Isovanhemmat eivät tee mitään lapsenlapsen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on lapsuudessa kokemus isovanhemmista, että ei he meidän kanssa koskaan mitään leikkineet, tai edes lautapelejä pelanneet. Toki juttelivat meidän kanssa ja halailivat, pitivät sylissä, myös komensivat lujastikkin jos tarve oli. Olin usein hoidossa isovanhemmillani ja se oli ihanaa aikaa, sai olla kaikessa rauhassa kun ei ollut sisaruksia hästäämässä, syödä herkkuja, katsella telkkaria, käydä vähän pihalla leikkimässä.

Nykyään pitäisi olla niin osallistuvainen ja aktiivisesti TEHDÄ lasten kanssa jotakin, mitä lapsi HALUAA tehdä, eli leikkiä hänen kanssaan jne. Miksi ennen riitti "vain oleminen" kun taas nykyään pitää pitää jotain sirkuspelle-esitystä ja riehua lasten kanssa?

Miksi sinun pitää "nykyään riehua ja pitää pelle-esitystä"?

Sinä taidat jo pelätä omia lapsenapsiasi, koska olet niin vieraantunut heistä.

Ei ihmisen genetiikka tai lasten kehittyminen ole juuri muuttunut tuhansien vuosien saatossa. Lapsuus-termi keksittiin joskus 1800-luvulla ja lasten leikkimisen tärkeys ymmärrettiin vasta 1960-70-luvulla. Luulen, että oireilet tästä, pelkäät että lapset vaativat sinulta jotain, johon et pysty.

Lapset vaativat vain ruoan, rauhallisen yöpaikan ja runsaasti hermoja. Päivisin lapsi tarviysee tilaa juosta ja mieluusti joskus jonkun ikätoverin rinnalleen. Edelleenkin.

Nuo pelot ovat kyllä näin pikkulasten äidin näkökulmasta täysin käsittämättömiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on lapsuudessa kokemus isovanhemmista, että ei he meidän kanssa koskaan mitään leikkineet, tai edes lautapelejä pelanneet. Toki juttelivat meidän kanssa ja halailivat, pitivät sylissä, myös komensivat lujastikkin jos tarve oli. Olin usein hoidossa isovanhemmillani ja se oli ihanaa aikaa, sai olla kaikessa rauhassa kun ei ollut sisaruksia hästäämässä, syödä herkkuja, katsella telkkaria, käydä vähän pihalla leikkimässä.

Nykyään pitäisi olla niin osallistuvainen ja aktiivisesti TEHDÄ lasten kanssa jotakin, mitä lapsi HALUAA tehdä, eli leikkiä hänen kanssaan jne. Miksi ennen riitti "vain oleminen" kun taas nykyään pitää pitää jotain sirkuspelle-esitystä ja riehua lasten kanssa?

Miksi sinun pitää "nykyään riehua ja pitää pelle-esitystä"?

Sinä taidat jo pelätä omia lapsenapsiasi, koska olet niin vieraantunut heistä.

Ei ihmisen genetiikka tai lasten kehittyminen ole juuri muuttunut tuhansien vuosien saatossa. Lapsuus-termi keksittiin joskus 1800-luvulla ja lasten leikkimisen tärkeys ymmärrettiin vasta 1960-70-luvulla. Luulen, että oireilet tästä, pelkäät että lapset vaativat sinulta jotain, johon et pysty.

Lapset vaativat vain ruoan, rauhallisen yöpaikan ja runsaasti hermoja. Päivisin lapsi tarviysee tilaa juosta ja mieluusti joskus jonkun ikätoverin rinnalleen. Edelleenkin.

Nuo pelot ovat kyllä näin pikkulasten äidin näkökulmasta täysin käsittämättömiä.

Paitsi etten ole isovanhempi vaan lasten täti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhempien ongelmana on se, että he eivät itse halua olla lastensa kanssa. tekotapa on kiva, mutta tuotos laitetaan päiväkotiin ja viikonlopuiksi mummolaan.

Päinvastoin.

Nykyvanhemmat nimenomaan viettävät paljon aikaa, pelaavat ja harrastavat lastensa kanssa,

koska omat vanhempansa - ne nykyajan itserakkaat isovanhemmat - antoivat niin huonon esimerkin.

Minä jouduin lastenseimeen jo alle puolivuotiaana, viikonloput olin mummolassa tai yksinäni kotona, kun isä ja äiti kävivät töissä, viikonloput he joivat ja tanssivat ravintolassa. Vietin paljon enemmän aikaa tarhassa, yksin kotona ja mummolassa, kuin vanhempieni kanssa.

Omat lapseni kasvatan itse kotona.

Isovanhemmilla ei ole "aikaa" pitää lapsenlapsiaan, kuten ei aikanaan ollut halua hoitaa minuakaan.

Nykyajan vanhemmat ovat loistovanhempia!

Minutkin olisi nykystandardien valossa huostaanotettu jo pikkulapsena, jos 70-80-luvuilla olisi ollut tällainen lastensuojelulaki.

Totta. Nykyvanhempi "harrastaa" lastensa kanssa eli vie muskariin, balettitunnille, jääkiekkoharkkoihin jne. ja menee itse harrastuksen ajaksi salille. Sitten voi kertoa, että yhdessä tässä harrastetaan! Seimeen pääsi aikoinaan yksinhuoltajien lapset, kahden huoltajan perheissä oli varaa maksaa hoitajalle. Jos siis menit hoitoon alle 6 kk iässä, niin oletan, että kyse oli 70-luvusta, jolloin päiväkotipaikat sai sosiaalisin perustein.

Älä ihmeessä mene salille lapsen harrastuksen aikana!

Lapselle on tärkeää, että aikuinen on paikalla, vaikkei mukana touhussa olisikaan. Meillä ei ole oikein sallittuakaan, että lähtisimme johonkin aikuisten salille kesken lasten treenien, nehän kestävät vain tunnin pari kertaa viikossa. Minä seuraan aina treenejä, joskus valokuvaan.

Olet saanut nyt väärää tietoa 1960-70-luvun lastenseimestä. Minun vanhempani olivat molemmat hyvässä virassa, ei oltu mikään yksinhuoltajaperhe - silti sain jo pikkuvauvana seimipaikan, myöhemmin tarhapaikan.

Asuimme pääkaupunkiseudulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vain niin, että kaikki eivät vain halua hoitaa tai solmia suhteita lapsenlapsiin. Toiset tosiaan nauttivat kun saavat olla lastenlasten kanssa. Ehkä jotenkin epäkypsää jos ei voi viettää aikaa edes muutamaa tuntia kuukaudessa...

Meillä vain toiset isovanhemmat ovat siinä kunnossa, että voisivat viettää aikaa lastenlasten kanssa. Tosin eivät hirveästi ehdi, mutta sillointällöin kumminkin.

Ja vaikka haluaisikin luoda suhteen lapsenlapsiin, niin ei se välttämättä kelpaa, jos sitä suhdetta niihin lapsenlapsiin luo vanhempien mielestä väärin. Vanhemmilla on jo jotkut odotukset sille, miten he haluaisi nähdä isovanhemmat lastensa kanssa ja jos isovanhempi ei juuri niin haluakkaan olla, niin ei kelpaa, huono isovanhempi, IrmaPetteriä pitää heitellä ilmaan ja zumbata hänen kanssaan tunnin, sen lisäksi vielä pelata 2 tuntia lautapelejä, jotta IrmaPetteri olisi tyytyväinen ja kokisi tulleensa huomioiduksi.

Mitä sinä oikein selität?

Soita joskus lapsenlapsillesi, niin huomaat, että he ovat ihan tavallisia lapsia vaan.

Ei tarvitse jännittää niin paljon, ei nykyään ole vielä mitään isovanhempi-lapsenlapsi-zumbatunteja, kyllä te voitte siellä edelleen käydä papan kanssa kahdestaan.

Liioittelin hieman (enkä ole isovanhempi vaan nuori ihminen), mutta mitä se maaginen "lasten kanssa tekeminen" tässä nyt sitten, mitä niiltä isovanhemmiltaan haluttaisiin? Aloituksessa ainakin haikaillaan lasten kanssa retkeilyä ja uimahallissa käyntiä jne. Aika kovia vaatimuksia mielestäni isovanhemmille jotka kenties käyvät vielä töissä tai ovat vasta työt lopettaneet ja lapset lentäneet pesästä.

Ei ne lapset sellaista kaipaa, en itse ainakaan lapsena kaivannut, vaikka toki ne mukavia ja merkityksellisiä hetkiä oli kun JOSKUS joku isovanhempi vaikka sinne uimaan veikin (sielläkin isovanhempi vain katsoi meidän perään, ei varsinaisesti osallistunut itse pulikointiin ja leikkeihin).

Riittäisi ihan kun vaan olisi kiinnostunut ja edes joskus viettäisi lapsen kanssa aikaa. Sirkuksia lapset eivät muutoinkaan kaipaa vaan sitä että mummo vaikka neuloisi kiikkutuolissa sukkaa, luomalla välillä lapseen hyväksyvän ja rakastavan katseen, samalla kun lapsi leikkii. Ei sen sen kummenpaa tarvitse olla.

Vierailija kirjoitti:

Riittäisi ihan kun vaan olisi kiinnostunut ja edes joskus viettäisi lapsen kanssa aikaa. Sirkuksia lapset eivät muutoinkaan kaipaa vaan sitä että mummo vaikka neuloisi kiikkutuolissa sukkaa, luomalla välillä lapseen hyväksyvän ja rakastavan katseen, samalla kun lapsi leikkii. Ei sen sen kummenpaa tarvitse olla.

No sitten, vähän erilaisen kuvan antaa otsikko ja aloitus.

Ehkä tuo paine tehdä jotain erityistä onkin näiden ”ongelmien” taustalla. Lapset kaipaavat vain läsnäoloa ja tunnetta siitä että välitetään. Kyllä varmasti väsyttää jos isovanhempi suorittaa rooliaan pakottamalla itsensä leikkimään lapsen kanssa tms. Leikki kuuluu lapsille enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi vanhemman pitäisi leikkiä lapsen kanssa.

Hmm, kyllä ainakin poikani lapset ovat sellaisia, että heidän kanssa pitäisi koko ajan tehdä jotain. Eivät keskenään leiki ollenkaan, eikä riitä, että itse lukee sohvalla ja vähän juttelee välillä. Koko ajan pitäisi pelata, piirtää, osallistua leikkeihin, viedä ulos, viedä tapahtumiin ...

Kyllä minä mielelläni olen ja teen ja suon pienille ihmisille aikaa. Mutta olen kyllä yhdenkin päivän jälkeen jo aivan loppu.

Itse olimme mummolassa ihan erilaisia. Leikimme sisarusten kanssa vintillä, juoksentelimme pihoilla, osallistuimme kotitöihin, toki mummonkin kanssa juttelimme, joskus pelasimme jotain lautapelejä, mutta mikään oletus ei ollut, että hän osallistuisi leikkeihin. Täälläkin olisi isot pihat, missä temmeltää ja kellarissa vaikka kuinka pojan vanhoja leluja ja aarteita tutkittavaksi.

Olen pojalle ja vaimolleen tästä puhunutkin ja suhtautuvat kyllä ymmärtävästi, mutta koska heidän tapansa olla lasten kanssa on juurikin olla kaikessa mukana, ymmärtäähän sen, että lapsista on outoa jos aikuinen vain on, ja seurailee sivusta. Tämän takia otan lapsia tänne ilman vanhempiaan aika harvoin, tarvitsen terveytenikin vuoksi aikaa vain lepäillä päivällä.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, kyllä ainakin poikani lapset ovat sellaisia, että heidän kanssa pitäisi koko ajan tehdä jotain. Eivät keskenään leiki ollenkaan, eikä riitä, että itse lukee sohvalla ja vähän juttelee välillä. Koko ajan pitäisi pelata, piirtää, osallistua leikkeihin, viedä ulos, viedä tapahtumiin ...

Kyllä minä mielelläni olen ja teen ja suon pienille ihmisille aikaa. Mutta olen kyllä yhdenkin päivän jälkeen jo aivan loppu.

Itse olimme mummolassa ihan erilaisia. Leikimme sisarusten kanssa vintillä, juoksentelimme pihoilla, osallistuimme kotitöihin, toki mummonkin kanssa juttelimme, joskus pelasimme jotain lautapelejä, mutta mikään oletus ei ollut, että hän osallistuisi leikkeihin. Täälläkin olisi isot pihat, missä temmeltää ja kellarissa vaikka kuinka pojan vanhoja leluja ja aarteita tutkittavaksi.

Olen pojalle ja vaimolleen tästä puhunutkin ja suhtautuvat kyllä ymmärtävästi, mutta koska heidän tapansa olla lasten kanssa on juurikin olla kaikessa mukana, ymmärtäähän sen, että lapsista on outoa jos aikuinen vain on, ja seurailee sivusta. Tämän takia otan lapsia tänne ilman vanhempiaan aika harvoin, tarvitsen terveytenikin vuoksi aikaa vain lepäillä päivällä.

Se on sääli jos lapset on opetettu siihen että vanhempi leikkii ja on jatkuvasti mukana touhuissa. Eivät silloin osaakaan tuottaa itse mitään kivaa tekemistä.

Lapsenlapset eivät halua tulla meille, koska täällä tehdään töitä eikä tuijoteta tablettia. Se vanhanaikainen yhdessäolo kun ei ole mitään lautapelejä, vaan elämässä tärkeiden asioiden tekemistä. Pitää tehdä polttopuita, pinota niitä, hoitaa kasvimaata, siivota kellaria, pestä säilyketölkkejä, sulattaa pakastin, perata kaloja, leipoa jne. Ei nykylapset sellaisesta yhdessäolosta välitä! Täytyy räiskiä ja paukutella, ei suinkaan käännellä kompostia. Me taas emme näe mitään mieltä siinä, että yhdessäolo olisi laiskottelua, kun pirtin ympärillä on töitä vaikka muille jakaa.

Kun omat lapset oli pieniä, asuttiin kerrostalossa. Nyt eläkkeellä halutaan olla omavaraisia, vaikka ei missään korvessa asutakaan vaan 4 km päässä terveyskeskuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on lapsuudessa kokemus isovanhemmista, että ei he meidän kanssa koskaan mitään leikkineet, tai edes lautapelejä pelanneet. Toki juttelivat meidän kanssa ja halailivat, pitivät sylissä, myös komensivat lujastikkin jos tarve oli. Olin usein hoidossa isovanhemmillani ja se oli ihanaa aikaa, sai olla kaikessa rauhassa kun ei ollut sisaruksia hästäämässä, syödä herkkuja, katsella telkkaria, käydä vähän pihalla leikkimässä.

Nykyään pitäisi olla niin osallistuvainen ja aktiivisesti TEHDÄ lasten kanssa jotakin, mitä lapsi HALUAA tehdä, eli leikkiä hänen kanssaan jne. Miksi ennen riitti "vain oleminen" kun taas nykyään pitää pitää jotain sirkuspelle-esitystä ja riehua lasten kanssa?

Miksi sinun pitää "nykyään riehua ja pitää pelle-esitystä"?

Sinä taidat jo pelätä omia lapsenapsiasi, koska olet niin vieraantunut heistä.

Ei ihmisen genetiikka tai lasten kehittyminen ole juuri muuttunut tuhansien vuosien saatossa. Lapsuus-termi keksittiin joskus 1800-luvulla ja lasten leikkimisen tärkeys ymmärrettiin vasta 1960-70-luvulla. Luulen, että oireilet tästä, pelkäät että lapset vaativat sinulta jotain, johon et pysty.

Lapset vaativat vain ruoan, rauhallisen yöpaikan ja runsaasti hermoja. Päivisin lapsi tarviysee tilaa juosta ja mieluusti joskus jonkun ikätoverin rinnalleen. Edelleenkin.

Nuo pelot ovat kyllä näin pikkulasten äidin näkökulmasta täysin käsittämättömiä.

Paitsi etten ole isovanhempi vaan lasten täti.

No sä oot itse ajanut tuohon tilanteeseen. Jos siis olet se, joka ensitöikseen ryhtyy leikkimään ja riehumaan niiden lasten lanssa..

Tottakai ne nyt odottaa sitä joka kerta kun sä sinne meet. Jos et olis lähtenyt tuohon hippaleikkiin, ei ne lapset sitä odottaisi.

Tiedän kyllä tuollaisia lapsia ja paljon ja se johtuu siitä, että nykyisin vanhemmat leikkivät ja höösäävät ja touhuavat ne lapsetkin aivan puhki. Moni lapsi ei osaa enää leikkiä yksin, koska vanhemmat leikkii jatkuvasti heidän kanssaan ja tässä sitten ilmeisesti myös täti on lähtenyt samaan ruljansiin mukaan.

Kun meille tulee vieraita, aikuiset juttelee ja juo kahvia tai mitä ikinä ja lapset leikkivät keskenään tai ovat mukana siinä kahvipöydässä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapset eivät halua tulla meille, koska täällä tehdään töitä eikä tuijoteta tablettia. Se vanhanaikainen yhdessäolo kun ei ole mitään lautapelejä, vaan elämässä tärkeiden asioiden tekemistä. Pitää tehdä polttopuita, pinota niitä, hoitaa kasvimaata, siivota kellaria, pestä säilyketölkkejä, sulattaa pakastin, perata kaloja, leipoa jne. Ei nykylapset sellaisesta yhdessäolosta välitä! Täytyy räiskiä ja paukutella, ei suinkaan käännellä kompostia. Me taas emme näe mitään mieltä siinä, että yhdessäolo olisi laiskottelua, kun pirtin ympärillä on töitä vaikka muille jakaa.

Kun omat lapset oli pieniä, asuttiin kerrostalossa. Nyt eläkkeellä halutaan olla omavaraisia, vaikka ei missään korvessa asutakaan vaan 4 km päässä terveyskeskuksesta.

No en minäkään tuollaisesta välittänyt, ja olen syntynyt vuonna 1983. Välillä satunnaisesti autoin mummoa kasvimaalla ja siivoamaan, mutta kuulostaa siltä että oletat että pienet lapset tulisivat teille (aikuisille ihmisille) kodinhoitoavuksi.

Ei lautapeleissä ole mitään pahaa. Kotitöitä voi tehdä luontevasti mukavan yhdessäolon lomassa, lapset voi kattaa pöydän ja välillä tehdä pientä askaretta, mutta ei sen pidä mikään itsetarkoitus olla.

Ei ihme ettei lastenlapsilla seura kiinnosta, eihän teilläkään se seura kiinnosta selvästi, vaan työapu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhempien ongelmana on se, että he eivät itse halua olla lastensa kanssa. tekotapa on kiva, mutta tuotos laitetaan päiväkotiin ja viikonlopuiksi mummolaan.

Päinvastoin.

Nykyvanhemmat nimenomaan viettävät paljon aikaa, pelaavat ja harrastavat lastensa kanssa,

koska omat vanhempansa - ne nykyajan itserakkaat isovanhemmat - antoivat niin huonon esimerkin.

Minä jouduin lastenseimeen jo alle puolivuotiaana, viikonloput olin mummolassa tai yksinäni kotona, kun isä ja äiti kävivät töissä, viikonloput he joivat ja tanssivat ravintolassa. Vietin paljon enemmän aikaa tarhassa, yksin kotona ja mummolassa, kuin vanhempieni kanssa.

Omat lapseni kasvatan itse kotona.

Isovanhemmilla ei ole "aikaa" pitää lapsenlapsiaan, kuten ei aikanaan ollut halua hoitaa minuakaan.

Nykyajan vanhemmat ovat loistovanhempia!

Minutkin olisi nykystandardien valossa huostaanotettu jo pikkulapsena, jos 70-80-luvuilla olisi ollut tällainen lastensuojelulaki.

Totta. Nykyvanhempi "harrastaa" lastensa kanssa eli vie muskariin, balettitunnille, jääkiekkoharkkoihin jne. ja menee itse harrastuksen ajaksi salille. Sitten voi kertoa, että yhdessä tässä harrastetaan! Seimeen pääsi aikoinaan yksinhuoltajien lapset, kahden huoltajan perheissä oli varaa maksaa hoitajalle. Jos siis menit hoitoon alle 6 kk iässä, niin oletan, että kyse oli 70-luvusta, jolloin päiväkotipaikat sai sosiaalisin perustein.

Älä ihmeessä mene salille lapsen harrastuksen aikana!

Lapselle on tärkeää, että aikuinen on paikalla, vaikkei mukana touhussa olisikaan. Meillä ei ole oikein sallittuakaan, että lähtisimme johonkin aikuisten salille kesken lasten treenien, nehän kestävät vain tunnin pari kertaa viikossa. Minä seuraan aina treenejä, joskus valokuvaan.

Olet saanut nyt väärää tietoa 1960-70-luvun lastenseimestä. Minun vanhempani olivat molemmat hyvässä virassa, ei oltu mikään yksinhuoltajaperhe - silti sain jo pikkuvauvana seimipaikan, myöhemmin tarhapaikan.

Asuimme pääkaupunkiseudulla.

THL jakaa väärää tietoa 70-luvun päivähoidosta Helsingissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapset eivät halua tulla meille, koska täällä tehdään töitä eikä tuijoteta tablettia. Se vanhanaikainen yhdessäolo kun ei ole mitään lautapelejä, vaan elämässä tärkeiden asioiden tekemistä. Pitää tehdä polttopuita, pinota niitä, hoitaa kasvimaata, siivota kellaria, pestä säilyketölkkejä, sulattaa pakastin, perata kaloja, leipoa jne. Ei nykylapset sellaisesta yhdessäolosta välitä! Täytyy räiskiä ja paukutella, ei suinkaan käännellä kompostia. Me taas emme näe mitään mieltä siinä, että yhdessäolo olisi laiskottelua, kun pirtin ympärillä on töitä vaikka muille jakaa.

Kun omat lapset oli pieniä, asuttiin kerrostalossa. Nyt eläkkeellä halutaan olla omavaraisia, vaikka ei missään korvessa asutakaan vaan 4 km päässä terveyskeskuksesta.

No en minäkään tuollaisesta välittänyt, ja olen syntynyt vuonna 1983. Välillä satunnaisesti autoin mummoa kasvimaalla ja siivoamaan, mutta kuulostaa siltä että oletat että pienet lapset tulisivat teille (aikuisille ihmisille) kodinhoitoavuksi.

Ei lautapeleissä ole mitään pahaa. Kotitöitä voi tehdä luontevasti mukavan yhdessäolon lomassa, lapset voi kattaa pöydän ja välillä tehdä pientä askaretta, mutta ei sen pidä mikään itsetarkoitus olla.

Ei ihme ettei lastenlapsilla seura kiinnosta, eihän teilläkään se seura kiinnosta selvästi, vaan työapu.

Talo ei ole talvella lämmin, jos ei ole vaja täynnä polttopuuta. Itku niiltä lapsilta pääsee, jos joutuu sanomaan, että ei tule lämmintä vettä, kun koko kesä jouduttiin lapsenlapsia paimentamaan eikä päästy klapintekoon. Kun omavaraistaloudessa elämä on sitä, että minimoidaan kulut ja tehdään itse, niin ei ole aikaa tehdä pientä askaretta, jos isot on tekemättä. Perunamaa menee kesällä Afrikan tähden pelaamisen edelle.

Isovanhempien ei tarvitse tehdä mitään lastenlasten kanssa, jos ei huvita. Ei tarvitse hoitaa, eikä retkeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, kyllä ainakin poikani lapset ovat sellaisia, että heidän kanssa pitäisi koko ajan tehdä jotain. Eivät keskenään leiki ollenkaan, eikä riitä, että itse lukee sohvalla ja vähän juttelee välillä. Koko ajan pitäisi pelata, piirtää, osallistua leikkeihin, viedä ulos, viedä tapahtumiin ...

Kyllä minä mielelläni olen ja teen ja suon pienille ihmisille aikaa. Mutta olen kyllä yhdenkin päivän jälkeen jo aivan loppu.

Itse olimme mummolassa ihan erilaisia. Leikimme sisarusten kanssa vintillä, juoksentelimme pihoilla, osallistuimme kotitöihin, toki mummonkin kanssa juttelimme, joskus pelasimme jotain lautapelejä, mutta mikään oletus ei ollut, että hän osallistuisi leikkeihin. Täälläkin olisi isot pihat, missä temmeltää ja kellarissa vaikka kuinka pojan vanhoja leluja ja aarteita tutkittavaksi.

Olen pojalle ja vaimolleen tästä puhunutkin ja suhtautuvat kyllä ymmärtävästi, mutta koska heidän tapansa olla lasten kanssa on juurikin olla kaikessa mukana, ymmärtäähän sen, että lapsista on outoa jos aikuinen vain on, ja seurailee sivusta. Tämän takia otan lapsia tänne ilman vanhempiaan aika harvoin, tarvitsen terveytenikin vuoksi aikaa vain lepäillä päivällä.

Se on sääli jos lapset on opetettu siihen että vanhempi leikkii ja on jatkuvasti mukana touhuissa. Eivät silloin osaakaan tuottaa itse mitään kivaa tekemistä.

Niin on. Joskus myös sukulaiset voivat tuota karhunpalvelusta tehdä. Meillä lapset tykkää leikkiä sekä yhdessä että yksinkin, ja mummo ei anna heille hetken rauhaa. Jos lapsi siis vaikka yksin leikkii autoilla, hän menee siihen valtaamaan leikin tai houkuttelee kiinnostumaan toisesta leikistä kun itsellä ei se autoleikki kiinnosta. Ja tätä tapahtuu kokoajan. Lapsetkin muuttuvat mummon seurassa paljon, huonotapaisemmiksi ja eivät keskity mihinkään. Käyttäytyvät kuin olisivat syöneet 2kg puhdasta sokeria.

Meillä ei enää lapset mene mummolaan hoitoon, kun ovat ihan uupuneita aina sieltä tullessaan. Nytkin jos mummo tulee kylään viikonlopuksi, niin viikon alkupäivät leikkivät vetäytyneesti huoneissaan rauhassa. Ovat muuten sosiaalisia, mutta kuka tahansa uupuu siihen ettei saa tehdä mitään yksin tai oman ikätoverin kesken rauhassa. Lapselle yksinleikki on tärkeää siinä missä yhteisleikkikin. Ja ei aikuinen pääsee siihen lapsen maailmaan samalla tavalla, leikkeihin osallistuessa helposti pilaa ne. Pitäisi vähän lukea, milloin lapsilla on ihan oma homma kesken, eikä kuvitella että siihen osallistuminen olisi elintärkeää.

Kamalaa, että joillakin koko arki on tuota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel.

Mumma oli talvet meillä, mutta häntä piti teititellä, häntä ei saanut häiritä, eikä hän varsinkaan tehnyt mitään meidän lasten kanssa. 

Kesät olimme mummolassa, jota piti kummini, mutta sielläkään ei viihdytetty lapsia. Osallistuimme talon töihin ja muun ajan kolusimme ullakkoa tai piha-alueen rakennuksia tai leikimme pikkuserkkujen kanssa.

Jossain tässä välissä on homma muuttunut niin, että isovanhemmista on tullut viihdytysupseereita.

Aha. Kiitos mielipiteestäsi. En peräänkuuluta mitään viihdyttämistä tai lasten hoitoa vaan isovanhemman vilpitöntä halua viettää aikaa lapsenlapsen kanssa. Ajattelen että meillä se tuli aivan luonnostaan emmekä olleet mitään taakkoja isovanhemmille. Yhdessä tekeminen oli kivaa ja antoisaa molemmille osapuolille.

-ap

Yhdessä tekeminen ei ole kivaa ja antoisaa molemmille osapuolille, jos toinen ei sitä halua, vaan haluaa esim. olla rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Tykkään kyllä veljeni lapsista, mutta kieltämättä kylässä käyminen on rankkaa, kun pitäisi olla voimia tehdä ja olla aktiivinen sen lapsen kanssa. Lapsi ei tykkää jos aikuiset keskustelee, vaan vaatii koko ajan huomiota ja odottaa koko ajan, että leikin hänen kanssaan. Enkä jotenkin kehtaa sitä lapsen inota latistaakkaan.

Ja tietysti ne leikit on vielä jotain hippaa tai piilosta tms. jossa pitää rynniä ympäri taloa ja olla fyysisesti aktiivinen. Töiden päälle ei vain jaksais. Tulisi varmasti käytyä useammin, jos lapset ei olisi niin vaativia.

Kokeilepas Sen Lukevan Tädin roolia. 

Vierailija kirjoitti:

ET-lehti ja muut seniorimediat aktiivisesti aivopesevät eläkeläisiä siihen, että lastenlapsien kanssa ei pidä viettää aikaa eikä heihin muutenkaan saa tuhlata resursseja kuten rahaa. Nämä tahot myös kieltävät jättämästä perintöä omille lapsille. Kaikki pitää tuhlata tai jättää "hyväntekeväisyyteen".

Tarkoituksena on tuhota sukupolvien välit ja heikentää perheitä ja vähentää suomalaisten lisääntymistä. Tilaa pitää tehdä kolmannen maailman siirtoväestölle. Tässä onkin onnistuttu, syntyvyys on romahtanut ja suuren osan syntyvyydestä muodostaa siirtoväestö.

Seniorilehtien agendasta olen ollut tismalleen samaa mieltä jo vuosikaudet. Mummunpalkkaa oli ET:kin vaatimassa jo 20 vuotta sitten, kun meidän lapset olivat pieniä. Tiedettiinpä olla kyselemättä aktiivista eläkemummua hommiin, eikä apua hirveesti olisi liiennytkään, varmistivat asian olemalla kesäkaudet tiiviisti omilla reissuillaan maailmalla. Talvikaudella oli sitten harrastukset ja omat ystävät.  Nyt kun ollaan yli 80 ja sekä sisarukset että ystävät ovat alkaneet tihentyvää tahtia vähetä ympäriltä, on katse kääntynyt  nuorempiin sukupolviin. Heillä on vaan kaikilla oma elämänsä, johon isovanhemmat eivät niin hirveän olennaisesti kuulu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapset eivät halua tulla meille, koska täällä tehdään töitä eikä tuijoteta tablettia. Se vanhanaikainen yhdessäolo kun ei ole mitään lautapelejä, vaan elämässä tärkeiden asioiden tekemistä. Pitää tehdä polttopuita, pinota niitä, hoitaa kasvimaata, siivota kellaria, pestä säilyketölkkejä, sulattaa pakastin, perata kaloja, leipoa jne. Ei nykylapset sellaisesta yhdessäolosta välitä! Täytyy räiskiä ja paukutella, ei suinkaan käännellä kompostia. Me taas emme näe mitään mieltä siinä, että yhdessäolo olisi laiskottelua, kun pirtin ympärillä on töitä vaikka muille jakaa.

Kun omat lapset oli pieniä, asuttiin kerrostalossa. Nyt eläkkeellä halutaan olla omavaraisia, vaikka ei missään korvessa asutakaan vaan 4 km päässä terveyskeskuksesta.

No en minäkään tuollaisesta välittänyt, ja olen syntynyt vuonna 1983. Välillä satunnaisesti autoin mummoa kasvimaalla ja siivoamaan, mutta kuulostaa siltä että oletat että pienet lapset tulisivat teille (aikuisille ihmisille) kodinhoitoavuksi.

Ei lautapeleissä ole mitään pahaa. Kotitöitä voi tehdä luontevasti mukavan yhdessäolon lomassa, lapset voi kattaa pöydän ja välillä tehdä pientä askaretta, mutta ei sen pidä mikään itsetarkoitus olla.

Ei ihme ettei lastenlapsilla seura kiinnosta, eihän teilläkään se seura kiinnosta selvästi, vaan työapu.

Talo ei ole talvella lämmin, jos ei ole vaja täynnä polttopuuta. Itku niiltä lapsilta pääsee, jos joutuu sanomaan, että ei tule lämmintä vettä, kun koko kesä jouduttiin lapsenlapsia paimentamaan eikä päästy klapintekoon. Kun omavaraistaloudessa elämä on sitä, että minimoidaan kulut ja tehdään itse, niin ei ole aikaa tehdä pientä askaretta, jos isot on tekemättä. Perunamaa menee kesällä Afrikan tähden pelaamisen edelle.

Eri

Lapsen työ on leikki (ja koulu jos ovat sen ikäisiä), en minäkään haluaisi olla ilmaisena työvoimana sitä ainutta vapaa-aikaa vuodesta.

Mutta ehkä saatte palautettua yhteyden lapsenlapsiin kun vielä tuosta vanhenette ettekä enää jaksa 24/7 työntekoa ja muutatte taas kotiin jossa pärjäätte ominavuin.

Ps.

Täytyy olla kyllä järisyttävän kokoinen perunamaa jos koko kesä menee sitä hoitaessa niin, ettei yhtä peliä ehdi pelata.