Tämän takia avioerot tulee miehille "yllätyksenä"

Onneksi en ole naimisissa enkä koskaan myöskään tule menemään. Mielummin omassa kämpässä koiran kaa kuin nalkuttavan akan kaa...ja muuten näin olen seurustellut jo lähes 30 vuotta saman naisen kanssa ja molemmilla on omat kämpät ja kun riitaa tulee niin kumpikin pääsee omaan boksiinsa rauhoittumaan...tosin ei tässä enää paljon tapella kuin nuorempina joskus muinoin.

Suositelen mutta jos on muksuja niin asiat mutkistuvat...

Joo kyllä niillä aasialaisilla naisilla on onnenpäivät kun saa naida näitä ihania ukkoja joille ei suomieukot kelvanneet. Nämä miehet kuitenkin kun pitäs naista kuin kukkaa kämmenellä:

https://yle.fi/uutiset/3-5252651

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rwewerrwerwq kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioerot tulee miehelle yllätyksenä siksi että useinmiten päätöksen erosta tekee nainen. Nainen on voinut hiljaa mielessään antaa miehelle viimeisen varoituksen ja mahdollisuuden parantaa tapansa. Mutta kun se miesreppana ei ole oppinut lukemaan naisen ajatuksia. Kun asia selviää miehelle, niin nainen on jo tehnyt peruuttamattoman päätöksensä. Todennäköisti naisella on jo uusi asunto ja ehkä jopa uusi parisuhde valmiina, kun miestä infotaan tilanteesta.

Älä jaksa. Pitkästä liitosta lähteminen on niin helvetin rankka kokemus, että sitä ennen on kaikki jo yritetty.

On keskusteltu, sovittu ja lupailtu puolin ja toisin. Sopimusriidan jälkeen asiat muuttuvat ehkä pariksi viikoksi tai päiväksi, sitten palataan vanhaan kuvioon.

Jälkeenpäin mies väittää, ettei muista, että hänelle olisi sanottu jostain tietystä asiasta. Totuus on, että ei ole vain koskaan kuunnellut, kun se kaikki naisen puhe on vain "nalkutusta" kumminkin.

Erotkaa hyvät ihmiset, niin katkeria  keskusteluja. Jokainen vastaa elämästään ja omasta onnestaan, katkeroituminen on typerää.

Niin erosinkin. Kyllä minä siitä huolimatta voin kertoa mielipiteeni ja kokemukseni asiasta, miten erot tulevat miehille yllätyksenä. 

OK niin, kunhan et jumahda katkeruuteen niin kuin aika monet täällä tuntuvat tekevän.  Sen kun tekee pilaa oman elämänsä, turha haaveilla onnellisesta parisuhteesta tai yleensäkään onnellisesta elämästä jos mieli pyörittää vanhaa kulunutta levyä menneisyyden epäoikeudenmukaisuuksista. t itsekin eronnut, mutta meillä syitä eroon löytyi sekä minusta että miehestä, toivon mukaan molemmat otimme opiksemme ja jatkamme viisaampina eteenpäin.

En minä ole jumahtanut katkeruuteen, mutta kyllä se vaan aina pistää silmään, jos joku mies tai Heli Vaaranen miesten puolesta tulee sanomaan, että naiset tekevät jotenkin väärin ottaessaan eron ottaessaan eron ihan yhtäkkiä hetken oikusta. Tottakai minä siinä tapauksessa kerron sen toisenkin puolen. 

Ainakaan tutkimusten mukaan Suomessa ei erota hetken oikusta, tuskin Vaaralakaan niin on väittänyt, eikö enemmän keskustellut perheen sisäisestä dynamiikasta (miesten ja naisten roolit ja toisen syyllistämiset). Jos on onnellisempi eron jälkeen kuin ennen sitä niin eikö ero ole ollut aiheellinen? Ja kun on onnellinen, niin enemmän keskittyy nykyhetkeen, lasten onnellisuuteen ja oman elämän asioihin kuin jaksaa enää märehtiä päättynyttä liittoa, se on varoittava esimerkki selle: kuinka ei kannata itse käyttäytyä, kuinka kannattaisi käyttäytyä, millainen ihminen ei itselle kumppaniksi sovi. Näin itse ajattelen ja tuolla tyylillä olen elämäni saanut tasapainoiseksi ja onnelliseksi eron jälkeen.Muutama ystäväni on jumahtanut taisteluhautaan katkeruus kaverinaan, lapsia käy sääliksi kun äiti keskittyy menneisyyden märehtimiseen vaikka elämä menee eteenpäin kaikilla muilla.

En nyt muista oliko nimenomaan Vaaranen, mutta kyllä aika usein näkee näitä, että ero tuli miehelle täytenä yllätyksenä ja pointti onkin se, että miehen elämä romahtaa sen eron jälkeen ja nainen lähti elämään omaa elämäänsä. Siitähän tämä aloituskin on tullut, että naiset haluavat sen eron ja ovat onnellisia sen jälkeen, mutta miehet jaksavat ihmetellä ja itkeä, mitä ihmettä meni vikaan, kun kaikkeni tein. Et tainnut tehdä, jos se nainen mieluummin halusi erota. 

Totta kai ero on helpompi sille osapuolelle, joka on jo sen kaikessa rauhassa omalta osaltaan suhteen aikana käsitellyt ja käytännön valmistelut suorittanut. Miehelle asia lyödään eteen "puskista", joten romahdus on ymmärrettävää.

Tässäpä se onkin, että nainen osaa jotenkin tehdä eroa niin näkymättömästi ja toisen osapuolen poissulkemalla, ettei ole mitään mahdollisuutta enää kääntää kurssia. Sitten vain pamautetaan että laukut on jo pakattu ja on liian myöhäistä. Vaikka olisi vuosien aikana tuhat riitaa ja kiistaa aiheesta x, se ei miehen logiikalla vielä tarkoita eroa sanattomalla sopimuksella.

No juuri tämä! Vaikka sanoisit tuhat ja yksi kertaa miehelle, että "en jaksa enää", "en pysty elämään näin", "en halua tällaista", "asioiden täytyy muuttua" jne, niin mies kuvittelee, että kyllä se nainen kuitenkin jaksaa ja pystyy ja haluaa, vaikkei asiat muuttuisikaan. Pitää siis naista itsestäänselvyytenä. 

Ei ne sanat mitään merkitse vaan teot. Teoilla pitää tukea sanoja. Jos valitat, mutta tekosi ei muutu, niin puheesi on monelle miehelle sanahelinää tai nalkutusta.

Sinä siis olet sitä mieltä, että naisen pitää ottaa heti ero, kun hän sanoo ettei enää jaksa. Otetaan vaikka esimerkiksi toisen puolison liiallinen alkoholinkäyttö. Kumman pitää muuttaa käytöstään, jos toinen sanoo, ettei enää jaksa puolison juomista?

Tosiasia on, että ihminen voi muuttaa vain omaa käytöstään. Ja se halu täytyy tulla itsestä, ei pakottamalla. Jos toinen sanoo ettei jaksa puolison juomista voi juova pohtia haluaako muuttaa tapojaan. Mikäli ei halua, sekin hänen oikeutensa, puolison ilman muuta kannattaa erota. Nalkuttamalla ja vääntämällä ei toisen käyttäytymistä saa muuttumaan.

Ei sen välttämättä ole tarkoituskaan muuttaa toista, vaan tarkoitus on tuoda esiin omaa pahaa oloa. Toisen ihmisen käytös vahingoittaa, siksi ihminen yrittää tehdä toisen ihmisen olon kurjaksi. Ei ehkä suunnitelmallisesti. Mutta niinhän siinä käy, että kun tarpeeksi valittaa, suhde alkaa tuntua huonolta molemmista, menee koko ajan huonommaksi ja lopulta toinen lähtee. Minusta se valittaminen ja ns. nalkuttaminen on huonossa suhteessa ehkä jopa välttämätöntä sille, joka haluaa lähteä mutta ei voi. Rakkaus ja kiintymys on saatava ensin kuolemaan, vasta sitten voi lähteä.

.

Vierailija kirjoitti:

gfhhgfhdf kirjoitti:

Oli suhde miten huono tahansa, eroaminen on silti niin äärimmäinen tapahtuma ettei sitä osaa odottaa, ellei nainen ole sitä mitenkään väläytellyt etukäteen. Miehet kun katsokaas ajattelevat, että yhdessä tässä ollaan erimielisyyksistä huolimatta ja meidän liitto kestää tämänkin. Olisi ihan reilua varoittaa, että nyt ollaan polulla joka saattaa johtaa eroon, mikäli ei tapahdu muutoksia.

Mä en tiedä yhtä ainoaa tapausta, jossa erosta ja liiton ongelmista ei olisi puhuttu etukäteen. Mutta miehillä on myös ihan uskomaton kyky vaan sulkeutua ja olla ottamatta vastaan yhtään mitään. Tuntuu että se logiikka menee jotenkin silleen, että jos minä en suostu tästä asiasta puhumaan, silloin tätä asiaa ei ole.

ja sitten kun onkin, ja se konkretisoituu, niin " ei ole puhuttu, tuli aivan puskista"

Täällä eräs nainen kertoi hiljattain, että hän oli puhunut puhumasta päästyään suhteen ongelmista. Mies ei reagoinut, joten nainen lakkasi puhumasta ja alkoi järjestellä eroa. Kun nainen ilmoitti että lähtee, mies oli ällistynyt ja sanoi, että luuli että heillä menee nyt paremmin. Kun nainen on lakannut valittamasta.

En usko että miehillä on sen suurempaa taipumusta lakaista ongelmia maton alle kuin naisillakaan. Monilla nyt vain vieläkin on se asenne, että naisen puheella ei ole niin paljon merkitystä. Että naiset nalkuttavat. Että naiset haluavat draamaa draaman vuoksi. Siksi monella miehellä jää huomaamatta, että he asuvat ihmisen kanssa jolla on yhtä rautainen tahto kuin... no, miehellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa tällainen uhriutuminen kun tietää, että järjestään jokaikiset ihmissuhdeongelmat töissä, suvussa ym on nimenomaan naisten keskinäisiä. Peiliin kannattaa myös välillä vilkaista, ihan vinkkinä!

Vika on aina KAIKISSA muissa. Naisessa ei ole KOSKAAN mitään vikaa. Ei edes silloin kun naisten keskinäiset välit tulehtuu (esim. anoppi-miniä).

Näinhän se menee, koska nainen ei kestä totuutta. Aivot yksinkertaisesti kääntää kaiken syyn toisaalle. En tunne yhtäkään naista, joka on uskaltanut rehellisesti myöntää olevansa väärässä. Tai no olen törmännyt yhteen ja sekin oli venäläinen.

Johtuu siitä, että et tunne yhtäkään naista. Sitten on helppo esitellä kuvitelmiaan yleispätevinä totuuksina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa tällainen uhriutuminen kun tietää, että järjestään jokaikiset ihmissuhdeongelmat töissä, suvussa ym on nimenomaan naisten keskinäisiä. Peiliin kannattaa myös välillä vilkaista, ihan vinkkinä!

Vika on aina KAIKISSA muissa. Naisessa ei ole KOSKAAN mitään vikaa. Ei edes silloin kun naisten keskinäiset välit tulehtuu (esim. anoppi-miniä).

Näinhän se menee, koska nainen ei kestä totuutta. Aivot yksinkertaisesti kääntää kaiken syyn toisaalle. En tunne yhtäkään naista, joka on uskaltanut rehellisesti myöntää olevansa väärässä. Tai no olen törmännyt yhteen ja sekin oli venäläinen.

Uuuu, nyt sä komppaat sitten omia ulinoitasi jo

Tuo ”näinhän se menee” on ihan satavarmuudella aina ulimiehen oman viestin pönkitystä. Äärimmäisen naurettavaa, että se kuvittelee jonkun luulevan jotain muuta. :D

Fiksuna kaverina tajusin jo hyvissä ajoin että rouva on lähdössä ja tyypilliseen naisen tyyliin aikoo käyttää mut erossa suupalana henkiseen kasvuunsa. No....mä keskitin energiani lapsiin koska tajusin että naisesta on turha yrittää pitää kiinni. Sillä aikaa kun äiten huomio kiinnittyi ihanaan salasuhteeseen uuden miehen kaa....mä keinutin yökaudet kehtoa. Ja katso....en turhaan....mä sain erossa lapset itselle. Kun äidille selvisi että hänestä ei tuukaan lähihuoltaja.....niin hän yritti....vielä otti pienet lapset yleisöksi...niin muka itsemurhaa jos ei pääse takaisin. Ja kyllä kannatti...petettyään mut ja lapsensakin äidillä oli niin huono omatunto että sain pitää hienon omakotitalomme pilkkahintaaan ja siis lapsetkin on mulla.... Että ei hassumpi ero. Ja ikinä ei enää naista saman katon alle asuun....ei tarvihe....lapset on jo tehty joten turha ottaa riskiä joutua taas petetyksi.... Yh-vuosina musta on tullut muutenkin niin hyvä koti- ja lastenhoidossa että naisesta ei muutenkaan oo....oikein mitään hyötyä enää....

Kääk!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mies voisi yllättyä, miten pienten lasten äiti ratkaisee tuon ongelman hankkimalla sivusuhteen. Ihan siinä missä miehetkin. Tuollaiselle perhe-elämän "yllättäneen" vänkyrän kanssa ei todellakaan huvita harrastaa seksiä. Intohimot jaetaan muualla. Saa mies jäädä aisurin rooliin omilla valinnoillaan ja asenteellaan, mikäli ei osallistu yhteiseen arkeen.

Osa naisista laskee vielä niin, että kun lapset ovat tarpeeksi isoja, jää mies lopullisesti ihmettelemään, mistä saisi ilmaisen taloudenhoitajan.

Ei nykymies tuollaisesta ylläty. Päinvastoin olisi yllätys jos niin ei kävisi. Kuuluu ihan nyky naisten elämänvaihesiin ja "to do" listaan tuo rakastaja, sivusuhteet ja irtopanot.

Ärsyttää, että täällä on naisia kaikenikäisiä kommentoimassa, ja sitten ainoat "miehet" ovat näitä max. 25 jeppejä, joilla ei ole vielä omaa kokemusta asioista.

Miten niin? Suurin ikäryhmä palstalla ovat 18-25-vuotiaat.

fgsdfgfsd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gfhhgfhdf kirjoitti:

Oli suhde miten huono tahansa, eroaminen on silti niin äärimmäinen tapahtuma ettei sitä osaa odottaa, ellei nainen ole sitä mitenkään väläytellyt etukäteen. Miehet kun katsokaas ajattelevat, että yhdessä tässä ollaan erimielisyyksistä huolimatta ja meidän liitto kestää tämänkin. Olisi ihan reilua varoittaa, että nyt ollaan polulla joka saattaa johtaa eroon, mikäli ei tapahdu muutoksia.

Mä en tiedä yhtä ainoaa tapausta, jossa erosta ja liiton ongelmista ei olisi puhuttu etukäteen. Mutta miehillä on myös ihan uskomaton kyky vaan sulkeutua ja olla ottamatta vastaan yhtään mitään. Tuntuu että se logiikka menee jotenkin silleen, että jos minä en suostu tästä asiasta puhumaan, silloin tätä asiaa ei ole.

ja sitten kun onkin, ja se konkretisoituu, niin " ei ole puhuttu, tuli aivan puskista"

Niin, puhutaan ongelmista, mutta sanaa "ero" ei ole otettu esille kertaakaan, joten ei voida olettaa että ollaan menossa niin äärimmäiseen ratkaisuun.

Mitä oikein luulet seuraavan siitä, että ongelmia on ja niitä ei korjata? Kuittaat asian sillä, että nainen nyt vain valittaa lämpimikseen eikä ongelma ole oikea?

isi kirjoitti:

Fiksuna kaverina tajusin jo hyvissä ajoin että rouva on lähdössä ja tyypilliseen naisen tyyliin aikoo käyttää mut erossa suupalana henkiseen kasvuunsa. No....mä keskitin energiani lapsiin koska tajusin että naisesta on turha yrittää pitää kiinni. Sillä aikaa kun äiten huomio kiinnittyi ihanaan salasuhteeseen uuden miehen kaa....mä keinutin yökaudet kehtoa. Ja katso....en turhaan....mä sain erossa lapset itselle. Kun äidille selvisi että hänestä ei tuukaan lähihuoltaja.....niin hän yritti....vielä otti pienet lapset yleisöksi...niin muka itsemurhaa jos ei pääse takaisin. Ja kyllä kannatti...petettyään mut ja lapsensakin äidillä oli niin huono omatunto että sain pitää hienon omakotitalomme pilkkahintaaan ja siis lapsetkin on mulla.... Että ei hassumpi ero. Ja ikinä ei enää naista saman katon alle asuun....ei tarvihe....lapset on jo tehty joten turha ottaa riskiä joutua taas petetyksi.... Yh-vuosina musta on tullut muutenkin niin hyvä koti- ja lastenhoidossa että naisesta ei muutenkaan oo....oikein mitään hyötyä enää....

En ymmärrä, mitä tarkoitat. Käyttää sinut suupalana henkiseen kasvuun? Ja siis tiesit, että nainen oli lähdössä, mutta sinä itse et tehnyt mitään erotaksesi? 

Kristallipallo kirjoitti:

Onneksi naisilla on niin hyvä intuitio, että naiset aina vaistoavat avioeron etukäteen.

Jos 78-vuotias jännämies/hopeakettu lähtee kolmekymppisen fitness-pimun matkaan, niin se on eri asia!

Vierailija kirjoitti:

isi kirjoitti:

Fiksuna kaverina tajusin jo hyvissä ajoin että rouva on lähdössä ja tyypilliseen naisen tyyliin aikoo käyttää mut erossa suupalana henkiseen kasvuunsa. No....mä keskitin energiani lapsiin koska tajusin että naisesta on turha yrittää pitää kiinni. Sillä aikaa kun äiten huomio kiinnittyi ihanaan salasuhteeseen uuden miehen kaa....mä keinutin yökaudet kehtoa. Ja katso....en turhaan....mä sain erossa lapset itselle. Kun äidille selvisi että hänestä ei tuukaan lähihuoltaja.....niin hän yritti....vielä otti pienet lapset yleisöksi...niin muka itsemurhaa jos ei pääse takaisin. Ja kyllä kannatti...petettyään mut ja lapsensakin äidillä oli niin huono omatunto että sain pitää hienon omakotitalomme pilkkahintaaan ja siis lapsetkin on mulla.... Että ei hassumpi ero. Ja ikinä ei enää naista saman katon alle asuun....ei tarvihe....lapset on jo tehty joten turha ottaa riskiä joutua taas petetyksi.... Yh-vuosina musta on tullut muutenkin niin hyvä koti- ja lastenhoidossa että naisesta ei muutenkaan oo....oikein mitään hyötyä enää....

En ymmärrä, mitä tarkoitat. Käyttää sinut suupalana henkiseen kasvuun? Ja siis tiesit, että nainen oli lähdössä, mutta sinä itse et tehnyt mitään erotaksesi? 

En ole tuo kirjoittaja mutta näkisin että ero on ollut selviö jo pitkään, ja mies on käynyt erotuskan läpi aikaa sitten. Kaveri tiesi että ero tulee, hetkellä minä hyvänsä ja koska nainen oli prosessin käynnistänyt niin sai luvan sitten myös sen päättää. Ihan fiksua mieheltä, nainen oli se mulkero ja JOS naikkonen olisi myöhemmin katumusta yrittänyt esittää, niin mieheltä on helppoa laittaa märkää rättiä naamaan. Tai no, noin mä sen tein. Enkä kadu mitään muuta kuin sitä että naiselta kesti ihan törkeen kauan erota.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen keskustelu eräänä iltana suomalaiskodissa:

- hei rakas.... älä nyt suutu, mutta kävitkö sä kaupassa työmatkalla?

- mitä vit..a, munko ois taas pitänyt? Mikset ite käyny?

- ei siinä mitään, älä hermostu, kysyn ihan vaan sillä, kun aamulla sanoit käyväs ja puhe oli, että mä haen lapset tarhasta ja teen ruokaa. Mutta tuolla ei ole kaapissa mitään aineksia.

- saat..a, aina sä painostat ja nalkutat. Nyt saa kyllä riittää. (Mies menee makuuhuoneeseen sanomalehden kanssa ja paiskaa oven kiinni).

Nainen huokaisee, pukee nälkäisinä marisevat lapset, lähtee kauppaan.

Tulee kotiin, laittaa ruuan, hoitaa sivussa lapsia ja pyytää miehen syömään. Mies tulee puoli tuntia myöhemmin, paiskoo astioita, syö, ja menee puhumattomana sohvalle katsomaan televisiota.

Vaimo tiskaa, laittaa pyykkiä koneeseen. Ripustaa pyykkiä, laittaa lapset nukkumaan, kerää valmiiksi seuraavan aamun vaateet, imuroi hiekkaisen eteisen ja keittiöstä leivänmurut yms.

Menee nukkumaan. Mies katsoo myöhään televisiota.

Yöllä herättää vaimon kourimalla häntä takapuolesta. Vaimo sanoo: Ei nyt

Mies ässähtää: sä oot ihme pihtari kanssa, koska sulle nyt sopiskaan, taitaa "pää olla kipee taas"....

Jos tämä on todellista vielä 2018, niin uhrien on lopetettava tuollainen käytös heti.

Oho. En lukenut ketjua, mutta aloituksen perusteella av-mammoja ei ole siunattu kovin kummoisilla miehillä.

T.M46 onnellisesti 19 vuotta naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

isi kirjoitti:

Fiksuna kaverina tajusin jo hyvissä ajoin että rouva on lähdössä ja tyypilliseen naisen tyyliin aikoo käyttää mut erossa suupalana henkiseen kasvuunsa. No....mä keskitin energiani lapsiin koska tajusin että naisesta on turha yrittää pitää kiinni. Sillä aikaa kun äiten huomio kiinnittyi ihanaan salasuhteeseen uuden miehen kaa....mä keinutin yökaudet kehtoa. Ja katso....en turhaan....mä sain erossa lapset itselle. Kun äidille selvisi että hänestä ei tuukaan lähihuoltaja.....niin hän yritti....vielä otti pienet lapset yleisöksi...niin muka itsemurhaa jos ei pääse takaisin. Ja kyllä kannatti...petettyään mut ja lapsensakin äidillä oli niin huono omatunto että sain pitää hienon omakotitalomme pilkkahintaaan ja siis lapsetkin on mulla.... Että ei hassumpi ero. Ja ikinä ei enää naista saman katon alle asuun....ei tarvihe....lapset on jo tehty joten turha ottaa riskiä joutua taas petetyksi.... Yh-vuosina musta on tullut muutenkin niin hyvä koti- ja lastenhoidossa että naisesta ei muutenkaan oo....oikein mitään hyötyä enää....

En ymmärrä, mitä tarkoitat. Käyttää sinut suupalana henkiseen kasvuun? Ja siis tiesit, että nainen oli lähdössä, mutta sinä itse et tehnyt mitään erotaksesi? 

En ole tuo kirjoittaja mutta näkisin että ero on ollut selviö jo pitkään, ja mies on käynyt erotuskan läpi aikaa sitten. Kaveri tiesi että ero tulee, hetkellä minä hyvänsä ja koska nainen oli prosessin käynnistänyt niin sai luvan sitten myös sen päättää. Ihan fiksua mieheltä, nainen oli se mulkero ja JOS naikkonen olisi myöhemmin katumusta yrittänyt esittää, niin mieheltä on helppoa laittaa märkää rättiä naamaan. Tai no, noin mä sen tein. Enkä kadu mitään muuta kuin sitä että naiselta kesti ihan törkeen kauan erota.

Siis nainen on päättänyt jättää, mies arvasi tämän ja valmistautui henkisesti eroon ja sitten nainen olikin se joka ei halunnut erota? Missä kohtaa nainen sitten oikeastaan teki väärin, kun ero oli molemmille jo selvä? Miksi mies ei ottanut eroa, vaan odotti, että nainen sen tekee? No joo, pettäminen ja itsariuhkailut ovat tietysti liikaa, mutta en tajunnut, mitä väärää nainen teki, kun halusi erota. Eli millä tavalla se oli nainen, joka sen eroprosessin oli käynnistänyt ja miksi hänen velvollisuutensa oli viedä se loppuun? Ihmeellistä pelaamista. Molemmat tietävät, että ero tulee, mutta kytätään, kumpi uskaltaa tehdä sen ensiksi. 

fgsdfgfsd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gfhhgfhdf kirjoitti:

Oli suhde miten huono tahansa, eroaminen on silti niin äärimmäinen tapahtuma ettei sitä osaa odottaa, ellei nainen ole sitä mitenkään väläytellyt etukäteen. Miehet kun katsokaas ajattelevat, että yhdessä tässä ollaan erimielisyyksistä huolimatta ja meidän liitto kestää tämänkin. Olisi ihan reilua varoittaa, että nyt ollaan polulla joka saattaa johtaa eroon, mikäli ei tapahdu muutoksia.

Mä en tiedä yhtä ainoaa tapausta, jossa erosta ja liiton ongelmista ei olisi puhuttu etukäteen. Mutta miehillä on myös ihan uskomaton kyky vaan sulkeutua ja olla ottamatta vastaan yhtään mitään. Tuntuu että se logiikka menee jotenkin silleen, että jos minä en suostu tästä asiasta puhumaan, silloin tätä asiaa ei ole.

ja sitten kun onkin, ja se konkretisoituu, niin " ei ole puhuttu, tuli aivan puskista"

Niin, puhutaan ongelmista, mutta sanaa "ero" ei ole otettu esille kertaakaan, joten ei voida olettaa että ollaan menossa niin äärimmäiseen ratkaisuun.

Meillä mies otti sanan ”ero” esiin varsin aktiivisesti milloin mistäkin syystä. Lopulta sanoin, että selvä, erotaan sitten, mä en enää jaksa noita uhkailuja kuunnella, ja äijä meni ihan sekaisin. Mä kuulemma olen sysipaska akka kun uhkailen erolla ihan pikkukinojen takia.

Nyt ei sitten eroa ole otettu esiin kohta kahteen vuoteen, mutta pakko sanoa että en mä sitä vuosien uhkailua unohtaa voi. Aina kun tulee jotain pientäkin kinaa, alan odottaa ratkaisevaa sanaa. Nyt se nimittäin on kerrasta poikki, tulkoon vaikka kuin puskista miehelle sitten. Ei tämmöistä jaksa, edes nainen.

isi kirjoitti:

Fiksuna kaverina tajusin jo hyvissä ajoin että rouva on lähdössä ja tyypilliseen naisen tyyliin aikoo käyttää mut erossa suupalana henkiseen kasvuunsa. No....mä keskitin energiani lapsiin koska tajusin että naisesta on turha yrittää pitää kiinni. Sillä aikaa kun äiten huomio kiinnittyi ihanaan salasuhteeseen uuden miehen kaa....mä keinutin yökaudet kehtoa. Ja katso....en turhaan....mä sain erossa lapset itselle. Kun äidille selvisi että hänestä ei tuukaan lähihuoltaja.....niin hän yritti....vielä otti pienet lapset yleisöksi...niin muka itsemurhaa jos ei pääse takaisin. Ja kyllä kannatti...petettyään mut ja lapsensakin äidillä oli niin huono omatunto että sain pitää hienon omakotitalomme pilkkahintaaan ja siis lapsetkin on mulla.... Että ei hassumpi ero. Ja ikinä ei enää naista saman katon alle asuun....ei tarvihe....lapset on jo tehty joten turha ottaa riskiä joutua taas petetyksi.... Yh-vuosina musta on tullut muutenkin niin hyvä koti- ja lastenhoidossa että naisesta ei muutenkaan oo....oikein mitään hyötyä enää....

Hieno juttu sinulle, onnittelut.

Minut vaimo jätti pahimmalla mahdollisella hetkellä kun olin haavoittuvimmillani ja uhrannut kaiken perheen eteen. (Perinteinen itsekäs ero ihan hyvästä miehestä...)

Eron jälkeen olen pitänyt lapsiin yhteyttä ja pyörittänyt tapaamisia mahdollisimman normaalisti. Olen myös kertonut varovasti mitä eron aikana on tapahtunut sitä mukaa kun lapset ja heidän ymmärryksensä on kasvanut. Nykyään kyllä tietävät kuka oli se pahis ja syypää meidän erossamme, ovat osanneet laskea yksi plus yksi.

Jaksaa vaan ihmetyttää miten pienestä suomalainen nainen on valmis rikkomaan avioliiton. Ilmeisesti sosiaaliturva tässä maassa on liian hyvä kun se auttaa pääsemään helposti eroon miehestä jos häneen sattuu kyllästymään.

Meillä tehdään kaikki kotityöt yhdessä. Kaupassakin käymme yhdessä emmekä ole ikinä riidelleet mistään arkipäiväisistä asioista. Ei se niin vaikeaa ole. Oikeasti. Kumallakaan ei jää hampaankoloon ja kotityötkin saadaan nopeammin tehtyä ja molemmilla jää aikaa lorvailuun.