Tämän takia avioerot tulee miehille "yllätyksenä"

Vierailija kirjoitti:

Mun intuitio kehottaa jättämään suomalaiset naiset väliin. Ne on eroherkkiä. Kerään ensin fyrkkaa ja hommaan aasialaisen kotirouvan.

naisparka....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avioero tuli yllätyksenä molemmille. Mies ilmoitti haluavansa eron ja lähti samana päivänä (ihan sovitusti) viikoksi työreissuun. Minä jäin kotiin itkemään. Mies ei reissusta vastannut puhelimeen, mutta palattuaan kotiin hän totesi, että on ajatellut asiaa ja edelleen sitä mieltä, että hän ei ole kanssani onnellinen vaan haluaa eron. Ja sitten hän haki sairauslomaa viikon ja lähti kavereitten kanssa Leville laskettelemaan.

Minä kokosin itseni ja tukijoukot, tein laskelmia ja tajusin, että koti on myytävä ja uusi kämppä hommattava. Suku ja kaverit auttoivat. Kun mies palasi "lomalta", otin puheeksi asunnon myymisen, ei kuulemma kiinnosta miestä, mutta sain nimen valtakirjaan. Samalla selvisi, että mies oli jättänyt erohakemuksen ja muutti tilapäisesti kaverilleen.

Asunto saatiin myytyä yllättävän helposti, minulle ja lapselle löytyi vuokrakoti, lastenvalvojalla käytiin riitelemässä hoidosta (en suostunut viikko-viikko -systeemiin, koska mies ei edes  tiennyt, missä lapsi on hoidossa, hän kun ei koskaa ehtinyt hakemaan tai viemään).

Viisi kuukautta myöhemmin mies halusi palata takaisin. Hänen mielestään ero oli täydellinen yllätys. Ajatella, mies voi itse hakea eroa ja silti yllättyä, kun siitä tuleekin totta!

Peukku sinulle vahva nainen.Arvostan suuresti !!!

Ja päivän nauruista kiitos miehelle, joka yllättyi itse hakemastaan erosta :D Ei käy elämä tylsäksi tuolla tyylillä :D

Moni itse eroa hakenut ja siitä "yllättynyt" mies/nainen on yleensä yllättynyt lähinnä siitä, että se jätetty kumppani ei jääkään perään itkemään ja halua takaisin. Moni luulee portin vielä olevan auki, jos alkaakin kaduttaa. Sitten yllättäen elämä ei ollutkaan hauskempaa eronneeena ja sitten ollaan kovin yllättyneitä siitä, että ero onkin lopullinen eikä se jätetty kumppani haluakaan uusintakierrosta. Jostain ihmeen syystä moni jättäjä luulee pystyvänsä samalla tavalla yksin päättämään tulevansa takaisin. Yllättäähän se sitten, kun se monenkymmenen vuoden kumppani siirtyykin elämässä eteenpäin, vaikka olikin se jätetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mies voisi yllättyä, miten pienten lasten äiti ratkaisee tuon ongelman hankkimalla sivusuhteen. Ihan siinä missä miehetkin. Tuollaiselle perhe-elämän "yllättäneen" vänkyrän kanssa ei todellakaan huvita harrastaa seksiä. Intohimot jaetaan muualla. Saa mies jäädä aisurin rooliin omilla valinnoillaan ja asenteellaan, mikäli ei osallistu yhteiseen arkeen.

Osa naisista laskee vielä niin, että kun lapset ovat tarpeeksi isoja, jää mies lopullisesti ihmettelemään, mistä saisi ilmaisen taloudenhoitajan.

Ei nykymies tuollaisesta ylläty. Päinvastoin olisi yllätys jos niin ei kävisi. Kuuluu ihan nyky naisten elämänvaihesiin ja "to do" listaan tuo rakastaja, sivusuhteet ja irtopanot.

Ärsyttää, että täällä on naisia kaikenikäisiä kommentoimassa, ja sitten ainoat "miehet" ovat näitä max. 25 jeppejä, joilla ei ole vielä omaa kokemusta asioista.

1. 25v. Nainen haluaa pariutua menevimmän ja sosiaalisimman löytämänsä miehen kanssa.

2. +-30v. Nainen haluaa menomiehen _muuttuvan_ kotimieheksi joka ei näe kavereitaan eikä harrasta, vaan remppaa mieluummin naisen kotilinnaa ja hoitaa jokaisen korjauksen ym nanosekunnissa sen jälkeen kun ongelma ilmenee ja naisen V-käyrä alkaa nousemaan. Jatkuvalla nalkutuksella nainen "kouluttaa" miehestä monitoimikoneen.

3. 35-40v. Nainen haluaa taas mennä ja "elää". Kemiat ovat kadonneet, kun mies ei ole riittävän sosiaalinen ja harrastava. Tylsä kotimies vaihtuu boheemiin viikonloppurakastajaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mies voisi yllättyä, miten pienten lasten äiti ratkaisee tuon ongelman hankkimalla sivusuhteen. Ihan siinä missä miehetkin. Tuollaiselle perhe-elämän "yllättäneen" vänkyrän kanssa ei todellakaan huvita harrastaa seksiä. Intohimot jaetaan muualla. Saa mies jäädä aisurin rooliin omilla valinnoillaan ja asenteellaan, mikäli ei osallistu yhteiseen arkeen.

Osa naisista laskee vielä niin, että kun lapset ovat tarpeeksi isoja, jää mies lopullisesti ihmettelemään, mistä saisi ilmaisen taloudenhoitajan.

Ei nykymies tuollaisesta ylläty. Päinvastoin olisi yllätys jos niin ei kävisi. Kuuluu ihan nyky naisten elämänvaihesiin ja "to do" listaan tuo rakastaja, sivusuhteet ja irtopanot.

Ärsyttää, että täällä on naisia kaikenikäisiä kommentoimassa, ja sitten ainoat "miehet" ovat näitä max. 25 jeppejä, joilla ei ole vielä omaa kokemusta asioista.

Niin siis ärsyttää eri ikäiset naiset, jotka kommentoi? Vai millä tavalla kommentissa näkyy, ettei olisi elämänkokemusta?

Vierailija kirjoitti:

rwewerrwerwq kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioerot tulee miehelle yllätyksenä siksi että useinmiten päätöksen erosta tekee nainen. Nainen on voinut hiljaa mielessään antaa miehelle viimeisen varoituksen ja mahdollisuuden parantaa tapansa. Mutta kun se miesreppana ei ole oppinut lukemaan naisen ajatuksia. Kun asia selviää miehelle, niin nainen on jo tehnyt peruuttamattoman päätöksensä. Todennäköisti naisella on jo uusi asunto ja ehkä jopa uusi parisuhde valmiina, kun miestä infotaan tilanteesta.

Älä jaksa. Pitkästä liitosta lähteminen on niin helvetin rankka kokemus, että sitä ennen on kaikki jo yritetty.

On keskusteltu, sovittu ja lupailtu puolin ja toisin. Sopimusriidan jälkeen asiat muuttuvat ehkä pariksi viikoksi tai päiväksi, sitten palataan vanhaan kuvioon.

Jälkeenpäin mies väittää, ettei muista, että hänelle olisi sanottu jostain tietystä asiasta. Totuus on, että ei ole vain koskaan kuunnellut, kun se kaikki naisen puhe on vain "nalkutusta" kumminkin.

Erotkaa hyvät ihmiset, niin katkeria  keskusteluja. Jokainen vastaa elämästään ja omasta onnestaan, katkeroituminen on typerää.

Niin erosinkin. Kyllä minä siitä huolimatta voin kertoa mielipiteeni ja kokemukseni asiasta, miten erot tulevat miehille yllätyksenä. 

OK niin, kunhan et jumahda katkeruuteen niin kuin aika monet täällä tuntuvat tekevän.  Sen kun tekee pilaa oman elämänsä, turha haaveilla onnellisesta parisuhteesta tai yleensäkään onnellisesta elämästä jos mieli pyörittää vanhaa kulunutta levyä menneisyyden epäoikeudenmukaisuuksista. t itsekin eronnut, mutta meillä syitä eroon löytyi sekä minusta että miehestä, toivon mukaan molemmat otimme opiksemme ja jatkamme viisaampina eteenpäin.

En minä ole jumahtanut katkeruuteen, mutta kyllä se vaan aina pistää silmään, jos joku mies tai Heli Vaaranen miesten puolesta tulee sanomaan, että naiset tekevät jotenkin väärin ottaessaan eron ottaessaan eron ihan yhtäkkiä hetken oikusta. Tottakai minä siinä tapauksessa kerron sen toisenkin puolen. 

Ainakaan tutkimusten mukaan Suomessa ei erota hetken oikusta, tuskin Vaaralakaan niin on väittänyt, eikö enemmän keskustellut perheen sisäisestä dynamiikasta (miesten ja naisten roolit ja toisen syyllistämiset). Jos on onnellisempi eron jälkeen kuin ennen sitä niin eikö ero ole ollut aiheellinen? Ja kun on onnellinen, niin enemmän keskittyy nykyhetkeen, lasten onnellisuuteen ja oman elämän asioihin kuin jaksaa enää märehtiä päättynyttä liittoa, se on varoittava esimerkki selle: kuinka ei kannata itse käyttäytyä, kuinka kannattaisi käyttäytyä, millainen ihminen ei itselle kumppaniksi sovi. Näin itse ajattelen ja tuolla tyylillä olen elämäni saanut tasapainoiseksi ja onnelliseksi eron jälkeen.Muutama ystäväni on jumahtanut taisteluhautaan katkeruus kaverinaan, lapsia käy sääliksi kun äiti keskittyy menneisyyden märehtimiseen vaikka elämä menee eteenpäin kaikilla muilla.

En nyt muista oliko nimenomaan Vaaranen, mutta kyllä aika usein näkee näitä, että ero tuli miehelle täytenä yllätyksenä ja pointti onkin se, että miehen elämä romahtaa sen eron jälkeen ja nainen lähti elämään omaa elämäänsä. Siitähän tämä aloituskin on tullut, että naiset haluavat sen eron ja ovat onnellisia sen jälkeen, mutta miehet jaksavat ihmetellä ja itkeä, mitä ihmettä meni vikaan, kun kaikkeni tein. Et tainnut tehdä, jos se nainen mieluummin halusi erota. 

Totta kai ero on helpompi sille osapuolelle, joka on jo sen kaikessa rauhassa omalta osaltaan suhteen aikana käsitellyt ja käytännön valmistelut suorittanut. Miehelle asia lyödään eteen "puskista", joten romahdus on ymmärrettävää.

Tässäpä se onkin, että nainen osaa jotenkin tehdä eroa niin näkymättömästi ja toisen osapuolen poissulkemalla, ettei ole mitään mahdollisuutta enää kääntää kurssia. Sitten vain pamautetaan että laukut on jo pakattu ja on liian myöhäistä. Vaikka olisi vuosien aikana tuhat riitaa ja kiistaa aiheesta x, se ei miehen logiikalla vielä tarkoita eroa sanattomalla sopimuksella.

No juuri tämä! Vaikka sanoisit tuhat ja yksi kertaa miehelle, että "en jaksa enää", "en pysty elämään näin", "en halua tällaista", "asioiden täytyy muuttua" jne, niin mies kuvittelee, että kyllä se nainen kuitenkin jaksaa ja pystyy ja haluaa, vaikkei asiat muuttuisikaan. Pitää siis naista itsestäänselvyytenä. 

Ei ne sanat mitään merkitse vaan teot. Teoilla pitää tukea sanoja. Jos valitat, mutta tekosi ei muutu, niin puheesi on monelle miehelle sanahelinää tai nalkutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioerot tulee miehelle yllätyksenä siksi että useinmiten päätöksen erosta tekee nainen. Nainen on voinut hiljaa mielessään antaa miehelle viimeisen varoituksen ja mahdollisuuden parantaa tapansa. Mutta kun se miesreppana ei ole oppinut lukemaan naisen ajatuksia. Kun asia selviää miehelle, niin nainen on jo tehnyt peruuttamattoman päätöksensä. Todennäköisti naisella on jo uusi asunto ja ehkä jopa uusi parisuhde valmiina, kun miestä infotaan tilanteesta.

Älä jaksa. Pitkästä liitosta lähteminen on niin helvetin rankka kokemus, että sitä ennen on kaikki jo yritetty.

On keskusteltu, sovittu ja lupailtu puolin ja toisin. Sopimusriidan jälkeen asiat muuttuvat ehkä pariksi viikoksi tai päiväksi, sitten palataan vanhaan kuvioon.

Jälkeenpäin mies väittää, ettei muista, että hänelle olisi sanottu jostain tietystä asiasta. Totuus on, että ei ole vain koskaan kuunnellut, kun se kaikki naisen puhe on vain "nalkutusta" kumminkin.

Erotkaa hyvät ihmiset, niin katkeria  keskusteluja. Jokainen vastaa elämästään ja omasta onnestaan, katkeroituminen on typerää.

Niin erosinkin. Kyllä minä siitä huolimatta voin kertoa mielipiteeni ja kokemukseni asiasta, miten erot tulevat miehille yllätyksenä. 

OK niin, kunhan et jumahda katkeruuteen niin kuin aika monet täällä tuntuvat tekevän.  Sen kun tekee pilaa oman elämänsä, turha haaveilla onnellisesta parisuhteesta tai yleensäkään onnellisesta elämästä jos mieli pyörittää vanhaa kulunutta levyä menneisyyden epäoikeudenmukaisuuksista. t itsekin eronnut, mutta meillä syitä eroon löytyi sekä minusta että miehestä, toivon mukaan molemmat otimme opiksemme ja jatkamme viisaampina eteenpäin.

En minä ole jumahtanut katkeruuteen, mutta kyllä se vaan aina pistää silmään, jos joku mies tai Heli Vaaranen miesten puolesta tulee sanomaan, että naiset tekevät jotenkin väärin ottaessaan eron ottaessaan eron ihan yhtäkkiä hetken oikusta. Tottakai minä siinä tapauksessa kerron sen toisenkin puolen. 

Ainakaan tutkimusten mukaan Suomessa ei erota hetken oikusta, tuskin Vaaralakaan niin on väittänyt, eikö enemmän keskustellut perheen sisäisestä dynamiikasta (miesten ja naisten roolit ja toisen syyllistämiset). Jos on onnellisempi eron jälkeen kuin ennen sitä niin eikö ero ole ollut aiheellinen? Ja kun on onnellinen, niin enemmän keskittyy nykyhetkeen, lasten onnellisuuteen ja oman elämän asioihin kuin jaksaa enää märehtiä päättynyttä liittoa, se on varoittava esimerkki selle: kuinka ei kannata itse käyttäytyä, kuinka kannattaisi käyttäytyä, millainen ihminen ei itselle kumppaniksi sovi. Näin itse ajattelen ja tuolla tyylillä olen elämäni saanut tasapainoiseksi ja onnelliseksi eron jälkeen.Muutama ystäväni on jumahtanut taisteluhautaan katkeruus kaverinaan, lapsia käy sääliksi kun äiti keskittyy menneisyyden märehtimiseen vaikka elämä menee eteenpäin kaikilla muilla.

En nyt muista oliko nimenomaan Vaaranen, mutta kyllä aika usein näkee näitä, että ero tuli miehelle täytenä yllätyksenä ja pointti onkin se, että miehen elämä romahtaa sen eron jälkeen ja nainen lähti elämään omaa elämäänsä. Siitähän tämä aloituskin on tullut, että naiset haluavat sen eron ja ovat onnellisia sen jälkeen, mutta miehet jaksavat ihmetellä ja itkeä, mitä ihmettä meni vikaan, kun kaikkeni tein. Et tainnut tehdä, jos se nainen mieluummin halusi erota. 

Totta kai ero on helpompi sille osapuolelle, joka on jo sen kaikessa rauhassa omalta osaltaan suhteen aikana käsitellyt ja käytännön valmistelut suorittanut. Miehelle asia lyödään eteen "puskista", joten romahdus on ymmärrettävää.

Kuinkahan moni nainen oikeasti hommaa eron kaikessa hiljaisuudessa ja ilmoittaa siitä muuttoa edellisenä päivänä? Minulle ei tule mieleen kuin ne tapaukset, joissa nainen pelkää itsensä ja lastensa hengen puolesta. Eroaminen ei ole helppoa, kyllä niistä epäkohdista yritetään puhua pitkään. Vaikeaksi se menee silloin, jos toisen mielestä suhteessa on kaikki hyvin eikä edes mitään keskustelua tarvita ja toisen mielestä kaikki on pielessä.

Ei niitä eroja kovin usein salassa haeta, mutta suunnitellaan kyllä. Sen sijaan tiedän tapauksia, jossa nainen on märehtinyt eroa parikin vuotta  yksinään tai kaverien kanssa. Sitten kun asia otetaan miehen kanssa esiin, päätös on jo tehty ja asiaan on itse ehditty jo varautua.

Huomattavaa on myös se eron miten tähän yllätetyksi tulemiseen suhtaudutaan. Kun miehelle vaimon eroaikeet tulee yllätyksenä, oletus on heti, että mies ei vain ole kuunnellut naista. Jos taas miehen eroaikeet tulee vaimolle yllätyksenä, niin vikahan on miehessä, kun on heti luovuttamassa. Varmaan jonkun ihastuksen perään kuitenkin hyppäämässä. Sellainen ei tule mieleenkään, että nainen ei olisi miehen murheita nähnyt tai kuunnellut.

Totuus taitaa kuitenkin olla se, että jos mies eroaa niin, että kertoo erosta vasta kun pakkaa kamppeitaan, on mies löytänyt uuden naisen ja muuttaa tämän luo asumaan. Harvoin mies muuttaa yksin asumaan, jos lähtee vaimolle yllätyksenä ts ero tulee vaimolle yllätyksenä. Naiset vaan on parempia havannoimaan ympäristön mielialoja, ehkäpä he todellakin kuuntelevat . Ei kannata syyttää naisia miesten virheistä/tavoista, koska naiset ja miehet toimii eri tavoilla. 

No meillähän ero meni niin, että ap:n aloituksessa kuvatunlaisia ongelmia oli. Lisätään siihen vielä miehen hanakkuus pitää kiinni sun (ruoka, juoksevat menot ja lasten kulut) ja mun menoista (vuokranpuolikas + auto) ja viikottaiset karjumisraivarit lapsillekin pikkuasioista, jos joku esine ei ollut ihan paikoillaan, kengät vaikka vinossa lattialla tai hammastahnatuubi unohtunut tyhjänä kaappiin. Ja kun vaimo ehdottaa, useamman kerran, että mentäisiin terapiaan, kun hänellä ei ole hyvä olla tässä liitossa, niin kenenkään vieraan luo mies ei lähde ruodittavaksi, mutta ei ole valmis muuttumaankaan, ota tai jätä. Ja sitten ollaan hyvin yllättyneitä, kun vaimo jätti.  Näin hyvän miehen. "Kun en pettänyt enkä ryypännyt, mikä noita akkoja vaivaa? "

En ole vielä kertaakaan vuosien varrella nähnyt sellaista eroa haluavaa miestä,  joka ei olisi samantien jonkun akan luokse muuttanut.

Miksi on niin vaikeaa kuunnella, kun nainen kertoo että meillä ei ole asiat hyvin ja miksi miehen on niin vaikea puhua, että ei ole onnellinen?

No, avioerosta ei mulla kokemusta mutta erosta muuten: 

- mies ravaa alvariinsa millon missäkin, iltaisin vain kotona (ei kuitenkaan pettämässä ollut, tiedän sen)

- ei osallistu yhteisiin kuluihin

- ei kokkaa tai käy kaupassa

- ei halua tehdä mitään yhdessä

Silti haluaa kuitenkin olla yhdessä ja vaikka erosta olisi vuosi, niin ruikuttaa perään? Huhhei, oli siinä äijällä pokkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa tällainen uhriutuminen kun tietää, että järjestään jokaikiset ihmissuhdeongelmat töissä, suvussa ym on nimenomaan naisten keskinäisiä. Peiliin kannattaa myös välillä vilkaista, ihan vinkkinä!

Vika on aina KAIKISSA muissa. Naisessa ei ole KOSKAAN mitään vikaa. Ei edes silloin kun naisten keskinäiset välit tulehtuu (esim. anoppi-miniä).

Näinhän se menee, koska nainen ei kestä totuutta. Aivot yksinkertaisesti kääntää kaiken syyn toisaalle. En tunne yhtäkään naista, joka on uskaltanut rehellisesti myöntää olevansa väärässä. Tai no olen törmännyt yhteen ja sekin oli venäläinen.

Tästä syysä miehet myös pärjää työelämässä paremmin. Miehet kantaa mokistaan vastuun. Naisten on todella vaikea myöntää että eivät osaa jotain, tai että ovat tehneet virheen. Virheiden selittely ja peittely ei herätä luottamusta ja ainahan siitä jää lopulta kiinni.

Tämä on muuten elävässä työelämässä täysin päinvastoin. Useimmiten juuri naiset myöntävät jopa liiankin hanakasti, etteivät osaa jotain ja arvioivat taitonsa muutenkin turhan alakanttiin. Erittäin monet miehet leveilevät katteettomalla kapasiteetillaan, omivat härskisti työkaverin ideat ja vielä sysäävät virheensä jonkin muun, vaikkapa sen naisen niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa tällainen uhriutuminen kun tietää, että järjestään jokaikiset ihmissuhdeongelmat töissä, suvussa ym on nimenomaan naisten keskinäisiä. Peiliin kannattaa myös välillä vilkaista, ihan vinkkinä!

Vika on aina KAIKISSA muissa. Naisessa ei ole KOSKAAN mitään vikaa. Ei edes silloin kun naisten keskinäiset välit tulehtuu (esim. anoppi-miniä).

Näinhän se menee, koska nainen ei kestä totuutta. Aivot yksinkertaisesti kääntää kaiken syyn toisaalle. En tunne yhtäkään naista, joka on uskaltanut rehellisesti myöntää olevansa väärässä. Tai no olen törmännyt yhteen ja sekin oli venäläinen.

Uuuu, nyt sä komppaat sitten omia ulinoitasi jo

No ei se kuule komppaa, vaan on samalla taajudella kuin suurin osa meistä miehistä. Tämä maailma on meidän rakentama ja suunnittelema ja ylläpitämä. Kun me miehet lakataan tekemästä töitä tässä maailmassa niin kuollaan kaikki nälkään ja tauteihin.

Semmoinen voimafantasia tällä kertaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rwewerrwerwq kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioerot tulee miehelle yllätyksenä siksi että useinmiten päätöksen erosta tekee nainen. Nainen on voinut hiljaa mielessään antaa miehelle viimeisen varoituksen ja mahdollisuuden parantaa tapansa. Mutta kun se miesreppana ei ole oppinut lukemaan naisen ajatuksia. Kun asia selviää miehelle, niin nainen on jo tehnyt peruuttamattoman päätöksensä. Todennäköisti naisella on jo uusi asunto ja ehkä jopa uusi parisuhde valmiina, kun miestä infotaan tilanteesta.

Älä jaksa. Pitkästä liitosta lähteminen on niin helvetin rankka kokemus, että sitä ennen on kaikki jo yritetty.

On keskusteltu, sovittu ja lupailtu puolin ja toisin. Sopimusriidan jälkeen asiat muuttuvat ehkä pariksi viikoksi tai päiväksi, sitten palataan vanhaan kuvioon.

Jälkeenpäin mies väittää, ettei muista, että hänelle olisi sanottu jostain tietystä asiasta. Totuus on, että ei ole vain koskaan kuunnellut, kun se kaikki naisen puhe on vain "nalkutusta" kumminkin.

Erotkaa hyvät ihmiset, niin katkeria  keskusteluja. Jokainen vastaa elämästään ja omasta onnestaan, katkeroituminen on typerää.

Niin erosinkin. Kyllä minä siitä huolimatta voin kertoa mielipiteeni ja kokemukseni asiasta, miten erot tulevat miehille yllätyksenä. 

OK niin, kunhan et jumahda katkeruuteen niin kuin aika monet täällä tuntuvat tekevän.  Sen kun tekee pilaa oman elämänsä, turha haaveilla onnellisesta parisuhteesta tai yleensäkään onnellisesta elämästä jos mieli pyörittää vanhaa kulunutta levyä menneisyyden epäoikeudenmukaisuuksista. t itsekin eronnut, mutta meillä syitä eroon löytyi sekä minusta että miehestä, toivon mukaan molemmat otimme opiksemme ja jatkamme viisaampina eteenpäin.

En minä ole jumahtanut katkeruuteen, mutta kyllä se vaan aina pistää silmään, jos joku mies tai Heli Vaaranen miesten puolesta tulee sanomaan, että naiset tekevät jotenkin väärin ottaessaan eron ottaessaan eron ihan yhtäkkiä hetken oikusta. Tottakai minä siinä tapauksessa kerron sen toisenkin puolen. 

Ainakaan tutkimusten mukaan Suomessa ei erota hetken oikusta, tuskin Vaaralakaan niin on väittänyt, eikö enemmän keskustellut perheen sisäisestä dynamiikasta (miesten ja naisten roolit ja toisen syyllistämiset). Jos on onnellisempi eron jälkeen kuin ennen sitä niin eikö ero ole ollut aiheellinen? Ja kun on onnellinen, niin enemmän keskittyy nykyhetkeen, lasten onnellisuuteen ja oman elämän asioihin kuin jaksaa enää märehtiä päättynyttä liittoa, se on varoittava esimerkki selle: kuinka ei kannata itse käyttäytyä, kuinka kannattaisi käyttäytyä, millainen ihminen ei itselle kumppaniksi sovi. Näin itse ajattelen ja tuolla tyylillä olen elämäni saanut tasapainoiseksi ja onnelliseksi eron jälkeen.Muutama ystäväni on jumahtanut taisteluhautaan katkeruus kaverinaan, lapsia käy sääliksi kun äiti keskittyy menneisyyden märehtimiseen vaikka elämä menee eteenpäin kaikilla muilla.

En nyt muista oliko nimenomaan Vaaranen, mutta kyllä aika usein näkee näitä, että ero tuli miehelle täytenä yllätyksenä ja pointti onkin se, että miehen elämä romahtaa sen eron jälkeen ja nainen lähti elämään omaa elämäänsä. Siitähän tämä aloituskin on tullut, että naiset haluavat sen eron ja ovat onnellisia sen jälkeen, mutta miehet jaksavat ihmetellä ja itkeä, mitä ihmettä meni vikaan, kun kaikkeni tein. Et tainnut tehdä, jos se nainen mieluummin halusi erota. 

Totta kai ero on helpompi sille osapuolelle, joka on jo sen kaikessa rauhassa omalta osaltaan suhteen aikana käsitellyt ja käytännön valmistelut suorittanut. Miehelle asia lyödään eteen "puskista", joten romahdus on ymmärrettävää.

Tässäpä se onkin, että nainen osaa jotenkin tehdä eroa niin näkymättömästi ja toisen osapuolen poissulkemalla, ettei ole mitään mahdollisuutta enää kääntää kurssia. Sitten vain pamautetaan että laukut on jo pakattu ja on liian myöhäistä. Vaikka olisi vuosien aikana tuhat riitaa ja kiistaa aiheesta x, se ei miehen logiikalla vielä tarkoita eroa sanattomalla sopimuksella.

No juuri tämä! Vaikka sanoisit tuhat ja yksi kertaa miehelle, että "en jaksa enää", "en pysty elämään näin", "en halua tällaista", "asioiden täytyy muuttua" jne, niin mies kuvittelee, että kyllä se nainen kuitenkin jaksaa ja pystyy ja haluaa, vaikkei asiat muuttuisikaan. Pitää siis naista itsestäänselvyytenä. 

Ei ne sanat mitään merkitse vaan teot. Teoilla pitää tukea sanoja. Jos valitat, mutta tekosi ei muutu, niin puheesi on monelle miehelle sanahelinää tai nalkutusta.

Sinä siis olet sitä mieltä, että naisen pitää ottaa heti ero, kun hän sanoo ettei enää jaksa. Otetaan vaikka esimerkiksi toisen puolison liiallinen alkoholinkäyttö. Kumman pitää muuttaa käytöstään, jos toinen sanoo, ettei enää jaksa puolison juomista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioerot tulee miehelle yllätyksenä siksi että useinmiten päätöksen erosta tekee nainen. Nainen on voinut hiljaa mielessään antaa miehelle viimeisen varoituksen ja mahdollisuuden parantaa tapansa. Mutta kun se miesreppana ei ole oppinut lukemaan naisen ajatuksia. Kun asia selviää miehelle, niin nainen on jo tehnyt peruuttamattoman päätöksensä. Todennäköisti naisella on jo uusi asunto ja ehkä jopa uusi parisuhde valmiina, kun miestä infotaan tilanteesta.

Älä jaksa. Pitkästä liitosta lähteminen on niin helvetin rankka kokemus, että sitä ennen on kaikki jo yritetty.

On keskusteltu, sovittu ja lupailtu puolin ja toisin. Sopimusriidan jälkeen asiat muuttuvat ehkä pariksi viikoksi tai päiväksi, sitten palataan vanhaan kuvioon.

Jälkeenpäin mies väittää, ettei muista, että hänelle olisi sanottu jostain tietystä asiasta. Totuus on, että ei ole vain koskaan kuunnellut, kun se kaikki naisen puhe on vain "nalkutusta" kumminkin.

Erotkaa hyvät ihmiset, niin katkeria  keskusteluja. Jokainen vastaa elämästään ja omasta onnestaan, katkeroituminen on typerää.

Niin erosinkin. Kyllä minä siitä huolimatta voin kertoa mielipiteeni ja kokemukseni asiasta, miten erot tulevat miehille yllätyksenä. 

OK niin, kunhan et jumahda katkeruuteen niin kuin aika monet täällä tuntuvat tekevän.  Sen kun tekee pilaa oman elämänsä, turha haaveilla onnellisesta parisuhteesta tai yleensäkään onnellisesta elämästä jos mieli pyörittää vanhaa kulunutta levyä menneisyyden epäoikeudenmukaisuuksista. t itsekin eronnut, mutta meillä syitä eroon löytyi sekä minusta että miehestä, toivon mukaan molemmat otimme opiksemme ja jatkamme viisaampina eteenpäin.

En minä ole jumahtanut katkeruuteen, mutta kyllä se vaan aina pistää silmään, jos joku mies tai Heli Vaaranen miesten puolesta tulee sanomaan, että naiset tekevät jotenkin väärin ottaessaan eron ottaessaan eron ihan yhtäkkiä hetken oikusta. Tottakai minä siinä tapauksessa kerron sen toisenkin puolen. 

Vai noin se Vaaranen sanoi...    Minkä väristen lasien läpi tuon olet lukenut? Voit linkittää. niin yhdessä luemme ja tarkistamme.

Heli Vaaranen sanoi, että naiset vähättelevät miehiä ja heidän tunteitaan selittämättä, miksi miehet eivät ota eroa, vaikka parisuhde on heille niin vaikeaa. Tästä saa sen käsityksen, että hänen mielestään miesten tapa jäädä parisuhteeseen, vaikka siinä voidaan huonosti, on oikeampi tapa kuin naisten, jotka mieluummin lähtevät suhteesta. Miksi muuten vaadittaisiin ymmärrystä asialle, joka koskee ihan yhtä lailla naisiakin, mutta jonka naiset ihan itse ratkaisevat lähtemällä suhteesta? 

Täh? Kuka ei selitä mitä? Nyt taidetaan mennä jo jonkinmoisen naisen logiikan puolelle mikä ei kehnosti sitä ymmärtävälle luonnontieteilijänaiselle avaudu.

-Ääliö...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioerot tulee miehelle yllätyksenä siksi että useinmiten päätöksen erosta tekee nainen. Nainen on voinut hiljaa mielessään antaa miehelle viimeisen varoituksen ja mahdollisuuden parantaa tapansa. Mutta kun se miesreppana ei ole oppinut lukemaan naisen ajatuksia. Kun asia selviää miehelle, niin nainen on jo tehnyt peruuttamattoman päätöksensä. Todennäköisti naisella on jo uusi asunto ja ehkä jopa uusi parisuhde valmiina, kun miestä infotaan tilanteesta.

Älä jaksa. Pitkästä liitosta lähteminen on niin helvetin rankka kokemus, että sitä ennen on kaikki jo yritetty.

On keskusteltu, sovittu ja lupailtu puolin ja toisin. Sopimusriidan jälkeen asiat muuttuvat ehkä pariksi viikoksi tai päiväksi, sitten palataan vanhaan kuvioon.

Jälkeenpäin mies väittää, ettei muista, että hänelle olisi sanottu jostain tietystä asiasta. Totuus on, että ei ole vain koskaan kuunnellut, kun se kaikki naisen puhe on vain "nalkutusta" kumminkin.

Erotkaa hyvät ihmiset, niin katkeria  keskusteluja. Jokainen vastaa elämästään ja omasta onnestaan, katkeroituminen on typerää.

Niin erosinkin. Kyllä minä siitä huolimatta voin kertoa mielipiteeni ja kokemukseni asiasta, miten erot tulevat miehille yllätyksenä. 

OK niin, kunhan et jumahda katkeruuteen niin kuin aika monet täällä tuntuvat tekevän.  Sen kun tekee pilaa oman elämänsä, turha haaveilla onnellisesta parisuhteesta tai yleensäkään onnellisesta elämästä jos mieli pyörittää vanhaa kulunutta levyä menneisyyden epäoikeudenmukaisuuksista. t itsekin eronnut, mutta meillä syitä eroon löytyi sekä minusta että miehestä, toivon mukaan molemmat otimme opiksemme ja jatkamme viisaampina eteenpäin.

En minä ole jumahtanut katkeruuteen, mutta kyllä se vaan aina pistää silmään, jos joku mies tai Heli Vaaranen miesten puolesta tulee sanomaan, että naiset tekevät jotenkin väärin ottaessaan eron ottaessaan eron ihan yhtäkkiä hetken oikusta. Tottakai minä siinä tapauksessa kerron sen toisenkin puolen. 

Ainakaan tutkimusten mukaan Suomessa ei erota hetken oikusta, tuskin Vaaralakaan niin on väittänyt, eikö enemmän keskustellut perheen sisäisestä dynamiikasta (miesten ja naisten roolit ja toisen syyllistämiset). Jos on onnellisempi eron jälkeen kuin ennen sitä niin eikö ero ole ollut aiheellinen? Ja kun on onnellinen, niin enemmän keskittyy nykyhetkeen, lasten onnellisuuteen ja oman elämän asioihin kuin jaksaa enää märehtiä päättynyttä liittoa, se on varoittava esimerkki selle: kuinka ei kannata itse käyttäytyä, kuinka kannattaisi käyttäytyä, millainen ihminen ei itselle kumppaniksi sovi. Näin itse ajattelen ja tuolla tyylillä olen elämäni saanut tasapainoiseksi ja onnelliseksi eron jälkeen.Muutama ystäväni on jumahtanut taisteluhautaan katkeruus kaverinaan, lapsia käy sääliksi kun äiti keskittyy menneisyyden märehtimiseen vaikka elämä menee eteenpäin kaikilla muilla.

En nyt muista oliko nimenomaan Vaaranen, mutta kyllä aika usein näkee näitä, että ero tuli miehelle täytenä yllätyksenä ja pointti onkin se, että miehen elämä romahtaa sen eron jälkeen ja nainen lähti elämään omaa elämäänsä. Siitähän tämä aloituskin on tullut, että naiset haluavat sen eron ja ovat onnellisia sen jälkeen, mutta miehet jaksavat ihmetellä ja itkeä, mitä ihmettä meni vikaan, kun kaikkeni tein. Et tainnut tehdä, jos se nainen mieluummin halusi erota. 

Suomalaiset naiset eroaa huvikseen.

Tai siis naisten elämä koostuu vaiheista ja kun lastentekovaihe on saatu päätökseen, on aika siirtyä uuteen vaiheeseen elämässä eikä mies yleensä kuulu siihen.

Asian voi korjata kahdella tavalla: Poistaa sosiaaliturva jolloin avioliitot muuttuvat perinteisiksi talousliitoiksi, ja naiset joutuvat taas turvautumaan miehiin koska 'itsenäisinä' ja 'vahvoina' tulisivat kuolemaan nälkään. Tähän saattaa kuitenkin mennä kymmenenkin vuotta eli niin kauan kun Suomi vielä saa lainaa ja sosiaaliturvaa kyetään sen avulla ylläpitämään.

Toinen mahdollisuus on sitten jättää suomalaiset naiset kokonaan väliin. Todennäköisyyksillähän tässä pelataan eikä kukaan järkevä pistä mihinkään rahapeliin muutenkaan kiinni 20 vuoden tienestejään jos häviämisen mahdollisuus on 50% eikä voittaessakaan voita mitään.

Netissä on ihan hyvää runkkausmateriaalia, ja sitten kun pääsee töihin ja palkoille voi käydä maksullisilla joissa on tarjolla sen tason kissoja ettei niihin ole normijannuilla muuten mitään mahdollisuuksia.

Jossain vaiheessa tietysti tulee mieleen ajatuksia perheestä ja suvun jatkamisesta ja sen sellaisesta. Silloin voi taas katsoa statistiikkaa eli missä maissa erotaan harvoin ja ruveta katsomaan naisia sieltä päin. Suurimmassa osassa maailmaa liitot on talousliittoja niin, ettei siinä itse tarvitse mikään jondepp olla, eikä naiset sitä siellä odotakaan. Stabiilia taloutta ne edellyttää.

Lycka till ja hyvää miehen elämää.

:D :D :D Elätkö harhoissasi 20-luvun Etelä-Euroopassa...?

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan eroa huvikseen, avioero on aina epäonnistuminen molemmille sukupuolille. Kysymys on, miksi mies ei kuuntele kun nainen yleensä kerta toisensa jälkeen kertoo, että hänen on siinä suhteessa paha olla. Puhe kuitataan nalkutuksena ja sitten hämmästytään että miksi se lähti.

Vastahan se on yleensä vuosikausia yrittänyt kertoa, että miksi.

Toi ulkomaalaisilla naisilla päteminen on säälittävää, jos kerran ulkomaiset naiset ovat kaikin tavoin parempia niin miksei vaan ota sellaista? Mutta ei, jankuttaa vaan samaa vauva-palstalla.

Tiedän pari suomalaisia naisia haukkunutta, jotka sentään tekivät kuten saarnasivat. On ollut hauskaa seurattavaa: venäläinen nainen passasi juuri niin kauan kun sai pysyvän oleskeluluvan, ja sitten jätti.

Thaimaalainen ostomorsian ei viitsinyt passata edes sen aikaa että saisi oleskeluluvan, ei opiskellut kieltä vaan viettää aikaansa omanmaalaisten ystävättärien kanssa, joista ainakin osa harjoittaa Suomessa sitä samaa ammattia mitä harjoitti kotimaassaan, prostituutiota.  Laitattavat rakennekynsiä ja valittavat kuorossa miten mies ei anna tarpeeksi rahaa naisen ostoksiin ja kotimaahan lähetettäväksi, piparia ilmeisesti antaa juuri sen verran ettei mies ole saanut aikaiseksi hakea eroa. Kun pysyvä oleskelulupa tulee, veikkaan että siihen loppuu satunnainenkin piparinsaanti, ellei rahaa tipu.

Tämä ei siis tarkoita ettei ulkomaalaisen naisen kanssa voi olla oikeaakin parisuhdetta, mutta ne miehet on ihan eri tyyppejä kun suomalaisista naisista volisijat, jotka kuvittelevat että kaikki heidän ongelmansa katoavat ihan vaan sillä, ettei nainen ole suomalainen.

Tämä on niin totta. Ihmiset eivät loppujen lopuksi ole niin erilaisia missään päin maailmaa. Hyvään suhteeseen kykenemätön on sitä kumppanin kotimaasta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rwewerrwerwq kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioerot tulee miehelle yllätyksenä siksi että useinmiten päätöksen erosta tekee nainen. Nainen on voinut hiljaa mielessään antaa miehelle viimeisen varoituksen ja mahdollisuuden parantaa tapansa. Mutta kun se miesreppana ei ole oppinut lukemaan naisen ajatuksia. Kun asia selviää miehelle, niin nainen on jo tehnyt peruuttamattoman päätöksensä. Todennäköisti naisella on jo uusi asunto ja ehkä jopa uusi parisuhde valmiina, kun miestä infotaan tilanteesta.

Älä jaksa. Pitkästä liitosta lähteminen on niin helvetin rankka kokemus, että sitä ennen on kaikki jo yritetty.

On keskusteltu, sovittu ja lupailtu puolin ja toisin. Sopimusriidan jälkeen asiat muuttuvat ehkä pariksi viikoksi tai päiväksi, sitten palataan vanhaan kuvioon.

Jälkeenpäin mies väittää, ettei muista, että hänelle olisi sanottu jostain tietystä asiasta. Totuus on, että ei ole vain koskaan kuunnellut, kun se kaikki naisen puhe on vain "nalkutusta" kumminkin.

Erotkaa hyvät ihmiset, niin katkeria  keskusteluja. Jokainen vastaa elämästään ja omasta onnestaan, katkeroituminen on typerää.

Niin erosinkin. Kyllä minä siitä huolimatta voin kertoa mielipiteeni ja kokemukseni asiasta, miten erot tulevat miehille yllätyksenä. 

OK niin, kunhan et jumahda katkeruuteen niin kuin aika monet täällä tuntuvat tekevän.  Sen kun tekee pilaa oman elämänsä, turha haaveilla onnellisesta parisuhteesta tai yleensäkään onnellisesta elämästä jos mieli pyörittää vanhaa kulunutta levyä menneisyyden epäoikeudenmukaisuuksista. t itsekin eronnut, mutta meillä syitä eroon löytyi sekä minusta että miehestä, toivon mukaan molemmat otimme opiksemme ja jatkamme viisaampina eteenpäin.

En minä ole jumahtanut katkeruuteen, mutta kyllä se vaan aina pistää silmään, jos joku mies tai Heli Vaaranen miesten puolesta tulee sanomaan, että naiset tekevät jotenkin väärin ottaessaan eron ottaessaan eron ihan yhtäkkiä hetken oikusta. Tottakai minä siinä tapauksessa kerron sen toisenkin puolen. 

Ainakaan tutkimusten mukaan Suomessa ei erota hetken oikusta, tuskin Vaaralakaan niin on väittänyt, eikö enemmän keskustellut perheen sisäisestä dynamiikasta (miesten ja naisten roolit ja toisen syyllistämiset). Jos on onnellisempi eron jälkeen kuin ennen sitä niin eikö ero ole ollut aiheellinen? Ja kun on onnellinen, niin enemmän keskittyy nykyhetkeen, lasten onnellisuuteen ja oman elämän asioihin kuin jaksaa enää märehtiä päättynyttä liittoa, se on varoittava esimerkki selle: kuinka ei kannata itse käyttäytyä, kuinka kannattaisi käyttäytyä, millainen ihminen ei itselle kumppaniksi sovi. Näin itse ajattelen ja tuolla tyylillä olen elämäni saanut tasapainoiseksi ja onnelliseksi eron jälkeen.Muutama ystäväni on jumahtanut taisteluhautaan katkeruus kaverinaan, lapsia käy sääliksi kun äiti keskittyy menneisyyden märehtimiseen vaikka elämä menee eteenpäin kaikilla muilla.

En nyt muista oliko nimenomaan Vaaranen, mutta kyllä aika usein näkee näitä, että ero tuli miehelle täytenä yllätyksenä ja pointti onkin se, että miehen elämä romahtaa sen eron jälkeen ja nainen lähti elämään omaa elämäänsä. Siitähän tämä aloituskin on tullut, että naiset haluavat sen eron ja ovat onnellisia sen jälkeen, mutta miehet jaksavat ihmetellä ja itkeä, mitä ihmettä meni vikaan, kun kaikkeni tein. Et tainnut tehdä, jos se nainen mieluummin halusi erota. 

Totta kai ero on helpompi sille osapuolelle, joka on jo sen kaikessa rauhassa omalta osaltaan suhteen aikana käsitellyt ja käytännön valmistelut suorittanut. Miehelle asia lyödään eteen "puskista", joten romahdus on ymmärrettävää.

Tässäpä se onkin, että nainen osaa jotenkin tehdä eroa niin näkymättömästi ja toisen osapuolen poissulkemalla, ettei ole mitään mahdollisuutta enää kääntää kurssia. Sitten vain pamautetaan että laukut on jo pakattu ja on liian myöhäistä. Vaikka olisi vuosien aikana tuhat riitaa ja kiistaa aiheesta x, se ei miehen logiikalla vielä tarkoita eroa sanattomalla sopimuksella.

No juuri tämä! Vaikka sanoisit tuhat ja yksi kertaa miehelle, että "en jaksa enää", "en pysty elämään näin", "en halua tällaista", "asioiden täytyy muuttua" jne, niin mies kuvittelee, että kyllä se nainen kuitenkin jaksaa ja pystyy ja haluaa, vaikkei asiat muuttuisikaan. Pitää siis naista itsestäänselvyytenä. 

Ei ne sanat mitään merkitse vaan teot. Teoilla pitää tukea sanoja. Jos valitat, mutta tekosi ei muutu, niin puheesi on monelle miehelle sanahelinää tai nalkutusta.

Sinä siis olet sitä mieltä, että naisen pitää ottaa heti ero, kun hän sanoo ettei enää jaksa. Otetaan vaikka esimerkiksi toisen puolison liiallinen alkoholinkäyttö. Kumman pitää muuttaa käytöstään, jos toinen sanoo, ettei enää jaksa puolison juomista?

Tosiasia on, että ihminen voi muuttaa vain omaa käytöstään. Ja se halu täytyy tulla itsestä, ei pakottamalla. Jos toinen sanoo ettei jaksa puolison juomista voi juova pohtia haluaako muuttaa tapojaan. Mikäli ei halua, sekin hänen oikeutensa, puolison ilman muuta kannattaa erota. Nalkuttamalla ja vääntämällä ei toisen käyttäytymistä saa muuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen keskustelu eräänä iltana suomalaiskodissa:

- hei rakas.... älä nyt suutu, mutta kävitkö sä kaupassa työmatkalla?

- mitä vit..a, munko ois taas pitänyt? Mikset ite käyny?

- ei siinä mitään, älä hermostu, kysyn ihan vaan sillä, kun aamulla sanoit käyväs ja puhe oli, että mä haen lapset tarhasta ja teen ruokaa. Mutta tuolla ei ole kaapissa mitään aineksia.

- saat..a, aina sä painostat ja nalkutat. Nyt saa kyllä riittää. (Mies menee makuuhuoneeseen sanomalehden kanssa ja paiskaa oven kiinni).

Nainen huokaisee, pukee nälkäisinä marisevat lapset, lähtee kauppaan.

Tulee kotiin, laittaa ruuan, hoitaa sivussa lapsia ja pyytää miehen syömään. Mies tulee puoli tuntia myöhemmin, paiskoo astioita, syö, ja menee puhumattomana sohvalle katsomaan televisiota.

Vaimo tiskaa, laittaa pyykkiä koneeseen. Ripustaa pyykkiä, laittaa lapset nukkumaan, kerää valmiiksi seuraavan aamun vaateet, imuroi hiekkaisen eteisen ja keittiöstä leivänmurut yms.

Menee nukkumaan. Mies katsoo myöhään televisiota.

Yöllä herättää vaimon kourimalla häntä takapuolesta. Vaimo sanoo: Ei nyt

Mies ässähtää: sä oot ihme pihtari kanssa, koska sulle nyt sopiskaan, taitaa "pää olla kipee taas"....

Miksi nainen lepyttelee jo valmiiksi ikään kuin tunteiden näyttäminen parisuhteessa olisi kielletty? Miksi hän ei itse kerro suoraa tunteistaan? Olen väsynyt, mua harmittaa kun et käynytkään kaupassa niin kuin sovittiin.... olisi joskus mukava tulla siivottiin kotiin... en enää jaksa ja kestä tätä toisten jälkien jatkuvaa siivoamista... ja miksi ei voisi sanoa suoraan että jos muuta ei tapahdu se muutos tapahtuu sitten erolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen keskustelu eräänä iltana suomalaiskodissa:

- hei rakas.... älä nyt suutu, mutta kävitkö sä kaupassa työmatkalla?

- mitä vit..a, munko ois taas pitänyt? Mikset ite käyny?

- ei siinä mitään, älä hermostu, kysyn ihan vaan sillä, kun aamulla sanoit käyväs ja puhe oli, että mä haen lapset tarhasta ja teen ruokaa. Mutta tuolla ei ole kaapissa mitään aineksia.

- saat..a, aina sä painostat ja nalkutat. Nyt saa kyllä riittää. (Mies menee makuuhuoneeseen sanomalehden kanssa ja paiskaa oven kiinni).

Nainen huokaisee, pukee nälkäisinä marisevat lapset, lähtee kauppaan.

Tulee kotiin, laittaa ruuan, hoitaa sivussa lapsia ja pyytää miehen syömään. Mies tulee puoli tuntia myöhemmin, paiskoo astioita, syö, ja menee puhumattomana sohvalle katsomaan televisiota.

Vaimo tiskaa, laittaa pyykkiä koneeseen. Ripustaa pyykkiä, laittaa lapset nukkumaan, kerää valmiiksi seuraavan aamun vaateet, imuroi hiekkaisen eteisen ja keittiöstä leivänmurut yms.

Menee nukkumaan. Mies katsoo myöhään televisiota.

Yöllä herättää vaimon kourimalla häntä takapuolesta. Vaimo sanoo: Ei nyt

Mies ässähtää: sä oot ihme pihtari kanssa, koska sulle nyt sopiskaan, taitaa "pää olla kipee taas"....

Kyllä nuo merkit näkee miehestä jo ennen avioitumista. Mutta kun piti saada ne unelmien prinsessahäät. Ei meillä vaan käydä tuollaisia keskusteluja vaan kahden tasavertaisen aikuisen kumppanin näkemyksien vaihtoa. Mikä ihme naiset saa rakastumaan noihin tunnevammaisiin ja keskustelukyvyttömiin jurrakoihin?

Siis eihän mikään mies ole naiselle riittävän hyvä. Omassa miehessä on aina pahoja puutteita. Ominaisuudet ovat toisiaan pois sulkevia. Jos mies ei ole liian köyhä, niin sillä on aina vain työt ja raha mielessä jne.

Aika harvinaista herkkua esimerkiksi tällä palstalla, että joku nainen kehuisi miestään. Joskus joku voi todeta että oma mies ei ole onneksi noin kamala, mutta kyllä siinäkin mihessä silti vikoja on.

Totta. Ja ystäväpiirissäni pidetään vieläpä normaalina haukkua miestä, "kaikki naisethan näin tekee".

Voisin kuvitella mikä paskamyrsky, jos miehet pitäis samoja valituskerhoja puolisoistaan....

Voi Kyllä ne valittaa! Miehen kaverit käy meillä usein sanomassa ja se olen minä joka saa luennon mitä vikoja siinä omassa vaimossa tällä viikolla on. Vielä niin että minun pitäisi neuvoa miten ne viat korjataan. Yksitellen ne tulee kertomaan niin kuin olisi joku terapiaistunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioerot tulee miehelle yllätyksenä siksi että useinmiten päätöksen erosta tekee nainen. Nainen on voinut hiljaa mielessään antaa miehelle viimeisen varoituksen ja mahdollisuuden parantaa tapansa. Mutta kun se miesreppana ei ole oppinut lukemaan naisen ajatuksia. Kun asia selviää miehelle, niin nainen on jo tehnyt peruuttamattoman päätöksensä. Todennäköisti naisella on jo uusi asunto ja ehkä jopa uusi parisuhde valmiina, kun miestä infotaan tilanteesta.

Älä jaksa. Pitkästä liitosta lähteminen on niin helvetin rankka kokemus, että sitä ennen on kaikki jo yritetty.

On keskusteltu, sovittu ja lupailtu puolin ja toisin. Sopimusriidan jälkeen asiat muuttuvat ehkä pariksi viikoksi tai päiväksi, sitten palataan vanhaan kuvioon.

Jälkeenpäin mies väittää, ettei muista, että hänelle olisi sanottu jostain tietystä asiasta. Totuus on, että ei ole vain koskaan kuunnellut, kun se kaikki naisen puhe on vain "nalkutusta" kumminkin.

Erotkaa hyvät ihmiset, niin katkeria  keskusteluja. Jokainen vastaa elämästään ja omasta onnestaan, katkeroituminen on typerää.

Niin erosinkin. Kyllä minä siitä huolimatta voin kertoa mielipiteeni ja kokemukseni asiasta, miten erot tulevat miehille yllätyksenä. 

OK niin, kunhan et jumahda katkeruuteen niin kuin aika monet täällä tuntuvat tekevän.  Sen kun tekee pilaa oman elämänsä, turha haaveilla onnellisesta parisuhteesta tai yleensäkään onnellisesta elämästä jos mieli pyörittää vanhaa kulunutta levyä menneisyyden epäoikeudenmukaisuuksista. t itsekin eronnut, mutta meillä syitä eroon löytyi sekä minusta että miehestä, toivon mukaan molemmat otimme opiksemme ja jatkamme viisaampina eteenpäin.

En minä ole jumahtanut katkeruuteen, mutta kyllä se vaan aina pistää silmään, jos joku mies tai Heli Vaaranen miesten puolesta tulee sanomaan, että naiset tekevät jotenkin väärin ottaessaan eron ottaessaan eron ihan yhtäkkiä hetken oikusta. Tottakai minä siinä tapauksessa kerron sen toisenkin puolen. 

Vai noin se Vaaranen sanoi...    Minkä väristen lasien läpi tuon olet lukenut? Voit linkittää. niin yhdessä luemme ja tarkistamme.

Heli Vaaranen sanoi, että naiset vähättelevät miehiä ja heidän tunteitaan selittämättä, miksi miehet eivät ota eroa, vaikka parisuhde on heille niin vaikeaa. Tästä saa sen käsityksen, että hänen mielestään miesten tapa jäädä parisuhteeseen, vaikka siinä voidaan huonosti, on oikeampi tapa kuin naisten, jotka mieluummin lähtevät suhteesta. Miksi muuten vaadittaisiin ymmärrystä asialle, joka koskee ihan yhtä lailla naisiakin, mutta jonka naiset ihan itse ratkaisevat lähtemällä suhteesta? 

Täh? Kuka ei selitä mitä? Nyt taidetaan mennä jo jonkinmoisen naisen logiikan puolelle mikä ei kehnosti sitä ymmärtävälle luonnontieteilijänaiselle avaudu.

Rautalankaa taloustieteilijältä luonnontieteilijälle: 

Miehet ovat suhteessa onnettomia. -> miehet jäävät suhteeseen -> heidän pahaa oloaan pitää ymmärtää. 

Naiset ovat suhteessa onnettomia. -> naiset eroavat -> kaikki hyvin.  

Heli Vaaranen sanoo, että miesten pahaa oloa ei ymmärretä ja että miehiä vähätellään. Jos kysyn, miksi mies ei eroa, se on Vaarasen mainitsemaa vähättelyä. Näin ollen voidaan ajatella, että ero ei ole miehelle realistinen tai hyvä ratkaisu. Ja tästä voimme siis edelleen päätellä, että ero ei ole hyvä ratkaisu naisenkaan tekemänä. Jos ero olisi Vaarasen mielestä ihan hyvä ratkaisu silloin, kun suhteessa on huono olla, miksi sitä ei kuitenkaan saa tuoda keskustelussa esiin, vaan sen mainitseminen ja ehdottaminen on vähättelyä. Miksi se eromahdollisuus sivuutettiin ihan kokonaan miesten osalta? Miksei Vaaranen ehdottanut miehille eroa, vaan vaati ensisijaisesti naisten hyväksyntää? 

Mitä ihmeen naisten hyväksyntää? Ei tuo viestisi aukea yhtään sen paremmin.

Tutkimusten mukaan molemmat sukupuolet ovat onnettomissa liitoissa onnettomia, suhtautuvat tilanteeseen vain erillälailla, naiset yllättäen itsekkäämmin ajattelevat omaa hyvinvointia, miehet perhettä, alla Kiisken väitöskirjasta sukupuolten suhtautumisesta eroon:

– Naiset ovat aktiivisempia. Heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon. Monille miehille taas perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla.

Mutta eron jälkeen tutkimusten mukaan molemmat tyytyväisiä tilanteeseen, miehet sitä tyytyväisempiä mitä enemmän ovat lasten elämässä mukana. Mikä taas on kiinnis siitä kuinka lastenhoitovapaita on jaettu. Eli viisas nuori nainen panostaa myös omaan uraansa, jakaa vanhempaislomat miehensä kanssa, samalla menee se muukin kotihoit o tasaisemmin, ja jos ero tulee on paremmassa aloudellisessa tilanteessa kestämään sen eron aiheuttaman lisäkustannuksen (pk seudulla yksilapsisessa tilanteessa +400 e/kk, Kuopiossa +200 e/kk, näinhän yle tänään laski) ja saa lapselleen/lapsilleen vastuullisen ja onnellisen isän joka toipuu erosta hyvin, eikö näin ;)

No mikä se miehen ongelma sitten on? Hän saa sen perhehelvettinsä onnellisuutensa kustannuksella. Nainen taas luopuu siitä perhehelvetistä sen perheen kustannuksella. Molemmat luopuivat jostain saadakseen toisen. Miksi miehen pitäisi saada molemmat, kun naiset tekevät valinnan näiden kahden välillä? Jos itse valitsee sen onnettomuuden, niin miksi jonkun muun pitäisi poistaa se. 

No taas on niin kryptistä tekstiä. Mitkä molemmat ne miehet saa? Ei se nyt ole ihan samantekevää kumpi ne paperit hakee käräjäoikeudesta? Ero tulee, ja siinä kai eroavat molemmat, vai? Ja jos sen eron hoitaa hyvin voi lapset sekä vanhemmat jatkaa elämäänsä vähin vaurioin, keskittyä nykypäivään ja tulevaisuuteen ilman tarvetta jankata menneistä katkeruuksista.

Niin, ei se mies saakaan niitä molempia, mutta keskustelu etenee siten, että ne molemmat pitäisi saada. Jälleen rautalankaa: 

Perhe-elämä + onnellisuus.

Molempia et saa juuri siinä suhteessa.

Mies valitsee mieluummin perhe-elämän sen onnellisuuden kustannuksella. 

Nainen valitsee mieluummin onnellisuuden sen perhe-elämän kustannuksella. 

Sitten tullaan sanomaan, että on väärin miehiä kohtaan, että he elävät onnetonta perhe-elämää -> eli se, ettei saanutkaan molempia, on miehelle ongelma. Mutta sehän ei ollut ongelma, että nainen joutui valitsemaan vain toisen. Se oli vain naisen päätös, josta kantaa vastuun koko loppuelämänsä. Etkö ymmärrä, mikä tässä on omituista? 

Jos ero tulee, niin molemmat menettävät sekä sen perhe-elämän että paskan suhteen. Mikä tässä on mielestäsi epäreilua? Jos parisuhde tekee miehen onnettomaksi, miksi ihmeessä sen menettäminen on niin kamalaa? Ja jos sinkkuelämä on lähtökohtaisesti kamalaa, voisit varmaankin katsoa peiliin miksi näin on tai miten voisit saada parisuhteen, joka ei jätä sinua. Aika yksinkertaista minusta. Näillä säännöillä nainenkin pelaa. 

Tuota, olen nainen. Ja voin tutkimusten pohjalta sekä eronneena sanoa, että ero on ero, ei siinä mietitä kenen päätös, se on tosiasia kun elämä eteenpäin menee. Monesti eron kynnykselläkin ihmiset vaihtavat mielipidettään: ensin halutaan erota, sitten alkaa pelottamaan ja perutaan mutta kun toinen osapuoli on jo ajatukseen tarttunut niin erotaan. En omassa tuttavapiirissäni ole kuullut kenenkään paheksuvan toisten eroa tai pohtivan kuka prosessin aloitti kuin yhdessä tapauksessa jossa kotiäiti kuulutti koko maailmalle miehensä lähteneen toisen naisen mukaan. Ero on henkilökohtainen asia, mitä pidempi liitto sitä sotkuisempi vyyhti johon kukaan kypsä ihminen ei halua sotkeutua. Minusta Vaaranen on puuttunut naisten tarpeeseen kontrolloida miehiä ja tehdä heistä statisteja omissa perheissään, mitään syyllistämistä eroamisesta en ole nähnyt. Onko asia ajankohtainen ja siksi luet noin herkin silmin ja tulkitset toisin kuin me muut? Anna olla, ihmiset eroavat, ei siinä syyllisiä ja syyttömiä kannata etsiä, on porukka onnettomia ja hukassaolevia ihmisiä, mitä nopeammin hyväksytään tilanne ja tuetaan varsinkin niitä tilanteesta eniten kärsiviä lapsia sen parempi.

En silti edelleenkään ymmärrä, mikä on se naisten saama tuki ja ymmärrys, jota mies ei saa ja jota pitää erikseen pyytää. Se, että puhutaan miesten ongelmasta ja vaaditaan sille naisten ymmärrystä, antaa ymmärtää, että asia koskettaa eri tavalla miehiä ja naisia.

Vierailija kirjoitti:

Mun intuitio kehottaa jättämään suomalaiset naiset väliin. Ne on eroherkkiä. Kerään ensin fyrkkaa ja hommaan aasialaisen kotirouvan.

Kokeilin tuota. Se aasialainen kotirouvani lähti lasten kanssa heti toisen syntymän jälkeen, kun sai Kelalta ilmaisen asunnon ja rahaa, sossusta kalusteet ja minut maksamaan elareita. On lottovoitto avioitua Suomeen.

Siksi koska miehet eivät ymmärrä mikä on avioliitto.........

Ja toiseksi, he eivät sitten ymmärrä mikä on avioero !