Olen katkera rikkaille vanhemmilleni, jotka ovat kohdelleet minua aina kuin köyhän perheen lasta. Nyt olen parikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oikeasti... Olen itse juuri muuttanut syksyllä vanhempien luota pois. En todellakaan oleta heiltä mitään, vaikka ovat ihan hyvin toimeentulevia. Pari sijoitusasuntoakin heillä on, ja jonkinlainen osakesalkku. Pesukoneen ostivat ja nyt olen joululahjaksi toivonut paria mattoa. Lisäksi maksoivat puolet vuokratakuusta, sen maksan kyllä takaisin heti, kun saan paremman työn. Lapsuuden kodissa käyn viikonloppuisin syömässä, ja yleensä laittavat ruokaa mukaan ja saattavat antaa pari kymppiä. Olen enemmän kuin kiitollinen.

Vanhemmat saavat ihan itse nauttia säästöistään. Mikä oikeus minulla niihin olisi?

Aikaa, neuvoja, apua ja tukea kyllä saan. Tunnen olevani rakastettu ja arvokas heille, se on parasta mitä lapselleen voi antaa.

Et tietenkään odota mitään kun koko ajan saat jotain. Pesukone ja puolet vuokratakuusta ei ole mikään pikkujuttu (vaikka takuurahat maksatkin takaisin), viikonloppuaterioinnit, ruokaa mukaan ja pari kymppiä on paljon enemmän mitä moni saa. Vaikka vanhemmat olisivat rikkaita.

melko ajattelematon/ylimielinen kommentti.

Ei ap haikaillut ruokakasseja ja pesukonetta, vaan autoa ja asuntoa. Jos hän kirjoittaisi, ettei ole koskaan saanut vaikka viittäkymppiä talvitakkiin muutettuaan kotoa, olisin hyvinkin hänen kanssaan samoilla linjoilla. Mutta hän haluaa asunnon ja auton ja valmennuskurssin.

Kun olin lukiossa, tunsin yrittäjäperheen tyttären. Hän sai 18-vuotislahjaksi ajokortin ja auton.

Paitsi että auto oli hänen mielestä väärän värinen, ja liian pieni, ja se piti myydä ja ostaa mieluinen ennen kuin hänelle kelpasi.

On ihmisiä, joille ei riitä mikään. Olin minäkin aika pöyristynyt, joku saa auton eikä se edes kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oikeasti... Olen itse juuri muuttanut syksyllä vanhempien luota pois. En todellakaan oleta heiltä mitään, vaikka ovat ihan hyvin toimeentulevia. Pari sijoitusasuntoakin heillä on, ja jonkinlainen osakesalkku. Pesukoneen ostivat ja nyt olen joululahjaksi toivonut paria mattoa. Lisäksi maksoivat puolet vuokratakuusta, sen maksan kyllä takaisin heti, kun saan paremman työn. Lapsuuden kodissa käyn viikonloppuisin syömässä, ja yleensä laittavat ruokaa mukaan ja saattavat antaa pari kymppiä. Olen enemmän kuin kiitollinen.

Vanhemmat saavat ihan itse nauttia säästöistään. Mikä oikeus minulla niihin olisi?

Aikaa, neuvoja, apua ja tukea kyllä saan. Tunnen olevani rakastettu ja arvokas heille, se on parasta mitä lapselleen voi antaa.

Et tietenkään odota mitään kun koko ajan saat jotain. Pesukone ja puolet vuokratakuusta ei ole mikään pikkujuttu (vaikka takuurahat maksatkin takaisin), viikonloppuaterioinnit, ruokaa mukaan ja pari kymppiä on paljon enemmän mitä moni saa. Vaikka vanhemmat olisivat rikkaita.

melko ajattelematon/ylimielinen kommentti.

Ei ap haikaillut ruokakasseja ja pesukonetta, vaan autoa ja asuntoa. Jos hän kirjoittaisi, ettei ole koskaan saanut vaikka viittäkymppiä talvitakkiin muutettuaan kotoa, olisin hyvinkin hänen kanssaan samoilla linjoilla. Mutta hän haluaa asunnon ja auton ja valmennuskurssin.

Mutta tuo kommentoija "ei odota vanhemmiltaan mitään". Ja saa kyllä paljon. Odottaisiko jos ei saisi kaikkea tuota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoraan sanoen vituttaa kitkuttaa pienillä opintotuilla, ottaa velkaa ja yrittää löytää töitä henkensä pitimiksi samalla kun omat vanhemmat istuvat rahakirstujen päällä kuin mitkäkin Roope Ankat. En mä mitään yltäkylläisyyttä odota, mutta edes jotain helpotusta. Lapsena mulla oli oikeasti köyhemmät tavarat kuin aidosti köyhillä perheillä. Ikinä en saanut esim. aitoja merkkileluja vaan korkeintaan jotain halpiskopioita ja usein ei niitäkään. Lapsena olin jatkuvasti huolissani meidän rahatilanteesta. Teininä vasta tajusin vanhemmilla olevankin rahaa ja sitten he alkoivatkin perustella asiaa sillä, että jokaisen täytyy itse luoda omaisuutensa.

Esim. olen pitkään yrittänyt saada vanhempiani hankkimaan minulle asunnon, etten turhaan joutuisi hukkaamaan rahojani kalliisiin vuokriin. Ei, se ei tule kysymykseenkään heille. Heille se ei olisi raha eikä mikään. Lisäksi heillä on useita asuntoja, jotka ovat ostaneet ja joita vuokraavat muille. Minä en saa asua edes niissä, koska tahtovat ottaa oikeat vuokratulot vierailta ihmisiltä. Varmaan tähän vaan kaikki kommentoivat, että olen itsekäs nuori tyttö, mutta miettikää nyt tilannetta omalle kohdallenne. Eikö teistäkin tuntuisi jotenkin tosi epärakastetulta, kun omat vanhempanne eivät tahtoisi millään tapaa helpottaa elämääsi? Kaikki täytyy käydä vaikeamman kautta.

Vanhemmat eivät pyynnöistäni huolimatta ikinä kustantaneet minulle minkäänlaisia valmennuskursseja. Lukion arvosanat olisivat niiden avulla olleet varmasti paljon paremmat ja olisin päässyt yliopistoon ensiyrittämällä. Nyt jouduin yrittämään kolme kertaa. Ymmärrän, etteivät he tahdo syytää rahojaan mihinkään turhuuteen, mutta mielestäni pyytämäni asiat ovat enemmänkin kuin järkeviä. Lapsena tulin jopa kiusatuksi ainaisista ryysyvaatteistani ja surkeista leluista. Olen katkera siitä.

On sanomattakin selvää, ettei tämän vuoksi minua paljoa kiinnosta olla vanhempiini tekemisissä, koska he tahtovat minun vaan kärsivän mahdollisimman paljon eivätkä mitenkään tahdo auttaa minua. Onko muille yhtä pihejä ja ärsyttäviä vanhempia? Nytkin tässä työhakemuksia teen ja yritän samalla nyhertää opiskelujuttuja. Kaikki laskut ja muut stressaa älyttömästi. Vituttaa myös muiden ihmisten reaktiot, kun kuulevat vanhempieni ammateista. Isäni on pankinjohtaja ja äitini yhden ison yrityksen johtaja. Kaverit ja poikaystävä höhöttävät, että rikkaan perheen tyttö voikin tarjota, hehhee. Tällä rikkaan perheen tytöllä ei ole taskussa ainuttakaan ylimääräistä pennin pyörylää kuin mitä muillakaan opiskelijoilla.

Saisin helpommin töitäkin jos mulla olisi esimerkiksi ajokortti. Itselläni ei todellakaan ole varaa hankkia sitä, saati sitten autoa. Vanhemmilta on turha edes kysyä, eivät he maksa mitään.

Kertomustasi lukiessani minulle syntyi mielikuva, että vanhempasi ovat yrittäneet kasvattaa sinut toisenlaiseksi, kuin mitä sinusta on tullut. Kuulostat katkeralta ja melko itsekkäältä prinsessalta, jonka mielestä elämän pitäisi olla sinulle helpompaa kuin muille. Sinua harmittaa kitkuttaa pienillä opiskelijatuloilla ja ottaa lainaa, mutta niin joutuvat tekemään lukemattomat muutkin. Eivätkä he osaansa valita, vaan ymmärtävät sen kuuluvan tiettyyn elämänvaiheeseen. Olet kehdannut pyytää ja vaatia vanhemmiltasi aika paljon kaikenlaista, etkä halua ottaa itse vastuuta mistään. Ei ole vanhempiesi vika, ettet ole päässyt yliopistoon ensi yrittämällä. Ei kaikilla muillakaan ole rahaa valmennuskursseihin, vaan he opiskelevat niin kovasti, että pääsevät opiskelemaan. Monet kustantavat myös ajokortin ja auton ihan itse. Voisit ottaa jo vastuun omasta elämästäsi ja lakata rypemästä katkeruudessa, siitä ei sinulle ole kuin haittaa. Olet nyt kuitenkin saanut opiskelupaikan, joten siltä osin olet jo päässyt elämässäsi eteenpäin. Yritä hankkia töitä, suunnittele rahankäyttösi fiksusti, niin pystyt kyllä hankkimaan ajan kanssa ajokortin ja autonkin itsellesi. Lakkaa vaatimasta vanhemmiltasi mitään ja näytä heille, että pärjäät elämässä ihan omin avuinkin, pystyt siihen kyllä.

Miksi sitä pitäisi heille näyttää? Luuletko, että aloittajalle se on tärkeää, tai edes mukavaa tai miellyttävää? Nuole sä kieli ruskeana ihmisiä, joille et ole arvokas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kuljin koko lapsuuteni ja teinivuoteni liian pienissä sekä risaisissa vaatteissa, jotka oli tullut serkuilla. Ei kuulemma ollut varaa ostaa vaatteita. Noh ei siinä mitään mutta pahin on se kun muutin opiskelija kämppään asumaan niin olin iloinen kun porukat toi välillä ruokakassin tai ottivat jonkun laskun maksettavakseen. Vänhämpä silloin tiesin, sinä päivänä kun pääsin töihin niin mutsi toi mulle laskun jossa oli eriteltynä jokainen ruokassi jonka olivat tuoneet ja kaikki laskut jotka oli maksettu. Kaikki mahdollinen pikkusumma jonka olivat antaneet köyhälle opiskelijalle, liitteena oli kuitit. myös kaikki lukion aikaiset kirjaostot olivat eriteltynä. Sanoivat sentään ettei tartte heti maksaa kaikkee jos vaikka pari sataa kuussa lyhennät. 

Ja mun porukat ei ole oikeasti köyhiä. Kyllä olen katkera.

Joten älä ap valita

Onko tuo totta, vaikea uskoa!

On totta, emme ole enää väleissä. Kun sain tuon laskun päätin ottaa lainan ja maksaa koko summan samantien pois vähän silläkin uhalla että katon että ovatko oikeasti tosissaan sen maksun kanssa. Antoivat tilinumeronsa niin nopeasti etten edes kissaa ehtinyt sanoa. Siellä nyt kahdestaan nysväävät rahojensa kanssa. 

No tämä on kyllä törkeää toimintaa, jos tästä et ollut etukäteen tietoinen? Siis luulit kaiken tulevan lahjana eikä ollut sovittu, että maksat näitä myöhemmin takaisin? Miten vanhempasi tätä sinulle oikein perustelivat, että jälkikäteen vaaditaan maksua? Ettekö olleet edes lukion kirjoista koskaan puhuneet, että kuka ne maksaa? Kuulostaa uskomattomalta!

Ei elämässä saa kuulemma mitään ilmaiseksi. En olisi koskaan ottanut mitään vastaan jos olisin tiennyt ettei ne olekaan lahjoja vaan niitä kerätään velkakirjaan.

Lukiosta puhuttiin sen verran että voin mennä sinne ja kirjat hoituu kyllä.

Jos et allekirjoittanut mitään velkakirjaa, niin et sä heille mitään velkaa ollut.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Hienoa, että vanhemmat opettavat lapset tajuamaan ettei kukaan synny rikkaaksi ja rahan eteen pitää tehdä töitä. Itse kuitenkin auttaisin lapsiani rahallisesti mielusti opiskeluissa mistä on tulevaisuudessa enemmän hyötyä.

Kyllä moni voi syntyä rikkaaksi. Naurettava ajatuskin kieltää se. Ja se onkin se paras asema syntyä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vanhemmiltasi hyvä tai ehkä paras opetus elämään. Itse on pärjättävä ja ansaittava elanto. Rahan arvon ymmärtää vasta kun sen joutuu itse tienaamaan. Minulla on ollut samanlainen lapsuus. Nyt ymmärrän asian ja oman sinnikkyyden ja yrittämisen kautta olen päässyt hyvään työpaikkaan ja hyvälle palkalle. Perheeni oli välittävä ja kannustava eikä rakkautta mitattu rahalla. Usko pois, että muutaman vuoden päästä olet kiitollinen vanhemmillesi.

Eikö rahan arvoa voi opettaa muulla kuin todella köyhällä lapsuudella ja nuoruudella? Varsinkin jos nuori panostaa opintoihinsa niin on outoa että esim. Yliopistoon pyrkimistä ei haluta tukea vaan nuoren on pakko käydä töissä samalla kun muut saa valmistautua rauhassa?

Minä olin melko köyhän yksinhuoltajan ainoa lapsi, mutta kyllä minä silti sentään sen asunnon sain ja tietysti ajokortin ja uuden auton. ihan naurettava ajatus, että parikymppinen opiskelija johtuisi käymään töissä koska joutuu asumaan vuokralla.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Yksiön vuokra on noin 600e pk-seudulla. Siihen saa noin 400e asumistukea. Eli maksettavaksi jää 200e.

Jos ap asuisi vanhempansa asunnossa, kohtuullista olisi kai maksaa edes yhtiövastike? Eikö? No, vastike on asunnon koosta riippuen jotain noin 150e.

Eli ap voittaisi ehkä 50e tällä systeemillä. Sen sijaan hänen vanhempansa häviäisivät asunnosta saatavat tulot. Eihän se ole mistään kohtaa edes järkevää. Mieluummin sitten sponssaavat sen 50e ihan rahana, jos auttaa haluavat.

Saako muka 400e tukea???? Ja moniko yksiö Helsingissä irtoaa muka 600e:lla? Paskapuhetta jauhat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oikeasti... Olen itse juuri muuttanut syksyllä vanhempien luota pois. En todellakaan oleta heiltä mitään, vaikka ovat ihan hyvin toimeentulevia. Pari sijoitusasuntoakin heillä on, ja jonkinlainen osakesalkku. Pesukoneen ostivat ja nyt olen joululahjaksi toivonut paria mattoa. Lisäksi maksoivat puolet vuokratakuusta, sen maksan kyllä takaisin heti, kun saan paremman työn. Lapsuuden kodissa käyn viikonloppuisin syömässä, ja yleensä laittavat ruokaa mukaan ja saattavat antaa pari kymppiä. Olen enemmän kuin kiitollinen.

Vanhemmat saavat ihan itse nauttia säästöistään. Mikä oikeus minulla niihin olisi?

Aikaa, neuvoja, apua ja tukea kyllä saan. Tunnen olevani rakastettu ja arvokas heille, se on parasta mitä lapselleen voi antaa.

Juuri näin. Kyllä jokaisella aikuisella pitäisi olla päätösvalta omiin asioihin ja näinhän ei silloin ole, jos on taloudellisesti riippuvainen vanhemmista tai tarvitsee säännöllisesti muuta apua.

Itse elän mieluimmin niukempaa elämää, mutta haluan pitää päätösvallan asioihini ja elää itsenäistä elämää ja saan siitä mielihyvää, kun pärjään omilla siivilläni.

En ikinä voisi kuvitella asuvani vanhempieni omistamassa asunnossa tai että he maksaisivat autokoulun, sillä päätösvalta ja itsenäistyminen menee ainakin minulla rahan edelle.

Törkeää, ettei sulle makseta autokoulua, sehän aloitetaan vielä alaikäisenäkin. Kyllä nykyelintasolla kaikilla normaaleilla työssäkäyvillä vanhemmilla pitäisi olla varaa kustantaa lastensa autokoulut ja tehdä myös niin, samoin kuin ostavat heille talvitakitkin. Tai auttavat vaikeuksien kanssa vielä lasten kotoa muutettuakin. Kaikki sen vähemmän on laiminlyöntiä. Jos varaa on.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oikeasti... Olen itse juuri muuttanut syksyllä vanhempien luota pois. En todellakaan oleta heiltä mitään, vaikka ovat ihan hyvin toimeentulevia. Pari sijoitusasuntoakin heillä on, ja jonkinlainen osakesalkku. Pesukoneen ostivat ja nyt olen joululahjaksi toivonut paria mattoa. Lisäksi maksoivat puolet vuokratakuusta, sen maksan kyllä takaisin heti, kun saan paremman työn. Lapsuuden kodissa käyn viikonloppuisin syömässä, ja yleensä laittavat ruokaa mukaan ja saattavat antaa pari kymppiä. Olen enemmän kuin kiitollinen.

Vanhemmat saavat ihan itse nauttia säästöistään. Mikä oikeus minulla niihin olisi?

Aikaa, neuvoja, apua ja tukea kyllä saan. Tunnen olevani rakastettu ja arvokas heille, se on parasta mitä lapselleen voi antaa.

Et tietenkään odota mitään kun koko ajan saat jotain. Pesukone ja puolet vuokratakuusta ei ole mikään pikkujuttu (vaikka takuurahat maksatkin takaisin), viikonloppuaterioinnit, ruokaa mukaan ja pari kymppiä on paljon enemmän mitä moni saa. Vaikka vanhemmat olisivat rikkaita.

melko ajattelematon/ylimielinen kommentti.

Ei ap haikaillut ruokakasseja ja pesukonetta, vaan autoa ja asuntoa. Jos hän kirjoittaisi, ettei ole koskaan saanut vaikka viittäkymppiä talvitakkiin muutettuaan kotoa, olisin hyvinkin hänen kanssaan samoilla linjoilla. Mutta hän haluaa asunnon ja auton ja valmennuskurssin.

Mutta tuo kommentoija "ei odota vanhemmiltaan mitään". Ja saa kyllä paljon. Odottaisiko jos ei saisi kaikkea tuota?

En odottaisi. Olen kiitollinen avusta, mutta en oleta. Se on erittäin normaalia, että käydään vanhemmilla syömässä, ja moni antaa silloin ruokaa mukaan. En tiedä ketään, kellä ei olisi näin, jos lähellä asutaan. Sen muutaman kympin saan toisinaan, en pyydä enkä oleta.

Sekin on aika normaalia, että lapsen ensikotiin hankitaan jotain kodinkonetta, huonekalua tai astioita.

Tällaisia asioita tekevät normaalit vanhemmat, jos on varaa. Asunnon tai auton hankkiminen? No, tiedän yhden, jolle ostettiin muutaman tonnin auto.

Mutta edelleen, ei ap tällaista normaalia vanhempien huomiota haikaile. Tekemisissä ilmeisesti ovat, kun kerran asioita jatkuvasti pyytää. Kenties saa jopa sen sunnuntailounaan, ei vaan pidä sitä minään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Yksiön vuokra on noin 600e pk-seudulla. Siihen saa noin 400e asumistukea. Eli maksettavaksi jää 200e.

Jos ap asuisi vanhempansa asunnossa, kohtuullista olisi kai maksaa edes yhtiövastike? Eikö? No, vastike on asunnon koosta riippuen jotain noin 150e.

Eli ap voittaisi ehkä 50e tällä systeemillä. Sen sijaan hänen vanhempansa häviäisivät asunnosta saatavat tulot. Eihän se ole mistään kohtaa edes järkevää. Mieluummin sitten sponssaavat sen 50e ihan rahana, jos auttaa haluavat.

Saako muka 400e tukea???? Ja moniko yksiö Helsingissä irtoaa muka 600e:lla? Paskapuhetta jauhat.

Saa noin 400.

Ja puhuin pk-seudusta. Oma yksiöni maksaa 580e, Vantaalla hyvien yhteyksien varrella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oikeasti... Olen itse juuri muuttanut syksyllä vanhempien luota pois. En todellakaan oleta heiltä mitään, vaikka ovat ihan hyvin toimeentulevia. Pari sijoitusasuntoakin heillä on, ja jonkinlainen osakesalkku. Pesukoneen ostivat ja nyt olen joululahjaksi toivonut paria mattoa. Lisäksi maksoivat puolet vuokratakuusta, sen maksan kyllä takaisin heti, kun saan paremman työn. Lapsuuden kodissa käyn viikonloppuisin syömässä, ja yleensä laittavat ruokaa mukaan ja saattavat antaa pari kymppiä. Olen enemmän kuin kiitollinen.

Vanhemmat saavat ihan itse nauttia säästöistään. Mikä oikeus minulla niihin olisi?

Aikaa, neuvoja, apua ja tukea kyllä saan. Tunnen olevani rakastettu ja arvokas heille, se on parasta mitä lapselleen voi antaa.

Juuri näin. Kyllä jokaisella aikuisella pitäisi olla päätösvalta omiin asioihin ja näinhän ei silloin ole, jos on taloudellisesti riippuvainen vanhemmista tai tarvitsee säännöllisesti muuta apua.

Itse elän mieluimmin niukempaa elämää, mutta haluan pitää päätösvallan asioihini ja elää itsenäistä elämää ja saan siitä mielihyvää, kun pärjään omilla siivilläni.

En ikinä voisi kuvitella asuvani vanhempieni omistamassa asunnossa tai että he maksaisivat autokoulun, sillä päätösvalta ja itsenäistyminen menee ainakin minulla rahan edelle.

Törkeää, ettei sulle makseta autokoulua, sehän aloitetaan vielä alaikäisenäkin. Kyllä nykyelintasolla kaikilla normaaleilla työssäkäyvillä vanhemmilla pitäisi olla varaa kustantaa lastensa autokoulut ja tehdä myös niin, samoin kuin ostavat heille talvitakitkin. Tai auttavat vaikeuksien kanssa vielä lasten kotoa muutettuakin. Kaikki sen vähemmän on laiminlyöntiä. Jos varaa on.

t.kristallikissa

Joo kyllä se on melkein lasun paikka, jos ei edes parin tonnin autokoulua viitsitä maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oikeasti... Olen itse juuri muuttanut syksyllä vanhempien luota pois. En todellakaan oleta heiltä mitään, vaikka ovat ihan hyvin toimeentulevia. Pari sijoitusasuntoakin heillä on, ja jonkinlainen osakesalkku. Pesukoneen ostivat ja nyt olen joululahjaksi toivonut paria mattoa. Lisäksi maksoivat puolet vuokratakuusta, sen maksan kyllä takaisin heti, kun saan paremman työn. Lapsuuden kodissa käyn viikonloppuisin syömässä, ja yleensä laittavat ruokaa mukaan ja saattavat antaa pari kymppiä. Olen enemmän kuin kiitollinen.

Vanhemmat saavat ihan itse nauttia säästöistään. Mikä oikeus minulla niihin olisi?

Aikaa, neuvoja, apua ja tukea kyllä saan. Tunnen olevani rakastettu ja arvokas heille, se on parasta mitä lapselleen voi antaa.

Juuri näin. Kyllä jokaisella aikuisella pitäisi olla päätösvalta omiin asioihin ja näinhän ei silloin ole, jos on taloudellisesti riippuvainen vanhemmista tai tarvitsee säännöllisesti muuta apua.

Itse elän mieluimmin niukempaa elämää, mutta haluan pitää päätösvallan asioihini ja elää itsenäistä elämää ja saan siitä mielihyvää, kun pärjään omilla siivilläni.

En ikinä voisi kuvitella asuvani vanhempieni omistamassa asunnossa tai että he maksaisivat autokoulun, sillä päätösvalta ja itsenäistyminen menee ainakin minulla rahan edelle.

Törkeää, ettei sulle makseta autokoulua, sehän aloitetaan vielä alaikäisenäkin. Kyllä nykyelintasolla kaikilla normaaleilla työssäkäyvillä vanhemmilla pitäisi olla varaa kustantaa lastensa autokoulut ja tehdä myös niin, samoin kuin ostavat heille talvitakitkin. Tai auttavat vaikeuksien kanssa vielä lasten kotoa muutettuakin. Kaikki sen vähemmän on laiminlyöntiä. Jos varaa on.

t.kristallikissa

Joo kyllä se on melkein lasun paikka, jos ei edes parin tonnin autokoulua viitsitä maksaa.

Tai monen tonnin kielikurssia.

Varsinkin jos perheessä on useampi lapsi, jo lukiokoulutus on vanhemmille iso panostus. Saati sitten vielä ajokortit siihen päälle, niin tuossa myöhäisteininä nuori on kyllä todella kallis elättää. Sitten muutto omilleen, kaikki muutosta aiheutuvat kulut, hankinnoissa avustaminen jne. Jos nämä on saanut, on ihan turhaa kitistä huonoista leluista tai siitä, ettei saanut asuntoa ja abikurssia (oikeasti, mikä turhake). No, ajokorttia ei olleet ap vanhemmat maksaneet, siitä ehkä hieman voi itsekseen jurmuttaa, mutta nuo muut vaatimukset? Huh.

Ehkä ap. on muuttanut kotoa aivan liian nuorena, koska itsenäistyminen ja pärjääminen on vielä hakusessa. Ehkä olisi kannattanut vielä muutama vuosi asua kotona.

Ja ehkä suhteellisuuden tajukin on hakusessa, sillä vain harvoin vanhemmat ostavat asunnon ja auton lapsille ja vielä harvemmat vanhemmat pystyvät vaikuttamaan opiskelupaikkoihin. En ymmärrä, miten se olisi vanhempien syy, jos hän on päässyt yliopistoon opiskelemaan vasta kolmannella yrityksellä. Näinhän käy monelle muillekin, jotkut pääsevät lääkikseen vasta kuudennella yrityksellä.

Jotenkin ymmärrän vielä ajokortin, mutta asunnon ja auton ostaminen lapselle menee yli ymmärryksen ja jo verotuksellisista syistä, oli vanhemmat kuinka rikkaita tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oikeasti... Olen itse juuri muuttanut syksyllä vanhempien luota pois. En todellakaan oleta heiltä mitään, vaikka ovat ihan hyvin toimeentulevia. Pari sijoitusasuntoakin heillä on, ja jonkinlainen osakesalkku. Pesukoneen ostivat ja nyt olen joululahjaksi toivonut paria mattoa. Lisäksi maksoivat puolet vuokratakuusta, sen maksan kyllä takaisin heti, kun saan paremman työn. Lapsuuden kodissa käyn viikonloppuisin syömässä, ja yleensä laittavat ruokaa mukaan ja saattavat antaa pari kymppiä. Olen enemmän kuin kiitollinen.

Vanhemmat saavat ihan itse nauttia säästöistään. Mikä oikeus minulla niihin olisi?

Aikaa, neuvoja, apua ja tukea kyllä saan. Tunnen olevani rakastettu ja arvokas heille, se on parasta mitä lapselleen voi antaa.

Juuri näin. Kyllä jokaisella aikuisella pitäisi olla päätösvalta omiin asioihin ja näinhän ei silloin ole, jos on taloudellisesti riippuvainen vanhemmista tai tarvitsee säännöllisesti muuta apua.

Itse elän mieluimmin niukempaa elämää, mutta haluan pitää päätösvallan asioihini ja elää itsenäistä elämää ja saan siitä mielihyvää, kun pärjään omilla siivilläni.

En ikinä voisi kuvitella asuvani vanhempieni omistamassa asunnossa tai että he maksaisivat autokoulun, sillä päätösvalta ja itsenäistyminen menee ainakin minulla rahan edelle.

Törkeää, ettei sulle makseta autokoulua, sehän aloitetaan vielä alaikäisenäkin. Kyllä nykyelintasolla kaikilla normaaleilla työssäkäyvillä vanhemmilla pitäisi olla varaa kustantaa lastensa autokoulut ja tehdä myös niin, samoin kuin ostavat heille talvitakitkin. Tai auttavat vaikeuksien kanssa vielä lasten kotoa muutettuakin. Kaikki sen vähemmän on laiminlyöntiä. Jos varaa on.

t.kristallikissa

Kyllä vanhempani olisi maksanut autokoulun, mutta en sitä halunnut, koska en tarvinnut autoa, kiitos hyvän julkisen liikenteen. Eikä pelkkä autokoulu tee kenestäkään hyvää kuljettajaa, vaan tarvitaan auto ja jatkuvaa ajoa.

Ja kun muutin kotoa vuokralle, olisin saanut kaikkea mahdollista kotona, mutta halusin vain oman huoneen tavarat ja muut lahjaksi saadut tavarat ja pari kattilaa. Se riitti minulle.

Ja kun aikuistuminen, halusin päättää ja tehdä valintoja ja elää mahdollisimman itsenäistä elämää ja näinhän ei olisi ollut, jos olisin ollut vanhemmista ja läheistä riippuvainen.

Nytkin kun asun mieheni kanssa, minulla on oma tili ja maksan puolet kuluista. Se on tärkeää, enkä halua olla kenestäkään riippuvainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oikeasti... Olen itse juuri muuttanut syksyllä vanhempien luota pois. En todellakaan oleta heiltä mitään, vaikka ovat ihan hyvin toimeentulevia. Pari sijoitusasuntoakin heillä on, ja jonkinlainen osakesalkku. Pesukoneen ostivat ja nyt olen joululahjaksi toivonut paria mattoa. Lisäksi maksoivat puolet vuokratakuusta, sen maksan kyllä takaisin heti, kun saan paremman työn. Lapsuuden kodissa käyn viikonloppuisin syömässä, ja yleensä laittavat ruokaa mukaan ja saattavat antaa pari kymppiä. Olen enemmän kuin kiitollinen.

Vanhemmat saavat ihan itse nauttia säästöistään. Mikä oikeus minulla niihin olisi?

Aikaa, neuvoja, apua ja tukea kyllä saan. Tunnen olevani rakastettu ja arvokas heille, se on parasta mitä lapselleen voi antaa.

Juuri näin. Kyllä jokaisella aikuisella pitäisi olla päätösvalta omiin asioihin ja näinhän ei silloin ole, jos on taloudellisesti riippuvainen vanhemmista tai tarvitsee säännöllisesti muuta apua.

Itse elän mieluimmin niukempaa elämää, mutta haluan pitää päätösvallan asioihini ja elää itsenäistä elämää ja saan siitä mielihyvää, kun pärjään omilla siivilläni.

En ikinä voisi kuvitella asuvani vanhempieni omistamassa asunnossa tai että he maksaisivat autokoulun, sillä päätösvalta ja itsenäistyminen menee ainakin minulla rahan edelle.

Törkeää, ettei sulle makseta autokoulua, sehän aloitetaan vielä alaikäisenäkin. Kyllä nykyelintasolla kaikilla normaaleilla työssäkäyvillä vanhemmilla pitäisi olla varaa kustantaa lastensa autokoulut ja tehdä myös niin, samoin kuin ostavat heille talvitakitkin. Tai auttavat vaikeuksien kanssa vielä lasten kotoa muutettuakin. Kaikki sen vähemmän on laiminlyöntiä. Jos varaa on.

t.kristallikissa

Joo kyllä se on melkein lasun paikka, jos ei edes parin tonnin autokoulua viitsitä maksaa.

No sitten voi syyttää itseään, jos lapsi ei onnistu elämässä. Tai on katkera. Aivan naurettavaa olla maksamatta jos on varaa, autolla-ajotaito on niin perus.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oikeasti... Olen itse juuri muuttanut syksyllä vanhempien luota pois. En todellakaan oleta heiltä mitään, vaikka ovat ihan hyvin toimeentulevia. Pari sijoitusasuntoakin heillä on, ja jonkinlainen osakesalkku. Pesukoneen ostivat ja nyt olen joululahjaksi toivonut paria mattoa. Lisäksi maksoivat puolet vuokratakuusta, sen maksan kyllä takaisin heti, kun saan paremman työn. Lapsuuden kodissa käyn viikonloppuisin syömässä, ja yleensä laittavat ruokaa mukaan ja saattavat antaa pari kymppiä. Olen enemmän kuin kiitollinen.

Vanhemmat saavat ihan itse nauttia säästöistään. Mikä oikeus minulla niihin olisi?

Aikaa, neuvoja, apua ja tukea kyllä saan. Tunnen olevani rakastettu ja arvokas heille, se on parasta mitä lapselleen voi antaa.

Juuri näin. Kyllä jokaisella aikuisella pitäisi olla päätösvalta omiin asioihin ja näinhän ei silloin ole, jos on taloudellisesti riippuvainen vanhemmista tai tarvitsee säännöllisesti muuta apua.

Itse elän mieluimmin niukempaa elämää, mutta haluan pitää päätösvallan asioihini ja elää itsenäistä elämää ja saan siitä mielihyvää, kun pärjään omilla siivilläni.

En ikinä voisi kuvitella asuvani vanhempieni omistamassa asunnossa tai että he maksaisivat autokoulun, sillä päätösvalta ja itsenäistyminen menee ainakin minulla rahan edelle.

Törkeää, ettei sulle makseta autokoulua, sehän aloitetaan vielä alaikäisenäkin. Kyllä nykyelintasolla kaikilla normaaleilla työssäkäyvillä vanhemmilla pitäisi olla varaa kustantaa lastensa autokoulut ja tehdä myös niin, samoin kuin ostavat heille talvitakitkin. Tai auttavat vaikeuksien kanssa vielä lasten kotoa muutettuakin. Kaikki sen vähemmän on laiminlyöntiä. Jos varaa on.

t.kristallikissa

Kyllä vanhempani olisi maksanut autokoulun, mutta en sitä halunnut, koska en tarvinnut autoa, kiitos hyvän julkisen liikenteen. Eikä pelkkä autokoulu tee kenestäkään hyvää kuljettajaa, vaan tarvitaan auto ja jatkuvaa ajoa.

Ja kun muutin kotoa vuokralle, olisin saanut kaikkea mahdollista kotona, mutta halusin vain oman huoneen tavarat ja muut lahjaksi saadut tavarat ja pari kattilaa. Se riitti minulle.

Ja kun aikuistuminen, halusin päättää ja tehdä valintoja ja elää mahdollisimman itsenäistä elämää ja näinhän ei olisi ollut, jos olisin ollut vanhemmista ja läheistä riippuvainen.

Nytkin kun asun mieheni kanssa, minulla on oma tili ja maksan puolet kuluista. Se on tärkeää, enkä halua olla kenestäkään riippuvainen.

No itse sain lainata äitini autoa, ettei ajotaito ruostunut, niin hyvissä perheissä tehdään. Toki jos ei asu vanhempien lähellä, se ei oonistu. Mutta ihan hyvän auton saa 2-3000 eurollakin. Seisottaa sitä talvet ja ajelee kesäisin. Ja ajotaito vetreytyy sitten kun oikeasti alkaa autoa tarvita, aloittaa vain varovaisesti.

t.kristallikissa

Ainoo ajatus mikä tulee ku tätä ketjua lukee on että kaikkien ei kyllä pitäis lisääntyä ollenkaan jos sitä rahaa rakastaa enemmän ku omaa lastaan...

Vierailija kirjoitti:

No on toi kohtuutonta jos varakkaat vanhemmat ei edes ajokorttia hommaa lapselleen. Pihiys on yhdenlainen sairaus sekin. Itsellä tämä näkyy esim siinä että miehen köyhät vanhemmat on raahanneet meille vuodesta toiseen ison säkin joululahjoja vaikka olemme koettaneet toppuutella, ja omilta vanhemmilta saadaan ison valituksen ja voivottelun jälkeen yksi lahja, vaikka rahaa olis kuinka paljon. En ole lahjojen perään mutta kyllä siinä jotenkin joulumieli menee itseltäkin, kun rakkaudella etsin kovalla kiertämisellä lahjan vanhemmille sillä vähällä rahalla mikä on käyttää, ja se todella vaatii jalkatyötä että toi onnistuu. Olis hirveän paljon helpompaa jos vois vaan kävellä lähimpään kauppaan ja valita jotain kivaa kun rahaa on niin että lampaat söis. Mutta tääkään ei vanhemmilta onnistu, jatkuva valitus miten rasittavaa on ostaa se yksi joululahja...

Mikä hemmetin materialisti sinä olet?