Ymmärrättekö miksi hermostun? (Anopista asiaa)

Tavallaan ymmärrän. Vaikka anoppi tarkoittaa hyvää ja AP tietää sen, on anoppi kuitenkin vierittämässä omaa vastuutaan jossakin määrin AP:lle. Anopin kyselyt vaikuttavat myös siltä, että alunperin AP olisi pyytänyt jotain, vaikka näin ei ole. Jos on paljon stressiä, tällainenkin tilanne voi alkaa ärsyttää, vaikka kuinka ymmärtäisi hyvän tarkoituksen ja tietää, että maailma ei voi kaatua legopakettiin. 

Jos et nyt millään keksi mistä lapset tykkäis ja muovikrääsää et halua, niin mitä jos alkaisitte vaikka kerätä Brio junarataa? Sillä on lahjaongelmat ratkaistu moneksi vuodeksi ja vanhempienkin on mukava rakennella niitä ratoja, kunhan on tarpeeksi erilaisia ratoja että saa risteyksiä, kaarteita, ylä- ja alamäkiä, siltoja ja tunneleita. Ja jos tyttö ei junista piittaa, hänelle voi alkaa varustaa jotain nukkekotia. Silläkin ratkaistu monen vuoden lahjaongelmat.

Minusta muiden tulisi aina pyrkiä ymmärtämään, miksi joku hermostuu. On todella nokkavaa ja itsekeskeistä kuvitella pärjäävänsä ihmissuhteissa muiden kanssa, ellei osaa oppia siitä, mikä omassa käytöksessä hermostuttaa eli käytännössä tuntuu jollain lailla uhkaavan muita.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Mutta minähän vastasin anopille! Jos meidän lapset eivät ole tehneet listaa, jossa tarkasti kerrotaan mikä paketti pitää olla, niin miksi minä tietäisin anoppia paremmin mikä paketti hänen nenänsä edestä kannattaa valita? 

Meidän lasten lahjalistat oli siis tätä tyyliä:

ihania tusseja

ihania tarroja

ihania kumeja

ihana pyörä... jne.

Tai sitten hirveä lista jostain netin uumenista kehitettyjä muovihärpäköitä, joita meille ei todellakaan tulla ostamaan.

Ap

Mä ymmärrän sua ap! Minunkin mielestäni muilla ihmisillä tulisi olla jonkinlainen vastuu elämästään. Esim. millaisia lahjoja ostavat muille. Ei sitä pidä toisten niskaan kaikkea kaataa. Itsekin mietin tuollaiset asiat itse ärsyttämättä muita, niin ottaa kupoliin, jos muutkin mietytyttävät ne sitten minulla. Otan itse riskin, ettei tule se maailman oikein lahja, mikäli mulle ei ole tarkkoja ohjeita annettu, vaikka on jo neuvottu, mitä toivotaan. Ja varsinkin tuossa vaiheessa olisin jo oppinut, onko tarkkojen ohjeiden puute kursailun syytä (silloin kehtaa vielä tarkentaa) vai sitä, etteivät muutkaan jaksa asialla päätään vaivata, jolloin kyllä, minun pitää. Ja siis se, jos jollain on "oikeasti hankala anoppi" ei merkitse mitään, kyllä teilläkin sinun anoppisi voisi olla vähän fiksumpi, tai sä saat ärsyyntyä, sehän onnvain tunne! Siis ärsyyntyminen. Ei kovin vaarallista :)

t.kristallikissa

Kuulostaa vain sille, että anopillasi on huono itsetunto, kun ei voi seistä ostamansa lahjan takana vaan on miellyttämisenhaluinen rasittavuuteen saakka. Vaikka se ei niin vaarallista olisi, jos hän ei nyt juuri tällä kerralla onnistuisikaan täydellisesti miellyttämään lahjan saajaa. Tulisi vaikka paketti, jollainen on jo. No, so what? Vaihtamaan kauppaan, kun arki koittaa. Kun ei kerran itse osaa laittaa efforttia keksiäkseen uniikkia lahjaa muutenkaan.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Pyydä ensikerralla soittamaan pojalleen. Hän voi olla nähnyt sen vaivan, että on oppinut tuntemaan lapsensa ja tietää mistä nämä voisivat ilahtua vaikka kaikkea jo onkin.

No ehkä anoppi haluaa arvostaa lastenlastensa äitiä ja kysyy hänen mielipidettään. Jos anoppi olisi soittanut suoraan pojalleen, niin sitten miniä olisi valittanut, että lasten äitiä ja äidin mielipidettä ei arvosteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä ensikerralla soittamaan pojalleen. Hän voi olla nähnyt sen vaivan, että on oppinut tuntemaan lapsensa ja tietää mistä nämä voisivat ilahtua vaikka kaikkea jo onkin.

No ehkä anoppi haluaa arvostaa lastenlastensa äitiä ja kysyy hänen mielipidettään. Jos anoppi olisi soittanut suoraan pojalleen, niin sitten miniä olisi valittanut, että lasten äitiä ja äidin mielipidettä ei arvosteta.

Tässäkin näkyy huono itsetunto, aivan kuin ei kestäisi mitään mutinoita muilta mihinkään. Tai että kun ihmiset eivät kehtaa avoimesti puhua mielipahan aiheistaan, ettei tarttis arvailla. Vaan että voisi ilman sarvia ja hampaita ap:kin sanoa, että soita kuule miehelleni, älä soita mulle, ja anoppi ois ihan ilman loukkaantumista, että selvä, teen näin. Mutta eiiii.... vedetään hernarit nenään.

t.kristallikissa

Onneksi minulla on tervejärkinen ja mukava miniä. Tullaan toimeen hyvin ja kunnioitan hänen ja poikani kasvatustapoja. Myös silloin, kun lapset ovat täällä mummolassa.

Nykyään on niin hankalaa kun legot ei ole vain legoja vaan niissä on aina se joku tietty aihe. Miksei voi olla vaan laatikollinen legoja ja sitten niistä voisi rakentaa mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä ensikerralla soittamaan pojalleen. Hän voi olla nähnyt sen vaivan, että on oppinut tuntemaan lapsensa ja tietää mistä nämä voisivat ilahtua vaikka kaikkea jo onkin.

No ehkä anoppi haluaa arvostaa lastenlastensa äitiä ja kysyy hänen mielipidettään. Jos anoppi olisi soittanut suoraan pojalleen, niin sitten miniä olisi valittanut, että lasten äitiä ja äidin mielipidettä ei arvosteta.

Tässäkin näkyy huono itsetunto, aivan kuin ei kestäisi mitään mutinoita muilta mihinkään. Tai että kun ihmiset eivät kehtaa avoimesti puhua mielipahan aiheistaan, ettei tarttis arvailla. Vaan että voisi ilman sarvia ja hampaita ap:kin sanoa, että soita kuule miehelleni, älä soita mulle, ja anoppi ois ihan ilman loukkaantumista, että selvä, teen näin. Mutta eiiii.... vedetään hernarit nenään.

t.kristallikissa

Olisi kiva jos alapeukuttajat perustelisitte, miksi olette eri mieltä tai miksi alapeukutitte? Niin näen onko teilläkin vain huono itsetunto ja puolustatte sitä, vai ymmärrättekö jotain fiksumpaa, jota minä en ole ymmärtänyt.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minulla on tervejärkinen ja mukava miniä. Tullaan toimeen hyvin ja kunnioitan hänen ja poikani kasvatustapoja. Myös silloin, kun lapset ovat täällä mummolassa.

Kyllä ap:kin vaikuttaa ihan tervejärkiseltä ja mukavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minulla on tervejärkinen ja mukava miniä. Tullaan toimeen hyvin ja kunnioitan hänen ja poikani kasvatustapoja. Myös silloin, kun lapset ovat täällä mummolassa.

Kyllä ap:kin vaikuttaa ihan tervejärkiseltä ja mukavalta.

No jaa, itse en ole kyllä ymmärtänyt noista kyselyistä ärsyyntyä. Ihana, että on mummi, joka ostaa lahjoja ja lisäksi haluaa ostaa mieleisen lahjan. Kaikilla ei ole. Hyvää joulua ap:lle ja kaikille muillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta minähän vastasin anopille! Jos meidän lapset eivät ole tehneet listaa, jossa tarkasti kerrotaan mikä paketti pitää olla, niin miksi minä tietäisin anoppia paremmin mikä paketti hänen nenänsä edestä kannattaa valita? 

Meidän lasten lahjalistat oli siis tätä tyyliä:

ihania tusseja

ihania tarroja

ihania kumeja

ihana pyörä... jne.

Tai sitten hirveä lista jostain netin uumenista kehitettyjä muovihärpäköitä, joita meille ei todellakaan tulla ostamaan.

Ap

Mä ymmärrän sua ap! Minunkin mielestäni muilla ihmisillä tulisi olla jonkinlainen vastuu elämästään. Esim. millaisia lahjoja ostavat muille. Ei sitä pidä toisten niskaan kaikkea kaataa. Itsekin mietin tuollaiset asiat itse ärsyttämättä muita, niin ottaa kupoliin, jos muutkin mietytyttävät ne sitten minulla. Otan itse riskin, ettei tule se maailman oikein lahja, mikäli mulle ei ole tarkkoja ohjeita annettu, vaikka on jo neuvottu, mitä toivotaan. Ja varsinkin tuossa vaiheessa olisin jo oppinut, onko tarkkojen ohjeiden puute kursailun syytä (silloin kehtaa vielä tarkentaa) vai sitä, etteivät muutkaan jaksa asialla päätään vaivata, jolloin kyllä, minun pitää. Ja siis se, jos jollain on "oikeasti hankala anoppi" ei merkitse mitään, kyllä teilläkin sinun anoppisi voisi olla vähän fiksumpi, tai sä saat ärsyyntyä, sehän onnvain tunne! Siis ärsyyntyminen. Ei kovin vaarallista :)

t.kristallikissa

Voitko vähän tarkentaa millä tavalla vastuun ottaminen omasta elämästä ja lahjojen osto muille käy yhteen? Meni yli ymmärryksen.