Lue keskustelun säännöt.
Kestäisittekö te tällaista ylimustasukkaisuutta? Mieheni on ihan pimahtanut
13.12.2017 |
Mieheni on komea, mutta hänellä on ilmeisen heikko itsetunto. Minä en voi jutella edes miespuolisille työkavereilleni ilman, että hän saa hepulia. Kerran erehdyin sanomaan, että joku oli herrasmies, kun teki sitä ja tätä minulle. Sitäkään hän ei kestä, että kutsun jotakuta herrasmieheksi. TV:tä katsellessa en voi sanoa mitään postiivista kenestäkään miesnäyttelijästä, sillä mies luulee että himoitsen kyseistä miestä, vaikka pitäisin häntä vain hyvänä näyttelijänä. Ihan samalla tavoin kehun myös naisnäyttelijöitä, mutta se ei tietenkään miestäni haittaa, koska he eivät ole ns. kilpailijoita hänelle.
Joskus tuo oli vielä jotenkin söpöä, mutta nyt hän on alkanut kostaa minulle ja lähettelee inhottavia viestejä tai sanoo minlle päin naamaa jotain, millä yrittää saada minut suuttumaan. En enää jaksa. Koko ajan saan varoa sanojani. Ensin alkaa mykkäkoulu, sen jälkeen kun viha patoutuu sisälle purkautuu se haukkuina, vähättelyinä ja muiden naisten hehkuttamisena.
Ei varmaan tarvitse kertoa, että olen jo pitkään miettinyt eroa. Emme ole naimisissa emmekä edes avoliitossa saati asu yhdessä, joten eroaminen olisi teoriassa helppoa.
Hänessä on hyviäkin puolia, enhän hänen kanssaan olisi ollutkaan ilman niitä. Tämä sairaalloinen mustasukkaisuus vaan on alkanut näytellä jo hieman liian suurta pääosaa suhteessamme.
Kommentit (128)
Minä niin toivoisin, että tämä olisi provo. Pelkään että ei ole, mutta kaksi todella hyvää puolta on vielä: ette ole missään liitossa, ettekä edes asu yhdessä.
Sinä voit selvitä tulevasta vainosta ehjin nahoin, jos muutat nyt tarpeeksi kauas. Olisiko sinulla mahdollista lähteä pikaisest etukäteen kertomatta vaikka ulkomaille?
Kuten yksi ja toinenkin on kertonut, nykyinen on vain alkusoittoa. Sinun pelastuksesi on se, että hän paljasti oikean karvansa jo nyt. Yleensä totuus valkenee vasta sitten, kun vihkitodistuksesta on muste kuivunut, on yhteistä velkaa ja /tai nainen on raskaana.
Miksi ihmeessä tähän ketjuun on kirjoitettu todella omituisia, suorastaan sekapäisiä vastauksia? Ovatko niiden kirjoittajat romanttisia teinejä, joiden mielestä on ihanaa, kun mies rakastaa niin että haluaa omistaa? Ei mikään ihme, että siinä iässä ollaan kovin alttiita joutumaan petomiesten kynsiin.
6 taas on hyvä esimerkki siitä, että hyvinkouluttautunut ja hyvässä asemassa oleva (bisnesnainenkin) voi haksahtaa petoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo epänormaalia ja väärin, mutta harmittaa kuinka täällä näin haukutaan tuota miestä, kuin olisi aivan sairas, parantumaton yksilö. Mustasukkaisuus on tervettä tietyssä määrin, ja joillakin - syystä tai toisesta - se menee yli rajojen. Tuolle on kuitenkin tehtävissä jotakin, ja jos rakastat miestä ja muuten hyvä tyyppi, suosittelisinkin puhumaan rauhassa asiasta ja kysymään häneltä, voisitteko/voisiko hän hakea ongelmaansa apua.
Itse olen kärsinyt välillä pahastakin mustasukkaisuudesta, mutta tiedostan sen olevan ongelma ja haluan päästä eroon siitä. Siksi olenkin hakenut siihen apua. Kun tiedostaa mistä ongelma johtuu, sen voi avun ja ajan kanssa korjata. Mulla johtuu ikävistä asioista menneisyydessä, luottamuspulasta, huonoista ihmissuhteista ja syömishäiriöstä joka on repinyt itsetuntoni palasiksi. En silti haluaisi, että joku - etenkin rakas ihminen - kirjoittaisi ongelmastani tänne ja muut vain haukkuisivat ihan totaaliseksi paskaksi. Kyllä ihmiset ovat pahemmistakin ongelmista päässeet yli. Miehesikin voi, jos tiedostaa tuon olevan ongelma ja haluaa muuttua.
kuulisin mielelläni lisää! Ole kiltii ja kerro miten ja millaista apua olet saanut ongelmaasi?
Joku kysyi, että mistä vitusta noita urpoja revitään. Ne kuule vittu kävelevät joittenkin elämään. Ei pitäisi antaa kävellä. Olisi niin vitun hienoa, jos kaikille löytyisi täydellinen mies tai nainen. Ei tarvitsisi vittu avautua täällä. Vittu!
Teoria käytäntöön ja erotkaa!
Väkivallalla on taipumus pahentua ja ottaa uusia muotoja ajan myötä. Kostamiset ja muu manipulointi on oksettavaa käytöstä, lähde ennen kuin turrut siihen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki miehet ovat mustasukkaisia.
Jotkut räjähtävät sisäänpäin, jotkut tuntevat pientä kuumotusta ja ne eräät taas räjähtää ja käy kiinni.
ennen naiset synnytti teki kotityöt ja maataloustyöt. nyt ne hyppää vieraissa luvalla tai luvatta,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää ei ole varmaan se hedelmällisin maaperä miesnäkökulmalle, mutta kirjotan nyt silti. Ehkä kannattaa lukea kuitenkin ajatuksella - varsinkin, jos miehessä alkaa muutenkin esiintymään aloitekyvyttömyyttä ja vetäytymistä.
Olin joskus entisessä suhteessani ihan ap:n miehen kaltainen. Tilanne kehittyi pitkän suhteen ja lasten jälkeen. Nykyään mulla on mitä luottavaisin parisuhde, jossa tällaisia tunteita ei pääse syntymään kuin korkeintaan molemmilla hitusen, silleen terveellisellä tavalla, että kumpikin tietää toisen välittävän.
Työstin asiaa aika paljon ihan ammattilaisenkin kanssa ja lopulta se alkoi aukeamaan ja siinä oli aika iso kokonaisuus asioita, mikä sai minut tuntemaan itseni epävarmaksi ja käyttäytymään typerästi. En kyllä siinä vaiheessa itse tajunnut sitä, koska jotenkin selitin itselleni asiat "loogisesti". Ihminen on aika hyvä tässä...
Yksi painava perussyy oli, että minulla ei ollut kovinkaan paljoa aiempaa seurustelukokemuksia naisista ja kotoa ei siihen asiaan kyllä tullut mitään eväitä. Tällä ei ollut alkuun niin merkitystä, mutta arjen hiipiessä suhteeseen se alkoi näkymään koko ajan enemmän. Toisekseen työni on aika vaativaa ja samoihin aikoihin pomokseni tuli se klassinen paistattelija, joka ilmeisesti tarvitsi yhden koiranpennun potkittavakseen. Toki niin, etten itse sitä huomannut vasta kuin aikojen päästä. Kuitenkin alkoi hiipiä työelämässä semmoinen riittämättömyyden tunne, jota sitten koitin ahkerasti ylitöillä paikata.
Sitten oli siinä eksässäkin vika. Niitä kehuja sateli jutellessa muille ihmisille aika paljon, mutta minulle niitä ei tullut. Semmoista huomiota olisi joskus kaivannut, että kun oli aika maassa töiden jälkeen, niin olisi jostain arkisesta asiasta voinut vaikka kiittää tai jotain. Tai pyytää sohvalle halimaan. Tämä on nykyisessä suhteessani niin erilaista, että emme koskaan pidä toisiamme itsestäänselvyytenä ja muistamme huomioida arjessa koko ajan toisen tekemiset yhteisen edun eteen.
Tämä kohta ap:n kirjoituksessa pistikin itselle silmään, että muistan kuinka aloin tuntea tuolloin vihaa sitä naisen työkaveria kohtaan "joka on niin mukava ja kätevä kaikessa". Ei eksä tahallaan kai sitä tehnyt, mutta kun oli valmiiksi vähän suojat alhaalla, niin tuollaiset tuntui ihan tikarin pistoilta. Siitä sitten lähti etenemään kaikenlaiset spekulaatiot mielessäni ja jälkeen päin aika hävettäväkin kausi elämässäni.
Itse olen vasta tässä toisessa suhteessa osannut ottaa miehen paikan ja ymmärtää naisen tarpeita enemmän. Uskoisin että tämän saman naisen kanssa se olisi onnistunut jo meidän nuoruudessakin, eli ihmisten kemioilla on väliä. Kaikki tuo arjen tasapaino ja huomioiminen vaikuttaa ihan sinne vällyjenkin alle, että vuosienkaan jälkeen se kipinä ei ole hiipunut.
Vähän sekavasti lennosta kirjoitettu, mutta on joulukiire. :)
Jätä se sika ja mene kissan kanssa naimisiin:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Run girl, run. Sitäpaitsi mikään ei ole niin epäkiihottavaa kuin huono itsetunto.
Vierailija kirjoitti:
Run girl, run. Sitäpaitsi mikään ei ole niin epäkiihottavaa kuin huono itsetunto.
Joskus se on se kumppani (vahingossa ja tietämättään tai sitten ihan tahallaankin), joka lyttää ja murentaa sen toisen osapuolen itsetunnon. Ideaalissa suhteessa molempien parhaat puolet kukoistavat ja itsetunto kohoaa ja ongelmaisessa suhteessa juuri päin vastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googlaa nopeasti narsismi, mitä se on ja miten ilmenee, lue muiden tarinoita narsistienuhrit ry:n sivuilta, löydät sieltä miehesi ja tietoa asiasta. Mulle kävi juuri tuo sama, ensin outo mustasukkaisuus , sitten kaikenlaista syyllistämistä, elinpiirini kaventamista,
itsetunnon musertamista...se on salakavalaa vuoristorataa, mitä sellainen suhde on. Lopulta et tiedä, kuka olitkaan oikeasti..Hanki pian tietoa ja vertaistukea, älä jää suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Run girl, run. Sitäpaitsi mikään ei ole niin epäkiihottavaa kuin huono itsetunto.
Joskus se on se kumppani (vahingossa ja tietämättään tai sitten ihan tahallaankin), joka lyttää ja murentaa sen toisen osapuolen itsetunnon. Ideaalissa suhteessa molempien parhaat puolet kukoistavat ja itsetunto kohoaa ja ongelmaisessa suhteessa juuri päin vastoin.
Hienosti tiivistetty. Sopisi vaikka huoneentauluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeile puhua miehesi kanssa. Jos sekään ei auta, luovuta.
Unohda koko sana mustasukkaisuus, koska se luo asetelman, että miehesi on häiriintynyt ja väärässä (mikä toki on mahdollista) ja vie häneltä oikeuden sanoa mitään.
Itse olin käyttäytynyt 15 vuotta normaalisti ja sitten yhtäkkiä aloin saada raivokohtauksia yleensä liittyen muihin naisiin. Lisäksi aloin tehdä tuota samaa, muistutella miestä siitä ettei ole ainoa kala meressä. Mielestäni kyse ei ollut siitä, että olisin yhtäkkiä alkanut mustasukkaiseksi, vaikka mies niin yritti alkuun väittää. En kuitenkaan kytännyt mitään, tivannut mitään, kieltänyt puhumasta kenellekään jne.
Kyse oli meistä kahdesta, ei niinkään muista. Mies oli alkanut pitää minua itsestäänselvänä eikä panostanut minuun yhtään, mutta kaiken maailman satunnaisille tutuillekin oli henkisesti enemmän läsnä. Meillä oli ollut mahtavan hyvä suhde ja olin ihan palasina sen hajoamisesta silmieni edessä. Mies taas oli ihan äimistynyt, olenhan minä se ykkönen. Kyllä sitä piti vääntää, ettei se riitä, että olen mielessä ykkönen eikä näe mitään vaivaa sen eteen.
Tuon kaiken olisi voinut taputella mustasukkaisuuden alle.
Syy on sinussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile puhua miehesi kanssa. Jos sekään ei auta, luovuta.
Unohda koko sana mustasukkaisuus, koska se luo asetelman, että miehesi on häiriintynyt ja väärässä (mikä toki on mahdollista) ja vie häneltä oikeuden sanoa mitään.
Itse olin käyttäytynyt 15 vuotta normaalisti ja sitten yhtäkkiä aloin saada raivokohtauksia yleensä liittyen muihin naisiin. Lisäksi aloin tehdä tuota samaa, muistutella miestä siitä ettei ole ainoa kala meressä. Mielestäni kyse ei ollut siitä, että olisin yhtäkkiä alkanut mustasukkaiseksi, vaikka mies niin yritti alkuun väittää. En kuitenkaan kytännyt mitään, tivannut mitään, kieltänyt puhumasta kenellekään jne.
Kyse oli meistä kahdesta, ei niinkään muista. Mies oli alkanut pitää minua itsestäänselvänä eikä panostanut minuun yhtään, mutta kaiken maailman satunnaisille tutuillekin oli henkisesti enemmän läsnä. Meillä oli ollut mahtavan hyvä suhde ja olin ihan palasina sen hajoamisesta silmieni edessä. Mies taas oli ihan äimistynyt, olenhan minä se ykkönen. Kyllä sitä piti vääntää, ettei se riitä, että olen mielessä ykkönen eikä näe mitään vaivaa sen eteen.
Tuon kaiken olisi voinut taputella mustasukkaisuuden alle.
Syy on sinussa.
Kas siinäpä syväluotaavaa ja rakentavaa analyysia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, tuo on parisuhde narsistin kanssa; vuoristorataa, jossa hyvät ajat, kummat riidat ja niiden jälkeen hyvittelyvaiheet seuraavat toisiaan, aina uudestaan. Kun puoliso tuntee riidan jälkeen asemansa uhatuksi, heittäytyy hän marttyyriksi ja ihanaksi taas, se on vain peliä. Sellaista peliä ei tarvitse pelata oikeassa rakkaudessa. Googlaa narsististienuhrit ry, lue sieltä kertomuksia, tunnista tilanteesi ja muista, että narsisti ei parane, vaikka esittäisi mitä ja itkisi krokoriilin kyyneleitä. Elämän ei pidä olla tuollaista ja syyllistät itsesi ihan turhaan. Se johtaa ennenpitkää itsetunnon tuhoon ja masennukseen. Etsi tietoa sanalla narsisti, etsi tukea ja usko minua, olen kokenut tuota vuoristorataa vuosikausia. Onneksi älysin perua häät, mutta läheltä piti.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan kestäisi. Minä ja mies harrastetaan paljon ja reissataan työn puolesta. Ei kuvio toimisi, jos toinen olisi mustasukkainen. En halua miestä, joka rajoittaa minun menoja omaa epävarmuuttaan.
Oman kokemuksen mukaan mustasukkainen mies on mustasukkainen vaikka vaimo tai tyttöystävä olisi siveydensipuli eikä mikään pleijeri. Mustasukkaiset miehet tulkitsevat helposti normaalin kohteliaisuuden muita miehiä kohtaan flirttailuksi.
Ihanko totta!
Yllättääkö että saman voisi sanoa myös naisista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan kestäisi. Minä ja mies harrastetaan paljon ja reissataan työn puolesta. Ei kuvio toimisi, jos toinen olisi mustasukkainen. En halua miestä, joka rajoittaa minun menoja omaa epävarmuuttaan.
Oman kokemuksen mukaan mustasukkainen mies on mustasukkainen vaikka vaimo tai tyttöystävä olisi siveydensipuli eikä mikään pleijeri. Mustasukkaiset miehet tulkitsevat helposti normaalin kohteliaisuuden muita miehiä kohtaan flirttailuksi.
Ihanko totta!
Yllättääkö että saman voisi sanoa myös naisista?
"Oletpa todella hyvännäköinen nainen" sanoisi ukko jollekin muulle naiselle ja siinä pimahtaa aika monikin nainen narsistiksi ykskaks :D
Kyllä tuommoisesta suhteesta kannattaa lähteä kun mikään velvoite ei pakota jäämäänkään.
Sillä on eroa mikä on tervettä mustankipeyttä ja mikä sairasta. Ja tuo on sitä pahenevaa laatua.
Meillä on sellaista pientä mustankipeyttä, 20 vuotta oltu naimisissa, vähän tussahdetaan tai mies saattaa piruuttaan vaihtaa kanavaa jos telkassa on alastomia miehiä "sensuroitu". Minä voin letkauttaa, jos töllöttää suu auki jotain naista tai uhkaan että nukuppas sitten parvekkeella tai pyyhi nyt edes toi kuola poskeltasi ja matkin miehen ilmettä. Mies kysyy että oliko mulla suu auki..? joo oli torvi, tuonko mä kuolalapun..Mutta se on meillä kevyttä eikä aiheuta mitään sen kummempaa, kunhan vaan härnätään ja vinoillaan toisillemme minuutti, kanava kääntyy takaisin. Minä en pidä mitään kuulusteluja kulkemisten minuuttiaikatauluista eikä mieheni. Luottamus on luja ja rakkaus vahva. Kyllä sen tajuaa että sitä voi nauttia muidenkin ihmisten katselusta, ilman että toisen tarttee ruveta sen takia varpaillaan kulkemaan. Käynpähän itsekin alastonmalleja piirtämässä.
Jos mustasukkaisuus alkaa rajoittaa elämää, tai jonkin äijän/naisen vilkaisu on jatkuva huudon ja tuntikausien riidan aihe, se on sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile puhua miehesi kanssa. Jos sekään ei auta, luovuta.
Unohda koko sana mustasukkaisuus, koska se luo asetelman, että miehesi on häiriintynyt ja väärässä (mikä toki on mahdollista) ja vie häneltä oikeuden sanoa mitään.
Itse olin käyttäytynyt 15 vuotta normaalisti ja sitten yhtäkkiä aloin saada raivokohtauksia yleensä liittyen muihin naisiin. Lisäksi aloin tehdä tuota samaa, muistutella miestä siitä ettei ole ainoa kala meressä. Mielestäni kyse ei ollut siitä, että olisin yhtäkkiä alkanut mustasukkaiseksi, vaikka mies niin yritti alkuun väittää. En kuitenkaan kytännyt mitään, tivannut mitään, kieltänyt puhumasta kenellekään jne.
Kyse oli meistä kahdesta, ei niinkään muista. Mies oli alkanut pitää minua itsestäänselvänä eikä panostanut minuun yhtään, mutta kaiken maailman satunnaisille tutuillekin oli henkisesti enemmän läsnä. Meillä oli ollut mahtavan hyvä suhde ja olin ihan palasina sen hajoamisesta silmieni edessä. Mies taas oli ihan äimistynyt, olenhan minä se ykkönen. Kyllä sitä piti vääntää, ettei se riitä, että olen mielessä ykkönen eikä näe mitään vaivaa sen eteen.
Tuon kaiken olisi voinut taputella mustasukkaisuuden alle.
Syy on sinussa.
Kas siinäpä syväluotaavaa ja rakentavaa analyysia.
Syy on sen takia kirjoittajassa että hän esittää että miehen pitäisi muuttua jotenkin koska raivareita saava nainen niin sanoo. Nainen saa raivareita ja jotenkin onnistuu vakuuttamaan että syy on miehen kun mies ei ole sitä mitä nainen haluaisi. Miehellä on varmasti ihan yhtä pahoja kriisejä eikä kaada syytä vaimonsa niskaan. Luuleeko tämä nainen että miehensä vaan sormia napsauttamalla muuksi muuttuu. Sitäpaitsi naisen tyytymättömyyden syy ei välttämättä edes ole tämä mies vaan nainen haluaa syylistää miehen että voi lähteä kävelemään ja laitaa syyn miehelle.
Ja joka tapauksessa syy on naisen koska valituksen aihe on vain se että mies ei anna tarpeeksi huomiota. Taitaa olla asiat liian hyvin ja naista sen takia pännii.
NUTuki kirjoitti:
Hei, tuo on parisuhde narsistin kanssa; vuoristorataa, jossa hyvät ajat, kummat riidat ja niiden jälkeen hyvittelyvaiheet seuraavat toisiaan, aina uudestaan. Kun puoliso tuntee riidan jälkeen asemansa uhatuksi, heittäytyy hän marttyyriksi ja ihanaksi taas, se on vain peliä. Sellaista peliä ei tarvitse pelata oikeassa rakkaudessa. Googlaa narsististienuhrit ry, lue sieltä kertomuksia, tunnista tilanteesi ja muista, että narsisti ei parane, vaikka esittäisi mitä ja itkisi krokoriilin kyyneleitä. Elämän ei pidä olla tuollaista ja syyllistät itsesi ihan turhaan. Se johtaa ennenpitkää itsetunnon tuhoon ja masennukseen. Etsi tietoa sanalla narsisti, etsi tukea ja usko minua, olen kokenut tuota vuoristorataa vuosikausia. Onneksi älysin perua häät, mutta läheltä piti.
En vähättele ilmeisiä omia kokemuksiasi, mutta lues nyt uudelleen tämä ketju ja mieti, että kannattaako ihan nyt sitä narsistin leimaa heti olla lyömässä ja tekemässä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Itse saan kokemukseni kautta sen kuvan, että ap:n tilanne olisi ihan täysin korjattavissa puhumalla ja tarvittaessa tukea hakemalla.
Voi toki olla että olet oikeassakin, mutta itseä ainakin ahdistaa nämä "nyt heti poikki ja parempia on jonossa nurkan takana!" -ratkaisuehdotukset. Voin kertoa kokemuksella, ettei niitä hyviä ole todellakaan ihan liikaa vapailla markkinoilla ainakaan näin yli kolmekymppisenä.
Joo, sellainen miespuolinen ystävä etujen kanssa, olisi sitten edes aihetta murjottaa :D