Oletko löytänyt elämäsi rakkauden?
Oletko kenties yhdessä elämäsi rakkauden kanssa? Oletko menettänyt suuren rakkauden? Vai uskotko koko "elämän rakkauteen"?
Kommentit (243)
Sekä että, nuoruuden suhde meni kiville mutta löysin lopulta uuden. Pian yhdessä 20 vuotta. Ja sen ex-suhteenkin kanssa on ystävällismieliset välit. Kaveruuden tunnetta vaikkei nähtäisi vuosiin, vähän nostalgiaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen löytänyt, mutta parisuhteeseen meistä ei olisi. Jos saisi vain kosketella ja olla lähellä ilman sitä parisuhde-elämää ja velvollisuuksia.
Mikä estää toimimasta niin? Ei rakkauden tarvitse aina tarkoittaa parisuhdetta, yhteenmuuttoa, asuntolainaa ja kahta lasta. Tällaiset mallit ovat vain kulttuurisesti sisäistettyjä ihanteita, jotka eivät kaikille toimi.
Itse tiedän nyt ensimmäistä kertaa, mitä puhdas, pyyteetön rakkaus toiseen aikuiseen todella tarkoittaa. En ole suhteessa kyseisen henkilön kanssa, vaikka olemme molemmat vapaita: erilaiset elämäntilanteet, päivärytmit ja tulevaisuuden haaveet estävät meitä pariutumasta perinteisessä mielessä. Tarvitsemme molemmat myös paljon omaa tilaa ja aikaa, joten senkin vuoksi esim. yhteenmuutto voisi johtaa katastrofiin. Vietämme kuitenkin paljon ihanaa, intensiivistä kahdenkeskistä aikaa ja jaamme itsemme toisen kanssa kaikilla tasoilla. Seksi on upeaa ja tuntuu vain paranevan ajan myötä. Ymmärrys sielujen tasolla on uskomatonta, vaikka ulkoisten vaikutteiden perusteella meidän voisi luulla olevan toistemme vastakohtia. Minulla ei ole mitään haluja kahlita tätä henkilöä sitoumuksin, vaan toivon hänen valitsevan seurani aina uudestaan omasta vapaasta tahdostaan. Olen tämän rakkauden myötä itse "uskollinen" hänelle, vaikka mitään sitoumuksia ei olekaan: en vain pystyisi kuvittelemaan samanlaista läheisyyttä kenenkään muun kanssa.
Osaan olla onnellinen ja kokonainen yksinkin, mutta täytyy sanoa, että tämä rakkaus tuo valtavasti iloa ja upeita kokemuksia elämääni. Se antaa voimaa ja luo mahtavan mallin esim. toisen ihmisen kunnioituksesta ja kohtaamisesta. Pystyn soveltamaan näitä malleja myös muiden ihmisten kanssa, joten tämä rakkaus kertautuu ja loistaa myös muulle maailmalle. Rakkauden muotoja on erilaisia, mutta aidosti ilmenneenä sen vaikutukset ovat aina ihmeitä tekeviä. Tämän olen saanut todistaa omassa elämässäni jo monta kertaa.
Fantastista!
Vierailija kirjoitti:
Olen löytänyt, mutta emme voi koskaan olla yhdessä. Miehen kaikki sukulaiset katkaisisivat välit häneen, jos tietäisivät hänen rakastuneen minuun.
Apua. Voiko tuo olla mahdollista vielä nykyäänkin?
Löysin jo melkein lapsena. Rakastin niin paljon. Kohta vuosi sitten menetin kuolemalle. En toivu kai milloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen löytänyt, mutta emme voi koskaan olla yhdessä. Miehen kaikki sukulaiset katkaisisivat välit häneen, jos tietäisivät hänen rakastuneen minuun.
Apua. Voiko tuo olla mahdollista vielä nykyäänkin?
Voi. On aika monta uskontoa ja kulttuuria, jossa ei vääräuskoisen tai muuten vain vääränlaisen ihmisen kanssa voi perheen tai suvun silmissä olla yhdessä. Yksi isoimpia näistä syistä on homoseksuaalisuus.
Vierailija kirjoitti:
Olen kirjoitti:
Olen kyllä löytänyt elämäni rakkauden.
Aloin seurustella lapseni isän kanssa lukiossa. Seurusteltiin, opiskeltiin, rakastettiin, elettiin, mentiin naimisiin, kärsittiin lapsettomuudesta, hoidatettiin vuosia Väestöliitossa, rakastettiin, saatiin keskenmenoja, mentiin adoptiojonoon, saatiin yllärilapsi, ajauduttiin erilleen, erottiin.
Olin sinkkuna 9 v kunnes... Ilotulitus, valot - oikea tähtisade... Tiesin sä tuut vielä vastaan, kauniina päivänä tuut... Yhtäkkiä sydän tietää mitä sydän haluaa, rakkaus on hyökyaalto nyt se vyöryy rantaan... Rakastettiin, perustettiin uusioperhe, rakastettiin...
Ja mitä tapahtui. Olut vei miehen.
Erottiin. En voi olla alkoholistin kanssa.
Ja mitä nyt. Itken yksin pimeässä yötä päivää... Tiesin sä tuut vielä vastaan, kauniina päivänä tuut...
Kaunis päivä meni jo.
Mulla on ollut muutama suuri rakkaus elämässä.
Ensimmäisen tapasin 19-vuotiaana, se oli kaunista. Mutta hän oli avioerolapsi, ja häntä sitoutuminen ahdisti, ja hän lähti. Vuosia myöhemmin hän myönsi, ettei olisi ikinä pitänyt erota. Se oli elämämme rakkaus ja sössimme sen.Toisen tapasin 25-vuotiaana, hän tuntui heti siltä, että hänen kanssa voi perustaa perheen, ja tehdä kaikkea yhdessä elämässä. Hän oli 19 vuotta elämäni mies, mutta lopulta minun oli annettava periksi, sillä alkoholi vei hänet. Suren vieläkin menetettyä yhteistä perhe-elämää, vanhuutta ja isovanhemmuutta.
Kolmannen tunsin vain vuoden verran. Hän oli ja on sielunkumppani, tuntui kuin olisimme tunteneet aina, ehkä jo edellisissä elämissä. Silloin vasta opin, mitä on pyyteetön rakkaus. Sellainen, joka haluaa toiselle kaikkea hyvää, eikä ole nälkäinen, mustasukkainen eikä pelokas. Olimme kuitenkin jo sen ikäiset, että elämämme olivat liian kaukana toisistaan, ei niitä juuria voinut enää repiä irti. Jouduimme päättämään erota, ja olla vain etäisiä ystäviä. Muuten olisimme olleet kaipauksen tuskassa lopun ikää. Välillä otamme yhteyttä tietääksemme, että toisella on kaikki hyvin.
Nyt minulla on elämäni rakkaus. Se on lämmintä, luottavaista, intohimoista, pidättelemätöntä. Ensimmäinen rakkauteni opetti minua, että ei saa paeta. Toinen opetti minua, että kannattaa pysyä yhdessä vuosia, ja että kurjat asiat pitää uskaltaa puhua.
Ja sielunkumppanini opetti minulle, että oikeaa rakkautta on olemassa, sen tarkoitus ei ole pelata pelejä, saada eikä vaatia, vaan olla aito ja rehellinen, antaa ja luottaa.
Tää on ihan paras. Olet saanut monta alkua ja kirjoituksesta voi päätellä, että jokainen suhde on antanut elämääsi hyviä asioita . Tunnut oikeasti onnelliselta. Kaikkea hyvää!
Elämäi lovi ei todellakaan ole perässäjuokseva umpirakastunut taka-aasikko, vai mitä sanoo "parempi seura"?
Olen löytänyt. Hän on kuitenkin varattu. Sain hänestä kuitenkin ystävän, mistä olen kiitollinen. En oikeastaan edes kaipaa enempää.
En tiedä. En osaa samaistua näihin kirjoituksiin eikä minulta irtoaisi tuollaista tekstiä ilman että tuntisin oloni teennäiseksi. Ehkä en vaan tunne "isosti" ylipäätään.
Olen edelleen yhdessä ensimmäisen poikaystäväni kanssa, mentiin naimisiinkin. Kun katson hänen nukkuvan, tunnen lämpimiä ajatuksia ja jonkinlaista ikävää, vaikka hän on ihan siinä. Ja meillä on hauskaa yhdessä, hän on ainoa jonka seurasta en rasitu ja jonka kanssa voin olla sellaisenaan. Tykkään ajatuksesta että ollaan yhdessä vanhoina, mutta se saa mut samalla surulliseksi, koska jos en ole menettänyt häntä siihen mennessä, se on sitten väistämättä edessä. Ehkä voidaan mennä yhtäaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kenties yhdessä elämäsi rakkauden kanssa? Oletko menettänyt suuren rakkauden? Vai uskotko koko "elämän rakkauteen"?
Olen löytänyt elämäni rakkauden. Kohtasin hänet 19-vuotiaana ja koimme uskomattoman hetken yhdessä. Sen jälkeen tiemme erosivat, mutta olemme olleet siitä saakka satunnaisesti yhteydessä, vaikkemme ole koskaan osanneet seurustella romanttisesti. Meillä on toisiimme niin paljon valtaa, että se on pelottavaa.
Nyt 20 vuotta myöhemmin en pelkää enää niin paljon eikä hänkään, mutta meillä on kummallakin tahollamme perhe eikä mikään ole siis mahdollista. Tapailemme silloin tällöin juttelun merkeissä ja haluni tätä henkilöä kohtaan on yhtä voimakas kuin silloinkin.
Vierailija kirjoitti:
Olen löytänyt kaksi :)
Vai niin.
Vierailija kirjoitti:
En, mutta toiveissa on <3
Ehkä jonain päivänä :)
Kyllä. Niin hyvin käy ajatukset ja jutut yksiin, että mitäpä muutakaan se voi olla kuin että meidät on luotu toisillemme ja ollaan onneksi löydetty toisemme.
Yhdessä oloa on takana tosin vasta 1,5 vuotta, mutta tuntuu aivan että juuri hän on se elämäni rakkaus.
Löysin rakkauden, mutta se oli jo pilattu (kaksi lasta). Nyt kärsin, kohta yritän unhoittaa (nuo ylimäärälapset, en rakkautta).
Kannattaa katsella VAIN omaikäisiä. Vanhemmille ukoille on aina vaan sätkynukke.
Tämän perusteella en ole vielä löytänyt elämäni rakkautta :'(