Tunnetko ketään joka on irtisanoutunut työpaikasta tyhjän päälle?

Minä itse. En jaksanut enää ja nyt pidän vuoden vapaata ja nostelen kovalla työllä tehtyjä liitonrahoja. Minä olen ansainnut joka ikisen sentin. Nyt käytän omia rahojani vuoden verran.

Montakin. Vittumainen duunipaikka. Kaikki ovat olleet tyytyväisiä päätökseensä. Myös minä itse.

Tiedän entisen työkaverin joka ei hyväksynyt fuusion tuomia uusia työtehtäviä ja irtisanoutui. Oli jo lähellä eläkeikää muutenkin.

Minä! Vuosien kiusaamista ja jälkikäteen mietityttynä en tajua miksen lähtenyt jo aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Minä itse. En jaksanut enää ja nyt pidän vuoden vapaata ja nostelen kovalla työllä tehtyjä liitonrahoja. Minä olen ansainnut joka ikisen sentin. Nyt käytän omia rahojani vuoden verran.

Anteeksi vain, mutta n 90% ansiosidonnaisestasi on ihan julkisia verovaroja. Vain pieni osa koostuu työttömyyskassan jäsenmaksuista.

Irtisanouduin työpaikasta, jossa oli todella myrkyllinen ilmapiiri ja lisäksi työtehtäviin varattu aika oli mitoitettu pahasti alakanttiin. Minulla oli vuoden määräaikainen sopimus ja irtisanouduin koeajalla, koska lähteminen olisi ollut vaikeampaa koeajan jälkeen. Nyt jälkikäteen ajateltuna olisi vaan pitänyt lähteä sieltä aiemmin...

Kyllä. Itse irtisanouduin tyhjän päälle, koska tajusin ettei mikään rahasumma korvaa sitä raivoa ja *itutusta mitä koin esimiehestäni. Olen kuullut nyt samaisesta esimiehestä muidenkin vihaavan tätä, joten pienellä yrityksellä ei pitäisi enää kauaa mennä nurin. Sääliksi käy entistä pomoa, hän oli erittäin miellyttävä henkilö eikä ansaitse alaisekseen kusipäätä esimiestä. En ole katunut päätöstä hetkeäkään.

Tunnen. Meitä aloitti 4 henkilöä samaan aikaan firmassa vuoden määräaikaisella sopimuksella. Vuoden jälkeen yhdelle tarjottiin pysyvää paikkaa, yhdelle vuoden määräaikaisuutta, yhdelle tarjottiin jatkoa lyhyellä määräaikaisella sopparilla. Yhdelle näytettiin ulko-ovea. Tämä jolle tarjottiin lyhyttä jatkoa päätti olla hyväksymättä vaikkei hänellä ollut mitään muutakaan työtä.

Onhan noita tapauksia.

Rahapalkka ei todellakaan riitä kaiken nielemiseen. Kun v...tus on tapissaan, niin rupeaa tapahtumaan.

Ei ole pakko, jos ei halua.

Oon lukenut näistä lähtijöistä paljon netissä siis näitä joissa lähdön syynä on ollut huono työilmapiiri ym ja ihan joka ikinen on sanonut että paras päätös ikinä, kun sulki työpaikan oven viimeisen kerran tuntui kuin 50 kilon taakka olis tippunut harteilta ja et mielenterveydelle ei voi laittaa hintalappua eli mikään palkka maailmassa ei ole mt:n väärtti. Myös työpaikkakiusaamisen käsittelyyn erikoistunut psykologi on sanonut ettei mikään muutu vaan lähteminen on pelastus.

Mä olen aina arvostanut ihmisiä, jotka ottavat elämänsä omiin käsiinsä. He luottavat, että elämä kantaa ja kaikki järjestyy. Lampaat on erikseen.

Mun exä teki sen. Oli it-alalla, kovapalkkainen, guruna pidetty. Mutta nelikymppisenä takana jo 2 pitkää burnout lomaa, ja työ imi niin kaikki voimat että jaksoi vain alkoholin tissuttelun voimalla edes elää, ja mitään muuta ei vapaa-ajalla jaksanut kuin pelata tietokoneella ja juoda kaljaa. Terveys alkoi vuosikymmenen suurkulutuksesta jo kärsiä, oli lihonut, maksa-arvot nousi, närästystä, vatsa kroonisesti sekaisin, pelkäsi että on tullut alkoholidementia. Yritti ensin vaan lopettaa juomisen mutta totesi ettei kestä työnsä paineita ilman.

Lähti sitten töistä tyhjän päälle, vuoden seikkaili säästöillään maailmalla. Nykyisin mies on töissä varastohommissa elintarviketeollisuudessa, ja sanoo olevansa paljon tyytyväisempi kuin it-alalla ollessaan koskaan.

Miksi suomalaisilla työpaikoilla voidaan huonosti? Huono johtaminenhan se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä itse. En jaksanut enää ja nyt pidän vuoden vapaata ja nostelen kovalla työllä tehtyjä liitonrahoja. Minä olen ansainnut joka ikisen sentin. Nyt käytän omia rahojani vuoden verran.

Anteeksi vain, mutta n 90% ansiosidonnaisestasi on ihan julkisia verovaroja. Vain pieni osa koostuu työttömyyskassan jäsenmaksuista.

Jep, tällä nykyjärjestelmällä pönkitetään vain ammattiliittoja. Kaikin puolin reilumpi järjestelmä olisi valtiollinen työttömyyskassa. Ja vielä reilumpi olisi työttömyysriskin pohjalta porrastettu työttömyysvakuutusmaksu.

Itse jättäydyin v. 2011 nelikymppisenä ns. irtopohjalle ja hakeuduin opiskelemaan uutta ammattia. Parasta mitä olen aikuisiällä tehnyt.

Eräässä työharjoittelupaikassa oli nainen, joka omien sanojensa mukaan lähti tyhjän päälle. En tuntenut häntä, joten saattoi olla työhönsä tympääntynyt, mutta ei ainakaan ulospäin vaikuttanut siltä. Päinvastoin oli tosi mukava ja rento tyyppi. Olen aina halunnut ajatella, että ehkä hän peri kivan summan rahaa tai voitti lotossa.

Minä itse. Eron jälkeen vaihdoin paikkakuntaa, muutin lapsen kanssa lähemmäksi omaa sukuani. Lapsen isän suvun kanssa ei oltu silloinkaan juurikaan tekemisissä. Työttömänä olin noin 5 kuukautta. Nyt voisin sanoa, että onneksi uskalsin tämän hypyn aikoinani ottaa. Nykyinen työni ja työpaikkani on tähän astisista ehdottomasti paras ikinä.

Minäkin ihailen ihmisiä jotka uskaltavat lähteä jos ei voi hyvin. En lue paljon naistenlehtiä ym. mutta aina kun näen jutun missä kerrotaan elämänmuutoksesta ym. niin ne luen. Ihailen rohkeutta tehdä jotain elämälleen jos ei ole tyytyväinen sen sijaan että jää junnaamaan paikoilleen.

Meiltä joutui uusi toimistotyöntekijä irtisanoutumaan vain parin kuukauden työskentelyn jälkeen hengitysoireiden vuoksi. Eipä siinä paljon kai ollut vaihtoehtoja, kun etätöitä hän ei ilmeisesti halunnut/voinut tehdä ja muutakaan työpistettä ei pystynyt työnantaja järjestämään. :/

Hometta melko varmasti meillä vanhan toimistorakennuksen seinät täynnä, sitä odotellessa milloin alkaa muitakin putoilla...

Minä! Läksin maailmalle miehen perään. Kerran sitä vaan eletään :D

Yks kaverini otti loparit ihan hyvästä, mutta todella tylsästä hommasta. Ei ollut mitään kiusaamista tai muita ihmissuhdeongelmia työpaikalla. Oli vaan kuulemma tylsyydestä puolikuollut. Miehensä on kovatuloinen ja rahaa on muutenkin niin paljon perheessä, että työnteko ei ole edes tarpeellista. On ollut nyt n. vuoden työttömänä ja vaikuttaa tosi onnelliselta.