Lue keskustelun säännöt.
Olen katkera rikkaille vanhemmilleni, jotka ovat kohdelleet minua aina kuin köyhän perheen lasta. Nyt olen parikymppinen.
14.12.2017 |
Suoraan sanoen vituttaa kitkuttaa pienillä opintotuilla, ottaa velkaa ja yrittää löytää töitä henkensä pitimiksi samalla kun omat vanhemmat istuvat rahakirstujen päällä kuin mitkäkin Roope Ankat. En mä mitään yltäkylläisyyttä odota, mutta edes jotain helpotusta. Lapsena mulla oli oikeasti köyhemmät tavarat kuin aidosti köyhillä perheillä. Ikinä en saanut esim. aitoja merkkileluja vaan korkeintaan jotain halpiskopioita ja usein ei niitäkään. Lapsena olin jatkuvasti huolissani meidän rahatilanteesta. Teininä vasta tajusin vanhemmilla olevankin rahaa ja sitten he alkoivatkin perustella asiaa sillä, että jokaisen täytyy itse luoda omaisuutensa.
Esim. olen pitkään yrittänyt saada vanhempiani hankkimaan minulle asunnon, etten turhaan joutuisi hukkaamaan rahojani kalliisiin vuokriin. Ei, se ei tule kysymykseenkään heille. Heille se ei olisi raha eikä mikään. Lisäksi heillä on useita asuntoja, jotka ovat ostaneet ja joita vuokraavat muille. Minä en saa asua edes niissä, koska tahtovat ottaa oikeat vuokratulot vierailta ihmisiltä. Varmaan tähän vaan kaikki kommentoivat, että olen itsekäs nuori tyttö, mutta miettikää nyt tilannetta omalle kohdallenne. Eikö teistäkin tuntuisi jotenkin tosi epärakastetulta, kun omat vanhempanne eivät tahtoisi millään tapaa helpottaa elämääsi? Kaikki täytyy käydä vaikeamman kautta.
Vanhemmat eivät pyynnöistäni huolimatta ikinä kustantaneet minulle minkäänlaisia valmennuskursseja. Lukion arvosanat olisivat niiden avulla olleet varmasti paljon paremmat ja olisin päässyt yliopistoon ensiyrittämällä. Nyt jouduin yrittämään kolme kertaa. Ymmärrän, etteivät he tahdo syytää rahojaan mihinkään turhuuteen, mutta mielestäni pyytämäni asiat ovat enemmänkin kuin järkeviä. Lapsena tulin jopa kiusatuksi ainaisista ryysyvaatteistani ja surkeista leluista. Olen katkera siitä.
On sanomattakin selvää, ettei tämän vuoksi minua paljoa kiinnosta olla vanhempiini tekemisissä, koska he tahtovat minun vaan kärsivän mahdollisimman paljon eivätkä mitenkään tahdo auttaa minua. Onko muille yhtä pihejä ja ärsyttäviä vanhempia? Nytkin tässä työhakemuksia teen ja yritän samalla nyhertää opiskelujuttuja. Kaikki laskut ja muut stressaa älyttömästi. Vituttaa myös muiden ihmisten reaktiot, kun kuulevat vanhempieni ammateista. Isäni on pankinjohtaja ja äitini yhden ison yrityksen johtaja. Kaverit ja poikaystävä höhöttävät, että rikkaan perheen tyttö voikin tarjota, hehhee. Tällä rikkaan perheen tytöllä ei ole taskussa ainuttakaan ylimääräistä pennin pyörylää kuin mitä muillakaan opiskelijoilla.
Saisin helpommin töitäkin jos mulla olisi esimerkiksi ajokortti. Itselläni ei todellakaan ole varaa hankkia sitä, saati sitten autoa. Vanhemmilta on turha edes kysyä, eivät he maksa mitään.
Kommentit (399)
Mutta miten katkaistaan yhteydet näiden kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, siinä on vaan se, että mikään ei takaa seuraavan sukupolven vaalivan omaisuutta taas eteenpäin. Ainoa mistä voi olla varma, on se mitä itse omaisuudelle tekee.
Eihän siinä voi muuta tehdä kuin kasvattaa lapsensa parhaansa mukaan ja toivoa että oppi menee perille. Sitten kun olen kuollut, niin eipä minua haittaa vaikka lapsi höyrähtäisi ja lahjoittaisi kaiken jollekin lahkolle. Emme me kuitenkaan sellaista elämää vietä kuin nuo ap:n ankeuttajavanhemmat, kyllä mekin ihan mukavasti on eletty. Mutta silti yritetään saada varallisuutta vähän jemmaankin ja vanhuuden varalle.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani ovat rikkaita ja olen saanut ne luettelemasi preppauskurssit, yliopistopaikan ekalla yrittämällä, ilmaisen asunnon, matkoja jne. Palstan mukaan olen kultalusikka perseessä syntynyt mistään mitään tietämätön heitukka, joka kohtaa kamalan totuuden siinä vaiheessa, kun pitää mennä töihin ja itse tienata elantonsa. Rahaa en palstan mukaan osaa käyttää, tuhlata kyllä.
Kaveripiirini on samanlaisia kuin minä, joten en ole kenellekään rikkaan perheen tytär, me olemme kaikki varakkaista perheistä ja osaamme olla kiitollisia vanhemmilemme, jotka ovat tasanneet tietä. Mutta itse piti käydä lukio, itse lukea pääsykokeisiin ja itse mennä tentteihin, siellä ei kysytä, millä sijalla valtakunnan varallisuustilastoissa vanhemmat ovat.
Tuo tientasaaminen tuo kyllä suura helpotusta.
Itse opiskelen yliopistossa, olen fiksu, "loistava tulevaisuus takana", sairastuin nimittäin vakavasti ja on ollut erittäin vaikeaa saada psykoterapiaan rahoitusta. Jos valmistun yliopistosta, niin luultavasti yli kolmikymppisenä. Saa nähdä saako omaa perhettä koskaan. Sairaus ollut vaikea ja pitkä. Jos olisin saanut tientasoitusta runsaasti niin voisin olla jo terve.
Joo, ei tenteissä kysellä millä varallisuussijalla vanhemmat ovat. Jos sinne tentiin sairaudesta huolimatta pääsee....
Vierailija kirjoitti:
Monesti vaikuttaa siltä, että nämä ap:n vanhempien kaltaiset rahaongelmaiset ovat ensimmäisen sukupolven rikkaita. Omaa varallisuutta osataan nostattaa jopa pakkomielteisesti, mutta varallisuutta ei osata kasvattaa suvulle, kuten vanhan rahan suvuissa. Kun rahaan ei olla "totuttu" lapsesta saakka, se suhtautumistapa siihen on erilainen.
Mieitpä, miksi se empaattinen, lasten hyvinvointia ajatteleva tapa ei ollut opittu? Tiedän paljoan suvuista, joissa on varallisuutta, mutta mättää suurten sukupolvien itsekkäät arvot. Tiedostan, että suuret sukupolvet pelaa rahoilla, perinöillä, ja täysillä uhkauksilla. Uhkaukset ovat, että jos et suostu menemään minune/kelle puolelle/kun puhutaan paskaa muista, niin olet offilla, kaikinpuolin. No offius on onneksi otettu käsiteltäks i kaikessa aviomuudessa, että lykkää kyllä kaikessa tossa ylläriavoimuudessaan -yllärit loppujenlopksi niille pakkomielteisille. Jotka on, minulle kaikki, aina, lapset=rahat, hyötö versus talous ja miten työssäkäyvälle läyhäsin / by "äiti". Ei ollut äiti.Pahoittelen, voin pahoin, ymmärrän ap:ta. Itsekin haluisin laukaista rahoista, tuista, narsistisista vanhemmista. Kyllä riepaisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun täytyy itse työ tehdä opiskeluissa ja työelämässä, jotta osaat sitten arvostaa sitä.
Kasvattaa luonnetta, kun ei saa kaikkea valmiina. Olisit kiitollinen vanhemmillesi. Saatat jopa oppia pärjäämään omin avuin elämässä.Ja kun vanhemmat kaipaavat lapsensa seuraa, huomiota ja ehkä apua, lapsi varmaan silloinkin pärjää ihan omin avuin. :)
No se on ainakin varma, että mikään määrä taloudellista apua ei takaa sitä, että vanhuksena et olisi yksin, kun lapsia ei kiinnosta höppänä mummo.
Taloudellinen apu ei olekaan se avainasema, vaan tuki itsessään. Perhesuhteet eivät lujitu itsestään, joten lapsen jättäminen tuetta todennäköisesti tarkoittaa sitä, ettei suhteet ainakaan vahvistu. Miksi sellainen lapsi vanhempiaan sitten myöhemmin erityisemmin kaipaisi, jos hänet on tilanteessa kuin tilanteessa potkittu maailmalle selviytymään ihan itsekseen ilman minkäänlaista tukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, meinasin juuri kirjoittaa samasta aiheesta. Ap:n tilanne muistuttaa paljon omaani.
Olen opiskellut, käynyt töissä, päässyt yliopistoon ilman valmennuksia, raatanut. Välivuoden aikana sain 15 000 säästöön, joten kysyin vanhemmiltani takausta. Ei tippunut (muutenkin nöyryyttävä kokemus). Vakityöpaikkaa ei tietenkään ollut, mutta pätkätöistä olisin pystynyt lyhentämään, kun muutenkin meni vuokraan melkein 700 e/kk (Helsingissä). Asuin jonkin aikaa 250 e/kk rauhattomalla asuinalueella soluhuoneessa, mutta luteet oli viimeinen niitti.
No, vanhempani tekivät sen valinnan, että heidän ainoa lapsensa raataa opiskelujen ohella ilta- ja yötöissä, jotta saa jollekin toiselle asuntosijoittajalle maksettua vuokran. Jossain vaiheessa uuvuin todella pahasti ja jouduin jopa palauttamaan hieman opintotukia. Sain sitten lainaksi 400 euroa (oli hammashoitoon ym. terveydenhoitoon liittyviä yllättäviä menoja) ja sitäkin jouduin kinuamaan kuin joku pummi. Hauskasti samassa kuussa vanhempani olivat saaneet isän vanhemmilta 5000 euroa ihan muuten vain ennakkona perinnöstä!
Vanhempani eivät siis ole itse tehneet rahojaan, vaan ovat saaneet ja perineet sukulaisilta. Serkkujeni vanhemmatkin ovat saaneet rahoja esim. myydyistä tonteista ja kiinteistöistä. Serkkuni pääsivät omistusasuntoihin heti parikymppisinä. Äitini lisäksi vertaa minua serkkuuni, jolla on miehensä kanssa komea uusi omakotitalo, kun taas minä olen tällainen "hyyryläinen"...
Serkulla ja miehellään on molemmilla palkat alle 2500 brutto ja serkkuni on myös ollut työttömänä, joten vanhempieni on pakko tietää ettei omakotitalo, autot, veneet ym. ole "omalla työllä" hankittuja. Serkkuani äitini jaksaa aina ylistää, ja jakelee varsinkin hänen lapsilleen avokätisesti rahaa ja ostelee lahjoja. Eli ei ole pihi muuten kuin minun suhteeni (olen ainoa lapsi, äiti olisi halunnut pojan).
Köyhänä oppii rahan arvon ja yleensä ihmiset tekevät kovemmin töitä paremman elämän eteen kuin ne, jotka ovat syntyneet kultalusikka perseessä. Että hyvä vaan, että vanhempasi haluavat sinunkin tienaavan rahasi itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He ovat varmasti omalla työllään rahansa hankkineet, miksi heidän pitäisi vieläkin sinun elämääsi kustantaa? Olet jo aikuinen .
207 lisää vielä sen verran, että serkkunikaan ei välttämättä suhtaudu äitiini enää varauksetta... Äitini nimittäin suosii heidän pikkupoikaansa, eli saattaa hänelle antaa vaikka 20 e tai enemmänkin eikä ole huomaavinaankaan tämän isosiskoa. Isäni kanssa tulen paremmin toimeen ja hän ehkä olisi ollut valmis esim. takaamaan asuntolainani, mutta kun on täysin äidin otteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun täytyy itse työ tehdä opiskeluissa ja työelämässä, jotta osaat sitten arvostaa sitä.
Kasvattaa luonnetta, kun ei saa kaikkea valmiina. Olisit kiitollinen vanhemmillesi. Saatat jopa oppia pärjäämään omin avuin elämässä.Miten se nyt sitten kasvattaa minua ihmisenä, että minä säästän 10k euroa pienestä palkasta vähän kerrallaan vs. lainaan sen summan isältäni ja maksan sen huomattavasti nopeammin hänelle takaisin, kuin mitä nyt saan säästettyä? Tai nyt kun olen jo puolet summasta säästänyt muutaman vuoden aikana, niin isä lainaisi ne toiset puolet ja pääsisi ostamaan asuntoa nyt ja myös maksanaa sitä 600e asuntolainaa sen sijaan että maksan sitä nyt vuokrana toisen tilille?
Opetuksia elämässä tulee ihan varmasti vaikka tässä asiassa vähän auttaisikin alkuun ja opetuksia on tottavie jo tullut ja pitänyt niistä itse selvitä.
Ehkä sun isä tuntee lapsensa ja tietää, että se laina jäisi maksamatta takaisin?
Muutenkin APn kohdallakin ihmetyttää se, miksi vanhemmilla olisi joku velvollisuus yli-auttaa? Meillä on lapset saaneet autokoulut ja valmennuskurssit - 18v ja yo-lahjoiksi meiltä ja isovanhemmiltaan - AP on nyt unohtanut kertoa mitä hän sai.
Lisäksi ap ei melko todennäköisesti oikeasti pysty hahmottamaan missä vaiheessa heillä sitä varallisuutta alkoi olla säästöön asti.
Omassa perheessä kävi niin että kun appi kuoli mieheni antoi perintöosansa suoraan yli lapsilleen, rahaa n 15000€/lapsi. Vanhin meni opiskelemaan ja käytti heti osan vuokravakuuteen (Ok järkevää) ja uusiin Ikea-huonekaluihin. Hän nosti opintolainan jotta tuki+laina riittää elämiseen. 3v kului ja loppu perinnöstä oli kulunut siinä sivussa matkoihin, vaatteisiin, ravintolaan, ja mihin nuori nyt ikinä rahaa tuhlaa.
Nyt hän on hyvin kiukkuinen meille, kun me emme tue häntä ja maksa varakkaita vanhempina hänelle ylimääräistä vaan hän joutuu käymään töissä jotta saa mielestän riittävästi tuloja elämiseen ja opiskelut sen taloa saattavat viivästyä. No voi voi, elämä opettaa ja nyt on aika oppia, että eletään suu säkkiä myöten. Hyvin niukasti ja vaatimattomasti mekin olemme opiskeluaikana eläneet ja tehneet myös paljon töitä. Nyt on hänen vuoronsa.
Äh. Sait kuitenkin ruokaa ja katon pään päälle. Oisitko saanut asua vanhempiesi luonna?
Mun vanhemmat eivät olleet eivätkä ole rikkaita. Mahdollisuuksia kustantaa autokoulu yms ois ollut, mutten koskaan edes pyytänyt. 14v lähtien tein töitä ja listankin itse huvit ja kuteet. Myös autokoulun ja koulutuksen (lukion kirjat yms ja myöhemmät koulutukset ja kurssit) itse.
Ehkä oletuksesi on ollut että pitää olla merkkitavaraa kun on varaa. Kuitenkin isot tulot isot menot. Ei siitä välttämättä niin paljon käteistä irtoa ja sijoituskämpässäkun on rahat kiinni kuluja ja huolia. Pankinjohtajalla ei välttämättä ole raha-asiat hanskassa. Se on todennäköistä. Onko isäsi nalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
He ovat varmasti omalla työllään rahansa hankkineet, miksi heidän pitäisi vieläkin sinun elämääsi kustantaa? Olet jo aikuinen .
Meillä taas on juuri niin, että vanhempani ovat saaneet omilta vanhemmiltaan ja muilta sukulaisilta perintöjä ja lahjoja. On aika korni tilanne, kun vanhempani joilla jo on kaikkea saavat jatkuvasti tuhansia euroja perintöjä ennakkoon. Itse saan heiltä muutaman satasen lainaan, kun on kova tarve (esim. hammaslääkäri)... He eivät ole maailman taitavimpia sijoittajia, joten heillä seisoo kymmeniä tuhansia eurona tavallisella käyttötilillä. Rahat mieluummin pankille kuin oman lapsen avuksi. Takaus tai lainakin riittäisi. Mutta enää en kehtaa "kinuta". Olkoon.
- 207
Niin kauan kuin elämässäni rakastin, varsinkin isonvanhempiani, sitten luonnollisesti vanhempiani, ja sisaruksiaksi. Isovanhemmat oikeasti rakastivat, vanhemmat olivat kiinnostuneet omasta hyvästä, kohtelivat kaltoin lapsiaan, salassa omilta vanhemiltaan. Lasten kaltoinkohtelu, henkinen ja fyysinen väkivalta lapsia kohtaan, pedofilia, nälässäolemamuus, rahatta sosiaalisuus = aikuisten alastomat viinabileet- hetkinen- tää kolahtaa itselle -eikö muilla ole lapsuus tätä ja voisko joskus puhua mihin niiin paljon kuin toivoisi, muuta kun ei usko, että normimmat äläisis. Heitä on ollut, harvassa. Kaikki on ollut ihimisarvosuutta, mikä on paska vanhemmilta -kun elät ulkopuoliselle ,rikkaassa perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ap:n tekstistä paistaa läpi vääränlainen katkeruus. Hän olettaa aikuisena saavansa kalliita lahjoja (asunto, auto), koska olettaa, että vanhempansa ovat Roope Ankkoja. Lapsena saadut lelut olivat halpoja. Vaatteet ryysyjä. Joku abikurssi hiertää pahasti mieltä.
Jos taustalla on rakkaudettomuus, jonka yksi ilmenemismuoto on ollut taloudellinen niukkuus, sitten jotenkin voin ymmärtää katkeruuden. Mutta suoraan sanottuna pelkästään avauksen ja muutaman muun kommentin perusteella hän kuulostaa lähinnä kitisevältä kakaralta.
Hyvään lapsuuteen ei tarvita paljoa rahaa, mutta rakkautta tarvitaan. Isoillakaan tuloilla ei jää paljoa säästöön, jos kuluttaa paljon.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap:n tekstistä paistaa läpi vääränlainen katkeruus. Hän olettaa aikuisena saavansa kalliita lahjoja (asunto, auto), koska olettaa, että vanhempansa ovat Roope Ankkoja. Lapsena saadut lelut olivat halpoja. Vaatteet ryysyjä. Joku abikurssi hiertää pahasti mieltä.
Jos taustalla on rakkaudettomuus, jonka yksi ilmenemismuoto on ollut taloudellinen niukkuus, sitten jotenkin voin ymmärtää katkeruuden. Mutta suoraan sanottuna pelkästään avauksen ja muutaman muun kommentin perusteella hän kuulostaa lähinnä kitisevältä kakaralta.
Kyllä! Vanhemmuutta mitataan kiinnostuksella lapsen elämää kohtaan. Rakkaudella ja välittämisellä. Ap ei missään mainitse, ettei olisi saanut aikaa ja rakkautta vanhemmiltaan, marisee vain materiasta.
Minulla on rikkaat vanhemmat, jotka ovat kyllä rahallisesti siloittaneet tietäni, mutta rakastettu ja hyväksytty olo minulla ei ole koskaan ollut. Koskaan en ole tehnyt tarpeeksi heidän mielestään, vaikka olen pärjännyt elämässä ihan kivasti. Rahan kautta he ovat myös kokeneet saavansa oikeuden vaikuttaa elämäni valintoihin ("Se kenen leipää syöt...").
Paljon mieluummin olisin ottanut heiltä aikaa, lämpöä ja kiinnostusta. Sitä tunnetta, että olen arvokas ja ihana. Tämä hyväksynnän puute on vaikeuttanut elämääni monilla tasoilla, joskin mieheni ja ystävieni avulla olen oppinut itse itseäni rakastamaan.
Mä kuljin koko lapsuuteni ja teinivuoteni liian pienissä sekä risaisissa vaatteissa, jotka oli tullut serkuilla. Ei kuulemma ollut varaa ostaa vaatteita. Noh ei siinä mitään mutta pahin on se kun muutin opiskelija kämppään asumaan niin olin iloinen kun porukat toi välillä ruokakassin tai ottivat jonkun laskun maksettavakseen. Vänhämpä silloin tiesin, sinä päivänä kun pääsin töihin niin mutsi toi mulle laskun jossa oli eriteltynä jokainen ruokassi jonka olivat tuoneet ja kaikki laskut jotka oli maksettu. Kaikki mahdollinen pikkusumma jonka olivat antaneet köyhälle opiskelijalle, liitteena oli kuitit. myös kaikki lukion aikaiset kirjaostot olivat eriteltynä. Sanoivat sentään ettei tartte heti maksaa kaikkee jos vaikka pari sataa kuussa lyhennät.
Ja mun porukat ei ole oikeasti köyhiä. Kyllä olen katkera.
Joten älä ap valita
Vanhempani kyllä auttoivat todella paljon taloudellisesti opiskeluaikoina ja muutenkin. Mutta jo 15-vuotiaana menin eka kerran kesätöihin ja siitä lähtien on aina ollut töitä. Vaikka sain paljon tukea, niin vanhempani myös kannustivat tienaamaan sitä omaa rahaakin. En siis nuorena käynyt kesätöissä rahanpuutteen takia vaan oli mukava tienata omaa rahaa. Opiskeluaikana pystyin täysin keskittymään opintoihin ja hurvitteluun. Kesäisin olin oman alani töissä.
Jos rikas ei olisi pihi ei välttämättä olisi rikaskaan.Esim. Michael Jackson sai jättiomaisuutensa häviämään ylimitoitettuun elämäntyyliinsä.
Niin, siinä on vaan se, että mikään ei takaa seuraavan sukupolven vaalivan omaisuutta taas eteenpäin. Ainoa mistä voi olla varma, on se mitä itse omaisuudelle tekee.