Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jonnet ei muista -ketju: JOULU edition
Jonnet ei muista sellaisia monivärisiä jouluvaloja, joissa jokaiseen valoon laitettiin päälle läpinäkyvä, piikikäs muovipallo. (Eivätkä sitäkään, kuinka pirusti sattui astua tuollaisen muoviosan päälle!)
Kommentit (794)
Joulunaikaan oli aina kaupan pihalla poniratsastusta tai poroajelua pienelläkin kylällä. Kun olin noin 4 vuotias oli harmaa aasi, jonka selkään nostettiin. Muistan, että sillä oli liukas vihertävänpunainen litteä satula enkä meinannut haalari päällä pysyä siinä. Aasi ei lopulta suostunut liikahtamaan mihinkään vaan heittäytyi täysin liikkumattomaksi ja en päässyt tekemään kierrosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joulunaikaan oli aina kaupan pihalla poniratsastusta tai poroajelua pienelläkin kylällä. Kun olin noin 4 vuotias oli harmaa aasi, jonka selkään nostettiin. Muistan, että sillä oli liukas vihertävänpunainen litteä satula enkä meinannut haalari päällä pysyä siinä. Aasi ei lopulta suostunut liikahtamaan mihinkään vaan heittäytyi täysin liikkumattomaksi ja en päässyt tekemään kierrosta.
Muistan kun kerran meidän lähikaupalla oli joulupukki, joka ajelutti moottorikelkalla! Pelkäsin hemmetisti, pukki kaahasi hirveetä vauhtia ja veti vielä pienestä hyndästä. Eikä silloin käytetty mitään kypärää. Pukilla parta liehui sivussa, muistan niin sen näyn. Olisikohan ollut ihan 70-luvun alussa, olin n. 10-11-vuotias. Miten se muistukin mieleeni nyt kun luin aasijutun.
Tiimarin viiden tai kymmenen pennin joulukortit. Niitä rumia joulukortteja ostettiin, kun halvalla sai. Muistan, että yhdessä oli niin älytön kuva, että joku ruma piirrossika lensi taivaalla.
Toinen mitä joulukorteista halveksittiin oli invalidiliiton hiukan muita pienemmät ilmaiskortit, mitä tipahti jokaiselle kirjekuorellinen ennen joulua toiveena, että niistä maksettaisiin. Jos joltain sai tuollaisen kortin oli se vähän outoa, ”ei ollut raaaskinut oikeaa ostaa”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan kans noi muovipiikkipallovalot. Joka joulu ikkunassa, yötä päivää päällä. Kun imuroi ja osui johtoon niin pallokoriste saattoi tipahtaa ja jalan allahan se oli. Muistan varsinkin sen tuskan hyvin elävästi. Mikä saakeli siinä, ettei se päällishässäkkä istunut napakasti lampun päällä, aina oli joku lattialla tai kadoksissa. Mun vanhemmat vallan repäisi ja osti toisetkin värivalot viereiseen ikkunaan. Näytti hilpeältä kun vanhat valot oli jo haalistuneet.
Mun mies haaveili niistä valoista, onneksi niitä ei löytynyt edes Kärkkäiseltä :DNo joku ostaja oli maksanut huuto.netissä 52 euroa =D
Itseppä ostin muutama viikko sitten parikin kappaletta näitä piikkivärivaloja joltain, maksoin 15 euroa posteineen. Katselin myös huutonetistä noita valoja mutta hintapyyntö oli ihan järjetön.
Ja kyllä, teippasin yhdet ikkunaan ;) jännä tosiaan, miten niitä piikkiosia tänäkin päivänä joutuu kiinnittelemään uudestaan ja uudestaan kun eksyvät just lattialle jne.
Jonnet ei onneksi muista, kun radiossa mäikää Tauno Äikää. Muistakaa kuunnella Juicen Jouluvirsi. Kaikille mukavaa joulunaikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katselin vanhoja jouluvideoita (tottakai lapsuudessa on kuvattu joulut videolle) ja siinä availin 3-vuotiaana pakettia josta löytyi värillisiä kuusenpalloa. Huusin ihastellen "voiko olla mahdollista?!" :D ne olivat niin kauniita. Ja tuossahan ne roikkuvat vieläkin 25 vuotta myöhemmin. Ihanan nostalgista <3
Saakohan nykyjonnet ylipäätään aitoja lämpimiä muistoja mistään kun ovat jatkuvasti naama kiinni puhelimessa, tabletissa, läppärissä tai pelikoneessa. Elämä jää elämättä, eivätkä edes tajua sitä kun eivät muusta välttämättä tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun pumpulia laitettiin ikkunoitten väliin lumeksi ja sitten tehtiin taikataikinasta lumiukkoja (kaulahuivineen, hattuineen) ja lahjapaketteja, sit ne laitettiin niitten "lumien" päälle sinne ikkunan väliin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16v kirjoitti:
Se kun pumpulia laitettiin ikkunoitten väliin lumeksi ja sitten tehtiin taikataikinasta lumiukkoja (kaulahuivineen, hattuineen) ja lahjapaketteja, sit ne laitettiin niitten "lumien" päälle sinne ikkunan väliin :)
niin ja sitten Lumiukko! sitä kattotaan edelleen joka joulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko jollakulla kuvaa siitä oranssisesta pahvitähdestä joka oli yleinen ikkunoissa? :) En hahmota kuvaillun perusteella että oonko nähnyt sellaista, tulee mieleen kaverila ollut ikkunatähti mutta jotenkin tuntuu että se oli ehkä erilainen kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Olisko jollakulla kuvaa siitä oranssisesta pahvitähdestä joka oli yleinen ikkunoissa? :) En hahmota kuvaillun perusteella että oonko nähnyt sellaista, tulee mieleen kaverila ollut ikkunatähti mutta jotenkin tuntuu että se oli ehkä erilainen kuitenkin.
Ne oli tämän tyylisiä. Meillä oli kokonaan oranssi.
http://aijaa.com/uvULst
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko jollakulla kuvaa siitä oranssisesta pahvitähdestä joka oli yleinen ikkunoissa? :) En hahmota kuvaillun perusteella että oonko nähnyt sellaista, tulee mieleen kaverila ollut ikkunatähti mutta jotenkin tuntuu että se oli ehkä erilainen kuitenkin.
Ne oli tämän tyylisiä. Meillä oli kokonaan oranssi.
http://aijaa.com/uvULst
Siis milloin nämä tähdet ja piikkivalot oli? En muista ikinä nähneeni ja olen syntynyt 80-luvun alussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko jollakulla kuvaa siitä oranssisesta pahvitähdestä joka oli yleinen ikkunoissa? :) En hahmota kuvaillun perusteella että oonko nähnyt sellaista, tulee mieleen kaverila ollut ikkunatähti mutta jotenkin tuntuu että se oli ehkä erilainen kuitenkin.
Ne oli tämän tyylisiä. Meillä oli kokonaan oranssi.
http://aijaa.com/uvULstSiis milloin nämä tähdet ja piikkivalot oli? En muista ikinä nähneeni ja olen syntynyt 80-luvun alussa.
Paperitähti oli kotonani 60-luvulla, kun tätini oli somistajana (sellainenkin ammattikunta oli) ja toi meille sellaisen. "Piikkivalot" taasen oli meillä 90-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Metalliset joulukuusenkynttilän pidikkeet, joissa oli jokin käpyä muistuttava kuvio. Neliskanttiset joulukuusenkarkit, jotka oli kääritty valkeaan hapsupaperiin ja niissä oli enkelikiiltokuva keskellä. Karkit olivat valkeita.
Ja kamalan pahoja. Sokeria niissä kyllä oli, mutta ei varmaan ollut tarkoitettu syötäviksi.
Noita Nokinenän joulukuunnelma, Tiernapojat ja jouluaamun kirkko mummon kanssa. Tiernapojat ja joulukirkko on edelleen ,mutta taitaa olla vain mummojen jouluun kuuluvia.
Vierailija kirjoitti:
Siis milloin nämä tähdet ja piikkivalot oli? En muista ikinä nähneeni ja olen syntynyt 80-luvun alussa.
Omassa ensimmäisessä kodissani 1980-luvulla oli piikkivalot, mutta joulutähteä ei . Joulukuusessani oli elävät kynttilät vielä 1990-luvulla, mutta sillä vuosikymmenellä ostamani ensimmäiset sähkökynttilät ovat nytkin käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Ihania muistoja. Itselle enkelikello tuo vieläkin pahan olon. Joulut olivat vanhempien juopottelua ja väkivaltaa. Olin ylä-asteikäinen, kun sain ensimmäisen kauniin joulumuiston: lähdin kotoa pakoon ja vähissä vaatteissa lumisateessa kylmä hävisi. Muiden kotien ikkunoissa oli värikkäät jouluvalot, nuo piikkipallot, ja se näky lumisateessa oli kaunis, kun ei yhtäkkiä enää palellut.
Tästä tuli mieleen yksi oma lapsuuteni joulu, kun joulupukki kävi viimeisen kerran: ei ollut edes sitä rumaa pahvinaamaria vaan joku punainen huivi naaman edessä. Sen "pukki" riisui pois kun alkoi juomaan isännän kanssa. Emme sentään enää uskoneet pukkiin, mutta tuntui siltä ettei ole oikea joulu jos ei pukki tuo lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Helmi 89v kirjoitti:
Se, kun jouluruoat tehtiin alusta asti itse, esimerkiksi kinkun ja makkaroiden valmistaminen alkoi kun sika tapettiin ja lapset saivat tai joutuivat olemaan mukana. Muistan yhä ensimmäisen muistoni selkeästi, kun renki löi sikaa täysiä päähän kirveen hamarapuolella ja laski siitä veren isoon astiaan, jossa minä sitä noin 3 vuotiaana sekoitin isolla kauhalla niin lujasti kuin jaksoin.
Meidän naapurissa tapettiin jouluksi sika ja isäni meni siinä auttamaan. Muistan olleeni joskus 4-5-vuotiaana ihan jumalattoman kiukkuinen ja suuren vääryyden kohteeksi joutunut, koska mua ei päästetty mukaan katsomaan. Ihan noin murhanhimoinen en enää ole...
Meidän isä kävi myös teurastamassa sikoja. Olin yleensä mukana. En varmaan siinä tappovaiheessa (en muista), mutta kalttaamisessa ja sisälmysten erottelussa. Ne hajut muistan.
Sitten kylän naiset alkoivat suolten pesun. Niistä tehtiin ryynimakkaroita.
Isä keitti päästä sylttyä.
Olen syntynyt 60. Enää en pystyisi olemaan teurastuksissa mukana. Mutta sylttyä syön ja verimakkaroitakin teen jouluksi hallista ostamistani suolista ja verestä.
Alue: Aihe vapaa
Hyvissä ajoin ennen joulua meillä oli lähisuvun kanssa talkoot, joissa selvitettiin edellisvuonna saatujen pakettien narut uusiokäyttöä vartoin, nätisti taitellut paperit käytiin myös läpi ja pakettikortit käytettiin uudestaan ja uudestaan. Eikä oltu laihialta eikä muutenkaan erityisen köyhiä. Muistan että oli kivaa kun kokoonnuttiin yhteen tähän hommaan ja samalla muisteltiin vanhoja!