Lue keskustelun säännöt.
Kestäisittekö te tällaista ylimustasukkaisuutta? Mieheni on ihan pimahtanut
13.12.2017 |
Mieheni on komea, mutta hänellä on ilmeisen heikko itsetunto. Minä en voi jutella edes miespuolisille työkavereilleni ilman, että hän saa hepulia. Kerran erehdyin sanomaan, että joku oli herrasmies, kun teki sitä ja tätä minulle. Sitäkään hän ei kestä, että kutsun jotakuta herrasmieheksi. TV:tä katsellessa en voi sanoa mitään postiivista kenestäkään miesnäyttelijästä, sillä mies luulee että himoitsen kyseistä miestä, vaikka pitäisin häntä vain hyvänä näyttelijänä. Ihan samalla tavoin kehun myös naisnäyttelijöitä, mutta se ei tietenkään miestäni haittaa, koska he eivät ole ns. kilpailijoita hänelle.
Joskus tuo oli vielä jotenkin söpöä, mutta nyt hän on alkanut kostaa minulle ja lähettelee inhottavia viestejä tai sanoo minlle päin naamaa jotain, millä yrittää saada minut suuttumaan. En enää jaksa. Koko ajan saan varoa sanojani. Ensin alkaa mykkäkoulu, sen jälkeen kun viha patoutuu sisälle purkautuu se haukkuina, vähättelyinä ja muiden naisten hehkuttamisena.
Ei varmaan tarvitse kertoa, että olen jo pitkään miettinyt eroa. Emme ole naimisissa emmekä edes avoliitossa saati asu yhdessä, joten eroaminen olisi teoriassa helppoa.
Hänessä on hyviäkin puolia, enhän hänen kanssaan olisi ollutkaan ilman niitä. Tämä sairaalloinen mustasukkaisuus vaan on alkanut näytellä jo hieman liian suurta pääosaa suhteessamme.
Kommentit (128)
Liika liean antaminenkin suhteessa on myös turmioksi. Jos saa lähteä minne huvittaa, ja olla niinkuin huvittaa. Itselleni ainakin kävi niin, että kun sain kulkea yksin festareilla, ja olla pois kotoa tuntikaupalla, ilman mitään tarkempia seliyksiä, niin kyllähän se mahdollisti pettämisen. Tilaisuus tekee varkaan.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aviomies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviomies kirjoitti:
Samaa mieltä olen minäkin - lopulta, mutta kyllähän siinä joku myrsky varmasti käydään läpi vai onko mielestäsi parasta lempata toinen heti ensimmäisen epämiellyttävän tunteen ilmestyessä eikä edes yrittää löytää suhteelle uudelleen tasapainoa?
Anteeksi en tarkoittanut, että lemppaisin hänet ulos. Yritin vastauksessani keskittyä siihen mustasukkaisuuteen. Tarkoitin, että jos ei kertakaikkiaan olisi enää mitään tehtävissä ja vaimoni todellakin itse haluaisi lähteä, en voisi muuta kuin toivottaa kaikkea hyvää. Yritin siis tuoda esiin, ettei oman mustasukkaisuuden vuoksi pidä, eikä saa mennä pilaamaan toisten elämää. Ratkaisu mustasukkaisuuteen löytyy siis aina vain yhden kallon sisältä ja siellä se pitää myös ratkaista ymmärtämällä ja hyväksymällä, että toista ihmistä ei voi omistaa, eikä toisen elämää voi määräillä tai hallita.
Parisuhde on kuin kourallinen hiekkaa. Mitä lujemmin sitä kourassaan puristaa, sitä enemmän hiekkaa valuu kourasta pois. Lopulta koraan ei jää enää mitään.
Niin, olenko siis mustasukkainen vai jotain muuta. Sitähän nostin esille jo ensimmäisessä kommentissani, että paljon asioita leimataan mustasukkaisuudeksi ja sillä yritetään lakaista asiat maton alle. Toki on ihan aidosti mustasukkaisia hulluja, jotka yrittävät vakoilla, kontrolloida, vaatia jne.
Meillä mies ei ole osoittanut mitään sellaista, että hän olisi menossa jonkun paremman perään ja jos haluaisi, olisi täysin vapaa lähtemään - toki surisin asiaa, mutta jokainen on vapaa tekemään omat ratkaisunsa. En ikinä tonkisi hänen puhelintaan tms. Minulle on tehty sitä erään toisen toimesta ja pidän sellaista halveksittavana. En myöskään tivaa hänen tunteistaan tai tekemisistään muita kohtaan.
Hän ei ole panostanut enää minuun, koska olen antanut kaiken "ilmaiseksi". Sitten tultiin pisteeseen, kun mitta täyttyi siitä, että hän kohtelee ihan kaikkia muita huomaavaisemmin ja paremmin kuin minua ja hän heräsi siihen itsekin. Siinäkin painotin sitä, että toivon hänen ulospäinsuuntautuneena ja pidettynä ihmisenä edelleen jatkossakin kohtelevan muita hyvin, mutta jos minä en mahdu siihen huomioitavien listalle, minä vaihdan maisemaa.
Vierailija kirjoitti:
Pieni mustasukkaisuus on normaalia ja jossain määrin toivottavaakin. Minusta on ok näyttää se myös ulospäin, kunhan ei syyllistä koskaan tai epäile jatkuvasti jotain.
Jänniä nuo juokse-kommentit.
Kyllä se teidänkin suhteenne siitä ajan kanssa rasoittuu. Sanot vain höpöhöpö ja naurat päälle, kun miehesi on mustis.
Eipä auta tilanteessa, jossa toisen minuus on vaurioitunut, eikä siis ajatuksiltaan ja käytökseltään kykene normaaliin toimintaan, ainakaan ilman terapiaa.
Kannattaa perehtyä ainakin läheisriippuvuuteen, epäluuloiseen persoonallisuushäiriöön ja harhaluuloisuushäiriöön.
Vierailija kirjoitti:
Liika liean antaminenkin suhteessa on myös turmioksi. Jos saa lähteä minne huvittaa, ja olla niinkuin huvittaa. Itselleni ainakin kävi niin, että kun sain kulkea yksin festareilla, ja olla pois kotoa tuntikaupalla, ilman mitään tarkempia seliyksiä, niin kyllähän se mahdollisti pettämisen. Tilaisuus tekee varkaan.....
Voi toki tehdä, jos on kykenemätön yksiavioiseen parisuhteeseen. Mutta silloinhan erotaan, eikä järjestetä mitään salapoliisitoiminnallista kissa ja hiiri -leikkiä.
Meillä miehen kanssa kumpikin menee vapaasti, lukuuottamatta tietty lastenhoidollisia asioita. Kun mies on kavereidensa kanssa, vietön laatuaikaa lapsen kanssa. En soita rai tekstaa, ellei ole oikeasti akuuttia asiaa. Sama toisinpäin
Molemmat ollaan yhtä mieltä, että jos haluaa p*rseillä, niin totuus tulee aina ennemmin tai myöhemmin ilmi, ja seuraukset sen mukaan. Kumpikaan ei ole kiinnostunut kyttäysleikeistä.
Liisa' kirjoitti:
Minulla taas oma parisuhde päätyi siihen, että miehen mustasukkaisuusepäilyjä ja kohtauksia katsellessa ja kuunnellessa päätinkin yksi yö työkavereitteni kanssa baarireissulla käväistä yhden miehen luona yökylässä. Pantiin, kyllä (hän oli Espanjalainen), mutta en usko että olisin mennyt niin pitkälle, ellei omalta avopuolisolta olisi tullut valehtelematta yli 50 tekstaria joissa eri tavalla hän tenttaa "miksi minulla menee yhtäkkiä niin kauan", "missä minä olin", jne... Lopulta aika säälittävää. Itse en kyllä katselisi kauaa tuollaista reppanaa. Oman suhteeni päätin tuollaiseen mieheen muutama kuukausi oman syrjähypyn jälkeen. Ei siinä vaan enää ollut mitään mieltä. Vaikka miehessä ei sinäänsä muuta vikaa ollut, hyväpalkkaisessa työssä, koulutettu, suht komea ja älykäs. Tunnetasolla vain aivan täysi reppana.
Olen aina pitänyt idiootteina ihmisiä, jotka kirjoittavat/sanovat "sinäänsä". Tämä vain vahvisti käsitystäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni mustasukkaisuus on normaalia ja jossain määrin toivottavaakin. Minusta on ok näyttää se myös ulospäin, kunhan ei syyllistä koskaan tai epäile jatkuvasti jotain.
Jänniä nuo juokse-kommentit.
Kyllä se teidänkin suhteenne siitä ajan kanssa rasoittuu. Sanot vain höpöhöpö ja naurat päälle, kun miehesi on mustis.Eipä auta tilanteessa, jossa toisen minuus on vaurioitunut, eikä siis ajatuksiltaan ja käytökseltään kykene normaaliin toimintaan, ainakaan ilman terapiaa.
Kannattaa perehtyä ainakin läheisriippuvuuteen, epäluuloiseen persoonallisuushäiriöön ja harhaluuloisuushäiriöön.
Itse asiassa tuollainen höpsöttely ja nauraminen vaan pahentaa tilannetta, jos joku on omien traumakokemustensa vuoksi mustasukkaisuuden kierteessä. Silloin on kyllä molemmille parasta vaan lähteä eri suuntiin. Siinähän tarvitaan yhteistyötä, että traumahenkilö tunnustaa omat kipunsa ja suostuu työstämään niitä ja pitkää pinnaa ja etenkin empaattista otetta siltä toiselta osapuolelta.
Kun ap kerran ette ole naimisissa, niin helpointa jättää mies NYT. Joo, voi olla että paranee jos todella hän itse sitä haluaa, mutta se on piiiiitkä ja epävarma prosessi se.
Olin pitkään naimisissa kontrollifriikin mustasukam kanssa. Hänellä ei ollut mitään huonoja kokemuksia syynä, ainoastaan heikko itsetunto ja -luottamus.
Nyt kun olen naimisissa normaalin miehen kanssa, huomaan etten ole aiemmin tiennyt onnellisesta ja tasapainoisesta suhteesta mitään.
Muista: onnellinen lintu pois ei lennä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aivan exältäni.
Esimerkiksi, kun törmäsin sattumalta ruokakaupassa exäni parhaaseen kaveriin (miespuoliseen) ja kerroin tästä exälleni, niin hän veti aivan hullut pultit tästä.
Ja sama homma noiden miesnäyttelijöiden kanssa.
Facebook-viestihistoriani käytiin läpi viikottain.
En saanut myöskään tykätä miespuolisten henkilöiden kuvista ja päivityksistä Facebookissa. Tämä lähti siitä kun vanha luokkalaiseni oli postannut kuvan hankkimastaan koiranpennusta, tykkäsin kuvasta ja exä tuli hulluna vaahtoamaan, että miksi tykkään tämän miehen kuvasta. Sillä ei kuulemma ollut edes merkitystä, että kuvassa ei edes näkynyt vanha luokkalaiseni, vaan ainoastaan koiranpentu.
Onneksi pääsin eroon tuosta paskiaisesta. Lisään vielä, että mies oli muutenkin väkivaltainen sekä henkisesti että fyysisesti.
Ja kuten joku mainitsikin aiemmin ketjussa, että yleensä tämmöisiä syytöksiä viljelevät ovat itse pettäjiä. Arvatkaa oliko? No oli, useamman naisen kanssa.
Jätettyäni hänet, sanoin hänelle että hankkii apua. Ei ole hankkinut kun ei sitä mielestään tarvitse. Erosta 4 vuotta ja nykyään hän on narkkari.
Älkää ihmiset yleistäkö mustasukkaisuutta ihmisen luonteenpiirteeksi. Jokainen suhde on kahden kauppa. Puhun omasta kokemuksesta - aiemmissa suhteissa en ole ollut mustasukkainen, mutta nykyisessä olen. En osaa selittää, mikä sen aiheuttaa. Varmaan jokin suhteen kokonaistasapainoon vaikuttava tekijä. Yhtenä isoimmista arvelen olevan sen, että mieheni on naismagneetti. Olen nähnyt omin silmin, miten hän saa aina naisten mielenkiinnon ja huomion puolelleen. Mieheni ei käyttäydy mitenkään flirttailevasti, mutta silti niin käy jatkuvasti.
Jos ap:n miehellä ei pysy homma kohtuudessa ja ap käyttäytyy kuten varattu henkilö käyttäytyy, ei oikein vaihtoehtoja ole. Paljoon voi silti kumpikin vaikuttaa, pienillä asioilla. Mutta se tietenkin edellyttää yhteisiä pelisääntöjä ja sitoutumista molemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki miehet ovat mustasukkaisia.
Jotkut räjähtävät sisäänpäin, jotkut tuntevat pientä kuumotusta ja ne eräät taas räjähtää ja käy kiinni.
Tiedän montakin miestä ketkä ei oo mustasukkaisia. Ite oon mies enkä myöskään erityisen mustasukkaista sorttia. Tyttöystävällä on hyviä miespuolisia kavereita ja se on täysin ok. Upeena ilmestyksenä saa myös huomioo tuntemattomilta eikä sekään oo ongelma koska luotan häneen.
Pieni mustasukkasuus joskus harvoin ei haittaa mutta ei tollasta kannata sietää mitä ap kerto. Toi ei oo enää tervettä mustasukkasuutta ja tapa purkaa sitä on myös typerä ja epäkunnioittava. Eti parempi mies.
M27
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile puhua miehesi kanssa. Jos sekään ei auta, luovuta.
Unohda koko sana mustasukkaisuus, koska se luo asetelman, että miehesi on häiriintynyt ja väärässä (mikä toki on mahdollista) ja vie häneltä oikeuden sanoa mitään.
Itse olin käyttäytynyt 15 vuotta normaalisti ja sitten yhtäkkiä aloin saada raivokohtauksia yleensä liittyen muihin naisiin. Lisäksi aloin tehdä tuota samaa, muistutella miestä siitä ettei ole ainoa kala meressä. Mielestäni kyse ei ollut siitä, että olisin yhtäkkiä alkanut mustasukkaiseksi, vaikka mies niin yritti alkuun väittää. En kuitenkaan kytännyt mitään, tivannut mitään, kieltänyt puhumasta kenellekään jne.
Kyse oli meistä kahdesta, ei niinkään muista. Mies oli alkanut pitää minua itsestäänselvänä eikä panostanut minuun yhtään, mutta kaiken maailman satunnaisille tutuillekin oli henkisesti enemmän läsnä. Meillä oli ollut mahtavan hyvä suhde ja olin ihan palasina sen hajoamisesta silmieni edessä. Mies taas oli ihan äimistynyt, olenhan minä se ykkönen. Kyllä sitä piti vääntää, ettei se riitä, että olen mielessä ykkönen eikä näe mitään vaivaa sen eteen.
Tuon kaiken olisi voinut taputella mustasukkaisuuden alle.
Täysin sama kokemus! Onkohan yleistä pitkissä suhteissa? Minäkään en ole ollut mustasukkainen, mutta 20 yhdessä vietetyn vuoden jälkeen aloin käyttäytyä samalla tavalla ja samasta syystä. Miten teillä tilanne eteni?
Tässä esimerkki meidän yhdestä riidasta.
Mies lähti työasioille toiseen kaupunkiin, jossa hänen fimansa sekä firma x ja y tapasivat. Hän puhui menemisestään vain minä-muodossa. Yritin jonkin aikaa pitää hänelle seuraa ajomatkalla omien kiireideni keskellä. Joskus hän ajaa yksin, joskus ei ja jostain ihmeen syystä kysyin, onko hän yksin. Sitten hän vastasi suoraan, että firman x naispuolinen henkilö on mukana. Häivyin jatkamaan hommiani.
Kun myöhemmin puhuimme, olin aivan raivona. Mies yritti taas ihan ensimmäiseksi vedota siihen, että olen mustasukkainen, mutta en suostunut allekirjoittamaan väitettä. Vetosin siihen, etten ole kysynyt, enkä kysy, mitä teitte/puhuitte enkä ole kieltänyt enkä tule kieltämään heitä menemästä samaa matkaa. Mutta siitä olen täysin raivoissani, että hän antoi ymmärtää olevansa yksin ja
1. luo mielikuvia tekemisistään, jotka eivät pidä paikkaansa
2. käytin turhaan aikaani häneen, kun hänen olisi ollut luonnollisempaa jutella tuon toisen kanssa ja myös näin häiritsin tietämättäni, kun heillä olisi ollut mahdollisuus puhua työasioista + bondautua
3. hän tekee minut naurunalaiseksi/ pitää pilkkanaan käytöksellään
4. pitääkö oikeasti alkaa epäillä jotain, kun kerran asiaa salaillaan
Totesin, että minäkin voin alkaa käyttäytyä mahdollisimman epämääräisesti, kun kyseeseen tulee muut miehet niin katsotaan sitten, miltä miehestä tuntuu. Itsehän puhun aina täsmällisesti ja avoimesti, joten hän tietää tasan tarkkaan missä mennään.
Lisäksi totesin, etten jaksa käyttää elämääni ja resurssejani mieheen, joka ei viitsi kommunikoida kanssani täsmällisemmillä sanavalinnoilla ja sijamuodoilla. Ja että kyse ei ole kontrollista vaan siitä, että itse haluan jakaa elämäni jonkun kanssa eikä tuo tunnu jakamiselta.
Sori mutta meikäläisen korvaan sä nyt kuulostat aika mustasukkaiselta, oli siihen aihetta tai ei.
Miehesi on todellakin tehnyt virheen kun ei kertonut että kyydissä kulkee joku muu. Ehkä hän ei kertonut sitä sen takia että pelkäsi sun reaktiota.
yksi ohje: Jätä se sika heti. Ei ole normaalia käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liika liean antaminenkin suhteessa on myös turmioksi. Jos saa lähteä minne huvittaa, ja olla niinkuin huvittaa. Itselleni ainakin kävi niin, että kun sain kulkea yksin festareilla, ja olla pois kotoa tuntikaupalla, ilman mitään tarkempia seliyksiä, niin kyllähän se mahdollisti pettämisen. Tilaisuus tekee varkaan.....
Jos puolisoaan kunnioittaa ja luottamus on kondiksessa, ei silloin petetä, vaikka oliskin tilaisuus. Mulla on vähän huono omatunto, kun joskus erehdyin pussailemaan vanhan heilan kanssa. Enkä aio tästä kertoa, olkoon omatunto rankaisuni.
Me ollaan sovittu olevamme loppuelämämme yhdessä - silloin saa mennä ja tulla vapaasti ja se on ilmoitusasia, jos ei ole aikaisemmin sovittu jotain yhteistä menoa. Kyllä sitä ehtii sohvannurkassa nyhjätä kainalossa ihan riittämiin koko taipaleen aikana. Iltaisin sängyssä voi sitten kiehnätä :D Siellä kuitenkin 98% öistä vietetään yhdessä.
Älä nyt missään tapauksessa ainakaan yhteenmuuta.
Minulla oli aikanaan vastaavanlainen avomies.. hän oli ihan järkyttävän mustasukkainen kaikesta.. Minäkin sitä vaihtoehtoa, että miehellä on heikko itsetunto, mutta ylläri pylläri,.. syyhän oli siinä että hän itse vilkuili ympärilleen ja petti.. syytti minua kaikesta minkä hän itse kykeni ja teki... Kiinni jäi, ja jäin ukkokin.
Et kato nyt tarkasti onko kyse siitä huonosta itseluottamuksesta.. vai... niin
Mutta ylipäänsä tollaset mustasukkaset tapaukset eivät tapojaan paranna.. huonommaksi menee. Sinuna ottaisin ja lähtisin, enkä tuhlaisi enää yhtään aikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile puhua miehesi kanssa. Jos sekään ei auta, luovuta.
Unohda koko sana mustasukkaisuus, koska se luo asetelman, että miehesi on häiriintynyt ja väärässä (mikä toki on mahdollista) ja vie häneltä oikeuden sanoa mitään.
Itse olin käyttäytynyt 15 vuotta normaalisti ja sitten yhtäkkiä aloin saada raivokohtauksia yleensä liittyen muihin naisiin. Lisäksi aloin tehdä tuota samaa, muistutella miestä siitä ettei ole ainoa kala meressä. Mielestäni kyse ei ollut siitä, että olisin yhtäkkiä alkanut mustasukkaiseksi, vaikka mies niin yritti alkuun väittää. En kuitenkaan kytännyt mitään, tivannut mitään, kieltänyt puhumasta kenellekään jne.
Kyse oli meistä kahdesta, ei niinkään muista. Mies oli alkanut pitää minua itsestäänselvänä eikä panostanut minuun yhtään, mutta kaiken maailman satunnaisille tutuillekin oli henkisesti enemmän läsnä. Meillä oli ollut mahtavan hyvä suhde ja olin ihan palasina sen hajoamisesta silmieni edessä. Mies taas oli ihan äimistynyt, olenhan minä se ykkönen. Kyllä sitä piti vääntää, ettei se riitä, että olen mielessä ykkönen eikä näe mitään vaivaa sen eteen.
Tuon kaiken olisi voinut taputella mustasukkaisuuden alle.
Täysin sama kokemus! Onkohan yleistä pitkissä suhteissa? Minäkään en ole ollut mustasukkainen, mutta 20 yhdessä vietetyn vuoden jälkeen aloin käyttäytyä samalla tavalla ja samasta syystä. Miten teillä tilanne eteni?
Tässä esimerkki meidän yhdestä riidasta.
Mies lähti työasioille toiseen kaupunkiin, jossa hänen fimansa sekä firma x ja y tapasivat. Hän puhui menemisestään vain minä-muodossa. Yritin jonkin aikaa pitää hänelle seuraa ajomatkalla omien kiireideni keskellä. Joskus hän ajaa yksin, joskus ei ja jostain ihmeen syystä kysyin, onko hän yksin. Sitten hän vastasi suoraan, että firman x naispuolinen henkilö on mukana. Häivyin jatkamaan hommiani.
Kun myöhemmin puhuimme, olin aivan raivona. Mies yritti taas ihan ensimmäiseksi vedota siihen, että olen mustasukkainen, mutta en suostunut allekirjoittamaan väitettä. Vetosin siihen, etten ole kysynyt, enkä kysy, mitä teitte/puhuitte enkä ole kieltänyt enkä tule kieltämään heitä menemästä samaa matkaa. Mutta siitä olen täysin raivoissani, että hän antoi ymmärtää olevansa yksin ja
1. luo mielikuvia tekemisistään, jotka eivät pidä paikkaansa
2. käytin turhaan aikaani häneen, kun hänen olisi ollut luonnollisempaa jutella tuon toisen kanssa ja myös näin häiritsin tietämättäni, kun heillä olisi ollut mahdollisuus puhua työasioista + bondautua
3. hän tekee minut naurunalaiseksi/ pitää pilkkanaan käytöksellään
4. pitääkö oikeasti alkaa epäillä jotain, kun kerran asiaa salaillaan
Totesin, että minäkin voin alkaa käyttäytyä mahdollisimman epämääräisesti, kun kyseeseen tulee muut miehet niin katsotaan sitten, miltä miehestä tuntuu. Itsehän puhun aina täsmällisesti ja avoimesti, joten hän tietää tasan tarkkaan missä mennään.
Lisäksi totesin, etten jaksa käyttää elämääni ja resurssejani mieheen, joka ei viitsi kommunikoida kanssani täsmällisemmillä sanavalinnoilla ja sijamuodoilla. Ja että kyse ei ole kontrollista vaan siitä, että itse haluan jakaa elämäni jonkun kanssa eikä tuo tunnu jakamiselta.
Olen satavarma, että sukupuolten ollessa toisin päin, täällä olisi satanut alapeukkua tälle.
M41
Mäpä en olisi niin satavarma. Tuossa on kuitenkin käyty asiaa läpi itsensä kanssa paljonkin ja osattu hyvin kirjoittaa. Kunpa joskus näkisi vastaavaa tekstiä miehiltä. Sellaista itseään luotaavaa ja omia vikoja läpikäyvää. Eikä jatkuvaa vastakkain asettelua ja syyttelyä.
N45
Vierailija kirjoitti:
Älkää ihmiset yleistäkö mustasukkaisuutta ihmisen luonteenpiirteeksi. Jokainen suhde on kahden kauppa. Puhun omasta kokemuksesta - aiemmissa suhteissa en ole ollut mustasukkainen, mutta nykyisessä olen. En osaa selittää, mikä sen aiheuttaa. Varmaan jokin suhteen kokonaistasapainoon vaikuttava tekijä. Yhtenä isoimmista arvelen olevan sen, että mieheni on naismagneetti. Olen nähnyt omin silmin, miten hän saa aina naisten mielenkiinnon ja huomion puolelleen. Mieheni ei käyttäydy mitenkään flirttailevasti, mutta silti niin käy jatkuvasti.
Itsellä samanlainen kokemus, itse en kestänyt naismagneetin seuralaisena, treffeille tullessakin hän kehui kuinka junassakin oli saanut muilta naisilta huomiota ja olisi saanut sieltä seuralaisenkin jos ei minua olisi ollut odottamassa. Kaupassa teki ääneen huomioita muista naisista. Huhhuh, ei kiitos, ei jaksa pitää kiinni tuollaisesta vaan päästää menemään.
No jos sä kuolaat telkkarissa olevia miehiä tyyliin ' toi on hyvännäkönen ja hyvä perse'. Sitten mihin sävyyn juttelet miestyökavereille.
Huh huh kuulostaa pahalta. Työskentelen noin 40:n it-miehen kanssa, eikä siinä kyllä mies auta olla mustasukkainen. Miehelläni taas on miespuolisten asiakkaisen lisäksi naisasiakkaita, joiden kanssa käy lounaalla ja illallisella. Se kuuluu asiaan enkä ole mustasukkainen.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on komea, mutta hänellä on ilmeisen heikko itsetunto. Minä en voi jutella edes miespuolisille työkavereilleni ilman, että hän saa hepulia. Kerran erehdyin sanomaan, että joku oli herrasmies, kun teki sitä ja tätä minulle. Sitäkään hän ei kestä, että kutsun jotakuta herrasmieheksi. TV:tä katsellessa en voi sanoa mitään postiivista kenestäkään miesnäyttelijästä, sillä mies luulee että himoitsen kyseistä miestä, vaikka pitäisin häntä vain hyvänä näyttelijänä. Ihan samalla tavoin kehun myös naisnäyttelijöitä, mutta se ei tietenkään miestäni haittaa, koska he eivät ole ns. kilpailijoita hänelle.
Joskus tuo oli vielä jotenkin söpöä, mutta nyt hän on alkanut kostaa minulle ja lähettelee inhottavia viestejä tai sanoo minlle päin naamaa jotain, millä yrittää saada minut suuttumaan. En enää jaksa. Koko ajan saan varoa sanojani. Ensin alkaa mykkäkoulu, sen jälkeen kun viha patoutuu sisälle purkautuu se haukkuina, vähättelyinä ja muiden naisten hehkuttamisena.
Ei varmaan tarvitse kertoa, että olen jo pitkään miettinyt eroa. Emme ole naimisissa emmekä edes avoliitossa saati asu yhdessä, joten eroaminen olisi teoriassa helppoa.
Hänessä on hyviäkin puolia, enhän hänen kanssaan olisi ollutkaan ilman niitä. Tämä sairaalloinen mustasukkaisuus vaan on alkanut näytellä jo hieman liian suurta pääosaa suhteessamme.
Eroa hyvän sään aikaan.
Tilanne tulee eskaloitumaan koko ajan vain pahemmaksi ja ennenpitkää jopa hengenvaaralliseksi. Sairaaloiseen mustasukkaisuuteen ja omistushaluun eivät mitkään terapiat tehoa, vaikka kallonkutistajat ym terapeutit kuinka mustaa valkoiseksi yrittäisivät maalata.
Miten eroaminen onnistuu tilanteessasi on tietysti toinen juttu, mutta pitkittäminen ei ainakaan helpota tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Mistä vitusta te oikein kaivatte näitä urpoja?
Suomessa sen homman hoitaa yleensä kätilö. V:n omistaja on yleensä anoppi tai anoppiehdokas
Nyt kun olen itse törmännyt tähän asiaan ensimmäistä kertaa elämässäni, haluaisin ymmärtää vähän lisää, jotta voin ottaa opikseni ja tehdä oikeat ratkaisut jne.
Mitä haluat sanoa tuolla, että kuulostan mustasukkaiselta? Että minun pitäisi pitää vaan mölyt mahassani, koska olen nyt yhtäkkiä mustasukkainen. Että minun ei pitäisi yrittää saada suhdetta taas hyväksi ja toimivaksi ja kärsiä paha oloni hiljaa yksin? Vai pitäisikö minun vain jättää mies (senkin ehdin jo tehdä heti alkuun, mutta hän puhui minut ympäri, koska homma tuli hänelle ihan puskista kuten oikeastaan minullekin).
15 vuoden ajan minulla on ollut erittäin pitkä pinna, olen riidellyt rakentavasti ja auttanut miestä hänen ongelmissaan jaksamalla itse pysyä sinä aikuisena osapuolena. En siis suostu ottamaan päälleni mitään mustasukkaisen hullun viittaa, joka leimaa minut täysin yhteistyökyvyttömäksi ja häiriintyneeksi tapaukseksi.