Lue keskustelun säännöt.
Olen katkera rikkaille vanhemmilleni, jotka ovat kohdelleet minua aina kuin köyhän perheen lasta. Nyt olen parikymppinen.
14.12.2017 |
Suoraan sanoen vituttaa kitkuttaa pienillä opintotuilla, ottaa velkaa ja yrittää löytää töitä henkensä pitimiksi samalla kun omat vanhemmat istuvat rahakirstujen päällä kuin mitkäkin Roope Ankat. En mä mitään yltäkylläisyyttä odota, mutta edes jotain helpotusta. Lapsena mulla oli oikeasti köyhemmät tavarat kuin aidosti köyhillä perheillä. Ikinä en saanut esim. aitoja merkkileluja vaan korkeintaan jotain halpiskopioita ja usein ei niitäkään. Lapsena olin jatkuvasti huolissani meidän rahatilanteesta. Teininä vasta tajusin vanhemmilla olevankin rahaa ja sitten he alkoivatkin perustella asiaa sillä, että jokaisen täytyy itse luoda omaisuutensa.
Esim. olen pitkään yrittänyt saada vanhempiani hankkimaan minulle asunnon, etten turhaan joutuisi hukkaamaan rahojani kalliisiin vuokriin. Ei, se ei tule kysymykseenkään heille. Heille se ei olisi raha eikä mikään. Lisäksi heillä on useita asuntoja, jotka ovat ostaneet ja joita vuokraavat muille. Minä en saa asua edes niissä, koska tahtovat ottaa oikeat vuokratulot vierailta ihmisiltä. Varmaan tähän vaan kaikki kommentoivat, että olen itsekäs nuori tyttö, mutta miettikää nyt tilannetta omalle kohdallenne. Eikö teistäkin tuntuisi jotenkin tosi epärakastetulta, kun omat vanhempanne eivät tahtoisi millään tapaa helpottaa elämääsi? Kaikki täytyy käydä vaikeamman kautta.
Vanhemmat eivät pyynnöistäni huolimatta ikinä kustantaneet minulle minkäänlaisia valmennuskursseja. Lukion arvosanat olisivat niiden avulla olleet varmasti paljon paremmat ja olisin päässyt yliopistoon ensiyrittämällä. Nyt jouduin yrittämään kolme kertaa. Ymmärrän, etteivät he tahdo syytää rahojaan mihinkään turhuuteen, mutta mielestäni pyytämäni asiat ovat enemmänkin kuin järkeviä. Lapsena tulin jopa kiusatuksi ainaisista ryysyvaatteistani ja surkeista leluista. Olen katkera siitä.
On sanomattakin selvää, ettei tämän vuoksi minua paljoa kiinnosta olla vanhempiini tekemisissä, koska he tahtovat minun vaan kärsivän mahdollisimman paljon eivätkä mitenkään tahdo auttaa minua. Onko muille yhtä pihejä ja ärsyttäviä vanhempia? Nytkin tässä työhakemuksia teen ja yritän samalla nyhertää opiskelujuttuja. Kaikki laskut ja muut stressaa älyttömästi. Vituttaa myös muiden ihmisten reaktiot, kun kuulevat vanhempieni ammateista. Isäni on pankinjohtaja ja äitini yhden ison yrityksen johtaja. Kaverit ja poikaystävä höhöttävät, että rikkaan perheen tyttö voikin tarjota, hehhee. Tällä rikkaan perheen tytöllä ei ole taskussa ainuttakaan ylimääräistä pennin pyörylää kuin mitä muillakaan opiskelijoilla.
Saisin helpommin töitäkin jos mulla olisi esimerkiksi ajokortti. Itselläni ei todellakaan ole varaa hankkia sitä, saati sitten autoa. Vanhemmilta on turha edes kysyä, eivät he maksa mitään.
Kommentit (399)
Siis mitä ihmettä nyt taas. Sinä ihan pokkana ajattelet, että vanhempasi voisivat ostaa sinulle ASUNNON??? Kyllä minunkin ystävillä on rikkaita vanhempia, mutta KUKAAN ei ole ostanut kellekään asuntoa. Eniten auttavat vanhemmat ovat ostaneet sijoitusasunnon, josta tyttärensä + hänen poikaystävänsä maksavat täysin normaalia vuokraa. Apu oli se, että asunnot ovat täällä kiven alla, niin tuolla tavoin he saivat kivan asunnon kivalta paikalta. Mutta ei puhettakaan, että asuisivat siinä puoli-ilmaiseksi, vaikka vanhemmilla itsellään on 800 000 euron talo. Ja sitä käyttörahaakin oikeasti on.
Tai tuo, että jos olisit päässyt jollekin kurssille, olisit päässyt ensimmäisellä yrityksellä sisään yliopistoon, nyt jouduit kokeilemaan kolmesti. Tervetuloa maailmaan, joskus joutuu vähän näkemään vaivaa, että saa sen, mitä haluaa. Ei tämä maailma pyöri niin, että vanhemmat maksavat lapsensa sisälle yliopistoihin. Sinne joutuu ihan oikeasti tekemään töitä päästäkseen sisään.
Vanhempasi ovat itse ansainneet rahansa, he saavat käyttää ne juuri niin kuin haluavat. Vaikka törsätä joka ainoan pennin ennen kuolemaansa, jotta ei jää yhtään perintöä. Jos sinä haluat uida rahassa, niin parasta varmaan vähän muuttaa asennetta ja ruveta itse tekemään töitä sen eteen, eikä vain itkeä, kun vanhemmat eivät tuoneetkaan helppoa elämää.
PS. Jos "poikkis" oikeasti nälvii tuollaisia "rikkaan perhen tyttö varmaan tarjoaa" -kommentteja, niin eiköhän kannattaisi vaihtaa vähän järjellisempään poikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista, että sinulta menee noin paljon aikaa miettiessä vanhempiesi pihiyttä. Ilmeisesti he eivät ole pystyneet täyttämään sinun tarpeitasi lapsena, jotta sinusta olisi tullut terve onnellinen ihminen. Ongelmana tässä ei ole raha, vaan jotkut muut asiat. Vanhemmat on pakko hyväksyä sellaisina kuin he ovat. Älä kuluta arvokasta energiaasi siihen mitä et ehkä ole saanut, vaan koeta löytää ne hyvät puolet mitä olet saanut perheeltäsi. Vanhemmillasi on ongelmia, et ole niihin syypää. Kysy miten voisit auttaa heitä, jos sinulla riittää voimia. Lapsen roolista on hyvä pikkuhiljaa päästä eroon. Kohta olet heille se aikuinen, jonka on otettava heistä vastuu. Sekin on outo käänne, aloita ajoissa olemaan aikuinen, helpottaa myöhemmin näkemään asioita. Myötätuntohali🤗
En jaksa lukea ketjua, mutta mä en ymmärrä apn valitusta. Köyhien perheen lapset on oikeasti köyhiä, niillä on voinut olla niin vaikeaa ettei oo ollu rahaa kunnon ruokaan ja sä itket kun et oo saanu merkkileluja? Oot eläny köyhän lapsen elämää, niin on moni muukin ja nyt elät normi-opiskelijan elämää. Miks ihmeessä sun vanhempien pitäs ostaa sulle asunto?? Opiskelijan elämä nyt yleisesti ottaen on tiukkaa, kyllä se sitten helpottaa kun valmistus, toivottavasti saat töitä. En mäkään päässyt yliopistoon ensi yrittämällä mutta ei tulis mieleenkään syyttää siitä vanhempiani kun eivät kustantaneet valmennuskurssia, lol.
Ainut asia mitä ihmettelen, on se että vanhempasi eivät suostu vuokraamaan omistamiaan asuntoja sulle.
Mitä jos vanhemmat eivät olekaan ansainneet itse rahojaan, maitaan ja metsiään vaan perineet ne omilta vanhemmiltaan? Onko heillä silloinkin oikeus törsätä kaikki ja olla antamatta/jättämättä omille lapsilleen mitään?
Luulisi että sitä haluaisi aina omille lapsilleen ainakin yhtä hyvää mitä itse on saanut ja yleensä vielä parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en edes ymmärrä rikkaita vanhempia jotka ostaa asunnon lapselleen tai auton. meillä vanhempani ovat kuitenkin toivoneet meidän saavan hyvät ammatit ja sen takia ovat antaneet meille jonkin verran rahaa joka kuukausi opintojen ajan jotta kouluun voi keskittyä täysillä. minusta tämä on todella hyvä asia. en olisi varmaan voinut käydä yliopistoa vielä tai valmistua näin nopeasti ilman vanhempien rahallista apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat on perineet lapsettomia tätejä ja setiä ja rahaa on tullut ovista ja ikkunoista, mutta onko sitä jaettu omille lapsille? No ei. Vanhukset istuvat mökissään rahoja laskemassa ja antavat mieluummin verokarhun ottaa perintöveronsa kuin antavat lapsilleen edes sen minkä saa verovapaasti antaa ilman lahjaveroa. Ne ovat päinvastoin aina olleet kateellisia omille lapsilleen jos vaikka on ostanut uuden asunnon vaikkakin velaksi jne. Kun siellä käy eivät edes kysy lasten asioita vaan alkaa pälpätys omista asioista. Tarvitseeko mainita että kuuluvat suuriin ikäluokkiin?
Mitä ihmettä? Miksi he sinulla antaisivat eläessään perintörahoja? Totta kai he saavat itse niitä käyttää eläessään sekä säästää sinulle.
Minun äitini on jo 70 ja nimenomaan koittaa säästää tässä vaiheessa mahd. paljon meitä lapsia varten eikä antaa ylimääräisiä. Ei ole ollut minulle kovin vaikeata sisäistää tätä.
No jos on itse saanut ilmaista rahaa niin kun eivät tarvitse satojatuhansia itselleen miksei siitä hyvästä voi antaa ruuhkavuosia eleleville lapsilleen? Isäkin ainoana lapsena sai jo mummin eläessä rahaa.
Voi lapsi hyvä. Vasta noin miljoonan euron omaisuudella voi elää pääomatuloilla suhteellisen mukavasti yksi ihminen. Pihistellen toki jo aiemminkin. Ei siitä jaella satoja tuhansia mihinkään pois, muuten sillä omaisuudella ei elä. Ei idea ole syödä pääomaa vaan elää sen tuotoilla. Vasta se on rikkautta.
Kuka on puhunut satojen tuhansien jakamisesta? Puhuin muutamasta tonnista verovapaasti, ei tunnu missään heillä mutta on iso raha meille.
"No jos on itse saanut ilmaista rahaa niin kun eivät tarvitse satojatuhansia itselleen miksei siitä hyvästä voi antaa ruuhkavuosia eleleville lapsilleen? Isäkin ainoana lapsena sai jo mummin eläessä rahaa."
Oletan että ylläoleva on kirjoittamasi?
Pointtini on, että elääkseen pääomatuloilla nimenomaan tarvitsee ne sadat tonnit sinne pääomaan. Ei ole suvun kokonaisetu, jos pääomaa syödään.
Minä ymmärsin tuon niin että jos on rahaa tai perintöä saanut satojatuhansia, niin eikö siitä voisi jollain pienellä summalla avustaa lapsia joilla rahasta tiukkaa. Ilman perintöveroa saa lahjoittaa muistaakseni 5 tai 4 tuhatta, ja alkuperäisessä kirjoituksessa olikin toive avustuksesta ilman perintöveroa, eli alle 5 tuhatta €. Ei ollut kyse siitä että pitäisi saada satojatuhansia, vaan alle 5 tonnia.
Perintöveroa? Perintöveroa maksetaan ihmisen kuollessa. Lahjaveroa maksetaan, kun summa on yli 5000 euroa. 5000 euron tarkastelujakso on 3 vuotta, ja summaan lasketaan kaikki lahjat.
Piti tietysti kirjoittaa että lahjavero, eikä perintövero.
Eli max 5 tuhatta € saa lahjoitta ilman lahjaveroa. Ja juuri alle viiden tonnin "ennakkoperintöä" tai avustusta tässä kaivattiin, vanhempien satojen tuhansien perintönä saaduista rahoista.Joo, mutta lahjat lasketaan kolmen vuoden ajalta eli n. 1680€/vuodessa on verovapaata
No edellähän sen jo mainitsin, että tarkastelujakso on kolme vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani ovat rikkaita ja olen saanut ne luettelemasi preppauskurssit, yliopistopaikan ekalla yrittämällä, ilmaisen asunnon, matkoja jne. Palstan mukaan olen kultalusikka perseessä syntynyt mistään mitään tietämätön heitukka, joka kohtaa kamalan totuuden siinä vaiheessa, kun pitää mennä töihin ja itse tienata elantonsa. Rahaa en palstan mukaan osaa käyttää, tuhlata kyllä.
Kaveripiirini on samanlaisia kuin minä, joten en ole kenellekään rikkaan perheen tytär, me olemme kaikki varakkaista perheistä ja osaamme olla kiitollisia vanhemmilemme, jotka ovat tasanneet tietä. Mutta itse piti käydä lukio, itse lukea pääsykokeisiin ja itse mennä tentteihin, siellä ei kysytä, millä sijalla valtakunnan varallisuustilastoissa vanhemmat ovat.
En nyt sanoisi mistään tietämätön, mutta kieltämättä on tuntunut aika mielenkiintoiselta kuunnella erään kaltaisesi ylpeyttä siitä, että hän pärjää. Vanhemmat ovat maksaneet asunnon, tukeneet rahallisesti ja ylipäätään tasanneet tietä. Itsellä oli lukioikäisenä muistona edelleen vaivaavia väkivallan jälkiä, minut hylänneet juoppovanhemmat ja opintolainaa, jota nostin sen lisäksi, että kävin töissä lukion lisäksi heti kun vain pääsin töihin. Ja toki maksoin asumisen jne. kun asuin yksin.
Varmasti ymmärrät monestakin asiasta, mutta useimmiten viitataan turvattomuuteen ja köyhyyteen, kun puhutaan siitä, että toinen ei hyväosaisuutensa vuoksi ymmärrä. En tosiaan usko, että voi ymmärtää.
Varakkaiden lapsilla ei voi olla turvaton lapsuus? Hah
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos vanhemmat eivät olekaan ansainneet itse rahojaan, maitaan ja metsiään vaan perineet ne omilta vanhemmiltaan? Onko heillä silloinkin oikeus törsätä kaikki ja olla antamatta/jättämättä omille lapsilleen mitään?
Niinpä. Esim. suurille ikäluokille saivat valtavan tulonsiirron kun inflaatio maksoi heidän velkansa ja toisaalta söi säästöt heidän vanhemmiltaan.
Omat vanhemmat ovat myös pihejä, mutta siinä määrin etteivät edes itse käytä rahojaan mihinkään. Nyt he ovat vanhoja ja sairaita etteivät enää niitä voikaan käyttää. Huomaan että tietynlainen näköalattomuus on siirtynyt perintönä myös itselleni. Raha on tavallaan irronnut reaalimaailmasta pelkiksi numeroiksi ja köyhäily on mennyt niin veriin että rahan käyttö on vaikeaa kun sitä nyt jonkin verran on työelämästä kertynyt.
En usko että otan mitään perintöä vastaan, osaltani se tullaan lahjoittamaan pois, yhteiskunnalle kai. Nuorempana rahalle toki olisi ollut käyttöä mutta eipä oikeastaan enää. Tässä mielessä kaikkein suurin säästäväisyys on tavallaan kaikkein suurinta "haaskausta", kun omaisuus vain makaa ja lopuksi lahjoitetaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole enää katkera, en vaan enää välitä rikkaista vanhemmistani. Eivät hekään välittäneet minusta, vain rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini on jo 70 ja nimenomaan koittaa säästää tässä vaiheessa mahd. paljon meitä lapsia varten eikä antaa ylimääräisiä. Ei ole ollut minulle kovin vaikeata sisäistää tätä.
Siis hän haluaa, että mahdollisimman iso osa rahoista menee valtion taloutta tukemaan?
Olettaen, etteivät lapset ole rahankäytöltään ihan huithapeleja ja haluaa heille rahaa säästää kannattavintahan on jo eläessään antaa sen verran kuin veroseuraamuksitta saa lahjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrät sitten myöhemmin. Sinulla on hyvät ja viisaat vanhemmat.
t. Kohtalontoveri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat on perineet lapsettomia tätejä ja setiä ja rahaa on tullut ovista ja ikkunoista, mutta onko sitä jaettu omille lapsille? No ei. Vanhukset istuvat mökissään rahoja laskemassa ja antavat mieluummin verokarhun ottaa perintöveronsa kuin antavat lapsilleen edes sen minkä saa verovapaasti antaa ilman lahjaveroa. Ne ovat päinvastoin aina olleet kateellisia omille lapsilleen jos vaikka on ostanut uuden asunnon vaikkakin velaksi jne. Kun siellä käy eivät edes kysy lasten asioita vaan alkaa pälpätys omista asioista. Tarvitseeko mainita että kuuluvat suuriin ikäluokkiin?
Mitä ihmettä? Miksi he sinulla antaisivat eläessään perintörahoja? Totta kai he saavat itse niitä käyttää eläessään sekä säästää sinulle.
Minun äitini on jo 70 ja nimenomaan koittaa säästää tässä vaiheessa mahd. paljon meitä lapsia varten eikä antaa ylimääräisiä. Ei ole ollut minulle kovin vaikeata sisäistää tätä.
No jos on itse saanut ilmaista rahaa niin kun eivät tarvitse satojatuhansia itselleen miksei siitä hyvästä voi antaa ruuhkavuosia eleleville lapsilleen? Isäkin ainoana lapsena sai jo mummin eläessä rahaa.
Voi lapsi hyvä. Vasta noin miljoonan euron omaisuudella voi elää pääomatuloilla suhteellisen mukavasti yksi ihminen. Pihistellen toki jo aiemminkin. Ei siitä jaella satoja tuhansia mihinkään pois, muuten sillä omaisuudella ei elä. Ei idea ole syödä pääomaa vaan elää sen tuotoilla. Vasta se on rikkautta.
Kuka on puhunut satojen tuhansien jakamisesta? Puhuin muutamasta tonnista verovapaasti, ei tunnu missään heillä mutta on iso raha meille.
"No jos on itse saanut ilmaista rahaa niin kun eivät tarvitse satojatuhansia itselleen miksei siitä hyvästä voi antaa ruuhkavuosia eleleville lapsilleen? Isäkin ainoana lapsena sai jo mummin eläessä rahaa."
Oletan että ylläoleva on kirjoittamasi?
Pointtini on, että elääkseen pääomatuloilla nimenomaan tarvitsee ne sadat tonnit sinne pääomaan. Ei ole suvun kokonaisetu, jos pääomaa syödään.
Minä ymmärsin tuon niin että jos on rahaa tai perintöä saanut satojatuhansia, niin eikö siitä voisi jollain pienellä summalla avustaa lapsia joilla rahasta tiukkaa. Ilman perintöveroa saa lahjoittaa muistaakseni 5 tai 4 tuhatta, ja alkuperäisessä kirjoituksessa olikin toive avustuksesta ilman perintöveroa, eli alle 5 tuhatta €. Ei ollut kyse siitä että pitäisi saada satojatuhansia, vaan alle 5 tonnia.
Perintöveroa? Perintöveroa maksetaan ihmisen kuollessa. Lahjaveroa maksetaan, kun summa on yli 5000 euroa. 5000 euron tarkastelujakso on 3 vuotta, ja summaan lasketaan kaikki lahjat.
Piti tietysti kirjoittaa että lahjavero, eikä perintövero.
Eli max 5 tuhatta € saa lahjoitta ilman lahjaveroa. Ja juuri alle viiden tonnin "ennakkoperintöä" tai avustusta tässä kaivattiin, vanhempien satojen tuhansien perintönä saaduista rahoista.Joo, mutta lahjat lasketaan kolmen vuoden ajalta eli n. 1680€/vuodessa on verovapaata
No edellähän sen jo mainitsin, että tarkastelujakso on kolme vuotta.
Onko sillä merkitystä antaako kerralla sen 5 vai 1,6 tuhatta vuodessa. Eikä tässä kai nyt oltukaan jatkuvaa avustusta vaille, vaan pientä avustusta jos on rahasta tiukkaa ja vanhemmalla lepää satojatuhansia ylimääräistä tilillä.
Kyllä mä vanhempana, jos mulla ois satojatuhansia, niin tilanteesta riippuen auttaisin lastani joko kerralla suuremmalla summalla tai sit antaisin jotain pienempiä summia aina silloin kun on tiukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani ovat rikkaita ja olen saanut ne luettelemasi preppauskurssit, yliopistopaikan ekalla yrittämällä, ilmaisen asunnon, matkoja jne. Palstan mukaan olen kultalusikka perseessä syntynyt mistään mitään tietämätön heitukka, joka kohtaa kamalan totuuden siinä vaiheessa, kun pitää mennä töihin ja itse tienata elantonsa. Rahaa en palstan mukaan osaa käyttää, tuhlata kyllä.
Kaveripiirini on samanlaisia kuin minä, joten en ole kenellekään rikkaan perheen tytär, me olemme kaikki varakkaista perheistä ja osaamme olla kiitollisia vanhemmilemme, jotka ovat tasanneet tietä. Mutta itse piti käydä lukio, itse lukea pääsykokeisiin ja itse mennä tentteihin, siellä ei kysytä, millä sijalla valtakunnan varallisuustilastoissa vanhemmat ovat.
Sinulla on ollut monta huolta vähemmän kuin aapeellä. Ei ole mennyt energia vuokran hankkimiseen tai pääsykokeisiin valmistuviin kursseihin tau ajokorttiiin... mistään muustakaan taloudellisesta sinun ei ole tarvinnut huolehtia% Et näe sitä eroa, että kultalusikka perseessäsi mahdollistaa sinulle keskittymisen asioihin mitä haluat... niinkuin ne pääsykokeet.
Noinhan se on. Se joka ei tunne köyhyyttä ei ymmärrä kuinka lamauttavaa ja ulkopuolelle sulkevaa se lapsuudesta saakka jatkuneena on. Köyhä elää aivan eri todellisuudessa kuin rikas, hän ei edes osaa käyttää rahaa eikä ymmärrä kuinka voisi sitä joskus saada käytettäväksi, se on kerta kaikkiaan mahdotonta
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se on. Se joka ei tunne köyhyyttä ei ymmärrä kuinka lamauttavaa ja ulkopuolelle sulkevaa se lapsuudesta saakka jatkuneena on. Köyhä elää aivan eri todellisuudessa kuin rikas, hän ei edes osaa käyttää rahaa eikä ymmärrä kuinka voisi sitä joskus saada käytettäväksi, se on kerta kaikkiaan mahdotonta
En nyt ihan ymmärrä tätä. Olen itse köyhästä perheestä. Suurimman osan lapsuuttani 6-henkinen perheeni asui vuokrakolmiossa. Yleisin arkipäivän päivällinen lapsuudenkodissani oli perunat ja ruskea kastike. Välillä kastikkeeseen oli pilkottu yksi kananmuna tai ruskistettu 100 g jauhelihaa antamaan makua. Tosin se täytyy sanoa, että vanhempani maksoivat lukiokirjani ja sain asua ilmaiseksi lapsuudenkodissani ylioppilaaksi pääsyyn asti.
Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen lähdin opiskelemaan 400 kilometrin päähän TKK:lle. Tiesin, että minulla ei ollut mitään mahdollisuutta saada taloudellista tukea vanhemmiltani, sillä heillä oli suuria vaikeuksia selviytyä omista ja vielä kotona asuvien nuorempien sisarusten aiheuttamista menoista. En kuitenkaan kokenut itseäni mitenkään huono-osaiseksi. Päinvastoin, koin että ensimmäistä kertaa elämässäni minulla oli omaa rahaa käytössäni ja saatoin elää ilman suuria taloudellisia huolia. Sain opintotukea ja -lainaa (siihen aikaan 1980-luvulla opintotuki oli selvästi nykyistä alhaisempi) ja lisäksi säästin kesätyöansioista lukukausien ajalle. Asuin Teekkarikylässä 6 hengen solussa alussa kahden hengen ja kolmannen opiskeluvuoden puolivälistä alkaen yhden hengen huoneessa. En kokenut, että minulta olisi puuttunut yhtään mitään.
Nykyisin kuulun tulojeni puolesta eniten ansaitsevien kymmenykseen, ja minulla on satojen tuhansien eurojen omaisuus. Minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia hoitaa raha-asioita.
Vaikka lapsuudenkotini oli köyhä, niin siellä arvostettiin kulttuuria, sivistystä ja koulutusta. Alkoholi- tai väkivaltaongelmia ei ollut. Olisikohan nyt kuitenkin lapsuudenkotien antamissa lähtökohtaeroissa kysymys jostain muusta kuin taloudellisista mahdollisuuksista.
suuri? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini on jo 70 ja nimenomaan koittaa säästää tässä vaiheessa mahd. paljon meitä lapsia varten eikä antaa ylimääräisiä. Ei ole ollut minulle kovin vaikeata sisäistää tätä.
Siis hän haluaa, että mahdollisimman iso osa rahoista menee valtion taloutta tukemaan?
Olettaen, etteivät lapset ole rahankäytöltään ihan huithapeleja ja haluaa heille rahaa säästää kannattavintahan on jo eläessään antaa sen verran kuin veroseuraamuksitta saa lahjoittaa.
Oletettavasti hän haluaa, että hänellä on itsellään rahaa ensin itselleen (mistäs sitä tietää, mitä elämässä käy), minkä jälkeen rahaa siirtyy meille. Eihän hänellä elämä sentään ole pysähtynyt asuntoineen ja autoineen, vaan vielä ehkä ostaa elämänsä aikana uuden asunnonkin.
Minun mielestäni ylipäänsä on kohtuullisen outo asetelma, että lapset koittavat mennä jo vanhempien elinaikana osingoille. Ja ylipäänsä vaatia vanhempia elämään itse kitsaasti, jotta saisivat itse vanhempiensa rahoja. Ihme sikoja lapsiksi.
Ja hei, kannattaa muuten huomioida sekin, että ei kaikkien elämäntilanteisiin taas lahjoitukset sovi, ellei sitten halua lahjoittaa niitä suoraan yhteiskunnalle. Että se siitä kannattavuudesta. Think again.
Muuten, tuolla joku kummasteli, että miksi ketjua jatketaan, kun ap ajat sitten jo kertoi, että tämä oli trolli. No, pitipä oikein mennä lukemaan viestit uudestaan: "minusta tämä anoppi ja vanhempien saituus, tämä oli trolli" -kommentoija ei ollut lähelläkään ap:tä, vaan ihan joku toinen tyyppi. Ja jos olikin ap, niin ehkä oli, ehkä ei - mistäs sitä ikinä tietää. Ei hän kuitenkaan väittänyt sitä olevansa. :)
Jotenkin tämä raha on niin herkkä paikka niin monelle, molempiin suuntiin. Pystyisiköhän sitä omillaan pärjäämistä korostavaa vanhemmuutta selittämään vaikka muunlaisen avun kautta. Minä teen paljon pieniä asioita lasteni eteen, mutta en aio säännöllisesti esimerkiksi siivota aikuisen lapseni asuntoa tai pestä hänen pyykkejään. Samalla tavalla autan vaikka opiskeluaikana ruokaostoksissa, mutta en osta lahjaksi omistusasuntoa. Minä tuen lapsiani, mutta minä en tee ylimääräistä työtä sen eteen ettei terveen aikuisen tarvitsisi tehdä ollenkaan töitä. Minä en koe sitä tarpeelliseksi tai edes terveeksi vanhemmuudeksi.