Lue keskustelun säännöt.
Mies jäi kiinni pettämisestä ja nyt hänen käytöksensä on ALA-ARVOISTA!
08.12.2017 |
Kuulin ystäviltäni, että mieheni on pettänyt minua selkäni takana. Olo on nöyryytetty, tuntuu että kaikki nauravat minulle vaikka tiedän, että tuskinpa oikeesti. Tilanne meni niin, että eilen illalla laitoin miehelleni töihin viestin, että tiedän kaiken. Hän vastasi viestiini ainoastaan "Selvä". Ei mitään muuta. Ei olla juteltu tämän jälkeen sanaakaan, eikä mies myöskään tullut yöksi kotiin.
Meillä on yhteinen tuttavapariskunta, jonka luona mieheni on punkannut viime yön. Tuttavapariskunnan vaimon kanssa soittelin tänään, joka sanoi että mieheni on täysin "paskana" ja selittänyt tuttavilleni, ettei tiedä miksi teki niin ja haluaisi elää mun kanssa. Mitä tämä on? Miksi hän menee puhumaan näitä tuttaville, mutta on minua kohtaan kusipää ja välinpitämätön heti narahdettuaan?
Ja lisäys: EN ole ottamassa miestä enää takaisin. Mutta olisin odottanut vähän kunnioittavampaa käytöstä. Miehen käytös tekee tästä sata kertaa pahempaa. Ihan fyysisestikin sattuu nyt sydämeen. Lapsia ei onneksi ole.
Kommentit (219)
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole lapsia tai yhteistä asuntolainaa tai mitään mikä väkisin sitoisi toiseen siksi aikaa, että saa "selviteltyä asioita", niin kannattaa häipyä saman tien miettimättä sen enempää! Jos toinen ei ole valmis pyytämään mitenkään anteeksi tai keskustelemaan, niin miksi sun pitäisi!?
No esimerkiksi siksi pitäisi, ettei tarvitse jälkikäteen miettiä, että olinpahan ehdottoman valmis laittamaan oman ylpeyteni mukamas rakastamani miehen edelle. Tasa-arvoa ei kannata soveltaa ihan joka asiaan. Jonkun on tehtävä aloite asioiden selvittämiseksi jos niihin selvyyttä halutaan, ja jos tämä mies on liian häpeissään, niin vaihtoehtojahan keskustelun avaajaksi ei silloin ole jäljellä kuin yksi.
Jos ollaan nuoria vielä, niin ehkä voi olla tosiaan parasta vain ottaa se ero ja etsiä uutta. Mutta silloin jää selvittämättä luultavasti kokonaan, mikä suhteessa mätti. Että oliko se vain toisessa vikaa, vai olisiko oikeasti voinut tehdä itse jotain toisin. Sitten oppimatta jääneet asiat purevat persuuksiin seuraavassa tai sitä seuraavasa suhteessa. Pahimmassa tapauksessa niissä suhteissa sitten vain valehdellaan aiempaakin perusteellisemmin ja aiemmin, suhde suhdelta säikympänä. Tuleepahan edes hyvää kuvaa someen.
Yleensä se toisintoimiminen jää teoriaksi, jos siihen ei kysele vinkkejä kokeneemmiltaan. Täällä lietsotaan nyt vain joukkohysteriaa kuvitellen, että kun aikansa käsketään toisiaan eroamaan aina heti ensi aiheen tullen, niin tulevaisuudessa kukaan ei enää petä ketään ja maailma se on kuin silkkiä vaan.
Olen vanhemman polven feministi. Uskon, että miehillä on paljon rästihommia varastossa, jotta parisuhteista saataisiin parempia, luotettavampia ja turvallisempia. Mutta tässä nimenomaisessa asiassa naisylemmyyden lietsominen porukalla ei johda sellaiseen kehitykseen. Se vain syventää molemminpuolista epäluuloa ja lisää turvattomuutta entisestään. Pettämisestä tulee niin suuri mörkö, että kaikki osapuolet taantuvat ja sulkevat silmänsä tosiasioilta. Jos joka toisessa suhteessa joka tapauksessa joku pettää vai miten se tilasto meneekään, niin asiaa pitää hoitaa toisin keinoin kuin julistamalla äkkiloppua aina ja tasavarmasti. Se on haavoitettujen ihmisten toimintaa. Ymmärrettävää toki, kun eroperheitä on niin paljon ja niiden lapsilla kova pelko omasta onnistumisesta. Se fundamentalistinen joukkokiljunta kertalopusta vain ei auta asiaa yhtään.
Jos olette nuoria ja itsekin tyytymättömiä, ottakaa toki ero ja kokeilkaa useamman kanssa, ennen kuin päätätte mihin suhteeseen haluatte lapsia. Mutta pelkän loukatun ylpeyden takia sitä ei välttämättä kannata tehdä. Nimittäin jos miestä pitää vaihtaa muutaman vuoden välein siihen asti, että ikä lamaa sukuvietin riittävästi että alkaa tuntua vakaalta, niin siinä jää ne lapset hankkimatta tai ainakin niillä on odotettavissa tuulinen nuoruus. Kaikkea ei vain taida voida saada. Joku toki onnistuu, mutta valtaosa joutuu tyytymään kompromissiin. Eikä siinä ole mitään pahaa tai häpeällistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehestä ei ole kuulunut mitään. Minä lähden nyt ystäväni luo puimaan tätä tilannetta. Kiitos kaikille kommenteista, osa niistä on oikeasti helpottanut oloani. Osasta taas paistaa läpi ilkeä pahansuopaisuus, mutta toisaalta osasin odottaakin sitä. Tulen huomenna takaisin päivittämään tilannetta, vaikkakin uskon ettei huomiseenkaan mennessä mitään päivitettävää ole.
Kaikesta huolimatta toivon kaikille teille mukavaa viikonloppua. :) Yritän itsekin saada ajatuksia edes vähän johonkin muuallekin.
-ap
Sitä samaa sulle! Toivottavasti tulee parempi olo että saat seuraa ja kaverin tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole lapsia tai yhteistä asuntolainaa tai mitään mikä väkisin sitoisi toiseen siksi aikaa, että saa "selviteltyä asioita", niin kannattaa häipyä saman tien miettimättä sen enempää! Jos toinen ei ole valmis pyytämään mitenkään anteeksi tai keskustelemaan, niin miksi sun pitäisi!?
No esimerkiksi siksi pitäisi, ettei tarvitse jälkikäteen miettiä, että olinpahan ehdottoman valmis laittamaan oman ylpeyteni mukamas rakastamani miehen edelle. Tasa-arvoa ei kannata soveltaa ihan joka asiaan. Jonkun on tehtävä aloite asioiden selvittämiseksi jos niihin selvyyttä halutaan, ja jos tämä mies on liian häpeissään, niin vaihtoehtojahan keskustelun avaajaksi ei silloin ole jäljellä kuin yksi.
Jos ollaan nuoria vielä, niin ehkä voi olla tosiaan parasta vain ottaa se ero ja etsiä uutta. Mutta silloin jää selvittämättä luultavasti kokonaan, mikä suhteessa mätti. Että oliko se vain toisessa vikaa, vai olisiko oikeasti voinut tehdä itse jotain toisin. Sitten oppimatta jääneet asiat purevat persuuksiin seuraavassa tai sitä seuraavasa suhteessa. Pahimmassa tapauksessa niissä suhteissa sitten vain valehdellaan aiempaakin perusteellisemmin ja aiemmin, suhde suhdelta säikympänä. Tuleepahan edes hyvää kuvaa someen.
Yleensä se toisintoimiminen jää teoriaksi, jos siihen ei kysele vinkkejä kokeneemmiltaan. Täällä lietsotaan nyt vain joukkohysteriaa kuvitellen, että kun aikansa käsketään toisiaan eroamaan aina heti ensi aiheen tullen, niin tulevaisuudessa kukaan ei enää petä ketään ja maailma se on kuin silkkiä vaan.
Olen vanhemman polven feministi. Uskon, että miehillä on paljon rästihommia varastossa, jotta parisuhteista saataisiin parempia, luotettavampia ja turvallisempia. Mutta tässä nimenomaisessa asiassa naisylemmyyden lietsominen porukalla ei johda sellaiseen kehitykseen. Se vain syventää molemminpuolista epäluuloa ja lisää turvattomuutta entisestään. Pettämisestä tulee niin suuri mörkö, että kaikki osapuolet taantuvat ja sulkevat silmänsä tosiasioilta. Jos joka toisessa suhteessa joka tapauksessa joku pettää vai miten se tilasto meneekään, niin asiaa pitää hoitaa toisin keinoin kuin julistamalla äkkiloppua aina ja tasavarmasti. Se on haavoitettujen ihmisten toimintaa. Ymmärrettävää toki, kun eroperheitä on niin paljon ja niiden lapsilla kova pelko omasta onnistumisesta. Se fundamentalistinen joukkokiljunta kertalopusta vain ei auta asiaa yhtään.
Jos olette nuoria ja itsekin tyytymättömiä, ottakaa toki ero ja kokeilkaa useamman kanssa, ennen kuin päätätte mihin suhteeseen haluatte lapsia. Mutta pelkän loukatun ylpeyden takia sitä ei välttämättä kannata tehdä. Nimittäin jos miestä pitää vaihtaa muutaman vuoden välein siihen asti, että ikä lamaa sukuvietin riittävästi että alkaa tuntua vakaalta, niin siinä jää ne lapset hankkimatta tai ainakin niillä on odotettavissa tuulinen nuoruus. Kaikkea ei vain taida voida saada. Joku toki onnistuu, mutta valtaosa joutuu tyytymään kompromissiin. Eikä siinä ole mitään pahaa tai häpeällistä.
Voi jestas mitä paskaa selität. Tuskinpa mies on yhtään häpeissään tai pahoillaan. Pakoilee vaan vastuuta eikä varmasti halua enää keskustella mistään tai selittää mitään. Petetyn ei todellakaan kuulu olla se, joka ottaa vastuun asioiden puimisesta. Toki, jos haluaa tietää, mutta ei todellakaan tarvitse.
Btw miten feministisyys liittyy tähän asiaan?
Ja kyllä se vaan on niin, että jos kyse on nuorista ihmisistä eikä ole mitään yhteisiä isoja asioita, kuten laina tai lapsia, niin ei todellakaan kannata jäädä roikkumaan, jos ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et sinäkään asiaa tyylillä hoitanut, kun ilmoitit asiasta tekstarilla. Siis tekstarin lähetit tuon tasoisesta asiasta! Nuo asiat kuuluu puhua kasvotusten. Käytöksesi on vain marginaalisesti miestäsi parempaa.
Jos miehen vastaus on vaan "selvä" eikä mitään muuta, niin miksi tuollaisen ihmisen kanssa olisi edes pitänyt puhua kasvotusten? Jos mies olisi oikeasti pahoillaan asiasta hän olisi kiirehtinyt hyvin nopsaan selvittämään asiaa eikä olisi mennyt punkkaamaan kaverille piiloon. Ehkä tekstari on vähän hölmö tapa, mutta jos toinen oikeasti välittää, niin ei olisi tuollainen pelkuri.
Sinulla menee aikajärjestys nyt sekaisin. Ap. laittoi miehelleen tekstarin. Mies vastasi selvä. Ap. ei sitä ennen yrittänyt puhua miehelleen, joten sinulla ei ole yhtään mitään tietoa siitä mitä mies olisi vastannut, jos ap. olisi hoitanut ilmoituksensa asiallisesti kasvotusten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et sinäkään asiaa tyylillä hoitanut, kun ilmoitit asiasta tekstarilla. Siis tekstarin lähetit tuon tasoisesta asiasta! Nuo asiat kuuluu puhua kasvotusten. Käytöksesi on vain marginaalisesti miestäsi parempaa.
Jos miehen vastaus on vaan "selvä" eikä mitään muuta, niin miksi tuollaisen ihmisen kanssa olisi edes pitänyt puhua kasvotusten? Jos mies olisi oikeasti pahoillaan asiasta hän olisi kiirehtinyt hyvin nopsaan selvittämään asiaa eikä olisi mennyt punkkaamaan kaverille piiloon. Ehkä tekstari on vähän hölmö tapa, mutta jos toinen oikeasti välittää, niin ei olisi tuollainen pelkuri.
Sinulla menee aikajärjestys nyt sekaisin. Ap. laittoi miehelleen tekstarin. Mies vastasi selvä. Ap. ei sitä ennen yrittänyt puhua miehelleen, joten sinulla ei ole yhtään mitään tietoa siitä mitä mies olisi vastannut, jos ap. olisi hoitanut ilmoituksensa asiallisesti kasvotusten.
Vastaako rakastava ja välittävä ihminen tuollaiseen asiaan vain "selvä" ja lähtee punkkaamaan kaverinsa luokse. Ei todellakaan. Mitä väliä mitä olisi sitten vastannut, jos olisi kasvotusten kysynyt? Asia on kaiketi selvä, mies on pettänyt eikä kanna vastuuta, ap ei ole tehnyt mitään väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyödäänkö vetoa, että ap jatkaa miehensä kanssa.
Koska oikeasti mitään selvitettävää ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et sinäkään asiaa tyylillä hoitanut, kun ilmoitit asiasta tekstarilla. Siis tekstarin lähetit tuon tasoisesta asiasta! Nuo asiat kuuluu puhua kasvotusten. Käytöksesi on vain marginaalisesti miestäsi parempaa.
Jos miehen vastaus on vaan "selvä" eikä mitään muuta, niin miksi tuollaisen ihmisen kanssa olisi edes pitänyt puhua kasvotusten? Jos mies olisi oikeasti pahoillaan asiasta hän olisi kiirehtinyt hyvin nopsaan selvittämään asiaa eikä olisi mennyt punkkaamaan kaverille piiloon. Ehkä tekstari on vähän hölmö tapa, mutta jos toinen oikeasti välittää, niin ei olisi tuollainen pelkuri.
Sinulla menee aikajärjestys nyt sekaisin. Ap. laittoi miehelleen tekstarin. Mies vastasi selvä. Ap. ei sitä ennen yrittänyt puhua miehelleen, joten sinulla ei ole yhtään mitään tietoa siitä mitä mies olisi vastannut, jos ap. olisi hoitanut ilmoituksensa asiallisesti kasvotusten.
Kukaan ei tiedä, mitä mies olisi tehnyt. Tässä ketjussa kerrotun perusteella pidän todennäköisenä, että mies olisi kasvotusten tehdyn ilmoituksen jälkeen kääntynyt kannoillaan, marssinut ovesta ulos ja tuttavilleen piiloon. Jos hän olisi halukas selvittämään asiaa, tuskin hän antaisi yhden tekstiviestin haitata pyrkimystään näin pitkään. Mikäpä estäisi häntä vaikka laittamasta ensin itsekin pientä viestiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole lapsia tai yhteistä asuntolainaa tai mitään mikä väkisin sitoisi toiseen siksi aikaa, että saa "selviteltyä asioita", niin kannattaa häipyä saman tien miettimättä sen enempää! Jos toinen ei ole valmis pyytämään mitenkään anteeksi tai keskustelemaan, niin miksi sun pitäisi!?
No esimerkiksi siksi pitäisi, ettei tarvitse jälkikäteen miettiä, että olinpahan ehdottoman valmis laittamaan oman ylpeyteni mukamas rakastamani miehen edelle. Tasa-arvoa ei kannata soveltaa ihan joka asiaan. Jonkun on tehtävä aloite asioiden selvittämiseksi jos niihin selvyyttä halutaan, ja jos tämä mies on liian häpeissään, niin vaihtoehtojahan keskustelun avaajaksi ei silloin ole jäljellä kuin yksi.
Jos ollaan nuoria vielä, niin ehkä voi olla tosiaan parasta vain ottaa se ero ja etsiä uutta. Mutta silloin jää selvittämättä luultavasti kokonaan, mikä suhteessa mätti. Että oliko se vain toisessa vikaa, vai olisiko oikeasti voinut tehdä itse jotain toisin. Sitten oppimatta jääneet asiat purevat persuuksiin seuraavassa tai sitä seuraavasa suhteessa. Pahimmassa tapauksessa niissä suhteissa sitten vain valehdellaan aiempaakin perusteellisemmin ja aiemmin, suhde suhdelta säikympänä. Tuleepahan edes hyvää kuvaa someen.
Yleensä se toisintoimiminen jää teoriaksi, jos siihen ei kysele vinkkejä kokeneemmiltaan. Täällä lietsotaan nyt vain joukkohysteriaa kuvitellen, että kun aikansa käsketään toisiaan eroamaan aina heti ensi aiheen tullen, niin tulevaisuudessa kukaan ei enää petä ketään ja maailma se on kuin silkkiä vaan.
Olen vanhemman polven feministi. Uskon, että miehillä on paljon rästihommia varastossa, jotta parisuhteista saataisiin parempia, luotettavampia ja turvallisempia. Mutta tässä nimenomaisessa asiassa naisylemmyyden lietsominen porukalla ei johda sellaiseen kehitykseen. Se vain syventää molemminpuolista epäluuloa ja lisää turvattomuutta entisestään. Pettämisestä tulee niin suuri mörkö, että kaikki osapuolet taantuvat ja sulkevat silmänsä tosiasioilta. Jos joka toisessa suhteessa joka tapauksessa joku pettää vai miten se tilasto meneekään, niin asiaa pitää hoitaa toisin keinoin kuin julistamalla äkkiloppua aina ja tasavarmasti. Se on haavoitettujen ihmisten toimintaa. Ymmärrettävää toki, kun eroperheitä on niin paljon ja niiden lapsilla kova pelko omasta onnistumisesta. Se fundamentalistinen joukkokiljunta kertalopusta vain ei auta asiaa yhtään.
Jos olette nuoria ja itsekin tyytymättömiä, ottakaa toki ero ja kokeilkaa useamman kanssa, ennen kuin päätätte mihin suhteeseen haluatte lapsia. Mutta pelkän loukatun ylpeyden takia sitä ei välttämättä kannata tehdä. Nimittäin jos miestä pitää vaihtaa muutaman vuoden välein siihen asti, että ikä lamaa sukuvietin riittävästi että alkaa tuntua vakaalta, niin siinä jää ne lapset hankkimatta tai ainakin niillä on odotettavissa tuulinen nuoruus. Kaikkea ei vain taida voida saada. Joku toki onnistuu, mutta valtaosa joutuu tyytymään kompromissiin. Eikä siinä ole mitään pahaa tai häpeällistä.
Miksi lähdet olettamuksesta, että kaikki haluavat lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole lapsia tai yhteistä asuntolainaa tai mitään mikä väkisin sitoisi toiseen siksi aikaa, että saa "selviteltyä asioita", niin kannattaa häipyä saman tien miettimättä sen enempää! Jos toinen ei ole valmis pyytämään mitenkään anteeksi tai keskustelemaan, niin miksi sun pitäisi!?
No esimerkiksi siksi pitäisi, ettei tarvitse jälkikäteen miettiä, että olinpahan ehdottoman valmis laittamaan oman ylpeyteni mukamas rakastamani miehen edelle. Tasa-arvoa ei kannata soveltaa ihan joka asiaan. Jonkun on tehtävä aloite asioiden selvittämiseksi jos niihin selvyyttä halutaan, ja jos tämä mies on liian häpeissään, niin vaihtoehtojahan keskustelun avaajaksi ei silloin ole jäljellä kuin yksi.
Jos ollaan nuoria vielä, niin ehkä voi olla tosiaan parasta vain ottaa se ero ja etsiä uutta. Mutta silloin jää selvittämättä luultavasti kokonaan, mikä suhteessa mätti. Että oliko se vain toisessa vikaa, vai olisiko oikeasti voinut tehdä itse jotain toisin. Sitten oppimatta jääneet asiat purevat persuuksiin seuraavassa tai sitä seuraavasa suhteessa. Pahimmassa tapauksessa niissä suhteissa sitten vain valehdellaan aiempaakin perusteellisemmin ja aiemmin, suhde suhdelta säikympänä. Tuleepahan edes hyvää kuvaa someen.
Yleensä se toisintoimiminen jää teoriaksi, jos siihen ei kysele vinkkejä kokeneemmiltaan. Täällä lietsotaan nyt vain joukkohysteriaa kuvitellen, että kun aikansa käsketään toisiaan eroamaan aina heti ensi aiheen tullen, niin tulevaisuudessa kukaan ei enää petä ketään ja maailma se on kuin silkkiä vaan.
Olen vanhemman polven feministi. Uskon, että miehillä on paljon rästihommia varastossa, jotta parisuhteista saataisiin parempia, luotettavampia ja turvallisempia. Mutta tässä nimenomaisessa asiassa naisylemmyyden lietsominen porukalla ei johda sellaiseen kehitykseen. Se vain syventää molemminpuolista epäluuloa ja lisää turvattomuutta entisestään. Pettämisestä tulee niin suuri mörkö, että kaikki osapuolet taantuvat ja sulkevat silmänsä tosiasioilta. Jos joka toisessa suhteessa joka tapauksessa joku pettää vai miten se tilasto meneekään, niin asiaa pitää hoitaa toisin keinoin kuin julistamalla äkkiloppua aina ja tasavarmasti. Se on haavoitettujen ihmisten toimintaa. Ymmärrettävää toki, kun eroperheitä on niin paljon ja niiden lapsilla kova pelko omasta onnistumisesta. Se fundamentalistinen joukkokiljunta kertalopusta vain ei auta asiaa yhtään.
Jos olette nuoria ja itsekin tyytymättömiä, ottakaa toki ero ja kokeilkaa useamman kanssa, ennen kuin päätätte mihin suhteeseen haluatte lapsia. Mutta pelkän loukatun ylpeyden takia sitä ei välttämättä kannata tehdä. Nimittäin jos miestä pitää vaihtaa muutaman vuoden välein siihen asti, että ikä lamaa sukuvietin riittävästi että alkaa tuntua vakaalta, niin siinä jää ne lapset hankkimatta tai ainakin niillä on odotettavissa tuulinen nuoruus. Kaikkea ei vain taida voida saada. Joku toki onnistuu, mutta valtaosa joutuu tyytymään kompromissiin. Eikä siinä ole mitään pahaa tai häpeällistä.
Minäkin olen vanhemman polven feministi (52 v., naimisissa 25 v.)) ja sinun kanssasi täysin päinvastaista mieltä. Parisuhteen kaikkein tärkein kulmakivi on luottamus, ja kun se katoaa, aika harva meistä saa sen takaisin ihan pienillä ponnistuksilla. Perusturvallisuus saa kolauksen, naiseus saa kolauksen, ihmisyys saa kolauksen. Ei sitä saa takaisin vain sillä, että päättää "nytpä minä annankin pettämisen anteeksi, jotta saan pyöräytettyä pari muksua tähän maailmaan". Ei se yksinkertaisesti vain käy niin. Itse en ole koskaan joutunut pohtimaan asiaa omalta kohdaltani, mutta olen toiminut muutaman kerran olkapäätä tarjonneena ystävänä ja kuullut kyyneleisiä vuodatuksia itsetuntonsa menettäneiltä, miten vaikeaa on aamulla edes silmänsä avata, saati sitten kotoa töihin lähteä, kun minuus on täydellisesti pirstaleina.
Voisi joskus asettautua toisen asemaan eikä vain löpistä turhia omasta näkökannastaan katsoen. Narsistille se ei tietenkään onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et sinäkään asiaa tyylillä hoitanut, kun ilmoitit asiasta tekstarilla. Siis tekstarin lähetit tuon tasoisesta asiasta! Nuo asiat kuuluu puhua kasvotusten. Käytöksesi on vain marginaalisesti miestäsi parempaa.
Jos miehen vastaus on vaan "selvä" eikä mitään muuta, niin miksi tuollaisen ihmisen kanssa olisi edes pitänyt puhua kasvotusten? Jos mies olisi oikeasti pahoillaan asiasta hän olisi kiirehtinyt hyvin nopsaan selvittämään asiaa eikä olisi mennyt punkkaamaan kaverille piiloon. Ehkä tekstari on vähän hölmö tapa, mutta jos toinen oikeasti välittää, niin ei olisi tuollainen pelkuri.
Sinulla menee aikajärjestys nyt sekaisin. Ap. laittoi miehelleen tekstarin. Mies vastasi selvä. Ap. ei sitä ennen yrittänyt puhua miehelleen, joten sinulla ei ole yhtään mitään tietoa siitä mitä mies olisi vastannut, jos ap. olisi hoitanut ilmoituksensa asiallisesti kasvotusten.
Entäpä, jos mies olisi vain jättänyt pettämättä? Eikö se olisi ollut asiallista, peräti kaikkein asiallisinta? Eivät olisi tässä tilanteessa ollenkaan, jos mies olisi ollut kaivamatta penistään housujensa kätköistä väärässä paikassa!
Vierailija kirjoitti:
Kuulin ystäviltäni, että mieheni on pettänyt minua selkäni takana. Olo on nöyryytetty, tuntuu että kaikki nauravat minulle vaikka tiedän, että tuskinpa oikeesti. Tilanne meni niin, että eilen illalla laitoin miehelleni töihin viestin, että tiedän kaiken. Hän vastasi viestiini ainoastaan "Selvä". Ei mitään muuta. Ei olla juteltu tämän jälkeen sanaakaan, eikä mies myöskään tullut yöksi kotiin.
Meillä on yhteinen tuttavapariskunta, jonka luona mieheni on punkannut viime yön. Tuttavapariskunnan vaimon kanssa soittelin tänään, joka sanoi että mieheni on täysin "paskana" ja selittänyt tuttavilleni, ettei tiedä miksi teki niin ja haluaisi elää mun kanssa. Mitä tämä on? Miksi hän menee puhumaan näitä tuttaville, mutta on minua kohtaan kusipää ja välinpitämätön heti narahdettuaan?
Ja lisäys: EN ole ottamassa miestä enää takaisin. Mutta olisin odottanut vähän kunnioittavampaa käytöstä. Miehen käytös tekee tästä sata kertaa pahempaa. Ihan fyysisestikin sattuu nyt sydämeen. Lapsia ei onneksi ole.
Olet siis jo päättänyt että et ota miestä takaisin mutta haluaisit kuitenkin että hän matelisi edessäsi ja pyytäisi.
Koeta keksiä joku toinen tapa kostaa, kun kerran kostaa haluat.
Tiedoksi: tuleva exäsi ei ole sinua kohtaan väliinpitämätön vaan niin katuvainen ja lamaantunut ettei pysty kanssasi edes puhumaan. Hyvä kun kykenee yhteisille ystävillenne avautumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulin ystäviltäni, että mieheni on pettänyt minua selkäni takana. Olo on nöyryytetty, tuntuu että kaikki nauravat minulle vaikka tiedän, että tuskinpa oikeesti. Tilanne meni niin, että eilen illalla laitoin miehelleni töihin viestin, että tiedän kaiken. Hän vastasi viestiini ainoastaan "Selvä". Ei mitään muuta. Ei olla juteltu tämän jälkeen sanaakaan, eikä mies myöskään tullut yöksi kotiin.
Meillä on yhteinen tuttavapariskunta, jonka luona mieheni on punkannut viime yön. Tuttavapariskunnan vaimon kanssa soittelin tänään, joka sanoi että mieheni on täysin "paskana" ja selittänyt tuttavilleni, ettei tiedä miksi teki niin ja haluaisi elää mun kanssa. Mitä tämä on? Miksi hän menee puhumaan näitä tuttaville, mutta on minua kohtaan kusipää ja välinpitämätön heti narahdettuaan?
Ja lisäys: EN ole ottamassa miestä enää takaisin. Mutta olisin odottanut vähän kunnioittavampaa käytöstä. Miehen käytös tekee tästä sata kertaa pahempaa. Ihan fyysisestikin sattuu nyt sydämeen. Lapsia ei onneksi ole.
Olet siis jo päättänyt että et ota miestä takaisin mutta haluaisit kuitenkin että hän matelisi edessäsi ja pyytäisi.
Koeta keksiä joku toinen tapa kostaa, kun kerran kostaa haluat.
Tiedoksi: tuleva exäsi ei ole sinua kohtaan väliinpitämätön vaan niin katuvainen ja lamaantunut ettei pysty kanssasi edes puhumaan. Hyvä kun kykenee yhteisille ystävillenne avautumaan.
Tehdään pettäjästä uhri! Ei hyvää päivää... Voi raukkaa, saa sitten olla siellä lamaantuneena vaikka loppuelämänsä. Ei kuitenkaan kulli ollut lamaantunut, kun piti toista naista panna?
Pohdintana lähinnä tuohon näkökulmaan, että ap:n tulisi olla fiksumpi ja pyrkiä kypsään keskusteluun ennen eroa (tai mieluusti olla eroamatta ollenkaan)...
Pettäminenhän ei ole välttämättä ollenkaan merkki siitä, että suhteessa olisi jokin huonosti (en allekirjoita ollenkaan tuota "onnelliseen suhteeseen ei kolmatta mahdu"). Pettäminen on kuitenkin oma henkilökohtainen valinta, nopeaa mielihyvää hetken huumassa, ja myös ongelmien pakenemista johonkin nopeasti nautintoa tuottavaan toimintaan. Kukaan meistä ei ole ajatustenlukija, joten on aika epäreilua sitten jälkikäteen vastuuttaa petettyä jostakin sellaisesta, mistä hän ei todennäköisesti ole edes tiennyt, mutta on tullut siitä huolimatta rangaistuksi.
Ja jälkimmäisen suhteen sanoisin, että jos ongelmien selvittämisen sijaan paetaankin johonkin oheistoimintaan, se ei lupaa suhteelle kovin hyvää. Kun niitä ei-niin-hyviä hetkiä suhteessa tulee jatkossakin. Ja joskus ne ei-niin-hyvät hetket ovat sellaisia, joissa nimenomaan tarvitsisi puolison tukea. Jos puolison ongelmanratkaisutaidot ovat paeta niitä pettämällä, miten sellaisen varaan voi perustaa mitään isompaa? Enkä kyllä näe, että petetyllä olisi vastuu oman tunnekuohunsa yli ryhtyä puolisonsa terapeutiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulin ystäviltäni, että mieheni on pettänyt minua selkäni takana. Olo on nöyryytetty, tuntuu että kaikki nauravat minulle vaikka tiedän, että tuskinpa oikeesti. Tilanne meni niin, että eilen illalla laitoin miehelleni töihin viestin, että tiedän kaiken. Hän vastasi viestiini ainoastaan "Selvä". Ei mitään muuta. Ei olla juteltu tämän jälkeen sanaakaan, eikä mies myöskään tullut yöksi kotiin.
Meillä on yhteinen tuttavapariskunta, jonka luona mieheni on punkannut viime yön. Tuttavapariskunnan vaimon kanssa soittelin tänään, joka sanoi että mieheni on täysin "paskana" ja selittänyt tuttavilleni, ettei tiedä miksi teki niin ja haluaisi elää mun kanssa. Mitä tämä on? Miksi hän menee puhumaan näitä tuttaville, mutta on minua kohtaan kusipää ja välinpitämätön heti narahdettuaan?
Ja lisäys: EN ole ottamassa miestä enää takaisin. Mutta olisin odottanut vähän kunnioittavampaa käytöstä. Miehen käytös tekee tästä sata kertaa pahempaa. Ihan fyysisestikin sattuu nyt sydämeen. Lapsia ei onneksi ole.
Olet siis jo päättänyt että et ota miestä takaisin mutta haluaisit kuitenkin että hän matelisi edessäsi ja pyytäisi.
Koeta keksiä joku toinen tapa kostaa, kun kerran kostaa haluat.
Tiedoksi: tuleva exäsi ei ole sinua kohtaan väliinpitämätön vaan niin katuvainen ja lamaantunut ettei pysty kanssasi edes puhumaan. Hyvä kun kykenee yhteisille ystävillenne avautumaan.
Tehdään pettäjästä uhri! Ei hyvää päivää... Voi raukkaa, saa sitten olla siellä lamaantuneena vaikka loppuelämänsä. Ei kuitenkaan kulli ollut lamaantunut, kun piti toista naista panna?
Saa toki, ja varmaan ansaitseekin. Mutta kun ap on päättänyt että suhde on loppu niin mitäpä siinä enää voi tehdä? Mitä se "vastuun kantaminen" noin niin kun käytännössä olisi? Mitä pettäjän pitäisi sanoa? Varmaan apn tuleva exä tuntee naisensa sen verran hyvin että tietää itsekin miten asiat etenevät, sanoipa hän sitten mitä tahansa.
Ap on tietysti rikki, petetty ja pettynyt. Mutta näyttää kuitenkin sen verran päättäväiseltä että ainoa käytännön huolenaihe on miksi mies ei tule häneltä pyytämään turhaan anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulin ystäviltäni, että mieheni on pettänyt minua selkäni takana. Olo on nöyryytetty, tuntuu että kaikki nauravat minulle vaikka tiedän, että tuskinpa oikeesti. Tilanne meni niin, että eilen illalla laitoin miehelleni töihin viestin, että tiedän kaiken. Hän vastasi viestiini ainoastaan "Selvä". Ei mitään muuta. Ei olla juteltu tämän jälkeen sanaakaan, eikä mies myöskään tullut yöksi kotiin.
Meillä on yhteinen tuttavapariskunta, jonka luona mieheni on punkannut viime yön. Tuttavapariskunnan vaimon kanssa soittelin tänään, joka sanoi että mieheni on täysin "paskana" ja selittänyt tuttavilleni, ettei tiedä miksi teki niin ja haluaisi elää mun kanssa. Mitä tämä on? Miksi hän menee puhumaan näitä tuttaville, mutta on minua kohtaan kusipää ja välinpitämätön heti narahdettuaan?
Ja lisäys: EN ole ottamassa miestä enää takaisin. Mutta olisin odottanut vähän kunnioittavampaa käytöstä. Miehen käytös tekee tästä sata kertaa pahempaa. Ihan fyysisestikin sattuu nyt sydämeen. Lapsia ei onneksi ole.
Olet siis jo päättänyt että et ota miestä takaisin mutta haluaisit kuitenkin että hän matelisi edessäsi ja pyytäisi.
Koeta keksiä joku toinen tapa kostaa, kun kerran kostaa haluat.
Tiedoksi: tuleva exäsi ei ole sinua kohtaan väliinpitämätön vaan niin katuvainen ja lamaantunut ettei pysty kanssasi edes puhumaan. Hyvä kun kykenee yhteisille ystävillenne avautumaan.
Oletko tosissasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulin ystäviltäni, että mieheni on pettänyt minua selkäni takana. Olo on nöyryytetty, tuntuu että kaikki nauravat minulle vaikka tiedän, että tuskinpa oikeesti. Tilanne meni niin, että eilen illalla laitoin miehelleni töihin viestin, että tiedän kaiken. Hän vastasi viestiini ainoastaan "Selvä". Ei mitään muuta. Ei olla juteltu tämän jälkeen sanaakaan, eikä mies myöskään tullut yöksi kotiin.
Meillä on yhteinen tuttavapariskunta, jonka luona mieheni on punkannut viime yön. Tuttavapariskunnan vaimon kanssa soittelin tänään, joka sanoi että mieheni on täysin "paskana" ja selittänyt tuttavilleni, ettei tiedä miksi teki niin ja haluaisi elää mun kanssa. Mitä tämä on? Miksi hän menee puhumaan näitä tuttaville, mutta on minua kohtaan kusipää ja välinpitämätön heti narahdettuaan?
Ja lisäys: EN ole ottamassa miestä enää takaisin. Mutta olisin odottanut vähän kunnioittavampaa käytöstä. Miehen käytös tekee tästä sata kertaa pahempaa. Ihan fyysisestikin sattuu nyt sydämeen. Lapsia ei onneksi ole.
Olet siis jo päättänyt että et ota miestä takaisin mutta haluaisit kuitenkin että hän matelisi edessäsi ja pyytäisi.
Koeta keksiä joku toinen tapa kostaa, kun kerran kostaa haluat.
Tiedoksi: tuleva exäsi ei ole sinua kohtaan väliinpitämätön vaan niin katuvainen ja lamaantunut ettei pysty kanssasi edes puhumaan. Hyvä kun kykenee yhteisille ystävillenne avautumaan.
Tehdään pettäjästä uhri! Ei hyvää päivää... Voi raukkaa, saa sitten olla siellä lamaantuneena vaikka loppuelämänsä. Ei kuitenkaan kulli ollut lamaantunut, kun piti toista naista panna?
Saa toki, ja varmaan ansaitseekin. Mutta kun ap on päättänyt että suhde on loppu niin mitäpä siinä enää voi tehdä? Mitä se "vastuun kantaminen" noin niin kun käytännössä olisi? Mitä pettäjän pitäisi sanoa? Varmaan apn tuleva exä tuntee naisensa sen verran hyvin että tietää itsekin miten asiat etenevät, sanoipa hän sitten mitä tahansa.
Ap on tietysti rikki, petetty ja pettynyt. Mutta näyttää kuitenkin sen verran päättäväiseltä että ainoa käytännön huolenaihe on miksi mies ei tule häneltä pyytämään turhaan anteeksi.
No, ap:n onni, että sai tässä vaiheessa tietää, että mies ei hänestä oikeasti välittänyt pätkääkään. Pystyi pettämään ja pystyy vielä pakoilemaan vastuuta. Ap:n todellakin PITÄÄ olla päättäväinen tässä asiassa, että tajuaa oman parhaansa ja antaa tuollaisen "miehen" jäädä unholaan.
Jos pettäjä oikeasti välittää tai on pahoillaan (en tiedä onko edes välittämistä, jos pettämään pystyy), niin varmasti pyytää anteeksi ja haluaa vähän edes avata asiaa eikä vain luikkia kaverin luo vastuuta pakoon.
Luulen, että mies ei enää aiokaan selitellä mitäänntai pyydellä anteeksi. Todennäköisesti on jo uusi suhde vireillä, kun noin välinpitämättömästi asiaan suhtautui. Tuskin kyseessä siis mikään yhden kerran kännipano, jota joku voi oikeasti katua tuskaisena ja tekee katumisen kyllä selväksi eikä pakene.
Vierailija kirjoitti:
Minä en oo koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka tekee noin että kun itse on tehnyt väärin niin vetäytyy pois eikä edes YRITÄ sopia tai selittää. Ihan ala-arvoista käytöstä kuten otsikossasi sanotkin. Mitä meinaat nyt tehdä? Odotatko että mies ottaa yhteyttä? Mitä jos siihen menee viikkoja?
Paljonko sulla on ikää? Oletko itse aina innoissasi menossa selvittämään heti asiat, joita häpeät? No, voin kertoa, että kaikki eivät pysty toimimaan niin.
Se, että ap:n ukko oli yön poissa ei kai tarkoita sitä, etteikö hän yrittäisi sopia tai selittää. Ai niin mutta kun sä et varmaan ymmärrä sitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en oo koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka tekee noin että kun itse on tehnyt väärin niin vetäytyy pois eikä edes YRITÄ sopia tai selittää. Ihan ala-arvoista käytöstä kuten otsikossasi sanotkin. Mitä meinaat nyt tehdä? Odotatko että mies ottaa yhteyttä? Mitä jos siihen menee viikkoja?
Paljonko sulla on ikää? Oletko itse aina innoissasi menossa selvittämään heti asiat, joita häpeät? No, voin kertoa, että kaikki eivät pysty toimimaan niin.
Se, että ap:n ukko oli yön poissa ei kai tarkoita sitä, etteikö hän yrittäisi sopia tai selittää. Ai niin mutta kun sä et varmaan ymmärrä sitäkään.
Minä en ole tuo kenelle kysymyksen esitit, mutta jos ihminen on oikeasti pahoillaan ja välittää ihmisestä, jota on loukannut, niin todellakin haluaa selvittää asiat heti eikä lähteä karkuun. Se nyt on fakta. Jos taas ei oikeasti välitä tai on jotain narsistisia piirteitä, että OMAN HYVINVOINNIN kannalta ei halua asioita selvittää heti, niin toimii juuri noin, kuin ap:n mies. Kyse ei ole häpeästä, vaan nimenomaa vastuunpakoilusta ja/tai silkasta välinpitämättömyydestä.
Jos miehen vastaus on vaan "selvä" eikä mitään muuta, niin miksi tuollaisen ihmisen kanssa olisi edes pitänyt puhua kasvotusten? Jos mies olisi oikeasti pahoillaan asiasta hän olisi kiirehtinyt hyvin nopsaan selvittämään asiaa eikä olisi mennyt punkkaamaan kaverille piiloon. Ehkä tekstari on vähän hölmö tapa, mutta jos toinen oikeasti välittää, niin ei olisi tuollainen pelkuri.