Tämän takia avioerot tulee miehille "yllätyksenä"

Vierailija kirjoitti:

isi kirjoitti:

Fiksuna kaverina tajusin jo hyvissä ajoin että rouva on lähdössä ja tyypilliseen naisen tyyliin aikoo käyttää mut erossa suupalana henkiseen kasvuunsa. No....mä keskitin energiani lapsiin koska tajusin että naisesta on turha yrittää pitää kiinni. Sillä aikaa kun äiten huomio kiinnittyi ihanaan salasuhteeseen uuden miehen kaa....mä keinutin yökaudet kehtoa. Ja katso....en turhaan....mä sain erossa lapset itselle. Kun äidille selvisi että hänestä ei tuukaan lähihuoltaja.....niin hän yritti....vielä otti pienet lapset yleisöksi...niin muka itsemurhaa jos ei pääse takaisin. Ja kyllä kannatti...petettyään mut ja lapsensakin äidillä oli niin huono omatunto että sain pitää hienon omakotitalomme pilkkahintaaan ja siis lapsetkin on mulla.... Että ei hassumpi ero. Ja ikinä ei enää naista saman katon alle asuun....ei tarvihe....lapset on jo tehty joten turha ottaa riskiä joutua taas petetyksi.... Yh-vuosina musta on tullut muutenkin niin hyvä koti- ja lastenhoidossa että naisesta ei muutenkaan oo....oikein mitään hyötyä enää....

Hieno juttu sinulle, onnittelut.

Minut vaimo jätti pahimmalla mahdollisella hetkellä kun olin haavoittuvimmillani ja uhrannut kaiken perheen eteen. (Perinteinen itsekäs ero ihan hyvästä miehestä...)

Eron jälkeen olen pitänyt lapsiin yhteyttä ja pyörittänyt tapaamisia mahdollisimman normaalisti. Olen myös kertonut varovasti mitä eron aikana on tapahtunut sitä mukaa kun lapset ja heidän ymmärryksensä on kasvanut. Nykyään kyllä tietävät kuka oli se pahis ja syypää meidän erossamme, ovat osanneet laskea yksi plus yksi.

Jaksaa vaan ihmetyttää miten pienestä suomalainen nainen on valmis rikkomaan avioliiton. Ilmeisesti sosiaaliturva tässä maassa on liian hyvä kun se auttaa pääsemään helposti eroon miehestä jos häneen sattuu kyllästymään.

Niin. Ajatella että nainen on itsenäinen henkilö joka saa ottaa eron miehestä johon sattuu kyllästymään.

Ja se sosiaaliturva on ihan sama myös miehille ja hyvinhän tuo miehillä näyttää viinaan riittävän.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehdään kaikki kotityöt yhdessä. Kaupassakin käymme yhdessä emmekä ole ikinä riidelleet mistään arkipäiväisistä asioista. Ei se niin vaikeaa ole. Oikeasti. Kumallakaan ei jää hampaankoloon ja kotityötkin saadaan nopeammin tehtyä ja molemmilla jää aikaa lorvailuun.

No ei tietenkään se niin vaikeaa ole, jos se kumppani on sellainen, että tekee kaiken yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

isi kirjoitti:

Fiksuna kaverina tajusin jo hyvissä ajoin että rouva on lähdössä ja tyypilliseen naisen tyyliin aikoo käyttää mut erossa suupalana henkiseen kasvuunsa. No....mä keskitin energiani lapsiin koska tajusin että naisesta on turha yrittää pitää kiinni. Sillä aikaa kun äiten huomio kiinnittyi ihanaan salasuhteeseen uuden miehen kaa....mä keinutin yökaudet kehtoa. Ja katso....en turhaan....mä sain erossa lapset itselle. Kun äidille selvisi että hänestä ei tuukaan lähihuoltaja.....niin hän yritti....vielä otti pienet lapset yleisöksi...niin muka itsemurhaa jos ei pääse takaisin. Ja kyllä kannatti...petettyään mut ja lapsensakin äidillä oli niin huono omatunto että sain pitää hienon omakotitalomme pilkkahintaaan ja siis lapsetkin on mulla.... Että ei hassumpi ero. Ja ikinä ei enää naista saman katon alle asuun....ei tarvihe....lapset on jo tehty joten turha ottaa riskiä joutua taas petetyksi.... Yh-vuosina musta on tullut muutenkin niin hyvä koti- ja lastenhoidossa että naisesta ei muutenkaan oo....oikein mitään hyötyä enää....

Hieno juttu sinulle, onnittelut.

Minut vaimo jätti pahimmalla mahdollisella hetkellä kun olin haavoittuvimmillani ja uhrannut kaiken perheen eteen. (Perinteinen itsekäs ero ihan hyvästä miehestä...)

Eron jälkeen olen pitänyt lapsiin yhteyttä ja pyörittänyt tapaamisia mahdollisimman normaalisti. Olen myös kertonut varovasti mitä eron aikana on tapahtunut sitä mukaa kun lapset ja heidän ymmärryksensä on kasvanut. Nykyään kyllä tietävät kuka oli se pahis ja syypää meidän erossamme, ovat osanneet laskea yksi plus yksi.

Jaksaa vaan ihmetyttää miten pienestä suomalainen nainen on valmis rikkomaan avioliiton. Ilmeisesti sosiaaliturva tässä maassa on liian hyvä kun se auttaa pääsemään helposti eroon miehestä jos häneen sattuu kyllästymään.

Eli kukaan ei jää sinun luoksesi muuten kuin rahasta.

Vierailija kirjoitti:

isi kirjoitti:

Fiksuna kaverina tajusin jo hyvissä ajoin että rouva on lähdössä ja tyypilliseen naisen tyyliin aikoo käyttää mut erossa suupalana henkiseen kasvuunsa. No....mä keskitin energiani lapsiin koska tajusin että naisesta on turha yrittää pitää kiinni. Sillä aikaa kun äiten huomio kiinnittyi ihanaan salasuhteeseen uuden miehen kaa....mä keinutin yökaudet kehtoa. Ja katso....en turhaan....mä sain erossa lapset itselle. Kun äidille selvisi että hänestä ei tuukaan lähihuoltaja.....niin hän yritti....vielä otti pienet lapset yleisöksi...niin muka itsemurhaa jos ei pääse takaisin. Ja kyllä kannatti...petettyään mut ja lapsensakin äidillä oli niin huono omatunto että sain pitää hienon omakotitalomme pilkkahintaaan ja siis lapsetkin on mulla.... Että ei hassumpi ero. Ja ikinä ei enää naista saman katon alle asuun....ei tarvihe....lapset on jo tehty joten turha ottaa riskiä joutua taas petetyksi.... Yh-vuosina musta on tullut muutenkin niin hyvä koti- ja lastenhoidossa että naisesta ei muutenkaan oo....oikein mitään hyötyä enää....

Hieno juttu sinulle, onnittelut.

Minut vaimo jätti pahimmalla mahdollisella hetkellä kun olin haavoittuvimmillani ja uhrannut kaiken perheen eteen. (Perinteinen itsekäs ero ihan hyvästä miehestä...)

Eron jälkeen olen pitänyt lapsiin yhteyttä ja pyörittänyt tapaamisia mahdollisimman normaalisti. Olen myös kertonut varovasti mitä eron aikana on tapahtunut sitä mukaa kun lapset ja heidän ymmärryksensä on kasvanut. Nykyään kyllä tietävät kuka oli se pahis ja syypää meidän erossamme, ovat osanneet laskea yksi plus yksi.

Jaksaa vaan ihmetyttää miten pienestä suomalainen nainen on valmis rikkomaan avioliiton. Ilmeisesti sosiaaliturva tässä maassa on liian hyvä kun se auttaa pääsemään helposti eroon miehestä jos häneen sattuu kyllästymään.

Mitä ihmettä? Miksi? 

Voi,voi suurinosa naisista on itse sellaisia lassukkoita,etteivät halua erota miehestään kuin vasta kun lopullinen piste tulee.Parisuhde on status ja yh-äitinä ei ole arvostettua olla.Sen takia itsekunnioitus häviää ja hyväksytään miehen pettämiset,huonokohtelu ja muu kotona raataminen.Kaikki vaan sen takia että aviostatus säilyy..tiedän useita tälläisiä naisia.

Vierailija kirjoitti:

fgsdfgfsd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gfhhgfhdf kirjoitti:

Oli suhde miten huono tahansa, eroaminen on silti niin äärimmäinen tapahtuma ettei sitä osaa odottaa, ellei nainen ole sitä mitenkään väläytellyt etukäteen. Miehet kun katsokaas ajattelevat, että yhdessä tässä ollaan erimielisyyksistä huolimatta ja meidän liitto kestää tämänkin. Olisi ihan reilua varoittaa, että nyt ollaan polulla joka saattaa johtaa eroon, mikäli ei tapahdu muutoksia.

Mä en tiedä yhtä ainoaa tapausta, jossa erosta ja liiton ongelmista ei olisi puhuttu etukäteen. Mutta miehillä on myös ihan uskomaton kyky vaan sulkeutua ja olla ottamatta vastaan yhtään mitään. Tuntuu että se logiikka menee jotenkin silleen, että jos minä en suostu tästä asiasta puhumaan, silloin tätä asiaa ei ole.

ja sitten kun onkin, ja se konkretisoituu, niin " ei ole puhuttu, tuli aivan puskista"

Niin, puhutaan ongelmista, mutta sanaa "ero" ei ole otettu esille kertaakaan, joten ei voida olettaa että ollaan menossa niin äärimmäiseen ratkaisuun.

Meillä mies otti sanan ”ero” esiin varsin aktiivisesti milloin mistäkin syystä. Lopulta sanoin, että selvä, erotaan sitten, mä en enää jaksa noita uhkailuja kuunnella, ja äijä meni ihan sekaisin. Mä kuulemma olen sysipaska akka kun uhkailen erolla ihan pikkukinojen takia.

Nyt ei sitten eroa ole otettu esiin kohta kahteen vuoteen, mutta pakko sanoa että en mä sitä vuosien uhkailua unohtaa voi. Aina kun tulee jotain pientäkin kinaa, alan odottaa ratkaisevaa sanaa. Nyt se nimittäin on kerrasta poikki, tulkoon vaikka kuin puskista miehelle sitten. Ei tämmöistä jaksa, edes nainen.

Itse olen ottanut sanan ero mukaan keskusteluihin vain kun olen halunnut olla reilu ja kertoa, että nyt ollaan lähellä päätepistettä, jos ongelmaa ei saada korjattua. Riidan syy on jo niin iso, etten voi jatkaa samalla tiellä. Kahden miehen kanssa tuli ero (ei avio), kun eivät halunneet korjata asiaa kuin vasta eron jälkeen. Kolmas heräsi ja saatiin asiat kuntoon ilman eroa.

On se kyllä vähän naistenkin vika, jos valikoivat parisuhteisiin noita kehittymättömiä tyyppejä ja lisääntyvät heidän kanssaan. Aika moni nainen haluaa, ettei mies "ole tossun alla". Alkukantainen öyhötys tulkitaan itsevarmuudeksi ja päämäärätietoisuudeksi. Sitten jossain vaiheessa hoksataan, että mies on yksi lapsi muden joukossa.

Miehet jotka valittaa täällä että naiset valikoi parisuhteisiin kehittymättömiä tyyppejä on itse sitä potenssiin sata. Eivät pysty edes itseään elättämään suurin osa. Eikö nää oikeasti nää miten surkuhupaisaa tuo on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

isi kirjoitti:

Fiksuna kaverina tajusin jo hyvissä ajoin että rouva on lähdössä ja tyypilliseen naisen tyyliin aikoo käyttää mut erossa suupalana henkiseen kasvuunsa. No....mä keskitin energiani lapsiin koska tajusin että naisesta on turha yrittää pitää kiinni. Sillä aikaa kun äiten huomio kiinnittyi ihanaan salasuhteeseen uuden miehen kaa....mä keinutin yökaudet kehtoa. Ja katso....en turhaan....mä sain erossa lapset itselle. Kun äidille selvisi että hänestä ei tuukaan lähihuoltaja.....niin hän yritti....vielä otti pienet lapset yleisöksi...niin muka itsemurhaa jos ei pääse takaisin. Ja kyllä kannatti...petettyään mut ja lapsensakin äidillä oli niin huono omatunto että sain pitää hienon omakotitalomme pilkkahintaaan ja siis lapsetkin on mulla.... Että ei hassumpi ero. Ja ikinä ei enää naista saman katon alle asuun....ei tarvihe....lapset on jo tehty joten turha ottaa riskiä joutua taas petetyksi.... Yh-vuosina musta on tullut muutenkin niin hyvä koti- ja lastenhoidossa että naisesta ei muutenkaan oo....oikein mitään hyötyä enää....

Hieno juttu sinulle, onnittelut.

Minut vaimo jätti pahimmalla mahdollisella hetkellä kun olin haavoittuvimmillani ja uhrannut kaiken perheen eteen. (Perinteinen itsekäs ero ihan hyvästä miehestä...)

Eron jälkeen olen pitänyt lapsiin yhteyttä ja pyörittänyt tapaamisia mahdollisimman normaalisti. Olen myös kertonut varovasti mitä eron aikana on tapahtunut sitä mukaa kun lapset ja heidän ymmärryksensä on kasvanut. Nykyään kyllä tietävät kuka oli se pahis ja syypää meidän erossamme, ovat osanneet laskea yksi plus yksi.

Jaksaa vaan ihmetyttää miten pienestä suomalainen nainen on valmis rikkomaan avioliiton. Ilmeisesti sosiaaliturva tässä maassa on liian hyvä kun se auttaa pääsemään helposti eroon miehestä jos häneen sattuu kyllästymään.

Niin. Ajatella että nainen on itsenäinen henkilö joka saa ottaa eron miehestä johon sattuu kyllästymään.

Ja se sosiaaliturva on ihan sama myös miehille ja hyvinhän tuo miehillä näyttää viinaan riittävän.

Tässä tärkeä kommentti. Naiset siis vain kyllästyy ja se pitää hyväksyä. Tämä solahtaa hyvin viitekehykseen modernin naisen elämänvaiheesta, johon nyt vain kuuluu ihan yhtenä vaiheena kyllästyminen beta-puolisoon ja siirtymien" oman itsensä etsimiseen"

Nuorissa naiset juovat jo enemmän kuin miehet, joten riittää se jupotteluraha hyvin naisille nettoverotulojensaajina

Vierailija kirjoitti:

On se kyllä vähän naistenkin vika, jos valikoivat parisuhteisiin noita kehittymättömiä tyyppejä ja lisääntyvät heidän kanssaan. Aika moni nainen haluaa, ettei mies "ole tossun alla". Alkukantainen öyhötys tulkitaan itsevarmuudeksi ja päämäärätietoisuudeksi. Sitten jossain vaiheessa hoksataan, että mies on yksi lapsi muden joukossa.

Minun mieheni oli kyllä kaikkea muuta kuin itsevarma ja päämäärätietoinen. Oli sellainen kiltti, hiljainen möllöttäjä. Paitsi kännissä. Kyllä se kotitöistä laistaminen onnistuu tällaisiltakin. Eron jälkeen päätin, etten koskaan enää ota tuollaista kilttiä möllöttäjää, koska todellisuus on jotain ihan muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

isi kirjoitti:

Fiksuna kaverina tajusin jo hyvissä ajoin että rouva on lähdössä ja tyypilliseen naisen tyyliin aikoo käyttää mut erossa suupalana henkiseen kasvuunsa. No....mä keskitin energiani lapsiin koska tajusin että naisesta on turha yrittää pitää kiinni. Sillä aikaa kun äiten huomio kiinnittyi ihanaan salasuhteeseen uuden miehen kaa....mä keinutin yökaudet kehtoa. Ja katso....en turhaan....mä sain erossa lapset itselle. Kun äidille selvisi että hänestä ei tuukaan lähihuoltaja.....niin hän yritti....vielä otti pienet lapset yleisöksi...niin muka itsemurhaa jos ei pääse takaisin. Ja kyllä kannatti...petettyään mut ja lapsensakin äidillä oli niin huono omatunto että sain pitää hienon omakotitalomme pilkkahintaaan ja siis lapsetkin on mulla.... Että ei hassumpi ero. Ja ikinä ei enää naista saman katon alle asuun....ei tarvihe....lapset on jo tehty joten turha ottaa riskiä joutua taas petetyksi.... Yh-vuosina musta on tullut muutenkin niin hyvä koti- ja lastenhoidossa että naisesta ei muutenkaan oo....oikein mitään hyötyä enää....

Hieno juttu sinulle, onnittelut.

Minut vaimo jätti pahimmalla mahdollisella hetkellä kun olin haavoittuvimmillani ja uhrannut kaiken perheen eteen. (Perinteinen itsekäs ero ihan hyvästä miehestä...)

Eron jälkeen olen pitänyt lapsiin yhteyttä ja pyörittänyt tapaamisia mahdollisimman normaalisti. Olen myös kertonut varovasti mitä eron aikana on tapahtunut sitä mukaa kun lapset ja heidän ymmärryksensä on kasvanut. Nykyään kyllä tietävät kuka oli se pahis ja syypää meidän erossamme, ovat osanneet laskea yksi plus yksi.

Jaksaa vaan ihmetyttää miten pienestä suomalainen nainen on valmis rikkomaan avioliiton. Ilmeisesti sosiaaliturva tässä maassa on liian hyvä kun se auttaa pääsemään helposti eroon miehestä jos häneen sattuu kyllästymään.

Niin. Ajatella että nainen on itsenäinen henkilö joka saa ottaa eron miehestä johon sattuu kyllästymään.

Ja se sosiaaliturva on ihan sama myös miehille ja hyvinhän tuo miehillä näyttää viinaan riittävän.

Tässä tärkeä kommentti. Naiset siis vain kyllästyy ja se pitää hyväksyä. Tämä solahtaa hyvin viitekehykseen modernin naisen elämänvaiheesta, johon nyt vain kuuluu ihan yhtenä vaiheena kyllästyminen beta-puolisoon ja siirtymien" oman itsensä etsimiseen"

Nuorissa naiset juovat jo enemmän kuin miehet, joten riittää se jupotteluraha hyvin naisille nettoverotulojensaajina

No tottakai pitää hyväksyä. Jos nainen toistuvasti miehelle sanoo, että ei jaksa enää eikä mikään muutu, niin tottakai siihen jatkuvaan takkuamiseen kyllästyy. Onko sitä pakko jatkaa elämän loppuun asti? 

Vierailija kirjoitti:

isi kirjoitti:

Fiksuna kaverina tajusin jo hyvissä ajoin että rouva on lähdössä ja tyypilliseen naisen tyyliin aikoo käyttää mut erossa suupalana henkiseen kasvuunsa. No....mä keskitin energiani lapsiin koska tajusin että naisesta on turha yrittää pitää kiinni. Sillä aikaa kun äiten huomio kiinnittyi ihanaan salasuhteeseen uuden miehen kaa....mä keinutin yökaudet kehtoa. Ja katso....en turhaan....mä sain erossa lapset itselle. Kun äidille selvisi että hänestä ei tuukaan lähihuoltaja.....niin hän yritti....vielä otti pienet lapset yleisöksi...niin muka itsemurhaa jos ei pääse takaisin. Ja kyllä kannatti...petettyään mut ja lapsensakin äidillä oli niin huono omatunto että sain pitää hienon omakotitalomme pilkkahintaaan ja siis lapsetkin on mulla.... Että ei hassumpi ero. Ja ikinä ei enää naista saman katon alle asuun....ei tarvihe....lapset on jo tehty joten turha ottaa riskiä joutua taas petetyksi.... Yh-vuosina musta on tullut muutenkin niin hyvä koti- ja lastenhoidossa että naisesta ei muutenkaan oo....oikein mitään hyötyä enää....

Hieno juttu sinulle, onnittelut.

Minut vaimo jätti pahimmalla mahdollisella hetkellä kun olin haavoittuvimmillani ja uhrannut kaiken perheen eteen. (Perinteinen itsekäs ero ihan hyvästä miehestä...)

Eron jälkeen olen pitänyt lapsiin yhteyttä ja pyörittänyt tapaamisia mahdollisimman normaalisti. Olen myös kertonut varovasti mitä eron aikana on tapahtunut sitä mukaa kun lapset ja heidän ymmärryksensä on kasvanut. Nykyään kyllä tietävät kuka oli se pahis ja syypää meidän erossamme, ovat osanneet laskea yksi plus yksi.

Jaksaa vaan ihmetyttää miten pienestä suomalainen nainen on valmis rikkomaan avioliiton. Ilmeisesti sosiaaliturva tässä maassa on liian hyvä kun se auttaa pääsemään helposti eroon miehestä jos häneen sattuu kyllästymään.

Onneksi löytyy vielä maita, joissa naisella ei ole oikeutta erota miehestään, ei oikeutta määrätä omasta kehostaan eikä sosiaaliturvaa. Varsinaisia onneloita ne.

Hyi onko tuollaisia miehiä oikeasti olemassa?! Omani ei ainakaan ole tuollainen loinen. Miten ihmeessä naiset suostuu katselemaan tollasta touhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

isi kirjoitti:

Fiksuna kaverina tajusin jo hyvissä ajoin että rouva on lähdössä ja tyypilliseen naisen tyyliin aikoo käyttää mut erossa suupalana henkiseen kasvuunsa. No....mä keskitin energiani lapsiin koska tajusin että naisesta on turha yrittää pitää kiinni. Sillä aikaa kun äiten huomio kiinnittyi ihanaan salasuhteeseen uuden miehen kaa....mä keinutin yökaudet kehtoa. Ja katso....en turhaan....mä sain erossa lapset itselle. Kun äidille selvisi että hänestä ei tuukaan lähihuoltaja.....niin hän yritti....vielä otti pienet lapset yleisöksi...niin muka itsemurhaa jos ei pääse takaisin. Ja kyllä kannatti...petettyään mut ja lapsensakin äidillä oli niin huono omatunto että sain pitää hienon omakotitalomme pilkkahintaaan ja siis lapsetkin on mulla.... Että ei hassumpi ero. Ja ikinä ei enää naista saman katon alle asuun....ei tarvihe....lapset on jo tehty joten turha ottaa riskiä joutua taas petetyksi.... Yh-vuosina musta on tullut muutenkin niin hyvä koti- ja lastenhoidossa että naisesta ei muutenkaan oo....oikein mitään hyötyä enää....

Hieno juttu sinulle, onnittelut.

Minut vaimo jätti pahimmalla mahdollisella hetkellä kun olin haavoittuvimmillani ja uhrannut kaiken perheen eteen. (Perinteinen itsekäs ero ihan hyvästä miehestä...)

Eron jälkeen olen pitänyt lapsiin yhteyttä ja pyörittänyt tapaamisia mahdollisimman normaalisti. Olen myös kertonut varovasti mitä eron aikana on tapahtunut sitä mukaa kun lapset ja heidän ymmärryksensä on kasvanut. Nykyään kyllä tietävät kuka oli se pahis ja syypää meidän erossamme, ovat osanneet laskea yksi plus yksi.

Jaksaa vaan ihmetyttää miten pienestä suomalainen nainen on valmis rikkomaan avioliiton. Ilmeisesti sosiaaliturva tässä maassa on liian hyvä kun se auttaa pääsemään helposti eroon miehestä jos häneen sattuu kyllästymään.

Niin. Ajatella että nainen on itsenäinen henkilö joka saa ottaa eron miehestä johon sattuu kyllästymään.

Ja se sosiaaliturva on ihan sama myös miehille ja hyvinhän tuo miehillä näyttää viinaan riittävän.

ja ajatella ,että on naisia jotka ihan omalla palkallaan pystyvät elättämään itsensä ja lapsensa! Joko minimi elareilla tai ilman.Ajatella ,ihan itsenäisesti ja hyvin pärjääviä.

No meillä rouva nykyään vain makaa sohvassa rakkaan puhelimensa kanssa. Taidan jättää sen siihen ja lähteä laittelemaan omaan kämppää kotihommia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

isi kirjoitti:

Fiksuna kaverina tajusin jo hyvissä ajoin että rouva on lähdössä ja tyypilliseen naisen tyyliin aikoo käyttää mut erossa suupalana henkiseen kasvuunsa. No....mä keskitin energiani lapsiin koska tajusin että naisesta on turha yrittää pitää kiinni. Sillä aikaa kun äiten huomio kiinnittyi ihanaan salasuhteeseen uuden miehen kaa....mä keinutin yökaudet kehtoa. Ja katso....en turhaan....mä sain erossa lapset itselle. Kun äidille selvisi että hänestä ei tuukaan lähihuoltaja.....niin hän yritti....vielä otti pienet lapset yleisöksi...niin muka itsemurhaa jos ei pääse takaisin. Ja kyllä kannatti...petettyään mut ja lapsensakin äidillä oli niin huono omatunto että sain pitää hienon omakotitalomme pilkkahintaaan ja siis lapsetkin on mulla.... Että ei hassumpi ero. Ja ikinä ei enää naista saman katon alle asuun....ei tarvihe....lapset on jo tehty joten turha ottaa riskiä joutua taas petetyksi.... Yh-vuosina musta on tullut muutenkin niin hyvä koti- ja lastenhoidossa että naisesta ei muutenkaan oo....oikein mitään hyötyä enää....

Hieno juttu sinulle, onnittelut.

Minut vaimo jätti pahimmalla mahdollisella hetkellä kun olin haavoittuvimmillani ja uhrannut kaiken perheen eteen. (Perinteinen itsekäs ero ihan hyvästä miehestä...)

Eron jälkeen olen pitänyt lapsiin yhteyttä ja pyörittänyt tapaamisia mahdollisimman normaalisti. Olen myös kertonut varovasti mitä eron aikana on tapahtunut sitä mukaa kun lapset ja heidän ymmärryksensä on kasvanut. Nykyään kyllä tietävät kuka oli se pahis ja syypää meidän erossamme, ovat osanneet laskea yksi plus yksi.

Jaksaa vaan ihmetyttää miten pienestä suomalainen nainen on valmis rikkomaan avioliiton. Ilmeisesti sosiaaliturva tässä maassa on liian hyvä kun se auttaa pääsemään helposti eroon miehestä jos häneen sattuu kyllästymään.

Niin. Ajatella että nainen on itsenäinen henkilö joka saa ottaa eron miehestä johon sattuu kyllästymään.

Ja se sosiaaliturva on ihan sama myös miehille ja hyvinhän tuo miehillä näyttää viinaan riittävän.

ja ajatella ,että on naisia jotka ihan omalla palkallaan pystyvät elättämään itsensä ja lapsensa! Joko minimi elareilla tai ilman.Ajatella ,ihan itsenäisesti ja hyvin pärjääviä.

Sekin on huvittavaa, miten mies uhoaa elättävänsä naisen kun nainen hoitaa yhteisiä lapsia. Nainenhan menettää palkkatulonsa tuolta ajalta. Ei mies elätä, vaan vie naisen rahat ja pysäyttää naisen urakehityksen, kun ei itse suostu hoitamaan omia lapsiaan.

MikesSpugesPeoples-inJapan kirjoitti:

suomalaiset naiset jaksaa valittaaa

otan rotunaisen venäjältä

Teepä se. Ei harmita yhtään, me ollaan vaan iloisia sinun puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Hyi onko tuollaisia miehiä oikeasti olemassa?! Omani ei ainakaan ole tuollainen loinen. Miten ihmeessä naiset suostuu katselemaan tollasta touhua.

Minulla oli ihan vastaava vaimo. Ei tehnyt koskaan ruokaa. Minä tein joka päivä ruuat kun vaimo oli aina "en tykkää tehdä ruokaa". Kaupassa meni aina niin että minä toin molemmille ruokatarvikkeet ja vaimo kun kävi niin osti vain itselleen. Pyykit huolehdin siinä missä vaimokin, myös tiskaukset ja imuroinnit.

Onneksi tajusin lähteä. Nyt kohta vuoden ollut sinkkuna eikä tarte passata muita.

Eli ihan vastaavia löytyy myös naisista.

M35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi onko tuollaisia miehiä oikeasti olemassa?! Omani ei ainakaan ole tuollainen loinen. Miten ihmeessä naiset suostuu katselemaan tollasta touhua.

Minulla oli ihan vastaava vaimo. Ei tehnyt koskaan ruokaa. Minä tein joka päivä ruuat kun vaimo oli aina "en tykkää tehdä ruokaa". Kaupassa meni aina niin että minä toin molemmille ruokatarvikkeet ja vaimo kun kävi niin osti vain itselleen. Pyykit huolehdin siinä missä vaimokin, myös tiskaukset ja imuroinnit.

Onneksi tajusin lähteä. Nyt kohta vuoden ollut sinkkuna eikä tarte passata muita.

Eli ihan vastaavia löytyy myös naisista.

M35

Ehkä nainen ei viitsinyt tehdä mitään, kun kaikki piti aina tehdä sinun ehdoillasi ja sinun tapasi oli ainut oikea.

Näin tavataan sanoa naisille jotka valittavat laiskoista miehistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rwewerrwerwq kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioerot tulee miehelle yllätyksenä siksi että useinmiten päätöksen erosta tekee nainen. Nainen on voinut hiljaa mielessään antaa miehelle viimeisen varoituksen ja mahdollisuuden parantaa tapansa. Mutta kun se miesreppana ei ole oppinut lukemaan naisen ajatuksia. Kun asia selviää miehelle, niin nainen on jo tehnyt peruuttamattoman päätöksensä. Todennäköisti naisella on jo uusi asunto ja ehkä jopa uusi parisuhde valmiina, kun miestä infotaan tilanteesta.

Älä jaksa. Pitkästä liitosta lähteminen on niin helvetin rankka kokemus, että sitä ennen on kaikki jo yritetty.

On keskusteltu, sovittu ja lupailtu puolin ja toisin. Sopimusriidan jälkeen asiat muuttuvat ehkä pariksi viikoksi tai päiväksi, sitten palataan vanhaan kuvioon.

Jälkeenpäin mies väittää, ettei muista, että hänelle olisi sanottu jostain tietystä asiasta. Totuus on, että ei ole vain koskaan kuunnellut, kun se kaikki naisen puhe on vain "nalkutusta" kumminkin.

Erotkaa hyvät ihmiset, niin katkeria  keskusteluja. Jokainen vastaa elämästään ja omasta onnestaan, katkeroituminen on typerää.

Niin erosinkin. Kyllä minä siitä huolimatta voin kertoa mielipiteeni ja kokemukseni asiasta, miten erot tulevat miehille yllätyksenä. 

OK niin, kunhan et jumahda katkeruuteen niin kuin aika monet täällä tuntuvat tekevän.  Sen kun tekee pilaa oman elämänsä, turha haaveilla onnellisesta parisuhteesta tai yleensäkään onnellisesta elämästä jos mieli pyörittää vanhaa kulunutta levyä menneisyyden epäoikeudenmukaisuuksista. t itsekin eronnut, mutta meillä syitä eroon löytyi sekä minusta että miehestä, toivon mukaan molemmat otimme opiksemme ja jatkamme viisaampina eteenpäin.

En minä ole jumahtanut katkeruuteen, mutta kyllä se vaan aina pistää silmään, jos joku mies tai Heli Vaaranen miesten puolesta tulee sanomaan, että naiset tekevät jotenkin väärin ottaessaan eron ottaessaan eron ihan yhtäkkiä hetken oikusta. Tottakai minä siinä tapauksessa kerron sen toisenkin puolen. 

Ainakaan tutkimusten mukaan Suomessa ei erota hetken oikusta, tuskin Vaaralakaan niin on väittänyt, eikö enemmän keskustellut perheen sisäisestä dynamiikasta (miesten ja naisten roolit ja toisen syyllistämiset). Jos on onnellisempi eron jälkeen kuin ennen sitä niin eikö ero ole ollut aiheellinen? Ja kun on onnellinen, niin enemmän keskittyy nykyhetkeen, lasten onnellisuuteen ja oman elämän asioihin kuin jaksaa enää märehtiä päättynyttä liittoa, se on varoittava esimerkki selle: kuinka ei kannata itse käyttäytyä, kuinka kannattaisi käyttäytyä, millainen ihminen ei itselle kumppaniksi sovi. Näin itse ajattelen ja tuolla tyylillä olen elämäni saanut tasapainoiseksi ja onnelliseksi eron jälkeen.Muutama ystäväni on jumahtanut taisteluhautaan katkeruus kaverinaan, lapsia käy sääliksi kun äiti keskittyy menneisyyden märehtimiseen vaikka elämä menee eteenpäin kaikilla muilla.

En nyt muista oliko nimenomaan Vaaranen, mutta kyllä aika usein näkee näitä, että ero tuli miehelle täytenä yllätyksenä ja pointti onkin se, että miehen elämä romahtaa sen eron jälkeen ja nainen lähti elämään omaa elämäänsä. Siitähän tämä aloituskin on tullut, että naiset haluavat sen eron ja ovat onnellisia sen jälkeen, mutta miehet jaksavat ihmetellä ja itkeä, mitä ihmettä meni vikaan, kun kaikkeni tein. Et tainnut tehdä, jos se nainen mieluummin halusi erota. 

Totta kai ero on helpompi sille osapuolelle, joka on jo sen kaikessa rauhassa omalta osaltaan suhteen aikana käsitellyt ja käytännön valmistelut suorittanut. Miehelle asia lyödään eteen "puskista", joten romahdus on ymmärrettävää.

Tässäpä se onkin, että nainen osaa jotenkin tehdä eroa niin näkymättömästi ja toisen osapuolen poissulkemalla, ettei ole mitään mahdollisuutta enää kääntää kurssia. Sitten vain pamautetaan että laukut on jo pakattu ja on liian myöhäistä. Vaikka olisi vuosien aikana tuhat riitaa ja kiistaa aiheesta x, se ei miehen logiikalla vielä tarkoita eroa sanattomalla sopimuksella.

No juuri tämä! Vaikka sanoisit tuhat ja yksi kertaa miehelle, että "en jaksa enää", "en pysty elämään näin", "en halua tällaista", "asioiden täytyy muuttua" jne, niin mies kuvittelee, että kyllä se nainen kuitenkin jaksaa ja pystyy ja haluaa, vaikkei asiat muuttuisikaan. Pitää siis naista itsestäänselvyytenä. 

Ei ne sanat mitään merkitse vaan teot. Teoilla pitää tukea sanoja. Jos valitat, mutta tekosi ei muutu, niin puheesi on monelle miehelle sanahelinää tai nalkutusta.

Sinä siis olet sitä mieltä, että naisen pitää ottaa heti ero, kun hän sanoo ettei enää jaksa. Otetaan vaikka esimerkiksi toisen puolison liiallinen alkoholinkäyttö. Kumman pitää muuttaa käytöstään, jos toinen sanoo, ettei enää jaksa puolison juomista?

En sanonut näin, puhuin vain teoista sanojen sijasta. Tekoja on paljon muitakin kuin ero. Ihan vaikka siitä, että heittää toisen niskaan jääkylmää vettä, jos tämä ei tajua, että olet tosissasi. Tarkoitan että jos sanot että et jaksa, mutta silti jatkat kaiken tekemistä samoin kuin ennen, ei sanoillasi ole painoarvoa. Jaksathan sinä. Jos et jaksa, niin älä tee. Jos haluat huomiota, niin ota se. Käytä mielikuvitustasi!