Tämän takia avioerot tulee miehille "yllätyksenä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parrakas nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä että kellään meidän tutuilla menisi asiat noin vaan ymmärtääkseni ihan tavallisia osallistuvia perheenisiä kaikki kuten minunkin mies. Pesee pyykkiä, laittaa ruokaa, käy kaupassa, hakee ja vie lapsia päivähoitoon, harrastuksiin ja kavereille. Toki ei kukaan ole selvänäkijä - jos toinen huomaa että täytyisi käydä kaupassa niin laitetaan toiselle viestiä että hei, voisitko käydä töiden jälkeen pikaisesti kaupassa. Toimii kumpaankin suuntaan.

Jos nainen illalla toteaa miehelle ohimennen että jääkaappi alkaa olla tyhjä, niin se sisällyttää oletuksen että mies käy seuraavana päivänä töistä tullessa kaupassa.

Samoin jos nainen pyytää miestä tuomaan suklaata, niin miehen täytyy omatoimisesti tietää mitä merkkiä tähän aikaan kuukautiskierrosta nainen haluaa.

Se miesten kuuluisa looginen päättely ei riitä siihen, että jääkaapin ollessa tyhjä pitää varmaan käydä kaupassa?

Vähän sama kuin mies toteaa, että auton polttoainetankki on taas tyhjä. Nainen ei itse älyä käydä huoltiksella kun viisari alkaa mennä nollaan vaikka pääasiassa itse ajaa juuri kyseisellä autolla.

No se kai siellä tankkaamassa käy, joka sillä autolla seuraavaksi lähtee. Ja se käy kaupassa, joka sen kaupan ohi seuraavana päivänä on ajelemassa. Ihan selvää minusta. 

Meillä vaimo harrastaa juuri tuota tankin tyhjennystä. Tulee siis kotiin ja ilmoittaa, että bensavalo syttyi. Hänhän olisi voinut käydä tankkaamassa, kun kerran oli liikkeellä, mutta ei kuulemma jaksanut. Ja tätä tapahtuu usein.

Pari kertaa joutunut entisessä elämässä toteamaan, että sori, mun kristallipallo on huollossa. Jos eukko käy autolla töissä ja valittaa, että joku "hassu ääni" kuulluu ja minä menen koelenkille, eikä mitään kuulu, niin siitäpä alkaa narinat. Vieköön perkele itse auton huoltoon, jos siltä tuntuu ja selittäköön tilanteen Reiskalle, sehän se ammattimies sillä alalla on, en minä.

Kyl se vaan niin on, että nykyään minä todellakin vien auton huoltoon jos siitä mun mielestä kuuluu jotain outoa. Kaks kertaa on käynyt niin, että olen huomannut vian, jota mies ei ole ottanut kuuleviin korviinsa, ja niin on tullut sitten jo huomattavan paljon isompaa laskua. Enää en luota miehen ”asiantuntemukseen”.

Ja tuo tankkaaminen: ensin täällä kirjoitellaan permanenteista ja sitten siitä, että nainen ei osaa tankata. Mikä viime vuositunannen fossiili tänne oikein on pesiytynyt kertoilemaan satuja mummonsa elämästä?

Kyllähän jokainen normaalijärjellä varustettu ihminen oppii useimmat perusasiat, varsinkin pakon edessä. Esim. vaikka tuo auton tankkaaminen tai huoltoon vieminen. Se on pakko opetella jos meinaa viedä autolla lapset eron jälkeen päiväkotiin ennen huristamista verorahoilla kustannetulle työpaikalle. Aika harva lapsia hankkinut kuitenkaan pystyy asumaan raitiovaunureitin varrella vaikka niin haluaisikin ja täällä AV:lla yrittää sellaista esittää.

Sellaisia omatoimisia suhteellisen inhimillisiä ja edes osan naisellisuudestaan säilyttäneitä naisia on aika harvassa. Ehkä pari kymmenestä. Loput on sitten niitä sählääjiä tai rekkale*boja. Jatkuvasti näen naisia sähläämässä tankkausasemilla tai tekevän ihan järjettömiä suhauksia liikenteessä...kaasua osataan kyllä painaa, mutta ei mitään ymmärrystä esim. kokonaiskuvasta ja turvaetäisyyksistä. Toki osa miehistäkin näihin syyllistyy, mutta huomattavasti vähemmässä määrin.

Nyt olisi hauska kaivaa kolari-, ylinopeus-,  liikenteenvaarantamis-, ym. tilastot esiin, ja katsoa miltähän ne näyttää noin sukupuolten perusteella.

Mutta tämähän on  tutkituti toki tuttua jo viestinnästä: "mieskuskin auto ajautui vastakkaiselle kaistalle" vs. "nainen ajoi vastaantulevien kaistalla" Eli jos mies törttöilee, niin se on oikeasti auto, ja nainen taas ihan itse. 

Et ehkä huomannut, mutta tähän kommenttiin oli jo vastattu näillä tilastoilla, joiden mukaan miehet tekevöt huomattavasti isomman osan vakavista liikenneonnettomuuksista, naiset törttöilevät parkkipaikoilla:

http://www.kaleva.fi/teemat/moottori/sukupuoli-vaikuttaa-onnettomuusris…

Ihan näin pariin kertaan eronneena, ihmettelen kovasti tätä touhua. Mielestäni parisuhteessa elämisen tärkein ja ainoa syy on rakkaus. Ei talot, velat, autot, seksi tai edes lapset. Kovin moni eroaa kun lapset on isompia. Nimenomaan ne pienet lapset kärsii kodin huonosta ilmapiiristä. Jos kokee että parisuhteessa joutuu yksin tekemään kaikki kotityöt ja puolisosta on vaan harmia, niin eihän se eroaminen ainakaan pahenna asiaa? Jos miestä vituttaa tulla töistä kotiin kuuntelemaan muijan nalkutusta ja lasten meteliä, voi ottaa sohvan mukaan ja muuttaa vaikka yksiöön. Ei tarvii leikata ruohoa, ei siivota ja renkaatkin vaihtaa vaan yhteen autoon. Nainen pääsee eroon miehestä ja siitä ruman värisestä sohvasta... Mitä seksiin tulee, niin ravintolat on täynnä sinkkuja jotka sitä on sieltä juuri hakemassa. Erotkaa ajoisa ja miettikää tarkkaan ennenkuin otatte uuden puolison. Tai ostatte uuden sohvan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun intuitio kehottaa jättämään suomalaiset naiset väliin. Ne on eroherkkiä. Kerään ensin fyrkkaa ja hommaan aasialaisen kotirouvan.

Tiesitkö, että nämä "aasialaiset kotirouvat" ottaa aika herkästi myös eron? Kun mies ei olekaan rikas ja he joutuvat kotiorjaksi, niin opettelevat kielen, hommaavat työpaikain ja nostavat kytkintä.

Näin voi joskus käydä. Toisaalta kyseessä on myös stereotyyppinen myytti, jota suomalaisnaiset käyttävät aasialaisten naisten löytämisen paheksumiseen. Siinä kun suomalaismiehillä joskus herää rasistisia reaktioita nähdessään suomalaisnaisen tuontimiehen kanssa, naisilla se on sitten tavallisimmin tuota suomalaismiesten paheksuntaa.

Neljä vuotta aasialaisnaisen kanssa seurustelleena tuli kyllä monen mielestään suvaitsevaisenkin suomalaisnaisten piilevä rasistisuus hyvin tutuksi. Naista kohdeltiin alentuvasti ja säälivästi, minua taas pidettiin sikana ja hyväksikäyttäjänä. Ja selän takana supatettiin tietenkin vaikka mitä. Ja kyse oli korealaisnaisesta joka valmistui suhteen aikana DI:ksi ja tähtäsi tekniikan tohtoriksi, mutta kun vinot silmät ja suomalainen mies niin eihän se normaali parisuhde voi olla...

Tätä en kyllä epäile hetkeäkään. Mutta pakko sanoa, että ei tuokaan hyvältä näytä, että kerrot vaimosi olevan ikäänkuin "erilainen" (lue: parempi) kuin jotkut muut aasialaiset naiset onhan hän korealainen ja DI.

Varmaan useampi esim. thai-naisistakin olisi korkeasti koulutettuja, jos maa olisi yhtä varakas kuin Etelä-Korea. Mielestäni myöskään sitä köyhän kylän kasvattamaa thainaista ei saa kohdella alentuvasti tai säälivästi, vaan ihan kuten muitakin.

Niin tai näin, mutta pahinpia r asisteja ovat ne miehet, jotka netissä uhoilevat ottavansa thaimaalaisen vaimon, jotka vielä ovat "naisia", jotenkin kuvitellen että nämä naiset ihan omasta halustaan ottavat suomukon, jota pitää passata ja jolle pitää antaa seksiä. Nämä miehet eivät ymmärrä että näilläkin naisilla on persoonallisuus ja unelmia, jotka yleensä liittyvät vakaaseen ja talodellisesti turvattuun elämään hyvinvoinnissa kotimaassa. Suurin osa näistä naisista tekee ratkaisunsa olesuhteiden pakosta.

"Suurin osa"... Perustuikohan tämä johonkin kattavaan tilastotietoon eikä vain turvakodin hieman valikoituneeseen asiakasryhmään? Taas rakennetaan tätä myyttiä, että pitäisi olla jotain "olosuhteiden pakkoa", että voi lähteä säälittävän suomalaismiehen matkaan, jolloin ulkomaalaisen vaimon ottamisessa on kyse oikeastaan hyväksikäytöstä tai suorastaan raiskauksesta ja ihmiskaupasta.

Vierailija kirjoitti:

En nyt välttämättä puhu näistä kahdesta herrasta, joilla oli aasialainen vaimo. Kuitenkin kysymys tälle lastensuojelusta puhuneelle: eikö vaimosi epävakaus tullut esille ennen lapsia? Jos ei, tutkittiinko, onko synnytyksen jälkeistä masennusta? Oliko vaimo yksinäinen uudessa kotimaassaan, eikä kyennyt kotoutumaan? Köyhistä maista tuleva ei ehkä osaa itse ajatella tällaista asiaa, silloin on valitettavasti aika paljon puolison vastuulla etsiä palveluita. Suomeen sopeutuminen voi olla erittäin haastavaa.

Se turvakotityyppi

Kyllä se epävakaus tuli ennen lapsia, vaimolla oli ollut jonkin sortin masennusta tai vastaavaa lapsuudestaan saakka ja muutenkin ehkä vähän sellainen persoonallisuus, kuten itsekin ehkä vähän olen. Masennus tuli pinnalle vähitellen, kun odotukset avioliitosta eivät ehkä vastanneet odotuksia, perhearjen kohdalla ja mm. kodin kulujen jakamisen suhteen, joista mainitsin edellä. Kaikenlaista muutakin ja varmasti erityisesti huomion, läheisyyden ja seksin puute parisuhteessa aiheuttivat epävarmuutta suhteesta, jnpp. Silti nuo ongelmat tulivat pinnalle aika harvoin, riitoja muutaman viikon välein ja useimmat päivät tuntuivat olevan ihan OK, mutta varmaan se kyti pinnan alla. Ongelmat siis varsinaisesti kärjistyivät vasta lasun ansiosta, kun saivat sen kahden sekunnin ensivaikutelmansa tilanteesta, että tässähän se tavallinen alistettu ja hakattu kotiorjatilanne, mistä nainen täytyy pelastaa ja miestä laittaa kuriin.

Kotoutuminen oli koko ajan ihan hyvällä mallilla, kävi kotokurssit ja muita kielikursseja siihen päälle ja autoin päivittäin että pääsi käymään niissä. Yritin auttaa myös töiden etsimisessä, ei vaan oikein ehtinyt vielä töihin kurssien, raskauksien ja äitiyslomien vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

rtwetert kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rwewerrwerwq kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioerot tulee miehelle yllätyksenä siksi että useinmiten päätöksen erosta tekee nainen. Nainen on voinut hiljaa mielessään antaa miehelle viimeisen varoituksen ja mahdollisuuden parantaa tapansa. Mutta kun se miesreppana ei ole oppinut lukemaan naisen ajatuksia. Kun asia selviää miehelle, niin nainen on jo tehnyt peruuttamattoman päätöksensä. Todennäköisti naisella on jo uusi asunto ja ehkä jopa uusi parisuhde valmiina, kun miestä infotaan tilanteesta.

Älä jaksa. Pitkästä liitosta lähteminen on niin helvetin rankka kokemus, että sitä ennen on kaikki jo yritetty.

On keskusteltu, sovittu ja lupailtu puolin ja toisin. Sopimusriidan jälkeen asiat muuttuvat ehkä pariksi viikoksi tai päiväksi, sitten palataan vanhaan kuvioon.

Jälkeenpäin mies väittää, ettei muista, että hänelle olisi sanottu jostain tietystä asiasta. Totuus on, että ei ole vain koskaan kuunnellut, kun se kaikki naisen puhe on vain "nalkutusta" kumminkin.

Erotkaa hyvät ihmiset, niin katkeria  keskusteluja. Jokainen vastaa elämästään ja omasta onnestaan, katkeroituminen on typerää.

Niin erosinkin. Kyllä minä siitä huolimatta voin kertoa mielipiteeni ja kokemukseni asiasta, miten erot tulevat miehille yllätyksenä. 

OK niin, kunhan et jumahda katkeruuteen niin kuin aika monet täällä tuntuvat tekevän.  Sen kun tekee pilaa oman elämänsä, turha haaveilla onnellisesta parisuhteesta tai yleensäkään onnellisesta elämästä jos mieli pyörittää vanhaa kulunutta levyä menneisyyden epäoikeudenmukaisuuksista. t itsekin eronnut, mutta meillä syitä eroon löytyi sekä minusta että miehestä, toivon mukaan molemmat otimme opiksemme ja jatkamme viisaampina eteenpäin.

En minä ole jumahtanut katkeruuteen, mutta kyllä se vaan aina pistää silmään, jos joku mies tai Heli Vaaranen miesten puolesta tulee sanomaan, että naiset tekevät jotenkin väärin ottaessaan eron ottaessaan eron ihan yhtäkkiä hetken oikusta. Tottakai minä siinä tapauksessa kerron sen toisenkin puolen. 

Ainakaan tutkimusten mukaan Suomessa ei erota hetken oikusta, tuskin Vaaralakaan niin on väittänyt, eikö enemmän keskustellut perheen sisäisestä dynamiikasta (miesten ja naisten roolit ja toisen syyllistämiset). Jos on onnellisempi eron jälkeen kuin ennen sitä niin eikö ero ole ollut aiheellinen? Ja kun on onnellinen, niin enemmän keskittyy nykyhetkeen, lasten onnellisuuteen ja oman elämän asioihin kuin jaksaa enää märehtiä päättynyttä liittoa, se on varoittava esimerkki selle: kuinka ei kannata itse käyttäytyä, kuinka kannattaisi käyttäytyä, millainen ihminen ei itselle kumppaniksi sovi. Näin itse ajattelen ja tuolla tyylillä olen elämäni saanut tasapainoiseksi ja onnelliseksi eron jälkeen.Muutama ystäväni on jumahtanut taisteluhautaan katkeruus kaverinaan, lapsia käy sääliksi kun äiti keskittyy menneisyyden märehtimiseen vaikka elämä menee eteenpäin kaikilla muilla.

En nyt muista oliko nimenomaan Vaaranen, mutta kyllä aika usein näkee näitä, että ero tuli miehelle täytenä yllätyksenä ja pointti onkin se, että miehen elämä romahtaa sen eron jälkeen ja nainen lähti elämään omaa elämäänsä. Siitähän tämä aloituskin on tullut, että naiset haluavat sen eron ja ovat onnellisia sen jälkeen, mutta miehet jaksavat ihmetellä ja itkeä, mitä ihmettä meni vikaan, kun kaikkeni tein. Et tainnut tehdä, jos se nainen mieluummin halusi erota. 

Totta kai ero on helpompi sille osapuolelle, joka on jo sen kaikessa rauhassa omalta osaltaan suhteen aikana käsitellyt ja käytännön valmistelut suorittanut. Miehelle asia lyödään eteen "puskista", joten romahdus on ymmärrettävää.

Tässäpä se onkin, että nainen osaa jotenkin tehdä eroa niin näkymättömästi ja toisen osapuolen poissulkemalla, ettei ole mitään mahdollisuutta enää kääntää kurssia. Sitten vain pamautetaan että laukut on jo pakattu ja on liian myöhäistä. Vaikka olisi vuosien aikana tuhat riitaa ja kiistaa aiheesta x, se ei miehen logiikalla vielä tarkoita eroa sanattomalla sopimuksella.

No juuri tämä! Vaikka sanoisit tuhat ja yksi kertaa miehelle, että "en jaksa enää", "en pysty elämään näin", "en halua tällaista", "asioiden täytyy muuttua" jne, niin mies kuvittelee, että kyllä se nainen kuitenkin jaksaa ja pystyy ja haluaa, vaikkei asiat muuttuisikaan. Pitää siis naista itsestäänselvyytenä. 

Niin pitää. Mutta miehenä sitä ehkä jotenkin ajattelee että riitely ja nalkutuskin kuuluvat pitkään liittoon normaaleina asioina. Tarvitsemme tarkkoja termejä, konkretiaa. "En jaksa" ei vielä tarkoita muuta kuin sitä, että nainen kuvaa senhetkistä tunnetilaansa. Ero on sitten jo jotain muuta ja konkreettista. Lopullista.

Mitä ihmettä kukaan nainen tekisi miehellä, joka on niin sosiaalisesti kyvytön että ei tajua muuta kuin "tarkkoja termejä"? Että "senhetkisen tunnetilan kuvausta" kuunnellaan tuppisuuna, todetaan "Joooo..." ja mennään syömään. Eihän tuollaista voi edes ihmiseksi sanoa.

Mitä ihmettä kukaan mies tekisi naisella, jolle riitely ja eroaminen ovat yksi ja sama asia ja asiat ratkaistaan sillä, että miehelle mitään erosta puhumatta pakataan laukut ja se oli sitten siinä?

Eihän tuo sitä tarkoita, että naisen tunnetilat ohitetaan olankohautuksella. Ne noteerataan siinä hetkessä, mutta jos nainen ei puhu erosta mitään niin miksi pitäisi alkaa odottaa eroa? Vai pitäisikö miehen itse sanoa, että kun sinusta nyt tuntuu ettet jaksa, niin pitäisikö meidän erota? Ja tämä siis joka kerta, kun on riitaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun intuitio kehottaa jättämään suomalaiset naiset väliin. Ne on eroherkkiä. Kerään ensin fyrkkaa ja hommaan aasialaisen kotirouvan.

Tiesitkö, että nämä "aasialaiset kotirouvat" ottaa aika herkästi myös eron? Kun mies ei olekaan rikas ja he joutuvat kotiorjaksi, niin opettelevat kielen, hommaavat työpaikain ja nostavat kytkintä.

Näin voi joskus käydä. Toisaalta kyseessä on myös stereotyyppinen myytti, jota suomalaisnaiset käyttävät aasialaisten naisten löytämisen paheksumiseen. Siinä kun suomalaismiehillä joskus herää rasistisia reaktioita nähdessään suomalaisnaisen tuontimiehen kanssa, naisilla se on sitten tavallisimmin tuota suomalaismiesten paheksuntaa.

Neljä vuotta aasialaisnaisen kanssa seurustelleena tuli kyllä monen mielestään suvaitsevaisenkin suomalaisnaisten piilevä rasistisuus hyvin tutuksi. Naista kohdeltiin alentuvasti ja säälivästi, minua taas pidettiin sikana ja hyväksikäyttäjänä. Ja selän takana supatettiin tietenkin vaikka mitä. Ja kyse oli korealaisnaisesta joka valmistui suhteen aikana DI:ksi ja tähtäsi tekniikan tohtoriksi, mutta kun vinot silmät ja suomalainen mies niin eihän se normaali parisuhde voi olla...

Tätä en kyllä epäile hetkeäkään. Mutta pakko sanoa, että ei tuokaan hyvältä näytä, että kerrot vaimosi olevan ikäänkuin "erilainen" (lue: parempi) kuin jotkut muut aasialaiset naiset onhan hän korealainen ja DI.

Varmaan useampi esim. thai-naisistakin olisi korkeasti koulutettuja, jos maa olisi yhtä varakas kuin Etelä-Korea. Mielestäni myöskään sitä köyhän kylän kasvattamaa thainaista ei saa kohdella alentuvasti tai säälivästi, vaan ihan kuten muitakin.

Niin tai näin, mutta pahinpia r asisteja ovat ne miehet, jotka netissä uhoilevat ottavansa thaimaalaisen vaimon, jotka vielä ovat "naisia", jotenkin kuvitellen että nämä naiset ihan omasta halustaan ottavat suomukon, jota pitää passata ja jolle pitää antaa seksiä. Nämä miehet eivät ymmärrä että näilläkin naisilla on persoonallisuus ja unelmia, jotka yleensä liittyvät vakaaseen ja talodellisesti turvattuun elämään hyvinvoinnissa kotimaassa. Suurin osa näistä naisista tekee ratkaisunsa olesuhteiden pakosta.

"Suurin osa"... Perustuikohan tämä johonkin kattavaan tilastotietoon eikä vain turvakodin hieman valikoituneeseen asiakasryhmään? Taas rakennetaan tätä myyttiä, että pitäisi olla jotain "olosuhteiden pakkoa", että voi lähteä säälittävän suomalaismiehen matkaan, jolloin ulkomaalaisen vaimon ottamisessa on kyse oikeastaan hyväksikäytöstä tai suorastaan raiskauksesta ja ihmiskaupasta.

Vierailija kirjoitti:

En nyt välttämättä puhu näistä kahdesta herrasta, joilla oli aasialainen vaimo. Kuitenkin kysymys tälle lastensuojelusta puhuneelle: eikö vaimosi epävakaus tullut esille ennen lapsia? Jos ei, tutkittiinko, onko synnytyksen jälkeistä masennusta? Oliko vaimo yksinäinen uudessa kotimaassaan, eikä kyennyt kotoutumaan? Köyhistä maista tuleva ei ehkä osaa itse ajatella tällaista asiaa, silloin on valitettavasti aika paljon puolison vastuulla etsiä palveluita. Suomeen sopeutuminen voi olla erittäin haastavaa.

Se turvakotityyppi

Kyllä se epävakaus tuli ennen lapsia, vaimolla oli ollut jonkin sortin masennusta tai vastaavaa lapsuudestaan saakka ja muutenkin ehkä vähän sellainen persoonallisuus, kuten itsekin ehkä vähän olen. Masennus tuli pinnalle vähitellen, kun odotukset avioliitosta eivät ehkä vastanneet odotuksia, perhearjen kohdalla ja mm. kodin kulujen jakamisen suhteen, joista mainitsin edellä. Kaikenlaista muutakin ja varmasti erityisesti huomion, läheisyyden ja seksin puute parisuhteessa aiheuttivat epävarmuutta suhteesta, jnpp. Silti nuo ongelmat tulivat pinnalle aika harvoin, riitoja muutaman viikon välein ja useimmat päivät tuntuivat olevan ihan OK, mutta varmaan se kyti pinnan alla. Ongelmat siis varsinaisesti kärjistyivät vasta lasun ansiosta, kun saivat sen kahden sekunnin ensivaikutelmansa tilanteesta, että tässähän se tavallinen alistettu ja hakattu kotiorjatilanne, mistä nainen täytyy pelastaa ja miestä laittaa kuriin.

Kotoutuminen oli koko ajan ihan hyvällä mallilla, kävi kotokurssit ja muita kielikursseja siihen päälle ja autoin päivittäin että pääsi käymään niissä. Yritin auttaa myös töiden etsimisessä, ei vaan oikein ehtinyt vielä töihin kurssien, raskauksien ja äitiyslomien vuoksi.

Taisit tulkita vähän väärin. Tarkoitin, että ne joilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin lähteä näiden miesten matkaan, jotka ajattelevat ko. naisen tehtävä olevan passaaminen ja seksin anto. En puhu maaha nmuutosta, joka tehdään rakkaudesta suhteessa, jossa naisella on vapaus valita ja tasa-arvo, eikä kotiorjan status. Sinähän et (ainakaan puheidesi mukaan?) tähän ryhmään kuulu, kuten sanoin heti seuraavassa kappaleessa.

Mutta yleisesti ottaen, kyllähän suurin osa kauempaa köyhistä maista tulleista kaipaa kotimaataan, ja jos siellä olisi vakaat olot ja hyvinvoiva valtio mahdollisuuksineen, jäisivät mieluiten sinne. Ymmärrän sen hyvin. Täällä on ikävät sääolot ja aika erilaiset kommunikaatiotavat ja perhesuhteet kuin monissa muissa paikoissa. Puhutaan yksilö- ja yhteisökulttuureista, joissa suomi on yksilökulttuurin ääripää, kun esimerkiksi osa aasian maista täysin eri päässä. Tämä ei liity suomalaiseen mieheen, vaikka tulkitsitsit minun tarkoittavan sitä. Yleensä ihmiset kuitenkin vain toivovat voivansa asua kotimaassaan.

Maahan muuttajat, jotka tulevat maista joissa kulttuuri on enemmän samanlainen, ja jotka tulevat työn kautta tai työllistyvät tultuaan esim rakkauden tähden helposti hyväpalkkaisille aloille, ovat eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se epävakaus tuli ennen lapsia, vaimolla oli ollut jonkin sortin masennusta tai vastaavaa lapsuudestaan saakka ja muutenkin ehkä vähän sellainen persoonallisuus, kuten itsekin ehkä vähän olen. Masennus tuli pinnalle vähitellen, kun odotukset avioliitosta eivät ehkä vastanneet odotuksia, perhearjen kohdalla ja mm. kodin kulujen jakamisen suhteen, joista mainitsin edellä. Kaikenlaista muutakin ja varmasti erityisesti huomion, läheisyyden ja seksin puute parisuhteessa aiheuttivat epävarmuutta suhteesta, jnpp. Silti nuo ongelmat tulivat pinnalle aika harvoin, riitoja muutaman viikon välein ja useimmat päivät tuntuivat olevan ihan OK, mutta varmaan se kyti pinnan alla. Ongelmat siis varsinaisesti kärjistyivät vasta lasun ansiosta, kun saivat sen kahden sekunnin ensivaikutelmansa tilanteesta, että tässähän se tavallinen alistettu ja hakattu kotiorjatilanne, mistä nainen täytyy pelastaa ja miestä laittaa kuriin.

Kotoutuminen oli koko ajan ihan hyvällä mallilla, kävi kotokurssit ja muita kielikursseja siihen päälle ja autoin päivittäin että pääsi käymään niissä. Yritin auttaa myös töiden etsimisessä, ei vaan oikein ehtinyt vielä töihin kurssien, raskauksien ja äitiyslomien vuoksi.

Taisit tulkita vähän väärin. Tarkoitin, että ne joilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin lähteä näiden miesten matkaan, jotka ajattelevat ko. naisen tehtävä olevan passaaminen ja seksin anto. En puhu maaha nmuutosta, joka tehdään rakkaudesta suhteessa, jossa naisella on vapaus valita ja tasa-arvo, eikä kotiorjan status. Sinähän et (ainakaan puheidesi mukaan?) tähän ryhmään kuulu, kuten sanoin heti seuraavassa kappaleessa.

Mutta yleisesti ottaen, kyllähän suurin osa kauempaa köyhistä maista tulleista kaipaa kotimaataan, ja jos siellä olisi vakaat olot ja hyvinvoiva valtio mahdollisuuksineen, jäisivät mieluiten sinne. Ymmärrän sen hyvin. Täällä on ikävät sääolot ja aika erilaiset kommunikaatiotavat ja perhesuhteet kuin monissa muissa paikoissa. Puhutaan yksilö- ja yhteisökulttuureista, joissa suomi on yksilökulttuurin ääripää, kun esimerkiksi osa aasian maista täysin eri päässä. Tämä ei liity suomalaiseen mieheen, vaikka tulkitsitsit minun tarkoittavan sitä. Yleensä ihmiset kuitenkin vain toivovat voivansa asua kotimaassaan.

Maahan muuttajat, jotka tulevat maista joissa kulttuuri on enemmän samanlainen, ja jotka tulevat työn kautta tai työllistyvät tultuaan esim rakkauden tähden helposti hyväpalkkaisille aloille, ovat eri asia.

Edelleen samaa (käänteis-)rasistisella myytillä fantasiointia, että eihän ne mitään oikeita suhteita ole alkujaankaan olleet vaan hyväksikäyttöä. Vaikka parisuhteet joskus happanisivat tai kariutuisivat, väkivaltaisestikin, ei se välttämättä kerro yhtään mitään henkilöiden aikomuksista tai tunteista suhteiden alussa. Tämä pätee yhtä lailla perisuomalaisiin parisuhteisiin. Monikulttuuristen suhteiden kohdalla voi olla merkittäviäkin ongelmalähteitä kulttuurierojen ja erilaisten odotusten vuoksi, kuten tuo mainitsemani rahankäyttö.

Monikulttuurisissa suhteissa molemmat osapuolet epäilemättä ovat usein lähteneet markkinoille, joissa ovat voineet saada paremman puolison kuin koskaan kotimaassaan. Ei se poissulje tavanomaisia ihastuksen ja kiintymyksen tunneprosesseja, ehkä jopa päin vastoin – siis ainakin suhteen alussa. Tämä voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia elinympäristössä, kuten siis rasismia tai kateutta, mutta myös epätavallista valtaa ja mustasukkaisuutta parisuhteissa.

Yksi ongelmia ja parisuhdeväkivaltaakin aiheuttava tekijä voi olla, että Suomeen tultuaan ulkomaalaisten naisten kysyntä saattaa kasvaa merkittävästikin (esim. ainakin yksi varakas tuttuni on ollut pitkään suhteessa suomalaismiehen kanssa naimisissa olevan thainaisen kanssa), kun aviomies itse tuo hänet paremmille markkinoille. Tämä voi paitsi tuoda naisille valtaa parisuhteissa, myös aiheuttaa mustasukkaisuutta. Sellaisia kuvioita, että mies voi joutua loukkuun, jossa nainen pettää, mutta avioehdon puutteen tai lasten vuoksi avioero olisi miehelle ongelmallinen ja nainen vain voittaisi. Ehkä veisi puolet miehen kodista ja elinikäisistä säästöistä – ulkomaalaisnaisen omaisuus on usein nolla – ja elarit päälle. Vastaavia vaikutuksia voi olla myös suomalaisnaisten monikulttuurisissa suhteissa, joissa miehet voivat kokea epävarmuutta. Vallankäyttödynamiikka voi ylipäätään olla monimutkaista ja aiheuttaa ongelmia. Suhteiden rikkoontuessa, vaikka ihan normaaliinkin tapaan, ulkomaalaiset saattavat joutua vaikeampaan asemaan, mikä toki on suomalaiskumppanin valta-aspekti. Varmasti naiset mielellään usein lähtevät myötäilemään noita kotiorjamyyttejä tukea saadakseen.

Se, minkä itse toin esille oli, että Suomessa suomalaisnaiset saattavat usein olla rasistisia ja haluavat vaikeuttaa monikulttuuristen suhteiden toimimista, juuri kehittämällä tuollaisia hyväksikäyttömyyttejä. Esimerkiksi lastensuojelulla on Suomessa huomattavasti valtaa ja sosiaalityöntekijöiden mahdollisuus aseman väärinkäyttämiseen voi olla aivan todellinen. Sama voi päteä keneen tahansa, joka voi tehdä perättömiä lastensuojeluilmoituksia perheistä vain rangaistakseen miehiä vääränlaisista suhteista.