Kumpi on seksikkäämpi ominaisuus miehessä?

Mikä vaihtoehto sitten pitää valita jos on omasta mielestään jo tosi komea ja hirmuisen älykäs? Vaatimattomampi?

Komea mies voi olla täysin vastenmielinen tapaus ja älykäs turhan ”älykäs”. Kumpikaan ei houkuta yksinään. Kokonaisuus ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Komea mies voi olla täysin vastenmielinen tapaus ja älykäs turhan ”älykäs”. Kumpikaan ei houkuta yksinään. Kokonaisuus ratkaisee.

Mitä ihmettä tarkottaa, jos älykäs on turhan "älykäs"?

Vastaukset näissä ketjuissa eivät ikinä tue tosielämän tapahtumia. Komea mies on aina se halutuin miestyyppi. Pelkällä älykkyydellä et läpäise ensimmäistä karsintakriteeriä mikä on ulkonäkö.

Älykäs ja hyvän luontoinen.

Olen nainen joka pitää naisista, mutta älykkyys hakkaa ulkonäön 6-0. Toki ulkoinen viehättävyys on vaatimus, mutta paljon pelastaa sillä älykkyydellä, kun taas ulkonäkö ei korvaa sisäistä tyhjyyttä.

Sama homma miesten kanssa.

Kyllä mä miehenä olisin mieluummin älykäs kuin komea, mutta ihan muista syistä kuin naisten miellyttämisen vuoksi. Jos taas olisi tarkoitus saada naista, niin komeat miehet niitä halutuimpia naisia napsivat. Se on ihan selvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Komea mies voi olla täysin vastenmielinen tapaus ja älykäs turhan ”älykäs”. Kumpikaan ei houkuta yksinään. Kokonaisuus ratkaisee.

Mitä ihmettä tarkottaa, jos älykäs on turhan "älykäs"?

Esim. tietää kaiken kvanttifysiikasta, mutta ei hanskaa ollenkaan sosiaalisia taitoja.

Tämä kysymys on suunnattu ihmisille jotka pitävät miehistä. Ei silloin laiteta vastausvaihtoehdoksi erikseen että pidän vain naisista, sillä tiedolla et tee mitään.

Itse valitsen komeus koska voisin panna vähemmän älykästä miestä jos hän miellyttää silmää muuten mutta en päinvastoin. Kumppanimielessä tietysti en ottaisi vähä-älyistä. En kuitenkaan sano etteikö älykkyys olisi haluttava ominaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Komea mies voi olla täysin vastenmielinen tapaus ja älykäs turhan ”älykäs”. Kumpikaan ei houkuta yksinään. Kokonaisuus ratkaisee.

Mitä ihmettä tarkottaa, jos älykäs on turhan "älykäs"?

äo 120on se optimi, sen jälkeen älykkyys on sosiaalinen vamma josta on kuitenkin jotain etua muilla elämän osa-alueilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Komea mies voi olla täysin vastenmielinen tapaus ja älykäs turhan ”älykäs”. Kumpikaan ei houkuta yksinään. Kokonaisuus ratkaisee.

Mitä ihmettä tarkottaa, jos älykäs on turhan "älykäs"?

Esim. tietää kaiken kvanttifysiikasta, mutta ei hanskaa ollenkaan sosiaalisia taitoja.

Kyl ne hanskaa, te ette vain ymmärrä toisianne. 20  äo pisteen erotus vaikeuttaa jo kommunikaatiota varsin merkityksellisesti.olette siis vain aivan liian erilaisia maailmannäkemyksiltänne. 30 pisteen ero ja kommuikaatio on jo käytännössä täysin mahdotonta. Aivan liian eri sfääreissä.

En tiedä onko se älykkyyn niin tähdellistä seksissä, mutta parisuhteessa on. En puhu seksin aikana miehen kanssa, se on pääasia että tietää mitä tekee, että "kemia" toimii. Tyhmän ihmisen kanssa ei varmaan kemiatkaan toimisi jos ei olisi mitään puhuttavaa silloinkaan kun ei harrasta seksiä.

Liian älykkäät jotka luulevat tietävänsä kaikesta kaiken on ärsyttäviä ja taas liian komeat jotka näyttää epäinhimillisiltä ei myöskään kiinnosta, miten sellaisen kanssa voisi harrastaa seksiä joka ajattelisi minun olevan tyhmä tai ruma itseensä verrattuna?

Miehessä pitää toki ulkonäön olla omaa silmää miellyttävä, ei täydellinen tietenkään, enhän ole sitä itsekään. Miehen pitää olla huumorintajuinen ehdottomasti, koska minäkin olen, ja muutenkin luonne pitää sopia yhteen. Elämäntilanne ja arvot pitää myös sopia yhteen, kaikki uskonnosta, perheestä, rahasta, urasta, asuinpaikasta, asumismuodosta ym. pitää sopia.

Miehenä vastaan tähän mitäänsanomattomasti. Koen olevani kohtalaisen fiksu, olen akateemisesti koulutettu (lääketieteen lisensiaatti), kohtalaisesti kultturelli eli en vierasta teatteria, oopperaa tai taidenäyttelyä (itseasiassa tykkään etenkin taiteesta ja historiasta). Vastapainona ajan rallicrossia harrastuksena, käyn "amis"autonäyttelyissä ja olen mielestäni aika perusjuntti suomalainen mies - no joo en juo kaljaa paitsi viikonloppuisin joskus. Ulkonäöllisesti siellä keskikastissa, en ole koskaan saanut erityisemmin huomiota naisilta spontaanisti, ne pari "omaa" on lämmenneet vasta viikkojen-kuukausien tapailun jälkeen, jolloin - ehkä, se äly tai ajatusmaailma - on ratkaissut enemmän kuin pelkkä peilikuva.

Jos minä saisin valita niin ottaisin enemmän ulkonäköä ja vähemmän älyä. Äly tuo mukanaan vastuuta ja vastuu tuo mukanaan tuskaa. Mieluummin olisin vähän yksinkertainen jäppi, jolle heruu pienellä hymyllä eikä maailman tilanne aiheuttaisi tuskaa, voisi kirjaimellisesti panna menemään huoletta. Ei meillä keskiverto akateemisilla ole mitään kysyntää Suomen parisuhdemarkkinoilla.

M29

Älyn ja tunneälyn yhdistelmä on vastustamaton yhdistelmä. Jostain syystä miehissä älykkyyteen kuitenkin yhdistyy ilkeys.

Kaikkein seksikkäintä miehessä on naisten mielestä kuitenkin varakkuus ja jännyys. Tämähän on päivänselvää, koska rikkailla miehillä ja jännämiehillä riittää aina naisia. Rikkaus ja jännyys ovat sellaisia ominaisuuksia miehessä, että ne pystyvät nostamaan vaikka muuten täysin epäkelvon miehen aivan sinne halutuimpien miesten listan kärkipäähän.

Vierailija kirjoitti:

Vastaukset näissä ketjuissa eivät ikinä tue tosielämän tapahtumia. Komea mies on aina se halutuin miestyyppi. Pelkällä älykkyydellä et läpäise ensimmäistä karsintakriteeriä mikä on ulkonäkö.

Niin, mutta se riittää että on tavallisen näköinen.

Vai muutama prosentti miehistä on komeita tai todella rumia, ei niitä voi edes laskea mihinkään koska suurin osa sekä miehistä että naisista on tavallisen näköisiä. Ne kaikista rumimmatkin voivat saada puolison kunhan eivät tavoittele niitä kauneinpia/komeimpia joiden elämä pyörii pelkän pinnallisen ulkonäön ympärillä, käyvät salilla, kampaajalla ja meikkaavat tunnin päivässä.

Irtoseksin harrastamisessa katsotaan lähinnä ulkonäköä koska sen ihmisen kanssa ei aiota elää arkea tai edes jutella mitään.

Kun parisuhteeseen etsitään kumppania, niin silloin pitää luonne olla oikeanlainen että suhde sujuu, ei siinä pelkällä ulkonäöllä tai älykkyydellä mitään tee. Se minkälainen ihminen on parisuhteessa kun tulee vaikeuksia ratkaisee pelin, miten toimit kun puolisosi äiti kuolee tai puolisosi sairastuu syöpään tai kun teidän koko perheelle tulee noro. Miten toimit kun saatte lapsen ja lapsi ei olekaan terve? Miten toimit kun puolisosi masentuu eikä jaksa nousta sängystä kahteen vuoteen?

Vierailija kirjoitti:

Miehenä vastaan tähän mitäänsanomattomasti. Koen olevani kohtalaisen fiksu, olen akateemisesti koulutettu (lääketieteen lisensiaatti), kohtalaisesti kultturelli eli en vierasta teatteria, oopperaa tai taidenäyttelyä (itseasiassa tykkään etenkin taiteesta ja historiasta). Vastapainona ajan rallicrossia harrastuksena, käyn "amis"autonäyttelyissä ja olen mielestäni aika perusjuntti suomalainen mies - no joo en juo kaljaa paitsi viikonloppuisin joskus. Ulkonäöllisesti siellä keskikastissa, en ole koskaan saanut erityisemmin huomiota naisilta spontaanisti, ne pari "omaa" on lämmenneet vasta viikkojen-kuukausien tapailun jälkeen, jolloin - ehkä, se äly tai ajatusmaailma - on ratkaissut enemmän kuin pelkkä peilikuva.

Jos minä saisin valita niin ottaisin enemmän ulkonäköä ja vähemmän älyä. Äly tuo mukanaan vastuuta ja vastuu tuo mukanaan tuskaa. Mieluummin olisin vähän yksinkertainen jäppi, jolle heruu pienellä hymyllä eikä maailman tilanne aiheuttaisi tuskaa, voisi kirjaimellisesti panna menemään huoletta. Ei meillä keskiverto akateemisilla ole mitään kysyntää Suomen parisuhdemarkkinoilla.

M29

Komppaan tätä. Saman luontoinen insinöörismies olen ja kuulostaa hyvinkin tutulta tämä kommentti.

M30

huumorintaju joka sopii omalle kumppanille on tärkein. ei välii onko mies malli tai nero tai molemmat, jos ei ole (mielestäni) hyvä huumorintaju niin ei tuu kyl ikinä tapahtumaan.

hyvä huumorintaju yleensäkin edellyttää sosiaalisia taitoja ja vähintään keskivertoälykkyyttä, että se on kaikkein paras :D

Ajatella, 2,9% naisista pitää vain naisista :O Aika kapeakatseista. Eiköhän edes jostakusta miehestäkin voi pitää, ei ne kaikki nii kamalia ole ;)

Vierailija kirjoitti:

Miehenä vastaan tähän mitäänsanomattomasti. Koen olevani kohtalaisen fiksu, olen akateemisesti koulutettu (lääketieteen lisensiaatti), kohtalaisesti kultturelli eli en vierasta teatteria, oopperaa tai taidenäyttelyä (itseasiassa tykkään etenkin taiteesta ja historiasta). Vastapainona ajan rallicrossia harrastuksena, käyn "amis"autonäyttelyissä ja olen mielestäni aika perusjuntti suomalainen mies - no joo en juo kaljaa paitsi viikonloppuisin joskus. Ulkonäöllisesti siellä keskikastissa, en ole koskaan saanut erityisemmin huomiota naisilta spontaanisti, ne pari "omaa" on lämmenneet vasta viikkojen-kuukausien tapailun jälkeen, jolloin - ehkä, se äly tai ajatusmaailma - on ratkaissut enemmän kuin pelkkä peilikuva.

Jos minä saisin valita niin ottaisin enemmän ulkonäköä ja vähemmän älyä. Äly tuo mukanaan vastuuta ja vastuu tuo mukanaan tuskaa. Mieluummin olisin vähän yksinkertainen jäppi, jolle heruu pienellä hymyllä eikä maailman tilanne aiheuttaisi tuskaa, voisi kirjaimellisesti panna menemään huoletta. Ei meillä keskiverto akateemisilla ole mitään kysyntää Suomen parisuhdemarkkinoilla.

M29

No jos olisit se perusjäppinen niin et saisi parisuhteeseen fiksua naista vaan elelisit tyytyväisenä sen perusmimmin kanssa joka ei tiedä maailman menosta myöskään yhtään mitään. Sepä se on idea, että sen puolison pitää olla sopiva, nyt kun olet suht älykäs, niin haluat varmasti myös puolisosi olevan suht älykäs, etkä kestäisi parisuhteessa perusirmelin kanssa joka ei tiedä mitä eroa on NATOlla ja Unisefilla. Parisuhteessa pitää pystyä olemaan tasa-arvoinen, muuten se ei toimi pitkässä juoksussa, jos toinen on tyhmä niin joko se fiksumpi kyllästyy tai sitten se tyhmä tuntee alemmuutta ja alkaa kostaa sen jotenkin. Jos taas ulkonäkö on todella eri kaliiperia tulee helposti mustasukkaisuusongelmia jos sillä rumemmalla ei ole todella hyvä itsetunto.