Lue keskustelun säännöt.
Olen katkera rikkaille vanhemmilleni, jotka ovat kohdelleet minua aina kuin köyhän perheen lasta. Nyt olen parikymppinen.
14.12.2017 |
Suoraan sanoen vituttaa kitkuttaa pienillä opintotuilla, ottaa velkaa ja yrittää löytää töitä henkensä pitimiksi samalla kun omat vanhemmat istuvat rahakirstujen päällä kuin mitkäkin Roope Ankat. En mä mitään yltäkylläisyyttä odota, mutta edes jotain helpotusta. Lapsena mulla oli oikeasti köyhemmät tavarat kuin aidosti köyhillä perheillä. Ikinä en saanut esim. aitoja merkkileluja vaan korkeintaan jotain halpiskopioita ja usein ei niitäkään. Lapsena olin jatkuvasti huolissani meidän rahatilanteesta. Teininä vasta tajusin vanhemmilla olevankin rahaa ja sitten he alkoivatkin perustella asiaa sillä, että jokaisen täytyy itse luoda omaisuutensa.
Esim. olen pitkään yrittänyt saada vanhempiani hankkimaan minulle asunnon, etten turhaan joutuisi hukkaamaan rahojani kalliisiin vuokriin. Ei, se ei tule kysymykseenkään heille. Heille se ei olisi raha eikä mikään. Lisäksi heillä on useita asuntoja, jotka ovat ostaneet ja joita vuokraavat muille. Minä en saa asua edes niissä, koska tahtovat ottaa oikeat vuokratulot vierailta ihmisiltä. Varmaan tähän vaan kaikki kommentoivat, että olen itsekäs nuori tyttö, mutta miettikää nyt tilannetta omalle kohdallenne. Eikö teistäkin tuntuisi jotenkin tosi epärakastetulta, kun omat vanhempanne eivät tahtoisi millään tapaa helpottaa elämääsi? Kaikki täytyy käydä vaikeamman kautta.
Vanhemmat eivät pyynnöistäni huolimatta ikinä kustantaneet minulle minkäänlaisia valmennuskursseja. Lukion arvosanat olisivat niiden avulla olleet varmasti paljon paremmat ja olisin päässyt yliopistoon ensiyrittämällä. Nyt jouduin yrittämään kolme kertaa. Ymmärrän, etteivät he tahdo syytää rahojaan mihinkään turhuuteen, mutta mielestäni pyytämäni asiat ovat enemmänkin kuin järkeviä. Lapsena tulin jopa kiusatuksi ainaisista ryysyvaatteistani ja surkeista leluista. Olen katkera siitä.
On sanomattakin selvää, ettei tämän vuoksi minua paljoa kiinnosta olla vanhempiini tekemisissä, koska he tahtovat minun vaan kärsivän mahdollisimman paljon eivätkä mitenkään tahdo auttaa minua. Onko muille yhtä pihejä ja ärsyttäviä vanhempia? Nytkin tässä työhakemuksia teen ja yritän samalla nyhertää opiskelujuttuja. Kaikki laskut ja muut stressaa älyttömästi. Vituttaa myös muiden ihmisten reaktiot, kun kuulevat vanhempieni ammateista. Isäni on pankinjohtaja ja äitini yhden ison yrityksen johtaja. Kaverit ja poikaystävä höhöttävät, että rikkaan perheen tyttö voikin tarjota, hehhee. Tällä rikkaan perheen tytöllä ei ole taskussa ainuttakaan ylimääräistä pennin pyörylää kuin mitä muillakaan opiskelijoilla.
Saisin helpommin töitäkin jos mulla olisi esimerkiksi ajokortti. Itselläni ei todellakaan ole varaa hankkia sitä, saati sitten autoa. Vanhemmilta on turha edes kysyä, eivät he maksa mitään.
Kommentit (399)
Vierailija kirjoitti:
Ap. kuulostaa mun pikkusiskolta, joka on syntynyt iltatähtenä ja on hirveän katkera siitä ettei vanhemmat ole pystyneet maksamaan hänen kalliita harrastuksiaan ja muita kuluja ja kuvittelee vanhempieni istuvan rahakirstun päällä, kun ovat työelämässä pieni palkkaisessa työssä ja säästäneet kaikessa, jotta ovat saaneet okt hankituksi ja ne pari sijoitusasunnon (yksiöitä) ovat vanhempieni .
ensiasuntoja ja vakuutena lainalle.Vaikea ottaa ap. ongelmaan kantaa, kun hän ei kerro vanhempien ammatteja ja tulotasoa tai perheen nettovarallisuutta tai perustuuko ap. olettamus vain mielikuvaan, jos hän vertaa vanhempiensa omaisuutta ja tuloja, nuoren opiskelijan elämään, jolloin suurin osa on köyhiä, kun elämä on edessä.
Kyllä ap kertoi, isä pankinjohtaja ja äiti jonkun yrityksen johtaja ja ap ainoa lapsi. Aika kitsaalla minusta kyllä tuntuu. Omat vanhempani ovat auttaneet, vaikka olivat pienipalkkaisia ja meitä lapsiakin neljä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanoen vituttaa kitkuttaa pienillä opintotuilla, ottaa velkaa ja yrittää löytää töitä henkensä pitimiksi samalla kun omat vanhemmat istuvat rahakirstujen päällä kuin mitkäkin Roope Ankat. En mä mitään yltäkylläisyyttä odota, mutta edes jotain helpotusta. Lapsena mulla oli oikeasti köyhemmät tavarat kuin aidosti köyhillä perheillä. Ikinä en saanut esim. aitoja merkkileluja vaan korkeintaan jotain halpiskopioita ja usein ei niitäkään. Lapsena olin jatkuvasti huolissani meidän rahatilanteesta. Teininä vasta tajusin vanhemmilla olevankin rahaa ja sitten he alkoivatkin perustella asiaa sillä, että jokaisen täytyy itse luoda omaisuutensa.
Esim. olen pitkään yrittänyt saada vanhempiani hankkimaan minulle asunnon, etten turhaan joutuisi hukkaamaan rahojani kalliisiin vuokriin. Ei, se ei tule kysymykseenkään heille. Heille se ei olisi raha eikä mikään. Lisäksi heillä on useita asuntoja, jotka ovat ostaneet ja joita vuokraavat muille. Minä en saa asua edes niissä, koska tahtovat ottaa oikeat vuokratulot vierailta ihmisiltä. Varmaan tähän vaan kaikki kommentoivat, että olen itsekäs nuori tyttö, mutta miettikää nyt tilannetta omalle kohdallenne. Eikö teistäkin tuntuisi jotenkin tosi epärakastetulta, kun omat vanhempanne eivät tahtoisi millään tapaa helpottaa elämääsi? Kaikki täytyy käydä vaikeamman kautta.
Vanhemmat eivät pyynnöistäni huolimatta ikinä kustantaneet minulle minkäänlaisia valmennuskursseja. Lukion arvosanat olisivat niiden avulla olleet varmasti paljon paremmat ja olisin päässyt yliopistoon ensiyrittämällä. Nyt jouduin yrittämään kolme kertaa. Ymmärrän, etteivät he tahdo syytää rahojaan mihinkään turhuuteen, mutta mielestäni pyytämäni asiat ovat enemmänkin kuin järkeviä. Lapsena tulin jopa kiusatuksi ainaisista ryysyvaatteistani ja surkeista leluista. Olen katkera siitä.
On sanomattakin selvää, ettei tämän vuoksi minua paljoa kiinnosta olla vanhempiini tekemisissä, koska he tahtovat minun vaan kärsivän mahdollisimman paljon eivätkä mitenkään tahdo auttaa minua. Onko muille yhtä pihejä ja ärsyttäviä vanhempia? Nytkin tässä työhakemuksia teen ja yritän samalla nyhertää opiskelujuttuja. Kaikki laskut ja muut stressaa älyttömästi. Vituttaa myös muiden ihmisten reaktiot, kun kuulevat vanhempieni ammateista. Isäni on pankinjohtaja ja äitini yhden ison yrityksen johtaja. Kaverit ja poikaystävä höhöttävät, että rikkaan perheen tyttö voikin tarjota, hehhee. Tällä rikkaan perheen tytöllä ei ole taskussa ainuttakaan ylimääräistä pennin pyörylää kuin mitä muillakaan opiskelijoilla.
Saisin helpommin töitäkin jos mulla olisi esimerkiksi ajokortti. Itselläni ei todellakaan ole varaa hankkia sitä, saati sitten autoa. Vanhemmilta on turha edes kysyä, eivät he maksa mitään.
Kertomustasi lukiessani minulle syntyi mielikuva, että vanhempasi ovat yrittäneet kasvattaa sinut toisenlaiseksi, kuin mitä sinusta on tullut. Kuulostat katkeralta ja melko itsekkäältä prinsessalta, jonka mielestä elämän pitäisi olla sinulle helpompaa kuin muille. Sinua harmittaa kitkuttaa pienillä opiskelijatuloilla ja ottaa lainaa, mutta niin joutuvat tekemään lukemattomat muutkin. Eivätkä he osaansa valita, vaan ymmärtävät sen kuuluvan tiettyyn elämänvaiheeseen. Olet kehdannut pyytää ja vaatia vanhemmiltasi aika paljon kaikenlaista, etkä halua ottaa itse vastuuta mistään. Ei ole vanhempiesi vika, ettet ole päässyt yliopistoon ensi yrittämällä. Ei kaikilla muillakaan ole rahaa valmennuskursseihin, vaan he opiskelevat niin kovasti, että pääsevät opiskelemaan. Monet kustantavat myös ajokortin ja auton ihan itse. Voisit ottaa jo vastuun omasta elämästäsi ja lakata rypemästä katkeruudessa, siitä ei sinulle ole kuin haittaa. Olet nyt kuitenkin saanut opiskelupaikan, joten siltä osin olet jo päässyt elämässäsi eteenpäin. Yritä hankkia töitä, suunnittele rahankäyttösi fiksusti, niin pystyt kyllä hankkimaan ajan kanssa ajokortin ja autonkin itsellesi. Lakkaa vaatimasta vanhemmiltasi mitään ja näytä heille, että pärjäät elämässä ihan omin avuinkin, pystyt siihen kyllä.
Itse olen köyhästä perheestä, mutta ystäväni sen sijaan on juuri tuollainen köyhä lapsi rikkaassa perheessä. Vanhempien kuukausitulot on n. seitsemän tonnia per naama, mutta tytär kituuttaa opintotuilla. Muistan, että lapsena hänen ainoat rahalähteensä olivat "synttäriraha mummilta" ja vaatteensa ja lelunsa tulivat lähes kaikki serkulta.
Rahallista apua hän toki vanhemmilta saa -VAIN, jos maksaa velkansa pikimmiten takaisin, korkojen kera. Esim auton lainaamisesta maksetaan bensaraha tuplana, oli matka 2km, tai 20km. Tätäkin velkomisrumbaa on harrastettu siitä asti, kun kaverini oli pikkukoululainen.
Tämä kaverini on edelleen sitä mieltä, että hänen vanhempansa ovat erittäin pienituloisia. Ja niin minäkin pitkään luulin, sillä eivät nämä vanhemmatkaan rahalla mässäile: molemmat pukeutuvat ikivanhoihin rääsyihin, asuntonsa on pieni tunkkainen kaksio työläiskorttelissa ja aina yritetään päästä tilanteesta, kuin tilanteesta mahdollisimman ilmaiseksi ja rahanmeno on hirveä katastrofi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kuljin koko lapsuuteni ja teinivuoteni liian pienissä sekä risaisissa vaatteissa, jotka oli tullut serkuilla. Ei kuulemma ollut varaa ostaa vaatteita. Noh ei siinä mitään mutta pahin on se kun muutin opiskelija kämppään asumaan niin olin iloinen kun porukat toi välillä ruokakassin tai ottivat jonkun laskun maksettavakseen. Vänhämpä silloin tiesin, sinä päivänä kun pääsin töihin niin mutsi toi mulle laskun jossa oli eriteltynä jokainen ruokassi jonka olivat tuoneet ja kaikki laskut jotka oli maksettu. Kaikki mahdollinen pikkusumma jonka olivat antaneet köyhälle opiskelijalle, liitteena oli kuitit. myös kaikki lukion aikaiset kirjaostot olivat eriteltynä. Sanoivat sentään ettei tartte heti maksaa kaikkee jos vaikka pari sataa kuussa lyhennät.
Ja mun porukat ei ole oikeasti köyhiä. Kyllä olen katkera.
Joten älä ap valita
Onko tuo totta, vaikea uskoa!
On totta, emme ole enää väleissä. Kun sain tuon laskun päätin ottaa lainan ja maksaa koko summan samantien pois vähän silläkin uhalla että katon että ovatko oikeasti tosissaan sen maksun kanssa. Antoivat tilinumeronsa niin nopeasti etten edes kissaa ehtinyt sanoa. Siellä nyt kahdestaan nysväävät rahojensa kanssa.
No tämä on kyllä törkeää toimintaa, jos tästä et ollut etukäteen tietoinen? Siis luulit kaiken tulevan lahjana eikä ollut sovittu, että maksat näitä myöhemmin takaisin? Miten vanhempasi tätä sinulle oikein perustelivat, että jälkikäteen vaaditaan maksua? Ettekö olleet edes lukion kirjoista koskaan puhuneet, että kuka ne maksaa? Kuulostaa uskomattomalta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri noin kaikkien vanhempien pitäisikin toimia ja omaisuuden pitäisi kuoleman jälkeen palautua valtiolle. Jokaisen pitäisi luoda oma tulevaisuutensa ja elämänsä.
Mitähän suuret ikäpolvet tuumaisivat, jos heiltä otettaisiin nyt perintötilat ja mökit pois valtiolle. Lähtisivät Arabiat ja hopeat kaapeista.
Sulla löytyy varmaan joku lähde tai tilasto suurten ikäluokkien jättiperinnöistä?
Mun käsityksen mukaan suuret ikäluokat ovat ensimmäinen sukupolvi, joka jättää seuraavalle sukupolvelle jotain omaisuutta.
Suurten ikäluokkien vanhempien omaisuus on ollut historiasta ja elintasosta johtuen kovin vaatimatonta, koska suurin osa asui maaseudulla 60-79-luvulle asti ja ne mökit ja torpat ovat täysin arvottomia nykyään ja lahonneita eikä maapohjalla ole arvoa, myyvät jopa 20 senttiä neliö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri noin kaikkien vanhempien pitäisikin toimia ja omaisuuden pitäisi kuoleman jälkeen palautua valtiolle. Jokaisen pitäisi luoda oma tulevaisuutensa ja elämänsä.
Mitähän suuret ikäpolvet tuumaisivat, jos heiltä otettaisiin nyt perintötilat ja mökit pois valtiolle. Lähtisivät Arabiat ja hopeat kaapeista.
Sulla löytyy varmaan joku lähde tai tilasto suurten ikäluokkien jättiperinnöistä?
Mun käsityksen mukaan suuret ikäluokat ovat ensimmäinen sukupolvi, joka jättää seuraavalle sukupolvelle jotain omaisuutta.
Suurten ikäluokkien vanhempien omaisuus on ollut historiasta ja elintasosta johtuen kovin vaatimatonta, koska suurin osa asui maaseudulla 60-79-luvulle asti ja ne mökit ja torpat ovat täysin arvottomia nykyään ja lahonneita eikä maapohjalla ole arvoa, myyvät jopa 20 senttiä neliö.
Jaa että maapohjat ja mökit arvottomia. Antaisivat edes ne sitten lapsilleen. Perintönä ne ovat saaneetkin.
HEI !
Näin sinun kirjoituksesi ja en voinut olla kirjoittamatta . Ekaksi haluan toivottaa sinulle hyvää joulun odotusta kaikesta katkeruudestasi ym. huolimatta. Minusta voit ostaa kirjan Ainako anteeksi.kirj.Anna-Liisa Valtavaara. On muuten hyvä.! Sinä olet vielä nuori ja elämä edessäsi. Piheys ja ahneusja kylmyys ovat suomalaiskulttuurin pääaiheita. Olen itse tehnyt ihmisten parissa töitä vuosia ja nähnyt kuinka täällä toimitaan ja ns.perusmalli on melkein kaikissa perheissä sama. Rahalla on tietty suuri vaikutus , mutta ei aina. Mallit ovat opittu jo historian ajoilta... Jos joku on omaa napaa tuijottaja, et voi muuttaa häntä. Ainoa selviytymisopas on se että et vain missään nimessä jatka itse samaa mallia.....Toivottavasti luet kirjan niin ymmärrät paremmin mistä on kyse. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat surutta hassaavat kaiken sotien jälkeen kasvatetun varallisuuden omaan napaansa. Heidän vanhempansa rakensivat tätä maata ja ahkeroivat, ja nyt nämä virkeät seniorit pistävät perinnöt taivaan tuuliin golffaten ja viiniä lipittäen.
Mistä tuollainen mielikuva.
Ainakin vanhempani elävät hyvin säästeliäästi ja nuukasti. Kaikki vaatteet ja kengät käytetään loppuun, eikä mitään raaskita heittää pois. Äitini pyytää jopa rikki menneet villasukat takaisin, jotta voi hyödyntää uusiin villasukkiiin varret. Kuulema on ihan yleinen tapa mummoilla.No varmaan siksi, että monilla on kokemuksia. Ei se tietenkään tarkoita, että kaikilla on samoin, kuten ei sinullakaan. Minulla taasen on kokemuksia, että suuret ikäluokat tuijottavat vain omaa napaansa. Vaihtaisin mielelläni kokemukseni lapsistaan ja jälkipolvista välittäviin suuriin ikäluokkiin.
Minä ja mieheni olemme ainakin sellaisia ja monet ikäiseni tutut isovanhemmat. Olen kotoisin suuresta perheestä ja olen syntynyt 40-luvun lopussa. Oli todella köyhää, isä invalidi pientilallinen. Vanhemmat toivoivat lapsilleen parempaa ja oppikouluun pääsi, jos oli lukuhaluja. Vanhemmat auttoivat, minkä kykenivät.
Opiskelujen jälkeen sain hyvän työpaikan, arvioiduin, perustettiin perhe.
Lasten hyvinvointi on ollut aina ykkösenä, kaikille on kustannettu
autokoulu yo-lahjana. Autettu myös rahallisesti opiskelujen aikana ja nyt autetaan lasten perheitä lastenhoidon muodossa tarvittaessa.
En ymmärrä mitä varten sitä omaisuutta haalitaan, jos sitä ei käytetä oman perheen hyväksi? Kyllä me mieheni kanssa käydään välillä matkoilla ja ostetaan kivoja asioita. Mutta jos tiedän, että joku lasteni perheistä on taloudellisesti tiukalla, kyllä auttaisin. Oma perheeni on minulle rakas ja aina ykkönen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. kuulostaa mun pikkusiskolta, joka on syntynyt iltatähtenä ja on hirveän katkera siitä ettei vanhemmat ole pystyneet maksamaan hänen kalliita harrastuksiaan ja muita kuluja ja kuvittelee vanhempieni istuvan rahakirstun päällä, kun ovat työelämässä pieni palkkaisessa työssä ja säästäneet kaikessa, jotta ovat saaneet okt hankituksi ja ne pari sijoitusasunnon (yksiöitä) ovat vanhempieni .
ensiasuntoja ja vakuutena lainalle.Vaikea ottaa ap. ongelmaan kantaa, kun hän ei kerro vanhempien ammatteja ja tulotasoa tai perheen nettovarallisuutta tai perustuuko ap. olettamus vain mielikuvaan, jos hän vertaa vanhempiensa omaisuutta ja tuloja, nuoren opiskelijan elämään, jolloin suurin osa on köyhiä, kun elämä on edessä.
Kyllä ap kertoi, isä pankinjohtaja ja äiti jonkun yrityksen johtaja ja ap ainoa lapsi. Aika kitsaalla minusta kyllä tuntuu. Omat vanhempani ovat auttaneet, vaikka olivat pienipalkkaisia ja meitä lapsiakin neljä.
Tuo ei vielä kerro mitään. Jos isä on jonkun pankin sivukonttorin pankinjohtaja ja äiti pienen yrityksen tj. jossa muutama kymmenen alaista palkkataso on 4000-7000€ miinus verot eli 2800-4200€ netto.
Tietysti tilanne on toinen, jos äiti työskentelee suuren pörssiyhtiön johtajana ja isä pankin pääjohtajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kuljin koko lapsuuteni ja teinivuoteni liian pienissä sekä risaisissa vaatteissa, jotka oli tullut serkuilla. Ei kuulemma ollut varaa ostaa vaatteita. Noh ei siinä mitään mutta pahin on se kun muutin opiskelija kämppään asumaan niin olin iloinen kun porukat toi välillä ruokakassin tai ottivat jonkun laskun maksettavakseen. Vänhämpä silloin tiesin, sinä päivänä kun pääsin töihin niin mutsi toi mulle laskun jossa oli eriteltynä jokainen ruokassi jonka olivat tuoneet ja kaikki laskut jotka oli maksettu. Kaikki mahdollinen pikkusumma jonka olivat antaneet köyhälle opiskelijalle, liitteena oli kuitit. myös kaikki lukion aikaiset kirjaostot olivat eriteltynä. Sanoivat sentään ettei tartte heti maksaa kaikkee jos vaikka pari sataa kuussa lyhennät.
Ja mun porukat ei ole oikeasti köyhiä. Kyllä olen katkera.
Joten älä ap valita
Onko tuo totta, vaikea uskoa!
On totta, emme ole enää väleissä. Kun sain tuon laskun päätin ottaa lainan ja maksaa koko summan samantien pois vähän silläkin uhalla että katon että ovatko oikeasti tosissaan sen maksun kanssa. Antoivat tilinumeronsa niin nopeasti etten edes kissaa ehtinyt sanoa. Siellä nyt kahdestaan nysväävät rahojensa kanssa.
No tämä on kyllä törkeää toimintaa, jos tästä et ollut etukäteen tietoinen? Siis luulit kaiken tulevan lahjana eikä ollut sovittu, että maksat näitä myöhemmin takaisin? Miten vanhempasi tätä sinulle oikein perustelivat, että jälkikäteen vaaditaan maksua? Ettekö olleet edes lukion kirjoista koskaan puhuneet, että kuka ne maksaa? Kuulostaa uskomattomalta!
Ei elämässä saa kuulemma mitään ilmaiseksi. En olisi koskaan ottanut mitään vastaan jos olisin tiennyt ettei ne olekaan lahjoja vaan niitä kerätään velkakirjaan.
Lukiosta puhuttiin sen verran että voin mennä sinne ja kirjat hoituu kyllä.
Yleisesti ottaen tuo "jokainen tehkään oman omaisuutensa" on aika suurta potaskaa vanhemmilta sukupolvilta. Tässä se, mitä vanhemmat sukupolvet yleisesti ottaen ovat tehneet omaisuutensa eteen:
- Synny oikeaan aikaan maailmanhistoriassa
- Varasta kaikki tulevilta sukupolvilta
Tästä ehkä 1 % ihmisistä ovat poikkeus. Ap voi ihan syystä olla katkera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat surutta hassaavat kaiken sotien jälkeen kasvatetun varallisuuden omaan napaansa. Heidän vanhempansa rakensivat tätä maata ja ahkeroivat, ja nyt nämä virkeät seniorit pistävät perinnöt taivaan tuuliin golffaten ja viiniä lipittäen.
Perusta golf kenttä jonka ravintolassa tarjoillaa viiniä, niin saat kaikki rahat itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kuljin koko lapsuuteni ja teinivuoteni liian pienissä sekä risaisissa vaatteissa, jotka oli tullut serkuilla. Ei kuulemma ollut varaa ostaa vaatteita. Noh ei siinä mitään mutta pahin on se kun muutin opiskelija kämppään asumaan niin olin iloinen kun porukat toi välillä ruokakassin tai ottivat jonkun laskun maksettavakseen. Vänhämpä silloin tiesin, sinä päivänä kun pääsin töihin niin mutsi toi mulle laskun jossa oli eriteltynä jokainen ruokassi jonka olivat tuoneet ja kaikki laskut jotka oli maksettu. Kaikki mahdollinen pikkusumma jonka olivat antaneet köyhälle opiskelijalle, liitteena oli kuitit. myös kaikki lukion aikaiset kirjaostot olivat eriteltynä. Sanoivat sentään ettei tartte heti maksaa kaikkee jos vaikka pari sataa kuussa lyhennät.
Ja mun porukat ei ole oikeasti köyhiä. Kyllä olen katkera.
Joten älä ap valita
Onko tuo totta, vaikea uskoa!
On totta, emme ole enää väleissä. Kun sain tuon laskun päätin ottaa lainan ja maksaa koko summan samantien pois vähän silläkin uhalla että katon että ovatko oikeasti tosissaan sen maksun kanssa. Antoivat tilinumeronsa niin nopeasti etten edes kissaa ehtinyt sanoa. Siellä nyt kahdestaan nysväävät rahojensa kanssa.
No tämä on kyllä törkeää toimintaa, jos tästä et ollut etukäteen tietoinen? Siis luulit kaiken tulevan lahjana eikä ollut sovittu, että maksat näitä myöhemmin takaisin? Miten vanhempasi tätä sinulle oikein perustelivat, että jälkikäteen vaaditaan maksua? Ettekö olleet edes lukion kirjoista koskaan puhuneet, että kuka ne maksaa? Kuulostaa uskomattomalta!
Ei elämässä saa kuulemma mitään ilmaiseksi. En olisi koskaan ottanut mitään vastaan jos olisin tiennyt ettei ne olekaan lahjoja vaan niitä kerätään velkakirjaan.
Lukiosta puhuttiin sen verran että voin mennä sinne ja kirjat hoituu kyllä.
Vanhempasi ovat todella törkeitä. Toivottavasti olet kohdannut elämässäsi terveempiä ihmissuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun täytyy itse työ tehdä opiskeluissa ja työelämässä, jotta osaat sitten arvostaa sitä.
Kasvattaa luonnetta, kun ei saa kaikkea valmiina. Olisit kiitollinen vanhemmillesi. Saatat jopa oppia pärjäämään omin avuin elämässä.Miten se nyt sitten kasvattaa minua ihmisenä, että minä säästän 10k euroa pienestä palkasta vähän kerrallaan vs. lainaan sen summan isältäni ja maksan sen huomattavasti nopeammin hänelle takaisin, kuin mitä nyt saan säästettyä? Tai nyt kun olen jo puolet summasta säästänyt muutaman vuoden aikana, niin isä lainaisi ne toiset puolet ja pääsisi ostamaan asuntoa nyt ja myös maksanaa sitä 600e asuntolainaa sen sijaan että maksan sitä nyt vuokrana toisen tilille?
Opetuksia elämässä tulee ihan varmasti vaikka tässä asiassa vähän auttaisikin alkuun ja opetuksia on tottavie jo tullut ja pitänyt niistä itse selvitä.
Ehkä sun isä tuntee lapsensa ja tietää, että se laina jäisi maksamatta takaisin?
Muutenkin APn kohdallakin ihmetyttää se, miksi vanhemmilla olisi joku velvollisuus yli-auttaa? Meillä on lapset saaneet autokoulut ja valmennuskurssit - 18v ja yo-lahjoiksi meiltä ja isovanhemmiltaan - AP on nyt unohtanut kertoa mitä hän sai.
Lisäksi ap ei melko todennäköisesti oikeasti pysty hahmottamaan missä vaiheessa heillä sitä varallisuutta alkoi olla säästöön asti.Omassa perheessä kävi niin että kun appi kuoli mieheni antoi perintöosansa suoraan yli lapsilleen, rahaa n 15000€/lapsi. Vanhin meni opiskelemaan ja käytti heti osan vuokravakuuteen (Ok järkevää) ja uusiin Ikea-huonekaluihin. Hän nosti opintolainan jotta tuki+laina riittää elämiseen. 3v kului ja loppu perinnöstä oli kulunut siinä sivussa matkoihin, vaatteisiin, ravintolaan, ja mihin nuori nyt ikinä rahaa tuhlaa.
Nyt hän on hyvin kiukkuinen meille, kun me emme tue häntä ja maksa varakkaita vanhempina hänelle ylimääräistä vaan hän joutuu käymään töissä jotta saa mielestän riittävästi tuloja elämiseen ja opiskelut sen taloa saattavat viivästyä. No voi voi, elämä opettaa ja nyt on aika oppia, että eletään suu säkkiä myöten. Hyvin niukasti ja vaatimattomasti mekin olemme opiskeluaikana eläneet ja tehneet myös paljon töitä. Nyt on hänen vuoronsa.
En ole koskaan jättänyt yhtään laskua, vuokra tai lainaa maksamatta. EN KOSKAAN. Olen jopa maksanut isälleni velat kotoa poismuutosta, hän kun kirjasi ylös jokaisen sentin minkä poismuuttoni vuoksi joutui minuun tuhlaamaan ja teki niistä velkakirjan ja naureskeli, että "etpä varmaan saa tätäkään maksettua hehhehheh, meneppäs sinne sossuun tämän kanssa sitten ja näytä niille että olet velkaa ja tarvit senkin maksamiseen tukea, voi kyllä niin odotan, että kuset kaiken!". Minäkin muutin pois kotoa heti kun täytin 18.
Ja ihan totisinta totta, mulla on jopa mustaakin valkoisella tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri noin kaikkien vanhempien pitäisikin toimia ja omaisuuden pitäisi kuoleman jälkeen palautua valtiolle. Jokaisen pitäisi luoda oma tulevaisuutensa ja elämänsä.
Mitähän suuret ikäpolvet tuumaisivat, jos heiltä otettaisiin nyt perintötilat ja mökit pois valtiolle. Lähtisivät Arabiat ja hopeat kaapeista.
Sulla löytyy varmaan joku lähde tai tilasto suurten ikäluokkien jättiperinnöistä?
Mun käsityksen mukaan suuret ikäluokat ovat ensimmäinen sukupolvi, joka jättää seuraavalle sukupolvelle jotain omaisuutta.
Suurten ikäluokkien vanhempien omaisuus on ollut historiasta ja elintasosta johtuen kovin vaatimatonta, koska suurin osa asui maaseudulla 60-79-luvulle asti ja ne mökit ja torpat ovat täysin arvottomia nykyään ja lahonneita eikä maapohjalla ole arvoa, myyvät jopa 20 senttiä neliö.
Jaa että maapohjat ja mökit arvottomia. Antaisivat edes ne sitten lapsilleen. Perintönä ne ovat saaneetkin.
No meidän perintö mökki ( laho lautamökki syrjäkylällä kuivalla maalla) ei ole kelvannut kenellekään kuolinpesän osakkaalle. Talosta on pelkkiä kuluja, kiinteistövero, sähkömaksu ( vaikka ei käytetäkään) vesimaksu osuuskunnalle ( vaikka vesi on poikki) jätemaksu ( vaikka jätettä ei tulekaan). Palovakuutus.
Taloon pitäisi tehdä suuri remontti, että sitä voisi käyttää, varmaan homeongelmaa jne. Jne.
Matkaankin nykyisistä osakkaiden asuinpaikoistakin on 500-600 km. Tuossa se perintö ja jaetaan useamman osakkaan kesken :(
Kylläpä muuten helpottaa lukea tätä, että muillakin on hyvin samanlaisia kokemuksia. Velkakirjoja kotoa muutosta ja vanhempien "avusta" ja päälle vielä pilkkaa ja ilkkumista.
Siihen nähden voin kyllä olla ylpeä siitä millainen olen, kun nyt miettii miten minua on lapsena ja nuorena kohdeltu ja pilkattu niin kotona kuin koulussakin, niin ihmeen selväjärkinen sitä nyt kuitenkin on ja asiat mallillaan (vakityö ja säännölliset tulot yms.).
Mutta totta mitä joku sanoi, että sitten kun tuo isä on vanhainkodissa, niin ei varmaan tarvitse kamalasti odottaa minua vierailulle tai jos asuu vielä kotona, niin ei varmaan tarvitse odottaa minulta yhtään mitään apua. Se oppi on mennyt HÄNEN KOHDALLAAN hyvin perille. Toki jos maksusta sovitaan, niin voin häntäkin auttaa. Muita kohtaan olen kyllä erittäin avulias.
Mikä on ongelma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat surutta hassaavat kaiken sotien jälkeen kasvatetun varallisuuden omaan napaansa. Heidän vanhempansa rakensivat tätä maata ja ahkeroivat, ja nyt nämä virkeät seniorit pistävät perinnöt taivaan tuuliin golffaten ja viiniä lipittäen.
Perusta golf kenttä jonka ravintolassa tarjoillaa viiniä, niin saat kaikki rahat itsellesi.
Perustan 70-vuotiaana, jos saan perintöä, jos sitä on siis jäljellä. Alan silloin rakentamaan elämääni ja uraani. Ehkä perustan perheenkin, onhan minulla silloin varaa.
Piheys on sairaus. Siis tuollainen sairaalloinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. kuulostaa mun pikkusiskolta, joka on syntynyt iltatähtenä ja on hirveän katkera siitä ettei vanhemmat ole pystyneet maksamaan hänen kalliita harrastuksiaan ja muita kuluja ja kuvittelee vanhempieni istuvan rahakirstun päällä, kun ovat työelämässä pieni palkkaisessa työssä ja säästäneet kaikessa, jotta ovat saaneet okt hankituksi ja ne pari sijoitusasunnon (yksiöitä) ovat vanhempieni .
ensiasuntoja ja vakuutena lainalle.Vaikea ottaa ap. ongelmaan kantaa, kun hän ei kerro vanhempien ammatteja ja tulotasoa tai perheen nettovarallisuutta tai perustuuko ap. olettamus vain mielikuvaan, jos hän vertaa vanhempiensa omaisuutta ja tuloja, nuoren opiskelijan elämään, jolloin suurin osa on köyhiä, kun elämä on edessä.
Kyllä ap kertoi, isä pankinjohtaja ja äiti jonkun yrityksen johtaja ja ap ainoa lapsi. Aika kitsaalla minusta kyllä tuntuu. Omat vanhempani ovat auttaneet, vaikka olivat pienipalkkaisia ja meitä lapsiakin neljä.
Tuo ei vielä kerro mitään. Jos isä on jonkun pankin sivukonttorin pankinjohtaja ja äiti pienen yrityksen tj. jossa muutama kymmenen alaista palkkataso on 4000-7000€ miinus verot eli 2800-4200€ netto.
Tietysti tilanne on toinen, jos äiti työskentelee suuren pörssiyhtiön johtajana ja isä pankin pääjohtajana.
Haloo, ei niitä pankin sivukonttoreita ole enää missään, siihen malliin mitä 80-luvulla! Ei joka kunnassakaan ole enää pankeilla konttoreita.
Ap on 20 vuotias, joten puhutaan tästä päivästä. Ap on trolli tai vanhemmat ovat täysiä kusipäitä.
Ap. kuulostaa mun pikkusiskolta, joka on syntynyt iltatähtenä ja on hirveän katkera siitä ettei vanhemmat ole pystyneet maksamaan hänen kalliita harrastuksiaan ja muita kuluja ja kuvittelee vanhempieni istuvan rahakirstun päällä, kun ovat työelämässä pieni palkkaisessa työssä ja säästäneet kaikessa, jotta ovat saaneet okt hankituksi ja ne pari sijoitusasunnon (yksiöitä) ovat vanhempieni .
ensiasuntoja ja vakuutena lainalle.
Vaikea ottaa ap. ongelmaan kantaa, kun hän ei kerro vanhempien ammatteja ja tulotasoa tai perheen nettovarallisuutta tai perustuuko ap. olettamus vain mielikuvaan, jos hän vertaa vanhempiensa omaisuutta ja tuloja, nuoren opiskelijan elämään, jolloin suurin osa on köyhiä, kun elämä on edessä.