Lue keskustelun säännöt.
Olen katkera rikkaille vanhemmilleni, jotka ovat kohdelleet minua aina kuin köyhän perheen lasta. Nyt olen parikymppinen.
14.12.2017 |
Suoraan sanoen vituttaa kitkuttaa pienillä opintotuilla, ottaa velkaa ja yrittää löytää töitä henkensä pitimiksi samalla kun omat vanhemmat istuvat rahakirstujen päällä kuin mitkäkin Roope Ankat. En mä mitään yltäkylläisyyttä odota, mutta edes jotain helpotusta. Lapsena mulla oli oikeasti köyhemmät tavarat kuin aidosti köyhillä perheillä. Ikinä en saanut esim. aitoja merkkileluja vaan korkeintaan jotain halpiskopioita ja usein ei niitäkään. Lapsena olin jatkuvasti huolissani meidän rahatilanteesta. Teininä vasta tajusin vanhemmilla olevankin rahaa ja sitten he alkoivatkin perustella asiaa sillä, että jokaisen täytyy itse luoda omaisuutensa.
Esim. olen pitkään yrittänyt saada vanhempiani hankkimaan minulle asunnon, etten turhaan joutuisi hukkaamaan rahojani kalliisiin vuokriin. Ei, se ei tule kysymykseenkään heille. Heille se ei olisi raha eikä mikään. Lisäksi heillä on useita asuntoja, jotka ovat ostaneet ja joita vuokraavat muille. Minä en saa asua edes niissä, koska tahtovat ottaa oikeat vuokratulot vierailta ihmisiltä. Varmaan tähän vaan kaikki kommentoivat, että olen itsekäs nuori tyttö, mutta miettikää nyt tilannetta omalle kohdallenne. Eikö teistäkin tuntuisi jotenkin tosi epärakastetulta, kun omat vanhempanne eivät tahtoisi millään tapaa helpottaa elämääsi? Kaikki täytyy käydä vaikeamman kautta.
Vanhemmat eivät pyynnöistäni huolimatta ikinä kustantaneet minulle minkäänlaisia valmennuskursseja. Lukion arvosanat olisivat niiden avulla olleet varmasti paljon paremmat ja olisin päässyt yliopistoon ensiyrittämällä. Nyt jouduin yrittämään kolme kertaa. Ymmärrän, etteivät he tahdo syytää rahojaan mihinkään turhuuteen, mutta mielestäni pyytämäni asiat ovat enemmänkin kuin järkeviä. Lapsena tulin jopa kiusatuksi ainaisista ryysyvaatteistani ja surkeista leluista. Olen katkera siitä.
On sanomattakin selvää, ettei tämän vuoksi minua paljoa kiinnosta olla vanhempiini tekemisissä, koska he tahtovat minun vaan kärsivän mahdollisimman paljon eivätkä mitenkään tahdo auttaa minua. Onko muille yhtä pihejä ja ärsyttäviä vanhempia? Nytkin tässä työhakemuksia teen ja yritän samalla nyhertää opiskelujuttuja. Kaikki laskut ja muut stressaa älyttömästi. Vituttaa myös muiden ihmisten reaktiot, kun kuulevat vanhempieni ammateista. Isäni on pankinjohtaja ja äitini yhden ison yrityksen johtaja. Kaverit ja poikaystävä höhöttävät, että rikkaan perheen tyttö voikin tarjota, hehhee. Tällä rikkaan perheen tytöllä ei ole taskussa ainuttakaan ylimääräistä pennin pyörylää kuin mitä muillakaan opiskelijoilla.
Saisin helpommin töitäkin jos mulla olisi esimerkiksi ajokortti. Itselläni ei todellakaan ole varaa hankkia sitä, saati sitten autoa. Vanhemmilta on turha edes kysyä, eivät he maksa mitään.
Kommentit (399)
Hienoa, että vanhemmat opettavat lapset tajuamaan ettei kukaan synny rikkaaksi ja rahan eteen pitää tehdä töitä. Itse kuitenkin auttaisin lapsiani rahallisesti mielusti opiskeluissa mistä on tulevaisuudessa enemmän hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri noin kaikkien vanhempien pitäisikin toimia ja omaisuuden pitäisi kuoleman jälkeen palautua valtiolle. Jokaisen pitäisi luoda oma tulevaisuutensa ja elämänsä.
Mitähän suuret ikäpolvet tuumaisivat, jos heiltä otettaisiin nyt perintötilat ja mökit pois valtiolle. Lähtisivät Arabiat ja hopeat kaapeista.
Sulla löytyy varmaan joku lähde tai tilasto suurten ikäluokkien jättiperinnöistä?
Mun käsityksen mukaan suuret ikäluokat ovat ensimmäinen sukupolvi, joka jättää seuraavalle sukupolvelle jotain omaisuutta.
Suurten ikäluokkien vanhempien omaisuus on ollut historiasta ja elintasosta johtuen kovin vaatimatonta, koska suurin osa asui maaseudulla 60-79-luvulle asti ja ne mökit ja torpat ovat täysin arvottomia nykyään ja lahonneita eikä maapohjalla ole arvoa, myyvät jopa 20 senttiä neliö.
Jaa että maapohjat ja mökit arvottomia. Antaisivat edes ne sitten lapsilleen. Perintönä ne ovat saaneetkin.
No meidän perintö mökki ( laho lautamökki syrjäkylällä kuivalla maalla) ei ole kelvannut kenellekään kuolinpesän osakkaalle. Talosta on pelkkiä kuluja, kiinteistövero, sähkömaksu ( vaikka ei käytetäkään) vesimaksu osuuskunnalle ( vaikka vesi on poikki) jätemaksu ( vaikka jätettä ei tulekaan). Palovakuutus.
Taloon pitäisi tehdä suuri remontti, että sitä voisi käyttää, varmaan homeongelmaa jne. Jne.
Matkaankin nykyisistä osakkaiden asuinpaikoistakin on 500-600 km. Tuossa se perintö ja jaetaan useamman osakkaan kesken :(Mutta siis mitäs te sitä torppaa itsellänne koitatte pitää? Myytte tietenkin! Tontista hinta ja mökki alas -periaatteella.
Jaa eipä niitä ostajia ole tullut, kaupattu on. Pieni tontinpläntti, jolla ei ole mitään arvoa, siis syrjäkylällä. Tönön purkaminenkin on kallista. Odotellaan, että salama iskisi ja saisi edes palovakuutuksen. Ko kylä on tosi syrjässä, kauppa ja koulu lopetettu aika päiviä sitten ja muutama asukas enää koko kylällä.
Samanlaisia asumattomia taloja on varmaan toistakymmentä tuossakin kylässä ja se ei ole ainoa Suomen maassa.
Voihan ap myös joskus kysyä asiasta suoraan vanhemmiltaan, jos asia rassaa. Mutta syytellä ei kannata.
Usein rahan antamisissa on sekin, että ensinnäkin jos haluaa hoitaa asiat kunniallisesti, kaikki summat pitäisi laskea yhteen ja lahjaverorajan ylittämisen jälkeen tulee maksaa lahjavero. Tätä ei tietenkään monet tee eli eivät kirjaa ylös verottajalle 200 euron avustamisia ym. Toiseksi jos on useampia lapsia, mutta osa pärjää hyvin ja osa ei, niin mites sitten? Syydetään rahaa sille, jolla onni ei ole ollut matkassa tai joka on ollut laiskempi tai jolla on hankalasti työllistävä ala? Vai viivottimella mitaten annetaan molemmille/kaikille sama? Summat alkaa olla jo aika isoja, jos kaikille samat rahat, koska onhan sekin epäreilua, jos yksi saa, mutta muut ei. Tästähän voi taas joku lapsi olla näreänä, etenkin jos hän on sattunut olemaan hyvin itsenäinen ja aktiivinen elämässä. Ylipäänsä jo se, että jos joku sisarus hankkii monta lasta ja joku taas ei yhtään, voi aiheuttaa eripuraa, koska investointi on tähän lapsiperheeseen oletettavasti tällöin kokonaisuutena isompi kuin siihen, jossa ei lapsia ole. Entäs jos lapsia hankitaan siten, että niihin ei oikeastaan ole varaa, vaan pistetään isovanhemmat maksamaan? Mutta lapseton sisarus ei taas saa mitään.
Sitten vielä yksi asia: jos rahaa antaa jälkikasvulle, moni vanhempi ei haluaisi nähdä, että se menee huvitteluun ja Michael Korsin laukun ostamiseen eikä makaronin ja bussikortin ostamiseen sekä hammaslääkärin maksamiseen. Onko siis valmis hyväksymään sen, että raha voi mennä mihin tahansa? Menevätkö prioriteetit yksiin jälkikasvulla ja vanhemmilla? Tuleeko riitaa, jos eivät menekään yksiin?
No yhtä kaikki, rahan antaminen ei ole ihan yksinkertaista. Omat rahat on aina omia rahoja. Minä olen omasta mielestäni vielä isäni kuolemankin jälkeen velvollinen käyttämään perintörahat järkevästi eli asumaan omistusasunnossa enkä myymään asuntoa alta ja polttelemaan rahoja hauskuuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vanhemmiltasi hyvä tai ehkä paras opetus elämään. Itse on pärjättävä ja ansaittava elanto. Rahan arvon ymmärtää vasta kun sen joutuu itse tienaamaan. Minulla on ollut samanlainen lapsuus. Nyt ymmärrän asian ja oman sinnikkyyden ja yrittämisen kautta olen päässyt hyvään työpaikkaan ja hyvälle palkalle. Perheeni oli välittävä ja kannustava eikä rakkautta mitattu rahalla. Usko pois, että muutaman vuoden päästä olet kiitollinen vanhemmillesi.
Ihan paska puhetta. Hyvät vanhemmat tukevat taloudellisesti, mutta samalla opastavat järkevään rahan käyttöön. Ei sen takia tarvitse kärsiä rahahuolissa, että itse oppii. Olen saanut todella paljo tukea vanhemmiltani, mutta olen erittäin järkevä rahankäytössä ja erittäin hyväpalkkaisessa työssä. Tienaan nyt enemmän kuin vanhempani. Ei tarvinnut itke verta päästäkseni tähän tilanteeseen, kiitoksen ihanista vanhemmistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri noin kaikkien vanhempien pitäisikin toimia ja omaisuuden pitäisi kuoleman jälkeen palautua valtiolle. Jokaisen pitäisi luoda oma tulevaisuutensa ja elämänsä.
Mitähän suuret ikäpolvet tuumaisivat, jos heiltä otettaisiin nyt perintötilat ja mökit pois valtiolle. Lähtisivät Arabiat ja hopeat kaapeista.
Sulla löytyy varmaan joku lähde tai tilasto suurten ikäluokkien jättiperinnöistä?
Mun käsityksen mukaan suuret ikäluokat ovat ensimmäinen sukupolvi, joka jättää seuraavalle sukupolvelle jotain omaisuutta.
Suurten ikäluokkien vanhempien omaisuus on ollut historiasta ja elintasosta johtuen kovin vaatimatonta, koska suurin osa asui maaseudulla 60-79-luvulle asti ja ne mökit ja torpat ovat täysin arvottomia nykyään ja lahonneita eikä maapohjalla ole arvoa, myyvät jopa 20 senttiä neliö.
Jaa että maapohjat ja mökit arvottomia. Antaisivat edes ne sitten lapsilleen. Perintönä ne ovat saaneetkin.
No meidän perintö mökki ( laho lautamökki syrjäkylällä kuivalla maalla) ei ole kelvannut kenellekään kuolinpesän osakkaalle. Talosta on pelkkiä kuluja, kiinteistövero, sähkömaksu ( vaikka ei käytetäkään) vesimaksu osuuskunnalle ( vaikka vesi on poikki) jätemaksu ( vaikka jätettä ei tulekaan). Palovakuutus.
Taloon pitäisi tehdä suuri remontti, että sitä voisi käyttää, varmaan homeongelmaa jne. Jne.
Matkaankin nykyisistä osakkaiden asuinpaikoistakin on 500-600 km. Tuossa se perintö ja jaetaan useamman osakkaan kesken :(Mutta siis mitäs te sitä torppaa itsellänne koitatte pitää? Myytte tietenkin! Tontista hinta ja mökki alas -periaatteella.
Huoh, mutta kun yllättävän moni tontti ja perintömökki on sellaisia ettei niitä kerta kaikkiaan saa myytyä. Välittäjä ei edes suostu ottamaan myyntiin (ja kukaan perikunnan jäsenistä ei pysty sieltä 500km päästä sinkaisemaan näytölle(
Tässä tarinassa henkilö antoi ymmärtää, että mökki ei kelpaa kenellekään _kuolinpesän osakkaalle_. Hän ei siis sanonut, että yritetty on kaupata muillekin, joten ehkä se kortti kannattaisi katsoa ensiksi ennen kuin huohotella täällä välittäjistä ja muista ongelmista? Toki tilanne on toinen, jos kaikki kortit on jo katsottu. Näillä annetuilla tiedoilla kuitenkin kommentoin aiemmin.
Kyllä on yritetty myydä lähinnä naapurille, jos haluaa ottaa tonttimme peltoalueeseensa. Ongelmana ovat rakennukset, mitkä pitäisi purkaa. Samalla kylällä on ollut myynnissä parempikuntoisia taloja, mutta eivät mene kaupaksi. Mistäpä niitä muuttajia sinne tulisi. Tämä meidän talo on ollut tyhjänä nyt yli 10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. kuulostaa mun pikkusiskolta, joka on syntynyt iltatähtenä ja on hirveän katkera siitä ettei vanhemmat ole pystyneet maksamaan hänen kalliita harrastuksiaan ja muita kuluja ja kuvittelee vanhempieni istuvan rahakirstun päällä, kun ovat työelämässä pieni palkkaisessa työssä ja säästäneet kaikessa, jotta ovat saaneet okt hankituksi ja ne pari sijoitusasunnon (yksiöitä) ovat vanhempieni .
ensiasuntoja ja vakuutena lainalle.Vaikea ottaa ap. ongelmaan kantaa, kun hän ei kerro vanhempien ammatteja ja tulotasoa tai perheen nettovarallisuutta tai perustuuko ap. olettamus vain mielikuvaan, jos hän vertaa vanhempiensa omaisuutta ja tuloja, nuoren opiskelijan elämään, jolloin suurin osa on köyhiä, kun elämä on edessä.
Kyllä ap kertoi, isä pankinjohtaja ja äiti jonkun yrityksen johtaja ja ap ainoa lapsi. Aika kitsaalla minusta kyllä tuntuu. Omat vanhempani ovat auttaneet, vaikka olivat pienipalkkaisia ja meitä lapsiakin neljä.
Tuo ei vielä kerro mitään. Jos isä on jonkun pankin sivukonttorin pankinjohtaja ja äiti pienen yrityksen tj. jossa muutama kymmenen alaista palkkataso on 4000-7000€ miinus verot eli 2800-4200€ netto.
Tietysti tilanne on toinen, jos äiti työskentelee suuren pörssiyhtiön johtajana ja isä pankin pääjohtajana.
Haloo, ei niitä pankin sivukonttoreita ole enää missään, siihen malliin mitä 80-luvulla! Ei joka kunnassakaan ole enää pankeilla konttoreita.
Ap on 20 vuotias, joten puhutaan tästä päivästä. Ap on trolli tai vanhemmat ovat täysiä kusipäitä.Minä ainakin asun pikkupaikkakunnalla, jossa on tuollaiset pikkupankit ja pikkuyritykset. On niillä johtajilla omakotitalo ja bemari, kesämökki ja thaimaanloma, mutta siihen se sitten jää. Talot ja mökit ei ole mitään linnoja, ihan tavallisia keskiluokan taloja sieltä skaalan isommasta päästä.
Sijoitusyksiöitä nyt on duunareillakin. Niiden vuokra tarvitaan maksamaan se laina ja remontit. Ne asunnot on sijoituksia vanhuuden turvaksi.
Kuinka kukaan kehtaa vaatia asuntoa ilmaiseksi?
Pankinjohtajan keskipalkka on 5350 euroa/ kk palkkavertailun mukaan.
Keskustelua käytiinkin siitä, kun ap:n vanhemmat eivät yhtään halua auttaa rahallisesti ainoaa lastaan. Trollihan tämä oli, mutta ilmeisesti oikeasti on myös tällaisia vanhempia, jotka esim kirjaavat kaiken ylös, mitä ovat antaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vanhemmiltasi hyvä tai ehkä paras opetus elämään. Itse on pärjättävä ja ansaittava elanto. Rahan arvon ymmärtää vasta kun sen joutuu itse tienaamaan. Minulla on ollut samanlainen lapsuus. Nyt ymmärrän asian ja oman sinnikkyyden ja yrittämisen kautta olen päässyt hyvään työpaikkaan ja hyvälle palkalle. Perheeni oli välittävä ja kannustava eikä rakkautta mitattu rahalla. Usko pois, että muutaman vuoden päästä olet kiitollinen vanhemmillesi.
Ihan paska puhetta. Hyvät vanhemmat tukevat taloudellisesti, mutta samalla opastavat järkevään rahan käyttöön. Ei sen takia tarvitse kärsiä rahahuolissa, että itse oppii. Olen saanut todella paljo tukea vanhemmiltani, mutta olen erittäin järkevä rahankäytössä ja erittäin hyväpalkkaisessa työssä. Tienaan nyt enemmän kuin vanhempani. Ei tarvinnut itke verta päästäkseni tähän tilanteeseen, kiitoksen ihanista vanhemmistani.
Sulla oli ihanat vanhemmat ja eivät ilmeisesti leveilleet rahoillaan. Opettivat rahan käyttöä lapsensa itsetuntoa viemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri noin kaikkien vanhempien pitäisikin toimia ja omaisuuden pitäisi kuoleman jälkeen palautua valtiolle. Jokaisen pitäisi luoda oma tulevaisuutensa ja elämänsä.
Mitähän suuret ikäpolvet tuumaisivat, jos heiltä otettaisiin nyt perintötilat ja mökit pois valtiolle. Lähtisivät Arabiat ja hopeat kaapeista.
Sulla löytyy varmaan joku lähde tai tilasto suurten ikäluokkien jättiperinnöistä?
Mun käsityksen mukaan suuret ikäluokat ovat ensimmäinen sukupolvi, joka jättää seuraavalle sukupolvelle jotain omaisuutta.
Suurten ikäluokkien vanhempien omaisuus on ollut historiasta ja elintasosta johtuen kovin vaatimatonta, koska suurin osa asui maaseudulla 60-79-luvulle asti ja ne mökit ja torpat ovat täysin arvottomia nykyään ja lahonneita eikä maapohjalla ole arvoa, myyvät jopa 20 senttiä neliö.
Jaa että maapohjat ja mökit arvottomia. Antaisivat edes ne sitten lapsilleen. Perintönä ne ovat saaneetkin.
No meidän perintö mökki ( laho lautamökki syrjäkylällä kuivalla maalla) ei ole kelvannut kenellekään kuolinpesän osakkaalle. Talosta on pelkkiä kuluja, kiinteistövero, sähkömaksu ( vaikka ei käytetäkään) vesimaksu osuuskunnalle ( vaikka vesi on poikki) jätemaksu ( vaikka jätettä ei tulekaan). Palovakuutus.
Taloon pitäisi tehdä suuri remontti, että sitä voisi käyttää, varmaan homeongelmaa jne. Jne.
Matkaankin nykyisistä osakkaiden asuinpaikoistakin on 500-600 km. Tuossa se perintö ja jaetaan useamman osakkaan kesken :(Mutta siis mitäs te sitä torppaa itsellänne koitatte pitää? Myytte tietenkin! Tontista hinta ja mökki alas -periaatteella.
Huoh, mutta kun yllättävän moni tontti ja perintömökki on sellaisia ettei niitä kerta kaikkiaan saa myytyä. Välittäjä ei edes suostu ottamaan myyntiin (ja kukaan perikunnan jäsenistä ei pysty sieltä 500km päästä sinkaisemaan näytölle(
Tässä tarinassa henkilö antoi ymmärtää, että mökki ei kelpaa kenellekään _kuolinpesän osakkaalle_. Hän ei siis sanonut, että yritetty on kaupata muillekin, joten ehkä se kortti kannattaisi katsoa ensiksi ennen kuin huohotella täällä välittäjistä ja muista ongelmista? Toki tilanne on toinen, jos kaikki kortit on jo katsottu. Näillä annetuilla tiedoilla kuitenkin kommentoin aiemmin.
Kyllä on yritetty myydä lähinnä naapurille, jos haluaa ottaa tonttimme peltoalueeseensa. Ongelmana ovat rakennukset, mitkä pitäisi purkaa. Samalla kylällä on ollut myynnissä parempikuntoisia taloja, mutta eivät mene kaupaksi. Mistäpä niitä muuttajia sinne tulisi. Tämä meidän talo on ollut tyhjänä nyt yli 10 vuotta.
Okei.
(Täällä varmaan meni jo useampi tontti sekaisin, kun joku toivoi salamaniskuakin. ;) Mutta väliäkö tuolla.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri noin kaikkien vanhempien pitäisikin toimia ja omaisuuden pitäisi kuoleman jälkeen palautua valtiolle. Jokaisen pitäisi luoda oma tulevaisuutensa ja elämänsä.
Mitähän suuret ikäpolvet tuumaisivat, jos heiltä otettaisiin nyt perintötilat ja mökit pois valtiolle. Lähtisivät Arabiat ja hopeat kaapeista.
Sulla löytyy varmaan joku lähde tai tilasto suurten ikäluokkien jättiperinnöistä?
Mun käsityksen mukaan suuret ikäluokat ovat ensimmäinen sukupolvi, joka jättää seuraavalle sukupolvelle jotain omaisuutta.
Suurten ikäluokkien vanhempien omaisuus on ollut historiasta ja elintasosta johtuen kovin vaatimatonta, koska suurin osa asui maaseudulla 60-79-luvulle asti ja ne mökit ja torpat ovat täysin arvottomia nykyään ja lahonneita eikä maapohjalla ole arvoa, myyvät jopa 20 senttiä neliö.
Jaa että maapohjat ja mökit arvottomia. Antaisivat edes ne sitten lapsilleen. Perintönä ne ovat saaneetkin.
No meidän perintö mökki ( laho lautamökki syrjäkylällä kuivalla maalla) ei ole kelvannut kenellekään kuolinpesän osakkaalle. Talosta on pelkkiä kuluja, kiinteistövero, sähkömaksu ( vaikka ei käytetäkään) vesimaksu osuuskunnalle ( vaikka vesi on poikki) jätemaksu ( vaikka jätettä ei tulekaan). Palovakuutus.
Taloon pitäisi tehdä suuri remontti, että sitä voisi käyttää, varmaan homeongelmaa jne. Jne.
Matkaankin nykyisistä osakkaiden asuinpaikoistakin on 500-600 km. Tuossa se perintö ja jaetaan useamman osakkaan kesken :(Mutta siis mitäs te sitä torppaa itsellänne koitatte pitää? Myytte tietenkin! Tontista hinta ja mökki alas -periaatteella.
Huoh, mutta kun yllättävän moni tontti ja perintömökki on sellaisia ettei niitä kerta kaikkiaan saa myytyä. Välittäjä ei edes suostu ottamaan myyntiin (ja kukaan perikunnan jäsenistä ei pysty sieltä 500km päästä sinkaisemaan näytölle(
Tässä tarinassa henkilö antoi ymmärtää, että mökki ei kelpaa kenellekään _kuolinpesän osakkaalle_. Hän ei siis sanonut, että yritetty on kaupata muillekin, joten ehkä se kortti kannattaisi katsoa ensiksi ennen kuin huohotella täällä välittäjistä ja muista ongelmista? Toki tilanne on toinen, jos kaikki kortit on jo katsottu. Näillä annetuilla tiedoilla kuitenkin kommentoin aiemmin.
Kyllä on yritetty myydä lähinnä naapurille, jos haluaa ottaa tonttimme peltoalueeseensa. Ongelmana ovat rakennukset, mitkä pitäisi purkaa. Samalla kylällä on ollut myynnissä parempikuntoisia taloja, mutta eivät mene kaupaksi. Mistäpä niitä muuttajia sinne tulisi. Tämä meidän talo on ollut tyhjänä nyt yli 10 vuotta.
Niinpä niin. Jos torppa olisi annettu ennakkoperintönä, joku olisi voinut huolehtia siitä vuosien ajan. Ettei olisi lahonnut ja homehtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein kurjin tilanne on niillä joilla vanhempien tulot alentaa tai jopa poistaa kokonaan oikeuden opintotukeen (en tiedä onko näin enää mutta aiemmin oli mahdollista) vaikka vanhemmat eivät tue pennilläkään.
näitä on yllättävän paljon. Eikä edes tarvitse olla rikkaat vanhemmat, riittää että molemmilla on n. 2500 e kuukausitulot.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani ovat rikkaita ja olen saanut ne luettelemasi preppauskurssit, yliopistopaikan ekalla yrittämällä, ilmaisen asunnon, matkoja jne. Palstan mukaan olen kultalusikka perseessä syntynyt mistään mitään tietämätön heitukka, joka kohtaa kamalan totuuden siinä vaiheessa, kun pitää mennä töihin ja itse tienata elantonsa. Rahaa en palstan mukaan osaa käyttää, tuhlata kyllä.
Ei se "kamala totuus" jota rikkaiden lapsien sanotaan kohtaavan liity töihin mitenkään. Se liittyy siihen, että sinulla on ollut äärimmäisen helppo ja siloteltu elämä. Kaltaisesi ihmiset eivät tiedä, millaista on tavallisen ihmisen elämä, etkä ole koskaan joutunut elämässäsi mihinkään oikeisiin vastoinkäymisiin. Tällä tavalla kaltaisesti ihmiset elää aina norsunluutorneistaan käsin, vailla mitään käsitystä keskivertojen ihmisten elämästä tai heidän kohtaamistaan vaikeuksista
Kaveripiirini on samanlaisia kuin minä, joten en ole kenellekään rikkaan perheen tytär, me olemme kaikki varakkaista perheistä ja osaamme olla kiitollisia vanhemmilemme, jotka ovat tasanneet tietä. Mutta itse piti käydä lukio, itse lukea pääsykokeisiin ja itse mennä tentteihin, siellä ei kysytä, millä sijalla valtakunnan varallisuustilastoissa vanhemmat ovat.
Vai että ihan itse piti käydä lukio? Kuulostaa vastuulliselta. Sait vielä ihan itse mentyä tentteihin? Hyvä tyttö, kylläpä sinulla on ollut haasteellinen ja kova elämä!
Ihan pelkästään se, että listaat nämä asiat elämäsi suurimpina saavutuksina kertoo jo kaiken oleellisen. Se kertoo sen, ettet koskaan ole joutunut kohtaamaan ihmeempiä vastoinkäymisiä tai haasteita.
Joka tapauksessa on hyvä, että vanhempasi toimivat noin, niin tekisi lähes kuka tahansa vanhempi tuossa tilanteessa. On myös hyvä, että osaat käyttää rahaa maltilla ja että opiskelusi ynnä muut on menossa hyvään suuntaan. Yritin vain tällä avata tuota mitä tavikset tarkoittaa tuolla kultalusikka-jutullaan. Ja tämän viestin ei ole tarkoitus olla ilkeämielinen, kunhan vain olin hieman sarkastinen.
Tekstistäsi huomaa kyllä, että sinulla on vielä paljon henkistä kasvua edessäpäin, tulet ymmärtämään monia asioita ja näkökulmia mitä nyt et ymmärrä, jos vaan pidät mielesi avoinna. Onnea ja menestystä, vaikkei menestys tärkeintä elämässä olekaan :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinnittele kuule vain, kyllä viimeistään perinnönjaossa sinua onnistaa enemmän kuin muilla, jotka joutuvat ihan itse selviämään aikuiselämästään! Jolle nyt suoranaisesti vahingoita vanhempiasi tai ratkea täysin vastuuttomaksi rikolliseksi tms., vanhemmillasi ei ole mitään kunnon perustetta jättää sinua vaille perintöä.
Mitä lukioarvosanoihin, valmennuskursseihin ja työnsaantiin tulee niin oikeinhan se vain on, että olet samalla viivalla useimpien muiden kanssa. Kyllä opintomenestys ja työpaikka olisi saatava ennen muuta omilla ansioilla, ei vanhempien rahoilla.
Ap, oikeasti... Olen itse juuri muuttanut syksyllä vanhempien luota pois. En todellakaan oleta heiltä mitään, vaikka ovat ihan hyvin toimeentulevia. Pari sijoitusasuntoakin heillä on, ja jonkinlainen osakesalkku. Pesukoneen ostivat ja nyt olen joululahjaksi toivonut paria mattoa. Lisäksi maksoivat puolet vuokratakuusta, sen maksan kyllä takaisin heti, kun saan paremman työn. Lapsuuden kodissa käyn viikonloppuisin syömässä, ja yleensä laittavat ruokaa mukaan ja saattavat antaa pari kymppiä. Olen enemmän kuin kiitollinen.
Vanhemmat saavat ihan itse nauttia säästöistään. Mikä oikeus minulla niihin olisi?
Aikaa, neuvoja, apua ja tukea kyllä saan. Tunnen olevani rakastettu ja arvokas heille, se on parasta mitä lapselleen voi antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairasta. Ei se ole mitään pilallehemmottelua jos auttaa lastaan elämän perusasioissa kuten asumisessa, ruoassa ja opiskelussa. Tämä tuntuu olevan upporikkaiden vanhempien keskuudessa vielä todella tavallista että halutaan "opettaa lapset tavoille" ja pennin pyörylää ei myönnetä avuksi. Ne audeilla köröttelevät hemmotellut lellipennut taas ovat usein nurinkurisesti hieman keskituloisten yli olevien nousukasvanhempien lapsia, jotka kustantavat lastensa elintason lainoilla.
Jos itselläni olisi rahaa kuin roskaa (satoja tuhansia tilillä ja toiset sijoitettuina) niin taatusti ostaisin lapsilleni asunnon. Muutaman satasen yhtiövastikkeen saisivat maksaa itse, mutta vuokraa en perisi. Perusasioista stressaaminen vaikuttaa niin paljon elämänlaatuun, että en soisi sitä lapsilleni. Oma hillityn rikas äitini sentään pelasti minut opiskeluaikana hädän hetkellä (maksoi erään vuoden kesäkuukausina vuokrani kun en hakemisesta huolimatta saanut kesätöitä, antoi ruokakasseja, osti rikkinäisen kodinkoneen tilalle uuden jne) ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Valmistuin itsekin hyvätuloiseen ammattiin ja olen valmis auttamaan äitiäni jos hänelle vain ikinä sellainen tilanne tulee eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri noin kaikkien vanhempien pitäisikin toimia ja omaisuuden pitäisi kuoleman jälkeen palautua valtiolle. Jokaisen pitäisi luoda oma tulevaisuutensa ja elämänsä.
Mitähän suuret ikäpolvet tuumaisivat, jos heiltä otettaisiin nyt perintötilat ja mökit pois valtiolle. Lähtisivät Arabiat ja hopeat kaapeista.
Sulla löytyy varmaan joku lähde tai tilasto suurten ikäluokkien jättiperinnöistä?
Mun käsityksen mukaan suuret ikäluokat ovat ensimmäinen sukupolvi, joka jättää seuraavalle sukupolvelle jotain omaisuutta.
Suurten ikäluokkien vanhempien omaisuus on ollut historiasta ja elintasosta johtuen kovin vaatimatonta, koska suurin osa asui maaseudulla 60-79-luvulle asti ja ne mökit ja torpat ovat täysin arvottomia nykyään ja lahonneita eikä maapohjalla ole arvoa, myyvät jopa 20 senttiä neliö.
Jaa että maapohjat ja mökit arvottomia. Antaisivat edes ne sitten lapsilleen. Perintönä ne ovat saaneetkin.
No meidän perintö mökki ( laho lautamökki syrjäkylällä kuivalla maalla) ei ole kelvannut kenellekään kuolinpesän osakkaalle. Talosta on pelkkiä kuluja, kiinteistövero, sähkömaksu ( vaikka ei käytetäkään) vesimaksu osuuskunnalle ( vaikka vesi on poikki) jätemaksu ( vaikka jätettä ei tulekaan). Palovakuutus.
Taloon pitäisi tehdä suuri remontti, että sitä voisi käyttää, varmaan homeongelmaa jne. Jne.
Matkaankin nykyisistä osakkaiden asuinpaikoistakin on 500-600 km. Tuossa se perintö ja jaetaan useamman osakkaan kesken :(Mutta siis mitäs te sitä torppaa itsellänne koitatte pitää? Myytte tietenkin! Tontista hinta ja mökki alas -periaatteella.
Huoh, mutta kun yllättävän moni tontti ja perintömökki on sellaisia ettei niitä kerta kaikkiaan saa myytyä. Välittäjä ei edes suostu ottamaan myyntiin (ja kukaan perikunnan jäsenistä ei pysty sieltä 500km päästä sinkaisemaan näytölle(
Tässä tarinassa henkilö antoi ymmärtää, että mökki ei kelpaa kenellekään _kuolinpesän osakkaalle_. Hän ei siis sanonut, että yritetty on kaupata muillekin, joten ehkä se kortti kannattaisi katsoa ensiksi ennen kuin huohotella täällä välittäjistä ja muista ongelmista? Toki tilanne on toinen, jos kaikki kortit on jo katsottu. Näillä annetuilla tiedoilla kuitenkin kommentoin aiemmin.
Kyllä on yritetty myydä lähinnä naapurille, jos haluaa ottaa tonttimme peltoalueeseensa. Ongelmana ovat rakennukset, mitkä pitäisi purkaa. Samalla kylällä on ollut myynnissä parempikuntoisia taloja, mutta eivät mene kaupaksi. Mistäpä niitä muuttajia sinne tulisi. Tämä meidän talo on ollut tyhjänä nyt yli 10 vuotta.
Niinpä niin. Jos torppa olisi annettu ennakkoperintönä, joku olisi voinut huolehtia siitä vuosien ajan. Ettei olisi lahonnut ja homehtunut.
Kukaan ei asu lähimaillakaan, kaikilla perillisille on elämä aivan muualla. Kenelläkään ei ole koskaan ollut mielenkiintoa alkaa investoimaan 40-luvulla rakennettuun lautataloon, kun talo on keskellä ei mitään. Ei lähelläkään rantaa tai suurempaa taajamaa.
Kirjoitin tämän siksi, kun joku oli sitä mieltä, että me suuret ikäluokat on peritty niin kovasti vanhemmilta mökkejä, maita ja mantuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri noin kaikkien vanhempien pitäisikin toimia ja omaisuuden pitäisi kuoleman jälkeen palautua valtiolle. Jokaisen pitäisi luoda oma tulevaisuutensa ja elämänsä.
Mitähän suuret ikäpolvet tuumaisivat, jos heiltä otettaisiin nyt perintötilat ja mökit pois valtiolle. Lähtisivät Arabiat ja hopeat kaapeista.
Sulla löytyy varmaan joku lähde tai tilasto suurten ikäluokkien jättiperinnöistä?
Mun käsityksen mukaan suuret ikäluokat ovat ensimmäinen sukupolvi, joka jättää seuraavalle sukupolvelle jotain omaisuutta.
Suurten ikäluokkien vanhempien omaisuus on ollut historiasta ja elintasosta johtuen kovin vaatimatonta, koska suurin osa asui maaseudulla 60-79-luvulle asti ja ne mökit ja torpat ovat täysin arvottomia nykyään ja lahonneita eikä maapohjalla ole arvoa, myyvät jopa 20 senttiä neliö.
Jaa että maapohjat ja mökit arvottomia. Antaisivat edes ne sitten lapsilleen. Perintönä ne ovat saaneetkin.
No meidän perintö mökki ( laho lautamökki syrjäkylällä kuivalla maalla) ei ole kelvannut kenellekään kuolinpesän osakkaalle. Talosta on pelkkiä kuluja, kiinteistövero, sähkömaksu ( vaikka ei käytetäkään) vesimaksu osuuskunnalle ( vaikka vesi on poikki) jätemaksu ( vaikka jätettä ei tulekaan). Palovakuutus.
Taloon pitäisi tehdä suuri remontti, että sitä voisi käyttää, varmaan homeongelmaa jne. Jne.
Matkaankin nykyisistä osakkaiden asuinpaikoistakin on 500-600 km. Tuossa se perintö ja jaetaan useamman osakkaan kesken :(Mutta siis mitäs te sitä torppaa itsellänne koitatte pitää? Myytte tietenkin! Tontista hinta ja mökki alas -periaatteella.
Huoh, mutta kun yllättävän moni tontti ja perintömökki on sellaisia ettei niitä kerta kaikkiaan saa myytyä. Välittäjä ei edes suostu ottamaan myyntiin (ja kukaan perikunnan jäsenistä ei pysty sieltä 500km päästä sinkaisemaan näytölle(
Tässä tarinassa henkilö antoi ymmärtää, että mökki ei kelpaa kenellekään _kuolinpesän osakkaalle_. Hän ei siis sanonut, että yritetty on kaupata muillekin, joten ehkä se kortti kannattaisi katsoa ensiksi ennen kuin huohotella täällä välittäjistä ja muista ongelmista? Toki tilanne on toinen, jos kaikki kortit on jo katsottu. Näillä annetuilla tiedoilla kuitenkin kommentoin aiemmin.
Kyllä on yritetty myydä lähinnä naapurille, jos haluaa ottaa tonttimme peltoalueeseensa. Ongelmana ovat rakennukset, mitkä pitäisi purkaa. Samalla kylällä on ollut myynnissä parempikuntoisia taloja, mutta eivät mene kaupaksi. Mistäpä niitä muuttajia sinne tulisi. Tämä meidän talo on ollut tyhjänä nyt yli 10 vuotta.
Niinpä niin. Jos torppa olisi annettu ennakkoperintönä, joku olisi voinut huolehtia siitä vuosien ajan. Ettei olisi lahonnut ja homehtunut.
Tää on kyllä aika naiivi näkemys. Mistä se joku olisi saanut rahat siihen? En ole tuo henkilö, mutta meillä on 50-luvulla rakennettu mökki eli isovanhempani ovat rakentaneet sen, ja nyt se on äitini omistuksessa. Koko ajan on ollut käytössä ja myös tiedossa, että jonkinlainen kosteusvaurio-/homemökki tämäkin on ja kaikenlaista muutakin vikaa. Rakennettu alkujaan huonosti ja pienet tilat. Mutta rahaa ei ole fiksata tätä kuntoon, joten käytämme sen siinä määrin loppuun kuin voimme/haluamme, ja myymme lopulta tontin. Ellemme sitten äkkirikastu, jolloin voimme itse vetää mökin matalaksi ja uuden tilalle. Elämässä on niin paljon muutakin kuin mökki, että sellaisen rakentaminen tai perinpohjainen kunnostaminen vaatii tosi paljon ylimääräistä rahaa. Harvempi haluaa myydä varsinaista asuntoa itseltään alta mökin takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun menimme lukiossa luokkaretkelle, sain vanhemmilta 20 €.
Mikäs tässä on vikana? Vai olitteko pidempään jossain ulkomailla?
Oltiin Helsingissä kaksi päivää ja sillä piti mm. maksaa omat ruuat...
siis et saa vanhemmiltasi lainkaan rahaa. he eivät siis halua tukea sinua rahallisesti edes opinnoissasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri noin kaikkien vanhempien pitäisikin toimia ja omaisuuden pitäisi kuoleman jälkeen palautua valtiolle. Jokaisen pitäisi luoda oma tulevaisuutensa ja elämänsä.
Mitähän suuret ikäpolvet tuumaisivat, jos heiltä otettaisiin nyt perintötilat ja mökit pois valtiolle. Lähtisivät Arabiat ja hopeat kaapeista.
Sulla löytyy varmaan joku lähde tai tilasto suurten ikäluokkien jättiperinnöistä?
Mun käsityksen mukaan suuret ikäluokat ovat ensimmäinen sukupolvi, joka jättää seuraavalle sukupolvelle jotain omaisuutta.
Suurten ikäluokkien vanhempien omaisuus on ollut historiasta ja elintasosta johtuen kovin vaatimatonta, koska suurin osa asui maaseudulla 60-79-luvulle asti ja ne mökit ja torpat ovat täysin arvottomia nykyään ja lahonneita eikä maapohjalla ole arvoa, myyvät jopa 20 senttiä neliö.
Jaa että maapohjat ja mökit arvottomia. Antaisivat edes ne sitten lapsilleen. Perintönä ne ovat saaneetkin.
No meidän perintö mökki ( laho lautamökki syrjäkylällä kuivalla maalla) ei ole kelvannut kenellekään kuolinpesän osakkaalle. Talosta on pelkkiä kuluja, kiinteistövero, sähkömaksu ( vaikka ei käytetäkään) vesimaksu osuuskunnalle ( vaikka vesi on poikki) jätemaksu ( vaikka jätettä ei tulekaan). Palovakuutus.
Taloon pitäisi tehdä suuri remontti, että sitä voisi käyttää, varmaan homeongelmaa jne. Jne.
Matkaankin nykyisistä osakkaiden asuinpaikoistakin on 500-600 km. Tuossa se perintö ja jaetaan useamman osakkaan kesken :(Mutta siis mitäs te sitä torppaa itsellänne koitatte pitää? Myytte tietenkin! Tontista hinta ja mökki alas -periaatteella.
Huoh, mutta kun yllättävän moni tontti ja perintömökki on sellaisia ettei niitä kerta kaikkiaan saa myytyä. Välittäjä ei edes suostu ottamaan myyntiin (ja kukaan perikunnan jäsenistä ei pysty sieltä 500km päästä sinkaisemaan näytölle(
Tässä tarinassa henkilö antoi ymmärtää, että mökki ei kelpaa kenellekään _kuolinpesän osakkaalle_. Hän ei siis sanonut, että yritetty on kaupata muillekin, joten ehkä se kortti kannattaisi katsoa ensiksi ennen kuin huohotella täällä välittäjistä ja muista ongelmista? Toki tilanne on toinen, jos kaikki kortit on jo katsottu. Näillä annetuilla tiedoilla kuitenkin kommentoin aiemmin.
Kyllä on yritetty myydä lähinnä naapurille, jos haluaa ottaa tonttimme peltoalueeseensa. Ongelmana ovat rakennukset, mitkä pitäisi purkaa. Samalla kylällä on ollut myynnissä parempikuntoisia taloja, mutta eivät mene kaupaksi. Mistäpä niitä muuttajia sinne tulisi. Tämä meidän talo on ollut tyhjänä nyt yli 10 vuotta.
Niinpä niin. Jos torppa olisi annettu ennakkoperintönä, joku olisi voinut huolehtia siitä vuosien ajan. Ettei olisi lahonnut ja homehtunut.
Tää on kyllä aika naiivi näkemys. Mistä se joku olisi saanut rahat siihen? En ole tuo henkilö, mutta meillä on 50-luvulla rakennettu mökki eli isovanhempani ovat rakentaneet sen, ja nyt se on äitini omistuksessa. Koko ajan on ollut käytössä ja myös tiedossa, että jonkinlainen kosteusvaurio-/homemökki tämäkin on ja kaikenlaista muutakin vikaa. Rakennettu alkujaan huonosti ja pienet tilat. Mutta rahaa ei ole fiksata tätä kuntoon, joten käytämme sen siinä määrin loppuun kuin voimme/haluamme, ja myymme lopulta tontin. Ellemme sitten äkkirikastu, jolloin voimme itse vetää mökin matalaksi ja uuden tilalle. Elämässä on niin paljon muutakin kuin mökki, että sellaisen rakentaminen tai perinpohjainen kunnostaminen vaatii tosi paljon ylimääräistä rahaa. Harvempi haluaa myydä varsinaista asuntoa itseltään alta mökin takia.
Selvennän vielä. Tämä meidän perintömökki ei siis ole mökki, vaan lapsuudenkotini, mistä vanhemmat ovat jo kuolleet. Mitään rantaa ei ole, joten suurin arvo paikalla on siinä, että tontille on sähköliittymä. Tosin sekin maksaa ja nyt liittymä on pantu lepäämään, ts maksetaan pientä ylläpitomaksua ja taloon ei tule sähköä, mutta liittymä on edelleen.
Minustakin kuulostaa törkeältä, ja haluan itsekin avautua tänne omista kokemuksistani :D
Mun isovanhemmat ovat olleet melko varakkaita, mutta mun vanhemmat sitten taas päinvastoin.
Toinen vanhemmistani sai isoäidiltäni hyvällä paikalla sijaitsevan hyväkuntoisen asunnon, ja kun minä taas olin joutua kodittomaksi tässä viimetalvella, niin en meinannut päästä perheen luo asumaan enkä yhteen mummon tyhjillään olevaan vuokrakämppään :D Lisäksi tämä vanhempani ei ikinä siivoa tuolla kämpässä ja on tehnyt jo tuhoa siivoamattomuudellaan hiljattain remontoidulle asunnolle. :S
Olen 23v siis nyt.