Isovanhemmat eivät tee mitään lapsenlapsen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel.

Mumma oli talvet meillä, mutta häntä piti teititellä, häntä ei saanut häiritä, eikä hän varsinkaan tehnyt mitään meidän lasten kanssa. 

Kesät olimme mummolassa, jota piti kummini, mutta sielläkään ei viihdytetty lapsia. Osallistuimme talon töihin ja muun ajan kolusimme ullakkoa tai piha-alueen rakennuksia tai leikimme pikkuserkkujen kanssa.

Jossain tässä välissä on homma muuttunut niin, että isovanhemmista on tullut viihdytysupseereita.

1900-luvun alussa syntyneet isovanhempani olivat tuota tyyliä. Omat vanhempani ovat syntyneet 1941 ja kykenevät huomioimaan myös lapsenlapsiaan.

Lapsia täysin huomioimattoman ja 24/7 viihdytysupseerin väliin mahtuu ihan normaaleitakin tapoja toimia.

Minun vanhempani ovat syntyneet v. 1940 molemmin puolin, eivätkä he koskaan ole lapsemme kanssa (yksi lapsi, nyt 14-v) mitään puuhanneet. Joskus ovat heillä ollessamme sen ½-1 tuntia katsoneet perään, kun olemme käyneet miehen kanssa kaupassa. Saa nähdä tulevatko rippijuhliin, synttäreille tulivat viimeksi 1-v päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapset eivät halua tulla meille, koska täällä tehdään töitä eikä tuijoteta tablettia. Se vanhanaikainen yhdessäolo kun ei ole mitään lautapelejä, vaan elämässä tärkeiden asioiden tekemistä. Pitää tehdä polttopuita, pinota niitä, hoitaa kasvimaata, siivota kellaria, pestä säilyketölkkejä, sulattaa pakastin, perata kaloja, leipoa jne. Ei nykylapset sellaisesta yhdessäolosta välitä! Täytyy räiskiä ja paukutella, ei suinkaan käännellä kompostia. Me taas emme näe mitään mieltä siinä, että yhdessäolo olisi laiskottelua, kun pirtin ympärillä on töitä vaikka muille jakaa.

Kun omat lapset oli pieniä, asuttiin kerrostalossa. Nyt eläkkeellä halutaan olla omavaraisia, vaikka ei missään korvessa asutakaan vaan 4 km päässä terveyskeskuksesta.

No en minäkään tuollaisesta välittänyt, ja olen syntynyt vuonna 1983. Välillä satunnaisesti autoin mummoa kasvimaalla ja siivoamaan, mutta kuulostaa siltä että oletat että pienet lapset tulisivat teille (aikuisille ihmisille) kodinhoitoavuksi.

Ei lautapeleissä ole mitään pahaa. Kotitöitä voi tehdä luontevasti mukavan yhdessäolon lomassa, lapset voi kattaa pöydän ja välillä tehdä pientä askaretta, mutta ei sen pidä mikään itsetarkoitus olla.

Ei ihme ettei lastenlapsilla seura kiinnosta, eihän teilläkään se seura kiinnosta selvästi, vaan työapu.

Talo ei ole talvella lämmin, jos ei ole vaja täynnä polttopuuta. Itku niiltä lapsilta pääsee, jos joutuu sanomaan, että ei tule lämmintä vettä, kun koko kesä jouduttiin lapsenlapsia paimentamaan eikä päästy klapintekoon. Kun omavaraistaloudessa elämä on sitä, että minimoidaan kulut ja tehdään itse, niin ei ole aikaa tehdä pientä askaretta, jos isot on tekemättä. Perunamaa menee kesällä Afrikan tähden pelaamisen edelle.

Eri

Lapsen työ on leikki (ja koulu jos ovat sen ikäisiä), en minäkään haluaisi olla ilmaisena työvoimana sitä ainutta vapaa-aikaa vuodesta.

Mutta ehkä saatte palautettua yhteyden lapsenlapsiin kun vielä tuosta vanhenette ettekä enää jaksa 24/7 työntekoa ja muutatte taas kotiin jossa pärjäätte ominavuin.

Ps.

Täytyy olla kyllä järisyttävän kokoinen perunamaa jos koko kesä menee sitä hoitaessa niin, ettei yhtä peliä ehdi pelata.

Lapsen työ on leikki, joten huolehtikoot vanhemmat, että lapsella on leikkinsä ja hoitajansa. Mummolassa ei ole, koska täällä tehdään koko ajan töitä. Perunamaan vieressä on kasvihuone, mansikkamaa, marjapensaat, laatikkovilhelmät jne. ja metsässä syksymmällä marjoja ja sieniä. Kesällä pihassa on muutama lammas ja kana hoivattavina. Joko se lapsenlapsi hyväksyy, että mummolassa hän ei ole ykkönen tai sitten se lapsenlapsi ei sinne mene. Ihmeesti nykylapselle tekee hyvää huomata, että ei olekaan keskipiste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapset eivät halua tulla meille, koska täällä tehdään töitä eikä tuijoteta tablettia. Se vanhanaikainen yhdessäolo kun ei ole mitään lautapelejä, vaan elämässä tärkeiden asioiden tekemistä. Pitää tehdä polttopuita, pinota niitä, hoitaa kasvimaata, siivota kellaria, pestä säilyketölkkejä, sulattaa pakastin, perata kaloja, leipoa jne. Ei nykylapset sellaisesta yhdessäolosta välitä! Täytyy räiskiä ja paukutella, ei suinkaan käännellä kompostia. Me taas emme näe mitään mieltä siinä, että yhdessäolo olisi laiskottelua, kun pirtin ympärillä on töitä vaikka muille jakaa.

Kun omat lapset oli pieniä, asuttiin kerrostalossa. Nyt eläkkeellä halutaan olla omavaraisia, vaikka ei missään korvessa asutakaan vaan 4 km päässä terveyskeskuksesta.

No en minäkään tuollaisesta välittänyt, ja olen syntynyt vuonna 1983. Välillä satunnaisesti autoin mummoa kasvimaalla ja siivoamaan, mutta kuulostaa siltä että oletat että pienet lapset tulisivat teille (aikuisille ihmisille) kodinhoitoavuksi.

Ei lautapeleissä ole mitään pahaa. Kotitöitä voi tehdä luontevasti mukavan yhdessäolon lomassa, lapset voi kattaa pöydän ja välillä tehdä pientä askaretta, mutta ei sen pidä mikään itsetarkoitus olla.

Ei ihme ettei lastenlapsilla seura kiinnosta, eihän teilläkään se seura kiinnosta selvästi, vaan työapu.

Talo ei ole talvella lämmin, jos ei ole vaja täynnä polttopuuta. Itku niiltä lapsilta pääsee, jos joutuu sanomaan, että ei tule lämmintä vettä, kun koko kesä jouduttiin lapsenlapsia paimentamaan eikä päästy klapintekoon. Kun omavaraistaloudessa elämä on sitä, että minimoidaan kulut ja tehdään itse, niin ei ole aikaa tehdä pientä askaretta, jos isot on tekemättä. Perunamaa menee kesällä Afrikan tähden pelaamisen edelle.

Eri

Lapsen työ on leikki (ja koulu jos ovat sen ikäisiä), en minäkään haluaisi olla ilmaisena työvoimana sitä ainutta vapaa-aikaa vuodesta.

Mutta ehkä saatte palautettua yhteyden lapsenlapsiin kun vielä tuosta vanhenette ettekä enää jaksa 24/7 työntekoa ja muutatte taas kotiin jossa pärjäätte ominavuin.

Ps.

Täytyy olla kyllä järisyttävän kokoinen perunamaa jos koko kesä menee sitä hoitaessa niin, ettei yhtä peliä ehdi pelata.

Lapsen työ on leikki, joten huolehtikoot vanhemmat, että lapsella on leikkinsä ja hoitajansa. Mummolassa ei ole, koska täällä tehdään koko ajan töitä. Perunamaan vieressä on kasvihuone, mansikkamaa, marjapensaat, laatikkovilhelmät jne. ja metsässä syksymmällä marjoja ja sieniä. Kesällä pihassa on muutama lammas ja kana hoivattavina. Joko se lapsenlapsi hyväksyy, että mummolassa hän ei ole ykkönen tai sitten se lapsenlapsi ei sinne mene. Ihmeesti nykylapselle tekee hyvää huomata, että ei olekaan keskipiste.

Ahaa, luulin, että olitte pahoillanne siitä ettei teillä ole yhteyttä lapselapsiin, mutta ymmärsin siis väärin.

Tilanne onkin teille täydellinen, haluatte opettaa lapsille ettei heidän seura kiinnosta ja lapset ovat oppineet sen eivätkä halua olla teidän työväkenä. Winwin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapset eivät halua tulla meille, koska täällä tehdään töitä eikä tuijoteta tablettia. Se vanhanaikainen yhdessäolo kun ei ole mitään lautapelejä, vaan elämässä tärkeiden asioiden tekemistä. Pitää tehdä polttopuita, pinota niitä, hoitaa kasvimaata, siivota kellaria, pestä säilyketölkkejä, sulattaa pakastin, perata kaloja, leipoa jne. Ei nykylapset sellaisesta yhdessäolosta välitä! Täytyy räiskiä ja paukutella, ei suinkaan käännellä kompostia. Me taas emme näe mitään mieltä siinä, että yhdessäolo olisi laiskottelua, kun pirtin ympärillä on töitä vaikka muille jakaa.

Kun omat lapset oli pieniä, asuttiin kerrostalossa. Nyt eläkkeellä halutaan olla omavaraisia, vaikka ei missään korvessa asutakaan vaan 4 km päässä terveyskeskuksesta.

No en minäkään tuollaisesta välittänyt, ja olen syntynyt vuonna 1983. Välillä satunnaisesti autoin mummoa kasvimaalla ja siivoamaan, mutta kuulostaa siltä että oletat että pienet lapset tulisivat teille (aikuisille ihmisille) kodinhoitoavuksi.

Ei lautapeleissä ole mitään pahaa. Kotitöitä voi tehdä luontevasti mukavan yhdessäolon lomassa, lapset voi kattaa pöydän ja välillä tehdä pientä askaretta, mutta ei sen pidä mikään itsetarkoitus olla.

Ei ihme ettei lastenlapsilla seura kiinnosta, eihän teilläkään se seura kiinnosta selvästi, vaan työapu.

Talo ei ole talvella lämmin, jos ei ole vaja täynnä polttopuuta. Itku niiltä lapsilta pääsee, jos joutuu sanomaan, että ei tule lämmintä vettä, kun koko kesä jouduttiin lapsenlapsia paimentamaan eikä päästy klapintekoon. Kun omavaraistaloudessa elämä on sitä, että minimoidaan kulut ja tehdään itse, niin ei ole aikaa tehdä pientä askaretta, jos isot on tekemättä. Perunamaa menee kesällä Afrikan tähden pelaamisen edelle.

Eri

Lapsen työ on leikki (ja koulu jos ovat sen ikäisiä), en minäkään haluaisi olla ilmaisena työvoimana sitä ainutta vapaa-aikaa vuodesta.

Mutta ehkä saatte palautettua yhteyden lapsenlapsiin kun vielä tuosta vanhenette ettekä enää jaksa 24/7 työntekoa ja muutatte taas kotiin jossa pärjäätte ominavuin.

Ps.

Täytyy olla kyllä järisyttävän kokoinen perunamaa jos koko kesä menee sitä hoitaessa niin, ettei yhtä peliä ehdi pelata.

Löytyiskö edes muutamaa hyvää syytä sille, mikseivät lapsenlapset voisi jeesata esim. klapeja kantamalla ja pinoamalla tai perunapellolla auttamalla? Samalla voi tarinoida.  Miksi sen yhdessäolon pitää aina olla leikkimistä (inhottavaa) tai pelaamista (siedettävää aina välillä, riippuen mitä pelataan)

Kiinnostaisi tietää puhutko omista vai miehesi vanhemmista?

Minulla miniä haluaa että vain hänen vanhempansa ovat sopivia olemaan lasten kanssa.

Poikani saa tehdä työtä että hänen vanhempansa saisi myös olla lasten kanssa.

Aina vaan mennään miniän vanhemmille eikä poikani vanhemmille, tänä vuonna eivät ole kertaakaan käyneet ja tuoneet lapsenlapsia luokseni tai muutenkaan miniä ei soita koskaan minulle. Kun joskus käyn tapaamassa lapsenlapsia niin he haluavat heti leikkiä kanssani ja tulevat syliin ( 3 ja 5 vuotiaat). Rakastan lapsenlapsiani, mutta miniä ei anna minulle heidän aikaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapset eivät halua tulla meille, koska täällä tehdään töitä eikä tuijoteta tablettia. Se vanhanaikainen yhdessäolo kun ei ole mitään lautapelejä, vaan elämässä tärkeiden asioiden tekemistä. Pitää tehdä polttopuita, pinota niitä, hoitaa kasvimaata, siivota kellaria, pestä säilyketölkkejä, sulattaa pakastin, perata kaloja, leipoa jne. Ei nykylapset sellaisesta yhdessäolosta välitä! Täytyy räiskiä ja paukutella, ei suinkaan käännellä kompostia. Me taas emme näe mitään mieltä siinä, että yhdessäolo olisi laiskottelua, kun pirtin ympärillä on töitä vaikka muille jakaa.

Kun omat lapset oli pieniä, asuttiin kerrostalossa. Nyt eläkkeellä halutaan olla omavaraisia, vaikka ei missään korvessa asutakaan vaan 4 km päässä terveyskeskuksesta.

No en minäkään tuollaisesta välittänyt, ja olen syntynyt vuonna 1983. Välillä satunnaisesti autoin mummoa kasvimaalla ja siivoamaan, mutta kuulostaa siltä että oletat että pienet lapset tulisivat teille (aikuisille ihmisille) kodinhoitoavuksi.

Ei lautapeleissä ole mitään pahaa. Kotitöitä voi tehdä luontevasti mukavan yhdessäolon lomassa, lapset voi kattaa pöydän ja välillä tehdä pientä askaretta, mutta ei sen pidä mikään itsetarkoitus olla.

Ei ihme ettei lastenlapsilla seura kiinnosta, eihän teilläkään se seura kiinnosta selvästi, vaan työapu.

Talo ei ole talvella lämmin, jos ei ole vaja täynnä polttopuuta. Itku niiltä lapsilta pääsee, jos joutuu sanomaan, että ei tule lämmintä vettä, kun koko kesä jouduttiin lapsenlapsia paimentamaan eikä päästy klapintekoon. Kun omavaraistaloudessa elämä on sitä, että minimoidaan kulut ja tehdään itse, niin ei ole aikaa tehdä pientä askaretta, jos isot on tekemättä. Perunamaa menee kesällä Afrikan tähden pelaamisen edelle.

Eri

Lapsen työ on leikki (ja koulu jos ovat sen ikäisiä), en minäkään haluaisi olla ilmaisena työvoimana sitä ainutta vapaa-aikaa vuodesta.

Mutta ehkä saatte palautettua yhteyden lapsenlapsiin kun vielä tuosta vanhenette ettekä enää jaksa 24/7 työntekoa ja muutatte taas kotiin jossa pärjäätte ominavuin.

Ps.

Täytyy olla kyllä järisyttävän kokoinen perunamaa jos koko kesä menee sitä hoitaessa niin, ettei yhtä peliä ehdi pelata.

Löytyiskö edes muutamaa hyvää syytä sille, mikseivät lapsenlapset voisi jeesata esim. klapeja kantamalla ja pinoamalla tai perunapellolla auttamalla? Samalla voi tarinoida.  Miksi sen yhdessäolon pitää aina olla leikkimistä (inhottavaa) tai pelaamista (siedettävää aina välillä, riippuen mitä pelataan)

Se se olikin kivaa kesäisin, kun sai olla kasvimaalla mummin kanssa, ja ladossa ukin kanssa kantamassa puita yms. Nope, olisin mieluusti joskus leikkinyt kuin tehnyt noita hommia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapset eivät halua tulla meille, koska täällä tehdään töitä eikä tuijoteta tablettia. Se vanhanaikainen yhdessäolo kun ei ole mitään lautapelejä, vaan elämässä tärkeiden asioiden tekemistä. Pitää tehdä polttopuita, pinota niitä, hoitaa kasvimaata, siivota kellaria, pestä säilyketölkkejä, sulattaa pakastin, perata kaloja, leipoa jne. Ei nykylapset sellaisesta yhdessäolosta välitä! Täytyy räiskiä ja paukutella, ei suinkaan käännellä kompostia. Me taas emme näe mitään mieltä siinä, että yhdessäolo olisi laiskottelua, kun pirtin ympärillä on töitä vaikka muille jakaa.

Kun omat lapset oli pieniä, asuttiin kerrostalossa. Nyt eläkkeellä halutaan olla omavaraisia, vaikka ei missään korvessa asutakaan vaan 4 km päässä terveyskeskuksesta.

No en minäkään tuollaisesta välittänyt, ja olen syntynyt vuonna 1983. Välillä satunnaisesti autoin mummoa kasvimaalla ja siivoamaan, mutta kuulostaa siltä että oletat että pienet lapset tulisivat teille (aikuisille ihmisille) kodinhoitoavuksi.

Ei lautapeleissä ole mitään pahaa. Kotitöitä voi tehdä luontevasti mukavan yhdessäolon lomassa, lapset voi kattaa pöydän ja välillä tehdä pientä askaretta, mutta ei sen pidä mikään itsetarkoitus olla.

Ei ihme ettei lastenlapsilla seura kiinnosta, eihän teilläkään se seura kiinnosta selvästi, vaan työapu.

Talo ei ole talvella lämmin, jos ei ole vaja täynnä polttopuuta. Itku niiltä lapsilta pääsee, jos joutuu sanomaan, että ei tule lämmintä vettä, kun koko kesä jouduttiin lapsenlapsia paimentamaan eikä päästy klapintekoon. Kun omavaraistaloudessa elämä on sitä, että minimoidaan kulut ja tehdään itse, niin ei ole aikaa tehdä pientä askaretta, jos isot on tekemättä. Perunamaa menee kesällä Afrikan tähden pelaamisen edelle.

Eri

Lapsen työ on leikki (ja koulu jos ovat sen ikäisiä), en minäkään haluaisi olla ilmaisena työvoimana sitä ainutta vapaa-aikaa vuodesta.

Mutta ehkä saatte palautettua yhteyden lapsenlapsiin kun vielä tuosta vanhenette ettekä enää jaksa 24/7 työntekoa ja muutatte taas kotiin jossa pärjäätte ominavuin.

Ps.

Täytyy olla kyllä järisyttävän kokoinen perunamaa jos koko kesä menee sitä hoitaessa niin, ettei yhtä peliä ehdi pelata.

Löytyiskö edes muutamaa hyvää syytä sille, mikseivät lapsenlapset voisi jeesata esim. klapeja kantamalla ja pinoamalla tai perunapellolla auttamalla? Samalla voi tarinoida.  Miksi sen yhdessäolon pitää aina olla leikkimistä (inhottavaa) tai pelaamista (siedettävää aina välillä, riippuen mitä pelataan)

En todella keksi, sehän voisi ollakin kivaa, etenkin jos aamupäivällä kannetaan puita ja sitten iltapäivällä mentäisiin uimaan.

Tai aamulla kastellaan kasvihuonetta ja illalla pelaillaan vaikka erä afrikantähteä.

Mutta jos aamusta iltaan suoritetaan työtehtäviä hampaat irvessä ja syyllistetään lapsia lämpimän veden puuttesta jos he haluaisivat tehdä muutakin kuin töitä niin ymmärrän kyllä, ettei sellaisessa paikassa viihdytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on lapsuudessa kokemus isovanhemmista, että ei he meidän kanssa koskaan mitään leikkineet, tai edes lautapelejä pelanneet. Toki juttelivat meidän kanssa ja halailivat, pitivät sylissä, myös komensivat lujastikkin jos tarve oli. Olin usein hoidossa isovanhemmillani ja se oli ihanaa aikaa, sai olla kaikessa rauhassa kun ei ollut sisaruksia hästäämässä, syödä herkkuja, katsella telkkaria, käydä vähän pihalla leikkimässä.

Nykyään pitäisi olla niin osallistuvainen ja aktiivisesti TEHDÄ lasten kanssa jotakin, mitä lapsi HALUAA tehdä, eli leikkiä hänen kanssaan jne. Miksi ennen riitti "vain oleminen" kun taas nykyään pitää pitää jotain sirkuspelle-esitystä ja riehua lasten kanssa?

Miksi sinun pitää "nykyään riehua ja pitää pelle-esitystä"?

Sinä taidat jo pelätä omia lapsenapsiasi, koska olet niin vieraantunut heistä.

Ei ihmisen genetiikka tai lasten kehittyminen ole juuri muuttunut tuhansien vuosien saatossa. Lapsuus-termi keksittiin joskus 1800-luvulla ja lasten leikkimisen tärkeys ymmärrettiin vasta 1960-70-luvulla. Luulen, että oireilet tästä, pelkäät että lapset vaativat sinulta jotain, johon et pysty.

Lapset vaativat vain ruoan, rauhallisen yöpaikan ja runsaasti hermoja. Päivisin lapsi tarviysee tilaa juosta ja mieluusti joskus jonkun ikätoverin rinnalleen. Edelleenkin.

Nuo pelot ovat kyllä näin pikkulasten äidin näkökulmasta täysin käsittämättömiä.

Paitsi etten ole isovanhempi vaan lasten täti.

No sä oot itse ajanut tuohon tilanteeseen. Jos siis olet se, joka ensitöikseen ryhtyy leikkimään ja riehumaan niiden lasten lanssa..

Tottakai ne nyt odottaa sitä joka kerta kun sä sinne meet. Jos et olis lähtenyt tuohon hippaleikkiin, ei ne lapset sitä odottaisi.

Tiedän kyllä tuollaisia lapsia ja paljon ja se johtuu siitä, että nykyisin vanhemmat leikkivät ja höösäävät ja touhuavat ne lapsetkin aivan puhki. Moni lapsi ei osaa enää leikkiä yksin, koska vanhemmat leikkii jatkuvasti heidän kanssaan ja tässä sitten ilmeisesti myös täti on lähtenyt samaan ruljansiin mukaan.

Kun meille tulee vieraita, aikuiset juttelee ja juo kahvia tai mitä ikinä ja lapset leikkivät keskenään tai ovat mukana siinä kahvipöydässä.

En todellakaan ole ensitöikseni hippaleikkiin ryhtynyt, itseasiassa en ole koskaan suostunut hippaleikkiin enkä piilosille, koska minusta siinä ei ole pienessä asunnossa mitään järkeä. Se pointti onkin se vaatiminen: Eli vaaditaan huomiota koko ajan ja sitä että aikuiset tulee leikkimään jne. Tulee huono omatunto kun kieltäytyy, kun toinen niin innoissaan odottaa ja sitten tulee laiska olo, jos on tilanteessa missä on muita oman sukupolveni aikuisia ja he jaksaa lasta leikittää tuntitolkulla. Itse en jaksa todellakaan, teen töitäkin lasten parissa, niin tuntuu ettei sen lisäksi jaksaisi vapaa-ajalla KOKO AIKAA. Toki se on välillä ihan hauskaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään kyllä veljeni lapsista, mutta kieltämättä kylässä käyminen on rankkaa, kun pitäisi olla voimia tehdä ja olla aktiivinen sen lapsen kanssa. Lapsi ei tykkää jos aikuiset keskustelee, vaan vaatii koko ajan huomiota ja odottaa koko ajan, että leikin hänen kanssaan. Enkä jotenkin kehtaa sitä lapsen inota latistaakkaan.

Ja tietysti ne leikit on vielä jotain hippaa tai piilosta tms. jossa pitää rynniä ympäri taloa ja olla fyysisesti aktiivinen. Töiden päälle ei vain jaksais. Tulisi varmasti käytyä useammin, jos lapset ei olisi niin vaativia.

Kokeilepas Sen Lukevan Tädin roolia. 

Monesti olen ehdottanut, että voisin lukea kirjaa, mutta se ei lapselle kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää puhutko omista vai miehesi vanhemmista?

Minulla miniä haluaa että vain hänen vanhempansa ovat sopivia olemaan lasten kanssa.

Poikani saa tehdä työtä että hänen vanhempansa saisi myös olla lasten kanssa.

Aina vaan mennään miniän vanhemmille eikä poikani vanhemmille, tänä vuonna eivät ole kertaakaan käyneet ja tuoneet lapsenlapsia luokseni tai muutenkaan miniä ei soita koskaan minulle. Kun joskus käyn tapaamassa lapsenlapsia niin he haluavat heti leikkiä kanssani ja tulevat syliin ( 3 ja 5 vuotiaat). Rakastan lapsenlapsiani, mutta miniä ei anna minulle heidän aikaansa.

En tarkoita loukata, mutta miksi se olisi miniän asia soitella sinulle? Eikö se ole poikasi asia?

Minulle ei ole tullut mieleenkään soittaa omalle anopille, edes silloin jos on oikeasti asiaa vaan mieheni hoitaa yhteydenpidon omaan sukuunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapset eivät halua tulla meille, koska täällä tehdään töitä eikä tuijoteta tablettia. Se vanhanaikainen yhdessäolo kun ei ole mitään lautapelejä, vaan elämässä tärkeiden asioiden tekemistä. Pitää tehdä polttopuita, pinota niitä, hoitaa kasvimaata, siivota kellaria, pestä säilyketölkkejä, sulattaa pakastin, perata kaloja, leipoa jne. Ei nykylapset sellaisesta yhdessäolosta välitä! Täytyy räiskiä ja paukutella, ei suinkaan käännellä kompostia. Me taas emme näe mitään mieltä siinä, että yhdessäolo olisi laiskottelua, kun pirtin ympärillä on töitä vaikka muille jakaa.

Kun omat lapset oli pieniä, asuttiin kerrostalossa. Nyt eläkkeellä halutaan olla omavaraisia, vaikka ei missään korvessa asutakaan vaan 4 km päässä terveyskeskuksesta.

No en minäkään tuollaisesta välittänyt, ja olen syntynyt vuonna 1983. Välillä satunnaisesti autoin mummoa kasvimaalla ja siivoamaan, mutta kuulostaa siltä että oletat että pienet lapset tulisivat teille (aikuisille ihmisille) kodinhoitoavuksi.

Ei lautapeleissä ole mitään pahaa. Kotitöitä voi tehdä luontevasti mukavan yhdessäolon lomassa, lapset voi kattaa pöydän ja välillä tehdä pientä askaretta, mutta ei sen pidä mikään itsetarkoitus olla.

Ei ihme ettei lastenlapsilla seura kiinnosta, eihän teilläkään se seura kiinnosta selvästi, vaan työapu.

Talo ei ole talvella lämmin, jos ei ole vaja täynnä polttopuuta. Itku niiltä lapsilta pääsee, jos joutuu sanomaan, että ei tule lämmintä vettä, kun koko kesä jouduttiin lapsenlapsia paimentamaan eikä päästy klapintekoon. Kun omavaraistaloudessa elämä on sitä, että minimoidaan kulut ja tehdään itse, niin ei ole aikaa tehdä pientä askaretta, jos isot on tekemättä. Perunamaa menee kesällä Afrikan tähden pelaamisen edelle.

Eri

Lapsen työ on leikki (ja koulu jos ovat sen ikäisiä), en minäkään haluaisi olla ilmaisena työvoimana sitä ainutta vapaa-aikaa vuodesta.

Mutta ehkä saatte palautettua yhteyden lapsenlapsiin kun vielä tuosta vanhenette ettekä enää jaksa 24/7 työntekoa ja muutatte taas kotiin jossa pärjäätte ominavuin.

Ps.

Täytyy olla kyllä järisyttävän kokoinen perunamaa jos koko kesä menee sitä hoitaessa niin, ettei yhtä peliä ehdi pelata.

Lapsen työ on leikki, joten huolehtikoot vanhemmat, että lapsella on leikkinsä ja hoitajansa. Mummolassa ei ole, koska täällä tehdään koko ajan töitä. Perunamaan vieressä on kasvihuone, mansikkamaa, marjapensaat, laatikkovilhelmät jne. ja metsässä syksymmällä marjoja ja sieniä. Kesällä pihassa on muutama lammas ja kana hoivattavina. Joko se lapsenlapsi hyväksyy, että mummolassa hän ei ole ykkönen tai sitten se lapsenlapsi ei sinne mene. Ihmeesti nykylapselle tekee hyvää huomata, että ei olekaan keskipiste.

Ahaa, luulin, että olitte pahoillanne siitä ettei teillä ole yhteyttä lapselapsiin, mutta ymmärsin siis väärin.

Tilanne onkin teille täydellinen, haluatte opettaa lapsille ettei heidän seura kiinnosta ja lapset ovat oppineet sen eivätkä halua olla teidän työväkenä. Winwin..

Ehei, haluamme opettaa lapsenlapsille, että laumassa eläminen on työtä jokaiselle jaksamisensa mukaan. Haluamme, että lapsenlapset ymärtävät, että elämä ei voi olla leikkiä. Päiväkodissa saa leikkiä niin paljon kuin tahtoo, mutta mummolassa ruuanlaittokin on työtä: kanna klapit sisälle, lämmitä liesi, hae kellarista tai kasvimaalta vihannekset, pese ne, kuori jne. Kotona voi mennä lähikauppaan ostamaan eineslaatikon, mummolassa se ei onnistu. Jos tuo on mielestäsi sitä, että lasten seura ei kiinnosta, niin olkoot niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapset eivät halua tulla meille, koska täällä tehdään töitä eikä tuijoteta tablettia. Se vanhanaikainen yhdessäolo kun ei ole mitään lautapelejä, vaan elämässä tärkeiden asioiden tekemistä. Pitää tehdä polttopuita, pinota niitä, hoitaa kasvimaata, siivota kellaria, pestä säilyketölkkejä, sulattaa pakastin, perata kaloja, leipoa jne. Ei nykylapset sellaisesta yhdessäolosta välitä! Täytyy räiskiä ja paukutella, ei suinkaan käännellä kompostia. Me taas emme näe mitään mieltä siinä, että yhdessäolo olisi laiskottelua, kun pirtin ympärillä on töitä vaikka muille jakaa.

Kun omat lapset oli pieniä, asuttiin kerrostalossa. Nyt eläkkeellä halutaan olla omavaraisia, vaikka ei missään korvessa asutakaan vaan 4 km päässä terveyskeskuksesta.

No en minäkään tuollaisesta välittänyt, ja olen syntynyt vuonna 1983. Välillä satunnaisesti autoin mummoa kasvimaalla ja siivoamaan, mutta kuulostaa siltä että oletat että pienet lapset tulisivat teille (aikuisille ihmisille) kodinhoitoavuksi.

Ei lautapeleissä ole mitään pahaa. Kotitöitä voi tehdä luontevasti mukavan yhdessäolon lomassa, lapset voi kattaa pöydän ja välillä tehdä pientä askaretta, mutta ei sen pidä mikään itsetarkoitus olla.

Ei ihme ettei lastenlapsilla seura kiinnosta, eihän teilläkään se seura kiinnosta selvästi, vaan työapu.

Talo ei ole talvella lämmin, jos ei ole vaja täynnä polttopuuta. Itku niiltä lapsilta pääsee, jos joutuu sanomaan, että ei tule lämmintä vettä, kun koko kesä jouduttiin lapsenlapsia paimentamaan eikä päästy klapintekoon. Kun omavaraistaloudessa elämä on sitä, että minimoidaan kulut ja tehdään itse, niin ei ole aikaa tehdä pientä askaretta, jos isot on tekemättä. Perunamaa menee kesällä Afrikan tähden pelaamisen edelle.

Eri

Lapsen työ on leikki (ja koulu jos ovat sen ikäisiä), en minäkään haluaisi olla ilmaisena työvoimana sitä ainutta vapaa-aikaa vuodesta.

Mutta ehkä saatte palautettua yhteyden lapsenlapsiin kun vielä tuosta vanhenette ettekä enää jaksa 24/7 työntekoa ja muutatte taas kotiin jossa pärjäätte ominavuin.

Ps.

Täytyy olla kyllä järisyttävän kokoinen perunamaa jos koko kesä menee sitä hoitaessa niin, ettei yhtä peliä ehdi pelata.

Lapsen työ on leikki, joten huolehtikoot vanhemmat, että lapsella on leikkinsä ja hoitajansa. Mummolassa ei ole, koska täällä tehdään koko ajan töitä. Perunamaan vieressä on kasvihuone, mansikkamaa, marjapensaat, laatikkovilhelmät jne. ja metsässä syksymmällä marjoja ja sieniä. Kesällä pihassa on muutama lammas ja kana hoivattavina. Joko se lapsenlapsi hyväksyy, että mummolassa hän ei ole ykkönen tai sitten se lapsenlapsi ei sinne mene. Ihmeesti nykylapselle tekee hyvää huomata, että ei olekaan keskipiste.

Ahaa, luulin, että olitte pahoillanne siitä ettei teillä ole yhteyttä lapselapsiin, mutta ymmärsin siis väärin.

Tilanne onkin teille täydellinen, haluatte opettaa lapsille ettei heidän seura kiinnosta ja lapset ovat oppineet sen eivätkä halua olla teidän työväkenä. Winwin..

Ehei, haluamme opettaa lapsenlapsille, että laumassa eläminen on työtä jokaiselle jaksamisensa mukaan. Haluamme, että lapsenlapset ymärtävät, että elämä ei voi olla leikkiä. Päiväkodissa saa leikkiä niin paljon kuin tahtoo, mutta mummolassa ruuanlaittokin on työtä: kanna klapit sisälle, lämmitä liesi, hae kellarista tai kasvimaalta vihannekset, pese ne, kuori jne. Kotona voi mennä lähikauppaan ostamaan eineslaatikon, mummolassa se ei onnistu. Jos tuo on mielestäsi sitä, että lasten seura ei kiinnosta, niin olkoot niin.

Sen opetuksen aika taisi mennä omien lasten kohdalla jo. Yleensäkin lastenlapsiin kannattaa suhtautua niin, että vanhemmat kasvattavat ja te luotte omanlaisen ihmisuhteen heihin. Ei ole teidän "tehtävä" opettaa toisten lapsille elämänarvoja.

Useinhan ne isovanhempien viisaudet tulevat lapsenlapsille bonuksena päälle, ensin pitää kuitenkin luoda se ihan oikea ihmissuhde.

Enkä tarkoita etteikö sitä voisi luoda kukkamaasta käsin tai polttopuita hakiessa, mutta mahdotonta se on, jos ei pidä arvossa toisen mielenkiinnon kohteita eikä ole valmis vastavuoroisesti hänen juttuja ikinä kokeilemaan. Kyllä ihmissuhteet aikuisten lasten ja lastenlasten kanssa ovat vastavuoroisia siinä missä ystävyyssuhteetkin, ei niitä voi luoda vain omilla ehdoilla. Jos ei ole valmis joustamaan yhtään, niin sitten käy juuri noin: ihmissuhdetta ei synny. Ja mikäs siinä, jos et sellaista edes toivo, mutta viestäsi kyllä käsitän nyt, että suhde lapsenlapseen olisi toivottava. Sinä et vain käsitä, että se lapsi on myös ihminen ajatuksineen, tunteineen ja mielenkiinnon kohteineen. Et voi tutustua lapsenlapseen, jos et oikeasti välitä ollenkaan siitä mitä hän haluaisi tehdä, vaan pidät ainoassa arvossa sitä mitä sinä teet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään kyllä veljeni lapsista, mutta kieltämättä kylässä käyminen on rankkaa, kun pitäisi olla voimia tehdä ja olla aktiivinen sen lapsen kanssa. Lapsi ei tykkää jos aikuiset keskustelee, vaan vaatii koko ajan huomiota ja odottaa koko ajan, että leikin hänen kanssaan. Enkä jotenkin kehtaa sitä lapsen inota latistaakkaan.

Ja tietysti ne leikit on vielä jotain hippaa tai piilosta tms. jossa pitää rynniä ympäri taloa ja olla fyysisesti aktiivinen. Töiden päälle ei vain jaksais. Tulisi varmasti käytyä useammin, jos lapset ei olisi niin vaativia.

Kokeilepas Sen Lukevan Tädin roolia. 

Monesti olen ehdottanut, että voisin lukea kirjaa, mutta se ei lapselle kelpaa.

Mitä sen jälkeen tapahtuu?

Minä sanoisin että ok, ei sitten, leiki keskenäs ja ignooraan sen jälkeen mukulan.  Jos riekuntaan lähtee tuon jälkeen mukaan, niin eihän se lapsi opi muuta kuin että hän saa tahtonsa läpi aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapset eivät halua tulla meille, koska täällä tehdään töitä eikä tuijoteta tablettia. Se vanhanaikainen yhdessäolo kun ei ole mitään lautapelejä, vaan elämässä tärkeiden asioiden tekemistä. Pitää tehdä polttopuita, pinota niitä, hoitaa kasvimaata, siivota kellaria, pestä säilyketölkkejä, sulattaa pakastin, perata kaloja, leipoa jne. Ei nykylapset sellaisesta yhdessäolosta välitä! Täytyy räiskiä ja paukutella, ei suinkaan käännellä kompostia. Me taas emme näe mitään mieltä siinä, että yhdessäolo olisi laiskottelua, kun pirtin ympärillä on töitä vaikka muille jakaa.

Kun omat lapset oli pieniä, asuttiin kerrostalossa. Nyt eläkkeellä halutaan olla omavaraisia, vaikka ei missään korvessa asutakaan vaan 4 km päässä terveyskeskuksesta.

No en minäkään tuollaisesta välittänyt, ja olen syntynyt vuonna 1983. Välillä satunnaisesti autoin mummoa kasvimaalla ja siivoamaan, mutta kuulostaa siltä että oletat että pienet lapset tulisivat teille (aikuisille ihmisille) kodinhoitoavuksi.

Ei lautapeleissä ole mitään pahaa. Kotitöitä voi tehdä luontevasti mukavan yhdessäolon lomassa, lapset voi kattaa pöydän ja välillä tehdä pientä askaretta, mutta ei sen pidä mikään itsetarkoitus olla.

Ei ihme ettei lastenlapsilla seura kiinnosta, eihän teilläkään se seura kiinnosta selvästi, vaan työapu.

Talo ei ole talvella lämmin, jos ei ole vaja täynnä polttopuuta. Itku niiltä lapsilta pääsee, jos joutuu sanomaan, että ei tule lämmintä vettä, kun koko kesä jouduttiin lapsenlapsia paimentamaan eikä päästy klapintekoon. Kun omavaraistaloudessa elämä on sitä, että minimoidaan kulut ja tehdään itse, niin ei ole aikaa tehdä pientä askaretta, jos isot on tekemättä. Perunamaa menee kesällä Afrikan tähden pelaamisen edelle.

Eri

Lapsen työ on leikki (ja koulu jos ovat sen ikäisiä), en minäkään haluaisi olla ilmaisena työvoimana sitä ainutta vapaa-aikaa vuodesta.

Mutta ehkä saatte palautettua yhteyden lapsenlapsiin kun vielä tuosta vanhenette ettekä enää jaksa 24/7 työntekoa ja muutatte taas kotiin jossa pärjäätte ominavuin.

Ps.

Täytyy olla kyllä järisyttävän kokoinen perunamaa jos koko kesä menee sitä hoitaessa niin, ettei yhtä peliä ehdi pelata.

Lapsen työ on leikki, joten huolehtikoot vanhemmat, että lapsella on leikkinsä ja hoitajansa. Mummolassa ei ole, koska täällä tehdään koko ajan töitä. Perunamaan vieressä on kasvihuone, mansikkamaa, marjapensaat, laatikkovilhelmät jne. ja metsässä syksymmällä marjoja ja sieniä. Kesällä pihassa on muutama lammas ja kana hoivattavina. Joko se lapsenlapsi hyväksyy, että mummolassa hän ei ole ykkönen tai sitten se lapsenlapsi ei sinne mene. Ihmeesti nykylapselle tekee hyvää huomata, että ei olekaan keskipiste.

Nuohan on kaikki ihan ok juttuja myös lapsille sopivassa määrin annosteltuna, eri asia joutua kitkemään jotain 20 aarin vihannespeltoa.  Lasten kanssa voi tehdä diilejä tyyliin tehdään nämä päivällä ja illalla pelataan afrikantähteä ja paistetaan lettuja.  

Jos halutaan koko ajan vain tehdä töitä, kyllä ne lapset senkin ajan kestävät, jos on omaa tekemistä. On tärkeää myös viihtyä yksin, pitkästyä ja keksiä itse asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapset eivät halua tulla meille, koska täällä tehdään töitä eikä tuijoteta tablettia. Se vanhanaikainen yhdessäolo kun ei ole mitään lautapelejä, vaan elämässä tärkeiden asioiden tekemistä. Pitää tehdä polttopuita, pinota niitä, hoitaa kasvimaata, siivota kellaria, pestä säilyketölkkejä, sulattaa pakastin, perata kaloja, leipoa jne. Ei nykylapset sellaisesta yhdessäolosta välitä! Täytyy räiskiä ja paukutella, ei suinkaan käännellä kompostia. Me taas emme näe mitään mieltä siinä, että yhdessäolo olisi laiskottelua, kun pirtin ympärillä on töitä vaikka muille jakaa.

Kun omat lapset oli pieniä, asuttiin kerrostalossa. Nyt eläkkeellä halutaan olla omavaraisia, vaikka ei missään korvessa asutakaan vaan 4 km päässä terveyskeskuksesta.

No en minäkään tuollaisesta välittänyt, ja olen syntynyt vuonna 1983. Välillä satunnaisesti autoin mummoa kasvimaalla ja siivoamaan, mutta kuulostaa siltä että oletat että pienet lapset tulisivat teille (aikuisille ihmisille) kodinhoitoavuksi.

Ei lautapeleissä ole mitään pahaa. Kotitöitä voi tehdä luontevasti mukavan yhdessäolon lomassa, lapset voi kattaa pöydän ja välillä tehdä pientä askaretta, mutta ei sen pidä mikään itsetarkoitus olla.

Ei ihme ettei lastenlapsilla seura kiinnosta, eihän teilläkään se seura kiinnosta selvästi, vaan työapu.

Talo ei ole talvella lämmin, jos ei ole vaja täynnä polttopuuta. Itku niiltä lapsilta pääsee, jos joutuu sanomaan, että ei tule lämmintä vettä, kun koko kesä jouduttiin lapsenlapsia paimentamaan eikä päästy klapintekoon. Kun omavaraistaloudessa elämä on sitä, että minimoidaan kulut ja tehdään itse, niin ei ole aikaa tehdä pientä askaretta, jos isot on tekemättä. Perunamaa menee kesällä Afrikan tähden pelaamisen edelle.

Eri

Lapsen työ on leikki (ja koulu jos ovat sen ikäisiä), en minäkään haluaisi olla ilmaisena työvoimana sitä ainutta vapaa-aikaa vuodesta.

Mutta ehkä saatte palautettua yhteyden lapsenlapsiin kun vielä tuosta vanhenette ettekä enää jaksa 24/7 työntekoa ja muutatte taas kotiin jossa pärjäätte ominavuin.

Ps.

Täytyy olla kyllä järisyttävän kokoinen perunamaa jos koko kesä menee sitä hoitaessa niin, ettei yhtä peliä ehdi pelata.

Löytyiskö edes muutamaa hyvää syytä sille, mikseivät lapsenlapset voisi jeesata esim. klapeja kantamalla ja pinoamalla tai perunapellolla auttamalla? Samalla voi tarinoida.  Miksi sen yhdessäolon pitää aina olla leikkimistä (inhottavaa) tai pelaamista (siedettävää aina välillä, riippuen mitä pelataan)

En todella keksi, sehän voisi ollakin kivaa, etenkin jos aamupäivällä kannetaan puita ja sitten iltapäivällä mentäisiin uimaan.

Tai aamulla kastellaan kasvihuonetta ja illalla pelaillaan vaikka erä afrikantähteä.

Mutta jos aamusta iltaan suoritetaan työtehtäviä hampaat irvessä ja syyllistetään lapsia lämpimän veden puuttesta jos he haluaisivat tehdä muutakin kuin töitä niin ymmärrän kyllä, ettei sellaisessa paikassa viihdytä.

Juuri tätä minäkin ajoin takaa. Uhkailu-lahjonta-kiristys-keinoista lahjonta pätee tähän ihan mainiosti. Lisäksi jos se itse tekeminen on hauskaa, lapset kyllä osallistuvat mielellään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapset eivät halua tulla meille, koska täällä tehdään töitä eikä tuijoteta tablettia. Se vanhanaikainen yhdessäolo kun ei ole mitään lautapelejä, vaan elämässä tärkeiden asioiden tekemistä. Pitää tehdä polttopuita, pinota niitä, hoitaa kasvimaata, siivota kellaria, pestä säilyketölkkejä, sulattaa pakastin, perata kaloja, leipoa jne. Ei nykylapset sellaisesta yhdessäolosta välitä! Täytyy räiskiä ja paukutella, ei suinkaan käännellä kompostia. Me taas emme näe mitään mieltä siinä, että yhdessäolo olisi laiskottelua, kun pirtin ympärillä on töitä vaikka muille jakaa.

Kun omat lapset oli pieniä, asuttiin kerrostalossa. Nyt eläkkeellä halutaan olla omavaraisia, vaikka ei missään korvessa asutakaan vaan 4 km päässä terveyskeskuksesta.

No en minäkään tuollaisesta välittänyt, ja olen syntynyt vuonna 1983. Välillä satunnaisesti autoin mummoa kasvimaalla ja siivoamaan, mutta kuulostaa siltä että oletat että pienet lapset tulisivat teille (aikuisille ihmisille) kodinhoitoavuksi.

Ei lautapeleissä ole mitään pahaa. Kotitöitä voi tehdä luontevasti mukavan yhdessäolon lomassa, lapset voi kattaa pöydän ja välillä tehdä pientä askaretta, mutta ei sen pidä mikään itsetarkoitus olla.

Ei ihme ettei lastenlapsilla seura kiinnosta, eihän teilläkään se seura kiinnosta selvästi, vaan työapu.

Talo ei ole talvella lämmin, jos ei ole vaja täynnä polttopuuta. Itku niiltä lapsilta pääsee, jos joutuu sanomaan, että ei tule lämmintä vettä, kun koko kesä jouduttiin lapsenlapsia paimentamaan eikä päästy klapintekoon. Kun omavaraistaloudessa elämä on sitä, että minimoidaan kulut ja tehdään itse, niin ei ole aikaa tehdä pientä askaretta, jos isot on tekemättä. Perunamaa menee kesällä Afrikan tähden pelaamisen edelle.

Eri

Lapsen työ on leikki (ja koulu jos ovat sen ikäisiä), en minäkään haluaisi olla ilmaisena työvoimana sitä ainutta vapaa-aikaa vuodesta.

Mutta ehkä saatte palautettua yhteyden lapsenlapsiin kun vielä tuosta vanhenette ettekä enää jaksa 24/7 työntekoa ja muutatte taas kotiin jossa pärjäätte ominavuin.

Ps.

Täytyy olla kyllä järisyttävän kokoinen perunamaa jos koko kesä menee sitä hoitaessa niin, ettei yhtä peliä ehdi pelata.

Lapsen työ on leikki, joten huolehtikoot vanhemmat, että lapsella on leikkinsä ja hoitajansa. Mummolassa ei ole, koska täällä tehdään koko ajan töitä. Perunamaan vieressä on kasvihuone, mansikkamaa, marjapensaat, laatikkovilhelmät jne. ja metsässä syksymmällä marjoja ja sieniä. Kesällä pihassa on muutama lammas ja kana hoivattavina. Joko se lapsenlapsi hyväksyy, että mummolassa hän ei ole ykkönen tai sitten se lapsenlapsi ei sinne mene. Ihmeesti nykylapselle tekee hyvää huomata, että ei olekaan keskipiste.

Ahaa, luulin, että olitte pahoillanne siitä ettei teillä ole yhteyttä lapselapsiin, mutta ymmärsin siis väärin.

Tilanne onkin teille täydellinen, haluatte opettaa lapsille ettei heidän seura kiinnosta ja lapset ovat oppineet sen eivätkä halua olla teidän työväkenä. Winwin..

Ehei, haluamme opettaa lapsenlapsille, että laumassa eläminen on työtä jokaiselle jaksamisensa mukaan. Haluamme, että lapsenlapset ymärtävät, että elämä ei voi olla leikkiä. Päiväkodissa saa leikkiä niin paljon kuin tahtoo, mutta mummolassa ruuanlaittokin on työtä: kanna klapit sisälle, lämmitä liesi, hae kellarista tai kasvimaalta vihannekset, pese ne, kuori jne. Kotona voi mennä lähikauppaan ostamaan eineslaatikon, mummolassa se ei onnistu. Jos tuo on mielestäsi sitä, että lasten seura ei kiinnosta, niin olkoot niin.

Ohis, mutta aika hurjan kuvan elämäntavasta noista viesteistä saa. Työtä, työtä tauotta, työtä aamusta iltaan, otsasi hiessä. Mikäs siinä, jos tykkää, sitähän se omavaraisuus pitkälti kai on. Toivottavasti teillä riittää terveitä päiviä, me luovuttiin ok-talostakin molempien sairastuttua, kun ei vaan jaksa. Nelikymppisinä ollaan kuin virkeitä satavuotiaita. :)

up

Vierailija kirjoitti:

Miksi heidän olisi pakko jos eivät halua?

Minulla anoppi ei myöskään hoida meidän lasta, koska oli perhepäivähoitaja ennen eläkkeelle jäämistä, ja on ikänsä hoitanut lapsia. Ei häntä kiinnosta se sama rumba enää ku on eläkkeelle päässyt , enkä ihmettele.

No mun anoppi on edelleen töissä päiväkodissa ja silti hoitaa meidän lasta monta kertaa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tähän lankea kukaan? Ajoitus on pielessä, "sattumalta" aiheesta on vaikea kuinka monta aloitusta.

Monestihan siinä käy niin, että joku aihe tuottaa useamman avauksen, koska kaikki eivät halua keskustella saman ketjun alla tai haluavat kohdentaa keskustelua johonkin tiettyyn asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhempien ongelmana on se, että he eivät itse halua olla lastensa kanssa. tekotapa on kiva, mutta tuotos laitetaan päiväkotiin ja viikonlopuiksi mummolaan.

Missä sen lapsen sitten pitäisi olla vanhempien työpäivän aikana, jos ei päiväkodissa? 🤔