Kestäisittekö te tällaista ylimustasukkaisuutta? Mieheni on ihan pimahtanut

Aika hullua että joidenkin mielestä on ihan normaalia pitää mykkäkoulua, haukkua ja vähätellä. Ja vahtia ettei vaan ap puhu miespuolisille työkavereille tai sano mitään positiivista kenestäkään miehestä. Pian pitää varmaan vaan istua kotona ja pukeutua telttaan ettei vain joku random mies tule panemaan.

Äijä on selvästi narsisti! He ovat just tuollaisia, kehottaisin juokseen äkkiä karkuun, mustasukkaisuus vaan pahenee ja raivoomiset, ei hyvä. Parempia, kivempia miehiä löydät kyllä.

Kyllä voi koittaa kehua enemmän omaa miestään, jos tuntuu ettei ole kovin pahasti mustasukkainen, mutta jos yhtään pahenee, niin ei se siitä sitten lopu. Eksä alkoi aikoinaan viimein haukkua kaikkia mun ystäviä tyhmiksi ja tenttaamaan mun viikon takaisia menoja ja jos yhtään epäröin niin valehtelin. Lopulta se alkoi itse keksimään juttuja saadakseen mut kiinni valehtelusta ja myönsi se vielä ääneen, että kokeili vain valehtelinko. Onneksi omaan itse hyvin analyyttisen ajattelutavan ja vahvan itsetunnon niin ei saanut mua peloteltua. Sen kokemuksen jälkeen kuitenkin tajuan miten helposti luisuu sokeasti sairaalloisen mustasukkaisuuden tai narsismin uhriksi. Se hiipii niin hitaasti esiin, ettei sitä meinaa tajuta milloin elämä muuttui niin oudoksi.

Onhan tuo epänormaalia ja väärin, mutta harmittaa kuinka täällä näin haukutaan tuota miestä, kuin olisi aivan sairas, parantumaton yksilö. Mustasukkaisuus on tervettä tietyssä määrin, ja joillakin - syystä tai toisesta - se menee yli rajojen. Tuolle on kuitenkin tehtävissä jotakin, ja jos rakastat miestä ja muuten hyvä tyyppi, suosittelisinkin puhumaan rauhassa asiasta ja kysymään häneltä, voisitteko/voisiko hän hakea ongelmaansa apua.

Itse olen kärsinyt välillä pahastakin mustasukkaisuudesta, mutta tiedostan sen olevan ongelma ja haluan päästä eroon siitä. Siksi olenkin hakenut siihen apua. Kun tiedostaa mistä ongelma johtuu, sen voi avun ja ajan kanssa korjata. Mulla johtuu ikävistä asioista menneisyydessä, luottamuspulasta, huonoista ihmissuhteista ja syömishäiriöstä joka on repinyt itsetuntoni palasiksi. En silti haluaisi, että joku - etenkin rakas ihminen - kirjoittaisi ongelmastani tänne ja muut vain haukkuisivat ihan totaaliseksi paskaksi. Kyllä ihmiset ovat pahemmistakin ongelmista päässeet yli. Miehesikin voi, jos tiedostaa tuon olevan ongelma ja haluaa muuttua. 

Se vihamielisyys vain syvenee, olen kokenut.

Potku persauksiin miehelle on parasta mitä voit tarjota.

Juokse pois kauas.

Vierailija kirjoitti:

Äijä on selvästi narsisti! He ovat just tuollaisia, kehottaisin juokseen äkkiä karkuun, mustasukkaisuus vaan pahenee ja raivoomiset, ei hyvä. Parempia, kivempia miehiä löydät kyllä.

Eivät kaikki mustasukkaiset ihmiset ole narsisteja, pälli. Mieti kuinka monelle täällä mustasukkaisuus on ongelma, ja usein siihen löytyy todella normaali ja yksinkertainen syy. Jos haluaa muuttua, voi muuttua. Anoppini on myöntänyt kärsivänsä ajoittain pahastakin mustasukkaisuudesta ja tietää että se juontaa lapsuudesta ja huonosta isäsuhteesta.

Itselläni on ollut samaa ongelmaa ja se taas johtuu ikävistä asioista menneisyydessä, kuten huonoista ihmissuhteista ja masennuksesta sekä syömishäiriöstä. En todellakaan ole narsisti eikä kyllä anoppikaan. Olemme molemmat ihan terveitä, hyväsydämisiä ihmisiä joilla nyt vaan sattuu olemaan menneisyys ja joissa sattuu olemaan korjattavaa - kukapa meistä olisi täydellinen?

Mustasukkaisuudesta voi päästä eroon. Luultavasti AP:nkin miehellä on taustalla jotain mikä toimii aivan loogisena selityksenä tuolle. Kärsii siitä mitä luultavimmin itsekin ja ehkä häpeääkin asiaa. Ap, ota asia rauhallisesti puheeksi ja yrittäkää keskustella mistä hän luulee sen johtuvan. Tsemppiä!

Omilla vanhemmillani oli aika myrskyisää, kun faija oli just tuollainen ylimustis mököttäjä. Mutta ei hätää, kyllä se 60 ikävuotta lähestyessään vaikuttaa rauhoittuneen aika lailla.

Minusta tuli mustasukkainen kun sairastuin masennukseen ja alkoi kai tuntua siltä, etten enää ole kelvollinen kumppani ja joku toinen olisi parempi. Kyllä jotkut miehen tekemät tai sanomat asiat olivat aikaisemminkin harmittaneet ja satuttaneet, mutta en ollut jäänyt pahemmin miettimään niitä. Masennuksen mukana ne vanhatkin asiat tulivat takaisin ja mitä enemmän ajatuksiaan vastaan yritti yksinään taistella, sen pahemmaksi meni. Se on sitten purkautunut välillä ihmeellisinä raivokohtauksina. Parhaani mukaan yritän olla piinaamatta miestäni ja koska olemme puhuneet asioista, niin nyt menee jo paremmin.

Taustalla tässä kaikessa on masennuksen lisäksi ankaraa kiusaamista koulussa ja kaameita entisiä parisuhdekokemuksia. Unohtaminen ei ole helppoa. Älä ole liian ankara sille miehelle, jos vain pystyt siihen. Yritä olla vähättelemättä, sille ne tunteet ovat totta. Puhukaa mielummin.

Kuulostaa mun exältä :/

Petti mua monta vuotta ja kehtas syytellä mua vaikka mistä mitä en ollut tehnyt, oli jatkuvasti sairaan mustasukkainen.

Minulla ei saanut olla olemassa edes miespuolisia työkavereita, vaan heillekin piti kuulemma tehdä selväksi että olen varattu, onneksi pääsin eroon tosta urposta kun vihdoin jäi mulle kiinni pettämisestä jota olin jo epäillyt muutaman vuoden, mutta hän oli vain onnistunut kääntämään nekin minun vainoharhoiksi..

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on komea, mutta hänellä on ilmeisen heikko itsetunto. Minä en voi jutella edes miespuolisille työkavereilleni ilman, että hän saa hepulia. Kerran erehdyin sanomaan, että joku oli herrasmies, kun teki sitä ja tätä minulle. Sitäkään hän ei kestä, että kutsun jotakuta herrasmieheksi. TV:tä katsellessa en voi sanoa mitään postiivista kenestäkään miesnäyttelijästä, sillä mies luulee että himoitsen kyseistä miestä, vaikka pitäisin häntä vain hyvänä näyttelijänä. Ihan samalla tavoin kehun myös naisnäyttelijöitä, mutta se ei tietenkään miestäni haittaa, koska he eivät ole ns. kilpailijoita hänelle.

Joskus tuo oli vielä jotenkin söpöä, mutta nyt hän on alkanut kostaa minulle ja lähettelee inhottavia viestejä tai sanoo minlle päin naamaa jotain, millä yrittää saada minut suuttumaan. En enää jaksa. Koko ajan saan varoa sanojani. Ensin alkaa mykkäkoulu, sen jälkeen kun viha patoutuu sisälle purkautuu se haukkuina, vähättelyinä ja muiden naisten hehkuttamisena.

Ei varmaan tarvitse kertoa, että olen jo pitkään miettinyt eroa. Emme ole naimisissa emmekä edes avoliitossa saati asu yhdessä, joten eroaminen olisi teoriassa helppoa.

Hänessä on hyviäkin puolia, enhän hänen kanssaan olisi ollutkaan ilman niitä. Tämä sairaalloinen mustasukkaisuus vaan on alkanut näytellä jo hieman liian suurta pääosaa suhteessamme.

Onneksi teillä ei ole lapsia. Lähinnä tulee mieleen että tuo tuosta on vain pahenemassa. Älä jää odottamaan enempää. Kohta et saa pitää nättejä vaatteita, tehdä töitä miesten kanssa, etkä mennä pikkujouluihin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia omasta avopuolisostani. Jos tulen kotiin esim puoli tuntia myöhässä koska kävin kaupoilla, mies heittää kommenttia "oliko hyvät treffit?" tai on hyvin epäluuloinen jos käyn välillä tapaamassa tyttökavereitani ja homma on mennyt siihen pisteeseen, että en halua edes nähdä kavereitani ettei synny sotaa miehen kanssa. Jos näen kavereita, pyydän heidät aina kotiimme tai otan aina paljon kuvia todisteeksi miehelleni ja silti hän epäilee, että olen voinut nähdä jonkun toisen miehen pikaisesti. 

Kerran hän sai ihan hirveät hepulit kun olin ollut lounasneuvottelussa miespuolisen henkilön kanssa ja hän jaksaa muistuttaa siitä vähän väliä. Pakkohan mun on bisnekset hoitaa! Meillä olisi ollut pikkujoulut Pariisissa, mutta sinnekään hän ei päästänyt. Voisin jatkaa ja jatkaa tätä listaa.

Meillä ei ole mitään pettämishistoriaa eikä minulla ole käynyt mieleenkään moinen, mutta välillä olen kuullut että jos toinen kovasti on epäluuloinen hänellä itsellään ei ole ihan puhtaat jahot pussissa. Olen yrittänyt puhua asiasta, olla mahdollisimman avoin ja kertonut kuinka hän loukkaa minua syytoksillään. Ja kyllä, olen jättämässä tämän miehen aika nopeasti kun vuokrasopimus tulee loppuunsa! Sääli, sillä mies on muuten ihana, mutta tuntuu että tilanne vain pahenee.

Tsemppiä ap!

raahaa parisuhdeterapiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on normaalia. Kun tykkää toisesta riittävästi, niin sitä on väkisinkin mustasukkainen. Toiset vaan tuntee vahvemmin kuin toiset. Ei se kerro mistään mielisairaudesta vaan siitä että tunteet ovat toisilla vahvempia.

Just joo:)

Mä rakastan mun miestäni niin paljon että pystyn luottamaan häneen täysin. Tiedän että hän tulee joka päivä takaisin kotiin vaikka tapaisi minkälaisen missin maailmalla reissatessaan. Ei mun tarvitse kaivella ja kysellä, ei hänen tapaamisensa liity minuun mitenkään. En omista miestäni vaan olemme vapaaehtoisesti tässä suhteessa.

Sama mieheni puolelta minua kohtaan, en epäile hetkeäkään. Teen paljon työmatkoja, tapaan ihania ihmisiä, käyn paljon juhlissa näillä  matkoilla jne. Mieheni sekoaisi jos olisi mustasukkaista tyyppiä. Mutta hän tietää etten pystyisi pettämään häntä kenenkään randomin kanssa. Jos olisi mustasukkainen tai alkaisi tivaamaan jokaista menoa ja tekemään tiliä tapaamistani ihmisistä lähtisin tosi liukkaasti.

Mustasukkaisuus on harhaisuutta ja luottamuksen/itsetunnon puutetta. Ei todellakaan tervettä välittämistä!

Kerronpa miehisen version, vaikka foorumi on täysin väärä sympatialle miestä kohtaan.

Oma naisystäväni on herttainen ihminen, joka kuitenkin on ollut ainakin nuorempana täysi pleijeri.

Miehet ovat tapelleet hänestä ja hän on minun nähdäkseni lyönyt vaan vettä myllyyn. Näitä vanhoja säätöjä ja kuvioita hän sitten toistaa korviini kiusallisuuksiin asti, vaikka olen kaikin eri keinoin yrittänyt saada häntä olemaan puhumatta asioista.

"No en kai mä nyt enää..." Niinpä.  Ainakin hän edelleen silminnähden nauttii miesten huomiosta. Avautuu kaikki asiansa muutaman tunnin (mies-)tuttavuudelle ja saa sitenkin miehet kiinnostumaan hänestä. Huoliteltu meikki, tyllikäs pukeutuminen, naisellinen käytös, upean kaunis...

Olenko mustasukkainen? Kyllä.

Hakeeko hän miehiltä huomiota? Ehdoton kyllä.

Loukkaako se minua? Tietenkin.

Saako siitä silloin huomauttaa? Parisuhteessa pitäisi voida keskustella asioista.

Mikset jätä sitä? En halua eikä mielestäni rajaa ole ylitetty.

Koittakaa mustikset olla sen verran rehellisiä että tunnistatte tilanne sairaudeksi jolla piinaatte puolisoanne ja perheen elämää.

Äläkää valehdelko itsellenne ja kertoko tänne puolustavia tarinoita siitä miten olette itse olosuhteiden uhreja ja kuinka teitä pitää ymmärtää ja kuinka teidän tilanne on hoidettavissa ja että tilanne on loppujen lopuksi ihan normaali ja kun rakastaa niin tervettä mustasukkaisuutta.

Te ette ansaitse ainuttakaan puoltopeukkua, ette mistään syystä. Olette hirviöitä joiden pitäisi mennä hoitoon.

Tuo menee ohi. olin nuorena ihan järkyttävän mustasukkainen, mutta en enää. En jaksa. Oliko liikaa aikaa ja energiaakin ja se kumppani joku ihme. Huono itsetunto ja kumppanikin vähän provosoiva ehkä. Laimenee siinä, kun tulee lapsia ja elämä täyteen vastuuta ja velvollisuuksia, kumppani plösähtää, noin 35 v.

Mun nainen aina märkänä kattelee miesnäyttelijöitä ja molemmat naureskellaan asialle, mutta auta armias kun sanon naisnäyttelijästä samaa :D Mykkäkoulua loppuilta. Aina ei mee nallekarkit tasan.

Jännä miten ihmismieli toimii. Jos mustasukkaisuuden ottaa esiin avoimesti niin se vain pahentaa tilannetta. Mustasukkainen on jäänyt kiinni ja kaikki padot murtuu ja hän osoittaa koko pirun luontonsa kun on kerran "jäänyt kiinni".

Minulla taas oma parisuhde päätyi siihen, että miehen mustasukkaisuusepäilyjä ja kohtauksia katsellessa ja kuunnellessa päätinkin yksi yö työkavereitteni kanssa baarireissulla käväistä yhden miehen luona yökylässä. Pantiin, kyllä (hän oli Espanjalainen), mutta en usko että olisin mennyt niin pitkälle, ellei omalta avopuolisolta olisi tullut valehtelematta yli 50 tekstaria joissa eri tavalla hän tenttaa "miksi minulla menee yhtäkkiä niin kauan", "missä minä olin", jne... Lopulta aika säälittävää. Itse en kyllä katselisi kauaa tuollaista reppanaa. Oman suhteeni päätin tuollaiseen mieheen muutama kuukausi oman syrjähypyn jälkeen. Ei siinä vaan enää ollut mitään mieltä. Vaikka miehessä ei sinäänsä muuta vikaa ollut, hyväpalkkaisessa työssä, koulutettu, suht komea ja älykäs. Tunnetasolla vain aivan täysi reppana.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki mustasukkaiset miehet ovat narsisteja, tyhmiä, mulkkuja, heikkoitsetuntoisia luusereita.

Heillä ei ole mitään tarjottavaa kenellekään. Vahtivat ja vaanivat vain tilaisuutta käydä käsiksi.

Jollet ole minun, et ole kenenkään muunkaan -ajattelulla varustettuja käveleviä paskakasoja.

Vielä muka pitäisi sellaisia sikoja paapoa ja ymmärätää, hyi helvetti. Myrkyttää sellaiset pitää,

mitä nopeammin, sen parempi.

Miksi rajasit koskemaan vain miehiä?

Kertoo sinusta aika paljon.