajan kanssa. 

En jaksanut lukea läheskään kaikkia vastauksia mutta itse olen sitä mieltä että kyllä aikuisen on selviydyttävä omillaan. Pientä apua arjessa vanhemmat voivat edelleen lapselleen (ja myös päin vastoin!) tarjota mutta mitään asunnon ostoa en itse ole koskaan odottanut. En edes kehtaisi asua vanhempien maksamassa asunnossa ellei sen takaisin maksusta olisi jotenkin sovittu. Nykynuoret tuntuvat olettavan että heille pitäisi tarjota kaikki valmiina. Tekee ihan hyvää oppia että eläminen maksaa ja sen joutuu (yleensä) jokainen ihan itse kustantamaan. Ja varallisuuden eteen on tehtävä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä Ap kuulostaa typerältä ja vaativalta pennulta. Olettaa, että koska vanhemmillaan on sijoituksia, he itsestäänselvästi maksaisivat asunnon lapselleen. Voi elämä tätä ahneutta.

Kyllä, apua voi pyytää vaikka osaan vuokrasta, tai johonkin harrastukseen tms. Normaali vanhempi myös taloutensa rajoissa tarjoaa viimeistään siinä kohdassa pientä taloudellista tukea, jos lapsi on selkeästi köyhä. Pienellä tarkoitan juuri näitä satunnaisia laskuja tai vaikka astioiden hankkimista ensikotiin.

Mutta että vanhemmat ovat ahneita ja pihejä, jos eivät osta asuntoa lapselleen? Tuollainen pentu sietäisi saada selkäsaunan.

Se että jotkut taloudellisesti pärjäävät vanhemmat ostavat niitä autoja ja asuntoja, ei tarkoita mistään kohtaa, että yhdelläkään aikuisella lapsella olisi pienintäkään oikeutta odottaa sitä. Oksettavaa, ja muut loiset komppaavat tätä surkimusta ja voivottelevat, kuinka kamalia hänen vanhempansa ovat. Ainoa kamala tässä on Ap ja hänen kaltaisensa.

Et varmaan edes ymmärrä, koska olet samaa kategoriaa kuin tietyt vanhemmat ajatellen lapsestaan, että he ovat loisia! Ei ole kyse astioista, astiat on itseasiassa ongelma, kun vanhemmat päättävät, että helkkari uraa tekevä lapsi olisi vailla astioita. :) Oletko tietoinen, että niilä Arabian, Pentikin tms. astiasarjalle ei yksinkertaisesti ole kaappitilaa pikkuyksiössä. Mietipä uudelleen, millaista olisi kuunnella lasta ja kiinostua omasta lapsestaan! Selkäsauna -että fyysisen väkivalta on ratkaisusi. Jos vanhemmilla on useita osakkeita, eikä helkkari lapsensa elämään panosta, noi voi jumankekka, miten suorastaan persoonallisuushäiriöisiä vanhempia sellaiset ovat, itsekkäitä, narsistisia piirteitä omaavat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkee, että harva pohtii tätä sijoittamisen näkökulmasta. Suvulle kerätään omaisuutta sijoittamalla. Vasta sellainen 6-10 (lähes) velatonta sijoitusasuntoa (riippuen sijainnista ja vuokrista ja koosta tietenkin) mahdollistaa yhdelle ihmiselle hyvän elintason vuokratulojen varassa. Kaksi tarvitsee sitten enemmän. Varsinkin alussa sijoittaminen vaatii erittäin tiukkaa kurinalaisuutta, jotta saa mahdollisimman pian sitä alkupääomaa. Siksi monen lapsuus on voinut näyttäytyä niukkana ja vasta myöhemmin vanhemmat vaikuttaneet rikkailta. Eikä niitä sijoitusasuntoja, edes yhtä, voi antaa vaan lapselle käyttöön. Velka juoksee, tarvitaan vuokrat kattamaan lyhennykset ja tuomaan voittoa.

Tottakai jos asuntoja tai muuta velatonta omaisuutta on niin paljon, että pääomatuloilla elää riittävän hyvin, sitten voidaan omaisuutta käyttää lapsenkin hyväksi. Mutta syömällä pääomaa ei koskaan rikastu, köyhtyy vain.

Tämä ei nyt ota kantaa siihen, onko käytössä myös palkkatuloja. Puhtaasti pääomatulojen näkökulmasta näin.

Ei mun vanhemmilla ainakaan mitään sijoitusasuntoja ole ollut, ihan vain huippuhyväpalkkaiset työt.

Niin. Mutta apn vanhemmilla oli sijoitusasuntoja. Joista ap himoaa itselleen kotia. Ei se sijoittamisen näkökulmasta mene niin. Vasta kun ns crossover piste on saavutettu, voi alkaa kuluttamaan muuhun kuin siihen sijoittamiseen itseensä (toki tasapaino on hyvä olla). Eli tarkoittaa sitä, kun nettopääomatulot ylittävät vuosittaiset menot.

Mutta entä jos ap:n vanhemmat olisivatkin olleet oikeasti köyhiä? Olisiko kitinän taso samaa luokkaa?

Suoraan sanoen ymmärrän aloittajan pointin. Tajuan että lapselle ei ole velvollisuutta hankkia tuollaisia asioita vaikka olisi varaa, mutta minun on vaikea käsittää miksi varakas vanhempi ei haluaisi tukea edes hieman sellaisia nuoren ihmisen hankintoja kuin opintoja, valmennuskurssia, ajokorttia, kielikurssia, ensimmäistä omaa kotia. Jos omat lapset ei ole satsaamisen arvoisia edes heidän ollessa pieniä niin mikä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä Ap kuulostaa typerältä ja vaativalta pennulta. Olettaa, että koska vanhemmillaan on sijoituksia, he itsestäänselvästi maksaisivat asunnon lapselleen. Voi elämä tätä ahneutta.

Kyllä, apua voi pyytää vaikka osaan vuokrasta, tai johonkin harrastukseen tms. Normaali vanhempi myös taloutensa rajoissa tarjoaa viimeistään siinä kohdassa pientä taloudellista tukea, jos lapsi on selkeästi köyhä. Pienellä tarkoitan juuri näitä satunnaisia laskuja tai vaikka astioiden hankkimista ensikotiin.

Mutta että vanhemmat ovat ahneita ja pihejä, jos eivät osta asuntoa lapselleen? Tuollainen pentu sietäisi saada selkäsaunan.

Se että jotkut taloudellisesti pärjäävät vanhemmat ostavat niitä autoja ja asuntoja, ei tarkoita mistään kohtaa, että yhdelläkään aikuisella lapsella olisi pienintäkään oikeutta odottaa sitä. Oksettavaa, ja muut loiset komppaavat tätä surkimusta ja voivottelevat, kuinka kamalia hänen vanhempansa ovat. Ainoa kamala tässä on Ap ja hänen kaltaisensa.

Et varmaan edes ymmärrä, koska olet samaa kategoriaa kuin tietyt vanhemmat ajatellen lapsestaan, että he ovat loisia! Ei ole kyse astioista, astiat on itseasiassa ongelma, kun vanhemmat päättävät, että helkkari uraa tekevä lapsi olisi vailla astioita. :) Oletko tietoinen, että niilä Arabian, Pentikin tms. astiasarjalle ei yksinkertaisesti ole kaappitilaa pikkuyksiössä. Mietipä uudelleen, millaista olisi kuunnella lasta ja kiinostua omasta lapsestaan! Selkäsauna -että fyysisen väkivalta on ratkaisusi. Jos vanhemmilla on useita osakkeita, eikä helkkari lapsensa elämään panosta, noi voi jumankekka, miten suorastaan persoonallisuushäiriöisiä vanhempia sellaiset ovat, itsekkäitä, narsistisia piirteitä omaavat!

Kyllä, olet itsekäs ja typerä ja narsistinen ihan itse. Vanhempien rahat on vanhempien rahoja. Niillä voi auttaa, on se apu sitten astioita tai vaatteita tai laskujen maksamista tai vuokratakuun antamista tai ihan mitä vaan, mutta jos joku olettaa saavansa asunnon, kyllä siinä on elämänarvot ihan vinksallaan. Sellaisen lapsen asioista ei kannatakaan kiinnostua, sitä kutsutaan loisimiseksi ja kuppaamiseksi.

Ja kyllä, omat lapseni ovat vielä pieniä ja pyrin pikäjänteisesti säästämällä keräämään heille jonkinlaista alkupääomaa, mutta jos vaatimaan tulevat aikuisina, se on rahahanat kiinni saman tien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkee, että harva pohtii tätä sijoittamisen näkökulmasta. Suvulle kerätään omaisuutta sijoittamalla. Vasta sellainen 6-10 (lähes) velatonta sijoitusasuntoa (riippuen sijainnista ja vuokrista ja koosta tietenkin) mahdollistaa yhdelle ihmiselle hyvän elintason vuokratulojen varassa. Kaksi tarvitsee sitten enemmän. Varsinkin alussa sijoittaminen vaatii erittäin tiukkaa kurinalaisuutta, jotta saa mahdollisimman pian sitä alkupääomaa. Siksi monen lapsuus on voinut näyttäytyä niukkana ja vasta myöhemmin vanhemmat vaikuttaneet rikkailta. Eikä niitä sijoitusasuntoja, edes yhtä, voi antaa vaan lapselle käyttöön. Velka juoksee, tarvitaan vuokrat kattamaan lyhennykset ja tuomaan voittoa.

Tottakai jos asuntoja tai muuta velatonta omaisuutta on niin paljon, että pääomatuloilla elää riittävän hyvin, sitten voidaan omaisuutta käyttää lapsenkin hyväksi. Mutta syömällä pääomaa ei koskaan rikastu, köyhtyy vain.

Tämä ei nyt ota kantaa siihen, onko käytössä myös palkkatuloja. Puhtaasti pääomatulojen näkökulmasta näin.

Ei mun vanhemmilla ainakaan mitään sijoitusasuntoja ole ollut, ihan vain huippuhyväpalkkaiset työt.

Niin. Mutta apn vanhemmilla oli sijoitusasuntoja. Joista ap himoaa itselleen kotia. Ei se sijoittamisen näkökulmasta mene niin. Vasta kun ns crossover piste on saavutettu, voi alkaa kuluttamaan muuhun kuin siihen sijoittamiseen itseensä (toki tasapaino on hyvä olla). Eli tarkoittaa sitä, kun nettopääomatulot ylittävät vuosittaiset menot.

sijoitusasuntoja + oletettavasti yritysjohtajan ja pankinjohtajan hyvät palkat bonuksineen. Tunne-elämältään normaalit vanhemmat olisivat jättäneet yhden sijoitusasunnon hankkimatta ja hankkineet lapselleen edes ajokortin ja jotain pientä avustusta. 

Tässä ohjeita tähän dilemmaan:

Vierailija kirjoitti:

On vähän eri asia sekin, että jonkun vanhemmat ovat oikeasti köyhiä ja siksi on ollut köyhä lapsuus. Silloin se on ehkä vähemmän katkeroittavaa, jos vanhemmat ovat kuitenkin yrittäneet parhaansa eikä ole kituutettu ns. turhaan. 

Ap:n tilanteessahan on joutunut ihan turhaan kulkemaan huonoissa vaatteissa kun vanhemmat ovat kulkeneet hienoissa. Kyllä minäkin tuntisin oloni hylätyksi ja ei-rakastetuksi tuollaisessa asettelussa. 

Omassa lapsuudessani oli myös ensimmäiset elinvuoteni rahasta tiukkaa, koska vanhemmat olivat köyhistä perheistä (=ei pesämunaa lainkaan) ja matalapalkkaduuneissa. Asiasta ei tehty meillä numeroa, ei rahasta puhuttu tai köyhyyttä korostettu sen enempää. Enhän minä pikkulapsena tiennyt muunlaisesta elämästä kuin siitä pienessä kerrostaloasunnossa asumisesta, jonkun vanhoilla leluilla leikkimisestä ja siskon vanhoissa vaatteissa kulkemisesta. En kaivannut esim. matkailua, talvella käytiin luistelemassa ja hiihtoretkillä, niissä oli lapselle elämystä kerrakseen. 

Myöhemmin kun vanhemmat olivat olleet jo muutaman vuoden työelämässä, niin saivat säästettyä sen verran, että päästiin vaikkapa joka kesä huvipuisoon, saatiin siskon kanssa harrastaa urheilua ja vaatteetkin saatiin kaupasta uusina, vaikkei ne niitä merkkivaatteita olleetkaan. Koen saaneeni hyvän lapsuuden ja nuoruuden ja kiitän siitä enimmäkseen vanhempiani. 

Aika julmaa, että ap:n vanhemmat ovat halunneet lapsensa mieluummin elävän jatkuvassa köyhyydessä kuin tavallisista varakkaiden ihmisten mukavuuksista nauttien. Kyseessähän on oman lapsen yksi ja ainut elämä, miksei halua tehdä siitä mahdollisimman hyvää? Kyllä sitä rahankäyttöä ja elämässä pärjäämistä voi opettaa ilman, että pakottaa lapsensa rakentamaan KAIKEN itse tyhjästä. Esimerkiksi juurikin opinnoissa auttaminen on asia, johon luulisi vanhempien panostavan. 

Paha piirre on juuri tässä, että kun osa varakkaista vanhemmista eivät mitenkään salli lastensa edes elävän normaalia elämää. Lapset ovat kokeneet lapsesta lähtien eriskummallisen kuvion, että vaikka vanhemmilla on varallisuutta, niin sitä lapselle käsittämöttömistä kulmakuvista vanhemmat lisää haluaa. Ja se lapsi, ehdotonta rakkautta tuntiessaan vanhempiaan kohtaan, kyllä kulkee ja elää ryysyisesti sekä syrjäytettynä. Ei siitä kukaan välitä, kun ei vanhemmatkaan.  Ei selllaiset rikkaat vanhemmat panosta lastensa opiskeluun. Lapset taistelevat itse tiensä opiskeluissaan. Lapsella on aina  ollut kiintymys vanhempaansa, joillaiun vanhemmilla näköjään ei ole ollut, muuta kuin hyötynäkökuma -puheenaihe, kyllä! Lopulta on ennemmin tai myöhemmin edessä terapia, joillakin koko elämänsä kestävä lapsilla, kun paskat vanhemmat. 

Äitini, on aina ollut sitä mieltä, että löysä raha pilaa lapsen elämän. Sitä minkä saa ponnistelematta, hikeä ja kyyneleitä vuodattamatta, ei osaa arvostaa. Näinpä ei avustuksia ole herunut. Ei hän mikään rikas ole, mutta muutama satatuhatta kuitenkin tilillä. Ihan turha ehdotella, että hän lahjoittaisi rahat eläessään, jotta vältytään perintöveroilta. Pahan päivän varalle on hyvä olla rahaa tilillä. Alkuvuodesta rautarouva täytti 96 vuotta. Toisaalta linja pitää myös hänen itsensä osalta. Senttiäkään ei laiteta turhuuteen. Rakennuksia ei korjata, koska "kyllä ne hänen elämänsä ajan kestävät"

No, ikäihmisiä olemme kaikki hänen lapsensa, emmekä ole enää rahojaan vailla. Mutta nuorena, kun 15 vuotiaina lähdimme piikomaan ja opiskelemaan, pieni avustus olisi avittanut meidän kaikkien alkutaivalta. Mutta ei herunut mitään. Opiskelu on turhaa, mutta jos on pakko opiskella, niin opintolaina on sitä varten.

Pienenä detaljina mainittakoon, että lastenlapset eivät ole hänen mielestään edes sukua hänelle, Joten miksi ihmeessä heille pitäisi lahjoja ostaa tai muuten muistaa.

Nuorena olin katkera. Nykyään naurattaa ämmin jutut ja käsitykset.

Edesmennyt isäni oli toista maata. Mutta tossun alla, joten tuki oli lähinnä henkistä. Ämmi on aina pidellyt tiukasti rahapussin nyöreistä.

Meidän tuttavaperhe oli juuri tuollainen. Huomattavan varakkaita, sijoituksia, antiikkia ja hulppea koti, mutta lasten elintaso oli kuin köyhyysrajan alapuolella. Vanhat vaatteet sisaruksilta tai halpahallista, koulureputkin hankittiin käytettyinä. Ei koskaan mitään samoja leluja kuin muilla, tai korkeintaan halpisversio. Ei omia lasten- tai nuortenkirjoja kotona, koska kirjasto oli olemassa. Ruokakin oli aina kuin pula-ajalta ja sitä tehtiin vähän. Huomattavasti pienempituloisten lapset kyllä pääsivät 16-vuotiaina kielikursseille ja 18-vuotiaana autokouluun, nämä rikkaat lapset eivät. Kyllä kävi sääliksi.