Kestäisittekö te tällaista ylimustasukkaisuutta? Mieheni on ihan pimahtanut

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole tuo keneltä kysyit, mutta olen ollut järjettömän mustasukkainen. Ongelma ratkesi sillä, että ensimmäisen myönsin asian itselleni. Sen jälkeen tajusin, että ajan käytökselläni toista vaan kauemmaksi ja kauemmaksi. Mitä enemmän yritän sitoa, sen enemmän tempoilee. Sen jälkeen tunnustin asian miehelleni, ja keskustelimme siitä. Hiljalleen aina mustasukkaisuuskohtauksen yllättäessä REHELLISESTI kerroin miehelleni miltä minusta tuntuu. Mies suhtautui tähän aina hienosti, ei vähätellyt, eikä hermostunut, vaan otti vakavasti, ja puhuttiin lisää. Lopullinen kuolema mustasukkaisuudelle tuli, kun itse tajusin, että vaikka eroaisimme, pärjäisin varsin hyvin. Viihdyn yksinkin, minulla on kavereita ja harrastuksia, ja voisin olla onnellinen myös yksin. Ymmärsin, että minun onneni ei riipu toisesta ihmisestä.

Juuri näin olen itsekin ajatellut. Ei tarvitse mustasukkaisena pelätä jätetyksi tulemista, kun luottaa itseensä ja tietää, että selviää elämässään yksin. Kun ei pelkää, vapautuu valtava määrä energiaa parisuhteeseen ja muuhun elämään. Pelko ja pakko näivettää jokaisen parisuhteen.

Sitäkin voi miettiä, että mitä tuossa kumppanissa/puolisossa on muka niin ainutlaatuista, että hänestä on pakko pitää kiinni kynsin hampain, ja mitä ei saa jostain toisesta ihmisestä.

Parisuhde on kahden vapaaehtoinen kauppa. Yhdessä ollaan niin kauan kuin on hyvä olla. Toki vaikeuksista pitää puhua. Jos toinen voi parisuhteessa huonosti, niin siitä pitää voida keskustella pelkäämättä toisen reaktioita. Jos ratkaisua ei löydy, parempi lähteä omille teilleen. Jos ei voi puhua asiosta, niin eri tiet on etenkin silloin oikea ratkaisu. Parisuhteessa huonosti voivalla ihmisellä ei ole enää mitään annettavaa parisuhteelle ja puolisolle, vaikka kiinni pitävä näin kuvittelee. Noidankehä on valmis.

Aina puhutaan parisuhteessa luottamuksesta. Se on ennen kaikkea sitä, että voi vapaasti puhua tuntemuksistaan pelkäämättä puolison reaktioita. On äärimmäisen rasittavaa, kun asioista puhuminen aiheuttaa toisessa osapuolessa raivokohtauksen, mykkäkoulun, mustasukkaisenkyttäämisen tai omien ajatusten mitätöinnin. Jokainen oppii nopeasti välttämään näitä aiheita. Parisuhteesta katoaa luottamus ja tilalle astuu energiat syövä varominen ja epäluulo.

Vierailija kirjoitti:

Tätä palstaa lukiessa näin sinkkuna ei voi kuin ihmetellä mistä naiset näitä kultakimpaleita löytää. No kai ne on sit yli 180 pitkiä ja komeita niin se on kaikki sen arvoista.

Itseasiassa pahin tietämäni tapaus oli ei-komea alle 170 cm pitkä mies. Muuttui pikkuhiljaa ihan täydeksi siaksi kun oli saanut naisen raskaaksi ja pikkulasten kanssa kotio. Katsos kun se hurmausvaihe voi kestää vuosia, siihen saakka että pappi  sanoo aamen ja pullat ovat uunissa. Siinä vaiheessa kun uhri  on nalkissa voi paljastaa todellisen karvansa.

Näin  onnellisesti naimisissa olevana ymmärrän hyvin miksi sinun asenteellasi varustettu ihminen on sinkku. Sulla on vain mutua ja olettamuksia, ei  tietoa tai ymmärrystä. Lopeta se oman napasi kaivelu ja ota muut ihmiset paremmin huomioon niin suakin voi onnistaa.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on komea, mutta hänellä on ilmeisen heikko itsetunto. Minä en voi jutella edes miespuolisille työkavereilleni ilman, että hän saa hepulia. Kerran erehdyin sanomaan, että joku oli herrasmies, kun teki sitä ja tätä minulle. Sitäkään hän ei kestä, että kutsun jotakuta herrasmieheksi. TV:tä katsellessa en voi sanoa mitään postiivista kenestäkään miesnäyttelijästä, sillä mies luulee että himoitsen kyseistä miestä, vaikka pitäisin häntä vain hyvänä näyttelijänä. Ihan samalla tavoin kehun myös naisnäyttelijöitä, mutta se ei tietenkään miestäni haittaa, koska he eivät ole ns. kilpailijoita hänelle.

Joskus tuo oli vielä jotenkin söpöä, mutta nyt hän on alkanut kostaa minulle ja lähettelee inhottavia viestejä tai sanoo minlle päin naamaa jotain, millä yrittää saada minut suuttumaan. En enää jaksa. Koko ajan saan varoa sanojani. Ensin alkaa mykkäkoulu, sen jälkeen kun viha patoutuu sisälle purkautuu se haukkuina, vähättelyinä ja muiden naisten hehkuttamisena.

Ei varmaan tarvitse kertoa, että olen jo pitkään miettinyt eroa. Emme ole naimisissa emmekä edes avoliitossa saati asu yhdessä, joten eroaminen olisi teoriassa helppoa.

Hänessä on hyviäkin puolia, enhän hänen kanssaan olisi ollutkaan ilman niitä. Tämä sairaalloinen mustasukkaisuus vaan on alkanut näytellä jo hieman liian suurta pääosaa suhteessamme.

Luin ketjua ja mietin että miten suurimmalla osalla tuntuu olevan niin järkähtämätön varmuus siitä, että miehesi on aivan sairas ja kannattaa lähteä. Tuo tummentamani kohta kyllä sitten toisella lukukerralla osui silmään, ja tuo ei kuulosta minustakaan enää kunnioittavalta parisuhteelta...

Sellainen näkökulma kuitenkin, että olen itse meidän parisuhteen mustasukkainen osapuoli. Perimmäinen syy on taatusti huono itsetuntoni sekä vähäinen parisuhdekokemukseni, nekin aiemmat melkoisen huonoja. Minut on niin kaveri- kuin miessuhteissakin vaihdettu aina parempaan, olen ollut sellainen varavaihtoehto. Kyllähän se jäljen on jättänyt, mutta toki nykyinen käyttäytymiseni on siinä mielessä minun syytäni, että vain minä voin sitä käyttäytymistä korjata.

Olen huomannut, että jos parisuhteessa tai elämssä jokin asia hiertää (stressiä ja huolia), niin mustasukkaisuuteni pahenee. Välillä ihan helvetin naurettavaksikin, esim. poikaystäväni kehui serkkunsa uutta tyttöystävää söpöksi ja sekin oli minusta muka loukkaavaa. No, olisi varmaan ihan ok vähän tuhahtaa jostain aikuisen naisen kehumisesta, mutta kun serkku ja tyttöystävänsä ovat 16-vuotiaita... Voin sanoa, että kyllä hävetti itseänikin typerä reaktioni.

Minä varmaan olen sellainen sairaalloisen mustasukkainen itsekin siis. Enkä ole sitä mielelläni, se on ihan kauheaa. Terapiaan ei ole varaa eikä tuettuun sellaiseen ihan helposti pääse. Minua varmaan voisi auttaa ihan vertaistukikin, ajattelinkin sellaista yrittää vähän kavereista tiedustella (en ole kehdannut kellekään kertoa vielä). Kunnioitan, arvostan ja rakastan poikaystävääni todella paljon, enkä halua pilata tätä meidän suhdettamme. On vain aika heikko luottamus siihen, että tätä itsetuntoa enää saisi korjattua, kun ikää jo melkein 30v ja koko elämäni olen tästä tavalla tai toisella kärsinyt :(

129, ymmärrän sinua, jos mies ei koskaan kehu sinua ja sitten söpöttelee jotain teiniä.

En todellakaan kestäisi mustasukkaisuutta! Minä ja naiseni harrastetaan paljon ja reissataan työn puolesta. Ei suhde toimisi, jos toinen olisi mustasukkainen. En halua naista, joka rajoittaa minun menoja omaa epävarmuuttaan.

Oman kokemuksen mukaan mustasukkainen nainen on mustasukkainen vaikka mies olisi siveydensipuli eikä mikään pleijeri. Mustasukkaiset naiset tulkitsevat helposti normaalin kohteliaisuuden muita naisia kohtaan flirttailuksi.

Parisuhde perustuu luottamukseen. Jos sitä ei ole, on koko suhde hyvin huonolla pohjalla. En ole yhtään mustasukkainen avovaimostani, ei ole kyllä syytäkään. Parempaa naista saa kyllä etsiä muutenkin, eikä hevin löydy. Eikä hänkään ole minusta mustasukkainen, enkä ikinä pettäisi häntä. Ei ole syytäkään, enkä missään nimessä haluaisi sitä morkkista ja syyllisyyttä, paskaa oloa ja ehkä eroa. Mikä pettämisestä seuraisi. Parasta on kuitenkin, että en kaipaa tai haluakaa ketään muuta. Uskon näin olevan myös puolison kohdalla.

Miestä ei ole luotu yksiavioiseksi, se on selvä. Kaikki miehet haluaisi sisimmässään ja haaveissaan monia naisia. Ainakin sitten kun suhteen alkuhuuma on mennyt. Mutta se ei tarkoita sitä, että pettää. Haluaisi sitä tehdä paljon muutakin, mitä ei saa tehdä. Tälläisiksi me miehet on luotu, synnytty ja sille ei voi mitään. Onneksi meillä on oma tahto, joten voimme itse päättää annammeko vaistojemme viedä, vai emme. Jos annamme, on parempi pysyä sinkkuna. TV. M40

Kuulostaa ihan samanlaiselta ku mun naispuolinen exä.. voi sitä kiukun määrää jos satuin jotain muuta kehumaan hyvännäköiseksi tai sit jos juttelin "liikaa" jonkun kanssa..

Ja pidin häntä tietenkin kauneimpana ja parhaimpana naisena maailmassa ja annoin myös ymmärtää sen..

Nykyinen onkin sitten ihan eri planeetalta.. <3