Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaveri lyttää, loukkaantuisitteko te?
03.12.2017 |
Viime vuodet ovat olleet aika rankkoja itselleni ja sitä myöden opiskelutkin ovat takkuilleet ja valmistuminen siirtynyt. Tässä jo jonkun aikaa olen kuitenkin saanut elämääni järjestykseen ja edennyt opiskeluissakin aika huimaa vauhtia. Valmistun maisteriksi näillä näkymin n. 31-32- vuotiaana, johon on vielä muutama vuosi aikaa. Tämä on toki valmistuneiden keskiarvoa korkeampi. Mutta itselläni sillä ei ole juurikaan merkitystä. Voi olla, että työnantaja ajattelee eri tavoin mutta sille en sitten mahda mitään.
Olen kuitenkin aloittanut opiskelutkin vasta 24-vuotiaana ettei nyt sentään mitään kymmeniä vuosia ole opinnot venyneet. Mikä on kuitenkin yllättänyt niin joidenkin läheisten asenne ja käyttäytyminen itseäni ja omia opiskelujani kohtaan nyt, kun itselläni sujuu paremmin.
Esim. juttelin tässä taannoin erään kaverini kanssa. Ei nyt hyvästä ystävästä voida puhua mutta kuitenkin kaverista, jonka kanssa juttelen aika usein henkilökohtaisistakin asioista.
Hän kyseli miten opinnot sujuvat ja vastasin, että todella hyvin ja kerroin parhaillaan lukevani seuraavien viikkojen tentteihin. Kaveri sitten vastasi naureskellen, että kuinka olen varmasti yli 40- vuotias ennen kuin viimein valmistun ja kuinka en varmasti ehdi työelämäänkään ennen kuin pitääkin jo ilmoittautua vanhainkotiin. Normaalisti tämän tyyppiset kommentit ohitan tai naureskelen mukana. Mutta mikä teki kommentin törkeäksi niin hän useasti ennenkin laukonut täysin saman kommentin, joten se tuntuu jo ivaamiselta. Ensimmäisellä kerralla ohitin kommentin, vaikka sisältä kiehuin mutta viime kerrallakin sanoin jo suoraan, että kyseinen kommentti tuntui aika pahalta. Mutta silti taas sama kommentti!
Mietin jo, että voiko jollakin oikeasti olla noin huono muisti vai ihan tahallaan haluaa provosoida ja ilkeillä? En yleensä monistikaan loukkaannu muiden sanomisista, ainakaan siis niin, että suoranaisesti pahoittaisin mieleni niistä. Johtuen ehkä siitä etten hirveästi kerro henkilökohtaisista asioistani muille kuin läheisilleni ja pinnallisista asioista vitsailu ei nyt niinkään loukkaa. Mutta mikä itseäni tässä loukkasi oli se, että olen tällä kyseiselle kaverille avautunut näistä vaikeuksistani, jotka ovat luonnollisesti vaikeuttaneet ja pitkittäneet opiskelujanikin, ja silti hänellä on pokkaa kommentoida noin.
Vieläpä kun en itse alkanut avautumaan nykykyisestä elämäntilanteestani, vaan hän ihan itse kyseli opinnoistani. Ja vieläpä kun vastaus oli, että hyvin menee niin alkoikin pilkka hänen puoleltaan.
Olen kyllä tyytyväinen nykytilanteeseeni ja siihen mihin suuntaan esim. opiskeluni ovat tällä hetkellä menossa mutta silti ehkä tietyllä tavalla poden jonkinlaista ikäkriisiä ja ehkä vähän suruakin siitä, että vuosia on mennyt ”hukkaan” vaikeuksieni takia. Sen takia tämän tyylinen kommentti tuntui aikamoiselta iskulta vyön alle ja loppupäivän nämä kaverini sanat olivatkin mielessä aiheuttaen huonon fiiliksen.
Tämä kaveri ei varsinaisesti ole mikään vitsiniekka, joten tuntuu oudolta, että se vitsailun tarve olisi juuri itselleni ns. arasta aiheesta. Sikäli siis kommentti tuntuu enemmän ilkeilyltä. Paljastuuko kenties oman elämäntilanteen muuttuessa millaisia ihmisiä sitä lähellä on, vai olenko jotenkin liian herkkis itseni suhteen? Loukkaantuisitteko te?
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä "ystäväsi on varmaan kateellinen" kommentit. Melkein jokainen joka jaksaa vähän lukea pääsee johonkin yliopistoon sisälle ainakin muutaman yrittämän jälkeen. Mielestäni enemmän kadehdittavaa on vaikka ammattikoulun suorittamisesta tai vaikka vakituisesta työpaikasta siivoojana kun että roikutaan 10 vuotta (tai parhaat enemmänkin) yliopisto opiskelijana ikinä valmistumatta...
Kuulostat kateelliselta. :) Et taida itse koskaan olla suorittanut korkeamman asteen opintoja. Ja usein opintojen venyminen johtuu juurikin siitä, että ollaan samalla töissä, hankitaan sitä tärkeää työkokemusta, mikä syö tietysti opiskeluun käytettyä aikaa. Yliopiston opisikelijana roikkuminen ei muuten syö yhtään enemmän yhteiskunnan resursseja kuin valmistuminen työttömäksi, itse asiassa paljon vähemmän, sillä opiskelija ei juuri saa yhteiskunnan tukia.
Ihan 4vuodessa amk:n käynyt sairaanhoitaja olen, tuskin siis tarpeeksi korkeakoulutettu eli siis kateellinen öö mistä... ai niin näistä vuosia kesken olleista opinnoista.. ja ap ei tainnut mainita että opiskelut viivästysttneet töiden tähden (pahoittelut jos näin oli ja ohi meni minuta).
Amkkilaiset nyt ovat kaikista kateellisimpia. Oisit lukenut vähän enemmän, niin ovet olisivat auenneet sinne yliopistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla elämä ei mene "käsikirjoituksen mukaan", ja aina löytyy muita ihmisiä joita asia tuntuu korpeevan enemmän kuin itseäsi. Saavat kai kokea ylemmyydentunnetta sitä kautta kun lyttäävät muita. Sitten harrastavat sivussa myös itsekehua. Suosittelen lämpimästi haistattelemaan näille aina paskat. Pysykööt kulissipiireissään missä saavat kilpaa kehua täydellistä elämäänsä toisillensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä "ystäväsi on varmaan kateellinen" kommentit. Melkein jokainen joka jaksaa vähän lukea pääsee johonkin yliopistoon sisälle ainakin muutaman yrittämän jälkeen. Mielestäni enemmän kadehdittavaa on vaikka ammattikoulun suorittamisesta tai vaikka vakituisesta työpaikasta siivoojana kun että roikutaan 10 vuotta (tai parhaat enemmänkin) yliopisto opiskelijana ikinä valmistumatta...
Kuulostat kateelliselta. :) Et taida itse koskaan olla suorittanut korkeamman asteen opintoja. Ja usein opintojen venyminen johtuu juurikin siitä, että ollaan samalla töissä, hankitaan sitä tärkeää työkokemusta, mikä syö tietysti opiskeluun käytettyä aikaa. Yliopiston opisikelijana roikkuminen ei muuten syö yhtään enemmän yhteiskunnan resursseja kuin valmistuminen työttömäksi, itse asiassa paljon vähemmän, sillä opiskelija ei juuri saa yhteiskunnan tukia.
Ihan 4vuodessa amk:n käynyt sairaanhoitaja olen, tuskin siis tarpeeksi korkeakoulutettu eli siis kateellinen öö mistä... ai niin näistä vuosia kesken olleista opinnoista.. ja ap ei tainnut mainita että opiskelut viivästysttneet töiden tähden (pahoittelut jos näin oli ja ohi meni minuta).
Ammattikoulu onkin kuulemani mukaan paljon koulumaisempi, eikös sieltä valmistusta vähän kuin liukuhihnalta. Ymmärrän kyllä, että silloin on vaikeaa hahmottaa akateemista vapautta, joka on kuitenkin tärkeä piirre korkeakouluissa.
Pointtini ei ollut siis lytätä yliopistolaisia vaan ihmetellä miksi joku kadehtisi keskeneräisiä opintoja joiden päättäminen venyy ja venyy. Saa olla ylpeä ja kadehdittava kun suorittaa minkä tahansa ammatin/tutkinnon/koulutuksen, mutta ymmärrä mitä kadehdittavaa on siinä että ihminen on päässyt ns. unelma alalleen opiskelemaan tätä vaikka nyt akateemista alaa eikä ole sen vertaa kiinnostusta että sais koulunsa käytyä päätökseen ja pääsis tekemään tätä unelmaa työksee. Kadehdin sitten sitä ap:ta kun saa ne maisterin paperit taskuunsa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä loukkaantuisin! Miten tällä kertaa reagoit kaverin kommenttiin (jos siis edellisellä kerralla olit jo sanonut suoraan, että ei tunnu kivalta)?
Näpäytin takaisin, mikä ei kovin fiksua sekään. Mutta ehkä neljä kertaa samanlainen kommentointi on jo hiukan liikaa. Ap
Toimit oikein, se on rajanvetoa siitä mikä on sinulle OK ja mikä ei ole.
Joillekin joutuu sanomaan tiukasti kun menevät liian pitkälle. Saat pitää puoliasi, siinä ei ole mitään hävettävää - häpeä on tällä kommentoijalla itsellään, hän aiheutti tilanteen omalla huonolla käytöksellään.
Itse olen aikani sietänyt typeryyksiä mutta lopulta katkon välit, en ole kenenkään purulelu.
Suosittelen samaa sinulle tämän tyypin suhteen, ikäviä ihmisiä valitettavasti kohtaa silloin tällöin ja herkät ihmiset eivät halua konfliktia, pitää opetella sanomaan ilkeille ihmisille heti takaisin, asiallinen kommentointikin riittää kun napakasti sanoo ja saa hermostuakin näihin typeryyksiin.
Olet selviytyjä, onnittelut siitä ja kaikkea hyvää jatkoon - ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tai aikataulua elää omaa elämää, se ei kuulu ulkopuolisille speksata missä vaiheessa omaa elämääsi milloin ja miten mikäkin asia tapahtuu.
Huoh. en ole ap, mutta täytän kohta 30 vuotta ja opiskelen 7:ttä vuotta yliopistolla. Ja joudun luultavasti vielä 1-2 vuotta opiskelemana lisää kuten Ap. Minulla opinnot ovat venyneet, koska:
- Fyysinen sairaus, joka vaati todella ison leikkauksen ja jonka takia olin puolikuntoinen 2 ekaa vuotta opinnoistani. kuitenkin silloin oli vielä tosi tarkat säännöt, että ei voinut olla yhtä aikaa sairauslomalla/poissaolevanan ja tehdä edes vähän opintoja, joten koin kuitenkin järkevämmänksi aloittaa opinnot. 2 ekan vuoden saldo 60 opintopistettä, mistä olen tilanteeseen nähden ihan tyytyväinen
- Olematon opintoneuvonta. Juuri sairauden takia tuli poissaoloja jne ja oli tosi vaikeaa selvittää mitään mitä kursseja kantsii ottaa ja mitä ei - turhaan saatoin aloittaa kurssin ja sitten jouduinkin droppaamaan kurssilta pois esim. poissaolojen takia
- Oman alan työpaikat. Kaiken tän mun kamppailun keskellä moni alan työnantaja kuitenkin huomas ekoina vuosina ja aloin saada sen verran hyviä tarjouksia, että ei kannattanut kieltäytyä. Seuraavat 4 vuotta sitten teinkin opintojen ohella eri projekteja ja töitä 18-40 tuntia viikossa. Tietenkin tämä vaikutti myös opintoihin hidastavasti
- Tässä välissä mulla oli myös ensin ero pitkäaikaisesta avoliitosta (oltiin oltu yhdessä 7 vuotta, eli ei mikään helppo ero
- Tämän jälkeen olin aika herkkä ja siinä kohtaa tulikin tehtyä huono valinta seuraavan poikaystävän kanssa, jonka kanssa seurustelin 2 vuotta ja joka paljastuikin manipuloivaksi ja väkivaltaiseksi hyypiöksi. Tietenkin vasta kun oltiin muutettu yhteen. Koko suhde lannisti ja erokin oli todella vaikea, onneksi pääsin tyypistä eroon.
- Terveys alkoi reistailemaan uudestaan, tällä kertaa vuokrakämpän homeen takia. Yhden vuoden jatkuva flunssakierre ja jokapäiväinen väsymys
- Ainiin joo, kumpikaan mun vanhemmista ei ole kouluttautunut lukiota pidemmälle ja myös sisar ja melkein koko muu suku on duunaritaustaista, eikä ole tullut oikein mitään tukea yliopisto-opinnoille, ei henkistä eikä rahallista (jota aika moni yliopisto-opiskelija vanhemmiltaan saa)
Älkää tuomitko, jos ette ole koskaan kävellet toisen kengissä. Tsemppiä Ap:lle, mulla riittää paljon empatiaa sua kohtaan, kuka oletkaan ja mikä onkaan ollut opintojesi viivästymisen syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinähän olet ap nuori valmistuja. Nykyään kun valmistutaan jopa yli 50 -vuotiaana. Yksi ammatti kun ei ole mitään nykymaailmassa vaan joudutaan opiskelemaan koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä "ystäväsi on varmaan kateellinen" kommentit. Melkein jokainen joka jaksaa vähän lukea pääsee johonkin yliopistoon sisälle ainakin muutaman yrittämän jälkeen. Mielestäni enemmän kadehdittavaa on vaikka ammattikoulun suorittamisesta tai vaikka vakituisesta työpaikasta siivoojana kun että roikutaan 10 vuotta (tai parhaat enemmänkin) yliopisto opiskelijana ikinä valmistumatta...
Kuulostat kateelliselta. :) Et taida itse koskaan olla suorittanut korkeamman asteen opintoja. Ja usein opintojen venyminen johtuu juurikin siitä, että ollaan samalla töissä, hankitaan sitä tärkeää työkokemusta, mikä syö tietysti opiskeluun käytettyä aikaa. Yliopiston opisikelijana roikkuminen ei muuten syö yhtään enemmän yhteiskunnan resursseja kuin valmistuminen työttömäksi, itse asiassa paljon vähemmän, sillä opiskelija ei juuri saa yhteiskunnan tukia.
Ihan 4vuodessa amk:n käynyt sairaanhoitaja olen, tuskin siis tarpeeksi korkeakoulutettu eli siis kateellinen öö mistä... ai niin näistä vuosia kesken olleista opinnoista.. ja ap ei tainnut mainita että opiskelut viivästysttneet töiden tähden (pahoittelut jos näin oli ja ohi meni minuta).
Ammattikoulu onkin kuulemani mukaan paljon koulumaisempi, eikös sieltä valmistusta vähän kuin liukuhihnalta. Ymmärrän kyllä, että silloin on vaikeaa hahmottaa akateemista vapautta, joka on kuitenkin tärkeä piirre korkeakouluissa.
Pointtini ei ollut siis lytätä yliopistolaisia vaan ihmetellä miksi joku kadehtisi keskeneräisiä opintoja joiden päättäminen venyy ja venyy. Saa olla ylpeä ja kadehdittava kun suorittaa minkä tahansa ammatin/tutkinnon/koulutuksen, mutta ymmärrä mitä kadehdittavaa on siinä että ihminen on päässyt ns. unelma alalleen opiskelemaan tätä vaikka nyt akateemista alaa eikä ole sen vertaa kiinnostusta että sais koulunsa käytyä päätökseen ja pääsis tekemään tätä unelmaa työksee. Kadehdin sitten sitä ap:ta kun saa ne maisterin paperit taskuunsa!
Pointtisi ei ehkä ollut lyttäys, mutta hyvin vähättelevästi silti puhuit yliopistolaisista. Riippuu täysin alasta, pääsykokeiden luonteesta ja hakijoiden määrästä miten vaikeaa/helppoa on päästä yliopistoon. Usein ei ole kyse vain mistään "jaksaa vähän lukea" -jutusta, vaan luettua pitää osata myös soveltaa ja sitä lukemista voi olla useamman kirjan verran. Tervetuloa vain rohkeasti kokeilemaan! Muista sitten, ettet vahingossakaan lähde hankkimaan arvokasta oman alan työkokemusta, etteivät opinnot veny ;)
Luetun ymmärtämisessäsi tuntuu muuten olevan parantamisen varaa, vaikka olet suorittanut ylemmän asteen tutkinnon. Ap:n opinnot ovat viivästyneet vaikean elämäntilanteen takia sekä opiskelujen rakenteeseen liittyvien syiden vuoksi, eikä mistään lusmuilusta johtuen. Nimenomaan olisin ennemmin kateellinen määrätietoisesta yliopisto-opiskelijasta, joka olosuhteista riippumatta haluaa suorittaa sitkeästi tutkintonsa loppuun, enkä toisia vähättelevästä sairaanhoitajasta, joka ei tiedä yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelun eroa.
Sinunlaisiasi ammattikoulu/AMK-taustaisia on aika paljon (omassakin perheessäni näitä silmien pyörittelijöitä riittää), mutta nykyään asenne vain onneksi huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loukkaannuit siksi että itse mietit samoja asioita ja joku sanoin sen ääneen, hyvin yksinkertaista.
Jos olet ollut sairas tai masentunut ja opinnot on sen takia viivästyneet, lopetat siitä murehtimisen ja keskityt nyt uuteen hyvään vaiheeseen elämässä.
Erikoista toki on se että olet aloittanut 24-vuotiaana ja olet nyt x-vuotias ja vaikka opinnot sujuu vauhdikkaasti uskot vielä kuluvan muutaman vuoden siihen kuin valmistut. Pistät nyt seuraavan vaihteen päälle ja suoritat kaikki puuttuvat kurssit ensi vuonna ja gradu sitten sen jälkeen. Itselläni myös oli vaikeaa ensimmäiset vuodet yliopistossa ja kun vihdoin asiat tuntui paremmalta suoritin yli puolet koko tutkinnon opintopisteistä kahdessa vuodessa.
En halua mollata, yritän vain kannustaa että tahdin kiristäminen entisestään on mahdollista ellet tee sitten vaativaa työtä samalla.Mistä sä tiedät, mitä ap opiskelee? Meillä lääkiksessä tuo ei olisi edes mahdollista, kun curriculum on niin strukturoitu, ja erilaisia kynnyksiä useita.
Itse olen 31-vuotias kun valmistun. Asiassa ei ole mitään ongelmaa, töihin kyllä pääsee ja niitä ehtii tekemään.
Hyvä jos pääset omalta alaltasi töihin. Mua ei kiinnosta mikään muu kuin se että ihmiset voivat hyvin ja kohtelevat muita hyvin. Jos sota harmittaa noin paljon tuollainen vitsi, niin sitten harmittaa myös se mistä vitsaillaan. Tahtia voi kiristää jo niin haluaa.
Lääkiksessä asiat toimii myös toiseen suuntaan, siellä ei voi suorittaa joitain kursseja sieltä täältä vaan suoritetaan vuosikurssi suunnitelman mukaan tai sitten ei. Esim. vaihdossa ollaan koko vuosi koska puolta vuotta ei voi lääkiksessä opiskella.
Lisäksi jos ap opiskelee lääkiksessä, ei hänellä ole mitään hätää, Lääkäriliitto on varmistanut että hänet revitään töihin missä tahansa ja palkka rullaa pitkälle yli eläkeiän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loukkaannuit siksi että itse mietit samoja asioita ja joku sanoin sen ääneen, hyvin yksinkertaista.
Jos olet ollut sairas tai masentunut ja opinnot on sen takia viivästyneet, lopetat siitä murehtimisen ja keskityt nyt uuteen hyvään vaiheeseen elämässä.
Erikoista toki on se että olet aloittanut 24-vuotiaana ja olet nyt x-vuotias ja vaikka opinnot sujuu vauhdikkaasti uskot vielä kuluvan muutaman vuoden siihen kuin valmistut. Pistät nyt seuraavan vaihteen päälle ja suoritat kaikki puuttuvat kurssit ensi vuonna ja gradu sitten sen jälkeen. Itselläni myös oli vaikeaa ensimmäiset vuodet yliopistossa ja kun vihdoin asiat tuntui paremmalta suoritin yli puolet koko tutkinnon opintopisteistä kahdessa vuodessa.
En halua mollata, yritän vain kannustaa että tahdin kiristäminen entisestään on mahdollista ellet tee sitten vaativaa työtä samalla.Todella törkeää ajattelua sinulta. Sinä olet ilkeä, tunteeton, tunnevammainen perfektionisti, joka peittelee perfektionismillaan pelkojaan, mitä ap ei tee. Siksi sinä ahdistut, kun joku EI PELKÄÄ samoja asioita, joissa sinä, kusihousuinen minnihiiri itket pelosta.
Mikäs tuossa kommentissa oli niin kauheaa että pitää haukkua "kusihousuiseksi minnihiireksi"? Ikävää että Suomessa on näin paljon onnettomia ihmisiä joille ainoa ilo elämässä on tuntemattomien haukkuminen keskustelupalstoilla. Ei sua voi auttaa.
Alan olla ihan täysin kyllästynyt tähän. Mielenkiintoista lukea toisten mielipiteitä asioista ja jakaa näkökulmia, mutta sitten tulee näitä tyyppejä jotka pilaa kaiken, palstalla ja oikeassa elämässä.
Hyvästi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisiin kavereihin on syytä pitää hyvin muodolliset välit. Kun hän kysyy, mitä kuuluu, vastataan "kiitos oikein hyvää, entä itsellesi". Ei todellakaan kannata avautua sen yksityiskohtaisemmin. Ja sitten voikin jo kääntää selkänsä, valitella kiireitä ja lähteä menemään.
Vierailija kirjoitti:
Tällaisiin kavereihin on syytä pitää hyvin muodolliset välit. Kun hän kysyy, mitä kuuluu, vastataan "kiitos oikein hyvää, entä itsellesi". Ei todellakaan kannata avautua sen yksityiskohtaisemmin. Ja sitten voikin jo kääntää selkänsä, valitella kiireitä ja lähteä menemään.
Koko ketju pelkkää jaarittelua, ja viimeisellä sivulla ensimmäinen kunnon vastaus. Näin kannattaisi tehdä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun sisko on juuri tuollainen. On mua aika paljon vanhempi ja vasta nyt aikuisena olen tajunnut, että täytyy olla aika kateellinen. Minä olen pärjännyt elämässäni ihan ok. Rehellisyydeksi hän aina sanomisensa sitten vääntää. Hän kyllä haukkuu kaikki ihmiset selän takana.
Hauskinta oli, kun kerran vastasin puhelimeen ja hän ei kuullut että linja on jo auki, luuli puhelimen hälyttävän. "Vastaa jo vxtun kxsipää" vain kuului. Ajattelin aikaisemmin, että ehkä ei musta puhuisi niin pahaa, kun kuitenkin aina autan ja jeesaan. Olen vähentänyt yhteydenpitoa. En tarvitse lyttääjää lähipiiriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä "ystäväsi on varmaan kateellinen" kommentit. Melkein jokainen joka jaksaa vähän lukea pääsee johonkin yliopistoon sisälle ainakin muutaman yrittämän jälkeen. Mielestäni enemmän kadehdittavaa on vaikka ammattikoulun suorittamisesta tai vaikka vakituisesta työpaikasta siivoojana kun että roikutaan 10 vuotta (tai parhaat enemmänkin) yliopisto opiskelijana ikinä valmistumatta...
Kuulostat kateelliselta. :) Et taida itse koskaan olla suorittanut korkeamman asteen opintoja. Ja usein opintojen venyminen johtuu juurikin siitä, että ollaan samalla töissä, hankitaan sitä tärkeää työkokemusta, mikä syö tietysti opiskeluun käytettyä aikaa. Yliopiston opisikelijana roikkuminen ei muuten syö yhtään enemmän yhteiskunnan resursseja kuin valmistuminen työttömäksi, itse asiassa paljon vähemmän, sillä opiskelija ei juuri saa yhteiskunnan tukia.
Ihan 4vuodessa amk:n käynyt sairaanhoitaja olen, tuskin siis tarpeeksi korkeakoulutettu eli siis kateellinen öö mistä... ai niin näistä vuosia kesken olleista opinnoista.. ja ap ei tainnut mainita että opiskelut viivästysttneet töiden tähden (pahoittelut jos näin oli ja ohi meni minuta).
Ammattikoulu onkin kuulemani mukaan paljon koulumaisempi, eikös sieltä valmistusta vähän kuin liukuhihnalta. Ymmärrän kyllä, että silloin on vaikeaa hahmottaa akateemista vapautta, joka on kuitenkin tärkeä piirre korkeakouluissa.
Pointtini ei ollut siis lytätä yliopistolaisia vaan ihmetellä miksi joku kadehtisi keskeneräisiä opintoja joiden päättäminen venyy ja venyy. Saa olla ylpeä ja kadehdittava kun suorittaa minkä tahansa ammatin/tutkinnon/koulutuksen, mutta ymmärrä mitä kadehdittavaa on siinä että ihminen on päässyt ns. unelma alalleen opiskelemaan tätä vaikka nyt akateemista alaa eikä ole sen vertaa kiinnostusta että sais koulunsa käytyä päätökseen ja pääsis tekemään tätä unelmaa työksee. Kadehdin sitten sitä ap:ta kun saa ne maisterin paperit taskuunsa!
Pointtisi ei ehkä ollut lyttäys, mutta hyvin vähättelevästi silti puhuit yliopistolaisista. Riippuu täysin alasta, pääsykokeiden luonteesta ja hakijoiden määrästä miten vaikeaa/helppoa on päästä yliopistoon. Usein ei ole kyse vain mistään "jaksaa vähän lukea" -jutusta, vaan luettua pitää osata myös soveltaa ja sitä lukemista voi olla useamman kirjan verran. Tervetuloa vain rohkeasti kokeilemaan! Muista sitten, ettet vahingossakaan lähde hankkimaan arvokasta oman alan työkokemusta, etteivät opinnot veny ;)
Luetun ymmärtämisessäsi tuntuu muuten olevan parantamisen varaa, vaikka olet suorittanut ylemmän asteen tutkinnon. Ap:n opinnot ovat viivästyneet vaikean elämäntilanteen takia sekä opiskelujen rakenteeseen liittyvien syiden vuoksi, eikä mistään lusmuilusta johtuen. Nimenomaan olisin ennemmin kateellinen määrätietoisesta yliopisto-opiskelijasta, joka olosuhteista riippumatta haluaa suorittaa sitkeästi tutkintonsa loppuun, enkä toisia vähättelevästä sairaanhoitajasta, joka ei tiedä yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelun eroa.
Sinunlaisiasi ammattikoulu/AMK-taustaisia on aika paljon (omassakin perheessäni näitä silmien pyörittelijöitä riittää), mutta nykyään asenne vain onneksi huvittaa.
Voi hyvää päivää, nyt on siellä herne vedetty ja syvälle aketeemiseen nenään.. lähdempä tästä pyörittelemään silmiäni muualle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävä hyvä, sinun ei tarvitse kysyä toisilta, että onko syytä loukkaantua vai ohittaa ´vitsinä `. Hänen kommenttinsa loukkasi sinua (ilmeisesti), koska tunsit, että se ei ollut hyväntahtoisesti sanottu. Kokemuksesta voin sanoa, että itsetuntosi kasvaa, kun tämän jälkeen et enää hakeudu tämän kaverisi seuraan, hän kyllä huomaa sen. Tajuaa, että sinä et halua seurustella ja kaveerata ihmisen kanssa, joka oikeasti pyrkii loukkaamaan ja mitätöimään sinua.
Hän vinoili sinulle jo aikaisemmin, mutta annoit sen mennä ohi korviesi. Tästä syystä hän teki sen toistamiseen ja onnistui loukkaamaan sinua ja saamaan sinulle pahan mielen. Usko pois, sinä et ole vastuussa siitä, miksi hän on ilkeä, mutta mitä pikemmin opettelet ASETTAMAAN RAJASI (´boundaries´), sitä helpommaksi elämäsi tulee. Opit hyväksymään lähellesi vain ihmisiä, jotka haluavat sinulle hyvää ja tukevat sinua. Tämä kaverisi ei sitä tee.
Maailma - yhteiskunnat, työelämä ja työllisyystilanteet ovat muuttunut. On aika vanhanaikaista ajatella, että elämä sujuu kaavojen mukaan. Aika typerää ja taantunutta ajattelua kaverillasi.
Opettele kuuntelemaan itseäsi ja luota siihen, miltä sinusta tuntuu. Et tarvitse siihen ulkopuolista asiantuntijaa. Kenenkään mielestä ei ole rakentavaa, että oma kaveri laukoo asioita juuri sellaisesta näkökulmasta, joilla pyrkii murentamaan sinua. Hän taitaa olla kade sinull, mutta se ei ole pointti tässä. Pointti on, että osaat asettaa rajasi ja valkata kaverisi. TSEMPPIÄ!
Vierailija kirjoitti:
Mun sisko on juuri tuollainen. On mua aika paljon vanhempi ja vasta nyt aikuisena olen tajunnut, että täytyy olla aika kateellinen. Minä olen pärjännyt elämässäni ihan ok. Rehellisyydeksi hän aina sanomisensa sitten vääntää. Hän kyllä haukkuu kaikki ihmiset selän takana.
Hauskinta oli, kun kerran vastasin puhelimeen ja hän ei kuullut että linja on jo auki, luuli puhelimen hälyttävän. "Vastaa jo vxtun kxsipää" vain kuului. Ajattelin aikaisemmin, että ehkä ei musta puhuisi niin pahaa, kun kuitenkin aina autan ja jeesaan. Olen vähentänyt yhteydenpitoa. En tarvitse lyttääjää lähipiiriin.
Tämä vähän nauratti. Siskosi kuulostaa äärimmäisen stressaantuneelta ihmiseltä. Oletko varma, ettei hänelle ole ongelmia, joista et itse ole tietoinen? Jos ihmisellä menee hyvin, hänellä on harvoin tarvetta lytätä muita. En sano, että se tekee asiasta hyväksyttävää, mutta sitä ei välttämättä tehdä myöskään puhtaasti ilkeyttään.
Opiskeliko ystäväsi itse yliopistolla? Yliopistolla olleet yleensä tietävät, että opiskelijoita on joka lähtöön ja 3-kymppinen maisteri ei ole mitenkään poikkeava. Sain aikoinaan outoa kuittailua ikiopiskelusta erityisesti puolitutuilta, joilla ei ollut juuri peruskoulua tai toista astetta enempää opintoja. Laitoin nämä tietämättömyyden piikkiin ja naureskelin mukana. Sittemmin olen tehnyt ihan mukavaa uraa ja nämä vinoilijat sitten mataneet omaa latuaan.
Minä olen opiskellut aina, kunnes väittelin noin nelikymppisenä. Olen ehtinyt matkan varrella kuulla varmaan kaikki ilkeilyt, mitä ikinä opiskelusta voidaan keksiä. Tohtoriksi nyt voi lukea kuka vaan, ikuinen opiskelija, mä en kyllä jaksais opiskella, miten sulla niin kauan kestää ne opiskelut, vieläkö sää opiskelet, etkö sää oo jo aika kauan opiskellu, joko kohta on valmista, joko sää kohta valmistut.. ihmisiltä, jotka ei yhtään ymmärrä, mitä akateeminen opiskelu edellyttää. Se oli tosi ärsyttävää, mutta älä välitä. Sulje korvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä "ystäväsi on varmaan kateellinen" kommentit. Melkein jokainen joka jaksaa vähän lukea pääsee johonkin yliopistoon sisälle ainakin muutaman yrittämän jälkeen. Mielestäni enemmän kadehdittavaa on vaikka ammattikoulun suorittamisesta tai vaikka vakituisesta työpaikasta siivoojana kun että roikutaan 10 vuotta (tai parhaat enemmänkin) yliopisto opiskelijana ikinä valmistumatta...
Kuulostat kateelliselta. :) Et taida itse koskaan olla suorittanut korkeamman asteen opintoja. Ja usein opintojen venyminen johtuu juurikin siitä, että ollaan samalla töissä, hankitaan sitä tärkeää työkokemusta, mikä syö tietysti opiskeluun käytettyä aikaa. Yliopiston opisikelijana roikkuminen ei muuten syö yhtään enemmän yhteiskunnan resursseja kuin valmistuminen työttömäksi, itse asiassa paljon vähemmän, sillä opiskelija ei juuri saa yhteiskunnan tukia.
Ihan 4vuodessa amk:n käynyt sairaanhoitaja olen, tuskin siis tarpeeksi korkeakoulutettu eli siis kateellinen öö mistä... ai niin näistä vuosia kesken olleista opinnoista.. ja ap ei tainnut mainita että opiskelut viivästysttneet töiden tähden (pahoittelut jos näin oli ja ohi meni minuta).
Ammattikoulu onkin kuulemani mukaan paljon koulumaisempi, eikös sieltä valmistusta vähän kuin liukuhihnalta. Ymmärrän kyllä, että silloin on vaikeaa hahmottaa akateemista vapautta, joka on kuitenkin tärkeä piirre korkeakouluissa.
Pointtini ei ollut siis lytätä yliopistolaisia vaan ihmetellä miksi joku kadehtisi keskeneräisiä opintoja joiden päättäminen venyy ja venyy. Saa olla ylpeä ja kadehdittava kun suorittaa minkä tahansa ammatin/tutkinnon/koulutuksen, mutta ymmärrä mitä kadehdittavaa on siinä että ihminen on päässyt ns. unelma alalleen opiskelemaan tätä vaikka nyt akateemista alaa eikä ole sen vertaa kiinnostusta että sais koulunsa käytyä päätökseen ja pääsis tekemään tätä unelmaa työksee. Kadehdin sitten sitä ap:ta kun saa ne maisterin paperit taskuunsa!
Pointtisi ei ehkä ollut lyttäys, mutta hyvin vähättelevästi silti puhuit yliopistolaisista. Riippuu täysin alasta, pääsykokeiden luonteesta ja hakijoiden määrästä miten vaikeaa/helppoa on päästä yliopistoon. Usein ei ole kyse vain mistään "jaksaa vähän lukea" -jutusta, vaan luettua pitää osata myös soveltaa ja sitä lukemista voi olla useamman kirjan verran. Tervetuloa vain rohkeasti kokeilemaan! Muista sitten, ettet vahingossakaan lähde hankkimaan arvokasta oman alan työkokemusta, etteivät opinnot veny ;)
Luetun ymmärtämisessäsi tuntuu muuten olevan parantamisen varaa, vaikka olet suorittanut ylemmän asteen tutkinnon. Ap:n opinnot ovat viivästyneet vaikean elämäntilanteen takia sekä opiskelujen rakenteeseen liittyvien syiden vuoksi, eikä mistään lusmuilusta johtuen. Nimenomaan olisin ennemmin kateellinen määrätietoisesta yliopisto-opiskelijasta, joka olosuhteista riippumatta haluaa suorittaa sitkeästi tutkintonsa loppuun, enkä toisia vähättelevästä sairaanhoitajasta, joka ei tiedä yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelun eroa.
Sinunlaisiasi ammattikoulu/AMK-taustaisia on aika paljon (omassakin perheessäni näitä silmien pyörittelijöitä riittää), mutta nykyään asenne vain onneksi huvittaa.
Voi hyvää päivää, nyt on siellä herne vedetty ja syvälle aketeemiseen nenään.. lähdempä tästä pyörittelemään silmiäni muualle :)
Voihan tuon noinkin tulkita :) Kerroin vain, miten asiat yliopistossa ovat, ja onhan se ihan ymmärrettävää ettei asioista tiedä, jollei ole itse kokeillut. Ap oli myös kertonut tilanteestaan aloitusviestissä ja parissa seuraavassa aika selkeästi, mutta silti katsoit asiaksesi kuittailla ikuisuusopiskelusta. Kertoo susta aika paljon, kun pitää negailla henkilökohtaisten ongelmien kanssa kamppailleelle opiskelijalle, jolla nimenomaan ON kiinnostusta ja motivaatiota saattaa opinnot loppuun.
Ihan oikeasti: kannattaa lukea ketjun ekat viestit huolella, ennen kuin osallistuu keskusteluun.
Alue: Aihe vapaa
Ammattikoulu onkin kuulemani mukaan paljon koulumaisempi, eikös sieltä valmistusta vähän kuin liukuhihnalta. Ymmärrän kyllä, että silloin on vaikeaa hahmottaa akateemista vapautta, joka on kuitenkin tärkeä piirre korkeakouluissa.