Isovanhemmat eivät tee mitään lapsenlapsen kanssa

Olen eläkkeellä perhepäivähoitajan töistä, ihan viimeisinä aikoina olin myös päiväkodissa. Ah, mikä siunattu hiljaisuus! Itselläni on kaksi lasta ja heillä yhteensä viisi lasta. Ei vaan jaksa. Ehkä niin paljon kuin tyttäreni haluaisi, että olisin hänen lastensa kanssa, poika asuu ulkomailla. Siellä kun käyn, olen pitempään, tähän asti olen asunut heidän luona, mutta nyt olen miettinyt hotellivaihtoehtoa. Ei vaan jaksa. Nyt eläkkeellä haluan tehdä kaikkea sitä, mitä en jaksanut työpäivän jälkeen. Tähän kolmanteen elämään kuuluu myös lapset ja lapsenlapset, mutta nyt se olen minä, kuka määrää tahdin. Ja piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel.

Mumma oli talvet meillä, mutta häntä piti teititellä, häntä ei saanut häiritä, eikä hän varsinkaan tehnyt mitään meidän lasten kanssa. 

Kesät olimme mummolassa, mutta siellä ei viihdytetty lapsia. Osallistuimme talon töihin ja muun ajan kolusimme ullakkoa tai piha-alueen rakennuksia tai leikimme pikkuserkkujen kanssa.

Jossain tässä välissä on homma muuttunut niin, että isovanhemmista on tullut viihdytysupseereita.

Voi tomppeli.

Kyllähän isovanhemmat tuossa tekivät - paljonkin.

He ottivat vastuun lapsenlapsistaan ja antoivat talonsa heidän käyttöönsä. Se on jo valtavan suuri panostus, johon ei itserakas lastenvihaaja kykene.

Minäkin olin 1970-80-luvuilla viikkotolkulla mummolassa maalla, tehtiin siellä töitä ja seikkailtiin. Oma äitini antoi usein perjantaisin muutaman markan mukaani kouluun, jotta lähtisin linja-autolla maalle koko viikonlopuksi heti koulun jälkeen.

Nyt minulla on lapsia ja äitini on usein maalla kesähuvilallaan viikonloput, mutta sinne eivät minun lapseni sitten mahdukaan.

Hän ei halua muistaa, miten itse tunki meidät viikonlopuiksi mummolaan, koko lapsuutemme, koska ei itse viitsi katsoa yhtään lapsia.

"Viihdytysupseeri"-termi on vieras. Pelkäätkö jotenkin lapsia? He ovat pelkkiä ihmisiä, jotka tarvitsevat vain lämpöä, ruokaa ja jonkun vastuullisen aikuisen olemaan muutaman kilometrin säteellä paikalla.

Nykyisovanhemmat haluavat ennennäkemättömän paljon omaa rauhaa ja lapsivapaata, jota saivat kyllä rutkasti omista lapsistaankin.

Jotain tässä välissä on tapahtunut, että isovanhemmista on tullut omahyväisiä erakkoja.

Nyt eletään individualistista (ja hedonistista) aikaa; valtavirrasta poikkeavat mielipiteet ja ratkaisut ovat sosiaalisesti hyväksytympiä kuin varmaankaan koskaan, myös isovanhempien kohdalla. Ehkäpä ne aiemmatkaan isovanhemmat eivät ole niin hirveästi nauttineet lastenlasten hoidosta, ovat vaan hoitaneet, koska niin on vaan kuulunut tehdä. Myös lapsia on tehty, koska niin on vaan kuulunut tehdä (normi).

Vierailija kirjoitti:

Olen eläkkeellä perhepäivähoitajan töistä, ihan viimeisinä aikoina olin myös päiväkodissa. Ah, mikä siunattu hiljaisuus! Itselläni on kaksi lasta ja heillä yhteensä viisi lasta. Ei vaan jaksa. Ehkä niin paljon kuin tyttäreni haluaisi, että olisin hänen lastensa kanssa, poika asuu ulkomailla. Siellä kun käyn, olen pitempään, tähän asti olen asunut heidän luona, mutta nyt olen miettinyt hotellivaihtoehtoa. Ei vaan jaksa. Nyt eläkkeellä haluan tehdä kaikkea sitä, mitä en jaksanut työpäivän jälkeen. Tähän kolmanteen elämään kuuluu myös lapset ja lapsenlapset, mutta nyt se olen minä, kuka määrää tahdin. Ja piste.

Tämähän on aivan ymmärrettävää. Ei sen lasten kanssa olon pidäkään tapahtua oman hyvinvoinnin kustannuksella. Ilo on vaan seurata niitä perheitä ja lapsia joilla on sellaiset isovanhemmat joille se lasten kanssa tekeminen ja oleminen on hyvinvointia lisäävä, ei heikentävä tekijä. 😊

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel.

Mumma oli talvet meillä, mutta häntä piti teititellä, häntä ei saanut häiritä, eikä hän varsinkaan tehnyt mitään meidän lasten kanssa. 

Kesät olimme mummolassa, jota piti kummini, mutta sielläkään ei viihdytetty lapsia. Osallistuimme talon töihin ja muun ajan kolusimme ullakkoa tai piha-alueen rakennuksia tai leikimme pikkuserkkujen kanssa.

Jossain tässä välissä on homma muuttunut niin, että isovanhemmista on tullut viihdytysupseereita.

1900-luvun alussa syntyneet isovanhempani olivat tuota tyyliä. Omat vanhempani ovat syntyneet 1941 ja kykenevät huomioimaan myös lapsenlapsiaan.

Lapsia täysin huomioimattoman ja 24/7 viihdytysupseerin väliin mahtuu ihan normaaleitakin tapoja toimia.

Tämä nykyajan meno, että aikuisten pitää VIIHDYTTÄÄ lapsia kun käyvät kylässä edesauttaa sitä, ettei lapsiperheissä haluta kylässä käydä.

Ei se minun lapsuudessani mennyt niin, että aina kun joku tuli kylään hän istui lattialla leikkimässä lasten kanssa legoilla tai pelaamassa lasten kanssa lautapeliä. Silti minä tykkäsin monestakin aikusiesta joka meillä vieraili ja on lämpimiä muistoja heistä.

Mistä tämä ero johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tähän lankea kukaan? Ajoitus on pielessä, "sattumalta" aiheesta on vaikea kuinka monta aloitusta.

Tunnistettava aloitus "surettaa....."

Voi kun niin surettaa.

Kun on sellainen erikoispuhelinkin joka toimii vaan yhteen suuntaan.

*snif*

Taidan olla siinä kuudenkymmenen, kun meille alkaa tulla lapsenlapsia. Eläkkeelle on vielä 5 vuotta aikaa ja nyt jo viisissäkymmenissä on vapaat joskus ihan raato. Kun tekee illan, illan, aamun ja kolme yötä ja kaksi vapaata, sitä vain yrittää elpyä ja nukkua univelkoja pois, että jaksaa taas aloittaa uuden työputken.

Tulen varmaan olemaan mummi, josta valitetaan aihe vapaalle, kun en usko jaksavani niillä vapailla juoksuttaa lapsenlapsia uimassa ja leffassa ja ottaa kotiin yöksi ja keksiä hiekkalaatikkoleikkejä heille. Nyt jo kun tekee tiukkaa, että jaksaa vuorotyötä. Onneksi omat lapset on jo isoja, niin saa rauhassa levätä. Miten sitä energiaa yhtäkkiä tulisi kymmenen vuoden päästä niin, että jaksaisin alkaa vapaapäivät juoksemaan leikkipuistossa ja heräilemään yöllä lohduttamaan koti-ikävää itkevää taaperoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tähän lankea kukaan? Ajoitus on pielessä, "sattumalta" aiheesta on vaikea kuinka monta aloitusta.

Tunnistettava aloitus "surettaa....."

Voi kun niin surettaa.

Kun on sellainen erikoispuhelinkin joka toimii vaan yhteen suuntaan.

*snif*

Siellä taitaa jonkun isovanhemman omaatuntoa soimata kun noin käy aloitus surettamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tähän lankea kukaan? Ajoitus on pielessä, "sattumalta" aiheesta on vaikea kuinka monta aloitusta.

Tunnistettava aloitus "surettaa....."

Voi kun niin surettaa.

Kun on sellainen erikoispuhelinkin joka toimii vaan yhteen suuntaan.

*snif*

Jep. Plus lopun kaksois"miksi?"kysymys ja kirsikkana "-surullinen äiti". For real...

Olen selvästi notkunut liikaa täällä.

Monelta menee aloittajan pointti ihan ohi. Ei tässä etsittykään lapsenvahtia isovanhemmista, vaan ylipäätänsä sitä yhdessäoloa.

Varmaan jokainen jolla on hyvät ja lämpimät välit isovanhempiinsa tietää miten tärkeää se on. Ja yhtälailla isovanhemmista tulee rakkaita lapselle. Läheinen perhe on suuri siunaus :)

Omassa lapsuudessa surettaa lähinnä se äitini jatkuva voivottelu miten toisen puolen isovanhemmat eivät halua viettää aikaa meidän kanssa / ole kiinnostuneita meidän asioista.

Aikuisena sitten ymmärsin, ettei asia ole niin yksinkertainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tähän lankea kukaan? Ajoitus on pielessä, "sattumalta" aiheesta on vaikea kuinka monta aloitusta.

Tunnistettava aloitus "surettaa....."

Voi kun niin surettaa.

Kun on sellainen erikoispuhelinkin joka toimii vaan yhteen suuntaan.

*snif*

Jep. Plus lopun kaksois"miksi?"kysymys ja kirsikkana "-surullinen äiti". For real...

Olen selvästi notkunut liikaa täällä.

Voi olla että oletkin. Hienoa että sinulla ja mahdollisilla lapsillasi on välit isovanhempiin kunnossa. 👍

Nykyvanhempien ongelmana on se, että he eivät itse halua olla lastensa kanssa. tekotapa on kiva, mutta tuotos laitetaan päiväkotiin ja viikonlopuiksi mummolaan.

Olen itse 1-vuotiaan isoäiti, mutta myös vielä kahden kotona asuvan teinin äiti. Enkä valitettavasti jaksa pikkulasta ollenkaan, kun teinien kanssa on ihan riittävästi kaikenlaista.

Tyttäreni käy kyllä pienen kanssa ja se on ok. Ja hoidan lyhyitä pätkiä, jos tyttärellä on joku pakollinen meno. Mutta ei tulisi mieleenkään pyytää hoitoon tai omasta aloitteesta viedä taaperoa jonnekin puistoon tms. En vaan jaksa, ei kiinnosta, minulla on vielä kotona asuvia lapsia, joiden äitiys menee isoäitiyden edelle toistaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein te vietätte aikaa heidän kanssa ja kuinka usein kutsutte kylään, tarjoatte ruokaa ja reissaatte yhdessä?

Kyllä vaan, kutsumme isovanhempia kylään ja mm. lapsen urheiluharrastusta katsomaan. En nyt ruokaa ole kovin usein tarjonnut mutta aina kahvit omien leipomisten kera. Ovat kylässä yleensä ehkä tunnin ja sitten alkaakin ”poltella” joku ja on päästävä pois. Meitä eivät syömään tms. kutsu. Ja ovat tosiaan hiljattain eläkkeelle jääneitä ja hyvässä kunnossa.

AP - ehkä vanhempasi eivät pidä lapsista? Kerroit että itse olit paljon isovanhemmillasi. Ehkä juuri siksi? Ehkä he eivät KOSKAAN ole pitäneet lapsista?

Niin tai näin, ei tuohon läheiseen isovanhemmuuteen voi pakottaa. Jos mammalla ja pappalla on noin selvästi ’parempiakin’ kiinnostuksen kohteita niin anna mennä. Itse äitinä kyllä tunnen tuon tunteen, että joskus tekisi vaan ’ihan turhaan’ hommata omille lapsilleni hoitaja että saisi rauhassa keskittyä mielenkiintoisempiin tekemisiin.

Vierailija kirjoitti:

Monelta menee aloittajan pointti ihan ohi. Ei tässä etsittykään lapsenvahtia isovanhemmista, vaan ylipäätänsä sitä yhdessäoloa.

Varmaan jokainen jolla on hyvät ja lämpimät välit isovanhempiinsa tietää miten tärkeää se on. Ja yhtälailla isovanhemmista tulee rakkaita lapselle. Läheinen perhe on suuri siunaus :)

Mulla ei ole ollut isovanhempia, he kuolivat ennen syntymääni. En siis tiedä isovanhemmuudesta mitään, enkä myöskään koe menettäneeni mitään.

Omalla teinilläni on ollut mummola, ja läheiset välit isovanhempien kanssa, vaikkeivät nämä ole koskaan hoitaneet lapsenlastaan tai tehneet tämän kanssa mitään (liikuntarajoitteisia). Poikkesi viimeksi maanantaina.

Itse en osaa kuvitella itseäni mitenkään sen lapsirakkaammaksi mummoksi kuin olen äitinäkään ollut. Minusta pienen lapsen kanssa oli varsin ahdistavaa, mutta ehkä siihen suhtautuu sitten myöhemmin eri tavalla, kun se pieni ei ole oma ja hänet saa palauttaa vanhemmilleen? Monta on muuttujaa. :)

Omat lapset ovat siinä iässä, että kohta saattaa jälkikasvua alkaa tulla. En tiedä muuttuvatko ajatukset siinä kohdassa, jos näin käy, mutta juuri nyt ajattelen, että lapseni ovat ihania aikuisia ja nautin heidän seurastaan juuri näin. Joku kiljuva taapero aina mukana, ei kiitos... no, ehkä se kiintymys sieltä tulee ajallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein te vietätte aikaa heidän kanssa ja kuinka usein kutsutte kylään, tarjoatte ruokaa ja reissaatte yhdessä?

Kyllä vaan, kutsumme isovanhempia kylään ja mm. lapsen urheiluharrastusta katsomaan. En nyt ruokaa ole kovin usein tarjonnut mutta aina kahvit omien leipomisten kera. Ovat kylässä yleensä ehkä tunnin ja sitten alkaakin ”poltella” joku ja on päästävä pois. Meitä eivät syömään tms. kutsu. Ja ovat tosiaan hiljattain eläkkeelle jääneitä ja hyvässä kunnossa.

AP - ehkä vanhempasi eivät pidä lapsista? Kerroit että itse olit paljon isovanhemmillasi. Ehkä juuri siksi? Ehkä he eivät KOSKAAN ole pitäneet lapsista?

Niin tai näin, ei tuohon läheiseen isovanhemmuuteen voi pakottaa. Jos mammalla ja pappalla on noin selvästi ’parempiakin’ kiinnostuksen kohteita niin anna mennä. Itse äitinä kyllä tunnen tuon tunteen, että joskus tekisi vaan ’ihan turhaan’ hommata omille lapsilleni hoitaja että saisi rauhassa keskittyä mielenkiintoisempiin tekemisiin.

Tätä minäkin epäilen. Vasta nykyään on ok sanoa, ettei pidä lapsista, mutta varmaan niitä ihmisiä on ollut aina. Myöskään vapaaehtoinen lapsettomuus ei ole aina ollut todellinen vaihtoehto, mikä saattaa selittää sen yleistymisen. Eivät lapsikielteiset ihmiset ole välttämättä yleistyneet, myös vaihtoehdot ovat lisääntyneet.

ET-lehti ja muut seniorimediat aktiivisesti aivopesevät eläkeläisiä siihen, että lastenlapsien kanssa ei pidä viettää aikaa eikä heihin muutenkaan saa tuhlata resursseja kuten rahaa. Nämä tahot myös kieltävät jättämästä perintöä omille lapsille. Kaikki pitää tuhlata tai jättää "hyväntekeväisyyteen".

Tarkoituksena on tuhota sukupolvien välit ja heikentää perheitä ja vähentää suomalaisten lisääntymistä. Tilaa pitää tehdä kolmannen maailman siirtoväestölle. Tässä onkin onnistuttu, syntyvyys on romahtanut ja suuren osan syntyvyydestä muodostaa siirtoväestö.

Miehen vanhemmat ovat sitä kaliberia että kun on omat lapset hoidettu niin lapsenlapsia ei kyllä enää hoideta. Helvetin pässit. Ihan kuin kyse olisi hoitamisesta. 😩