Lue keskustelun säännöt.
Olen katkera rikkaille vanhemmilleni, jotka ovat kohdelleet minua aina kuin köyhän perheen lasta. Nyt olen parikymppinen.
14.12.2017 |
Suoraan sanoen vituttaa kitkuttaa pienillä opintotuilla, ottaa velkaa ja yrittää löytää töitä henkensä pitimiksi samalla kun omat vanhemmat istuvat rahakirstujen päällä kuin mitkäkin Roope Ankat. En mä mitään yltäkylläisyyttä odota, mutta edes jotain helpotusta. Lapsena mulla oli oikeasti köyhemmät tavarat kuin aidosti köyhillä perheillä. Ikinä en saanut esim. aitoja merkkileluja vaan korkeintaan jotain halpiskopioita ja usein ei niitäkään. Lapsena olin jatkuvasti huolissani meidän rahatilanteesta. Teininä vasta tajusin vanhemmilla olevankin rahaa ja sitten he alkoivatkin perustella asiaa sillä, että jokaisen täytyy itse luoda omaisuutensa.
Esim. olen pitkään yrittänyt saada vanhempiani hankkimaan minulle asunnon, etten turhaan joutuisi hukkaamaan rahojani kalliisiin vuokriin. Ei, se ei tule kysymykseenkään heille. Heille se ei olisi raha eikä mikään. Lisäksi heillä on useita asuntoja, jotka ovat ostaneet ja joita vuokraavat muille. Minä en saa asua edes niissä, koska tahtovat ottaa oikeat vuokratulot vierailta ihmisiltä. Varmaan tähän vaan kaikki kommentoivat, että olen itsekäs nuori tyttö, mutta miettikää nyt tilannetta omalle kohdallenne. Eikö teistäkin tuntuisi jotenkin tosi epärakastetulta, kun omat vanhempanne eivät tahtoisi millään tapaa helpottaa elämääsi? Kaikki täytyy käydä vaikeamman kautta.
Vanhemmat eivät pyynnöistäni huolimatta ikinä kustantaneet minulle minkäänlaisia valmennuskursseja. Lukion arvosanat olisivat niiden avulla olleet varmasti paljon paremmat ja olisin päässyt yliopistoon ensiyrittämällä. Nyt jouduin yrittämään kolme kertaa. Ymmärrän, etteivät he tahdo syytää rahojaan mihinkään turhuuteen, mutta mielestäni pyytämäni asiat ovat enemmänkin kuin järkeviä. Lapsena tulin jopa kiusatuksi ainaisista ryysyvaatteistani ja surkeista leluista. Olen katkera siitä.
On sanomattakin selvää, ettei tämän vuoksi minua paljoa kiinnosta olla vanhempiini tekemisissä, koska he tahtovat minun vaan kärsivän mahdollisimman paljon eivätkä mitenkään tahdo auttaa minua. Onko muille yhtä pihejä ja ärsyttäviä vanhempia? Nytkin tässä työhakemuksia teen ja yritän samalla nyhertää opiskelujuttuja. Kaikki laskut ja muut stressaa älyttömästi. Vituttaa myös muiden ihmisten reaktiot, kun kuulevat vanhempieni ammateista. Isäni on pankinjohtaja ja äitini yhden ison yrityksen johtaja. Kaverit ja poikaystävä höhöttävät, että rikkaan perheen tyttö voikin tarjota, hehhee. Tällä rikkaan perheen tytöllä ei ole taskussa ainuttakaan ylimääräistä pennin pyörylää kuin mitä muillakaan opiskelijoilla.
Saisin helpommin töitäkin jos mulla olisi esimerkiksi ajokortti. Itselläni ei todellakaan ole varaa hankkia sitä, saati sitten autoa. Vanhemmilta on turha edes kysyä, eivät he maksa mitään.
Kommentit (399)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. kuulostaa mun pikkusiskolta, joka on syntynyt iltatähtenä ja on hirveän katkera siitä ettei vanhemmat ole pystyneet maksamaan hänen kalliita harrastuksiaan ja muita kuluja ja kuvittelee vanhempieni istuvan rahakirstun päällä, kun ovat työelämässä pieni palkkaisessa työssä ja säästäneet kaikessa, jotta ovat saaneet okt hankituksi ja ne pari sijoitusasunnon (yksiöitä) ovat vanhempieni .
ensiasuntoja ja vakuutena lainalle.Vaikea ottaa ap. ongelmaan kantaa, kun hän ei kerro vanhempien ammatteja ja tulotasoa tai perheen nettovarallisuutta tai perustuuko ap. olettamus vain mielikuvaan, jos hän vertaa vanhempiensa omaisuutta ja tuloja, nuoren opiskelijan elämään, jolloin suurin osa on köyhiä, kun elämä on edessä.
Kyllä ap kertoi, isä pankinjohtaja ja äiti jonkun yrityksen johtaja ja ap ainoa lapsi. Aika kitsaalla minusta kyllä tuntuu. Omat vanhempani ovat auttaneet, vaikka olivat pienipalkkaisia ja meitä lapsiakin neljä.
Tuo ei vielä kerro mitään. Jos isä on jonkun pankin sivukonttorin pankinjohtaja ja äiti pienen yrityksen tj. jossa muutama kymmenen alaista palkkataso on 4000-7000€ miinus verot eli 2800-4200€ netto.
Tietysti tilanne on toinen, jos äiti työskentelee suuren pörssiyhtiön johtajana ja isä pankin pääjohtajana.
Siis kumpikin ap:n vanhemmista on hyväpalkkaisessa työssä, lapsia vain ap. On useita sijoitusasuntoja! Miten kuvittelet ihan tavallisen pienituloisen esim kolmilapsisen perheen pärjäävän, jos nuo eivät pysty yhtään ainoaa lastaan avustamaan. Kyllä tuossa on vain piheydestä tai muusta vi**uilusta kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos AP on 20v, niin vanhemmat ovat suurten ikäluokkien lapsia. Omat isovanhemmat kuuluvat suuriin, täyttävät ensi kuussa 74 ja 73 vuotta. Vanhemmat ovat 50 ja 48v ja itse olen vähän päälle 20.
Näin pitkä keskustelu saatiin aikaiseksi. Kaksi asiaa - vanhempien saituus ja anoppi - siinä kaksi varmaa provonakkia! Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Näin pitkä keskustelu saatiin aikaiseksi. Kaksi asiaa - vanhempien saituus ja anoppi - siinä kaksi varmaa provonakkia! Kiitos!
OK, ap oli trolli. Hyvin vedätit. Siellä papan kustantamassa asunnossako näitä novelleja kyhäilet?
Oliko sekin, jolle vanhemmat kirjoittivat laskun saman trollin sepustus?
Mä oon aina kans ihmetellyt miksei rikkaat vanhemmat auta asiansa hyvin hoitavaa lasta joka ei käytä huumeita eikä ole juoppo.
Mulla ei ihan sama tilanne, mutta vaikka olen opiskellut tutkinnon ja olen työssä, mulla on myös kaksi pientä lasta, pitkä työmatka ja rahat tosi tiukassa. Vanhemmilla on iso talo, iso uudenaikainen mökki ja asunto ulkomailla. Matkustavat ns. koko ajan. Muutin eron tullessa omakotitalostamme ulos vuokraläävään ja rahallinen apu mitä sain oli 80-luvulta oleva likainen valkoinen pöytälamppu, jota veljeni käytti joskus kirjoituspöydän valona. Olisin toivonut, että vanhempani olisivat vaikka antaneet 100 e perusostoksiin ikeasta, että olisin saanut vaikka toimivan valaisimen ja pari mattoa tms.
Sitten pyydetään apua kuitenkin lumitöissä ja kastelemaan kukkia ym. kun ovat reissuillaan.
Otan osaa ap. Sulla on oikeus närkästyä. Mut hei perintöä odotellessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP Rikkaat vanhemmat tyhmiä, omistusasuntoon saa myös opiskellessa tukia, jolloin ne eivät mene tyttären pussista.
Valtio maksaa näissä tapauksissa kulut, terveisin kaksi asuntoa rikkaampi.
Minkä tähden sinun vanhemmilla oisi velvollisuus ostaa sinulle asunto. Jos ei sinulla ole rahaa niin silloin oletkin oikeasti köyhä. Heillä voi olla useampia lehtolapsia ennen sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin pitkä keskustelu saatiin aikaiseksi. Kaksi asiaa - vanhempien saituus ja anoppi - siinä kaksi varmaa provonakkia! Kiitos!
OK, ap oli trolli. Hyvin vedätit. Siellä papan kustantamassa asunnossako näitä novelleja kyhäilet?
Oliko sekin, jolle vanhemmat kirjoittivat laskun saman trollin sepustus?
Kyllä tämä aika monta höyhäytti ja vielä kirjoittamalla itse myös pari muuta pienoisnovellia väliin toisesta näkökulmasta.
Tämä on varmaan kilpailu, kuinka monta avmammaa saa purkautumaan yhdessä ketjussa. Toinen jatka nyt tuolla 120 vierasta naapurin glögikutsuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vois olla pakotettu eutanasia kohdallaan sun vanhemmille.
Tuo on vanhemmiltasi hyvä tai ehkä paras opetus elämään. Itse on pärjättävä ja ansaittava elanto. Rahan arvon ymmärtää vasta kun sen joutuu itse tienaamaan. Minulla on ollut samanlainen lapsuus. Nyt ymmärrän asian ja oman sinnikkyyden ja yrittämisen kautta olen päässyt hyvään työpaikkaan ja hyvälle palkalle. Perheeni oli välittävä ja kannustava eikä rakkautta mitattu rahalla. Usko pois, että muutaman vuoden päästä olet kiitollinen vanhemmillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvinaisen järkevät vanhemmat, jotka ovat pyrkineet opettamaan ahneelle ja kovakalloiselle lapselleen, ettei raha kasva puussa. Olet aikuinen ihminen, joten vastaat itse elämästäsi. Vanhemmat eivät ole velvollisia sinua elättämään. Lopeta tuo ruikutus ja ryhdistäydy. Näytä, että sinussa on munaa!
Sain perintöä ennakkoon opiskeluaikana. En osannut yhtään elää säästeliäästi, rahan arvo oli ihan hepreaa, kun ei sitä ollut itse tienannut. Ostin merkkivaatteita, kävin ulkomailla ja söin ravintolassa. Opiskelin sitä tahtia kuin huvitti. Vasta kun rahat oli hassattu ja ankea totuus valkeni, että sitä pitäisi itse tienata, aloin oppia kun oli pakko.
Nyt olen sitä mieltä että ennen 25 vuotta ei kannata mitään isompia rahoja antaa nuorelle, saavat vain ihan väärän käsityksen siitä, kuinka työlästä on tehdä töitä, että saa yhden merkkilaukun säästettyä. Ja motivoi opiskelemaan, ja hankkiutumaan ammattiin, josta jää edes jotain käteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri noin kaikkien vanhempien pitäisikin toimia ja omaisuuden pitäisi kuoleman jälkeen palautua valtiolle. Jokaisen pitäisi luoda oma tulevaisuutensa ja elämänsä.
Mitähän suuret ikäpolvet tuumaisivat, jos heiltä otettaisiin nyt perintötilat ja mökit pois valtiolle. Lähtisivät Arabiat ja hopeat kaapeista.
Sulla löytyy varmaan joku lähde tai tilasto suurten ikäluokkien jättiperinnöistä?
Mun käsityksen mukaan suuret ikäluokat ovat ensimmäinen sukupolvi, joka jättää seuraavalle sukupolvelle jotain omaisuutta.
Suurten ikäluokkien vanhempien omaisuus on ollut historiasta ja elintasosta johtuen kovin vaatimatonta, koska suurin osa asui maaseudulla 60-79-luvulle asti ja ne mökit ja torpat ovat täysin arvottomia nykyään ja lahonneita eikä maapohjalla ole arvoa, myyvät jopa 20 senttiä neliö.
Jaa että maapohjat ja mökit arvottomia. Antaisivat edes ne sitten lapsilleen. Perintönä ne ovat saaneetkin.
No meidän perintö mökki ( laho lautamökki syrjäkylällä kuivalla maalla) ei ole kelvannut kenellekään kuolinpesän osakkaalle. Talosta on pelkkiä kuluja, kiinteistövero, sähkömaksu ( vaikka ei käytetäkään) vesimaksu osuuskunnalle ( vaikka vesi on poikki) jätemaksu ( vaikka jätettä ei tulekaan). Palovakuutus.
Taloon pitäisi tehdä suuri remontti, että sitä voisi käyttää, varmaan homeongelmaa jne. Jne.
Matkaankin nykyisistä osakkaiden asuinpaikoistakin on 500-600 km. Tuossa se perintö ja jaetaan useamman osakkaan kesken :(
Mutta siis mitäs te sitä torppaa itsellänne koitatte pitää? Myytte tietenkin! Tontista hinta ja mökki alas -periaatteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri noin kaikkien vanhempien pitäisikin toimia ja omaisuuden pitäisi kuoleman jälkeen palautua valtiolle. Jokaisen pitäisi luoda oma tulevaisuutensa ja elämänsä.
Mitähän suuret ikäpolvet tuumaisivat, jos heiltä otettaisiin nyt perintötilat ja mökit pois valtiolle. Lähtisivät Arabiat ja hopeat kaapeista.
Sulla löytyy varmaan joku lähde tai tilasto suurten ikäluokkien jättiperinnöistä?
Mun käsityksen mukaan suuret ikäluokat ovat ensimmäinen sukupolvi, joka jättää seuraavalle sukupolvelle jotain omaisuutta.
Suurten ikäluokkien vanhempien omaisuus on ollut historiasta ja elintasosta johtuen kovin vaatimatonta, koska suurin osa asui maaseudulla 60-79-luvulle asti ja ne mökit ja torpat ovat täysin arvottomia nykyään ja lahonneita eikä maapohjalla ole arvoa, myyvät jopa 20 senttiä neliö.
Jaa että maapohjat ja mökit arvottomia. Antaisivat edes ne sitten lapsilleen. Perintönä ne ovat saaneetkin.
No meidän perintö mökki ( laho lautamökki syrjäkylällä kuivalla maalla) ei ole kelvannut kenellekään kuolinpesän osakkaalle. Talosta on pelkkiä kuluja, kiinteistövero, sähkömaksu ( vaikka ei käytetäkään) vesimaksu osuuskunnalle ( vaikka vesi on poikki) jätemaksu ( vaikka jätettä ei tulekaan). Palovakuutus.
Taloon pitäisi tehdä suuri remontti, että sitä voisi käyttää, varmaan homeongelmaa jne. Jne.
Matkaankin nykyisistä osakkaiden asuinpaikoistakin on 500-600 km. Tuossa se perintö ja jaetaan useamman osakkaan kesken :(Mutta siis mitäs te sitä torppaa itsellänne koitatte pitää? Myytte tietenkin! Tontista hinta ja mökki alas -periaatteella.
Huoh, mutta kun yllättävän moni tontti ja perintömökki on sellaisia ettei niitä kerta kaikkiaan saa myytyä. Välittäjä ei edes suostu ottamaan myyntiin (ja kukaan perikunnan jäsenistä ei pysty sieltä 500km päästä sinkaisemaan näytölle(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. kuulostaa mun pikkusiskolta, joka on syntynyt iltatähtenä ja on hirveän katkera siitä ettei vanhemmat ole pystyneet maksamaan hänen kalliita harrastuksiaan ja muita kuluja ja kuvittelee vanhempieni istuvan rahakirstun päällä, kun ovat työelämässä pieni palkkaisessa työssä ja säästäneet kaikessa, jotta ovat saaneet okt hankituksi ja ne pari sijoitusasunnon (yksiöitä) ovat vanhempieni .
ensiasuntoja ja vakuutena lainalle.Vaikea ottaa ap. ongelmaan kantaa, kun hän ei kerro vanhempien ammatteja ja tulotasoa tai perheen nettovarallisuutta tai perustuuko ap. olettamus vain mielikuvaan, jos hän vertaa vanhempiensa omaisuutta ja tuloja, nuoren opiskelijan elämään, jolloin suurin osa on köyhiä, kun elämä on edessä.
Kyllä ap kertoi, isä pankinjohtaja ja äiti jonkun yrityksen johtaja ja ap ainoa lapsi. Aika kitsaalla minusta kyllä tuntuu. Omat vanhempani ovat auttaneet, vaikka olivat pienipalkkaisia ja meitä lapsiakin neljä.
Tuo ei vielä kerro mitään. Jos isä on jonkun pankin sivukonttorin pankinjohtaja ja äiti pienen yrityksen tj. jossa muutama kymmenen alaista palkkataso on 4000-7000€ miinus verot eli 2800-4200€ netto.
Tietysti tilanne on toinen, jos äiti työskentelee suuren pörssiyhtiön johtajana ja isä pankin pääjohtajana.
Haloo, ei niitä pankin sivukonttoreita ole enää missään, siihen malliin mitä 80-luvulla! Ei joka kunnassakaan ole enää pankeilla konttoreita.
Ap on 20 vuotias, joten puhutaan tästä päivästä. Ap on trolli tai vanhemmat ovat täysiä kusipäitä.
Minä ainakin asun pikkupaikkakunnalla, jossa on tuollaiset pikkupankit ja pikkuyritykset. On niillä johtajilla omakotitalo ja bemari, kesämökki ja thaimaanloma, mutta siihen se sitten jää. Talot ja mökit ei ole mitään linnoja, ihan tavallisia keskiluokan taloja sieltä skaalan isommasta päästä.
Sijoitusyksiöitä nyt on duunareillakin. Niiden vuokra tarvitaan maksamaan se laina ja remontit. Ne asunnot on sijoituksia vanhuuden turvaksi.
Kuinka kukaan kehtaa vaatia asuntoa ilmaiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen köyhästä perheestä, mutta ystäväni sen sijaan on juuri tuollainen köyhä lapsi rikkaassa perheessä. Vanhempien kuukausitulot on n. seitsemän tonnia per naama, mutta tytär kituuttaa opintotuilla. Muistan, että lapsena hänen ainoat rahalähteensä olivat "synttäriraha mummilta" ja vaatteensa ja lelunsa tulivat lähes kaikki serkulta.
Rahallista apua hän toki vanhemmilta saa -VAIN, jos maksaa velkansa pikimmiten takaisin, korkojen kera. Esim auton lainaamisesta maksetaan bensaraha tuplana, oli matka 2km, tai 20km. Tätäkin velkomisrumbaa on harrastettu siitä asti, kun kaverini oli pikkukoululainen.
Tämä kaverini on edelleen sitä mieltä, että hänen vanhempansa ovat erittäin pienituloisia. Ja niin minäkin pitkään luulin, sillä eivät nämä vanhemmatkaan rahalla mässäile: molemmat pukeutuvat ikivanhoihin rääsyihin, asuntonsa on pieni tunkkainen kaksio työläiskorttelissa ja aina yritetään päästä tilanteesta, kuin tilanteesta mahdollisimman ilmaiseksi ja rahanmeno on hirveä katastrofi
Siis onks nää kaverin vanhemmat jossain verolistoilla olleet vai mistä SINÄ heidän tarkat tulonsa ja menonsa sitten tiedät?
Vierailija kirjoitti:
Kun menimme lukiossa luokkaretkelle, sain vanhemmilta 20 €.
Mikäs tässä on vikana? Vai olitteko pidempään jossain ulkomailla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri noin kaikkien vanhempien pitäisikin toimia ja omaisuuden pitäisi kuoleman jälkeen palautua valtiolle. Jokaisen pitäisi luoda oma tulevaisuutensa ja elämänsä.
Mitähän suuret ikäpolvet tuumaisivat, jos heiltä otettaisiin nyt perintötilat ja mökit pois valtiolle. Lähtisivät Arabiat ja hopeat kaapeista.
Sulla löytyy varmaan joku lähde tai tilasto suurten ikäluokkien jättiperinnöistä?
Mun käsityksen mukaan suuret ikäluokat ovat ensimmäinen sukupolvi, joka jättää seuraavalle sukupolvelle jotain omaisuutta.
Suurten ikäluokkien vanhempien omaisuus on ollut historiasta ja elintasosta johtuen kovin vaatimatonta, koska suurin osa asui maaseudulla 60-79-luvulle asti ja ne mökit ja torpat ovat täysin arvottomia nykyään ja lahonneita eikä maapohjalla ole arvoa, myyvät jopa 20 senttiä neliö.
Jaa että maapohjat ja mökit arvottomia. Antaisivat edes ne sitten lapsilleen. Perintönä ne ovat saaneetkin.
No meidän perintö mökki ( laho lautamökki syrjäkylällä kuivalla maalla) ei ole kelvannut kenellekään kuolinpesän osakkaalle. Talosta on pelkkiä kuluja, kiinteistövero, sähkömaksu ( vaikka ei käytetäkään) vesimaksu osuuskunnalle ( vaikka vesi on poikki) jätemaksu ( vaikka jätettä ei tulekaan). Palovakuutus.
Taloon pitäisi tehdä suuri remontti, että sitä voisi käyttää, varmaan homeongelmaa jne. Jne.
Matkaankin nykyisistä osakkaiden asuinpaikoistakin on 500-600 km. Tuossa se perintö ja jaetaan useamman osakkaan kesken :(Mutta siis mitäs te sitä torppaa itsellänne koitatte pitää? Myytte tietenkin! Tontista hinta ja mökki alas -periaatteella.
Huoh, mutta kun yllättävän moni tontti ja perintömökki on sellaisia ettei niitä kerta kaikkiaan saa myytyä. Välittäjä ei edes suostu ottamaan myyntiin (ja kukaan perikunnan jäsenistä ei pysty sieltä 500km päästä sinkaisemaan näytölle(
Tässä tarinassa henkilö antoi ymmärtää, että mökki ei kelpaa kenellekään _kuolinpesän osakkaalle_. Hän ei siis sanonut, että yritetty on kaupata muillekin, joten ehkä se kortti kannattaisi katsoa ensiksi ennen kuin huohotella täällä välittäjistä ja muista ongelmista? Toki tilanne on toinen, jos kaikki kortit on jo katsottu. Näillä annetuilla tiedoilla kuitenkin kommentoin aiemmin.
Meillä vanhemmat peri asunto-osakkeen sekä omakotitalon suurella tontilla Helsingistä. Meni ihan yöunet kun mietittiin milloin kannattaa myydä ja kuinka välittäjät yyritti riistää poloisia. Nyt sitten hykerrellään rahastojen ja sijoitusten kanssa. Ajattelin ommella niille käärinliinat, joissa on helvetin suuret taskut :)