Lue keskustelun säännöt.
Tämän takia avioerot tulee miehille "yllätyksenä"
05.12.2017 |
Tyypillinen keskustelu eräänä iltana suomalaiskodissa:
- hei rakas.... älä nyt suutu, mutta kävitkö sä kaupassa työmatkalla?
- mitä vit..a, munko ois taas pitänyt? Mikset ite käyny?
- ei siinä mitään, älä hermostu, kysyn ihan vaan sillä, kun aamulla sanoit käyväs ja puhe oli, että mä haen lapset tarhasta ja teen ruokaa. Mutta tuolla ei ole kaapissa mitään aineksia.
- saat..a, aina sä painostat ja nalkutat. Nyt saa kyllä riittää. (Mies menee makuuhuoneeseen sanomalehden kanssa ja paiskaa oven kiinni).
Nainen huokaisee, pukee nälkäisinä marisevat lapset, lähtee kauppaan.
Tulee kotiin, laittaa ruuan, hoitaa sivussa lapsia ja pyytää miehen syömään. Mies tulee puoli tuntia myöhemmin, paiskoo astioita, syö, ja menee puhumattomana sohvalle katsomaan televisiota.
Vaimo tiskaa, laittaa pyykkiä koneeseen. Ripustaa pyykkiä, laittaa lapset nukkumaan, kerää valmiiksi seuraavan aamun vaateet, imuroi hiekkaisen eteisen ja keittiöstä leivänmurut yms.
Menee nukkumaan. Mies katsoo myöhään televisiota.
Yöllä herättää vaimon kourimalla häntä takapuolesta. Vaimo sanoo: Ei nyt
Mies ässähtää: sä oot ihme pihtari kanssa, koska sulle nyt sopiskaan, taitaa "pää olla kipee taas"....
Kommentit (346)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen keskustelu eräänä iltana suomalaiskodissa:
- hei rakas.... älä nyt suutu, mutta kävitkö sä kaupassa työmatkalla?
- mitä vit..a, munko ois taas pitänyt? Mikset ite käyny?
- ei siinä mitään, älä hermostu, kysyn ihan vaan sillä, kun aamulla sanoit käyväs ja puhe oli, että mä haen lapset tarhasta ja teen ruokaa. Mutta tuolla ei ole kaapissa mitään aineksia.
- saat..a, aina sä painostat ja nalkutat. Nyt saa kyllä riittää. (Mies menee makuuhuoneeseen sanomalehden kanssa ja paiskaa oven kiinni).
Nainen huokaisee, pukee nälkäisinä marisevat lapset, lähtee kauppaan.
Tulee kotiin, laittaa ruuan, hoitaa sivussa lapsia ja pyytää miehen syömään. Mies tulee puoli tuntia myöhemmin, paiskoo astioita, syö, ja menee puhumattomana sohvalle katsomaan televisiota.
Vaimo tiskaa, laittaa pyykkiä koneeseen. Ripustaa pyykkiä, laittaa lapset nukkumaan, kerää valmiiksi seuraavan aamun vaateet, imuroi hiekkaisen eteisen ja keittiöstä leivänmurut yms.
Menee nukkumaan. Mies katsoo myöhään televisiota.
Yöllä herättää vaimon kourimalla häntä takapuolesta. Vaimo sanoo: Ei nyt
Mies ässähtää: sä oot ihme pihtari kanssa, koska sulle nyt sopiskaan, taitaa "pää olla kipee taas"....Ja yhä useammin sukupuoli roolit onkin täysin toisin päin ja silti se ero tulee miehelle yllätyksenä. Vaikka mies on tehnyt kaikkensa perheen ja lasten eteen, niin naista vaan alkaa moinen nössö kyllästyttää.
No en oo kyllä vielä sellasta perhenäitiä tavannut, joka eroaisi puolisostaan sen takia, että aviomies tekee kaikki kotona. Yleensä sellaisia miehiä naiset kehuvat.
Minulla on semmoinen "nössö" mies joka huolehtii perheestään ja tekee kotitöitä oma-alotteisesti. Aivan ihana mies. Olen todella onnellinen että olen onnistunut hänet löytämään.
16 v ollaan oltu naimisissa ja lapsiakin meillä on. Toivon että hän jaksaa katsella minua jatkossakin.
Varmaan jaksaa mutta ole varovainen sen rakastajasi kanssa, ettet jää kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mene naisilla hyvin. Kannattaisi olla omillaan vaan.
Minä valitsin tämän tien. Ihan kivasti on mennyt.
rwewerrwerwq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioerot tulee miehelle yllätyksenä siksi että useinmiten päätöksen erosta tekee nainen. Nainen on voinut hiljaa mielessään antaa miehelle viimeisen varoituksen ja mahdollisuuden parantaa tapansa. Mutta kun se miesreppana ei ole oppinut lukemaan naisen ajatuksia. Kun asia selviää miehelle, niin nainen on jo tehnyt peruuttamattoman päätöksensä. Todennäköisti naisella on jo uusi asunto ja ehkä jopa uusi parisuhde valmiina, kun miestä infotaan tilanteesta.
Älä jaksa. Pitkästä liitosta lähteminen on niin helvetin rankka kokemus, että sitä ennen on kaikki jo yritetty.
On keskusteltu, sovittu ja lupailtu puolin ja toisin. Sopimusriidan jälkeen asiat muuttuvat ehkä pariksi viikoksi tai päiväksi, sitten palataan vanhaan kuvioon.
Jälkeenpäin mies väittää, ettei muista, että hänelle olisi sanottu jostain tietystä asiasta. Totuus on, että ei ole vain koskaan kuunnellut, kun se kaikki naisen puhe on vain "nalkutusta" kumminkin.
Erotkaa hyvät ihmiset, niin katkeria keskusteluja. Jokainen vastaa elämästään ja omasta onnestaan, katkeroituminen on typerää.
Niin erosinkin. Kyllä minä siitä huolimatta voin kertoa mielipiteeni ja kokemukseni asiasta, miten erot tulevat miehille yllätyksenä.
OK niin, kunhan et jumahda katkeruuteen niin kuin aika monet täällä tuntuvat tekevän. Sen kun tekee pilaa oman elämänsä, turha haaveilla onnellisesta parisuhteesta tai yleensäkään onnellisesta elämästä jos mieli pyörittää vanhaa kulunutta levyä menneisyyden epäoikeudenmukaisuuksista. t itsekin eronnut, mutta meillä syitä eroon löytyi sekä minusta että miehestä, toivon mukaan molemmat otimme opiksemme ja jatkamme viisaampina eteenpäin.
En minä ole jumahtanut katkeruuteen, mutta kyllä se vaan aina pistää silmään, jos joku mies tai Heli Vaaranen miesten puolesta tulee sanomaan, että naiset tekevät jotenkin väärin ottaessaan eron ottaessaan eron ihan yhtäkkiä hetken oikusta. Tottakai minä siinä tapauksessa kerron sen toisenkin puolen.
Ainakaan tutkimusten mukaan Suomessa ei erota hetken oikusta, tuskin Vaaralakaan niin on väittänyt, eikö enemmän keskustellut perheen sisäisestä dynamiikasta (miesten ja naisten roolit ja toisen syyllistämiset). Jos on onnellisempi eron jälkeen kuin ennen sitä niin eikö ero ole ollut aiheellinen? Ja kun on onnellinen, niin enemmän keskittyy nykyhetkeen, lasten onnellisuuteen ja oman elämän asioihin kuin jaksaa enää märehtiä päättynyttä liittoa, se on varoittava esimerkki selle: kuinka ei kannata itse käyttäytyä, kuinka kannattaisi käyttäytyä, millainen ihminen ei itselle kumppaniksi sovi. Näin itse ajattelen ja tuolla tyylillä olen elämäni saanut tasapainoiseksi ja onnelliseksi eron jälkeen.Muutama ystäväni on jumahtanut taisteluhautaan katkeruus kaverinaan, lapsia käy sääliksi kun äiti keskittyy menneisyyden märehtimiseen vaikka elämä menee eteenpäin kaikilla muilla.
En nyt muista oliko nimenomaan Vaaranen, mutta kyllä aika usein näkee näitä, että ero tuli miehelle täytenä yllätyksenä ja pointti onkin se, että miehen elämä romahtaa sen eron jälkeen ja nainen lähti elämään omaa elämäänsä. Siitähän tämä aloituskin on tullut, että naiset haluavat sen eron ja ovat onnellisia sen jälkeen, mutta miehet jaksavat ihmetellä ja itkeä, mitä ihmettä meni vikaan, kun kaikkeni tein. Et tainnut tehdä, jos se nainen mieluummin halusi erota.
Totta kai ero on helpompi sille osapuolelle, joka on jo sen kaikessa rauhassa omalta osaltaan suhteen aikana käsitellyt ja käytännön valmistelut suorittanut. Miehelle asia lyödään eteen "puskista", joten romahdus on ymmärrettävää.
Tässäpä se onkin, että nainen osaa jotenkin tehdä eroa niin näkymättömästi ja toisen osapuolen poissulkemalla, ettei ole mitään mahdollisuutta enää kääntää kurssia. Sitten vain pamautetaan että laukut on jo pakattu ja on liian myöhäistä. Vaikka olisi vuosien aikana tuhat riitaa ja kiistaa aiheesta x, se ei miehen logiikalla vielä tarkoita eroa sanattomalla sopimuksella.
No juuri tämä! Vaikka sanoisit tuhat ja yksi kertaa miehelle, että "en jaksa enää", "en pysty elämään näin", "en halua tällaista", "asioiden täytyy muuttua" jne, niin mies kuvittelee, että kyllä se nainen kuitenkin jaksaa ja pystyy ja haluaa, vaikkei asiat muuttuisikaan. Pitää siis naista itsestäänselvyytenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioerot tulee miehelle yllätyksenä siksi että useinmiten päätöksen erosta tekee nainen. Nainen on voinut hiljaa mielessään antaa miehelle viimeisen varoituksen ja mahdollisuuden parantaa tapansa. Mutta kun se miesreppana ei ole oppinut lukemaan naisen ajatuksia. Kun asia selviää miehelle, niin nainen on jo tehnyt peruuttamattoman päätöksensä. Todennäköisti naisella on jo uusi asunto ja ehkä jopa uusi parisuhde valmiina, kun miestä infotaan tilanteesta.
Älä jaksa. Pitkästä liitosta lähteminen on niin helvetin rankka kokemus, että sitä ennen on kaikki jo yritetty.
On keskusteltu, sovittu ja lupailtu puolin ja toisin. Sopimusriidan jälkeen asiat muuttuvat ehkä pariksi viikoksi tai päiväksi, sitten palataan vanhaan kuvioon.
Jälkeenpäin mies väittää, ettei muista, että hänelle olisi sanottu jostain tietystä asiasta. Totuus on, että ei ole vain koskaan kuunnellut, kun se kaikki naisen puhe on vain "nalkutusta" kumminkin.
Erotkaa hyvät ihmiset, niin katkeria keskusteluja. Jokainen vastaa elämästään ja omasta onnestaan, katkeroituminen on typerää.
Niin erosinkin. Kyllä minä siitä huolimatta voin kertoa mielipiteeni ja kokemukseni asiasta, miten erot tulevat miehille yllätyksenä.
OK niin, kunhan et jumahda katkeruuteen niin kuin aika monet täällä tuntuvat tekevän. Sen kun tekee pilaa oman elämänsä, turha haaveilla onnellisesta parisuhteesta tai yleensäkään onnellisesta elämästä jos mieli pyörittää vanhaa kulunutta levyä menneisyyden epäoikeudenmukaisuuksista. t itsekin eronnut, mutta meillä syitä eroon löytyi sekä minusta että miehestä, toivon mukaan molemmat otimme opiksemme ja jatkamme viisaampina eteenpäin.
En minä ole jumahtanut katkeruuteen, mutta kyllä se vaan aina pistää silmään, jos joku mies tai Heli Vaaranen miesten puolesta tulee sanomaan, että naiset tekevät jotenkin väärin ottaessaan eron ottaessaan eron ihan yhtäkkiä hetken oikusta. Tottakai minä siinä tapauksessa kerron sen toisenkin puolen.
Ainakaan tutkimusten mukaan Suomessa ei erota hetken oikusta, tuskin Vaaralakaan niin on väittänyt, eikö enemmän keskustellut perheen sisäisestä dynamiikasta (miesten ja naisten roolit ja toisen syyllistämiset). Jos on onnellisempi eron jälkeen kuin ennen sitä niin eikö ero ole ollut aiheellinen? Ja kun on onnellinen, niin enemmän keskittyy nykyhetkeen, lasten onnellisuuteen ja oman elämän asioihin kuin jaksaa enää märehtiä päättynyttä liittoa, se on varoittava esimerkki selle: kuinka ei kannata itse käyttäytyä, kuinka kannattaisi käyttäytyä, millainen ihminen ei itselle kumppaniksi sovi. Näin itse ajattelen ja tuolla tyylillä olen elämäni saanut tasapainoiseksi ja onnelliseksi eron jälkeen.Muutama ystäväni on jumahtanut taisteluhautaan katkeruus kaverinaan, lapsia käy sääliksi kun äiti keskittyy menneisyyden märehtimiseen vaikka elämä menee eteenpäin kaikilla muilla.
En nyt muista oliko nimenomaan Vaaranen, mutta kyllä aika usein näkee näitä, että ero tuli miehelle täytenä yllätyksenä ja pointti onkin se, että miehen elämä romahtaa sen eron jälkeen ja nainen lähti elämään omaa elämäänsä. Siitähän tämä aloituskin on tullut, että naiset haluavat sen eron ja ovat onnellisia sen jälkeen, mutta miehet jaksavat ihmetellä ja itkeä, mitä ihmettä meni vikaan, kun kaikkeni tein. Et tainnut tehdä, jos se nainen mieluummin halusi erota.
Suomalaiset naiset eroaa huvikseen.
Tai siis naisten elämä koostuu vaiheista ja kun lastentekovaihe on saatu päätökseen, on aika siirtyä uuteen vaiheeseen elämässä eikä mies yleensä kuulu siihen.
Asian voi korjata kahdella tavalla: Poistaa sosiaaliturva jolloin avioliitot muuttuvat perinteisiksi talousliitoiksi, ja naiset joutuvat taas turvautumaan miehiin koska 'itsenäisinä' ja 'vahvoina' tulisivat kuolemaan nälkään. Tähän saattaa kuitenkin mennä kymmenenkin vuotta eli niin kauan kun Suomi vielä saa lainaa ja sosiaaliturvaa kyetään sen avulla ylläpitämään.
Toinen mahdollisuus on sitten jättää suomalaiset naiset kokonaan väliin. Todennäköisyyksillähän tässä pelataan eikä kukaan järkevä pistä mihinkään rahapeliin muutenkaan kiinni 20 vuoden tienestejään jos häviämisen mahdollisuus on 50% eikä voittaessakaan voita mitään.
Netissä on ihan hyvää runkkausmateriaalia, ja sitten kun pääsee töihin ja palkoille voi käydä maksullisilla joissa on tarjolla sen tason kissoja ettei niihin ole normijannuilla muuten mitään mahdollisuuksia.
Jossain vaiheessa tietysti tulee mieleen ajatuksia perheestä ja suvun jatkamisesta ja sen sellaisesta. Silloin voi taas katsoa statistiikkaa eli missä maissa erotaan harvoin ja ruveta katsomaan naisia sieltä päin. Suurimmassa osassa maailmaa liitot on talousliittoja niin, ettei siinä itse tarvitse mikään jondepp olla, eikä naiset sitä siellä odotakaan. Stabiilia taloutta ne edellyttää.
Lycka till ja hyvää miehen elämää.
Oletko ikinä kuullut sellaista juttua että Suomessa nainenkin voi ja yleensä onkin töissä? Eli ei. En kuole nälkään ilman miestä :,D
Suojatöitä (julkinen sektori) ei lasketa. Sitäpaitsi Oulun seudulla on jo viitteitä mitä tulee tapahtumaan. Sairaalat ja sosiaalisektori yksityistetään. Pari vuotta ne säilyy suomalaisomistuksessa ja sen jälkeen ne myydään ylikansallisille jäteille ja sitten alkaakin luuta heilumaan. Kaikki saikuttajat saa kenkää ja työajat tulee lopuille olemaan sellaisia, ettei ilman pameja siellä pärjää kukaan. Kun sossutuet menee mutiaisille niin alkaa monellekin rikas mies ja kotirouvan elämä kiinnostamaan.
Aivan varmasti. Ainakin palstamiehet puhuvat niin kauniisti naisista, jotka ovat kotona hoitamassa lapsia ja joiden mies maksaa kaiken - vaikka nainen saisi ansiosidonnaista päivärahaa tai kotihoidontukea. Näin äkkiseltään en muista yhtään tapausta, että naista olisi täällä haukuttu lompakkoloiseksi. Palstamiehille on kunnia-asia elättää vaimo ja lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioerot tulee miehelle yllätyksenä siksi että useinmiten päätöksen erosta tekee nainen. Nainen on voinut hiljaa mielessään antaa miehelle viimeisen varoituksen ja mahdollisuuden parantaa tapansa. Mutta kun se miesreppana ei ole oppinut lukemaan naisen ajatuksia. Kun asia selviää miehelle, niin nainen on jo tehnyt peruuttamattoman päätöksensä. Todennäköisti naisella on jo uusi asunto ja ehkä jopa uusi parisuhde valmiina, kun miestä infotaan tilanteesta.
Älä jaksa. Pitkästä liitosta lähteminen on niin helvetin rankka kokemus, että sitä ennen on kaikki jo yritetty.
On keskusteltu, sovittu ja lupailtu puolin ja toisin. Sopimusriidan jälkeen asiat muuttuvat ehkä pariksi viikoksi tai päiväksi, sitten palataan vanhaan kuvioon.
Jälkeenpäin mies väittää, ettei muista, että hänelle olisi sanottu jostain tietystä asiasta. Totuus on, että ei ole vain koskaan kuunnellut, kun se kaikki naisen puhe on vain "nalkutusta" kumminkin.
Erotkaa hyvät ihmiset, niin katkeria keskusteluja. Jokainen vastaa elämästään ja omasta onnestaan, katkeroituminen on typerää.
Niin erosinkin. Kyllä minä siitä huolimatta voin kertoa mielipiteeni ja kokemukseni asiasta, miten erot tulevat miehille yllätyksenä.
OK niin, kunhan et jumahda katkeruuteen niin kuin aika monet täällä tuntuvat tekevän. Sen kun tekee pilaa oman elämänsä, turha haaveilla onnellisesta parisuhteesta tai yleensäkään onnellisesta elämästä jos mieli pyörittää vanhaa kulunutta levyä menneisyyden epäoikeudenmukaisuuksista. t itsekin eronnut, mutta meillä syitä eroon löytyi sekä minusta että miehestä, toivon mukaan molemmat otimme opiksemme ja jatkamme viisaampina eteenpäin.
En minä ole jumahtanut katkeruuteen, mutta kyllä se vaan aina pistää silmään, jos joku mies tai Heli Vaaranen miesten puolesta tulee sanomaan, että naiset tekevät jotenkin väärin ottaessaan eron ottaessaan eron ihan yhtäkkiä hetken oikusta. Tottakai minä siinä tapauksessa kerron sen toisenkin puolen.
Ainakaan tutkimusten mukaan Suomessa ei erota hetken oikusta, tuskin Vaaralakaan niin on väittänyt, eikö enemmän keskustellut perheen sisäisestä dynamiikasta (miesten ja naisten roolit ja toisen syyllistämiset). Jos on onnellisempi eron jälkeen kuin ennen sitä niin eikö ero ole ollut aiheellinen? Ja kun on onnellinen, niin enemmän keskittyy nykyhetkeen, lasten onnellisuuteen ja oman elämän asioihin kuin jaksaa enää märehtiä päättynyttä liittoa, se on varoittava esimerkki selle: kuinka ei kannata itse käyttäytyä, kuinka kannattaisi käyttäytyä, millainen ihminen ei itselle kumppaniksi sovi. Näin itse ajattelen ja tuolla tyylillä olen elämäni saanut tasapainoiseksi ja onnelliseksi eron jälkeen.Muutama ystäväni on jumahtanut taisteluhautaan katkeruus kaverinaan, lapsia käy sääliksi kun äiti keskittyy menneisyyden märehtimiseen vaikka elämä menee eteenpäin kaikilla muilla.
En nyt muista oliko nimenomaan Vaaranen, mutta kyllä aika usein näkee näitä, että ero tuli miehelle täytenä yllätyksenä ja pointti onkin se, että miehen elämä romahtaa sen eron jälkeen ja nainen lähti elämään omaa elämäänsä. Siitähän tämä aloituskin on tullut, että naiset haluavat sen eron ja ovat onnellisia sen jälkeen, mutta miehet jaksavat ihmetellä ja itkeä, mitä ihmettä meni vikaan, kun kaikkeni tein. Et tainnut tehdä, jos se nainen mieluummin halusi erota.
Totta kai ero on helpompi sille osapuolelle, joka on jo sen kaikessa rauhassa omalta osaltaan suhteen aikana käsitellyt ja käytännön valmistelut suorittanut. Miehelle asia lyödään eteen "puskista", joten romahdus on ymmärrettävää.
Kuinkahan moni nainen oikeasti hommaa eron kaikessa hiljaisuudessa ja ilmoittaa siitä muuttoa edellisenä päivänä? Minulle ei tule mieleen kuin ne tapaukset, joissa nainen pelkää itsensä ja lastensa hengen puolesta. Eroaminen ei ole helppoa, kyllä niistä epäkohdista yritetään puhua pitkään. Vaikeaksi se menee silloin, jos toisen mielestä suhteessa on kaikki hyvin eikä edes mitään keskustelua tarvita ja toisen mielestä kaikki on pielessä.
Ei niitä eroja kovin usein salassa haeta, mutta suunnitellaan kyllä. Sen sijaan tiedän tapauksia, jossa nainen on märehtinyt eroa parikin vuotta yksinään tai kaverien kanssa. Sitten kun asia otetaan miehen kanssa esiin, päätös on jo tehty ja asiaan on itse ehditty jo varautua.
Huomattavaa on myös se eron miten tähän yllätetyksi tulemiseen suhtaudutaan. Kun miehelle vaimon eroaikeet tulee yllätyksenä, oletus on heti, että mies ei vain ole kuunnellut naista. Jos taas miehen eroaikeet tulee vaimolle yllätyksenä, niin vikahan on miehessä, kun on heti luovuttamassa. Varmaan jonkun ihastuksen perään kuitenkin hyppäämässä. Sellainen ei tule mieleenkään, että nainen ei olisi miehen murheita nähnyt tai kuunnellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miehetkö niitä hoivatöitä menevät sinne yksityiselle tekemään? Tuskin. Suomessa naiset käyvät töissä siinä missä miehetkin, turha puhua mistään elättämisistä.
Moni mies voisi yllättyä, miten pienten lasten äiti ratkaisee tuon ongelman hankkimalla sivusuhteen. Ihan siinä missä miehetkin. Tuollaiselle perhe-elämän "yllättäneen" vänkyrän kanssa ei todellakaan huvita harrastaa seksiä. Intohimot jaetaan muualla. Saa mies jäädä aisurin rooliin omilla valinnoillaan ja asenteellaan, mikäli ei osallistu yhteiseen arkeen.
Osa naisista laskee vielä niin, että kun lapset ovat tarpeeksi isoja, jää mies lopullisesti ihmettelemään, mistä saisi ilmaisen taloudenhoitajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos elättämisestä puhuu, niin yleensä toisen kotiin jääminen on yhteinen ratkaisu arjen helpottamiseksi. Mikäli tuohon yhtään vetoaa, voisi näyttää laskelmia, mitä kokopäiväinen apulainen kotoja maksaisi vähennyksistä huolimatta. Työtä se on sekin.
Pitäisiköhän hinnoitella miehelle tämän päivän menot, kun siivoaa, vaihtaa lakanat, valmistelee itsenäisyyspäivän ruoat jne. Ei sekään kysele palkkaa siitä, miten lämmittää saunan, pitää pihaa kunnossa, remontoi ja auttaa asioissa, missä puolestaan itse on nopeampi ja kätevämpi. Ilmankos tekeekin mieli enemmän seksiä, kun kumpikin osallistuu.
Yllätysero ei varmaan kenellekään hyvä, ei edes sille naiselle vaikka mielessään olisi asiaa pyöritellyt. Joku pariterapia/avioliittoneuvoja kannattaisi käydä, tajuaisi kumpikin osapuoli missä mennään. Ja myös se eroa haluava tajuaisi paremmin oman puolensa yhteisestä tiestä: kaikki ongelmat ei katoakaan kun elämästä häviää mies, osa ongelmista onkin oman itsen mykkyröitä. Auttaisi myös jos haaveena on yrittää uutta suhdetta, tajuaa paremmin ne oman persoonan ja käyttäytymismallin jutut jotka hankaloittaa parisuhteissa oli kumppani kuinka ihana tahansa. Mutta tällainen ehdottelu tylsää, kivempaa riidellä typerällä mies-nais-yleistystasolla kuka syyllinen mihinkin. Meneehän se elämä noinkin, itse ajattelin jättää nyt av:n ja siivota vähän, että miehen on kivempi huomenna laittaa juhlapaisteja keittiössä itsenäisyyspäivän kunniaksi. Arki ja juhla kun on paljon mukavampaa kun molemmat autamme toisiamme eikä keskitytä miettimään mitä pahaa toinen teki 20 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nuo merkit näkee miehestä jo ennen avioitumista. Mutta kun piti saada ne unelmien prinsessahäät. Ei meillä vaan käydä tuollaisia keskusteluja vaan kahden tasavertaisen aikuisen kumppanin näkemyksien vaihtoa. Mikä ihme naiset saa rakastumaan noihin tunnevammaisiin ja keskustelukyvyttömiin jurrakoihin?[/quote]
Niinhän sitä voisi luulla, jos ei itse ole joutunut vastaavaan tilanteeseen. Tapasin ihanan, huomaavaisen miehen, jonka kanssa siivosimme, kokkasimme ja hoidimme muutkin kotihommat yhdessä. En kaivannut prinsessahäitä, mutta mies halusi naimisiin. Lapset kuuluivat molempien suunnitelmiin ja mies suunnitteli pitävänsä isyyslomat ja olevansa osallistuva isä.
Kun lapsia sitten siunaantui, oli työmäärän lisääntyminen ehkä sitten kuitenkin miehelle liikaa. Isyyslomat jäivät pitämättä, koska se näyttäisi huonolta työtodistuksessa (johon sitä ei edes merkitä). Mies ei osallistunut vauvojen kanssa valvomiseen ja pikkuhiljaa ruuanlaitto ja siivouskin vaihtuivat sohvalla makaamiseen. (Ulisijoille tiedoksi, että myös se kuuluista renkaan vaihto, auton vienti huoltoon, lumityöt, ruohonleikkuu ja lamppujen vaihto jäivät minulle). Mies vietti vapaa-aikansa tv:n ääressä, lapsille ei viitsinyt edes vastata, jos yrittivät jotain jutella tai kysellä. Vuosia jaksoin, mutta kun lopulta sain tarpeekseni, mies oli yllättynyt.
Nyt ex-anoppi käy tekemässä miehen kotityöt :) Vaikka tarina näin kirjoitettuna näyttää karulta, kyseessä ei ole mikään peräkammarin poika, vaan fiksu, komea, hyvässä ammatissa oleva, varakas ja sosiaalisesti lahjakas mies. Tällainen elämän oppitunti minulla, nyt viihdyn sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioerot tulee miehelle yllätyksenä siksi että useinmiten päätöksen erosta tekee nainen. Nainen on voinut hiljaa mielessään antaa miehelle viimeisen varoituksen ja mahdollisuuden parantaa tapansa. Mutta kun se miesreppana ei ole oppinut lukemaan naisen ajatuksia. Kun asia selviää miehelle, niin nainen on jo tehnyt peruuttamattoman päätöksensä. Todennäköisti naisella on jo uusi asunto ja ehkä jopa uusi parisuhde valmiina, kun miestä infotaan tilanteesta.
Älä jaksa. Pitkästä liitosta lähteminen on niin helvetin rankka kokemus, että sitä ennen on kaikki jo yritetty.
On keskusteltu, sovittu ja lupailtu puolin ja toisin. Sopimusriidan jälkeen asiat muuttuvat ehkä pariksi viikoksi tai päiväksi, sitten palataan vanhaan kuvioon.
Jälkeenpäin mies väittää, ettei muista, että hänelle olisi sanottu jostain tietystä asiasta. Totuus on, että ei ole vain koskaan kuunnellut, kun se kaikki naisen puhe on vain "nalkutusta" kumminkin.
Erotkaa hyvät ihmiset, niin katkeria keskusteluja. Jokainen vastaa elämästään ja omasta onnestaan, katkeroituminen on typerää.
Niin erosinkin. Kyllä minä siitä huolimatta voin kertoa mielipiteeni ja kokemukseni asiasta, miten erot tulevat miehille yllätyksenä.
OK niin, kunhan et jumahda katkeruuteen niin kuin aika monet täällä tuntuvat tekevän. Sen kun tekee pilaa oman elämänsä, turha haaveilla onnellisesta parisuhteesta tai yleensäkään onnellisesta elämästä jos mieli pyörittää vanhaa kulunutta levyä menneisyyden epäoikeudenmukaisuuksista. t itsekin eronnut, mutta meillä syitä eroon löytyi sekä minusta että miehestä, toivon mukaan molemmat otimme opiksemme ja jatkamme viisaampina eteenpäin.
En minä ole jumahtanut katkeruuteen, mutta kyllä se vaan aina pistää silmään, jos joku mies tai Heli Vaaranen miesten puolesta tulee sanomaan, että naiset tekevät jotenkin väärin ottaessaan eron ottaessaan eron ihan yhtäkkiä hetken oikusta. Tottakai minä siinä tapauksessa kerron sen toisenkin puolen.
Vai noin se Vaaranen sanoi... Minkä väristen lasien läpi tuon olet lukenut? Voit linkittää. niin yhdessä luemme ja tarkistamme.
Heli Vaaranen sanoi, että naiset vähättelevät miehiä ja heidän tunteitaan selittämättä, miksi miehet eivät ota eroa, vaikka parisuhde on heille niin vaikeaa. Tästä saa sen käsityksen, että hänen mielestään miesten tapa jäädä parisuhteeseen, vaikka siinä voidaan huonosti, on oikeampi tapa kuin naisten, jotka mieluummin lähtevät suhteesta. Miksi muuten vaadittaisiin ymmärrystä asialle, joka koskee ihan yhtä lailla naisiakin, mutta jonka naiset ihan itse ratkaisevat lähtemällä suhteesta?
Täh? Kuka ei selitä mitä? Nyt taidetaan mennä jo jonkinmoisen naisen logiikan puolelle mikä ei kehnosti sitä ymmärtävälle luonnontieteilijänaiselle avaudu.
Rautalankaa taloustieteilijältä luonnontieteilijälle:
Miehet ovat suhteessa onnettomia. -> miehet jäävät suhteeseen -> heidän pahaa oloaan pitää ymmärtää.
Naiset ovat suhteessa onnettomia. -> naiset eroavat -> kaikki hyvin.
Heli Vaaranen sanoo, että miesten pahaa oloa ei ymmärretä ja että miehiä vähätellään. Jos kysyn, miksi mies ei eroa, se on Vaarasen mainitsemaa vähättelyä. Näin ollen voidaan ajatella, että ero ei ole miehelle realistinen tai hyvä ratkaisu. Ja tästä voimme siis edelleen päätellä, että ero ei ole hyvä ratkaisu naisenkaan tekemänä. Jos ero olisi Vaarasen mielestä ihan hyvä ratkaisu silloin, kun suhteessa on huono olla, miksi sitä ei kuitenkaan saa tuoda keskustelussa esiin, vaan sen mainitseminen ja ehdottaminen on vähättelyä. Miksi se eromahdollisuus sivuutettiin ihan kokonaan miesten osalta? Miksei Vaaranen ehdottanut miehille eroa, vaan vaati ensisijaisesti naisten hyväksyntää?
Mitä ihmeen naisten hyväksyntää? Ei tuo viestisi aukea yhtään sen paremmin.
Tutkimusten mukaan molemmat sukupuolet ovat onnettomissa liitoissa onnettomia, suhtautuvat tilanteeseen vain erillälailla, naiset yllättäen itsekkäämmin ajattelevat omaa hyvinvointia, miehet perhettä, alla Kiisken väitöskirjasta sukupuolten suhtautumisesta eroon:
– Naiset ovat aktiivisempia. Heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon. Monille miehille taas perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla.
Mutta eron jälkeen tutkimusten mukaan molemmat tyytyväisiä tilanteeseen, miehet sitä tyytyväisempiä mitä enemmän ovat lasten elämässä mukana. Mikä taas on kiinnis siitä kuinka lastenhoitovapaita on jaettu. Eli viisas nuori nainen panostaa myös omaan uraansa, jakaa vanhempaislomat miehensä kanssa, samalla menee se muukin kotihoit o tasaisemmin, ja jos ero tulee on paremmassa aloudellisessa tilanteessa kestämään sen eron aiheuttaman lisäkustannuksen (pk seudulla yksilapsisessa tilanteessa +400 e/kk, Kuopiossa +200 e/kk, näinhän yle tänään laski) ja saa lapselleen/lapsilleen vastuullisen ja onnellisen isän joka toipuu erosta hyvin, eikö näin ;)
No mikä se miehen ongelma sitten on? Hän saa sen perhehelvettinsä onnellisuutensa kustannuksella. Nainen taas luopuu siitä perhehelvetistä sen perheen kustannuksella. Molemmat luopuivat jostain saadakseen toisen. Miksi miehen pitäisi saada molemmat, kun naiset tekevät valinnan näiden kahden välillä? Jos itse valitsee sen onnettomuuden, niin miksi jonkun muun pitäisi poistaa se.
No taas on niin kryptistä tekstiä. Mitkä molemmat ne miehet saa? Ei se nyt ole ihan samantekevää kumpi ne paperit hakee käräjäoikeudesta? Ero tulee, ja siinä kai eroavat molemmat, vai? Ja jos sen eron hoitaa hyvin voi lapset sekä vanhemmat jatkaa elämäänsä vähin vaurioin, keskittyä nykypäivään ja tulevaisuuteen ilman tarvetta jankata menneistä katkeruuksista.
Niin, ei se mies saakaan niitä molempia, mutta keskustelu etenee siten, että ne molemmat pitäisi saada. Jälleen rautalankaa:
Perhe-elämä + onnellisuus.
Molempia et saa juuri siinä suhteessa.
Mies valitsee mieluummin perhe-elämän sen onnellisuuden kustannuksella.
Nainen valitsee mieluummin onnellisuuden sen perhe-elämän kustannuksella.
Sitten tullaan sanomaan, että on väärin miehiä kohtaan, että he elävät onnetonta perhe-elämää -> eli se, ettei saanutkaan molempia, on miehelle ongelma. Mutta sehän ei ollut ongelma, että nainen joutui valitsemaan vain toisen. Se oli vain naisen päätös, josta kantaa vastuun koko loppuelämänsä. Etkö ymmärrä, mikä tässä on omituista?
Jos ero tulee, niin molemmat menettävät sekä sen perhe-elämän että paskan suhteen. Mikä tässä on mielestäsi epäreilua? Jos parisuhde tekee miehen onnettomaksi, miksi ihmeessä sen menettäminen on niin kamalaa? Ja jos sinkkuelämä on lähtökohtaisesti kamalaa, voisit varmaankin katsoa peiliin miksi näin on tai miten voisit saada parisuhteen, joka ei jätä sinua. Aika yksinkertaista minusta. Näillä säännöillä nainenkin pelaa.
Tuota, olen nainen. Ja voin tutkimusten pohjalta sekä eronneena sanoa, että ero on ero, ei siinä mietitä kenen päätös, se on tosiasia kun elämä eteenpäin menee. Monesti eron kynnykselläkin ihmiset vaihtavat mielipidettään: ensin halutaan erota, sitten alkaa pelottamaan ja perutaan mutta kun toinen osapuoli on jo ajatukseen tarttunut niin erotaan. En omassa tuttavapiirissäni ole kuullut kenenkään paheksuvan toisten eroa tai pohtivan kuka prosessin aloitti kuin yhdessä tapauksessa jossa kotiäiti kuulutti koko maailmalle miehensä lähteneen toisen naisen mukaan. Ero on henkilökohtainen asia, mitä pidempi liitto sitä sotkuisempi vyyhti johon kukaan kypsä ihminen ei halua sotkeutua. Minusta Vaaranen on puuttunut naisten tarpeeseen kontrolloida miehiä ja tehdä heistä statisteja omissa perheissään, mitään syyllistämistä eroamisesta en ole nähnyt. Onko asia ajankohtainen ja siksi luet noin herkin silmin ja tulkitset toisin kuin me muut? Anna olla, ihmiset eroavat, ei siinä syyllisiä ja syyttömiä kannata etsiä, on porukka onnettomia ja hukassaolevia ihmisiä, mitä nopeammin hyväksytään tilanne ja tuetaan varsinkin niitä tilanteesta eniten kärsiviä lapsia sen parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisessa tärkeintä: kotityöt ja pillu.
Kun nainen muistaa tuon, niin hyvin menee.
Miehessä tärkeintä: kotityöt (että tekee edes puoliksi) ja , että ottaa vastuun omista lapsistaan. Ei juo kuin sieni jokaviikonloppu(vielä kamalampaa jos juo myös viikolla). Huomioi joskus vaimoaankin, eikä pidä kaikkea itsestään selvänä. Että huomioi vaimonsa sängyssä, ettei se seksi ole vain sitä, että tyhjentää pallinsa toisen sisälle sen kummemmin miettimättä, saiko se toinen osapuoli siitä mitään. Kun miehet muistaa tästä edes osan niin jotakin toivoa voisi o olla, että se vaimo pysyisikin. Mutta ei, miehille ei merkitse ihminen mitään, pelkkä pussien tyhjennys on miehen elämän keskipiste. Ei ihme, että miesten aivojen sanotaan siaitsevan haaroissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisessa tärkeintä: kotityöt ja pillu.
Kun nainen muistaa tuon, niin hyvin menee.
Miehessä tärkeintä: kotityöt (että tekee edes puoliksi) ja , että ottaa vastuun omista lapsistaan. Ei juo kuin sieni jokaviikonloppu(vielä kamalampaa jos juo myös viikolla). Huomioi joskus vaimoaankin, eikä pidä kaikkea itsestään selvänä. Että huomioi vaimonsa sängyssä, ettei se seksi ole vain sitä, että tyhjentää pallinsa toisen sisälle sen kummemmin miettimättä, saiko se toinen osapuoli siitä mitään. Kun miehet muistaa tästä edes osan niin jotakin toivoa voisi o olla, että se vaimo pysyisikin. Mutta ei, miehille ei merkitse ihminen mitään, pelkkä pussien tyhjennys on miehen elämän keskipiste. Ei ihme, että miesten aivojen sanotaan siaitsevan haaroissa.
Aivan yhtä typeriä kommentteja molemmilta sukupuolilta. Aika hyvin olette kerenneet elämässänne katkeroitua kun tällainen stereotypinen syyttely parasta mihin pystytte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mielenkiinnosta kysyn aloittajalta, että mistä löysit miehesi? Tapasitteko kenties Tinderissä? Ja mitkä olivat ne hänen verrattomat piirteensä, joiden perusteellä päätit haluta juuri hänet ja jotka saivat sinut päättämään hankkimaan lapsia ja menemään avioon hänen kanssaan? Hyvän luonteen perusteella tuskin olet häntä valinnut, koska on vähän vaikea uskoa, että kenenkään luonne muuttuisi täysin ykskaks tuollaiseksi.
Ja sama kysymys muillekin, jotka ovat löytäneet vastaavanlaisen aarteen, ja joiden mielestä kaikki miehet ovat tuollaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioerot tulee miehelle yllätyksenä siksi että useinmiten päätöksen erosta tekee nainen. Nainen on voinut hiljaa mielessään antaa miehelle viimeisen varoituksen ja mahdollisuuden parantaa tapansa. Mutta kun se miesreppana ei ole oppinut lukemaan naisen ajatuksia. Kun asia selviää miehelle, niin nainen on jo tehnyt peruuttamattoman päätöksensä. Todennäköisti naisella on jo uusi asunto ja ehkä jopa uusi parisuhde valmiina, kun miestä infotaan tilanteesta.
Älä jaksa. Pitkästä liitosta lähteminen on niin helvetin rankka kokemus, että sitä ennen on kaikki jo yritetty.
On keskusteltu, sovittu ja lupailtu puolin ja toisin. Sopimusriidan jälkeen asiat muuttuvat ehkä pariksi viikoksi tai päiväksi, sitten palataan vanhaan kuvioon.
Jälkeenpäin mies väittää, ettei muista, että hänelle olisi sanottu jostain tietystä asiasta. Totuus on, että ei ole vain koskaan kuunnellut, kun se kaikki naisen puhe on vain "nalkutusta" kumminkin.
Erotkaa hyvät ihmiset, niin katkeria keskusteluja. Jokainen vastaa elämästään ja omasta onnestaan, katkeroituminen on typerää.
Niin erosinkin. Kyllä minä siitä huolimatta voin kertoa mielipiteeni ja kokemukseni asiasta, miten erot tulevat miehille yllätyksenä.
OK niin, kunhan et jumahda katkeruuteen niin kuin aika monet täällä tuntuvat tekevän. Sen kun tekee pilaa oman elämänsä, turha haaveilla onnellisesta parisuhteesta tai yleensäkään onnellisesta elämästä jos mieli pyörittää vanhaa kulunutta levyä menneisyyden epäoikeudenmukaisuuksista. t itsekin eronnut, mutta meillä syitä eroon löytyi sekä minusta että miehestä, toivon mukaan molemmat otimme opiksemme ja jatkamme viisaampina eteenpäin.
En minä ole jumahtanut katkeruuteen, mutta kyllä se vaan aina pistää silmään, jos joku mies tai Heli Vaaranen miesten puolesta tulee sanomaan, että naiset tekevät jotenkin väärin ottaessaan eron ottaessaan eron ihan yhtäkkiä hetken oikusta. Tottakai minä siinä tapauksessa kerron sen toisenkin puolen.
Ainakaan tutkimusten mukaan Suomessa ei erota hetken oikusta, tuskin Vaaralakaan niin on väittänyt, eikö enemmän keskustellut perheen sisäisestä dynamiikasta (miesten ja naisten roolit ja toisen syyllistämiset). Jos on onnellisempi eron jälkeen kuin ennen sitä niin eikö ero ole ollut aiheellinen? Ja kun on onnellinen, niin enemmän keskittyy nykyhetkeen, lasten onnellisuuteen ja oman elämän asioihin kuin jaksaa enää märehtiä päättynyttä liittoa, se on varoittava esimerkki selle: kuinka ei kannata itse käyttäytyä, kuinka kannattaisi käyttäytyä, millainen ihminen ei itselle kumppaniksi sovi. Näin itse ajattelen ja tuolla tyylillä olen elämäni saanut tasapainoiseksi ja onnelliseksi eron jälkeen.Muutama ystäväni on jumahtanut taisteluhautaan katkeruus kaverinaan, lapsia käy sääliksi kun äiti keskittyy menneisyyden märehtimiseen vaikka elämä menee eteenpäin kaikilla muilla.
En nyt muista oliko nimenomaan Vaaranen, mutta kyllä aika usein näkee näitä, että ero tuli miehelle täytenä yllätyksenä ja pointti onkin se, että miehen elämä romahtaa sen eron jälkeen ja nainen lähti elämään omaa elämäänsä. Siitähän tämä aloituskin on tullut, että naiset haluavat sen eron ja ovat onnellisia sen jälkeen, mutta miehet jaksavat ihmetellä ja itkeä, mitä ihmettä meni vikaan, kun kaikkeni tein. Et tainnut tehdä, jos se nainen mieluummin halusi erota.
Totta kai ero on helpompi sille osapuolelle, joka on jo sen kaikessa rauhassa omalta osaltaan suhteen aikana käsitellyt ja käytännön valmistelut suorittanut. Miehelle asia lyödään eteen "puskista", joten romahdus on ymmärrettävää.
Kuinkahan moni nainen oikeasti hommaa eron kaikessa hiljaisuudessa ja ilmoittaa siitä muuttoa edellisenä päivänä? Minulle ei tule mieleen kuin ne tapaukset, joissa nainen pelkää itsensä ja lastensa hengen puolesta. Eroaminen ei ole helppoa, kyllä niistä epäkohdista yritetään puhua pitkään. Vaikeaksi se menee silloin, jos toisen mielestä suhteessa on kaikki hyvin eikä edes mitään keskustelua tarvita ja toisen mielestä kaikki on pielessä.
Ei niitä eroja kovin usein salassa haeta, mutta suunnitellaan kyllä. Sen sijaan tiedän tapauksia, jossa nainen on märehtinyt eroa parikin vuotta yksinään tai kaverien kanssa. Sitten kun asia otetaan miehen kanssa esiin, päätös on jo tehty ja asiaan on itse ehditty jo varautua.
Huomattavaa on myös se eron miten tähän yllätetyksi tulemiseen suhtaudutaan. Kun miehelle vaimon eroaikeet tulee yllätyksenä, oletus on heti, että mies ei vain ole kuunnellut naista. Jos taas miehen eroaikeet tulee vaimolle yllätyksenä, niin vikahan on miehessä, kun on heti luovuttamassa. Varmaan jonkun ihastuksen perään kuitenkin hyppäämässä. Sellainen ei tule mieleenkään, että nainen ei olisi miehen murheita nähnyt tai kuunnellut.
Totuus taitaa kuitenkin olla se, että jos mies eroaa niin, että kertoo erosta vasta kun pakkaa kamppeitaan, on mies löytänyt uuden naisen ja muuttaa tämän luo asumaan. Harvoin mies muuttaa yksin asumaan, jos lähtee vaimolle yllätyksenä ts ero tulee vaimolle yllätyksenä. Naiset vaan on parempia havannoimaan ympäristön mielialoja, ehkäpä he todellakin kuuntelevat . Ei kannata syyttää naisia miesten virheistä/tavoista, koska naiset ja miehet toimii eri tavoilla.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn aloittajalta, että mistä löysit miehesi? Tapasitteko kenties Tinderissä? Ja mitkä olivat ne hänen verrattomat piirteensä, joiden perusteellä päätit haluta juuri hänet ja jotka saivat sinut päättämään hankkimaan lapsia ja menemään avioon hänen kanssaan? Hyvän luonteen perusteella tuskin olet häntä valinnut, koska on vähän vaikea uskoa, että kenenkään luonne muuttuisi täysin ykskaks tuollaiseksi.
Ja sama kysymys muillekin, jotka ovat löytäneet vastaavanlaisen aarteen, ja joiden mielestä kaikki miehet ovat tuollaisia.
Oman tarinani kerroin vastauksessa 182. Tapasimme baarissa ja mies oli ensimmäiset vuodet mielestäni täydellistä aviomiesmateriaalia. Hän oli luonteeltaan lämmin ja välittävä, teimme kotityöt yhdessä ja meillä oli samankaltaiset suunnitelmat ja arvomaailma. En usko, että kaikki miehet ovat samanlaisia.
Mulla tekee mies varmaan enemmän kotihommia ja ruoanlaitto on melkeenpä hänen hommia.Siis tykkää siitä.Hän onkin kyllä aasialainen,en tiiä onko sillä merkitystä:)
Vierailija kirjoitti:
Meillä avioero tuli yllätyksenä molemmille. Mies ilmoitti haluavansa eron ja lähti samana päivänä (ihan sovitusti) viikoksi työreissuun. Minä jäin kotiin itkemään. Mies ei reissusta vastannut puhelimeen, mutta palattuaan kotiin hän totesi, että on ajatellut asiaa ja edelleen sitä mieltä, että hän ei ole kanssani onnellinen vaan haluaa eron. Ja sitten hän haki sairauslomaa viikon ja lähti kavereitten kanssa Leville laskettelemaan.
Minä kokosin itseni ja tukijoukot, tein laskelmia ja tajusin, että koti on myytävä ja uusi kämppä hommattava. Suku ja kaverit auttoivat. Kun mies palasi "lomalta", otin puheeksi asunnon myymisen, ei kuulemma kiinnosta miestä, mutta sain nimen valtakirjaan. Samalla selvisi, että mies oli jättänyt erohakemuksen ja muutti tilapäisesti kaverilleen.
Asunto saatiin myytyä yllättävän helposti, minulle ja lapselle löytyi vuokrakoti, lastenvalvojalla käytiin riitelemässä hoidosta (en suostunut viikko-viikko -systeemiin, koska mies ei edes tiennyt, missä lapsi on hoidossa, hän kun ei koskaa ehtinyt hakemaan tai viemään).
Viisi kuukautta myöhemmin mies halusi palata takaisin. Hänen mielestään ero oli täydellinen yllätys. Ajatella, mies voi itse hakea eroa ja silti yllättyä, kun siitä tuleekin totta!
Peukku sinulle vahva nainen.Arvostan suuresti !!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä avioero tuli yllätyksenä molemmille. Mies ilmoitti haluavansa eron ja lähti samana päivänä (ihan sovitusti) viikoksi työreissuun. Minä jäin kotiin itkemään. Mies ei reissusta vastannut puhelimeen, mutta palattuaan kotiin hän totesi, että on ajatellut asiaa ja edelleen sitä mieltä, että hän ei ole kanssani onnellinen vaan haluaa eron. Ja sitten hän haki sairauslomaa viikon ja lähti kavereitten kanssa Leville laskettelemaan.
Minä kokosin itseni ja tukijoukot, tein laskelmia ja tajusin, että koti on myytävä ja uusi kämppä hommattava. Suku ja kaverit auttoivat. Kun mies palasi "lomalta", otin puheeksi asunnon myymisen, ei kuulemma kiinnosta miestä, mutta sain nimen valtakirjaan. Samalla selvisi, että mies oli jättänyt erohakemuksen ja muutti tilapäisesti kaverilleen.
Asunto saatiin myytyä yllättävän helposti, minulle ja lapselle löytyi vuokrakoti, lastenvalvojalla käytiin riitelemässä hoidosta (en suostunut viikko-viikko -systeemiin, koska mies ei edes tiennyt, missä lapsi on hoidossa, hän kun ei koskaa ehtinyt hakemaan tai viemään).
Viisi kuukautta myöhemmin mies halusi palata takaisin. Hänen mielestään ero oli täydellinen yllätys. Ajatella, mies voi itse hakea eroa ja silti yllättyä, kun siitä tuleekin totta!
Peukku sinulle vahva nainen.Arvostan suuresti !!!
Ja päivän nauruista kiitos miehelle, joka yllättyi itse hakemastaan erosta :D Ei käy elämä tylsäksi tuolla tyylillä :D
Minä olen vuosien varrella sanonut miehelle useita kertoja, että jos hänen juominen ei vähene, niin minä en jaksa enää vaan otan eron. Kyllä se sitten väheneekin jopa vuoden, parin ajaksi, mutta sitten se alkaa taas pikkuhiljaa lisääntyä. Sitten, kun oma jaksaminen alkaa olla lopussa, käydään taas sama keskustelu. Miehen mielestä hänellä ei ole alkoholiongelmaa, mutta ilmeisesti hän skarppaa miellyttääkseen minua.
Jos miehen juominen alkaa taas lisääntyä ja minä kyllästyn lopullisesti, niin voinko erota ilman mitään keskustelua vai pitääkö miehelle antaa vielä mahdollisuus? Luuletko, että miehen mielestä ero tulee silloin puskista eikä hänelle ole annettu mahdollisuutta muuttua?